Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset paheksuvat kotirouvia?
14.08.2019 |
Jos nainen haluaa lasten kasvettuakin tiettyyn ikään jäädä kotiin, eikä mennä töihin, jos ja kun puoliso hoitaa sen kodin ulkopuolisen töissä käymisen tienaten yhteisen elannon, niin miksi sitä naisen kodin hyväksi työskentelyään melkoisen monet ihmiset paheksuvat?
Tiedän monia naisia, joilla on ammattitutkinto tai montakin koulutustutkintoa hommattuna, ja he ovat olleet töissä ennen lasten tekoa ja senkin jälkeen, mutta kuten kaikki tiedetään, kuinka huono työllisyystilanne on maassamme alakohtaisesti ja paikkakuntakohtaisestikin, niin miksi sitten naista, joka haluaa olla kotona, eikä mennä töihin paheksutaan; ja etenkin kun perhe ei saa mitään sosiaalisia tukia esim. asuntotukea tai toimeentulotukea vaan aviomies maksaa omista tienesteistään koko perheen elämiskustannukset.
Kommentit (443)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Hän on rikkaan naisen uskollinen pikku edustusherra' kuulostaisi aiiiika hemmetin hienolta kunniamaininnalta ...
Tasa-arvo-ongelmahan tosiaan poistuisi, jos miehet alkaisivat jäämään kotiherroiksi yhtä usein kuin naiset kotirouviksi. Minä en ole koskaan missään yhteydessä törmännyt kotiherraan, en suoraan enkä välillisesti. En siis ole ikinä kuullutkaan että mies jäisi kotiin vaimon elätettäväksi, kotitaloutta ja lapsia hoitamaan. Siksi kuulostaa tilastollisesti aika erikoiselta että sinä tunnet useampia, mutta kai se on mahdollista.
/9
Liikumme selvästi erilaisissa piireissä, jos et tunne tätä ilmiötä. Ehkä olet niin.nuori, ettei tuttavapiirissäsi ole niin menestyneitä naisia. Tunnen myös pareja, joissa mies on ottanut vaimon nimen naimisiin mennessään ja useita perheitä, joissa lapset ovst saaneet äidin nimen isän nimen sijasta.
Usein niillä miehillä on joku näennäinen ammatti, eli eivärät ole virallisesti koti-isiä. Ovat esim muusikoita tai kirjailijoita tai taiteilijoita ja tai kiinteistönvälittäjiä ilman, että myyvät käytännössä yhtään mitään. Eli elävät vaimon tuloilla, ovat kotona ja tekevät kotityöt ja huolehtivat lapsista ja lasten harrastuksista jne. Osa on ollut virallisestikin koti-isänä lasten ollessa pieniä, mutta sitten se on jatkunut näin. Samalla lailla monilla kotiäideilläkin on joku näennäisammatti.
Nyt en kyllä tiedä miten nämä nimiasiat tähän liittyvät. Harvempi nainen kai nykyään antaa lapselleen isän nimen, tai ottaa miehen nimen avioliitossa. Tai tässä käsityksessä minä olen ollut, omassa lähipiirissä eletään jo onneksi eri aikakautta.
Mutta tosiaan, mielenkiintoista. Tunnen monia menestyneitä ihmisiä, ja kaikissa tapauksissa molemmat käyvät töissä vaikka lapsia olisikin. Joten on tosiaan mulle ihan uusi ilmiö. Aika outoa että tuosta ei ole mediassakaan ollut mitään juttua, että kotiherruus on nykyään ihan yleistä?
/9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Hän on rikkaan naisen uskollinen pikku edustusherra' kuulostaisi aiiiika hemmetin hienolta kunniamaininnalta ...
Tunnen.useamman koti-isän. Kaikilla on uraa luova kovatuloinen vaimo. Ja ne miehet ovat todella maskuliinisia ja lähipiirinsä arvostamia. Heitä ap näköjään ei paheksu, sil he ovat MIEHIÄ. Sovinisti-ap paheksuu ja arvostelee vain NAISIA, jotka tekevät asioita, joita NAISET ovat perinteisesti tehneet. Sovinistin mielestähän traditionaalinen NAISTEN työ on vähempiarvoista kuin MIESTEN työ ja siksi kaikkien NAISTEN pitää siirtyä perinteisiin MIESTEN töihin, koska ne ovat arvokkaampia.
