Murrosikäisiä ei saisi jättää yksin yöksi kotiin, oletteko samaa mieltä?

Minä muutin toiselle paikkakunnalle lukioon 15 vuotiaana yksin. Ja hui, vietin siellä omassa yksiössäni jopa yöt yksin.

Kesällä asuin kotona kuukauden yksin, kun isä ja äiti oli toisella paikkakunnalla töissä. Hyvin pystyin pitämään omakotitalon pystyssä.

Omat lapset ovat olleet murrosiässä yksin kotona yön, vaikka en ole yksinhuoltaja. Mies ollut reissutöissä ja itselläni välillä yövuoroja. Hekin osasivat pitää yöt omakotitaloa pystyssä ja mörköjäkään ei sänkyjen alta tullut.

Mä sanoisin vaan tähän et riippuu niin paljon lapsesta

Mä oon ollut hyvin pienestä hyvin itsenäinen, toki, koska muuta vaihtoehtoja ei vaan silloin ollut ja viettänyt teininä viikonloppuja hoitaen pieniä lapsia ilman yhdenkään aikuisen läsnäoloa

Mutta, sit jos mietin omia teinejä, mulle ei kyllä tulis mieleenikään jättää noita kahdestaan yksin yöksi kotiin, no ei itseasiassa edes kovin pitkäksi aikaa muutenkaan, en voi väittää et ne olis kovin itsenäisiä tai ”pärjääviä”

Et eiköhän tuohonkin päde jonkunlainen ”maalaisjärki” sen suhteen, että oletus kuitenkin on, että vanhempi tuntee sen oman lapsensa ja voiko sen jättää yksin vai eikö voi

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosikymmen sitten, maailma oli aivan erilainen kuin nyt.

Ennenkaikkea turvallisempi.

Paitsi ettei ollut. Lapsia kuoli tapaturmaisesti paljon enemmän kuin nyt. Lasten turvallisuus on koko ajan parantunut. 

Minun 15-vuotias on yli vuoden ajan ollut yövuorot yksin kotona, ei halunnut enää mummoa seuraksi. Pari kertaa kuussa saa olla kaverin kanssa meillä kaksin yötä, itse menen miesystävälle muutaman kilometrin päähän. Pelaavat tietokonetta, tekevät ruokaa. Ja kun olen aamulla tullut, on ollut koti siisti eikä mitään ongelmia,nämä tietty sovittu etukäteenkin.

Me jätettiin vuosia sitten 13-vuotias poika yksin hoitamaan kahta koiraamme kotiin, kun kävimme Pohjois-Ruotsissa koiranäyttelyssä ja sukuloimassa tyttären ja kahden koiran kanssa. Taidettiin olla kolmisen yötä poissa. 

Vähän mietitytti ennakkoon, mutta ihan hyvin kaikki meni. Poika oli rauhallinen ja kiltti kaveri, johon saattoi luottaa. Apua olisi tarpeen vaatiessa myös saatu paikalle ajoissa. 

Olisin varmaan teininä pitänyt hirveänä loukkauksena, jos minulle olisi hankittu joku yöhoitaja. Ihan itse halusin olla yksin ja tein niinkin hurjia juttuja kuin lenkkeilytin koiraani, söin sipsiä ja katselin alakerran isosta telkkarista ohjelmia.

Itse muutin toiselle paikkakunnalle lukioon, ja kyllä osasin omat hommat hoitaa. Kotona olin myös saanut olla yksin, en järjestellyt mitää hulluja kotibileitä vaan nautin rauhasta kun muu perhe ei ollut paikalla ja tein jotai hyvää ruokaa ja luin ja katsoin leffoja. On varmasti sellaisia teinejä joita ei voi jättää ilman valvontaa, vaan aina sattuu ja tapahtuu, kaikki kypsyvät eri aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisin varmaan teininä pitänyt hirveänä loukkauksena, jos minulle olisi hankittu joku yöhoitaja. Ihan itse halusin olla yksin ja tein niinkin hurjia juttuja kuin lenkkeilytin koiraani, söin sipsiä ja katselin alakerran isosta telkkarista ohjelmia.

