Miksi suomalaiset paheksuvat kotirouvia?

Vierailija kirjoitti:

No asia ei muille kuulu. Mutta minusta on typerää heittäytyä toisen elätettäväksi koska et saa eläkekertymää ja mies voi jättää puille paljaille. Lisäksi Suomessa naiset on aina olleet töissä, vain harvat lahosivat kotona siivoten. Lisäksi jos naiset heittäytyvät lastenteon jälkeen kotoilijoiksi hankaloittaa se uusien nuorten naisten palkkaamista koska pelätään että hän alkaa lisäöntymään ja sitten irtisanoutuu. Joson varma valinnastaan niin hyvä, mutta silloin ei pitäisi hetkauttaa yhtään mitä muut ajattelevat.

Elintaso Suomessa on noussut niin paljon että osa kotirouvista perii mukavasti vanhemmiltaan

Vierailija kirjoitti:

En minä erityisesti paheksu, kunhan tähän lystiin ei käytetä pennin pyörylää valtion kassasta.

Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen. Tulee siis sellainen olo että ne vanhan ajan feministit, joista osa menetti jopa henkensä saadakseen naiset tasaveroisiksi työelämään, kääntyvät haudassaan kun osa naisista alentaa itsensä kodinkoneiksi.

Lisäksi lapsi ei hyödy kotona olevasta äidistä enää taaperoiän jälkeen. Päiväkoti sosiaalisine suhteineen on parempi vaihtoehto.

Mutta kukin elää tyylillään, ei vaikuta minun elämääni.

Uskon, että ne "vanhan ajan feministit" taisteli sen vuoksi, että naisilla olisi vapaus valita. Vapauteen kuuluu, että voi valita kotona olemisen tai vaikka presidentiksi hakemisen väliltä. Vapaus on myöskin sitä, että kukaan ei arvostele tai alenna naista kummassakaan tapauksessa. Se on mielestäni jopa naista kahlitsevaa ajattelua, jos me asetamme naiseudelle jonkin stereotyyppisen roolin, jota naisen tulee vallitsevassa ajassa ja yhteiskunnassa toteuttaa, ollakseen riittävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä erityisesti paheksu, kunhan tähän lystiin ei käytetä pennin pyörylää valtion kassasta.

Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen. Tulee siis sellainen olo että ne vanhan ajan feministit, joista osa menetti jopa henkensä saadakseen naiset tasaveroisiksi työelämään, kääntyvät haudassaan kun osa naisista alentaa itsensä kodinkoneiksi.

Lisäksi lapsi ei hyödy kotona olevasta äidistä enää taaperoiän jälkeen. Päiväkoti sosiaalisine suhteineen on parempi vaihtoehto.

Mutta kukin elää tyylillään, ei vaikuta minun elämääni.

Uskon, että ne "vanhan ajan feministit" taisteli sen vuoksi, että naisilla olisi vapaus valita. Vapauteen kuuluu, että voi valita kotona olemisen tai vaikka presidentiksi hakemisen väliltä. Vapaus on myöskin sitä, että kukaan ei arvostele tai alenna naista kummassakaan tapauksessa. Se on mielestäni jopa naista kahlitsevaa ajattelua, jos me asetamme naiseudelle jonkin stereotyyppisen roolin, jota naisen tulee vallitsevassa ajassa ja yhteiskunnassa toteuttaa, ollakseen riittävä. 

Tosi fiksusti kommentoitu :)  

Jos mulla ois rahaa en tasan olis kotirouva vaan vapaarouva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geneerinen vierailija kirjoitti:

"Kotirouva" on miehen palvelija ylöspitoa vastaan. Yksin huushollin kodinkoneista, jonka voi koska tahansa vaihtaa uuteen. Kotiäidillä on sentään lastenhoidossa vastuullista tekemistä.

Ihminen, jolla ei ole itse ansaittua ja hallinnoitua rahaa ei ole aikuinen. Hänellä ei ole taloudellista päätösvaltaa omaan elämäänsä. No, jos jollain perijättärellä on pankkitili pullollaan pätäkkää, niin siitä vaan sitten kotia leikkimään. Muuten jää aika tyhjän päälle kun mies päättääkin lähteä litomaan ja ottaa tuoreemman mallisen huushollerskan. Tai kuolee. Tulee köyhä vanhuus ilman tuloja ja eläkettä. Vaihtuu ok-talo ja manikyristikäynnit kylmiin purkkipapuihin kunnan vuokrayksiössä.