Näinhön se menee. Vielä vielä luulee olevansa feministi, vaikka haukkuu palstalla NAISIA, jotka haluavat elää erilailla kuin hän itse.Tasa-arvo-ongelmahan tosiaan poistuisi, jos miehet alkaisivat jäämään kotiherroiksi yhtä usein kuin naiset kotirouviksi. Minä en ole koskaan missään yhteydessä törmännyt kotiherraan, en suoraan enkä välillisesti. En siis ole ikinä kuullutkaan että mies jäisi kotiin vaimon elätettäväksi, kotitaloutta ja lapsia hoitamaan. Siksi kuulostaa tilastollisesti aika erikoiselta että sinä tunnet useampia, mutta kai se on mahdollista.
/9
Mulla on ollut sellainen. Itseasiassa en ole ikinä ollut suhteessa miehen kanssa jolla on palkkatyö ja tulee toimeen muulla kuin yhteiskunnan minimituilla. Jotain satunnaisia keikkoja on saattanut olla ja pimeitä hommia mutta pääosin tulo on ollut työmarkkinatuki ja sossu. Miestä joka tulee toimeen omillaan ja elättää itsensä on aika vaikea löytää, suurin osa on näitä loiseläjiä.
Sossuloisia tiedän minäkin, mutta tässä puhuttiin nyt kotiherroista. Eli siis miehistä, jotka perheen yhteisellä päätöksellä jäävät kotiin siivoamaan ja hoitamaan lapsia, ja joiden tulot koostuvat vaimolta saadusta viikkorahasta ja vaimon ylläpitämästä eläketilistä. Eli siis niin että valtion senttejä ei tähän touhuun kulu.
/9
Kotiherran pitää varmaan olla tosi kiltti että saa säännöllisesti viikkorahansa.
Olin kotiäiti 14 vuotta ja ainut yhteiskunnantuki oli lapsilisät. Olin monelle äidille hirvee ongelma ja paheksunnan aihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hiukan säälittävää jos oma elämä on toisen ihmisen varassa.
Minusta on säälittävämpää, jos oma elämä on veronmaksajien eli yhteiskunnan almujen varassa, on sitten siellä julkisella sektorilla tienaamassa ne palkkarahansa veroistamme tai muuten vaan. Minusta on kunniakkaampaa elää puolisonsa tienesteillä, ja etenkin kun se puoliso tienaa palkkansa yksityissektorilta kuin julkiselta, jossa palkanmaksajat ollaan me kaikki, jotka maksamme veroja, myös työttömät.
Enkä muutenkaan tajua, mitä hienoa on olla lapseton uraputkinainen, mitä iloa elämässä on, jos ei ole perhettä saanut aikaiseksi? Työhön nimittäin voi oikein vimmatusti halutessaan mennä äiti-nainenkin, vaikka pärjäisikin miehensä elättämänä. Kaikki äitinaiset eivät vaan halua, vaan haluavatkin määrää itse elämästään eikä olla työpaikan pomon määräyksen alla, tai raataa jonkin oman pikkuyrityksen edestä taloudelliset riskit koko ajan niskan päällä.
Asiat ei toki ole mustavalkoisia mutta enemmän minä voin tehdä päätöksiä kun rahat tulee tuhansilta ja miljoonilta veronmaksajilta, myös mieheltäsi ja sinulta kuin jos ne tulisi yhdeltä ihmiseltä. Jälkimmäistä kutsutaan joskus läheisriippuvuudeksi.
Raha on rahaa, huolimatta siitä keneltä se tulee. Saatko sinä 1500e palkallasi enemmän jotain kuin minä mieheltäni saamallani 1500 eurolla...?
Itsenäisyyttä ja päätösvaltaa kyllä sen myötä myös arvostus itseä kohtaan nousee. Ei tarvitse kysellä "kotirouvilta" hyväksyttekö te minut ja/tai inistä kun en saa muilta arvostusta.