Sama homma. Minulla olisi ollut mahdollisuus lähteä vanhempien matkaan kuukaudeksi, kun saivat työkeikan toiselle paikkakunnalle. Mutta halusin jäädä kotiin. Minusta oli hienoa, kun sain itse opetella tekemään ruokaa ja ajaa nurmikkoa ja lämmittää puusaunaa ja huomata, että pärjään. Hurjin teko oli, että kävin divarista ostamassa reginoita ja muutaman pussillisen sipsejä kesän aikana ja valvoin niitä lukien aamuyöhön.

Se, joka muutti 15 vuotiaana kotoa jo pois opiskelujen vuoksi

70-80 luvun taitteessa olin sisareni kanssa parin vuoden ajan pääsääntöisesti kaikki viikot kaksistaan kotona. Äiti opiskeli ja asui viikot opiskelupaikkakunnalla ja isä oli viikot matkahommissa töissä. Olin itse nuorimmillani 10 vuotias, sisko kaksi vuotta vanhempi. Sisko teki meille aamupalat ja huolehti herätyksistä. Koulussa saatiin ruoka ja toinen ruoka mentiin syömään mummille ja ukille. Kaikki meni hyvin. Viikonloppuisin oltiin koko poppoo koossa. Meistä molemmista on tullut itsenäisiä ja hyvin pärjääviä aikuisia. Olen kyllä monta kertaa ajatellut että jos elettäisiin tätäpäivää, niin meidät olisi varmaan huostaanotettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 kaiken huipuksi parisuhteeni toimii etänä, joten olen joskus jopa viikonloppuja poissa kotoa. Murrosikäiset lapset toki saavat valita, lähtevätkö mukaan, menevätkö isälleen vai jäävätkö kotiin. Koti vaihtoehto on nykysellään ollut se suosituin vaihtoehto. En ymmärrä, miksi lähdetään tällaiseen syyllistämiseen, kun vaihtoehtoja ei välttämättä ole kenelläkään tarjota.

No sinulla olisi vaihtoehto olla priorisoimatta etäsuhdettasi lapsiisi nähden. Ei tulisi mieleenkään, jos olisin muutenkin paljon poissa kotoa töiden vuoksi, jättää lapsia vielä jonkun miehen takia viikonlopuiksi yksin kotiin! Koska sinä heidän kanssaan sitten vietät aikaa? Varsinainen vuoden äiti...

Olen tismalleen saman tuntimäärän poissa kotoa työni takia kuin muutkin, en tee ylitöitä, enkä jää kuntosalille töiden jälkeen, vaan tulen suoraan kotiin. Silloin, kun olen poissa kotoa, lapset saavat minut aina puhelimella kiinni, niin töissä kuin vapaallakin ja sekä aikuiset sisarukset asuvat kohtuullisen lähellä, aivan eivät huutamalla toisiaan tavoita, mutta melkein. Toisaalta tässä ehdoteltiin sitäkin, että pitää valita työ niin, että pystyy olemaan kotona lasten kanssa yöt. Toki, mutta sitten olisin käytännössä töissä kokonaan sen valveillaolo ajan, koska ammattini kuuluu myös näihin työajattomiin töihin.

Asia on toki kimurantti, mutta suoraan en jakaisi näitä vuoden äiti -pyttyjä, kun en kaikkea olosuhteisiin vaikuttavia tekijöitä tiedä. Eikä meillä tosiaankaan lähdetä ulkomaillekaan niillä yötyöstä tulevilla rahoilla, vaan kustannetaan tätä kohtuullisen hyvällä ja rauhallisella paikalla asumista. Kuitenkin tässäkin elämässä on pantava asioita tärkeysjärjestykseen ja meillä se on tämä asuinpaikka. Missään rähinäslummissa tämä elämä ei tulisi varmasti kysymykseenkään.

Puhelimella kiinni saaminen ei ole lapsille sama kuin läsnä oleva äiti. Myöskään asuinpaikalla ei ole niin suurta merkitystä, kun sitä aikaa joutuu toistuvasti siellä viettämään ilman aikuista, joka on hoidattamassa itseään jollain miehellä.