Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi suomalaiset paheksuvat kotirouvia?
14.08.2019 |
Jos nainen haluaa lasten kasvettuakin tiettyyn ikään jäädä kotiin, eikä mennä töihin, jos ja kun puoliso hoitaa sen kodin ulkopuolisen töissä käymisen tienaten yhteisen elannon, niin miksi sitä naisen kodin hyväksi työskentelyään melkoisen monet ihmiset paheksuvat?
Tiedän monia naisia, joilla on ammattitutkinto tai montakin koulutustutkintoa hommattuna, ja he ovat olleet töissä ennen lasten tekoa ja senkin jälkeen, mutta kuten kaikki tiedetään, kuinka huono työllisyystilanne on maassamme alakohtaisesti ja paikkakuntakohtaisestikin, niin miksi sitten naista, joka haluaa olla kotona, eikä mennä töihin paheksutaan; ja etenkin kun perhe ei saa mitään sosiaalisia tukia esim. asuntotukea tai toimeentulotukea vaan aviomies maksaa omista tienesteistään koko perheen elämiskustannukset.
Kommentit (443)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotirouva ulkomailla. Minun ei tarvitse käydä töissä, koska miehen tulot ovat korkeat. Minun ei myöskään tarvitse käyttää aikaani siivoamiseen, sen hoitavat ammattilaiset. Ei tule olemaan taloudellisia huolia myöskään tulevaisuudessa eikä tarvitse kituuttaa pienellä eläkkeellä. Meillä on asiat hoidettu molempien hyväksi.
Minulla riittää harrastuksia ja mukavaa seuraa, en ole yksinäinen. Aikani riittää kaikkeen siihen, mitä todella haluan tehdä. Joskus jopa kirjoittelen tänne pitääkseni yllä suomen kielen taitoani (siis myös kirjallista, vaikka voi olla, ettei taivutukset tai pilkut ihan aina ole kohdallaan). Opiskelen myös kieliä, mitä joku täällä parjasi. Ihmettelen kyllä sitä, sillä kielitaito on aina eduksi ja hyväksi. Helpottaa kansainvälistä elämää, kun tulee toimeen usealla kielellä, minun kohdallani kuudella.
Lisäksi tämä elämäntyyli mahdollistaa sen, että voin vapaasti matkustaa mieheni toivomuksesta mukana hänen työmatkoillaan. Hänestä on tylsää rankan työpäivän päätteeksi tulla tyhjään hotellihuoneeseen ja syödä illallista yksin. Hän siis haluaa minut mukaan ja nauttii mitä ilmeisimmin seurastani, muutenhan minä olisin kotona ja hän voisi halutessaan etsiä muuta seuraa. Ihanaa tässä on kuitenkin se, että minun ei ole pakko matkustaa, kuten hänen on, vaan voin ihan itse valita. Rakastan kuitenkin matkustelua ja usein yhdistämme siihen viikonlopun, jotta hänkin voi rentoutua joko ennen töitä tai niiden jälkeen, joten usein olen mukana.
Minä elän ihanaa elämää, olkoot muuta siitä ihan mitä mieltä vaan. En kaipaa suomalaisten feministien tai muidenkaan arvostusta ja natinaa siitä, että kotirouvat ovat loisia tai mitä milloinkin. Minulle riittää oma, mieheni ja ympärilläni olevien ihmisten arvostus. Muut saavat vapaasti olla ihan mitä mieltä tahansa.
Maksettu nainen, hienoa kun olet tyytyväinen työnkuvaasi.
H@oro mikä h@oro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan olla kotirouva. Lapset on jo koulutiellä, mutta heitä on silti talon täydeltä. On kiva olla kotona ja läsnä heidän arjessa. Meillä on melko iso talo (300 neliötä) ja sen ylläpito vie aikaa. Lisäksi harrastan paljon, teen asioita joista nautin ja ennen kaikkea, olen onnellinen. Kelalta en saa mitään tukia, vaan miehen ansioilla ja minun säästöillä ja sijoituksilla eletään. Joskus jos aika meinaa käydä pitkäksi, saatan tehdä freelancer-keikan pari kertaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Minusta tässä keskustelussa on tullut esille hyviä pointteja. Tuo kun sanoit että kotirouvien ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin on ensinnäkin potaskaa. Lapset hyötyvät päivähoidosta enemmän kuin kotona äidin kanssa olemisesta. Lisäksi jos siihen eroon ei varaudu ja se tulee, niin valtiolle nämä kotirouvina oleskelleet tulevat kalliiksi tukien muodossa. Eli ei ihan 100% kotirouvan oma, henkilökohtainen asia sekään. Sitten vielä se, että jokainen kotirouva hankaloittaa osaltaan nuorten naisten asemaa työelämässä.
Kaikissa asioissa on siis aina puolensa, ja pääsääntöisesti voi sanoa että jokaisen ihmisen ratkaisut vaikuttavat enemmän tai vähemmän myös muihin ihmisiin. Ei ihan kaikki ratkaisut mutta melko suuri osa.
/9
Nämä mainitsemasi ns vaikutukset ovat keksimällä keksittyjä. Alle kolmivuotiaan laitoshoito ei kai missään tutkimuksissa ole todettu lapsille hyväksi. Prof Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut omissa tutkimuksissaan, että lasten kotihoito tukee parhaiten lapsen kehitystä tuolloin ja usein myös isommilla lapsilla. Kotona hoidetut lapset eivät 100 % vietä aikaansa vain kotona äidin kanssa, vaan he voivat käydä erilaisissa harrastuksissa, kerhoissa, puistotädeillä, play-dateillä jne. Kuusivuotiaina alkaa eskari. Eli kotona hoidetut lapset eivät todellakaan kärsi kotihoidosta, muuta kuin aivan poikkeustapauksissa.
Toiseksi, mikäli aviopuolisoille tulee ero, aika monessa tapauksessa omistus jaetaan puoliksi. Kotirouvista ei siis tule elättejä. Mikäli puolisoilla on avioehto, jossa omaisuus joka on tienattu ennen avioliittoa ja jää miehelle, turvataan kuitenkin laissa lasten elanto ja myös kotirouvalla on oikeus elatusapuun, mikäli hän on jäänyt hoitamaan pitkäksi aikaa lapsia kotiin ja jättänyt työuran. Itse asiassa en tunne yhtäkään kotirouvaa, joka olisi joutunut sossun luukulle eron jälkeen. Tunnen kyllä monta duunarinaista, jotka ovat työttömäksi jäätyään, leskeksi jäätyään tai tultuaan jätetyksi joutuneet sossun luukulle. Sinulla on vain valikoiva logiikka.
Jokainen kotirouva ei suinkaan hankaloita muiden naisten asemaa työelämässä. Ensinnäkään kotirouvia ei ole lukumääräisesti niin paljon, että ne vaikuttaisivat työnantajien asenteisiin. Toiseksi, he ovat poissa työmarkkinoilta ja jättävät siis lisää työpaikkoja muille. Työnantajien negatiiviset asenteet nuoria lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ei ratkea sillä, että halveksitaan kotirouvia, vaan sillä, että mahdollistetaan isien hoitovapaat aidosti ja tehdään iseistä ja äideistä tasavertaisia lastensa hoitajia. On suuri yhteiskunnallinen ongelma, että vain naisten työnantajat joutuvat maksamaan enemmän naisen työpanoksesta ja palkkaamaan sekä kouluttamaan sijaisia.
