Mistä johtuu jos nainen jää yksin?

Hän haluaa jäädä yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Eläkäää kirjoitti:

Paras vaihtoehto olla yksin,on vain maailma rajana mitä kaikkea voi tehdä.

Yksin ei silti tarvitse olla,hankkii lemmikin.

Kukaan ei arvostele miltä pitää näyttää tai mitä pitää syödä.

En minäkään lähtisi nykymaailman kullikaruselliin jos pitäisi valita.

T:vaimo jo yli 20 vuotta

Juu samaa mieltä.Lapset sain maailmalle, niin samalla pistin avioeron vetämään. Siitä alkoi elämä.

Ketju käsittelee ikisinkuiksi jääviä naisia ja syitä sille. Miksi täällä on pitkissä parisuhteissa olevia suunnittelemassa tulevaa avioeroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä varmasti syynä se etten ole mikään rohkea tutustumaan ja toisaalta olen vähän "erikoinen" ihminen, joten pitäisi löytyä sellainen samalla tavalla pikkuisen outo niin kuin minäkin. Minulle ei varmaan ehkä kävisi ihan sellainen tavallinen mies vaan ehkä  jotenkin sellainen tyyppi mitä muut luonnehtisivat erikoiseksi ja en siis tarkoita tälle erikoisuudella mitään "uniikki lumihiutale"- asetelmaa vaan ainakin itselläni kyseessä se etten vaan pääse niihin normaalien ihmisten kanssa useinkaan samalla aaltopituudelle mikä ikävä asia enimmäkseen itseni puolesta. Tosin muutenkaan en juuri tapaa ihmisiä ja olen liiankin itsenäinen. Lapsia en myöskään halua koskaan.

Varmasti siis itsessä paljon syytä tähän ja en osaa luontevasti tutustua ja olen pikkuisen outo ihminen. Ujo en niin paljon ole, mutta muuten todellakin viihdyn omissa oloissani ja vaadin omaa aikaa. Ehkä joskus törmään johonkin samankaltaiseen. Muuten en todellakaan luokittele ihmisiä ja hyväksyn muut sellaisina kuin ovat jos kohtelevat muita hyvin yms. Kuitenkaan en voisi seurustella sellaisen kanssa, joka on liian erilainen.  En kyllä yhtään tiedä miten tässä käy. Oikeastaan olen sillä asenteella, että jos löydän jonkun niin kiva asia, mutta samalla mietin olenkohan vielä vuosien päässä tässä tilanteessa. Olen silti ihastunut monenlaisiin poikiin ja miehiin ja pari joskus vähäsen minuun, mutta mitään suurta vaikutusta en ole ainakaan hyvässä mielessä tehnyt keneenkään. Onhan tämä naurettavaakin toisaalta. Ja baareihin minua ei saisi kyllä millään ja niitä miehiä ei paljon tuolla metsässä ja lenkillä vastaan tule :) Näissä ketjuissa aina todellakin huomaa ne jutut mitkä itsellä miinuksia ja sekin huvittaa.

Mielestäni miehiä täytyy voida tavata muuallakin kuin baareissa tai Tinderissä. Ei voi olla että kumppanin löytäminen vaatii innokkuutta täysin omalle luonteelle vastakkaisten asioiden tekemiseen.

Juuri tuolla asenteella useimmille ei ketään löydäkään. Ei nimittäin ole ketään joka järjestäisi ne olosuhteet sellaisiksi "kuin pitäisi". Jostain syystä tämä toteamus kerää aina paljon alapeukkuja.

Joidenkin luonne ja tyyli on sellainen, että heille sopivia kumppaneita tulee vastaan vaikkapa sata. Joillekin taas viisi. Mitä epätavanoimaisempi ja joustamattomampi mukautumaan on, sitä hitaampaa tai epätodennäköisempää se kumppanin löytyminen on, mutta eiköhän sen tiedä se uniikki lumihiutale itsekin, jolloin valitsee sen itselleen sopivimman vaihtoehdon - jatkaa odottelua tai alkaa muuttaa itseään. 