Yllättävän paljon ne siivoojat vaan inisee arvostuksen puutetta vaikka ihan töissä käyvät. Samallailla sinä pompit sen työnantajasi mukaan ”itsenäinen” nainen, tirsk.
No työnantaja käytännössä on kaupunki enkä kyllä pompi missään kaikkien veronmaksajien päätösten mukaan. Työ on oikeastaan aika itsenäistä (en kyllä ole siivooja). Toki teen sitä myös yhteiskunnan hyväksi. Siitä työstä saan töissä palkkaa ja vapaa aikana se on enemmän hyväntekeväisyyttä. Lapset tulee kasvatettua siinä sivussa ja olen varsin onnellinen siitä että kasvatus vastuu lapsista on meillä vanhemmilla yhteinen.
Ja ennen kotirouvailua olin työelämässä ja opiskelin, minulla oli oma talo. Todellakin pärjäisin myös yksin ja myös vähemmällä rahalla. Ja nuo 4500e kk palkat on todellakin monelle vaan viikkorahoja jos miehen tulot on yli 10 kertaa tuon.
En ymmärrä miksi jonkun mielestä minun pitäisi mennä töihin. Voin harrastaa mitä lystää, kilpailla harrastuslajeissani. Matkustaa niin yksin, miehen tai koko perheen voimin. Ehdin kuntoilla, ulkoilla, siivota, hoitaa lemmikit ja hevosen. On varaa lasten hoitajaan ja siivoojaan ja hyvä talo, autot, mökki ym. En näe mitään järkeä lähteä alani töihin jossa tienaisin esim. 3000e/kk.
Eläke ja vanhuus on rahallisesti turvattu. Aivan hyvä olla "lokki".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain osa naisista paheksuu. Melkein kaikki miehet arvostavat.
Kuitenkin "melkein kaikki miehet" pitävät ihan oikeutettuna, jos mies eläkeiän kynnyksellä päättääkin vaihtaa vaimon nuorempaan ja entinen rouva joutuukin lähtemään kotoaan tyhjin käsin ja elämään toimeentulotuella. Suomeen pitää saada Amerikan mallin mukaan miehelle naisen elatusvelvollisuus myös eron jälkeen. Sen lisäksi lakia pitää muuttaa niin, että mahdollnen avioehto raukeaa, jos nainen jää avioliiton aikana kotirouvaksi.
Jälkimmäinen kohta asiaa, mutta miksi miehen tulisi elättää naista eron jälkeen?
Jos nainen on ilmaiseksi hoitanut hänen lapsiaan vuosikausia.
Nainen on tiettävästi saanut asunnon, ruoan ja muun tarpeellisen? Ja tehnyt tätä omasta haluastaan. Siitä tässä on kyse. Vai keskustellaanko tässä siitä, että mies on painostanut naisen kotiin vasten tahtoaan?
Jos mies on esimerkiksi yrittäjä ja tekee 12h päiviä ja nainen mahdollistaa tämän jäämällä itse töistä pois hoitamaan lapsia ja kotia, niin sinusta hän on vaan tehnyt sen omasta halustaan ja ansaitsee juuri ja juuri katon pään päälle ja elatuksen, ei muuta?
Näissä tapauksissa pitäisi tämän kotona hommaa pyörittävän taloudellinen tulevaisuus turvata jo etukäteen.
Ja sehän turvattaisiin sillä että jos mies päättää vaihtaa nuorempaan, joutuu hän elättämään ex-vaimoa, niinkuin edellä jo todettiin.
Olisi kyllä aivan paska laki.
Nainen jää omasta tahdostaan pois työelämästä, ottaa eron miehestä ja saa tästä palkinnoksi ilmaista elätystä EX:lta. Kerrotko mitä järkeä tuossa kuviossa on?
Hei oikeasti, lue edelliset kommentit. Puhe oli yhteisten lasten hoitamisesta ja mies heittää ulos. Lue ne, ole hyvä. Kommentoi sitten.
Siksi, koska tasa-arvoista suomalaista yhteiskuntaa ei olisi koskaan saatu rakennettua jos naiset olisivat pysyneet "kotirouvina".
Minusta on kylmäävää edes ajatella miten moni nainen viis veisaa niistä oikeuksista mitä naisille on tässä viimeisen sadan vuoden aikana saatu hankittua.
