Kovin kipu mitä olette kokeneet??

Vierailija kirjoitti:

Peppusek si. Aivan sanoinkuvaamaton kipu.

Joku on sitten toiminut hyvin amatöörimäisesti. Herrasmies ei satuta edes ekalla kerralla.

Ruusu jalassa.

Olen tainnut päästä helpolla.

Pari viikkoa sitten olin työmatkalla ja hotellissa oli erikoinen ikkuna, joka tipahti yläasennosta pikkurillini päälle. Pitkään aikaan en pystynyt päästämään pihaustakaan, vettä vaan puski silmistä ja luulin pyörtyväni.

Mitään tuon pahempaa ei ole kauheiden menkkakramppien lisäksi vielä sattunut.

Kyllä tuo henkinen kipukin joskus on helvetillistä.

Harmiton rasvapatti kainalossa tulehtui. Sen poisto oli niin raakaa että jouduin sanomaan lopeta mulla alkaa mennä taju. Näkökenttä alkoi oikeasti supistua ja tuli sellainen tippumisen tunne vaikka makasin sellälläni.

Hampaan juurihoito tuohon verrattuna oli kutitusta vaikka sekin hiukan kirpaisi.

Mulla on sentään oikeasti korkea kipukynnys. Esim. juurihoidon jatkosta osa tehtiin ilman puudutusta eikä se pahemmin sattunut. Varmaan se kainalon pattikin oisi hoitunut kunnollisella puudutuksella. Tohtori laittoi siihen vain jotain kylmäysspreitä. Ei se auttanut oikeastaan mitään.

Kuukautiskivut iskivät eräs kk niin kovaa, että en muista koskaan niiden olleen yhtä kivuliaat. Oikeasti meinasi taju lähteä ja tuntuu että vatsa repeää.

Toinen on teininä saatu iskiaskohtaus. Makasin liikkumatta sängyssä kun selkä meni venyttelyssä naks. Sen jälkeen olen varonut äkkiliikkeitä.

Hiehon sarvi kylkiluiden alle sellaisella voimalla kuin nuori eläin itsestään irti saa. Taju meni joko kivusta tai siitä kun löin rytäkässä pääni betoni seinään. Työkaveri raahasi minut karsinasta käytävälle ja soitti ambulanssin. Olin aivan titityy -kunnossa.

Ex mies löi rautaputkella niin että etuhampaat meni poikki. Synnytys kipu oli pientä sen rinnalla.

Synnytys. Mulla pieni väliseinä emättimessä joka katkesi synnytyksen aikana. Eikä ollut käytössä kuin ilokaasu. Plus avautumisvaihe räjähti käyntiin noin viidessä minuutissa ja tiputti mut konttaamaan lattialle.

Toisena on käden murtuminen. Siihen sai onneksi hyvän lääkityksen mut puolen tunnin matka sairaalaan oli elämäni pisimmät minuutit

Sain aikoinaan syöpääni hyvin intensiivisen sytostaattihoidon ollessani parikymppinen mies. Vaikka kipu ei sinänsä hetkellisesti ole aivan sietämätön, vaikutus alkaa kertyä tuntien, päivien ja viikkojen jälkeen siihen pisteeseen asti, että alkaa oikeasti miettiä olisiko se syöpään kuoleminen sittenkään se pahin vaihtoehto.

Leikkauksen jälkeen dreenin poistaminen. Synnytykset kakkosena, varsinkin eka joka meni ilman kivunlievitystä.

Kierukan laitoin jälkeinen kipu, ihan järkyttävää. Iski vielä kun olin ajamassa autolla kotiin. Jouduin pysähtymään kesken matkan sivutielle ja pitämään jalkoja ylhäällä koska meinasin pyörtyä. Edelleen ihmettelen miten selvisin auton kanssa hengissä kotiin.

Ap, tosiaan. Muistan, kuinka mieheni kärsi todella kovista kivuista. Sanoi, että tuntui kuin kuumaa rautakankea työnnettäisiin vartalon läpi. Sairaalan lääkärin mukaan munuaiskivikohtaus on kovimpia kipuja ihmisellä.

En ole synnyttänyt enkä loukannut itseäni pieniä haavoja ja mustelmia kummemmin. Minun pahin kipukokemukseni on varmaan erikoisin: sydämen ultraäänikuvaus. Sitä ultraus"mötikkää" painettiin niin kovasti kehoa vasten että ajattelin rintalastan ja kylkiluiden ihan väkisin murtuvan. No ei ne murtuneet, mutta toivon etten koskaan joudu enää tähän toimenpiteeseen. 

 

Munuaiskivet ehdottomasti. Ekan kohtauksen sain, kun odotin toiseksi nuorinta viimeisilläni. Synnytys piti käynnistää, että mun kipuja päästiin hoitamaan. Käynnistetty synnytys ei tuntunut oikein miltään munuaiskiviin verrattuna. Tuon ekan kokemuksen jälkeen en onneksi ole saanut kuin yhden kohtauksen.

Umpisuolen tulehdus, leikattiin kiireesti. Kipu oli järkyttävä.

Esikoista synnyttäessä en saanut ilokaasun lisäksi mitään kivunlievityksiä. Ponnistusvaiheen kivut olivat sietämättömät ja niitä kesti pari tuntia. Sitä kidutusta pahempaa en ole joutunut kokemaan. Mieheni joutui kärsimään syövän loppuvaiheen kivuista, joita ei saatu millään taltutettua. Olivat varmasti yhtä pahoja kuin omat synnytystuskani, elleivät jopa vielä pahempia.

Munuaiskivi kipu ollut itselläni myös kovin kipu.

Aika ennen vatsa-aortan repeämistä. Repesi "onneksi" sairaalassa, missä apu oli heti saatavilla.

Toinen karmea kokemus oli ENMG-tutkimus. Pitäisi olla yleisesti ottaen siedettävä ja kivuton tutkimus, mutta mä olisin ollut valmis visertämään valtiosalaisuudet siinä tuskassa.

Minä olen säästynyt pahemmilta kivuilta (kop-kop-kop). Eihän se migreeni, nyt jo taaksen jäänyt, kivuton ollut, mutta jotenkin sen siedin aika hyvin. Sama muuten pätee iskias-kipuihin ristiselässä. Molemmissa kiputiloissa oli helpottavaa, jos löysi hyvän asennon ja sai maata rauhassa. Eihän se tosin aina onnistunut.