Mistähän tämä kotirouva sitä elatusapua saa eron sattuessa? Kerro muillekin.
Vierailija kirjoitti:
En minä erityisesti paheksu, kunhan tähän lystiin ei käytetä pennin pyörylää valtion kassasta.
Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen. Tulee siis sellainen olo että ne vanhan ajan feministit, joista osa menetti jopa henkensä saadakseen naiset tasaveroisiksi työelämään, kääntyvät haudassaan kun osa naisista alentaa itsensä kodinkoneiksi.
Lisäksi lapsi ei hyödy kotona olevasta äidistä enää taaperoiän jälkeen. Päiväkoti sosiaalisine suhteineen on parempi vaihtoehto.
Mutta kukin elää tyylillään, ei vaikuta minun elämääni.
Tässä on täysin kyse arvoista. Minulle nenän niistäminen ja kodin laitto lapsille ja perheelle on arvoasteikolla korkeammalla ja merkityksellisempää kuin firman palavereissa istuminen, raportointi ja lukujen pyöritys. Ensimmäisessä rakennan pohjaa toisen ihmisen koko elämälle. Jälkimmäisessä tahkoan rahaa osakkeenomistajien taskuun. Ja olen tehnyt molempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Minusta tässä keskustelussa on tullut esille hyviä pointteja. Tuo kun sanoit että kotirouvien ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin on ensinnäkin potaskaa. Lapset hyötyvät päivähoidosta enemmän kuin kotona äidin kanssa olemisesta. Lisäksi jos siihen eroon ei varaudu ja se tulee, niin valtiolle nämä kotirouvina oleskelleet tulevat kalliiksi tukien muodossa. Eli ei ihan 100% kotirouvan oma, henkilökohtainen asia sekään. Sitten vielä se, että jokainen kotirouva hankaloittaa osaltaan nuorten naisten asemaa työelämässä.
Kaikissa asioissa on siis aina puolensa, ja pääsääntöisesti voi sanoa että jokaisen ihmisen ratkaisut vaikuttavat enemmän tai vähemmän myös muihin ihmisiin. Ei ihan kaikki ratkaisut mutta melko suuri osa.
/9
Nämä mainitsemasi ns vaikutukset ovat keksimällä keksittyjä. Alle kolmivuotiaan laitoshoito ei kai missään tutkimuksissa ole todettu lapsille hyväksi. Prof Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut omissa tutkimuksissaan, että lasten kotihoito tukee parhaiten lapsen kehitystä tuolloin ja usein myös isommilla lapsilla. Kotona hoidetut lapset eivät 100 % vietä aikaansa vain kotona äidin kanssa, vaan he voivat käydä erilaisissa harrastuksissa, kerhoissa, puistotädeillä, play-dateillä jne. Kuusivuotiaina alkaa eskari. Eli kotona hoidetut lapset eivät todellakaan kärsi kotihoidosta, muuta kuin aivan poikkeustapauksissa.
Toiseksi, mikäli aviopuolisoille tulee ero, aika monessa tapauksessa omistus jaetaan puoliksi. Kotirouvista ei siis tule elättejä. Mikäli puolisoilla on avioehto, jossa omaisuus joka on tienattu ennen avioliittoa ja jää miehelle, turvataan kuitenkin laissa lasten elanto ja myös kotirouvalla on oikeus elatusapuun, mikäli hän on jäänyt hoitamaan pitkäksi aikaa lapsia kotiin ja jättänyt työuran. Itse asiassa en tunne yhtäkään kotirouvaa, joka olisi joutunut sossun luukulle eron jälkeen. Tunnen kyllä monta duunarinaista, jotka ovat työttömäksi jäätyään, leskeksi jäätyään tai tultuaan jätetyksi joutuneet sossun luukulle. Sinulla on vain valikoiva logiikka.
Jokainen kotirouva ei suinkaan hankaloita muiden naisten asemaa työelämässä. Ensinnäkään kotirouvia ei ole lukumääräisesti niin paljon, että ne vaikuttaisivat työnantajien asenteisiin. Toiseksi, he ovat poissa työmarkkinoilta ja jättävät siis lisää työpaikkoja muille. Työnantajien negatiiviset asenteet nuoria lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ei ratkea sillä, että halveksitaan kotirouvia, vaan sillä, että mahdollistetaan isien hoitovapaat aidosti ja tehdään iseistä ja äideistä tasavertaisia lastensa hoitajia. On suuri yhteiskunnallinen ongelma, että vain naisten työnantajat joutuvat maksamaan enemmän naisen työpanoksesta ja palkkaamaan sekä kouluttamaan sijaisia.
Mistähän tämä kotirouva sitä elatusapua saa eron sattuessa? Kerro muillekin.
Mieheltään. Oletko oikeasti noin tyhmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme jankkaajia nuo eläkkeistä keskustelevat. Jos on varallisuutta monta miljoonaa niin kuka on niin tollo ettei ole varautunut myös siihen miten eläkkeellä pärjää.
Ja tollo on myös on sellainen kotirouva joka ei huolehdi siitä että omaisuutta jää riittävästi eron tai kuoleman sattuessa. Mutta yleensä akateeminen miljonääri ei ota lapsilleen niin vähä-älyistä äitiä etteikö nainen osaisi huolehtia myös omista etuuksistaan kun jättäytyy pois työelämästä.
Itse en ainakaan "ilmaiseksi" jää kotiin vaan haluan että puolison varoilla katetaan myös minun huoleton eläkeikä. Näin on meillä tehty.
Akateeminen miljonääri. LOL joillain on vilkas mielikuvitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En paheksu, hienoa jos joillain on varaa olla kotona ilman palkkaa.
Aika harvoin niillä kuitenkaan on, vaan elävät puolisonsa rahoilla.
Kun ollaan avioliitossa ja perhe niin raha on yhteistä. Ja eiköhän mieskin ole kotirouvuudelle hyväksyntänsä antanut, tuskin on vaan rouvan oma päätös.
Rahat eivät ole yhteisiä vaan jokaisella on edelleenkin omat tulot ja oikeus omaan pankkitiliin.
Kela ainakin katsoo yheistaloudeksi, vaikka naimisissa olevista toinen asuu Australiassa ja toinen Suomessa. "Merkittävimmät yhteiskunnalliset vaikutukset ovat aviopuolison elatusvelvollisuus ja oikeus hoitaa toisen asioita toisen ollessa estynyt." Wikipedia.
Elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä, että sinulla olisi oikeus miehesi rahoihin/tuloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Minusta tässä keskustelussa on tullut esille hyviä pointteja. Tuo kun sanoit että kotirouvien ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin on ensinnäkin potaskaa. Lapset hyötyvät päivähoidosta enemmän kuin kotona äidin kanssa olemisesta. Lisäksi jos siihen eroon ei varaudu ja se tulee, niin valtiolle nämä kotirouvina oleskelleet tulevat kalliiksi tukien muodossa. Eli ei ihan 100% kotirouvan oma, henkilökohtainen asia sekään. Sitten vielä se, että jokainen kotirouva hankaloittaa osaltaan nuorten naisten asemaa työelämässä.
Kaikissa asioissa on siis aina puolensa, ja pääsääntöisesti voi sanoa että jokaisen ihmisen ratkaisut vaikuttavat enemmän tai vähemmän myös muihin ihmisiin. Ei ihan kaikki ratkaisut mutta melko suuri osa.
