Mistä johtuu jos nainen jää yksin?

Eikö yksin jääminen ole nykyään aika helppoa, tahtomattaankin? Nuorena seurustelukumppaneita löytyi opiskelupiireistä, vanhemmalla ei ole tätä mahdollisuutta. Kaikki eivät nettideiteistä ja Tinderistä innostu, ehkä nykyiset nuoret aikuiset ovat vanhempana niiden kanssa sinut. Jää vaihtoehdoksi ravata baareissa, työpaikka ja harrastukset. Baarit eivät vähän juovaa kiinnosta, ja ovat aika lihatiskejä. Työn ja suhteen sekoittaminen on riski. Harrastuksiaankaan ei haluaisi epäonnistuneilla suhteilla sotkea, eikä niissä välttämättä ole kosketuksissa vastakkaiseen sukupuoleen.

Vierailija kirjoitti:

Kotoa ei kukaan hae.

Haha, näin minullekin tiuskaisi ystäväni uusin mies, sen jälkeen kun selvisi että olen sinkku. Huvittavaa tässä on se että en edes etsi miestä elämääni. Miksi pilaisin rauhallisen ihanan tasapainoisen elämäni miehen hyysäämisellä. Jos joku tulisi kotoa hakemaan, saisi käyttää paljon voimaa, että minut saisi mukaansa. Tappelisin vastaan kuin naarastiikeri :) Ihme oletusta että joku ei SAA miestä kun suurin osa sinkuista ei varmaankaan sitä miestä edes halua elämäänsä pilaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.

Ap kirjoitti siitä että kukaan mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut. Ei siitä että hän on torjunut itse miehet ja pysyttelee heistä kaukana. Nuo ovat kaksi eri asiaa. Oletko todellakin sitä mieltä että ei löydy naista josta ei olla kiinnostuneita? Taitaa sitten olla niin että en olekaan nainen vaikka tähän asti olen luullut olevani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.

Tuossa on jotain perää omalle kohdalle, mutta olisin kyllä valmis ja halukas, jos löytäisin tarpeeksi turvallisen miehen.

Omassa tuttavapiirissä aviopuolisot ovat insinöörejä, talousihmisiä jne asiantuntijoita ja naisetkin koulutettuja ja meidän elintapa ja tyyli sen mukainen. Minusta ei ole koskaan kiinnostunut yksikään asiallinen mies, he saavat kauniimman ja naisellisemman. Omat suhdeyritykseni ovat olleet lähiökuutiomiesten kanssa eikä niistä tullut mitään.

Millainen itse olet, mitä teet työksesi, miltä näytät, mitä harrastat? Ajattelin vaan kun kerran sinulle ilmeisesti "kuuluisi" joku menestynyt ja näyttävä mies.

Ei minulle "kuulu" mikään menestynyt eikä näyttävä mies, enkä ole sellaista hakenut - miksi muuten olisin ollut noissa päättyneissä suhteissa? Mutta olen lapsuuteni ja aikuisuuteni elänyt keskiluokkaista ja päihteetöntä elämää ja koen sen omakseni. Tykkään kauniista ja harmonisesta kodista, jonka sijainti on valittu ja olen ollut valmis tekemään töitä sen eteen. 

Olen yrittäjä, tienaan ylimmässä kvartiilissa, välillä ylimmässä kymmenyksessä. En ole kaunis enkä siro, olen kuitenkin aktiivinen - kävelen päivittäin, elämäntilanteen salliessa käyn säännöllisesti salilla, golfaan. 

Ihan sama mikä se mies on ja mistä, jos sen kanssa vaan on hyvä olla ja suhde toimii. Olen valmis downshiftaamaan työnteosta, mutta en istumaan lähiöpubissa tai karaokebaarissa enkä ihan ensimmäiseksi enkä toiseksi haluaisi muuttaa 70-luvun kerrostaloon. 