Ei tarkoituksellinen taantuminen ole mikään "valinta", että heittäytyy toisen elätiksi ja välttelee vastuun ottamista itsestään. Kotirouva on miehen armoilla viikkorahaansa anomassa ja maksajalle pitää olla mieliksi. Seksuaalisten palveluksien tarjoamiselle taloudellisen hyödyn vastineeksi on sillekin ihan oma, vähemmän imarteleva nimityksensä. Montako kertaa uskallat sanoa "ei", ettei rahahana mene kiinni?

Siksi en arvosta, en niin tippaakaan. Se, että on mahdollisuus "valita" ei tarkoita sitä, että kaikki valintavaihtoehdot ovat yhtä hyviä.

Kuolemaa varten on testamentti. Avioero jos tulee jos mies vaihtaa nuorempaan niin mitenkäs se tasitus menikään lain mukaan jos ei ole avioehtoa? Ei kukaan nainen ole niin hölmö että ilman "korvausta" jäisi pois työelämästä. Ja ketä kiinnostaa mitä työläiset arvostaa ja mitä ei. Varmaan jokaiselle raha kelpaa jos sitä tarjolla on.

Lol. Testamentin voi muuttaa koska tahansa. Siitä ei siis ole mitään turvaa. Jos nyt on miljonääri tai peräti miljardööri akateeminen niin aivan varmasti mies on osannut omaisuutensa suurimmaksi osaksi häivyttää muijan ulottumattomiin. Hölmöjä kyllä näköjään riittää.

Miksi mies laittaisi varansa muualle testamentissä kuin vaimolleen ja lapsilleen? Eikö sitä perheen vuoksi juuri töitä tehdä.

Lapset on ja pysyy, mutta sen 30 vuotta kotirouvana olleen vaimon voi melko helposti vaihtaa rouvaan numero 2. Ei siinä vaiheessa mies pidä testamenttiaan ennallaan, kyllä saajaksi vaihtuu uusi rouva.

Naurettavaa kun täällä niin moni nainen aina leveilee miehensä tuloilla. Vähän niinku lapsena "mun iskällä on isompi palkka ku sun iskällä". Lapsinaiset asialla.

Vierailija kirjoitti:

Jos mulla ois rahaa en tasan olis kotirouva vaan vapaarouva.

Tämä olisikin kaikkein parasta. Saisi tehdä mitä haluaa, vaikka niitä töitä, eikä olisi kenestäkään taloudellisesti riippuvainen.

Vanhan haisevan patjan voi vaihtaa uuteen ku on kerran rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun kotiherruus on yhtä validi vaihtoehto kuin kotirouvuus niin OK. Perinteinen kotirouva ei kuulosta akateemisesta uranaisesta kovinkaan hienolta vaihtoehdolta, siitä on tasa-arvo kaukana.

Mitenniin? Jos se on perheen yhteinen valinta niin miksei se olisi tasa-arvoista?

Jos toinen puoliso on taloudellisesti riippuvainen toisesta, menettää eläkkeensä ja uhraa uransa palvellakseen toista, niin ei sitä millään saa selitettyä tasa-arvoiseksi. Ei, vaikka se kuinka olisi yhteinen valinta.

Sehän voi olla jopa naisen oma valinta, miehelle ehkä se ja sama.

Sinustako tasa-arvo pitäisi luoda pakottamalla naiset töihin?

Tasa-arvon saavuttamiseksi ei tarvita naisten pakottamista töihin, vaan riittää että naiset itse ymmärtävät käydä töissä tienaamassa elantonsa itse ja kerryttämässä itselleen eläkkeen.

Ja omasta taloudellisesta turvasta luopuminen voi tosiaan olla jonkun oma valinta siinä missä ojassa nukkuminen tai ruohon syöminen, mutta ei se silti fiksua ole.

