Te jotka muistatte elämäänne kun Tshernobyl-onnettomuus tapahtui -86. Mitä te jouduitte silloin tekemään?

Vierailija kirjoitti:

Ja paljonkohan me saadaan erilaisia säteilyjä mikroruoasta, kännyköistä, tablettitietokoneista yms. Sähköteknisistä langattomista laitteista jotka vaan lisääntyy koko ajan elinympäristössämme... varmaan sama asia kuin joku Tshernobyl räjähdys siellä hevonjeerassa asti

Olet jäljillä, mutta et ihan oikeassa. 

Suurin säteilyn lähde on maaperä joka säteilyttää ihmisiä reilut 80% osuudella. Tsernon osuus on alle 1%. 

Mutta tuntuu olevan ilmeisen trendikästä vouhottaa Tshernobylistä ja ydinvoimasta vastoin mitään tietoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlailinkin äsken, että onko voitu käskeä olla sisällä tai ottamaan jodi-tabletit. Ei löytynyt yhtään sellaista uutista googlailulla eikä mainintaa Tshernobylin onnettomuutta koskevissa artikkeleissa.

Miten siinä toisessa ketjussa voi moni muistaa ottaneensa tabletin tai joutuneensa olla sisällä pari päivää tai jossain laskeuma-sadetakissa ulkona?

Hämmentävää.

Ap

Anteeksi että kysyn, mutta oletko ehkä teini-ikäinen tai jotain? Tottakai monet vanhemmat käskivät lapsiaan pysymään sisällä varmuuden vuoksi! Jos sinä tietäisit vain sen, että naapurimaassa on tapahtunut todella vakava ydinvoimalaonnettomuus ja näin ollen on mahdollista että ydinlaskeuma leviää sinne sinunkin kotiisi saakka, niin etkö muka käskisi lastesi leikkiä sisällä pari päivää kunnes tietoa tulee enemmän?

Ota nyt huomioon että silloin ei tosiaan ollut nettiä eikä kahtakymmentä telkkarikanavaa. Sitä oltiin yhden päivittäisen uutislähetyksen varassa ja Neuvostoliiton puolelta tietoa tuli hyvin vähän, aluksi ei ollenkaan. Suomi sai muistaakseni tietää koko jutusta ensimmäistä kertaa Ruotsin viranomaisilta vasta melkein viikko onnettomuuden jälkeen. Silloin kun tieto tuli, ei todellakaan saatu vielä tietoa laskeuma-alueista. Vasta jälkeenpäin saatiin tietää sekin, että siinä vaiheessa kun tänne tieto tuli, oli käytännössä laskeumat jo laskeutuneet eli mahdollinen altistus jo tapahtunut. Mutta ei sitäkään vielä siinä vaiheessa tiedetty kun ydinvoimalaonnettomuudesta kerrottiin. Eli ne ulkonaolokiellot ja sadetakit eivät olleet mitään viranomaismääräyksiä vaan ihan vanhempien omia varotoimia lapsilleen.

Melkein viikko? Kaksi päivää on siis nykyään melkein viikko. Tsernobyl posahti 26.4. ja 28.4. maanantaina tapahtumasta meillä uutisoitiin, siis Ruotsissa oli havaittu kohonneita säteilyarvoja ja samana päivänä pystyttiin jäljittämään lähde Ukrainaan.

Se, joka aiemmin ketjussa muisteli englanniksi ajeluaan kirjastoautossa ovet auki maanantaina 28.4.86.

Tapahtui tarkalleen syntymäpäivänäni, täytin 10 vuotta. Olin kutsunut ison liudan kavereitani kylään ja ulkoiltiin porukalla paljon. En ainakaan muista vanhempieni reagoineen mitenkään erityisesti, sivumennen saattoivat mainita seuraavan aamun aamiaispöydässä, kun luettiin uutisia sanomalehdestä.

Olin silloin ala-asteikäinen helsinkiläinen. En muista, että mitään ohjeita olisi ollut. Meille lapsille kyllä kerrottiin tapahtumista heti kun niistä saatiin tieto. Muistaakseni koulussakin lapset kovasti puhui siitä eli ei ollut asian peittelyä lapsilta. Ehkä kotona puhuttiin siitä, että hyvä kun suolassa on jodia. Mutta voi olla että se oli vasta joskus myöhemmin eikä liittynyt suoraan tähän onnettomuuteen. Ehkä jotain sellaista oli että lätäköissä ei saa pomppia, mutta sekin voi olla myöhempien ohjelmien mukana tuoma valemuisto. Jotain oli tv:ssä puhetta marjoista ja sienistä, mutta oliko se juuri niin päin, että joku asiantuntija sanoi, että niitä saa ja kannattaa syödä mielinmäärin!