Sen sijaan että he hyödyntäisivät verovaroin kustannettua koulutustaan ja ammattitaitoaan, "kotirouvat" ovat heittäneet ne menemään ja luopuneet samalla myös taloudellisesta itsenäisyydestään ja turvastaan. He ovat puolisostaan yhtä riippuvaisia kuin perheen lapsetkin, ja aviomies on heille tasaveroisen kumppanin sijaan "holhooja" jolta saadaan elatusta. Ihan kamala järjestely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan eri asia olla kotirouva kuin vaikkapa hoitovapaalla oleva äiti taikka työtön työnhakija. Kotirouvaksi luokittelen naisen joka ei palaa töihin lasten kasvettua vaan jää "hoitamaan kotia", mies tienaa rahat. Täytyy sanoa että en arvosta kotirouvuutta yhtään vaikka ko. rouvan talous olisi turvattu miehen toimesta (eläke, varallisuus ym). En koskaan alkaisi kotitalouskoneeksi mistään hinnasta. Toki varmasti tekevät paljon muutakin mutta se miehen palveleminen (paitojen silitys, vaatehuolto, ruoanlaitto ym) ei nappaa sitten yhtään. Ehkä jossain ulkomailla miehet ovat niin varakkaita että naisten ei tarvitse noita asioita tehdä mutta täällä Suomessa ei mitään uberrikkaita ole (paitsi kourallinen, eivätkä roiku AV:lla) eli kotirouvuuteen kuuluu juurikin tuo miehen passaaminen. Ei kiitos minulle! Saa alapeukuttaa :) N42
Minä kyllä arvostan montakin asiaa joita en itse missään nimessä tekisi, se ero meissä on. Sinä et arvosta jos et itse pidä mielekkäänä.
Moni tekee päätelmiä muista ihmisistä ja asioista, joista ei mitään tiedä. Itse olen korkeakoulutettu ja feministi, silti olen kotona vaikka lapset isoja. Ympäristö tietenkin kuvittelee minut laiskaksi ämmäksi.
Totuus on se, että kärsin vaikeista ja kivuliaista terveysongelmista, joiden vuoksi voin tehdä vain sen, mitä suinkin jaksan. En silti halua toitottaa asioistani kaikille ihmettelijöille, luulkoot mitä luulevat. Kela ei tämmöisistä kipuasioista mitään ymmärrä, tuloni ovat siis nolla. En voi asialle mitään, taisteltu ja yritetty on moneen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska se ei kuulu suomalaiseenkulttuuriin:) Naisetkin ovat tottuneet tekemään töitä vaikka olisikin lapsia huollettavana.
En suinkaan paheksu lainkaan heita. Jos siihen on varaa niin sen kuin vaan. Sen sijaan kyllakin arsyttaa ne kotirouvat, jotka naissa keskusteluissa kehuvat olevansa yhta patevia ja kiireisia kuin tyossakayvat, esim. luettelevat kielia, joita ovat opiskelleet ja kirjoja, joita ovat lukeneet. Noh, suvussa on ollut pari tallaista, ja melkoisen olematonta puuhastelua se heidan opiskelunsa on ollut, puolivillaista hengaamista jossain mummokielikurssilla, ja tietysti kaikki uusimmat romskut ja paivan lehdet kerkeaa lukemaan, mutta mutta... kylla ihmisen oppiminen vaan kummasti tehostuu, kun se on pakollista ja opittua asiaa pitaa jotakuinkin valittomasti kayttaa ja soveltaa johonkin. Kotirouvalla nain ei kay, vaan opiskelu on vain puuhastelua. Myos keskusteluissa on selvasti kaynyt ilmi etta nailla pitkan linjan kotirouvilla on hyvin hutera kasitys nykyajan tyoelamasta. Siina ei ole mitaan vikaa, mutta alkaa vaittako, etta osaisitte kaikki samat asiat kuin vastaavan ajan toissa ollut jos vain huvittaisi. Ette todellakaan osaa.