Ärsytykseni aihe olivatkin ne ihmiset, jotka eivät muutu vaan haikailevat että maailma muuttuisi heidän haluamakseen. Mietitään että Tinder ei kelpaa, nettideittailu ei kelpaa, baarit ei kelpaa... Kelpaa vain jokin mihin itse voi suhtautua 100% innokkaasti ja luontevasti. Mitään käsitystä ei ole mikä tämä tapa olisi tai jos on, ei ole mitään mahdollisuutta tätä käyttää. Esim. sopiva mies tulee pyytämään treffeille huovutuskurssilla. Tuollaista skenaariota haikaillaan eikä hyväksytä että sitä ei tule. Ja elämä valuu sormien välistä. Se harmittaa, kun annoin itsekin sen valua aika pitkään.

No minä en voi mennä hakemaan miestä baarista, koska en halua miestä, joka käy baareissa. 

Mistä sinä voit mennä hakemaan miestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä varmasti syynä se etten ole mikään rohkea tutustumaan ja toisaalta olen vähän "erikoinen" ihminen, joten pitäisi löytyä sellainen samalla tavalla pikkuisen outo niin kuin minäkin. Minulle ei varmaan ehkä kävisi ihan sellainen tavallinen mies vaan ehkä  jotenkin sellainen tyyppi mitä muut luonnehtisivat erikoiseksi ja en siis tarkoita tälle erikoisuudella mitään "uniikki lumihiutale"- asetelmaa vaan ainakin itselläni kyseessä se etten vaan pääse niihin normaalien ihmisten kanssa useinkaan samalla aaltopituudelle mikä ikävä asia enimmäkseen itseni puolesta. Tosin muutenkaan en juuri tapaa ihmisiä ja olen liiankin itsenäinen. Lapsia en myöskään halua koskaan.

Varmasti siis itsessä paljon syytä tähän ja en osaa luontevasti tutustua ja olen pikkuisen outo ihminen. Ujo en niin paljon ole, mutta muuten todellakin viihdyn omissa oloissani ja vaadin omaa aikaa. Ehkä joskus törmään johonkin samankaltaiseen. Muuten en todellakaan luokittele ihmisiä ja hyväksyn muut sellaisina kuin ovat jos kohtelevat muita hyvin yms. Kuitenkaan en voisi seurustella sellaisen kanssa, joka on liian erilainen.  En kyllä yhtään tiedä miten tässä käy. Oikeastaan olen sillä asenteella, että jos löydän jonkun niin kiva asia, mutta samalla mietin olenkohan vielä vuosien päässä tässä tilanteessa. Olen silti ihastunut monenlaisiin poikiin ja miehiin ja pari joskus vähäsen minuun, mutta mitään suurta vaikutusta en ole ainakaan hyvässä mielessä tehnyt keneenkään. Onhan tämä naurettavaakin toisaalta. Ja baareihin minua ei saisi kyllä millään ja niitä miehiä ei paljon tuolla metsässä ja lenkillä vastaan tule :) Näissä ketjuissa aina todellakin huomaa ne jutut mitkä itsellä miinuksia ja sekin huvittaa.

Mielestäni miehiä täytyy voida tavata muuallakin kuin baareissa tai Tinderissä. Ei voi olla että kumppanin löytäminen vaatii innokkuutta täysin omalle luonteelle vastakkaisten asioiden tekemiseen.

Juuri tuolla asenteella useimmille ei ketään löydäkään. Ei nimittäin ole ketään joka järjestäisi ne olosuhteet sellaisiksi "kuin pitäisi". Jostain syystä tämä toteamus kerää aina paljon alapeukkuja.

Joidenkin luonne ja tyyli on sellainen, että heille sopivia kumppaneita tulee vastaan vaikkapa sata. Joillekin taas viisi. Mitä epätavanoimaisempi ja joustamattomampi mukautumaan on, sitä hitaampaa tai epätodennäköisempää se kumppanin löytyminen on, mutta eiköhän sen tiedä se uniikki lumihiutale itsekin, jolloin valitsee sen itselleen sopivimman vaihtoehdon - jatkaa odottelua tai alkaa muuttaa itseään. 

Ärsytykseni aihe olivatkin ne ihmiset, jotka eivät muutu vaan haikailevat että maailma muuttuisi heidän haluamakseen. Mietitään että Tinder ei kelpaa, nettideittailu ei kelpaa, baarit ei kelpaa... Kelpaa vain jokin mihin itse voi suhtautua 100% innokkaasti ja luontevasti. Mitään käsitystä ei ole mikä tämä tapa olisi tai jos on, ei ole mitään mahdollisuutta tätä käyttää. Esim. sopiva mies tulee pyytämään treffeille huovutuskurssilla. Tuollaista skenaariota haikaillaan eikä hyväksytä että sitä ei tule. Ja elämä valuu sormien välistä. Se harmittaa, kun annoin itsekin sen valua aika pitkään.