Äskeinen taas...voi olla että muistan tämän väärin, mutta kun Ruotsi ilmoitti suurista säteilyluvuista ja vaati siihen selitystä, niin muistelisin, että meillä kansan keskuudessa naureskeltiin, että taas ne ruotsalaiset jotain ylireagoi ja vouhottaa. Sitten kun tieto onnettomuudesta tuli, niin puhuttiin, että on se neukkula kiero paikka, kun aina pimittävät tietoa, silloinkin kun aivan varmasti totuus tulee julki.

Olin silloin armeijassa ja jouduin mittaamaan säteilyä Örön saaressa. Taustasäteily oli kolme kertaa normaali säteily.. siis 1,5µsv/h -> 4,5µsv/h, vaikka YLEn uutisissa sen sanottiinkin palautuneen normaaliksi. Voi olla että jossakin jo olikin.

Normaalisti elettiin ja tietohan ei heti tullutkaan. Ei meillä ainakaan mitään joditabletteja syöty.

Kehittymään kohdussa (selittää paljon).

Muistan hyvin, että ip-lehdissä oli juttua kohonneista säteilytasoista kaakon suunnasta. Parin päivän päästä sitten tuli julkiseksi syy, kun Ruotsin lehdet olivat kirjoittaneet asiasta. Velkam to souviet Finländ.

Etelä-pohjanmaalla ainakaan tehty mitään. Muistaakseni oli suositus ettei lehmiä päästettäisiin muutamaan päivään ulos. Säteily kun voisi kertyä maitoon. Näin teimme. Kalaa ei saisi syödä vieläkään isoja määriä. Varsinkaan haukia. Niissä ed. Säteilyä kuulemma.

Mutta mitään jodeja ei syöty eikä pukeuduttu sen kummemmin kuin nyt. Puhumattakaan mistään kellarissa olosta. Ainakin meillä päin elettiin ihan normaalisti

Olin 25. Ei tehty mitään erityistä. Varoitukset poronlihan syönnistä tuli myöhemmin. Muistan uutisen että se aiheutti muutaman tuhat syöpää. Onko se paljon vai vähän? Neukkulan hullulle meiningille tuli yksi hyvä syy lisää nauraa. Varsin pian se järjettömyys sitten loppuikin.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa. Soivatko pommitussireenit ja ryntäilivätkö ihmiset pommisuojiin ja apteekkeihin hamstraamaan jodia?

Tuohon aikaan ei tainnut olla internetiä joten virallisen median varassa mentiin.

Virallinen Suomi oli hiljaa kuin ksi sukassa koska ei ollut poliittisesti korrektia kertoa mitään negatiivista idän ihannemaasta. Tieto laskeutumasta tuli Ruotsista.

Laskeuma havaittiin työpaikallani mutta fyysikko ymmärsi laskeuman vähäisyyden - seuraavana päivänä viranonaiset myönsivät tapahtuman. Olin opiskelija tuohon aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei tehty mitään, kun eihän koko onnettomuudesta kerrottu tai sen laajuutta myönnetty kuin vasta päivien päästä. Niistä marjojen ja sienien syönnistä tietyiltä alueilta varoiteltiin myöhemmin. Olin 12-vuotias.

Näin se minunkin muistini mukaan meni. Asun Pohjois-Suomessa ja lähinnä muistan sen, että tiettyjä metsän antimia varottiin jonkin aikaa. Olin 10-vuotias, eikä olisi vähempää voinut kiinnostaa, ettei sieniä saisi syödä. En olisi syönyt muutenkaan. Joitakin vuosia myöhemmin, teininä, tuo alkoi kiinnostaa ihan eri tavalla, kun asian koko kaameus meille valkeni. 

Tuossahan oli se erikoisuus, että se säteilylaskeuma koukkasi Suomeen Ruotsin kautta, ja täällä säteilyturvallisuusviranomaiset ensin olettivat, että Ruotsissa on tapahtunut ydinvoimalapäästö. Tieto kun ei todellakaan kulkenut edes eurooppalaisten maiden välillä, saati sitten Neuvostoliitosta.