Akateemisesti koulutetuista pitkan linja kotirouvista tuntemillani joko kotirouvuus on ollut pakon sanelemaa ja tuskallista (ulkomailla jossa ei ole toita tai edes tyolupaa mukana tulevalle vaimolle) tai sitten heilla on aarimmaisen heikko stressinsietokyky tai muita henkisia semi-ongelmia, joiden takia kotiin jaaminen on ollut selkea vaihtoehto. Jotkut ovat itse asiassa sairaselakkeellakin, vaikka tata ei missaan toreilla ja turuilla kailoteta.
Eraalla kirjoituskurssilla oli koti-isa joka ihan avoimesti myonsi etta nyt kun koti-isana on iltaisin energiaa kirjoitella sci-fi novelleja ja tehda muuta kivaa. Han ei todellakaan vaittanyt olevansa joku aarimmilleen viritetty huippusuorittaja joka on kiireisempi kuin tyoelamassa ollessaan. Miksi naiset aina vaittavat tallaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on surjäseudulla työttömyyskorvauksella kotirouvana, se on lusmuilua.
Mitä v...n lusmuilua, jos ei kertakaikkiaan ole töitä edes tarjolla, ei kotipaikkakunnalla, eikä viereisissäkään.
Sitten ollaan työttömiä ja kotirouvaillaan hamaan tappiin asti: TAJUATKO vai et?
/9[/quote]
Kotiherran pitää varmaan olla tosi kiltti että saa säännöllisesti viikkorahansa. [/quote]
Minä tienaan enemmän kuin mieheni ja omistan kaiken, minulla on myös työssäni valtaa. Mies on heikommin koulutettu ja köyhä, oli koti-isä, kun lapset olivat pieniä. Yhä se on hän, joka leipoo pullat koulun myyjäisiin ja myy ne siellä kanttiinissa.
Sängyssä hän on dom ja minä sub.
Harmi siis, että nämä faktat eivät nyt tukeneet tuota halveksivaa asennettasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan eri asia olla kotirouva kuin vaikkapa hoitovapaalla oleva äiti taikka työtön työnhakija. Kotirouvaksi luokittelen naisen joka ei palaa töihin lasten kasvettua vaan jää "hoitamaan kotia", mies tienaa rahat. Täytyy sanoa että en arvosta kotirouvuutta yhtään vaikka ko. rouvan talous olisi turvattu miehen toimesta (eläke, varallisuus ym). En koskaan alkaisi kotitalouskoneeksi mistään hinnasta. Toki varmasti tekevät paljon muutakin mutta se miehen palveleminen (paitojen silitys, vaatehuolto, ruoanlaitto ym) ei nappaa sitten yhtään. Ehkä jossain ulkomailla miehet ovat niin varakkaita että naisten ei tarvitse noita asioita tehdä mutta täällä Suomessa ei mitään uberrikkaita ole (paitsi kourallinen, eivätkä roiku AV:lla) eli kotirouvuuteen kuuluu juurikin tuo miehen passaaminen. Ei kiitos minulle! Saa alapeukuttaa :) N42
Tämähän kertoo vain sinun huonosta parisuhteestasi. Sinä tiedät että jos miehesi ”saisi valtaa” hän alkaisi heti kyykyttää sinua ja joutuisit häntä palvelemaan elatuksen eteen, surullista. On oikeasti olemassa miehiä jotka rakastavat vaimojaan ja haluavat tarjota heille kaikkea hyvää ja raha näyttelee siinä aivan toissijaista roolia, ketään ei alisteta ei kyykytetä. Toki minä palvelen häntä, niinkuin hänkin palvelee minua :) sitä rakkaus on, huomioimista. Vaihda miestä!
