Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi suomalaiset paheksuvat kotirouvia?
14.08.2019 |
Jos nainen haluaa lasten kasvettuakin tiettyyn ikään jäädä kotiin, eikä mennä töihin, jos ja kun puoliso hoitaa sen kodin ulkopuolisen töissä käymisen tienaten yhteisen elannon, niin miksi sitä naisen kodin hyväksi työskentelyään melkoisen monet ihmiset paheksuvat?
Tiedän monia naisia, joilla on ammattitutkinto tai montakin koulutustutkintoa hommattuna, ja he ovat olleet töissä ennen lasten tekoa ja senkin jälkeen, mutta kuten kaikki tiedetään, kuinka huono työllisyystilanne on maassamme alakohtaisesti ja paikkakuntakohtaisestikin, niin miksi sitten naista, joka haluaa olla kotona, eikä mennä töihin paheksutaan; ja etenkin kun perhe ei saa mitään sosiaalisia tukia esim. asuntotukea tai toimeentulotukea vaan aviomies maksaa omista tienesteistään koko perheen elämiskustannukset.
Kommentit (443)
Kauhean ääripään kommentteja. Eikö naisten tulisi olla lojaaleja toisiaan kohtaan ja arvostaa kunkin valitsemaa tietä. Ei ole olemassa oikeaa ja väärää tapaa elää elämäänsä. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä minkä takia jäädään kotiin tai minkä takia on pakko mennä töihin vaikka lapset pieniä. Itse olen ollut kotiäitinä osin omasta valinnastani osin muiden pakotettujen syiden takia (mm. miehen vaativa ja matkustelua sisältävä työ, erityislapsi). Olen koulutettu ja opiskellut kotiäitivuosinani yliopistossa maisteriohjelmassa iltaisin jolloin se oli mahdollista. Itse olen kokenut sekä iloa että myös häpeää siitä että olen ollut "vain" kotona. Jos olisi kaksi elämää ehkä valitsisin toisin mutta kun ei ole. Usein unettomia öitä ja pohdiskelua ja luopumista sisältyy näihin valintoihin joten antakaa ihmisten tehdä itse valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Minusta tässä keskustelussa on tullut esille hyviä pointteja. Tuo kun sanoit että kotirouvien ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin on ensinnäkin potaskaa. Lapset hyötyvät päivähoidosta enemmän kuin kotona äidin kanssa olemisesta. Lisäksi jos siihen eroon ei varaudu ja se tulee, niin valtiolle nämä kotirouvina oleskelleet tulevat kalliiksi tukien muodossa. Eli ei ihan 100% kotirouvan oma, henkilökohtainen asia sekään. Sitten vielä se, että jokainen kotirouva hankaloittaa osaltaan nuorten naisten asemaa työelämässä.
Kaikissa asioissa on siis aina puolensa, ja pääsääntöisesti voi sanoa että jokaisen ihmisen ratkaisut vaikuttavat enemmän tai vähemmän myös muihin ihmisiin. Ei ihan kaikki ratkaisut mutta melko suuri osa.
/9
Nämä mainitsemasi ns vaikutukset ovat keksimällä keksittyjä. Alle kolmivuotiaan laitoshoito ei kai missään tutkimuksissa ole todettu lapsille hyväksi. Prof Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut omissa tutkimuksissaan, että lasten kotihoito tukee parhaiten lapsen kehitystä tuolloin ja usein myös isommilla lapsilla. Kotona hoidetut lapset eivät 100 % vietä aikaansa vain kotona äidin kanssa, vaan he voivat käydä erilaisissa harrastuksissa, kerhoissa, puistotädeillä, play-dateillä jne. Kuusivuotiaina alkaa eskari. Eli kotona hoidetut lapset eivät todellakaan kärsi kotihoidosta, muuta kuin aivan poikkeustapauksissa.
Toiseksi, mikäli aviopuolisoille tulee ero, aika monessa tapauksessa omistus jaetaan puoliksi. Kotirouvista ei siis tule elättejä. Mikäli puolisoilla on avioehto, jossa omaisuus joka on tienattu ennen avioliittoa ja jää miehelle, turvataan kuitenkin laissa lasten elanto ja myös kotirouvalla on oikeus elatusapuun, mikäli hän on jäänyt hoitamaan pitkäksi aikaa lapsia kotiin ja jättänyt työuran. Itse asiassa en tunne yhtäkään kotirouvaa, joka olisi joutunut sossun luukulle eron jälkeen. Tunnen kyllä monta duunarinaista, jotka ovat työttömäksi jäätyään, leskeksi jäätyään tai tultuaan jätetyksi joutuneet sossun luukulle. Sinulla on vain valikoiva logiikka.