Ja miten ne olisi Neuvostoliitosta tiedottaneet Suomea, kun oma maa pidettiin totaalipimennossa? Olisi Suomen tiedotusvälineistä kuitenkin vuotanut tietoa itärajan taa (Virosta ja Karjalasta) ja se olisi ollut kauheaa... Mutta sitten se kuitenkin tuli julki, ha!

Edelleen Suomessa on alueita, joilla cesium-pitoisuus on korkeampi nimenomaan Tshernobylin onnettomuuden takia, Padasjoki, Luopioinen, Kuhmoinen (onko ne enää omia kuntia vai liitetty muihin kuntiin?) ja niissä on edelleen vielä suosituksia rajoittaa sienten syöntiä. Marjat ovat turvallisia, mutta etenkin suppilovahveroihin ilmeisesti tuo cesium kertyy.

Ja on siitä jonkinlaisia arvioita, että syöpäluvut ovat nousseet, niitä tottakai on selitetty myös väestön ikääntymisellä... Mutta silloin 80-luvulla kyllä paikallisille kerrottiin, että ei kannattaisi sienestää, ja niiden sienten myynti kiellettiin.

AIka hyvin se on unohtunut, tuolta kerättyjä sieniä myydään pääkaupunkiseudulla ahkerasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei tapahtunut yhtään mitään. Olin 26-v. silloin ja menin töihin ihan normaalisti. Eihän siitä tosiaan edes tiedotettu kunnolla alkuun  vaan vähäteltiin koko asiaa. Mistään joditableteista ei kukaan puhunut enkä tiedä kenenkään niitä syöneen eikä sireenit ujeltaneet. Elämää jatkettiin ihan normaalisti.

Meillä kyllä käytiin joditabletteja ostamassa työpaikan lääkekaappiin. Sieltä  ne vähän kerrassaan hävisi työntekijöiden koteihin. En muista varmasti, missä vaiheessa ne ostettiin, mutta tuohon se liittyi.

Mehän olimme niin suomettuneita silloin, että kukaan ei uskaltanut edes kysyä venäjältä moneen päivään, että mistähän tuota säteilyä tulee.

Tosin jäimme sopivasti tuulen sivuun, niin pahin saaste meni meidän yli Ruotsiin.

Koska se oli onnettomuus, niin ei naapurikaan pystynyt kyttäämään sopivaa tuulen  suuntaa, niin kuin tehtäisiin ydinaseen laukaisussa nykyisin.

Hiilitabletteja ei vesilätälöohin ei sadeilmaan mielellääm. Sieniensyönti kiellettyä

Epämuodostumia oli kuuleman mukaan vauvoilla jotka syntyi v87, tiedän yhden tapauksen, mutta oliko niitä todellisuudessa sitten enempi?

Olin 10-vuotias ja muistan vain, että äitini vähätteli koko asiaa ja elimme ja olimme aivan kuten ennenkin. Mitään muuta muistikuvaa ei ole. Muistan äitini naureskelleen, että jotkut eivät uskalla mennä ulos. Hänen mielestään se oli naurettavaa. En muista yhtään, mitä koulukaverini tekivät tai naapurustomme.

Asuimme Espoossa.

Lehmät piti pitää sisällä ja muutenkin muistaakseni oltiin aika paljon sisällä. Muistaakseni oli selvät ohjeet miten kauan piti odottaa että sai päästää eläimet laitumelle ja juomaan luonnonvesistä. Sienten suhteen oli jotakin suosituksia, ehkä marjojenkin.

Ei ollut muita toimia kuin ettei sieniä saanut poimia pitkään aikaan. Tämä johtui siitä että Neuvostoliitto tiedotti onnettomuudesta vasta kun laskeuma oli jo kulkenut Suomen ylitse.

Kun laskeuma kulki Suomen ylitse, oli sateinen päivä ja harva oli onnekseen ulkona. Itselläni oli silloin koulussa liikuntatunti, joka pidettiin sateesta huolimatta ulkona. Olen sairastanut tähän mennessä kolme erilaista kilpirauhasen alueen sairautta ja ne sekä niiden hoitokeinot (mm. lisää radioaktiivista säteilyä joditabletilla) ovat tuhonneet aika tarkkaan terveyteni.