Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu jos nainen jää yksin?
11.08.2019 |
Jos kohta kolmekymppisestä naisesta ei juuri kukaan mies ole ikinä kiinnostunut, lukuunottamatta jotain kadulla satunnaisesti huutelevaa puliukkoa. Mistä tällainen mielestänne johtuu, jos arvioitte tuntemienne ihmisten perusteella?
Kommentit (182)
Nirso. Ei kiinnosta tavismiehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nirso. Ei kiinnosta tavismiehet.
Mutta jos taviksetkaan eivät kiinnostu? Siitä tässä ilmeisesti oli kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän kysymykseen ainoa hyväksyttävä vastaus on se, että nainen on prinsessaharhoissa elävä nirppanokka, joka ei kelpuuta tavallista, kilttiä miestä, joten asiasta on turha keskustella tämän enempää.
Miksi on pakko heittää näitä juttuja keskusteluun, jossa kukaan ei varsinaisesti ole niistä puhunut? Ei kukaan muu ole tässä ketjussa puhunut kilt-timiehistä.
Siksi että tunnustamme lass-ukka-aloituksen. Turha jatkaa keskustelua, josta tiedetään minne se ääliö sitä vie: siihen että naisten pitäisi tyytyä huonoon mieheen, kun laa-sanen.
Ei tarvitse eikä kannata tyytyä, yksin on paljon parempi kuin tuollaisen kanssa.
Ja ainakin antaa pldee kaikille sitä haluaville miehille, vaikka olisikin ruma nainen ja siksi yksin., että Jonne saisi edes sitä kun haaveilee rinsessastaan.Se on toinen tavoite näillä ketjuilla
MT ongelmaiset ja siiderivalas.Nämähän ei palsta-ylien mielestä kelpaa kenellekään, paitsi kassien tyhjennykseen.Yuliahan Tämä ei koske -yulihan voi olla siidervalasmies ja Mt ongelmainen (ainakin persehäirikkö vähintään)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.
Ap kirjoitti siitä että kukaan mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut. Ei siitä että hän on torjunut itse miehet ja pysyttelee heistä kaukana. Nuo ovat kaksi eri asiaa. Oletko todellakin sitä mieltä että ei löydy naista josta ei olla kiinnostuneita? Taitaa sitten olla niin että en olekaan nainen vaikka tähän asti olen luullut olevani.
Sen torjunnan voi tehdä aika hienovaraisestikin, niin ettei edes itse tajua sitä. Minua ei ole oikeastaan koskaan isketty, kun olen ollut parisuhteessa eli pysytytän jonkun tiedostamattoman asiallisuusmuurin ympärilleni. Sitten, kun on vapaa ja mielessä halu löytää suhde, yhtäkkiä niitä kontakteja syntyykin, kai sitä välittää ympärilleen erilaista energiaa.
Kun sain pahasti siipeeni, aloin pukeutua asiallisesti ja naiselliset hörsöt karsien. Lisäksi ei yhtään haitannut pienoinen painonnousu. Ja kas vaan, vuosiin kukaan ei osoittanut mitään kiinnostusta kohtaani. Nyt onkin sitten vaikea rasti yrittää löytää sitä naisellisuutta uudelleen, koska haluaisin kyllä vielä mahdollisuuden yrittää suhdetta.
No, jopas nyt... kirjoituksesi mukaan asiallisuus poistaa naisellisuuden ja naisellinen nainen on jotain muuta kuin asiallinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.
Mitä se yksinolon valitseminen tiedostamattaan tarkoittaa?
Ei anna sellaisia signaaleja ympäristöön, että olisi avoin suhteelle. Ei haarukoi ja etsi vaihtoehtoja, pilaa viritelmät menemällä lukkoon, pakenemalla jne.
Itse olen tilanteessa, jossa eron jälkeen asun ja elän yksin.
Äskettäin oli tilanne jossa sain postilähetyksen ja kuljettaja oli olemuksen perusteella minua hieman nuorempi mieshenkilö. Hän oli kohtelias ja poistuessaan vielä toivotti portaikosta hyvää viikonloppua.