Jokainen kotirouva ei suinkaan hankaloita muiden naisten asemaa työelämässä. Ensinnäkään kotirouvia ei ole lukumääräisesti niin paljon, että ne vaikuttaisivat työnantajien asenteisiin. Toiseksi, he ovat poissa työmarkkinoilta ja jättävät siis lisää työpaikkoja muille. Työnantajien negatiiviset asenteet nuoria lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ei ratkea sillä, että halveksitaan kotirouvia, vaan sillä, että mahdollistetaan isien hoitovapaat aidosti ja tehdään iseistä ja äideistä tasavertaisia lastensa hoitajia. On suuri yhteiskunnallinen ongelma, että vain naisten työnantajat joutuvat maksamaan enemmän naisen työpanoksesta ja palkkaamaan sekä kouluttamaan sijaisia.
Mistähän tämä kotirouva sitä elatusapua saa eron sattuessa? Kerro muillekin.
Mieheltään. Oletko oikeasti noin tyhmä?
Suomen lakien mukaan ex-puoliso ei ole mitenkään korvaus tai elatusvelvolinen eron sattuessa. Omaisuuden osituksessa voi joutua toki jotain tasinkoa maksamaan. Pätevä trolli kun ei edes tätä tiedä.
Itseasssa mies voi joutua kyllä maksamaan naiselle mikäli nainen on hoitanut pitkään lapsia kotona ja edesauttanut miehen varallisuuden kertymistä :) tämä jopa vaikkeivat olisi naimisissa ollenkaan.
Ainoastaan omaisuuden osituksessa asia voidaan huomioida. Suomessa ei elatusta makseta entiselle kumppanille.
Vierailija kirjoitti:
Kauhean ääripään kommentteja. Eikö naisten tulisi olla lojaaleja toisiaan kohtaan ja arvostaa kunkin valitsemaa tietä. Ei ole olemassa oikeaa ja väärää tapaa elää elämäänsä. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä minkä takia jäädään kotiin tai minkä takia on pakko mennä töihin vaikka lapset pieniä. Itse olen ollut kotiäitinä osin omasta valinnastani osin muiden pakotettujen syiden takia (mm. miehen vaativa ja matkustelua sisältävä työ, erityislapsi). Olen koulutettu ja opiskellut kotiäitivuosinani yliopistossa maisteriohjelmassa iltaisin jolloin se oli mahdollista. Itse olen kokenut sekä iloa että myös häpeää siitä että olen ollut "vain" kotona. Jos olisi kaksi elämää ehkä valitsisin toisin mutta kun ei ole. Usein unettomia öitä ja pohdiskelua ja luopumista sisältyy näihin valintoihin joten antakaa ihmisten tehdä itse valintansa.
Jep ihan vapaasti saat loisia kotona miehesi ansioilla. Kukaan ei estä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun kotiherruus on yhtä validi vaihtoehto kuin kotirouvuus niin OK. Perinteinen kotirouva ei kuulosta akateemisesta uranaisesta kovinkaan hienolta vaihtoehdolta, siitä on tasa-arvo kaukana.
Mitenniin? Jos se on perheen yhteinen valinta niin miksei se olisi tasa-arvoista?
Jos toinen puoliso on taloudellisesti riippuvainen toisesta, menettää eläkkeensä ja uhraa uransa palvellakseen toista, niin ei sitä millään saa selitettyä tasa-arvoiseksi. Ei, vaikka se kuinka olisi yhteinen valinta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 17 vuotta kotirouvana. Eikä tässä mitään ökyrikkaita olla, vaan tavallinen keskiluokkainen perhe.
Kyllähän sitä kaikkia olettamuksia oli. Muutamat kysy ihan suoraan, että miten mä onnistun välttelemään työkkärin kursseja ja pakottamia töitä? - en ole asiakkaana siellä. Kyllähän näiltä sitten naamat venähtivät. Pärjäättekö te sitten vaan miehen palkalla? Juu. Miten?
Mä olen aika tarkan euron tantta. Koti lähiössä rivaripätkä, ei autoja. Arkiruoka on arkiruokaa, viikonloppuisin ehkä jotain parempaa syödään. Vaatteita ei osteta hutiloiden. Ei matkusteltu joka vuosi. jnejne. Eikä siltikään eletty kädestä suuhun ja saatiin mulle "eläkekertymää" säästettyä.
Enemmänhän näistä raha-asioista tms kuuli juoruina, kun jengi ei kehdannut kysyä. Kehittelivät sitten päässään ja puhuvat totena.
Eniten vastusta mä olen palstalla saanut. Eniten ehkä huvittaa nuo feministeistä puhuvat, kun vedän lokaan kaikki naiset jne. Mun harteille ei kuulu sukupolvien naisten tai nykyistenkään naisten asiat. Mä hoidan oman tonttini näin. Enkä sekuntiakaan usko, että joku nainen jossain nyt jää ilman työtä sen takia, kun meidän perheessä on päätetty hoitaa asiat näin. En koe mitään siskoutta ja yhtä köyttä yhdistys mentaliteettia. Tai kansantaloudesta puhumattakaan.