/9
Nämä mainitsemasi ns vaikutukset ovat keksimällä keksittyjä. Alle kolmivuotiaan laitoshoito ei kai missään tutkimuksissa ole todettu lapsille hyväksi. Prof Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut omissa tutkimuksissaan, että lasten kotihoito tukee parhaiten lapsen kehitystä tuolloin ja usein myös isommilla lapsilla. Kotona hoidetut lapset eivät 100 % vietä aikaansa vain kotona äidin kanssa, vaan he voivat käydä erilaisissa harrastuksissa, kerhoissa, puistotädeillä, play-dateillä jne. Kuusivuotiaina alkaa eskari. Eli kotona hoidetut lapset eivät todellakaan kärsi kotihoidosta, muuta kuin aivan poikkeustapauksissa.
Toiseksi, mikäli aviopuolisoille tulee ero, aika monessa tapauksessa omistus jaetaan puoliksi. Kotirouvista ei siis tule elättejä. Mikäli puolisoilla on avioehto, jossa omaisuus joka on tienattu ennen avioliittoa ja jää miehelle, turvataan kuitenkin laissa lasten elanto ja myös kotirouvalla on oikeus elatusapuun, mikäli hän on jäänyt hoitamaan pitkäksi aikaa lapsia kotiin ja jättänyt työuran. Itse asiassa en tunne yhtäkään kotirouvaa, joka olisi joutunut sossun luukulle eron jälkeen. Tunnen kyllä monta duunarinaista, jotka ovat työttömäksi jäätyään, leskeksi jäätyään tai tultuaan jätetyksi joutuneet sossun luukulle. Sinulla on vain valikoiva logiikka.
Jokainen kotirouva ei suinkaan hankaloita muiden naisten asemaa työelämässä. Ensinnäkään kotirouvia ei ole lukumääräisesti niin paljon, että ne vaikuttaisivat työnantajien asenteisiin. Toiseksi, he ovat poissa työmarkkinoilta ja jättävät siis lisää työpaikkoja muille. Työnantajien negatiiviset asenteet nuoria lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ei ratkea sillä, että halveksitaan kotirouvia, vaan sillä, että mahdollistetaan isien hoitovapaat aidosti ja tehdään iseistä ja äideistä tasavertaisia lastensa hoitajia. On suuri yhteiskunnallinen ongelma, että vain naisten työnantajat joutuvat maksamaan enemmän naisen työpanoksesta ja palkkaamaan sekä kouluttamaan sijaisia.
Enhän minä alle kolmevuotiaista puhunutkaan. Tutkimusten mukaan yli kolmevuotias hyötyy enemmän päivähoidosta kuin kotiäidin hoidosta.
On totta, että jokainen kotirouva ei vaikuta naisten asemaan. Naisten asema ei mitenkään napista painamalla huonone, kun Pirkko päättää jättäytyä kotirouvaksi. Mutta jos kotirouvuus yleistyisi niin se vaikuttaisi konkreettisesti naisten asemaan työelämässä. Siksi on hyvä ettei sitä ainakaan ihannoida.
Omaisuus toki menee puoliksi eron sattuessa, mutta riittäkö se elättämään äidin loppuikänsä ja lapsetkin äidin hoitovuorolla? Monessa tapauksessa varmastikaan ei. Lisäksi tuo kommenttini vastasi siihen kun aikaisemmin sanoit, että on jokaisen oma asia haluaako huolehtia tulevaisuutensa turvasta vai ei. Että kaikkea voi elämässä sattua, turha murehtia. Toin esille sen että ei se tosiaankaan automaattisesti ole mikään täysin oma asia sitten kuitenkaan, jos jättää huolehtimatta. Osassa tapauksia toki on, sehän nyt on selvä.
/9
Olet kyllä kummallisen huolestunut kotirouvien elämästä,ja siitä, miten negatiivisesti he vaikuttavat tähän yhteiskuntaan. Voisin kuvitella kymmeniä muita ihmisryhmiä, jotka aiheuttavat monin verroin enemmän tälle kansakunnalle harmia ja verotaakkaa. Niinpä luulenkin, että tuttavapiirissäsi on yksi tällainen kotirouva, joka näyttäisi käyttävän päivänsä sinua ärsyttävästi ja ehkä jopa hiukan kadehdittavasti.
Ja muuten, sanavalinnoillasi, erityisesti keskustelun alkupäässä, tulet paljastaneeksi jotain hyvin oleellista itsestäsi. Jos haluat esiintyä neutraalina asiantuntijana, kannattaa paneutua semantiikkaan hiukan enemmän.
Ja taas luettiin kommentteja ne subjektiiviset lasit päässä.
1. En ole erityisen huolestunut. Vastasin ketjuun, jossa keskustellaan aiheesta miksi suomalaiset paheksuvat kotirouvia. Toin keskusteluun mukaan oman näkemykseni joka vastaa omalta osaltani tähän kysymykseen. En minä kotirouvien olemassaolosta noin muuten ole tippaakaan huolissani.
2. En tunne ainoatakaan kotirouvaa, enkä missään ole myöskään niin sanonut. Yhden tiedän hänen lastensa kautta, mutta kukaan heistä ei kuulu lähipiiriini.
3. En tiedä mistä sait sen käsityksen että olisin joku kotirouvuuden asiantuntija. Tuskin sellaista on olemassakaan. Kasvatustieteilijä olen kyllä, ja siksi tiedän että äidin kotonaolo lapsen kouluikään asti ei ole perusteltavissa lapsen edulla, vaikka kotirouvat niin kuvittelevatkin.
/9
Harmi, ettei tuo koulutustaustasi näy argumentaatiossasi. Olisko mennyt yhteiskunnan rahat siinä hukkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vain osa naisista paheksuu. Melkein kaikki miehet arvostavat.
Juu, sellaiset miehet arvostavat, joilla on tarve hallita naista mm. taloudellisesti. Liian omillaan oleva nainen on uhka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kotirouva" on miehen palvelija ylöspitoa vastaan. Yksin huushollin kodinkoneista, jonka voi koska tahansa vaihtaa uuteen. Kotiäidillä on sentään lastenhoidossa vastuullista tekemistä.
Ihminen, jolla ei ole itse ansaittua ja hallinnoitua rahaa ei ole aikuinen. Hänellä ei ole taloudellista päätösvaltaa omaan elämäänsä. No, jos jollain perijättärellä on pankkitili pullollaan pätäkkää, niin siitä vaan sitten kotia leikkimään. Muuten jää aika tyhjän päälle kun mies päättääkin lähteä litomaan ja ottaa tuoreemman mallisen huushollerskan. Tai kuolee. Tulee köyhä vanhuus ilman tuloja ja eläkettä. Vaihtuu ok-talo ja manikyristikäynnit kylmiin purkkipapuihin kunnan vuokrayksiössä.
Ei tarkoituksellinen taantuminen ole mikään "valinta", että heittäytyy toisen elätiksi ja välttelee vastuun ottamista itsestään. Kotirouva on miehen armoilla viikkorahaansa anomassa ja maksajalle pitää olla mieliksi. Seksuaalisten palveluksien tarjoamiselle taloudellisen hyödyn vastineeksi on sillekin ihan oma, vähemmän imarteleva nimityksensä. Montako kertaa uskallat sanoa "ei", ettei rahahana mene kiinni?