Siinä kohti tajusin, että minulla ei ole mitään käsitystä minkä näköinen tämä ystävällinen ja kohtelias mies, - jonka juuri muutama sekunti aikaisemmin tapasin - on.
En ilmeisesti rohjennut katsoa häntä kasvoihin ollenkaan!
Töissä katson asiakkaita silmiin aina, mutta nyt kotioven edustalla koen olevani yksin asuvana ilmeisesti niin "turvaton", että minimoin kaiken kontaktin vastakkaiseen sukupuoleen.
Ero tapahtui viime vuonna ja minulla on edelleen jokin psykologinen "esto" päällä.
Toivon, että jos tämä sama henkilö toimittaa minulle lähetyksiä jatkossakin, niin tunnistaisin hänet.
Ja tosiaan, ensi kerralla yritän vähän nostaa katsetta sieltä lattiatasosta ylöspäin! :D
Ja jos satut olemaan tämä kuljettaja, niin olen pahoillani kun jouduit odottamaan minua käytävässä.
Ja kiitos kun odotit. :)
Mukavaa alkavaa työviikkoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.
Ap kirjoitti siitä että kukaan mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut. Ei siitä että hän on torjunut itse miehet ja pysyttelee heistä kaukana. Nuo ovat kaksi eri asiaa. Oletko todellakin sitä mieltä että ei löydy naista josta ei olla kiinnostuneita? Taitaa sitten olla niin että en olekaan nainen vaikka tähän asti olen luullut olevani.
Sen torjunnan voi tehdä aika hienovaraisestikin, niin ettei edes itse tajua sitä. Minua ei ole oikeastaan koskaan isketty, kun olen ollut parisuhteessa eli pysytytän jonkun tiedostamattoman asiallisuusmuurin ympärilleni. Sitten, kun on vapaa ja mielessä halu löytää suhde, yhtäkkiä niitä kontakteja syntyykin, kai sitä välittää ympärilleen erilaista energiaa.
Kun sain pahasti siipeeni, aloin pukeutua asiallisesti ja naiselliset hörsöt karsien. Lisäksi ei yhtään haitannut pienoinen painonnousu. Ja kas vaan, vuosiin kukaan ei osoittanut mitään kiinnostusta kohtaani. Nyt onkin sitten vaikea rasti yrittää löytää sitä naisellisuutta uudelleen, koska haluaisin kyllä vielä mahdollisuuden yrittää suhdetta.
Tämähän on ihan eri asia mistä ap puhui. Ap puhui siitä jos sinkkuna ollessa miehet ei kiinnostu.
Jos sinkkuuntuessa on alkanut pukeutua pelkistetysti ja lihonut, niin miten se ei liittyisi asiaan? Vaikka myöhemmin toivoisi miesseuraa, kilot eivät välttämättä ole vähentyneet, ja epänaisellinen pukeutuminen on jääneet tavaksi. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.
Ap kirjoitti siitä että kukaan mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut. Ei siitä että hän on torjunut itse miehet ja pysyttelee heistä kaukana. Nuo ovat kaksi eri asiaa. Oletko todellakin sitä mieltä että ei löydy naista josta ei olla kiinnostuneita? Taitaa sitten olla niin että en olekaan nainen vaikka tähän asti olen luullut olevani.
Sen torjunnan voi tehdä aika hienovaraisestikin, niin ettei edes itse tajua sitä. Minua ei ole oikeastaan koskaan isketty, kun olen ollut parisuhteessa eli pysytytän jonkun tiedostamattoman asiallisuusmuurin ympärilleni. Sitten, kun on vapaa ja mielessä halu löytää suhde, yhtäkkiä niitä kontakteja syntyykin, kai sitä välittää ympärilleen erilaista energiaa.
