Lue keskustelun säännöt.
Suurperhe kaduttaa
12.08.2019 |
Haaveilin koko lapsuuteni ja nuoruuteni suuresta perheestä ja useasta lapsesta, itsekin olen monilapsisesta perheestä. Nyt 35-vuotiaana viiden lapsen äitinä koko homma kaatuu päälle. Koko perhe-elämä on kuin yrityksen pyörittämistä, ollaan kummallisissa rooleissa pakotettuina, tästä on rakkaus kaukana. Ja ei, en ole masentunut tai erityisen väsynytkään, tämä vain on niin turhaa! Kenelläkään muulla samoja fiiliksiä, tiedän että aihe on arka?
Kommentit (14)
Ei viisi lasta vielä ole mikään suurperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, nyt ei asialle enää voi mitään. Yritä nyt kuitenkin nauttia, kun elät unelmaelämääsi.
Muikkelin halut loppuu kuin seinään, kun lapsiluku on taputeltu. Sitä ennen oli jopa panoajat. Sitten se loppuu.
Kyllä viisi lasta on suurperhe. Minulla oli kolmessa tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei viisi lasta vielä ole mikään suurperhe.
Kyllä se on. Katastrofaalinen suurperhe jotka pitäisi kriminalisoida. Jokaiselle riittää kaksi sikiämistä narsistisen geeniensä jatkumon levittämiseen.
Varmasti on noin. En vain ymmärrä, miksi ihmiset ehdoin tahdoin haluaa suurperheen. Jo yhden lapsen hoito ja kasvatus on ihan tarpeeksi tähän oman elämän velvollisuuksien päälle, ja saa kuitenkin kokea äitiyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on neljä lasta enkä koe samoin, vaikka välillä onkin raskaita aikoja. Mutta niitä on ollut aina, vaikka olisi lapseton tai neljän lapsen äiti.
Käytkö töissä? Voisitko sinä tai miehesi vähentää työaikaa? Minä itse olen kotiäiti, koska muuten aika ei tosiaankaan riittäisi. Nyt ehdin hyvin auttaa lapset kouluun ja ottaa vastaan vuoron perään, kun tulevat koulusta kotiin. Kavereita saa myös aina tulla meille leikkimään eli täällä pyörii paljon porukkaa. Mies on myös iltaisin täysillä mukana, joten omaa aikaakin saan helposti jos vaan pyydän.
Mikä sinusta on kaikista rankinta? Minkä ikäisiä lapset? Voisitko esim. ulkoistaa siivousta? Mä ehdin tekemään pakolliset asiat pois alta päivisin, joten iltaisin tehdään paljon perheenä asioita, mennään metsään poimimaan mustikoita, jahdataan pokemoneja jne. Rasittavinta on kun kaikki lapset raivoaa samaan aikaan :D
Vierailija kirjoitti:
Ei viisi lasta vielä ole mikään suurperhe.
On se nykyään, ihan älyttömän harvinaista että kellään on 2 lasta enempää, ainakaan kovin pienillä ikäeroilla. Yleisempää, että tehdään se 2 lasta ja sitten ehkä 15-20 vuoden päästä vielä yksi, ei ole verrattavissa siihen, jos on 5 lasta pienillä ikäeroilla.
T: Lastenhoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä lasta enkä koe samoin, vaikka välillä onkin raskaita aikoja. Mutta niitä on ollut aina, vaikka olisi lapseton tai neljän lapsen äiti.
Käytkö töissä? Voisitko sinä tai miehesi vähentää työaikaa? Minä itse olen kotiäiti, koska muuten aika ei tosiaankaan riittäisi. Nyt ehdin hyvin auttaa lapset kouluun ja ottaa vastaan vuoron perään, kun tulevat koulusta kotiin. Kavereita saa myös aina tulla meille leikkimään eli täällä pyörii paljon porukkaa. Mies on myös iltaisin täysillä mukana, joten omaa aikaakin saan helposti jos vaan pyydän.
Mikä sinusta on kaikista rankinta? Minkä ikäisiä lapset? Voisitko esim. ulkoistaa siivousta? Mä ehdin tekemään pakolliset asiat pois alta päivisin, joten iltaisin tehdään paljon perheenä asioita, mennään metsään poimimaan mustikoita, jahdataan pokemoneja jne. Rasittavinta on kun kaikki lapset raivoaa samaan aikaan :D
En ole ap mutta nuo sun ratkaisuehdotukset vaatii rahaa.
Lestadiolaisillakaan ei nykyään yleensä ole viittä lasta enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista ajattelit sen olevan? Tai mitkä oli ne suurimmat ”kuvitelma vs. todellisuus” -asiat? En kysy veetuillakseni, vaan oikeasti kiinnostaa. Varsinkin kun itse olet suurperheestä, ettei ihan puskista tullut. Mikä siis eroaa omaan lapsuudenperheeseesi? Oletko puhunut tästä aiheesta vanhempiesi kanssa, saisiko heiltä vertaistukea?
Meille on pian syntymässä viides lapsi. Isommat ovat myös vielä pieniä. En koe kyllä yhtään samoja fiiliksiä, tällä hetkellä siis kotiäitinä olen. Päinvastoin, juuri nyt nautin juuri tästä.
Sun täytyisi saada arkeen mielekkyyttä jollakin tavalla. Mikähän se tapa olisi teidän kohdalla?
Miten se kaatuu päälle?