Siksi en arvosta, en niin tippaakaan. Se, että on mahdollisuus "valita" ei tarkoita sitä, että kaikki valintavaihtoehdot ovat yhtä hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Minusta tässä keskustelussa on tullut esille hyviä pointteja. Tuo kun sanoit että kotirouvien ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin on ensinnäkin potaskaa. Lapset hyötyvät päivähoidosta enemmän kuin kotona äidin kanssa olemisesta. Lisäksi jos siihen eroon ei varaudu ja se tulee, niin valtiolle nämä kotirouvina oleskelleet tulevat kalliiksi tukien muodossa. Eli ei ihan 100% kotirouvan oma, henkilökohtainen asia sekään. Sitten vielä se, että jokainen kotirouva hankaloittaa osaltaan nuorten naisten asemaa työelämässä.
Kaikissa asioissa on siis aina puolensa, ja pääsääntöisesti voi sanoa että jokaisen ihmisen ratkaisut vaikuttavat enemmän tai vähemmän myös muihin ihmisiin. Ei ihan kaikki ratkaisut mutta melko suuri osa.
/9
Nämä mainitsemasi ns vaikutukset ovat keksimällä keksittyjä. Alle kolmivuotiaan laitoshoito ei kai missään tutkimuksissa ole todettu lapsille hyväksi. Prof Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut omissa tutkimuksissaan, että lasten kotihoito tukee parhaiten lapsen kehitystä tuolloin ja usein myös isommilla lapsilla. Kotona hoidetut lapset eivät 100 % vietä aikaansa vain kotona äidin kanssa, vaan he voivat käydä erilaisissa harrastuksissa, kerhoissa, puistotädeillä, play-dateillä jne. Kuusivuotiaina alkaa eskari. Eli kotona hoidetut lapset eivät todellakaan kärsi kotihoidosta, muuta kuin aivan poikkeustapauksissa.
Toiseksi, mikäli aviopuolisoille tulee ero, aika monessa tapauksessa omistus jaetaan puoliksi. Kotirouvista ei siis tule elättejä. Mikäli puolisoilla on avioehto, jossa omaisuus joka on tienattu ennen avioliittoa ja jää miehelle, turvataan kuitenkin laissa lasten elanto ja myös kotirouvalla on oikeus elatusapuun, mikäli hän on jäänyt hoitamaan pitkäksi aikaa lapsia kotiin ja jättänyt työuran. Itse asiassa en tunne yhtäkään kotirouvaa, joka olisi joutunut sossun luukulle eron jälkeen. Tunnen kyllä monta duunarinaista, jotka ovat työttömäksi jäätyään, leskeksi jäätyään tai tultuaan jätetyksi joutuneet sossun luukulle. Sinulla on vain valikoiva logiikka.
Jokainen kotirouva ei suinkaan hankaloita muiden naisten asemaa työelämässä. Ensinnäkään kotirouvia ei ole lukumääräisesti niin paljon, että ne vaikuttaisivat työnantajien asenteisiin. Toiseksi, he ovat poissa työmarkkinoilta ja jättävät siis lisää työpaikkoja muille. Työnantajien negatiiviset asenteet nuoria lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ei ratkea sillä, että halveksitaan kotirouvia, vaan sillä, että mahdollistetaan isien hoitovapaat aidosti ja tehdään iseistä ja äideistä tasavertaisia lastensa hoitajia. On suuri yhteiskunnallinen ongelma, että vain naisten työnantajat joutuvat maksamaan enemmän naisen työpanoksesta ja palkkaamaan sekä kouluttamaan sijaisia.
Mistähän tämä kotirouva sitä elatusapua saa eron sattuessa? Kerro muillekin.
Mieheltään. Oletko oikeasti noin tyhmä?
Suomen lakien mukaan ex-puoliso ei ole mitenkään korvaus tai elatusvelvolinen eron sattuessa. Omaisuuden osituksessa voi joutua toki jotain tasinkoa maksamaan. Pätevä trolli kun ei edes tätä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Geneerinen vierailija kirjoitti:
"Kotirouva" on miehen palvelija ylöspitoa vastaan. Yksin huushollin kodinkoneista, jonka voi koska tahansa vaihtaa uuteen. Kotiäidillä on sentään lastenhoidossa vastuullista tekemistä.
Ihminen, jolla ei ole itse ansaittua ja hallinnoitua rahaa ei ole aikuinen. Hänellä ei ole taloudellista päätösvaltaa omaan elämäänsä. No, jos jollain perijättärellä on pankkitili pullollaan pätäkkää, niin siitä vaan sitten kotia leikkimään. Muuten jää aika tyhjän päälle kun mies päättääkin lähteä litomaan ja ottaa tuoreemman mallisen huushollerskan. Tai kuolee. Tulee köyhä vanhuus ilman tuloja ja eläkettä. Vaihtuu ok-talo ja manikyristikäynnit kylmiin purkkipapuihin kunnan vuokrayksiössä.
Ei tarkoituksellinen taantuminen ole mikään "valinta", että heittäytyy toisen elätiksi ja välttelee vastuun ottamista itsestään. Kotirouva on miehen armoilla viikkorahaansa anomassa ja maksajalle pitää olla mieliksi. Seksuaalisten palveluksien tarjoamiselle taloudellisen hyödyn vastineeksi on sillekin ihan oma, vähemmän imarteleva nimityksensä. Montako kertaa uskallat sanoa "ei", ettei rahahana mene kiinni?
Siksi en arvosta, en niin tippaakaan. Se, että on mahdollisuus "valita" ei tarkoita sitä, että kaikki valintavaihtoehdot ovat yhtä hyviä.
Ihan höpöhöpö juttuja suollat :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotirouva ulkomailla. Minun ei tarvitse käydä töissä, koska miehen tulot ovat korkeat. Minun ei myöskään tarvitse käyttää aikaani siivoamiseen, sen hoitavat ammattilaiset. Ei tule olemaan taloudellisia huolia myöskään tulevaisuudessa eikä tarvitse kituuttaa pienellä eläkkeellä. Meillä on asiat hoidettu molempien hyväksi.
Minulla riittää harrastuksia ja mukavaa seuraa, en ole yksinäinen. Aikani riittää kaikkeen siihen, mitä todella haluan tehdä. Joskus jopa kirjoittelen tänne pitääkseni yllä suomen kielen taitoani (siis myös kirjallista, vaikka voi olla, ettei taivutukset tai pilkut ihan aina ole kohdallaan). Opiskelen myös kieliä, mitä joku täällä parjasi. Ihmettelen kyllä sitä, sillä kielitaito on aina eduksi ja hyväksi. Helpottaa kansainvälistä elämää, kun tulee toimeen usealla kielellä, minun kohdallani kuudella.
Lisäksi tämä elämäntyyli mahdollistaa sen, että voin vapaasti matkustaa mieheni toivomuksesta mukana hänen työmatkoillaan. Hänestä on tylsää rankan työpäivän päätteeksi tulla tyhjään hotellihuoneeseen ja syödä illallista yksin. Hän siis haluaa minut mukaan ja nauttii mitä ilmeisimmin seurastani, muutenhan minä olisin kotona ja hän voisi halutessaan etsiä muuta seuraa. Ihanaa tässä on kuitenkin se, että minun ei ole pakko matkustaa, kuten hänen on, vaan voin ihan itse valita. Rakastan kuitenkin matkustelua ja usein yhdistämme siihen viikonlopun, jotta hänkin voi rentoutua joko ennen töitä tai niiden jälkeen, joten usein olen mukana.