Vierailija kirjoitti:

En minä erityisesti paheksu, kunhan tähän lystiin ei käytetä pennin pyörylää valtion kassasta.

Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen. Tulee siis sellainen olo että ne vanhan ajan feministit, joista osa menetti jopa henkensä saadakseen naiset tasaveroisiksi työelämään, kääntyvät haudassaan kun osa naisista alentaa itsensä kodinkoneiksi.

Lisäksi lapsi ei hyödy kotona olevasta äidistä enää taaperoiän jälkeen. Päiväkoti sosiaalisine suhteineen on parempi vaihtoehto.

Mutta kukin elää tyylillään, ei vaikuta minun elämääni.

Sinä ja ilmeisesti ne vanhan ajan feministit alentavat nämä naiset kodinkoneiksi, eivät he itse. Sinä alennat äitiydenkin "nenien pyyhinnäksi" ja joksikin, mitä nainen tekee kun muuhun ei pysty. Ei kuulosta feminismiltä minun korvaani. Tasa-arvoisella naisella on oikeus tehdä elämällään mitä haluaa, ja kotiäitiyskin on hyvä ja arvokas vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä erityisesti paheksu, kunhan tähän lystiin ei käytetä pennin pyörylää valtion kassasta.

Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen. Tulee siis sellainen olo että ne vanhan ajan feministit, joista osa menetti jopa henkensä saadakseen naiset tasaveroisiksi työelämään, kääntyvät haudassaan kun osa naisista alentaa itsensä kodinkoneiksi.

Lisäksi lapsi ei hyödy kotona olevasta äidistä enää taaperoiän jälkeen. Päiväkoti sosiaalisine suhteineen on parempi vaihtoehto.

Mutta kukin elää tyylillään, ei vaikuta minun elämääni.

Uskon, että ne "vanhan ajan feministit" taisteli sen vuoksi, että naisilla olisi vapaus valita. Vapauteen kuuluu, että voi valita kotona olemisen tai vaikka presidentiksi hakemisen väliltä. Vapaus on myöskin sitä, että kukaan ei arvostele tai alenna naista kummassakaan tapauksessa. Se on mielestäni jopa naista kahlitsevaa ajattelua, jos me asetamme naiseudelle jonkin stereotyyppisen roolin, jota naisen tulee vallitsevassa ajassa ja yhteiskunnassa toteuttaa, ollakseen riittävä. 

Mutta laittavatko nämä naiset myös miehilleen aika stereotyyppisen roolin? Minulla ei olisi mitään kotiin jääviä puolisoita vastaan jos tuo olisi yhtä yleistä molemmissa sukupuolissa. Mutta täällä palstalla nämä kotirouvat ylpeilevät kuinka toimivat edustusrouvina miehilleen, opettelevat kieliä jotta edustavat hyvin eri maissa, harjoittelevat tavat jne. Kuvitelkaa vastaavaan rooliin mies, onnistuuko? Kyllä tuo olisi aika ankea rooli miehelle. Tarja Halosen mies edusti, mutta teki ohessa mielekästä työtä, hoiti professuuria jne., pelkkä hymyilevä seurustelumajuri ei taida miehen rooliin istua, miksi naisen pitäisi sellaiseen tyytyä?

Valita saa useita asioita tässä maailmassa, syödä lihaa tai alkaa vegaaniksi, valita fundamentaali islamilaisuus tai tapaluterilaisuus, uskoa sukupuolten tasa-arvoon tai elää patriarkaalisessa suhteessa. Kaikkia malleja vain en osaa samalla lailla arvostaa, ja tuo kotirouvamalli voi olla jollakin OK, mutta minusta se on itselle hyvin vieras ja yleisenä koko yhteiskunnalle vahingollinen malli. Eli OK jos haluatte sellaisia olla mutta toivon, että tuo jää vain jääkiekkoilijoiden trophyvaimoihin ja joihinkin kanaemoihin niin yhteiskuntamme säilyy tasa-arvoisena.

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa kun täällä niin moni nainen aina leveilee miehensä tuloilla. Vähän niinku lapsena "mun iskällä on isompi palkka ku sun iskällä". Lapsinaiset asialla.