Eli pitää tehdä kuten miehet: ottaa kotipiiaksi ja vakipanoksi tavismimmi, jota ei edes kunnioita saatikka rakasta, mutta samalla voi haaveilla siitä instabeibistä ja yrittää sivussa semmoinen löytää, mutta tarpeiden tyydyttävä ja varasuunnitelma tai useampi pitää olka-nehän voi sitten nopeasti dumpata, kun ne ei ole kuin käyttöesineitä.....

....tätä on moni mies täälläkin palstalla tätä teoriaa auliisti monesti kertonut.Älä yritä , ei onnistu aivopesu. Naiset ajattelevat eritavalla.Ja tästä sinunkin viestistä näkee, että sulla ei ole edes pierun vertaa tajua siitä, mitä nainen odottaa tai haaveilee tai haluaa parisuhteellta.Sinulle on turha edes yrittää selittää,koska ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Hän haluaa jäädä yksin. 

Miten se haluaminen jäädä yksin ilmenee, jos itse ainakin asiaa pohtien ihan aidosti haluaisi löytää miehen?

Olen kokenut jo liian täydellisen suhteen. Vaikea enää sen jälkeen olla huonomman kanssa. Vaikeaa edes kiinnostua kenestäkään enää.

Vierailija kirjoitti:

Koska naisiin pätee sama kuin miehiin: parhaat viedään ensin ja jäljellä jää vain ne, joissa on jotain vastenmielistä.

Kun vertaa kolmekymppisiä naisia, jotka ovat olleet pitkässä onnellisessa parisuhteessa niihin, jotka ovat sinkkuja, niin ero on todella iso. Pitkään suhteessa olevat naiset ovat miltei kaikki tasapainoisia, optimistia ja empaattisia naisia. Sinkuilla taas erilaiset, matalantason mielenhäiriöt (kuten neuroottisuus) on miltei sääntö. Ongelma on, etteivät he yleensä edes tunnista ns vaikeaa luonnetta, vaan projisoivat ongelmansa johtuvan toisista.

Tähän vaikuttaa mm. pari syytä: 1) Niillä pitkään parisuhteessa olevilla optimisteilla on todennäköisesti onnellinen parisuhde. Eli ei välttämättä minkäänlaisia kokemuksia niistä negatiivisista suhteista. Aivan sama juttu jos ihminen on välttänyt koko ikänsä koulu/työpaikkakiusaamisen. Yleiskäsitys muista on huomattavasti positiivisempi. 2) Sinkut ovat saaneet vastaavasti huonoja kokemuksia parisuhteista. Ei enää uskalleta. Yksinäisyys lisääntyy entisestään jos kaverit pariutuvat vierestä onnistuneesti. Aletaan etsiä syitä omasta luonteesta, ulkonäöstä jne. Negatiivisuus lisääntyy.

Ei koske toki kaikkia, mutta yleisesti ottaen positiiviset kokemukset ruokkivat positiivisuutta ja päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.

Jaa. Minäkin keski-ikäinen täti. En ole valinnut, elämä on vaan mennyt näin. Traumojakin on, mutteivät liity miehiin. Viihdyn miesten seurassa hyvin. Antaisin romanssille mahdollisuuden, jos tapahtuisi niin, että molemmat olisivat toisistaan kiinnostuneita.

Vierailija kirjoitti:

Koska naisiin pätee sama kuin miehiin: parhaat viedään ensin ja jäljellä jää vain ne, joissa on jotain vastenmielistä.

Kun vertaa kolmekymppisiä naisia, jotka ovat olleet pitkässä onnellisessa parisuhteessa niihin, jotka ovat sinkkuja, niin ero on todella iso. Pitkään suhteessa olevat naiset ovat miltei kaikki tasapainoisia, optimistia ja empaattisia naisia. Sinkuilla taas erilaiset, matalantason mielenhäiriöt (kuten neuroottisuus) on miltei sääntö. Ongelma on, etteivät he yleensä edes tunnista ns vaikeaa luonnetta, vaan projisoivat ongelmansa johtuvan toisista.