Hae niitä miehiä omista rahapiireistäsi, joku pankkiiri olisi varmasti sopiva. Mistä nämä pubimiehet elämääsi tulevat?

Ole realisti! Näille pankkiireille on jonossa liuta nuoria ja kauniita tyhjäpäitä(kin).

Kun nainen tienaa 'ylimmässä kvartiilissa' hän voi saada seurakseen onnenonkijoita, joita kiinnostaa vain rahansa. Tavan miestä voi tuommoinen menestyjänainen pelottaakin. Yleisen elämänkokemuksen perusteella miehet eivät tykkää, jos nainen ansaitsee enemmän ja/tai on älykkäämpi kuin kumppani.

Usein sellainen, joka ei ajattele, että pitää välttämättä olla jonkun kanssa. Ei ole kohdannut ihmistä, jota kohtaan tuntisi tarpeeksi isosti, tai sellainen henkilö ei ole ollut itsestä kiinnostunut, ei siihen muuta syytä tarvita.

Hyvin monet parisuhteet perustuvat siihen, että on alettu olla vain jonkun kanssa ilman suurempaa tunnetta siitä oikeasta. Joillekin se riittää, moni kokee tyytymättömyyttä elämäänsä sellaisessa suhteessa mutta on siinä silti, ja sitten on se joukko, joka on ennemmin yksin kuin sellaisessa suhteessa.

Nirsous,siis toki olisi ollut ottajia muitakin kuin nuo puliukot,mutta jotenkin vaan odotti sitä sellaista unelmaa mitä ei ile olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoa ei kukaan hae.

Haha, näin minullekin tiuskaisi ystäväni uusin mies, sen jälkeen kun selvisi että olen sinkku. Huvittavaa tässä on se että en edes etsi miestä elämääni. Miksi pilaisin rauhallisen ihanan tasapainoisen elämäni miehen hyysäämisellä. Jos joku tulisi kotoa hakemaan, saisi käyttää paljon voimaa, että minut saisi mukaansa. Tappelisin vastaan kuin naarastiikeri :) Ihme oletusta että joku ei SAA miestä kun suurin osa sinkuista ei varmaankaan sitä miestä edes halua elämäänsä pilaamaan.

Jos katsot aloitusviestin, niin Ap nimenomaan toivoo löytävänsä miehen itselleen. Sinkkufantasiat voi kirjoittaa toisiin ketjuihin, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.

Ap kirjoitti siitä että kukaan mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut. Ei siitä että hän on torjunut itse miehet ja pysyttelee heistä kaukana. Nuo ovat kaksi eri asiaa. Oletko todellakin sitä mieltä että ei löydy naista josta ei olla kiinnostuneita? Taitaa sitten olla niin että en olekaan nainen vaikka tähän asti olen luullut olevani.

Sen torjunnan voi tehdä aika hienovaraisestikin, niin ettei edes itse tajua sitä. Minua ei ole oikeastaan koskaan isketty, kun olen ollut parisuhteessa eli pysytytän jonkun tiedostamattoman asiallisuusmuurin ympärilleni. Sitten, kun on vapaa ja mielessä halu löytää suhde, yhtäkkiä niitä kontakteja syntyykin, kai sitä välittää ympärilleen erilaista energiaa. 

Kun sain pahasti siipeeni, aloin pukeutua asiallisesti ja naiselliset hörsöt karsien. Lisäksi ei yhtään haitannut pienoinen painonnousu. Ja kas vaan, vuosiin kukaan ei osoittanut mitään kiinnostusta kohtaani. Nyt onkin sitten vaikea rasti yrittää löytää sitä naisellisuutta uudelleen, koska haluaisin kyllä vielä mahdollisuuden yrittää suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.

Tuossa on jotain perää omalle kohdalle, mutta olisin kyllä valmis ja halukas, jos löytäisin tarpeeksi turvallisen miehen.