Minä elän ihanaa elämää, olkoot muuta siitä ihan mitä mieltä vaan. En kaipaa suomalaisten feministien tai muidenkaan arvostusta ja natinaa siitä, että kotirouvat ovat loisia tai mitä milloinkin. Minulle riittää oma, mieheni ja ympärilläni olevien ihmisten arvostus. Muut saavat vapaasti olla ihan mitä mieltä tahansa.
Maksettu nainen, hienoa kun olet tyytyväinen työnkuvaasi.
Tyypillinen kateellisen kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Minusta tässä keskustelussa on tullut esille hyviä pointteja. Tuo kun sanoit että kotirouvien ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin on ensinnäkin potaskaa. Lapset hyötyvät päivähoidosta enemmän kuin kotona äidin kanssa olemisesta. Lisäksi jos siihen eroon ei varaudu ja se tulee, niin valtiolle nämä kotirouvina oleskelleet tulevat kalliiksi tukien muodossa. Eli ei ihan 100% kotirouvan oma, henkilökohtainen asia sekään. Sitten vielä se, että jokainen kotirouva hankaloittaa osaltaan nuorten naisten asemaa työelämässä.
Kaikissa asioissa on siis aina puolensa, ja pääsääntöisesti voi sanoa että jokaisen ihmisen ratkaisut vaikuttavat enemmän tai vähemmän myös muihin ihmisiin. Ei ihan kaikki ratkaisut mutta melko suuri osa.
/9
Nämä mainitsemasi ns vaikutukset ovat keksimällä keksittyjä. Alle kolmivuotiaan laitoshoito ei kai missään tutkimuksissa ole todettu lapsille hyväksi. Prof Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut omissa tutkimuksissaan, että lasten kotihoito tukee parhaiten lapsen kehitystä tuolloin ja usein myös isommilla lapsilla. Kotona hoidetut lapset eivät 100 % vietä aikaansa vain kotona äidin kanssa, vaan he voivat käydä erilaisissa harrastuksissa, kerhoissa, puistotädeillä, play-dateillä jne. Kuusivuotiaina alkaa eskari. Eli kotona hoidetut lapset eivät todellakaan kärsi kotihoidosta, muuta kuin aivan poikkeustapauksissa.
Toiseksi, mikäli aviopuolisoille tulee ero, aika monessa tapauksessa omistus jaetaan puoliksi. Kotirouvista ei siis tule elättejä. Mikäli puolisoilla on avioehto, jossa omaisuus joka on tienattu ennen avioliittoa ja jää miehelle, turvataan kuitenkin laissa lasten elanto ja myös kotirouvalla on oikeus elatusapuun, mikäli hän on jäänyt hoitamaan pitkäksi aikaa lapsia kotiin ja jättänyt työuran. Itse asiassa en tunne yhtäkään kotirouvaa, joka olisi joutunut sossun luukulle eron jälkeen. Tunnen kyllä monta duunarinaista, jotka ovat työttömäksi jäätyään, leskeksi jäätyään tai tultuaan jätetyksi joutuneet sossun luukulle. Sinulla on vain valikoiva logiikka.
Jokainen kotirouva ei suinkaan hankaloita muiden naisten asemaa työelämässä. Ensinnäkään kotirouvia ei ole lukumääräisesti niin paljon, että ne vaikuttaisivat työnantajien asenteisiin. Toiseksi, he ovat poissa työmarkkinoilta ja jättävät siis lisää työpaikkoja muille. Työnantajien negatiiviset asenteet nuoria lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ei ratkea sillä, että halveksitaan kotirouvia, vaan sillä, että mahdollistetaan isien hoitovapaat aidosti ja tehdään iseistä ja äideistä tasavertaisia lastensa hoitajia. On suuri yhteiskunnallinen ongelma, että vain naisten työnantajat joutuvat maksamaan enemmän naisen työpanoksesta ja palkkaamaan sekä kouluttamaan sijaisia.
Enhän minä alle kolmevuotiaista puhunutkaan. Tutkimusten mukaan yli kolmevuotias hyötyy enemmän päivähoidosta kuin kotiäidin hoidosta.
On totta, että jokainen kotirouva ei vaikuta naisten asemaan. Naisten asema ei mitenkään napista painamalla huonone, kun Pirkko päättää jättäytyä kotirouvaksi. Mutta jos kotirouvuus yleistyisi niin se vaikuttaisi konkreettisesti naisten asemaan työelämässä. Siksi on hyvä ettei sitä ainakaan ihannoida.
Omaisuus toki menee puoliksi eron sattuessa, mutta riittäkö se elättämään äidin loppuikänsä ja lapsetkin äidin hoitovuorolla? Monessa tapauksessa varmastikaan ei. Lisäksi tuo kommenttini vastasi siihen kun aikaisemmin sanoit, että on jokaisen oma asia haluaako huolehtia tulevaisuutensa turvasta vai ei. Että kaikkea voi elämässä sattua, turha murehtia. Toin esille sen että ei se tosiaankaan automaattisesti ole mikään täysin oma asia sitten kuitenkaan, jos jättää huolehtimatta. Osassa tapauksia toki on, sehän nyt on selvä.
/9
Olet kyllä kummallisen huolestunut kotirouvien elämästä,ja siitä, miten negatiivisesti he vaikuttavat tähän yhteiskuntaan. Voisin kuvitella kymmeniä muita ihmisryhmiä, jotka aiheuttavat monin verroin enemmän tälle kansakunnalle harmia ja verotaakkaa. Niinpä luulenkin, että tuttavapiirissäsi on yksi tällainen kotirouva, joka näyttäisi käyttävän päivänsä sinua ärsyttävästi ja ehkä jopa hiukan kadehdittavasti.
Ja muuten, sanavalinnoillasi, erityisesti keskustelun alkupäässä, tulet paljastaneeksi jotain hyvin oleellista itsestäsi. Jos haluat esiintyä neutraalina asiantuntijana, kannattaa paneutua semantiikkaan hiukan enemmän.
Ja taas luettiin kommentteja ne subjektiiviset lasit päässä.
1. En ole erityisen huolestunut. Vastasin ketjuun, jossa keskustellaan aiheesta miksi suomalaiset paheksuvat kotirouvia. Toin keskusteluun mukaan oman näkemykseni joka vastaa omalta osaltani tähän kysymykseen. En minä kotirouvien olemassaolosta noin muuten ole tippaakaan huolissani.
2. En tunne ainoatakaan kotirouvaa, enkä missään ole myöskään niin sanonut. Yhden tiedän hänen lastensa kautta, mutta kukaan heistä ei kuulu lähipiiriini.
3. En tiedä mistä sait sen käsityksen että olisin joku kotirouvuuden asiantuntija. Tuskin sellaista on olemassakaan. Kasvatustieteilijä olen kyllä, ja siksi tiedän että äidin kotonaolo lapsen kouluikään asti ei ole perusteltavissa lapsen edulla, vaikka kotirouvat niin kuvittelevatkin.
/9
Harmi, ettei tuo koulutustaustasi näy argumentaatiossasi. Olisko mennyt yhteiskunnan rahat siinä hukkaan?
Tämä taas oli oikein ammattimainen argumentti, melkein pokaalin arvoinen. Onnittelut. Oliko jotain oikeaa argumenttia vielä tähän aiheeseen? Muuta kuin että olet ihan tymä!!11 kun et ajattele samoin kuin minä?