Verojahan mä olen maksellut tässä koko ajan kaikessa, mitä olen ostanut ja ennen kävin töissä ja nyt olen työssä. Ei ollut mitään vaikeuksia löytää töitä, vaikka olikin 17 vuoden aukko CVssä. Kaksi vuotta nyt työelämässä ja sain jo ekan ylennyksen reilu puoli vuotta sitten.
Kaikilla Suomen kansalaisilla on todella paljon heille asetettuja velvollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun kotiherruus on yhtä validi vaihtoehto kuin kotirouvuus niin OK. Perinteinen kotirouva ei kuulosta akateemisesta uranaisesta kovinkaan hienolta vaihtoehdolta, siitä on tasa-arvo kaukana.
Mitenniin? Jos se on perheen yhteinen valinta niin miksei se olisi tasa-arvoista?
Jos toinen puoliso on taloudellisesti riippuvainen toisesta, menettää eläkkeensä ja uhraa uransa palvellakseen toista, niin ei sitä millään saa selitettyä tasa-arvoiseksi. Ei, vaikka se kuinka olisi yhteinen valinta.
Tiesitkö, että ihmisellä on valinnanvapaus. Se on aivan perusoikeuksia tässä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Minusta tässä keskustelussa on tullut esille hyviä pointteja. Tuo kun sanoit että kotirouvien ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin on ensinnäkin potaskaa. Lapset hyötyvät päivähoidosta enemmän kuin kotona äidin kanssa olemisesta. Lisäksi jos siihen eroon ei varaudu ja se tulee, niin valtiolle nämä kotirouvina oleskelleet tulevat kalliiksi tukien muodossa. Eli ei ihan 100% kotirouvan oma, henkilökohtainen asia sekään. Sitten vielä se, että jokainen kotirouva hankaloittaa osaltaan nuorten naisten asemaa työelämässä.
Kaikissa asioissa on siis aina puolensa, ja pääsääntöisesti voi sanoa että jokaisen ihmisen ratkaisut vaikuttavat enemmän tai vähemmän myös muihin ihmisiin. Ei ihan kaikki ratkaisut mutta melko suuri osa.
/9
Nämä mainitsemasi ns vaikutukset ovat keksimällä keksittyjä. Alle kolmivuotiaan laitoshoito ei kai missään tutkimuksissa ole todettu lapsille hyväksi. Prof Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut omissa tutkimuksissaan, että lasten kotihoito tukee parhaiten lapsen kehitystä tuolloin ja usein myös isommilla lapsilla. Kotona hoidetut lapset eivät 100 % vietä aikaansa vain kotona äidin kanssa, vaan he voivat käydä erilaisissa harrastuksissa, kerhoissa, puistotädeillä, play-dateillä jne. Kuusivuotiaina alkaa eskari. Eli kotona hoidetut lapset eivät todellakaan kärsi kotihoidosta, muuta kuin aivan poikkeustapauksissa.
Toiseksi, mikäli aviopuolisoille tulee ero, aika monessa tapauksessa omistus jaetaan puoliksi. Kotirouvista ei siis tule elättejä. Mikäli puolisoilla on avioehto, jossa omaisuus joka on tienattu ennen avioliittoa ja jää miehelle, turvataan kuitenkin laissa lasten elanto ja myös kotirouvalla on oikeus elatusapuun, mikäli hän on jäänyt hoitamaan pitkäksi aikaa lapsia kotiin ja jättänyt työuran. Itse asiassa en tunne yhtäkään kotirouvaa, joka olisi joutunut sossun luukulle eron jälkeen. Tunnen kyllä monta duunarinaista, jotka ovat työttömäksi jäätyään, leskeksi jäätyään tai tultuaan jätetyksi joutuneet sossun luukulle. Sinulla on vain valikoiva logiikka.
Jokainen kotirouva ei suinkaan hankaloita muiden naisten asemaa työelämässä. Ensinnäkään kotirouvia ei ole lukumääräisesti niin paljon, että ne vaikuttaisivat työnantajien asenteisiin. Toiseksi, he ovat poissa työmarkkinoilta ja jättävät siis lisää työpaikkoja muille. Työnantajien negatiiviset asenteet nuoria lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ei ratkea sillä, että halveksitaan kotirouvia, vaan sillä, että mahdollistetaan isien hoitovapaat aidosti ja tehdään iseistä ja äideistä tasavertaisia lastensa hoitajia. On suuri yhteiskunnallinen ongelma, että vain naisten työnantajat joutuvat maksamaan enemmän naisen työpanoksesta ja palkkaamaan sekä kouluttamaan sijaisia.