Kun sain pahasti siipeeni, aloin pukeutua asiallisesti ja naiselliset hörsöt karsien. Lisäksi ei yhtään haitannut pienoinen painonnousu. Ja kas vaan, vuosiin kukaan ei osoittanut mitään kiinnostusta kohtaani. Nyt onkin sitten vaikea rasti yrittää löytää sitä naisellisuutta uudelleen, koska haluaisin kyllä vielä mahdollisuuden yrittää suhdetta.
No, jopas nyt... kirjoituksesi mukaan asiallisuus poistaa naisellisuuden ja naisellinen nainen on jotain muuta kuin asiallinen!
Ymmärsit vähän vierestä. Onhan siinä eroa hiihteleekö koko ajan tuulipuvussa tai muotoja epäimartelevissa farkuissa tai täysin hajuttomissa ja inspiraatiottomissa perustyövaatteissa vai käyttääkö jotain naisellisempia vaatteita, asusteita, koruja, kenkiä tms.
Itsellä varmasti syynä se etten ole mikään rohkea tutustumaan ja toisaalta olen vähän "erikoinen" ihminen, joten pitäisi löytyä sellainen samalla tavalla pikkuisen outo niin kuin minäkin. Minulle ei varmaan ehkä kävisi ihan sellainen tavallinen mies vaan ehkä jotenkin sellainen tyyppi mitä muut luonnehtisivat erikoiseksi ja en siis tarkoita tälle erikoisuudella mitään "uniikki lumihiutale"- asetelmaa vaan ainakin itselläni kyseessä se etten vaan pääse niihin normaalien ihmisten kanssa useinkaan samalla aaltopituudelle mikä ikävä asia enimmäkseen itseni puolesta. Tosin muutenkaan en juuri tapaa ihmisiä ja olen liiankin itsenäinen. Lapsia en myöskään halua koskaan.
Varmasti siis itsessä paljon syytä tähän ja en osaa luontevasti tutustua ja olen pikkuisen outo ihminen. Ujo en niin paljon ole, mutta muuten todellakin viihdyn omissa oloissani ja vaadin omaa aikaa. Ehkä joskus törmään johonkin samankaltaiseen. Muuten en todellakaan luokittele ihmisiä ja hyväksyn muut sellaisina kuin ovat jos kohtelevat muita hyvin yms. Kuitenkaan en voisi seurustella sellaisen kanssa, joka on liian erilainen. En kyllä yhtään tiedä miten tässä käy. Oikeastaan olen sillä asenteella, että jos löydän jonkun niin kiva asia, mutta samalla mietin olenkohan vielä vuosien päässä tässä tilanteessa. Olen silti ihastunut monenlaisiin poikiin ja miehiin ja pari joskus vähäsen minuun, mutta mitään suurta vaikutusta en ole ainakaan hyvässä mielessä tehnyt keneenkään. Onhan tämä naurettavaakin toisaalta. Ja baareihin minua ei saisi kyllä millään ja niitä miehiä ei paljon tuolla metsässä ja lenkillä vastaan tule :) Näissä ketjuissa aina todellakin huomaa ne jutut mitkä itsellä miinuksia ja sekin huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä varmasti syynä se etten ole mikään rohkea tutustumaan ja toisaalta olen vähän "erikoinen" ihminen, joten pitäisi löytyä sellainen samalla tavalla pikkuisen outo niin kuin minäkin. Minulle ei varmaan ehkä kävisi ihan sellainen tavallinen mies vaan ehkä jotenkin sellainen tyyppi mitä muut luonnehtisivat erikoiseksi ja en siis tarkoita tälle erikoisuudella mitään "uniikki lumihiutale"- asetelmaa vaan ainakin itselläni kyseessä se etten vaan pääse niihin normaalien ihmisten kanssa useinkaan samalla aaltopituudelle mikä ikävä asia enimmäkseen itseni puolesta. Tosin muutenkaan en juuri tapaa ihmisiä ja olen liiankin itsenäinen. Lapsia en myöskään halua koskaan.