Pitää paikkansa, mutta miesten kohdalla.Miehillä onnellisuus ja terveys korreloivat vahvasti sen kanssa, että ovatko parisuhteessa vai sinkkuja.Toisaalta taas miehet joilta puuttuvat esim elämönhallintataidot, tai joilla on kg ongelmia ja päihteiden liikakäyttöä jäävät useimmiten yksin ja syrjäytyvät

Vierailija kirjoitti:

Koska naisiin pätee sama kuin miehiin: parhaat viedään ensin ja jäljellä jää vain ne, joissa on jotain vastenmielistä.

Kun vertaa kolmekymppisiä naisia, jotka ovat olleet pitkässä onnellisessa parisuhteessa niihin, jotka ovat sinkkuja, niin ero on todella iso. Pitkään suhteessa olevat naiset ovat miltei kaikki tasapainoisia, optimistia ja empaattisia naisia. Sinkuilla taas erilaiset, matalantason mielenhäiriöt (kuten neuroottisuus) on miltei sääntö. Ongelma on, etteivät he yleensä edes tunnista ns vaikeaa luonnetta, vaan projisoivat ongelmansa johtuvan toisista.

Missähän minä olen kuullut tämän ennenkun.....Ai niin, naisten yleisin sairaus 1800-1900 lukujen vaihteessa oli Hysteria ja sitä hoidettiin siten, että nainen kävi lääkärin vastaanotolla ja lääkäri aiheutti naiselle joko käsin tai siis olla orgasmin.

🤣🤣🤣Ilman krpää elävistä🤣🤣🤣 naisista tulee neurootikkoja epätasapainoisia pessimistisiä ja epä-empaattisia🤣🤣🤣

👍👍😉😉🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän kysymykseen ainoa hyväksyttävä vastaus on se, että nainen on prinsessaharhoissa elävä nirppanokka, joka ei kelpuuta tavallista, kilttiä miestä, joten asiasta on turha keskustella tämän enempää.

Johtuu tasan naisen ylipaisuneista vaatimuksista, joita kukaan tavallinen kuolevainen mies ei voi koskaan täyttää. Pitäisi olla hyvää miestä muttei kuitenkaan liian kilttiä koska ne on tylsiä muttei mitään kusipäitäkään vaikka jänniä ovatkin. Koetahan siinä olla sitten. Eräskään nainen ei huoli miestä, ellei tämä ole valmis muuttamaan hänen kanssaan asumaan just tiettyyn syrjäiseen paikkaan, missä nainen itse syntynyt ja edelleen asuu. Eli vähän kuin nämä peräkammarin pojatkin, jotka ei suostu liikahtamaan häkkisänkynsä vierestä.

Käytännössä parisuhteissa ja perheissä useimmiten mennään ja muutetaan miehen työn ja uran perässä.Miksi ei toisinpäin.Miksi naisen toiveet tai tarpeet asuinpaikasta eivät ole sinulle tärkeitä.Naiselke voi esimerkiksi perhe ja suku olla niin tärkeä, että haluaa jäädä kotipaikkakunnalle.Tällöin voi käydä niin, että sinä jäät perheelle ja suvulle toiseksi.Miehiä tulee ja menee, suku ja perhe on ja pysyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän kysymykseen ainoa hyväksyttävä vastaus on se, että nainen on prinsessaharhoissa elävä nirppanokka, joka ei kelpuuta tavallista, kilttiä miestä, joten asiasta on turha keskustella tämän enempää.

Johtuu tasan naisen ylipaisuneista vaatimuksista, joita kukaan tavallinen kuolevainen mies ei voi koskaan täyttää. Pitäisi olla hyvää miestä muttei kuitenkaan liian kilttiä koska ne on tylsiä muttei mitään kusipäitäkään vaikka jänniä ovatkin. Koetahan siinä olla sitten. Eräskään nainen ei huoli miestä, ellei tämä ole valmis muuttamaan hänen kanssaan asumaan just tiettyyn syrjäiseen paikkaan, missä nainen itse syntynyt ja edelleen asuu. Eli vähän kuin nämä peräkammarin pojatkin, jotka ei suostu liikahtamaan häkkisänkynsä vierestä.