Mistähän tämä kotirouva sitä elatusapua saa eron sattuessa? Kerro muillekin.
Mieheltään. Oletko oikeasti noin tyhmä?
Suomen lakien mukaan ex-puoliso ei ole mitenkään korvaus tai elatusvelvolinen eron sattuessa. Omaisuuden osituksessa voi joutua toki jotain tasinkoa maksamaan. Pätevä trolli kun ei edes tätä tiedä.
Itseasssa mies voi joutua kyllä maksamaan naiselle mikäli nainen on hoitanut pitkään lapsia kotona ja edesauttanut miehen varallisuuden kertymistä :) tämä jopa vaikkeivat olisi naimisissa ollenkaan.
Ainoastaan omaisuuden osituksessa asia voidaan huomioida. Suomessa ei elatusta makseta entiselle kumppanille.
Yleensä niillä miehillä on aika paljon rahaa jos varaa naisen olla kotirouvana että eiköhän sillä itsensä elätä muutaman vuoden + rikas mies ja itse tuloton niin lasten elatusmaksutkin on aika muhkeita. Älä sinä heistä murehdi, kiiruhda sinä töihin vaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten selitätte, että kotirouva-uran tehneet ovat kansantaloudellinen tappio? Ovathan kotirouvat synnyttäneet ja kasvattaneet tulevia veronmaksajia eli lapsiaan, jotka tulevaisuudessaan ovat sitten puikoissa pyyhkimässä näitten lapsettomien uraputki-ihmistenkin peppuja vanhusten hoivakodeissa.
Miksi nämä kotirouvien lapset olisivat sen enempää työelämässä kuin kotirouva-äitinsäkään? Kotoa työnteon malli opitaan ja nämä kotirouvien lapset oppivat, että joku muu elättää ja itse voi chillata.
Olipa huono. Tuleeko kaikista lapsista saman ammatin edustajia kuin vanhempansa ovat?
Kyllä, Suomessa ammatti periytyy vahvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun kotiherruus on yhtä validi vaihtoehto kuin kotirouvuus niin OK. Perinteinen kotirouva ei kuulosta akateemisesta uranaisesta kovinkaan hienolta vaihtoehdolta, siitä on tasa-arvo kaukana.
Mitenniin? Jos se on perheen yhteinen valinta niin miksei se olisi tasa-arvoista?
Jos toinen puoliso on taloudellisesti riippuvainen toisesta, menettää eläkkeensä ja uhraa uransa palvellakseen toista, niin ei sitä millään saa selitettyä tasa-arvoiseksi. Ei, vaikka se kuinka olisi yhteinen valinta.
Tiesitkö, että ihmisellä on valinnanvapaus. Se on aivan perusoikeuksia tässä maailmassa.
Totta kai on. Se ei kuitenkaan tee kaikista valinnoista tasa-arvoisia, viisaita tai moraalisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Minusta tässä keskustelussa on tullut esille hyviä pointteja. Tuo kun sanoit että kotirouvien ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin on ensinnäkin potaskaa. Lapset hyötyvät päivähoidosta enemmän kuin kotona äidin kanssa olemisesta. Lisäksi jos siihen eroon ei varaudu ja se tulee, niin valtiolle nämä kotirouvina oleskelleet tulevat kalliiksi tukien muodossa. Eli ei ihan 100% kotirouvan oma, henkilökohtainen asia sekään. Sitten vielä se, että jokainen kotirouva hankaloittaa osaltaan nuorten naisten asemaa työelämässä.
Kaikissa asioissa on siis aina puolensa, ja pääsääntöisesti voi sanoa että jokaisen ihmisen ratkaisut vaikuttavat enemmän tai vähemmän myös muihin ihmisiin. Ei ihan kaikki ratkaisut mutta melko suuri osa.
/9
Nämä mainitsemasi ns vaikutukset ovat keksimällä keksittyjä. Alle kolmivuotiaan laitoshoito ei kai missään tutkimuksissa ole todettu lapsille hyväksi. Prof Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut omissa tutkimuksissaan, että lasten kotihoito tukee parhaiten lapsen kehitystä tuolloin ja usein myös isommilla lapsilla. Kotona hoidetut lapset eivät 100 % vietä aikaansa vain kotona äidin kanssa, vaan he voivat käydä erilaisissa harrastuksissa, kerhoissa, puistotädeillä, play-dateillä jne. Kuusivuotiaina alkaa eskari. Eli kotona hoidetut lapset eivät todellakaan kärsi kotihoidosta, muuta kuin aivan poikkeustapauksissa.