/9
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Minusta tässä keskustelussa on tullut esille hyviä pointteja. Tuo kun sanoit että kotirouvien ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin on ensinnäkin potaskaa. Lapset hyötyvät päivähoidosta enemmän kuin kotona äidin kanssa olemisesta. Lisäksi jos siihen eroon ei varaudu ja se tulee, niin valtiolle nämä kotirouvina oleskelleet tulevat kalliiksi tukien muodossa. Eli ei ihan 100% kotirouvan oma, henkilökohtainen asia sekään. Sitten vielä se, että jokainen kotirouva hankaloittaa osaltaan nuorten naisten asemaa työelämässä.
Kaikissa asioissa on siis aina puolensa, ja pääsääntöisesti voi sanoa että jokaisen ihmisen ratkaisut vaikuttavat enemmän tai vähemmän myös muihin ihmisiin. Ei ihan kaikki ratkaisut mutta melko suuri osa.
/9
Nämä mainitsemasi ns vaikutukset ovat keksimällä keksittyjä. Alle kolmivuotiaan laitoshoito ei kai missään tutkimuksissa ole todettu lapsille hyväksi. Prof Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut omissa tutkimuksissaan, että lasten kotihoito tukee parhaiten lapsen kehitystä tuolloin ja usein myös isommilla lapsilla. Kotona hoidetut lapset eivät 100 % vietä aikaansa vain kotona äidin kanssa, vaan he voivat käydä erilaisissa harrastuksissa, kerhoissa, puistotädeillä, play-dateillä jne. Kuusivuotiaina alkaa eskari. Eli kotona hoidetut lapset eivät todellakaan kärsi kotihoidosta, muuta kuin aivan poikkeustapauksissa.
Toiseksi, mikäli aviopuolisoille tulee ero, aika monessa tapauksessa omistus jaetaan puoliksi. Kotirouvista ei siis tule elättejä. Mikäli puolisoilla on avioehto, jossa omaisuus joka on tienattu ennen avioliittoa ja jää miehelle, turvataan kuitenkin laissa lasten elanto ja myös kotirouvalla on oikeus elatusapuun, mikäli hän on jäänyt hoitamaan pitkäksi aikaa lapsia kotiin ja jättänyt työuran. Itse asiassa en tunne yhtäkään kotirouvaa, joka olisi joutunut sossun luukulle eron jälkeen. Tunnen kyllä monta duunarinaista, jotka ovat työttömäksi jäätyään, leskeksi jäätyään tai tultuaan jätetyksi joutuneet sossun luukulle. Sinulla on vain valikoiva logiikka.
Jokainen kotirouva ei suinkaan hankaloita muiden naisten asemaa työelämässä. Ensinnäkään kotirouvia ei ole lukumääräisesti niin paljon, että ne vaikuttaisivat työnantajien asenteisiin. Toiseksi, he ovat poissa työmarkkinoilta ja jättävät siis lisää työpaikkoja muille. Työnantajien negatiiviset asenteet nuoria lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ei ratkea sillä, että halveksitaan kotirouvia, vaan sillä, että mahdollistetaan isien hoitovapaat aidosti ja tehdään iseistä ja äideistä tasavertaisia lastensa hoitajia. On suuri yhteiskunnallinen ongelma, että vain naisten työnantajat joutuvat maksamaan enemmän naisen työpanoksesta ja palkkaamaan sekä kouluttamaan sijaisia.
Mistähän tämä kotirouva sitä elatusapua saa eron sattuessa? Kerro muillekin.
Mieheltään. Oletko oikeasti noin tyhmä?
Suomen lakien mukaan ex-puoliso ei ole mitenkään korvaus tai elatusvelvolinen eron sattuessa. Omaisuuden osituksessa voi joutua toki jotain tasinkoa maksamaan. Pätevä trolli kun ei edes tätä tiedä.
Itseasssa mies voi joutua kyllä maksamaan naiselle mikäli nainen on hoitanut pitkään lapsia kotona ja edesauttanut miehen varallisuuden kertymistä :) tämä jopa vaikkeivat olisi naimisissa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En paheksu, hienoa jos joillain on varaa olla kotona ilman palkkaa.
Aika harvoin niillä kuitenkaan on, vaan elävät puolisonsa rahoilla.
Kun ollaan avioliitossa ja perhe niin raha on yhteistä. Ja eiköhän mieskin ole kotirouvuudelle hyväksyntänsä antanut, tuskin on vaan rouvan oma päätös.
Rahat eivät ole yhteisiä vaan jokaisella on edelleenkin omat tulot ja oikeus omaan pankkitiliin.
Kela ainakin katsoo yheistaloudeksi, vaikka naimisissa olevista toinen asuu Australiassa ja toinen Suomessa. "Merkittävimmät yhteiskunnalliset vaikutukset ovat aviopuolison elatusvelvollisuus ja oikeus hoitaa toisen asioita toisen ollessa estynyt." Wikipedia.
Elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä, että sinulla olisi oikeus miehesi rahoihin/tuloihin.
Tiesitkös, että usea mies ja usea nainen jakaa ihan vapaaehtoisesti lompakkonsa ja pankkitilinsä koko perheensä kesken sanoo laki ihan mitä tahansa. Sellaiselle asialle on nimi, perhearvo, sitä joko on tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Minusta tässä keskustelussa on tullut esille hyviä pointteja. Tuo kun sanoit että kotirouvien ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin on ensinnäkin potaskaa. Lapset hyötyvät päivähoidosta enemmän kuin kotona äidin kanssa olemisesta. Lisäksi jos siihen eroon ei varaudu ja se tulee, niin valtiolle nämä kotirouvina oleskelleet tulevat kalliiksi tukien muodossa. Eli ei ihan 100% kotirouvan oma, henkilökohtainen asia sekään. Sitten vielä se, että jokainen kotirouva hankaloittaa osaltaan nuorten naisten asemaa työelämässä.
Kaikissa asioissa on siis aina puolensa, ja pääsääntöisesti voi sanoa että jokaisen ihmisen ratkaisut vaikuttavat enemmän tai vähemmän myös muihin ihmisiin. Ei ihan kaikki ratkaisut mutta melko suuri osa.
/9
Nämä mainitsemasi ns vaikutukset ovat keksimällä keksittyjä. Alle kolmivuotiaan laitoshoito ei kai missään tutkimuksissa ole todettu lapsille hyväksi. Prof Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut omissa tutkimuksissaan, että lasten kotihoito tukee parhaiten lapsen kehitystä tuolloin ja usein myös isommilla lapsilla. Kotona hoidetut lapset eivät 100 % vietä aikaansa vain kotona äidin kanssa, vaan he voivat käydä erilaisissa harrastuksissa, kerhoissa, puistotädeillä, play-dateillä jne. Kuusivuotiaina alkaa eskari. Eli kotona hoidetut lapset eivät todellakaan kärsi kotihoidosta, muuta kuin aivan poikkeustapauksissa.