Varmasti siis itsessä paljon syytä tähän ja en osaa luontevasti tutustua ja olen pikkuisen outo ihminen. Ujo en niin paljon ole, mutta muuten todellakin viihdyn omissa oloissani ja vaadin omaa aikaa. Ehkä joskus törmään johonkin samankaltaiseen. Muuten en todellakaan luokittele ihmisiä ja hyväksyn muut sellaisina kuin ovat jos kohtelevat muita hyvin yms. Kuitenkaan en voisi seurustella sellaisen kanssa, joka on liian erilainen. En kyllä yhtään tiedä miten tässä käy. Oikeastaan olen sillä asenteella, että jos löydän jonkun niin kiva asia, mutta samalla mietin olenkohan vielä vuosien päässä tässä tilanteessa. Olen silti ihastunut monenlaisiin poikiin ja miehiin ja pari joskus vähäsen minuun, mutta mitään suurta vaikutusta en ole ainakaan hyvässä mielessä tehnyt keneenkään. Onhan tämä naurettavaakin toisaalta. Ja baareihin minua ei saisi kyllä millään ja niitä miehiä ei paljon tuolla metsässä ja lenkillä vastaan tule :) Näissä ketjuissa aina todellakin huomaa ne jutut mitkä itsellä miinuksia ja sekin huvittaa.
Mielestäni miehiä täytyy voida tavata muuallakin kuin baareissa tai Tinderissä. Ei voi olla että kumppanin löytäminen vaatii innokkuutta täysin omalle luonteelle vastakkaisten asioiden tekemiseen.
Toisaalta, se on yksi päivä elämässä, kun löytää sen erityisen ihmisen. Jos se ei ole vielä ollut, se voi olla ensi viikolla tai ensi vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.
Ap kirjoitti siitä että kukaan mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut. Ei siitä että hän on torjunut itse miehet ja pysyttelee heistä kaukana. Nuo ovat kaksi eri asiaa. Oletko todellakin sitä mieltä että ei löydy naista josta ei olla kiinnostuneita? Taitaa sitten olla niin että en olekaan nainen vaikka tähän asti olen luullut olevani.
Sen torjunnan voi tehdä aika hienovaraisestikin, niin ettei edes itse tajua sitä. Minua ei ole oikeastaan koskaan isketty, kun olen ollut parisuhteessa eli pysytytän jonkun tiedostamattoman asiallisuusmuurin ympärilleni. Sitten, kun on vapaa ja mielessä halu löytää suhde, yhtäkkiä niitä kontakteja syntyykin, kai sitä välittää ympärilleen erilaista energiaa.
Kun sain pahasti siipeeni, aloin pukeutua asiallisesti ja naiselliset hörsöt karsien. Lisäksi ei yhtään haitannut pienoinen painonnousu. Ja kas vaan, vuosiin kukaan ei osoittanut mitään kiinnostusta kohtaani. Nyt onkin sitten vaikea rasti yrittää löytää sitä naisellisuutta uudelleen, koska haluaisin kyllä vielä mahdollisuuden yrittää suhdetta.
No, jopas nyt... kirjoituksesi mukaan asiallisuus poistaa naisellisuuden ja naisellinen nainen on jotain muuta kuin asiallinen!
Ymmärsit vähän vierestä. Onhan siinä eroa hiihteleekö koko ajan tuulipuvussa tai muotoja epäimartelevissa farkuissa tai täysin hajuttomissa ja inspiraatiottomissa perustyövaatteissa vai käyttääkö jotain naisellisempia vaatteita, asusteita, koruja, kenkiä tms.