Toiseksi, mikäli aviopuolisoille tulee ero, aika monessa tapauksessa omistus jaetaan puoliksi. Kotirouvista ei siis tule elättejä. Mikäli puolisoilla on avioehto, jossa omaisuus joka on tienattu ennen avioliittoa ja jää miehelle, turvataan kuitenkin laissa lasten elanto ja myös kotirouvalla on oikeus elatusapuun, mikäli hän on jäänyt hoitamaan pitkäksi aikaa lapsia kotiin ja jättänyt työuran. Itse asiassa en tunne yhtäkään kotirouvaa, joka olisi joutunut sossun luukulle eron jälkeen. Tunnen kyllä monta duunarinaista, jotka ovat työttömäksi jäätyään, leskeksi jäätyään tai tultuaan jätetyksi joutuneet sossun luukulle. Sinulla on vain valikoiva logiikka.
Jokainen kotirouva ei suinkaan hankaloita muiden naisten asemaa työelämässä. Ensinnäkään kotirouvia ei ole lukumääräisesti niin paljon, että ne vaikuttaisivat työnantajien asenteisiin. Toiseksi, he ovat poissa työmarkkinoilta ja jättävät siis lisää työpaikkoja muille. Työnantajien negatiiviset asenteet nuoria lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ei ratkea sillä, että halveksitaan kotirouvia, vaan sillä, että mahdollistetaan isien hoitovapaat aidosti ja tehdään iseistä ja äideistä tasavertaisia lastensa hoitajia. On suuri yhteiskunnallinen ongelma, että vain naisten työnantajat joutuvat maksamaan enemmän naisen työpanoksesta ja palkkaamaan sekä kouluttamaan sijaisia.
Mistähän tämä kotirouva sitä elatusapua saa eron sattuessa? Kerro muillekin.
Mieheltään. Oletko oikeasti noin tyhmä?
Suomen lakien mukaan ex-puoliso ei ole mitenkään korvaus tai elatusvelvolinen eron sattuessa. Omaisuuden osituksessa voi joutua toki jotain tasinkoa maksamaan. Pätevä trolli kun ei edes tätä tiedä.
Itseasssa mies voi joutua kyllä maksamaan naiselle mikäli nainen on hoitanut pitkään lapsia kotona ja edesauttanut miehen varallisuuden kertymistä :) tämä jopa vaikkeivat olisi naimisissa ollenkaan.
Ainoastaan omaisuuden osituksessa asia voidaan huomioida. Suomessa ei elatusta makseta entiselle kumppanille.
Yleensä niillä miehillä on aika paljon rahaa jos varaa naisen olla kotirouvana että eiköhän sillä itsensä elätä muutaman vuoden + rikas mies ja itse tuloton niin lasten elatusmaksutkin on aika muhkeita. Älä sinä heistä murehdi, kiiruhda sinä töihin vaan ;)
Elarit on tarkoitettu lasten eikä "kotirouvan" elättämiseen, joten niiden varaan ei kannata laskea omaa toimeentuloaan.
Vierailija kirjoitti:
They hate us, ’cause they ain’t us ;)
Suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvo on perustunut molempien sukupuolten kykenevyyteen, ei perittyihin omaisuuksiin. Sekä tytöt että pojat on haluttu kouluttaa eikä tyttöjä enää pitkään aikaan ole pidetty kehnompina "kun menevät vain naimisiin, ei ne mitään koulutusta tarvitse" Yhteiskunta on rakennettu niin, että molempien työsskäynti on mahdollista ja koulutus ja terveydenhuolto on kaikkia varten: päivähoito on huomattavan halpaa verrattuna moniin muihin maihin, on ilmainen koulutus 9 vuotta (kohta pidempäänkin) ja julkinen terveydenhuolto. Kaikki tuo mahdollista kun on maksettu veroja, ja noita veronmaksajia tarvitaan niin naisia kuin miehiä. Joku USAn malli perustuu pieniin veroihin ja suuriin tuloihin - joillakin, ja ne etuoikeutetut pystyvät elättämään edustusvaimoaan ja kouluttamaan lapsensa kalliissa yksityiskouluissa ja maksamaan vakuutuksistaan hyvän terveydenhoidon. Kiva noille etuoikeutetuille, mutta maksavat mallista turvattomattomuutena niin väkivallan uhan kuin elannon suhteen. Yhden työssäkäyvän malli on hyvin hutera aikana jona suhdanteet kääntyilevät nopeasti ja suurten firmojen johtopaikoilta lennetään työttömyyteen päivässä. Tuo edustava pikkuvaimomalli vaan ei oikein istu suomalaiseen yhteiskuntaan. Paljon paremmin siihen istuu jaettu vanhemmuus, molemmat voivat olla kotona vuoronperään hoitamassa lapsia, ja molemmat vuoron perään ja yhdessä osallistuvat perheen elatukseen. Jos niinkuin minulla jo molemmat isoäidit ovat työskennelleet kodin ulkopuolella ei mikään kotirouvamalli tunnu kotoisalta, ja oman tyttärenkin opetin samalle, valmistelee juuri tutkintoaan ja poikaystävä osallistuu kotitöihin vähintäänkin yhtä paljon kuin tyttöni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 17 vuotta kotirouvana. Eikä tässä mitään ökyrikkaita olla, vaan tavallinen keskiluokkainen perhe.