Toiseksi, mikäli aviopuolisoille tulee ero, aika monessa tapauksessa omistus jaetaan puoliksi. Kotirouvista ei siis tule elättejä. Mikäli puolisoilla on avioehto, jossa omaisuus joka on tienattu ennen avioliittoa ja jää miehelle, turvataan kuitenkin laissa lasten elanto ja myös kotirouvalla on oikeus elatusapuun, mikäli hän on jäänyt hoitamaan pitkäksi aikaa lapsia kotiin ja jättänyt työuran. Itse asiassa en tunne yhtäkään kotirouvaa, joka olisi joutunut sossun luukulle eron jälkeen. Tunnen kyllä monta duunarinaista, jotka ovat työttömäksi jäätyään, leskeksi jäätyään tai tultuaan jätetyksi joutuneet sossun luukulle. Sinulla on vain valikoiva logiikka.
Jokainen kotirouva ei suinkaan hankaloita muiden naisten asemaa työelämässä. Ensinnäkään kotirouvia ei ole lukumääräisesti niin paljon, että ne vaikuttaisivat työnantajien asenteisiin. Toiseksi, he ovat poissa työmarkkinoilta ja jättävät siis lisää työpaikkoja muille. Työnantajien negatiiviset asenteet nuoria lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ei ratkea sillä, että halveksitaan kotirouvia, vaan sillä, että mahdollistetaan isien hoitovapaat aidosti ja tehdään iseistä ja äideistä tasavertaisia lastensa hoitajia. On suuri yhteiskunnallinen ongelma, että vain naisten työnantajat joutuvat maksamaan enemmän naisen työpanoksesta ja palkkaamaan sekä kouluttamaan sijaisia.
Enhän minä alle kolmevuotiaista puhunutkaan. Tutkimusten mukaan yli kolmevuotias hyötyy enemmän päivähoidosta kuin kotiäidin hoidosta.
On totta, että jokainen kotirouva ei vaikuta naisten asemaan. Naisten asema ei mitenkään napista painamalla huonone, kun Pirkko päättää jättäytyä kotirouvaksi. Mutta jos kotirouvuus yleistyisi niin se vaikuttaisi konkreettisesti naisten asemaan työelämässä. Siksi on hyvä ettei sitä ainakaan ihannoida.
Omaisuus toki menee puoliksi eron sattuessa, mutta riittäkö se elättämään äidin loppuikänsä ja lapsetkin äidin hoitovuorolla? Monessa tapauksessa varmastikaan ei. Lisäksi tuo kommenttini vastasi siihen kun aikaisemmin sanoit, että on jokaisen oma asia haluaako huolehtia tulevaisuutensa turvasta vai ei. Että kaikkea voi elämässä sattua, turha murehtia. Toin esille sen että ei se tosiaankaan automaattisesti ole mikään täysin oma asia sitten kuitenkaan, jos jättää huolehtimatta. Osassa tapauksia toki on, sehän nyt on selvä.
/9
Olet kyllä kummallisen huolestunut kotirouvien elämästä,ja siitä, miten negatiivisesti he vaikuttavat tähän yhteiskuntaan. Voisin kuvitella kymmeniä muita ihmisryhmiä, jotka aiheuttavat monin verroin enemmän tälle kansakunnalle harmia ja verotaakkaa. Niinpä luulenkin, että tuttavapiirissäsi on yksi tällainen kotirouva, joka näyttäisi käyttävän päivänsä sinua ärsyttävästi ja ehkä jopa hiukan kadehdittavasti.
Ja muuten, sanavalinnoillasi, erityisesti keskustelun alkupäässä, tulet paljastaneeksi jotain hyvin oleellista itsestäsi. Jos haluat esiintyä neutraalina asiantuntijana, kannattaa paneutua semantiikkaan hiukan enemmän.
Ja taas luettiin kommentteja ne subjektiiviset lasit päässä.
1. En ole erityisen huolestunut. Vastasin ketjuun, jossa keskustellaan aiheesta miksi suomalaiset paheksuvat kotirouvia. Toin keskusteluun mukaan oman näkemykseni joka vastaa omalta osaltani tähän kysymykseen. En minä kotirouvien olemassaolosta noin muuten ole tippaakaan huolissani.
2. En tunne ainoatakaan kotirouvaa, enkä missään ole myöskään niin sanonut. Yhden tiedän hänen lastensa kautta, mutta kukaan heistä ei kuulu lähipiiriini.
3. En tiedä mistä sait sen käsityksen että olisin joku kotirouvuuden asiantuntija. Tuskin sellaista on olemassakaan. Kasvatustieteilijä olen kyllä, ja siksi tiedän että äidin kotonaolo lapsen kouluikään asti ei ole perusteltavissa lapsen edulla, vaikka kotirouvat niin kuvittelevatkin.
/9
Harmi, ettei tuo koulutustaustasi näy argumentaatiossasi. Olisko mennyt yhteiskunnan rahat siinä hukkaan?
Tämä taas oli oikein ammattimainen argumentti, melkein pokaalin arvoinen. Onnittelut. Oliko jotain oikeaa argumenttia vielä tähän aiheeseen? Muuta kuin että olet ihan tymä!!11 kun et ajattele samoin kuin minä?
/9
Etkö kestäkään sitä kun sinua kohdellaan niinkuin sinä kohtelet muita? Hö, nyt sinulle tuli paha mieli :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?
Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.
Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.
Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia, puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.
Minusta tässä keskustelussa on tullut esille hyviä pointteja. Tuo kun sanoit että kotirouvien ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin on ensinnäkin potaskaa. Lapset hyötyvät päivähoidosta enemmän kuin kotona äidin kanssa olemisesta. Lisäksi jos siihen eroon ei varaudu ja se tulee, niin valtiolle nämä kotirouvina oleskelleet tulevat kalliiksi tukien muodossa. Eli ei ihan 100% kotirouvan oma, henkilökohtainen asia sekään. Sitten vielä se, että jokainen kotirouva hankaloittaa osaltaan nuorten naisten asemaa työelämässä.
Kaikissa asioissa on siis aina puolensa, ja pääsääntöisesti voi sanoa että jokaisen ihmisen ratkaisut vaikuttavat enemmän tai vähemmän myös muihin ihmisiin. Ei ihan kaikki ratkaisut mutta melko suuri osa.
/9
Nämä mainitsemasi ns vaikutukset ovat keksimällä keksittyjä. Alle kolmivuotiaan laitoshoito ei kai missään tutkimuksissa ole todettu lapsille hyväksi. Prof Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut omissa tutkimuksissaan, että lasten kotihoito tukee parhaiten lapsen kehitystä tuolloin ja usein myös isommilla lapsilla. Kotona hoidetut lapset eivät 100 % vietä aikaansa vain kotona äidin kanssa, vaan he voivat käydä erilaisissa harrastuksissa, kerhoissa, puistotädeillä, play-dateillä jne. Kuusivuotiaina alkaa eskari. Eli kotona hoidetut lapset eivät todellakaan kärsi kotihoidosta, muuta kuin aivan poikkeustapauksissa.
Toiseksi, mikäli aviopuolisoille tulee ero, aika monessa tapauksessa omistus jaetaan puoliksi. Kotirouvista ei siis tule elättejä. Mikäli puolisoilla on avioehto, jossa omaisuus joka on tienattu ennen avioliittoa ja jää miehelle, turvataan kuitenkin laissa lasten elanto ja myös kotirouvalla on oikeus elatusapuun, mikäli hän on jäänyt hoitamaan pitkäksi aikaa lapsia kotiin ja jättänyt työuran. Itse asiassa en tunne yhtäkään kotirouvaa, joka olisi joutunut sossun luukulle eron jälkeen. Tunnen kyllä monta duunarinaista, jotka ovat työttömäksi jäätyään, leskeksi jäätyään tai tultuaan jätetyksi joutuneet sossun luukulle. Sinulla on vain valikoiva logiikka.