Vierailija kirjoitti:
En suinkaan paheksu lainkaan heita. Jos siihen on varaa niin sen kuin vaan. Sen sijaan kyllakin arsyttaa ne kotirouvat, jotka naissa keskusteluissa kehuvat olevansa yhta patevia ja kiireisia kuin tyossakayvat, esim. luettelevat kielia, joita ovat opiskelleet ja kirjoja, joita ovat lukeneet. Noh, suvussa on ollut pari tallaista, ja melkoisen olematonta puuhastelua se heidan opiskelunsa on ollut, puolivillaista hengaamista jossain mummokielikurssilla, ja tietysti kaikki uusimmat romskut ja paivan lehdet kerkeaa lukemaan, mutta mutta... kylla ihmisen oppiminen vaan kummasti tehostuu, kun se on pakollista ja opittua asiaa pitaa jotakuinkin valittomasti kayttaa ja soveltaa johonkin. Kotirouvalla nain ei kay, vaan opiskelu on vain puuhastelua. Myos keskusteluissa on selvasti kaynyt ilmi etta nailla pitkan linjan kotirouvilla on hyvin hutera kasitys nykyajan tyoelamasta. Siina ei ole mitaan vikaa, mutta alkaa vaittako, etta osaisitte kaikki samat asiat kuin vastaavan ajan toissa ollut jos vain huvittaisi. Ette todellakaan osaa.
Akateemisesti koulutetuista pitkan linja kotirouvista tuntemillani joko kotirouvuus on ollut pakon sanelemaa ja tuskallista (ulkomailla jossa ei ole toita tai edes tyolupaa mukana tulevalle vaimolle) tai sitten heilla on aarimmaisen heikko stressinsietokyky tai muita henkisia semi-ongelmia, joiden takia kotiin jaaminen on ollut selkea vaihtoehto. Jotkut ovat itse asiassa sairaselakkeellakin, vaikka tata ei missaan toreilla ja turuilla kailoteta.
Eraalla kirjoituskurssilla oli koti-isa joka ihan avoimesti myonsi etta nyt kun koti-isana on iltaisin energiaa kirjoitella sci-fi novelleja ja tehda muuta kivaa. Han ei todellakaan vaittanyt olevansa joku aarimmilleen viritetty huippusuorittaja joka on kiireisempi kuin tyoelamassa ollessaan. Miksi naiset aina vaittavat tallaista?
Eivät väitä muuta kuin näköjään sinulle, kun aistivat tuomitsevan ja halveksivan asenteesi naisia kohtaan. Ja ne kotimiehet toki huomaavat palvovan ja hyväksyvän asenteesi kilometrien päähän. Ihan perinteinen sovinisti olet, vaikka muuta yrität itsellesi uskotella.
Olin kerran erään uraohjusnaisen, lapsettoman kylläkin, kuolinvuoteensa vierellä, ja hän mainitsi jo sairastaessaan, että työnsä oli vähiten kaipaamansa asia terveestä elämästään, vaikka hänellä olikin ihan mielenkiintoisen oloinen työ ja palkkakin naisten palkkoja ajatellen hyvä.
Läheisiä ihmisiä hän jäi kaipaamaan ja heidän seuraansa, ei työtään, eikä työyhteisön väkeä.
Miettikääpäs sitä te töissä raatavat, vaikka kuvittelette elävänne eläkepäivillenne saakka, mutta kun niin ei aina kaikille vaan käy, ja ne työeläkevakuutusrahanne menevät jollekin toiselle, jolla elinpäiviä riittää vielä eläkkeelläkin oleilessaan.
Minua on vuosien varrella nimitelty kotirouvaksi, työttömäksi luuseriksi, loiseksi, siivellä eläjäksi ja moneksi moneksi muuksi koska olen ollut kotiäitinä ennen kouluikää sekä lasten kouluiässä. Syy kotona olemiseen on että olen työkyvytön enkä tule enää ikinä olemaan työkykyinen. Sitä ei tiedä kuin lähimmät että nivelet on niin hajalla etten pysty töihin. Nämä arvostelijat ei tiedä oikeita syitä kotona olemiseen, mutta kyllähän se nimittely satuttaa varsinkin kun tietää ettei itse voi tilanteelle mitään. Vaikka kärsin jatkuvista, kovista kivuista, palkitsevinta on kuitenkin ollut kun jo nyt aikuisiksi kasvaneet lapset on sanoneet että kuinka ihanaa on ollut että äiti on kotona!