Kyllähän sitä kaikkia olettamuksia oli. Muutamat kysy ihan suoraan, että miten mä onnistun välttelemään työkkärin kursseja ja pakottamia töitä? - en ole asiakkaana siellä. Kyllähän näiltä sitten naamat venähtivät. Pärjäättekö te sitten vaan miehen palkalla? Juu. Miten?
Mä olen aika tarkan euron tantta. Koti lähiössä rivaripätkä, ei autoja. Arkiruoka on arkiruokaa, viikonloppuisin ehkä jotain parempaa syödään. Vaatteita ei osteta hutiloiden. Ei matkusteltu joka vuosi. jnejne. Eikä siltikään eletty kädestä suuhun ja saatiin mulle "eläkekertymää" säästettyä.
Enemmänhän näistä raha-asioista tms kuuli juoruina, kun jengi ei kehdannut kysyä. Kehittelivät sitten päässään ja puhuvat totena.
Eniten vastusta mä olen palstalla saanut. Eniten ehkä huvittaa nuo feministeistä puhuvat, kun vedän lokaan kaikki naiset jne. Mun harteille ei kuulu sukupolvien naisten tai nykyistenkään naisten asiat. Mä hoidan oman tonttini näin. Enkä sekuntiakaan usko, että joku nainen jossain nyt jää ilman työtä sen takia, kun meidän perheessä on päätetty hoitaa asiat näin. En koe mitään siskoutta ja yhtä köyttä yhdistys mentaliteettia. Tai kansantaloudesta puhumattakaan.
Verojahan mä olen maksellut tässä koko ajan kaikessa, mitä olen ostanut ja ennen kävin töissä ja nyt olen työssä. Ei ollut mitään vaikeuksia löytää töitä, vaikka olikin 17 vuoden aukko CVssä. Kaksi vuotta nyt työelämässä ja sain jo ekan ylennyksen reilu puoli vuotta sitten.
"En koe mitään siskoutta ja yhtä köyttä yhdistys mentaliteettia. Tai kansantaloudesta puhumattakaan."
Kiitos! Nähdään helvetissä! Sä olet siellä puolella, joka on varattu niille, jotka ei pidä omiensa puolta. Yhtään senttiä. (Mulla on varmasti oma paikkani.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen.
On kyllä silmiä avaavaa halveksuvaa tekstiä.
Oletko sitä mieltä, että kotiäidit "ovat päättäneet, ettei heistä ole muuhun kuin kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen?" Todellako?
Ilmeisesti sinun tekosi ovat tärkeämpiä ja hienompia ja sinä itse olet ylin auktoriteetti siinä, mikä teko lasketaan hienoksi ja tärkeäksi.
Tiedoksi että minä olen ollut onnellisin kotiäitinä. Se on ollut ylivoimaisesti parasta aikaa elämässäni, enkä olisi millään halunnut luopua siitä. Kun sain monen vuoden jälkeen niin upean työmahdollisuuden, sellaisen, mistä olin lapsesta asti unelmoinut, että oli pakko valita se, niin konkreettisesti itkin. Odotan kovasti eläkepäiviä, jotta saisin sen "normaalin elämän" ajan taas takaisin.
T. Akateeminen menestynyt feministi
Hyvin kirjoitettu. Itsekin olen akateeminen työssä menestynyt nainen. Kerkesin olla hyvän tovin työssä ennen kuin sain nyt alakouluikäiset lapset. Olen ollut pitkään kotona, tosin välillä hieman töissäkin lasten saannin jälkeen. Mutta enimmäkseen nauttinut lasten kanssa vietetystä ajasta. Meillä on fiksut lapset, jotka pärjäävät hienosti koulussa ja harrastavat monenlaista. Olemme perheenä matkustaneet paljon, mökkeilleet ja tehneet kaikkea kivaa. Meillä on talous hienossa kunnossa. Mieheni on menestynyt töissä hienosti, itse olen saanut perintöäkin eikä meillä ole avioehtoa. Yhteen hiileen puhallamme. Minulla on kuitenkin vapaus olla työssä aina kun haluan. Pitää myös muistaa, että työikä on pitkä. On jotenkin naurettavaa puhua kotiäideistä ja uraäideistä. Ikään kuin asia olisi niin mustavalkoinen. Minä olen ollut uraihminen ennen lapsia, sitten kotona pitkään ja myöhemmin jos terveyttä riittää taas pitkään varmaan töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun kotiherruus on yhtä validi vaihtoehto kuin kotirouvuus niin OK. Perinteinen kotirouva ei kuulosta akateemisesta uranaisesta kovinkaan hienolta vaihtoehdolta, siitä on tasa-arvo kaukana.