Jokainen kotirouva ei suinkaan hankaloita muiden naisten asemaa työelämässä. Ensinnäkään kotirouvia ei ole lukumääräisesti niin paljon, että ne vaikuttaisivat työnantajien asenteisiin. Toiseksi, he ovat poissa työmarkkinoilta ja jättävät siis lisää työpaikkoja muille. Työnantajien negatiiviset asenteet nuoria lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ei ratkea sillä, että halveksitaan kotirouvia, vaan sillä, että mahdollistetaan isien hoitovapaat aidosti ja tehdään iseistä ja äideistä tasavertaisia lastensa hoitajia. On suuri yhteiskunnallinen ongelma, että vain naisten työnantajat joutuvat maksamaan enemmän naisen työpanoksesta ja palkkaamaan sekä kouluttamaan sijaisia.
Enhän minä alle kolmevuotiaista puhunutkaan. Tutkimusten mukaan yli kolmevuotias hyötyy enemmän päivähoidosta kuin kotiäidin hoidosta.
On totta, että jokainen kotirouva ei vaikuta naisten asemaan. Naisten asema ei mitenkään napista painamalla huonone, kun Pirkko päättää jättäytyä kotirouvaksi. Mutta jos kotirouvuus yleistyisi niin se vaikuttaisi konkreettisesti naisten asemaan työelämässä. Siksi on hyvä ettei sitä ainakaan ihannoida.
Omaisuus toki menee puoliksi eron sattuessa, mutta riittäkö se elättämään äidin loppuikänsä ja lapsetkin äidin hoitovuorolla? Monessa tapauksessa varmastikaan ei. Lisäksi tuo kommenttini vastasi siihen kun aikaisemmin sanoit, että on jokaisen oma asia haluaako huolehtia tulevaisuutensa turvasta vai ei. Että kaikkea voi elämässä sattua, turha murehtia. Toin esille sen että ei se tosiaankaan automaattisesti ole mikään täysin oma asia sitten kuitenkaan, jos jättää huolehtimatta. Osassa tapauksia toki on, sehän nyt on selvä.
/9
Olet kyllä kummallisen huolestunut kotirouvien elämästä,ja siitä, miten negatiivisesti he vaikuttavat tähän yhteiskuntaan. Voisin kuvitella kymmeniä muita ihmisryhmiä, jotka aiheuttavat monin verroin enemmän tälle kansakunnalle harmia ja verotaakkaa. Niinpä luulenkin, että tuttavapiirissäsi on yksi tällainen kotirouva, joka näyttäisi käyttävän päivänsä sinua ärsyttävästi ja ehkä jopa hiukan kadehdittavasti.
Ja muuten, sanavalinnoillasi, erityisesti keskustelun alkupäässä, tulet paljastaneeksi jotain hyvin oleellista itsestäsi. Jos haluat esiintyä neutraalina asiantuntijana, kannattaa paneutua semantiikkaan hiukan enemmän.
Ja taas luettiin kommentteja ne subjektiiviset lasit päässä.
1. En ole erityisen huolestunut. Vastasin ketjuun, jossa keskustellaan aiheesta miksi suomalaiset paheksuvat kotirouvia. Toin keskusteluun mukaan oman näkemykseni joka vastaa omalta osaltani tähän kysymykseen. En minä kotirouvien olemassaolosta noin muuten ole tippaakaan huolissani.
2. En tunne ainoatakaan kotirouvaa, enkä missään ole myöskään niin sanonut. Yhden tiedän hänen lastensa kautta, mutta kukaan heistä ei kuulu lähipiiriini.
3. En tiedä mistä sait sen käsityksen että olisin joku kotirouvuuden asiantuntija. Tuskin sellaista on olemassakaan. Kasvatustieteilijä olen kyllä, ja siksi tiedän että äidin kotonaolo lapsen kouluikään asti ei ole perusteltavissa lapsen edulla, vaikka kotirouvat niin kuvittelevatkin.
/9
Harmi, ettei tuo koulutustaustasi näy argumentaatiossasi. Olisko mennyt yhteiskunnan rahat siinä hukkaan?
Tämä taas oli oikein ammattimainen argumentti, melkein pokaalin arvoinen. Onnittelut. Oliko jotain oikeaa argumenttia vielä tähän aiheeseen? Muuta kuin että olet ihan tymä!!11 kun et ajattele samoin kuin minä?
/9
Toit esiin todellisen tai kuvitellun koulutuksesi. Et kykene kuitenkaan viittaamaan mihinkään tutkimuksiin, jotka tukisivat ammatillista näkemystäsi. Sivuutat kritiikin vähättelemällä sen esittäjää. Et kykene perusteltuun dialogiin. Järkeilysi on täynnä aukkoja, joita et osaa jälkikäteenkään paikata. Esiintymällä lapsen kehityksen ammattilaisena asetit itsesi ankaramman tarkistelun kohteeksi. Mutta antaa olla, minulla työt kutsuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä erityisesti paheksu, kunhan tähän lystiin ei käytetä pennin pyörylää valtion kassasta.
Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen. Tulee siis sellainen olo että ne vanhan ajan feministit, joista osa menetti jopa henkensä saadakseen naiset tasaveroisiksi työelämään, kääntyvät haudassaan kun osa naisista alentaa itsensä kodinkoneiksi.
Lisäksi lapsi ei hyödy kotona olevasta äidistä enää taaperoiän jälkeen. Päiväkoti sosiaalisine suhteineen on parempi vaihtoehto.
Mutta kukin elää tyylillään, ei vaikuta minun elämääni.
Tässä on täysin kyse arvoista. Minulle nenän niistäminen ja kodin laitto lapsille ja perheelle on arvoasteikolla korkeammalla ja merkityksellisempää kuin firman palavereissa istuminen, raportointi ja lukujen pyöritys. Ensimmäisessä rakennan pohjaa toisen ihmisen koko elämälle. Jälkimmäisessä tahkoan rahaa osakkeenomistajien taskuun. Ja olen tehnyt molempia.
Aina tama menee tahan. En nyt tieda tarkoittiko kirjoittaja yleisella tasolla vai vain omasta nakokulmastaan (jalkimmainen toki on ihan jees), mutta oikeastihan maailma ei mitenkaan pyorisi ilman monenlaisia kontribuutioita. Jos kaikki tosiaan keskittyisivat vain oman perheen valittomaan hyvinvointiin, niin elettaisiin koko lailla kivikautisessa omavaraistaloudessa. Ja jos logiikkaa taydellisen lastenhoidon kaikkivoittavasta tarkeydesta jatketaan niin siinahan sitten se lasten elama, johon pohjaa luodaan on sita samaa kuin aidillaankin. Eli periaatteessa ihmiskunta olisi olemassa vain ja ainoastaan lisaantymista ja itsensa jatkamista varten. (tietenkaan miesten ei koskaan ajatella edes teoriassa toimivan nain, mutta juuri siksi se onkin niin epaloogista) Aika masentava mielikuva oikeasti.
Alue: Aihe vapaa
Vastasin siihen jo aikaisemmin: miksei supernainen tee kaikkea, käy töissä, hoida yksin kotia ja lapsia. Koska ei tarvitse kun hänellä on se mieskin.