Älä liioittele.Ihan kohtuullisia toiveita naisilla on kuten, että mies on rakastava, luotettava ja tukee kumppania. Taitaa kuitenkin olla nyt niin, että itse olet joustamaton ja rigidi ja kumppanin pitäisi mulautua ja tehdä kuten sinä haluat, ja kun ei ole suostunut, ero on tullut tai suhde ei edes aljanut..Parisuhteessa pärjääminen , kuten muissakin ihmissuhteissa tarkoittaa kompromissien tekemistä ja me-ajattelua

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin olen sujuvasti välttänyt miesten aloitteet olemalla kiinnittämättä huomiota heihin. Samoin pysyminen pois esim baareista vähentää kummasti kanssakäymistä.

Sama. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän kysymykseen ainoa hyväksyttävä vastaus on se, että nainen on prinsessaharhoissa elävä nirppanokka, joka ei kelpuuta tavallista, kilttiä miestä, joten asiasta on turha keskustella tämän enempää.

Johtuu tasan naisen ylipaisuneista vaatimuksista, joita kukaan tavallinen kuolevainen mies ei voi koskaan täyttää. Pitäisi olla hyvää miestä muttei kuitenkaan liian kilttiä koska ne on tylsiä muttei mitään kusipäitäkään vaikka jänniä ovatkin. Koetahan siinä olla sitten. Eräskään nainen ei huoli miestä, ellei tämä ole valmis muuttamaan hänen kanssaan asumaan just tiettyyn syrjäiseen paikkaan, missä nainen itse syntynyt ja edelleen asuu. Eli vähän kuin nämä peräkammarin pojatkin, jotka ei suostu liikahtamaan häkkisänkynsä vierestä.

Niin, minussahan ei ole mitään vikaa.Jos vain naiset tajuaisivat vikansa ja muuttuisivat olisi kaikki hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän kysymykseen ainoa hyväksyttävä vastaus on se, että nainen on prinsessaharhoissa elävä nirppanokka, joka ei kelpuuta tavallista, kilttiä miestä, joten asiasta on turha keskustella tämän enempää.

Johtuu tasan naisen ylipaisuneista vaatimuksista, joita kukaan tavallinen kuolevainen mies ei voi koskaan täyttää. Pitäisi olla hyvää miestä muttei kuitenkaan liian kilttiä koska ne on tylsiä muttei mitään kusipäitäkään vaikka jänniä ovatkin. Koetahan siinä olla sitten. Eräskään nainen ei huoli miestä, ellei tämä ole valmis muuttamaan hänen kanssaan asumaan just tiettyyn syrjäiseen paikkaan, missä nainen itse syntynyt ja edelleen asuu. Eli vähän kuin nämä peräkammarin pojatkin, jotka ei suostu liikahtamaan häkkisänkynsä vierestä.

Käytännössä parisuhteissa ja perheissä useimmiten mennään ja muutetaan miehen työn ja uran perässä.Miksi ei toisinpäin.Miksi naisen toiveet tai tarpeet asuinpaikasta eivät ole sinulle tärkeitä.Naiselke voi esimerkiksi perhe ja suku olla niin tärkeä, että haluaa jäädä kotipaikkakunnalle.Tällöin voi käydä niin, että sinä jäät perheelle ja suvulle toiseksi.Miehiä tulee ja menee, suku ja perhe on ja pysyy

Jos se ainut syy paikoilleen jämähtämiseen on se, ettei uskalla lähteä kauemmas perheestään, mutta samalla odotetaan että se kumppani tekisi niin, onhan se aika kieroutunut ja itsekäs asetelma. Maailman pitäisi tanssia sen oman pillin mukaan. Sukupuolesta riippumatta ja siksi kai ne peräkammarinpojatkin sellaisiksi jää, ei ne naiset sinne metsään miehen synnyinkotiin innoissaan ole muuttamassa.

Jää? No jos tosiaan jää yksin vastoin tahtoaan niin silloin varmaan viestii käyttäytymisellään jotain mitä ei haluaisi viestiä. Mutta jos nainen tai mies on yksin omasta tahdostaan niin sehän vain johtuu siitä että haluaa olla yksin. Kaikki eivät pidä parisuhdetta välttämättömänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän kysymykseen ainoa hyväksyttävä vastaus on se, että nainen on prinsessaharhoissa elävä nirppanokka, joka ei kelpuuta tavallista, kilttiä miestä, joten asiasta on turha keskustella tämän enempää.