Mitenniin? Jos se on perheen yhteinen valinta niin miksei se olisi tasa-arvoista?
Jos toinen puoliso on taloudellisesti riippuvainen toisesta, menettää eläkkeensä ja uhraa uransa palvellakseen toista, niin ei sitä millään saa selitettyä tasa-arvoiseksi. Ei, vaikka se kuinka olisi yhteinen valinta.
Sehän voi olla jopa naisen oma valinta, miehelle ehkä se ja sama.
Sinustako tasa-arvo pitäisi luoda pakottamalla naiset töihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geneerinen vierailija kirjoitti:
"Kotirouva" on miehen palvelija ylöspitoa vastaan. Yksin huushollin kodinkoneista, jonka voi koska tahansa vaihtaa uuteen. Kotiäidillä on sentään lastenhoidossa vastuullista tekemistä.
Ihminen, jolla ei ole itse ansaittua ja hallinnoitua rahaa ei ole aikuinen. Hänellä ei ole taloudellista päätösvaltaa omaan elämäänsä. No, jos jollain perijättärellä on pankkitili pullollaan pätäkkää, niin siitä vaan sitten kotia leikkimään. Muuten jää aika tyhjän päälle kun mies päättääkin lähteä litomaan ja ottaa tuoreemman mallisen huushollerskan. Tai kuolee. Tulee köyhä vanhuus ilman tuloja ja eläkettä. Vaihtuu ok-talo ja manikyristikäynnit kylmiin purkkipapuihin kunnan vuokrayksiössä.
Ei tarkoituksellinen taantuminen ole mikään "valinta", että heittäytyy toisen elätiksi ja välttelee vastuun ottamista itsestään. Kotirouva on miehen armoilla viikkorahaansa anomassa ja maksajalle pitää olla mieliksi. Seksuaalisten palveluksien tarjoamiselle taloudellisen hyödyn vastineeksi on sillekin ihan oma, vähemmän imarteleva nimityksensä. Montako kertaa uskallat sanoa "ei", ettei rahahana mene kiinni?
Siksi en arvosta, en niin tippaakaan. Se, että on mahdollisuus "valita" ei tarkoita sitä, että kaikki valintavaihtoehdot ovat yhtä hyviä.
Kuolemaa varten on testamentti. Avioero jos tulee jos mies vaihtaa nuorempaan niin mitenkäs se tasitus menikään lain mukaan jos ei ole avioehtoa? Ei kukaan nainen ole niin hölmö että ilman "korvausta" jäisi pois työelämästä. Ja ketä kiinnostaa mitä työläiset arvostaa ja mitä ei. Varmaan jokaiselle raha kelpaa jos sitä tarjolla on.
Lol. Testamentin voi muuttaa koska tahansa. Siitä ei siis ole mitään turvaa. Jos nyt on miljonääri tai peräti miljardööri akateeminen niin aivan varmasti mies on osannut omaisuutensa suurimmaksi osaksi häivyttää muijan ulottumattomiin. Hölmöjä kyllä näköjään riittää.
Miksi mies laittaisi varansa muualle testamentissä kuin vaimolleen ja lapsilleen? Eikö sitä perheen vuoksi juuri töitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun kotiherruus on yhtä validi vaihtoehto kuin kotirouvuus niin OK. Perinteinen kotirouva ei kuulosta akateemisesta uranaisesta kovinkaan hienolta vaihtoehdolta, siitä on tasa-arvo kaukana.
Mitenniin? Jos se on perheen yhteinen valinta niin miksei se olisi tasa-arvoista?
Jos toinen puoliso on taloudellisesti riippuvainen toisesta, menettää eläkkeensä ja uhraa uransa palvellakseen toista, niin ei sitä millään saa selitettyä tasa-arvoiseksi. Ei, vaikka se kuinka olisi yhteinen valinta.
Tiesitkö, että ihmisellä on valinnanvapaus. Se on aivan perusoikeuksia tässä maailmassa.
Totta kai on. Se ei kuitenkaan tee kaikista valinnoista tasa-arvoisia, viisaita tai moraalisia.
Sekoitat nyt termejä ihan tarpeettomasti. Tasa-arvoisesssa yhteiskunnassa kaikilla on mm. yksi ääni vaaleissa. Jos nainen käyttää omansa "typerästi" niin onko silloin tasa-arvossa ongelma? Ai siis tasa-arvo onkin sitä, että naiselle aina puolet, teki niin tai näin? Tai vaikka ei tehnyt ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geneerinen vierailija kirjoitti:
"Kotirouva" on miehen palvelija ylöspitoa vastaan. Yksin huushollin kodinkoneista, jonka voi koska tahansa vaihtaa uuteen. Kotiäidillä on sentään lastenhoidossa vastuullista tekemistä.