Ennen vanhaan "kotirouvat" leveilivät miestensä ammateillakin ja saattoivat käyttää itsestään esim. nimitystä "neuvoksetar".

saa toiset miettimään onko sittenkään onnellisia siellä 9-17 duunissa vuodesta toiseen. Helpompi kestää omaa paskaa, jos kaikki muutkin ovat samassa oravanpyörässä.

Tehkää lapset nuorina ja opiskelkaa vasta sitten kun lapset lähtee pesästä, paljon järkevämpää ja saadaan syntyvyys nousuun ja elämä muutenkin niin kun sen pitäisi olla. Syntyy lisäksi paljon vähemmän vammaisia ja e-lapsia kun äidit ovat nuoria.

Vierailija kirjoitti:

saa toiset miettimään onko sittenkään onnellisia siellä 9-17 duunissa vuodesta toiseen. Helpompi kestää omaa paskaa, jos kaikki muutkin ovat samassa oravanpyörässä.

Eiköhän suuri osa kuitenkin viihdy työssä. Työ on iso osa ihmisen identiteettiä - niinkuin tuntuu olevan kotirouvuuskin. Olen tärkeä kun valitsen miehelleni aamulla oikeanväriset sukat, kun kuljetan lapseni aamulla autolla kouluun sen sijaan että kävelisivät sinne kavereidensa kanssa. Jos elintaso ja ystävät tulevat miehen uran myötä ja lapset kasvavat aikuisiksi eivätkä enää halua kontrolloivaa äitiä ympärilleen ja mies haluaa erota niin mitähän tapahtuu sille identiteetille silloin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä erityisesti paheksu, kunhan tähän lystiin ei käytetä pennin pyörylää valtion kassasta.

Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen. Tulee siis sellainen olo että ne vanhan ajan feministit, joista osa menetti jopa henkensä saadakseen naiset tasaveroisiksi työelämään, kääntyvät haudassaan kun osa naisista alentaa itsensä kodinkoneiksi.

Lisäksi lapsi ei hyödy kotona olevasta äidistä enää taaperoiän jälkeen. Päiväkoti sosiaalisine suhteineen on parempi vaihtoehto.

Mutta kukin elää tyylillään, ei vaikuta minun elämääni.

Uskon, että ne "vanhan ajan feministit" taisteli sen vuoksi, että naisilla olisi vapaus valita. Vapauteen kuuluu, että voi valita kotona olemisen tai vaikka presidentiksi hakemisen väliltä. Vapaus on myöskin sitä, että kukaan ei arvostele tai alenna naista kummassakaan tapauksessa. Se on mielestäni jopa naista kahlitsevaa ajattelua, jos me asetamme naiseudelle jonkin stereotyyppisen roolin, jota naisen tulee vallitsevassa ajassa ja yhteiskunnassa toteuttaa, ollakseen riittävä. 

Vapauteen kuuluu myös vastuu, ja siksi valintoja tehdessä pitäisi ottaa huomioon se miten ne vaikuttavat omaan toimeentuloon ja yhteiskuntaan. Kotirouvaksi ryhtyminen voi olla ihan ok jollekin suuren perinnön saaneelle tyhjäpäälle josta ei ole muuhun kuin pelkäksi palkintovaimoksi. Mutta jos jollakulla ei ole suurta perintöä tai muuta omaisuutta turvanaan, työelämästä pois jäämistä voi perustellusti pitää vastuuttomana koska silloinhan jää tyhjän päälle jonkun muun elätettäväksi. Ja jos henkilöllä on mitään annettavaa yhteiskunnalle, on tuhlausta jättää se käyttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotirouva ulkomailla. Minun ei tarvitse käydä töissä, koska miehen tulot ovat korkeat. Minun ei myöskään tarvitse käyttää aikaani siivoamiseen, sen hoitavat ammattilaiset. Ei tule olemaan taloudellisia huolia myöskään tulevaisuudessa eikä tarvitse kituuttaa pienellä eläkkeellä. Meillä on asiat hoidettu molempien hyväksi.