Johtuu tasan naisen ylipaisuneista vaatimuksista, joita kukaan tavallinen kuolevainen mies ei voi koskaan täyttää. Pitäisi olla hyvää miestä muttei kuitenkaan liian kilttiä koska ne on tylsiä muttei mitään kusipäitäkään vaikka jänniä ovatkin. Koetahan siinä olla sitten. Eräskään nainen ei huoli miestä, ellei tämä ole valmis muuttamaan hänen kanssaan asumaan just tiettyyn syrjäiseen paikkaan, missä nainen itse syntynyt ja edelleen asuu. Eli vähän kuin nämä peräkammarin pojatkin, jotka ei suostu liikahtamaan häkkisänkynsä vierestä.

Niin, minussahan ei ole mitään vikaa.Jos vain naiset tajuaisivat vikansa ja muuttuisivat olisi kaikki hyvin

Mikä tämä nyt oli? Miesvihoissasi näet vaan pelkkiä yleistyksiä ja peukutit vielä omaa viestiäsi?

Et kerro tarpeeksi, jotta voisin vastata. Onko kyse siitä, että et tapaa miehiä sellaisissa tilanteissa, joissa lähempi tutustuminen olisi mahdollista, vai onko kyse, että miehet ei silloin tee aloitteita, osoita kiinnostusta?

Jotkut naiset odottaa, että miehet lähestyisivät kaupoissa ja kirjastoissa ym. Tällainen on turhaa haihattelua. Jos te haluatte tutustua näissä paikoissa, teidän on itse tehtävä aloite. Aloite voi flirtti tai hymykin, ujommat miehet ei siltikään lähesty, silloin ratkaisu on, että menette rohkeasti itse juttelemaan. 

Jos on liian vaikeata, tehkää profiili deittisaitille. Tinder ei ole ainoa vaihtoehto. Nettideittailu on tilastollisesti ykkösenä, kun on tutkittu, missä pariskunnat ovat tavanneet.

Kaikilla on huonoja kokemuksia. Osa vaan esittää että jee, tosi hyvin menee vaikka onnesta ei tietoo kaa. T. Sinkku omasta tahdosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän kysymykseen ainoa hyväksyttävä vastaus on se, että nainen on prinsessaharhoissa elävä nirppanokka, joka ei kelpuuta tavallista, kilttiä miestä, joten asiasta on turha keskustella tämän enempää.

Johtuu tasan naisen ylipaisuneista vaatimuksista, joita kukaan tavallinen kuolevainen mies ei voi koskaan täyttää. Pitäisi olla hyvää miestä muttei kuitenkaan liian kilttiä koska ne on tylsiä muttei mitään kusipäitäkään vaikka jänniä ovatkin. Koetahan siinä olla sitten. Eräskään nainen ei huoli miestä, ellei tämä ole valmis muuttamaan hänen kanssaan asumaan just tiettyyn syrjäiseen paikkaan, missä nainen itse syntynyt ja edelleen asuu. Eli vähän kuin nämä peräkammarin pojatkin, jotka ei suostu liikahtamaan häkkisänkynsä vierestä.

Käytännössä parisuhteissa ja perheissä useimmiten mennään ja muutetaan miehen työn ja uran perässä.Miksi ei toisinpäin.Miksi naisen toiveet tai tarpeet asuinpaikasta eivät ole sinulle tärkeitä.Naiselke voi esimerkiksi perhe ja suku olla niin tärkeä, että haluaa jäädä kotipaikkakunnalle.Tällöin voi käydä niin, että sinä jäät perheelle ja suvulle toiseksi.Miehiä tulee ja menee, suku ja perhe on ja pysyy

Jos se ainut syy paikoilleen jämähtämiseen on se, ettei uskalla lähteä kauemmas perheestään, mutta samalla odotetaan että se kumppani tekisi niin, onhan se aika kieroutunut ja itsekäs asetelma. Maailman pitäisi tanssia sen oman pillin mukaan. Sukupuolesta riippumatta ja siksi kai ne peräkammarinpojatkin sellaisiksi jää, ei ne naiset sinne metsään miehen synnyinkotiin innoissaan ole muuttamassa.

Eli naisen pitäisi muuttaa sinun toiveiden mukaan ja tanssia sinun pillisi mukaan, sinä et ole valmis joustamaan missään asiassa.

Joo, en ihmettele, että olet yksin