Mä tykkään pukeutua naisversio kuten tavis-suomimies.Jos kerta tavis-suomimiehen pitää kelvata naiselle tämän ketjun mukaan, niin pitää perus-aikaisemmin.Ja se tarkoittaa myös pukeutumistyyliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä varmasti syynä se etten ole mikään rohkea tutustumaan ja toisaalta olen vähän "erikoinen" ihminen, joten pitäisi löytyä sellainen samalla tavalla pikkuisen outo niin kuin minäkin. Minulle ei varmaan ehkä kävisi ihan sellainen tavallinen mies vaan ehkä jotenkin sellainen tyyppi mitä muut luonnehtisivat erikoiseksi ja en siis tarkoita tälle erikoisuudella mitään "uniikki lumihiutale"- asetelmaa vaan ainakin itselläni kyseessä se etten vaan pääse niihin normaalien ihmisten kanssa useinkaan samalla aaltopituudelle mikä ikävä asia enimmäkseen itseni puolesta. Tosin muutenkaan en juuri tapaa ihmisiä ja olen liiankin itsenäinen. Lapsia en myöskään halua koskaan.
Varmasti siis itsessä paljon syytä tähän ja en osaa luontevasti tutustua ja olen pikkuisen outo ihminen. Ujo en niin paljon ole, mutta muuten todellakin viihdyn omissa oloissani ja vaadin omaa aikaa. Ehkä joskus törmään johonkin samankaltaiseen. Muuten en todellakaan luokittele ihmisiä ja hyväksyn muut sellaisina kuin ovat jos kohtelevat muita hyvin yms. Kuitenkaan en voisi seurustella sellaisen kanssa, joka on liian erilainen. En kyllä yhtään tiedä miten tässä käy. Oikeastaan olen sillä asenteella, että jos löydän jonkun niin kiva asia, mutta samalla mietin olenkohan vielä vuosien päässä tässä tilanteessa. Olen silti ihastunut monenlaisiin poikiin ja miehiin ja pari joskus vähäsen minuun, mutta mitään suurta vaikutusta en ole ainakaan hyvässä mielessä tehnyt keneenkään. Onhan tämä naurettavaakin toisaalta. Ja baareihin minua ei saisi kyllä millään ja niitä miehiä ei paljon tuolla metsässä ja lenkillä vastaan tule :) Näissä ketjuissa aina todellakin huomaa ne jutut mitkä itsellä miinuksia ja sekin huvittaa.
Mielestäni miehiä täytyy voida tavata muuallakin kuin baareissa tai Tinderissä. Ei voi olla että kumppanin löytäminen vaatii innokkuutta täysin omalle luonteelle vastakkaisten asioiden tekemiseen.
Ihan kuin se "onni ja autuus" alkaa sitten kun sen miehen löytää.Hohhoijaa.Kokeiltu.Nyt sinkku ja loppuelämän pysyn.Kannattaa, naiset, kokeilla, ja huomaatte, miten ihanaa, onnellista elämä on vs parisuhde.Jos haluat perheen, niin ymmärrän, mutta ei ole silloinkaan pakollinen.Jos tämä ikä on jo ohitettu, niin miksi ihmeessä: voit tulla töistä kotiin omaan ihanaan kotiin, olla rauhassa, tehdä mitä haluat tai olla tekemättä, siivota, syödä ruokaa tai olla tekemättä, nähdä ystäviä, käydä teatterissa yms.Etkä ole kenellekkään tilivelvollinen, selitysvelvollinen, ei tarvitse vääntää, suunnitella, huomioida
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä varmasti syynä se etten ole mikään rohkea tutustumaan ja toisaalta olen vähän "erikoinen" ihminen, joten pitäisi löytyä sellainen samalla tavalla pikkuisen outo niin kuin minäkin. Minulle ei varmaan ehkä kävisi ihan sellainen tavallinen mies vaan ehkä jotenkin sellainen tyyppi mitä muut luonnehtisivat erikoiseksi ja en siis tarkoita tälle erikoisuudella mitään "uniikki lumihiutale"- asetelmaa vaan ainakin itselläni kyseessä se etten vaan pääse niihin normaalien ihmisten kanssa useinkaan samalla aaltopituudelle mikä ikävä asia enimmäkseen itseni puolesta. Tosin muutenkaan en juuri tapaa ihmisiä ja olen liiankin itsenäinen. Lapsia en myöskään halua koskaan.