Minulla riittää harrastuksia ja mukavaa seuraa, en ole yksinäinen. Aikani riittää kaikkeen siihen, mitä todella haluan tehdä. Joskus jopa kirjoittelen tänne pitääkseni yllä suomen kielen taitoani (siis myös kirjallista, vaikka voi olla, ettei taivutukset tai pilkut ihan aina ole kohdallaan). Opiskelen myös kieliä, mitä joku täällä parjasi. Ihmettelen kyllä sitä, sillä kielitaito on aina eduksi ja hyväksi. Helpottaa kansainvälistä elämää, kun tulee toimeen usealla kielellä, minun kohdallani kuudella.

Lisäksi tämä elämäntyyli mahdollistaa sen, että voin vapaasti matkustaa mieheni toivomuksesta mukana hänen työmatkoillaan. Hänestä on tylsää rankan työpäivän päätteeksi tulla tyhjään hotellihuoneeseen ja syödä illallista yksin. Hän siis haluaa minut mukaan ja nauttii mitä ilmeisimmin seurastani, muutenhan minä olisin kotona ja hän voisi halutessaan etsiä muuta seuraa. Ihanaa tässä on kuitenkin se, että minun ei ole pakko matkustaa, kuten hänen on, vaan voin ihan itse valita. Rakastan kuitenkin matkustelua ja usein yhdistämme siihen viikonlopun, jotta hänkin voi rentoutua joko ennen töitä tai niiden jälkeen, joten usein olen mukana.

Minä elän ihanaa elämää, olkoot muuta siitä ihan mitä mieltä vaan. En kaipaa suomalaisten feministien tai muidenkaan arvostusta ja natinaa siitä, että kotirouvat ovat loisia tai mitä milloinkin. Minulle riittää oma, mieheni ja ympärilläni olevien ihmisten arvostus. Muut saavat vapaasti olla ihan mitä mieltä tahansa.

Voi sinua raukkaa kun ei ole suomalaisia ystäviä ja sukulaisia joiden kanssa pitää yllä kirjoitustaitoa vaan palstailet AV:llä. Ei voi kovin laadukkaaksi elämäksi sanoa. Voisit tehdä jotain merkityksellistä, mutta sen sijaan vain saastutat maapalloa.... ja moista sitten arvostatte keskenänne, pöh!

Ööh... puhelin on keksitty. Ystäviä ja sukulaisia tapaa muualla kun somessa. Kirjeitä kai kukaan ei enää kirjoita, kun postiinkaan ei voi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

saa toiset miettimään onko sittenkään onnellisia siellä 9-17 duunissa vuodesta toiseen. Helpompi kestää omaa paskaa, jos kaikki muutkin ovat samassa oravanpyörässä.

Minulla lähinnä pistää vihaksi jos joku luopuu kaikesta saadakseen olla joku miehensä pyykkejä pesevä pikkuvaimo. Varsinkin, jos kyseessä on verovaroin koulutettu nainen.

Vierailija kirjoitti:

Tehkää lapset nuorina ja opiskelkaa vasta sitten kun lapset lähtee pesästä, paljon järkevämpää ja saadaan syntyvyys nousuun ja elämä muutenkin niin kun sen pitäisi olla. Syntyy lisäksi paljon vähemmän vammaisia ja e-lapsia kun äidit ovat nuoria.

Liian nuori äiti voi olla kauhistus (kuten TV-sarjoistakin näkee).. Nuorena asuin kesätyöpaikkakunnallani omakotitalossa, jossa naapurissa oli 18-vuotias äiti alle vuoden ikäisen tyttärensä kanssa. lapsen isä oli kai työmatkoilla, en tiedä. Usein illalla, kun lapsi oli väsynyt ja itki, tämä hyvä nuori äiti huusi ja haukkui pikkutyttöään huoraksi. Onneksi vauva ei tiennyt sanan merkitystä.  Minä olin valitettavasti liin nuori tajuamaan, että lasuhan tuosta olisi pitänyt tehdä. Äiti ei ollut juoppo, mutta olisi kiva ollut tehdä omia juttuja, eikä ihme tuossa iässä.

Siis henkisesti sairaita saattaa noista fyysisesti terveiden nuorten lapsista kuitenkin tulla :C