Ihminen, jolla ei ole itse ansaittua ja hallinnoitua rahaa ei ole aikuinen. Hänellä ei ole taloudellista päätösvaltaa omaan elämäänsä. No, jos jollain perijättärellä on pankkitili pullollaan pätäkkää, niin siitä vaan sitten kotia leikkimään. Muuten jää aika tyhjän päälle kun mies päättääkin lähteä litomaan ja ottaa tuoreemman mallisen huushollerskan. Tai kuolee. Tulee köyhä vanhuus ilman tuloja ja eläkettä. Vaihtuu ok-talo ja manikyristikäynnit kylmiin purkkipapuihin kunnan vuokrayksiössä.
Ei tarkoituksellinen taantuminen ole mikään "valinta", että heittäytyy toisen elätiksi ja välttelee vastuun ottamista itsestään. Kotirouva on miehen armoilla viikkorahaansa anomassa ja maksajalle pitää olla mieliksi. Seksuaalisten palveluksien tarjoamiselle taloudellisen hyödyn vastineeksi on sillekin ihan oma, vähemmän imarteleva nimityksensä. Montako kertaa uskallat sanoa "ei", ettei rahahana mene kiinni?
Siksi en arvosta, en niin tippaakaan. Se, että on mahdollisuus "valita" ei tarkoita sitä, että kaikki valintavaihtoehdot ovat yhtä hyviä.
Kuolemaa varten on testamentti. Avioero jos tulee jos mies vaihtaa nuorempaan niin mitenkäs se tasitus menikään lain mukaan jos ei ole avioehtoa? Ei kukaan nainen ole niin hölmö että ilman "korvausta" jäisi pois työelämästä. Ja ketä kiinnostaa mitä työläiset arvostaa ja mitä ei. Varmaan jokaiselle raha kelpaa jos sitä tarjolla on.
Lol. Testamentin voi muuttaa koska tahansa. Siitä ei siis ole mitään turvaa. Jos nyt on miljonääri tai peräti miljardööri akateeminen niin aivan varmasti mies on osannut omaisuutensa suurimmaksi osaksi häivyttää muijan ulottumattomiin. Hölmöjä kyllä näköjään riittää.
Miksi mies laittaisi varansa muualle testamentissä kuin vaimolleen ja lapsilleen? Eikö sitä perheen vuoksi juuri töitä tehdä.
Tuossa tuo kotirouva ylpeili kuinka mies testamentannut lapsilleen vain lakiosat, ilmeisesti kaikki muu tälle elätille.
Jos voittaisin lotosta, en tekisi enää päivääkään töitä, vaan jäisin kotirouvaksi. Saisi paheksua ihan vapaasti
54v lonkkakulumainen hoitsu
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska tasa-arvoista suomalaista yhteiskuntaa ei olisi koskaan saatu rakennettua jos naiset olisivat pysyneet "kotirouvina".
Minusta on kylmäävää edes ajatella miten moni nainen viis veisaa niistä oikeuksista mitä naisille on tässä viimeisen sadan vuoden aikana saatu hankittua.
Sen sijaan että he hyödyntäisivät verovaroin kustannettua koulutustaan ja ammattitaitoaan, "kotirouvat" ovat heittäneet ne menemään ja luopuneet samalla myös taloudellisesta itsenäisyydestään ja turvastaan. He ovat puolisostaan yhtä riippuvaisia kuin perheen lapsetkin, ja aviomies on heille tasaveroisen kumppanin sijaan "holhooja" jolta saadaan elatusta. Ihan kamala järjestely.
"Miten moni nainen" ?? Kuinka moni, minä tunnen kaksi , en sen enempää enkä laske tähän hoitovapaalla olevia.
Toinen heistä on yrittäjän vaimo, joka kyllä pitää esim isoa kasvimaata , tekee vapaaehtoistyötä hyödyttäen siten yhteiskuntaa mm.
Toinen heistä on yliopistot käynyt nainen jonka mies on suuren suomalaisen ( no nykyään kansainvälisen) firman hierarkian huipulla lähellä toimitusjohtajaa.
Lapsia kolme ja huolehtinut kaikki käytännön asiat.
Rahasta ei ole ollut puutetta .
Tiedän että kummallakin on ollut paljon tekemistä, muutakin kuin perus kodinsiivous yms.
En ole ollenkaan samaa mieltä että kotirouvia olisi paljon.
Ihan kokonaan toinen juttu ovat syrjäytyneet joita on miehissä ja naisissa.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä hän on:
"Aikuisuus on ikä- ja kehitysvaihe ihmisen elämässä nuoruuden ja vanhuuden välissä. Se on yleensä ihmisen elämän pitkäkestoisin vaihe."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aikuisuus