Varmasti siis itsessä paljon syytä tähän ja en osaa luontevasti tutustua ja olen pikkuisen outo ihminen. Ujo en niin paljon ole, mutta muuten todellakin viihdyn omissa oloissani ja vaadin omaa aikaa. Ehkä joskus törmään johonkin samankaltaiseen. Muuten en todellakaan luokittele ihmisiä ja hyväksyn muut sellaisina kuin ovat jos kohtelevat muita hyvin yms. Kuitenkaan en voisi seurustella sellaisen kanssa, joka on liian erilainen. En kyllä yhtään tiedä miten tässä käy. Oikeastaan olen sillä asenteella, että jos löydän jonkun niin kiva asia, mutta samalla mietin olenkohan vielä vuosien päässä tässä tilanteessa. Olen silti ihastunut monenlaisiin poikiin ja miehiin ja pari joskus vähäsen minuun, mutta mitään suurta vaikutusta en ole ainakaan hyvässä mielessä tehnyt keneenkään. Onhan tämä naurettavaakin toisaalta. Ja baareihin minua ei saisi kyllä millään ja niitä miehiä ei paljon tuolla metsässä ja lenkillä vastaan tule :) Näissä ketjuissa aina todellakin huomaa ne jutut mitkä itsellä miinuksia ja sekin huvittaa.
Mielestäni miehiä täytyy voida tavata muuallakin kuin baareissa tai Tinderissä. Ei voi olla että kumppanin löytäminen vaatii innokkuutta täysin omalle luonteelle vastakkaisten asioiden tekemiseen.
Ihan kuin se "onni ja autuus" alkaa sitten kun sen miehen löytää.Hohhoijaa.Kokeiltu.Nyt sinkku ja loppuelämän pysyn.Kannattaa, naiset, kokeilla, ja huomaatte, miten ihanaa, onnellista elämä on vs parisuhde.Jos haluat perheen, niin ymmärrän, mutta ei ole silloinkaan pakollinen.Jos tämä ikä on jo ohitettu, niin miksi ihmeessä: voit tulla töistä kotiin omaan ihanaan kotiin, olla rauhassa, tehdä mitä haluat tai olla tekemättä, siivota, syödä ruokaa tai olla tekemättä, nähdä ystäviä, käydä teatterissa yms.Etkä ole kenellekkään tilivelvollinen, selitysvelvollinen, ei tarvitse vääntää, suunnitella, huomioida
Taas yksi joka ei osaa lukea...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sulkeutunut eikä uskalla lähestyä miehiä, huonoja kokemuksia taustalla. Muuten ihan tavallinen nainen.
Entä jos ei ole oikein minkäänlaisia kokemuksia taustalla? Huonot kokemukset rajoittuvat siihen kun pojat kiusasi yläasteella.
Ne huonot kokemukset voivat tulla muista ihmissuhteista kuin romanttisista. Kun tähän vielä yhdistetään introvertti, yksin viihtyvä luonne...
Vierailija kirjoitti:
Tähän kysymykseen ainoa hyväksyttävä vastaus on se, että nainen on prinsessaharhoissa elävä nirppanokka, joka ei kelpuuta tavallista, kilttiä miestä, joten asiasta on turha keskustella tämän enempää.
Jollainen sinä et ole, vaan passiivis-agressiivinen, piilonaisvihaaja palsta-väni.Oikeat kiltti-tavismiehet pääsevät parisuhteeseen.Tunnen monta tälläistä miestä, he ovat upeita miehiä, ja kaikki parisuhteessa vastinpariensa kanssa.Usea teini-iässä lähtien saman tytön kanssa
Vierailija kirjoitti:
Tähän kysymykseen ainoa hyväksyttävä vastaus on se, että nainen on prinsessaharhoissa elävä nirppanokka, joka ei kelpuuta tavallista, kilttiä miestä, joten asiasta on turha keskustella tämän enempää.
Sinä kun täällä noin sadassa ketjussa olet väliset näistä pronsessaharhoista kärsivistä naisista, niin kertoisitko mitä se oikein tarkoittaa?