Pointtina nyt arvostelijoille on se, että mikäli ette oikeasti tiedä perheen asioista mitään niin kannattaa varmaan pitää mölyt mahassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan eri asia olla kotirouva kuin vaikkapa hoitovapaalla oleva äiti taikka työtön työnhakija. Kotirouvaksi luokittelen naisen joka ei palaa töihin lasten kasvettua vaan jää "hoitamaan kotia", mies tienaa rahat. Täytyy sanoa että en arvosta kotirouvuutta yhtään vaikka ko. rouvan talous olisi turvattu miehen toimesta (eläke, varallisuus ym). En koskaan alkaisi kotitalouskoneeksi mistään hinnasta. Toki varmasti tekevät paljon muutakin mutta se miehen palveleminen (paitojen silitys, vaatehuolto, ruoanlaitto ym) ei nappaa sitten yhtään. Ehkä jossain ulkomailla miehet ovat niin varakkaita että naisten ei tarvitse noita asioita tehdä mutta täällä Suomessa ei mitään uberrikkaita ole (paitsi kourallinen, eivätkä roiku AV:lla) eli kotirouvuuteen kuuluu juurikin tuo miehen passaaminen. Ei kiitos minulle! Saa alapeukuttaa :) N42
Tämähän kertoo vain sinun huonosta parisuhteestasi. Sinä tiedät että jos miehesi ”saisi valtaa” hän alkaisi heti kyykyttää sinua ja joutuisit häntä palvelemaan elatuksen eteen, surullista. On oikeasti olemassa miehiä jotka rakastavat vaimojaan ja haluavat tarjota heille kaikkea hyvää ja raha näyttelee siinä aivan toissijaista roolia, ketään ei alisteta ei kyykytetä. Toki minä palvelen häntä, niinkuin hänkin palvelee minua :) sitä rakkaus on, huomioimista. Vaihda miestä!
Itselläni on länsimainen mies, ei suomalainen. Mies on hyvin varakas. Kotona ollessani hän antaa minulle täyden vapauden hoitaa kotia, lasta ja perheen rahoja osaamiseni, jaksamiseni ja haluni mukaan. Minulle ei esitetä vaateita ruuan olemisesta valmiina hänen tullessaan tai paitojen silityksestä. Meillä on työnjako ja molemmat kunnioittavat sitä. Tämä mitä ilmeisimmin on osalle mahdotonta käsittää.
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran erään uraohjusnaisen, lapsettoman kylläkin, kuolinvuoteensa vierellä, ja hän mainitsi jo sairastaessaan, että työnsä oli vähiten kaipaamansa asia terveestä elämästään, vaikka hänellä olikin ihan mielenkiintoisen oloinen työ ja palkkakin naisten palkkoja ajatellen hyvä.
Läheisiä ihmisiä hän jäi kaipaamaan ja heidän seuraansa, ei työtään, eikä työyhteisön väkeä.
Miettikääpäs sitä te töissä raatavat, vaikka kuvittelette elävänne eläkepäivillenne saakka, mutta kun niin ei aina kaikille vaan käy, ja ne työeläkevakuutusrahanne menevät jollekin toiselle, jolla elinpäiviä riittää vielä eläkkeelläkin oleilessaan.
Vain kotirouvat ehtii olla läheisten kanssa?
Moni eläkkeelle jäänyt toki kaipaa myös sitä työn tuomaa yhteisöllisyyttä. Tapaavat toisiaan eläkeläis"kerhoissa".
Minusta on ihan eri asia olla kotirouva kuin vaikkapa hoitovapaalla oleva äiti taikka työtön työnhakija. Kotirouvaksi luokittelen naisen joka ei palaa töihin lasten kasvettua vaan jää "hoitamaan kotia", mies tienaa rahat. Täytyy sanoa että en arvosta kotirouvuutta yhtään vaikka ko. rouvan talous olisi turvattu miehen toimesta (eläke, varallisuus ym). En koskaan alkaisi kotitalouskoneeksi mistään hinnasta. Toki varmasti tekevät paljon muutakin mutta se miehen palveleminen (paitojen silitys, vaatehuolto, ruoanlaitto ym) ei nappaa sitten yhtään. Ehkä jossain ulkomailla miehet ovat niin varakkaita että naisten ei tarvitse noita asioita tehdä mutta täällä Suomessa ei mitään uberrikkaita ole (paitsi kourallinen, eivätkä roiku AV:lla) eli kotirouvuuteen kuuluu juurikin tuo miehen passaaminen. Ei kiitos minulle! Saa alapeukuttaa :) N42