Ja nyt unohda nämä laatikkopääkirurgirokkistata -miehistä haaveilu ja heille aakkosellinen pllun jakaminen, kun tämmöistä ei tapahdu kuin sinun harhaksensa mielessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä varmasti syynä se etten ole mikään rohkea tutustumaan ja toisaalta olen vähän "erikoinen" ihminen, joten pitäisi löytyä sellainen samalla tavalla pikkuisen outo niin kuin minäkin. Minulle ei varmaan ehkä kävisi ihan sellainen tavallinen mies vaan ehkä jotenkin sellainen tyyppi mitä muut luonnehtisivat erikoiseksi ja en siis tarkoita tälle erikoisuudella mitään "uniikki lumihiutale"- asetelmaa vaan ainakin itselläni kyseessä se etten vaan pääse niihin normaalien ihmisten kanssa useinkaan samalla aaltopituudelle mikä ikävä asia enimmäkseen itseni puolesta. Tosin muutenkaan en juuri tapaa ihmisiä ja olen liiankin itsenäinen. Lapsia en myöskään halua koskaan.
Varmasti siis itsessä paljon syytä tähän ja en osaa luontevasti tutustua ja olen pikkuisen outo ihminen. Ujo en niin paljon ole, mutta muuten todellakin viihdyn omissa oloissani ja vaadin omaa aikaa. Ehkä joskus törmään johonkin samankaltaiseen. Muuten en todellakaan luokittele ihmisiä ja hyväksyn muut sellaisina kuin ovat jos kohtelevat muita hyvin yms. Kuitenkaan en voisi seurustella sellaisen kanssa, joka on liian erilainen. En kyllä yhtään tiedä miten tässä käy. Oikeastaan olen sillä asenteella, että jos löydän jonkun niin kiva asia, mutta samalla mietin olenkohan vielä vuosien päässä tässä tilanteessa. Olen silti ihastunut monenlaisiin poikiin ja miehiin ja pari joskus vähäsen minuun, mutta mitään suurta vaikutusta en ole ainakaan hyvässä mielessä tehnyt keneenkään. Onhan tämä naurettavaakin toisaalta. Ja baareihin minua ei saisi kyllä millään ja niitä miehiä ei paljon tuolla metsässä ja lenkillä vastaan tule :) Näissä ketjuissa aina todellakin huomaa ne jutut mitkä itsellä miinuksia ja sekin huvittaa.
Mielestäni miehiä täytyy voida tavata muuallakin kuin baareissa tai Tinderissä. Ei voi olla että kumppanin löytäminen vaatii innokkuutta täysin omalle luonteelle vastakkaisten asioiden tekemiseen.
Juuri tuolla asenteella useimmille ei ketään löydäkään. Ei nimittäin ole ketään joka järjestäisi ne olosuhteet sellaisiksi "kuin pitäisi". Jostain syystä tämä toteamus kerää aina paljon alapeukkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän kysymykseen ainoa hyväksyttävä vastaus on se, että nainen on prinsessaharhoissa elävä nirppanokka, joka ei kelpuuta tavallista, kilttiä miestä, joten asiasta on turha keskustella tämän enempää.
Sinä kun täällä noin sadassa ketjussa olet väliset näistä pronsessaharhoista kärsivistä naisista, niin kertoisitko mitä se oikein tarkoittaa?
Ja nyt unohda nämä laatikkopääkirurgirokkistata -miehistä haaveilu ja heille aakkosellinen pllun jakaminen, kun tämmöistä ei tapahdu kuin sinun harhaksensa mielessä
Onko sinulla joku ongelma? Vakava ongelma ehkä? Voitko lopettaa ketjun pilaamisen.
ap
Mielenkiintoinen kysymys johon en kyllä osaa vastata. En tunne yhtäkään naista, josta kukaan mies ei koskaan olisi ollut kiinnostunut ja yksinäisyys johtuisi siitä.