Omassa tuttavapiirissä aviopuolisot ovat insinöörejä, talousihmisiä jne asiantuntijoita ja naisetkin koulutettuja ja meidän elintapa ja tyyli sen mukainen. Minusta ei ole koskaan kiinnostunut yksikään asiallinen mies, he saavat kauniimman ja naisellisemman. Omat suhdeyritykseni ovat olleet lähiökuutiomiesten kanssa eikä niistä tullut mitään.

Millainen itse olet, mitä teet työksesi, miltä näytät, mitä harrastat? Ajattelin vaan kun kerran sinulle ilmeisesti "kuuluisi" joku menestynyt ja näyttävä mies.

Ei minulle "kuulu" mikään menestynyt eikä näyttävä mies, enkä ole sellaista hakenut - miksi muuten olisin ollut noissa päättyneissä suhteissa? Mutta olen lapsuuteni ja aikuisuuteni elänyt keskiluokkaista ja päihteetöntä elämää ja koen sen omakseni. Tykkään kauniista ja harmonisesta kodista, jonka sijainti on valittu ja olen ollut valmis tekemään töitä sen eteen. 

Olen yrittäjä, tienaan ylimmässä kvartiilissa, välillä ylimmässä kymmenyksessä. En ole kaunis enkä siro, olen kuitenkin aktiivinen - kävelen päivittäin, elämäntilanteen salliessa käyn säännöllisesti salilla, golfaan. 

Ihan sama mikä se mies on ja mistä, jos sen kanssa vaan on hyvä olla ja suhde toimii. Olen valmis downshiftaamaan työnteosta, mutta en istumaan lähiöpubissa tai karaokebaarissa enkä ihan ensimmäiseksi enkä toiseksi haluaisi muuttaa 70-luvun kerrostaloon. 

Hae niitä miehiä omista rahapiireistäsi, joku pankkiiri olisi varmasti sopiva. Mistä nämä pubimiehet elämääsi tulevat?

Ole realisti! Näille pankkiireille on jonossa liuta nuoria ja kauniita tyhjäpäitä(kin).

Kun nainen tienaa 'ylimmässä kvartiilissa' hän voi saada seurakseen onnenonkijoita, joita kiinnostaa vain rahansa. Tavan miestä voi tuommoinen menestyjänainen pelottaakin. Yleisen elämänkokemuksen perusteella miehet eivät tykkää, jos nainen ansaitsee enemmän ja/tai on älykkäämpi kuin kumppani.

Eli toisaalta ei saisi pyrkiä pariutumaan "ylöspäin" kouluttautuneempien kanssa, joilta löytyy paremmin sitä kykyä älykkäämpiin keskusteluihin. Rimaa tulisi laskea, muttei niin paljon, että mies ei ole älykkäämpi. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän kysymykseen ainoa hyväksyttävä vastaus on se, että nainen on prinsessaharhoissa elävä nirppanokka, joka ei kelpuuta tavallista, kilttiä miestä, joten asiasta on turha keskustella tämän enempää.

Miksi on pakko heittää näitä juttuja keskusteluun, jossa kukaan ei varsinaisesti ole niistä puhunut? Ei kukaan muu ole tässä ketjussa puhunut kilt-timiehistä.

Siksi että tunnustamme lass-ukka-aloituksen. Turha jatkaa keskustelua, josta tiedetään minne se ääliö sitä vie: siihen että naisten pitäisi tyytyä huonoon mieheen, kun laa-sanen.

Ei tarvitse eikä kannata tyytyä, yksin on paljon parempi kuin tuollaisen kanssa.

Tämä juuri. Ei näihin aloituksiin viitsi vastata mitään, koska koko ketju menee kuitenkin siihen jankkaamiseen, että sekä naisten että miesten yksinjääminen on aina naisten vika, koska kaikki naiset ovat yhtä ja samaa haluava kollektiivi.

Tuo on vain vaihtelua näkemykselle jonka mukaan miehet tekevät aina kaiken väärin ja heidän tulee muuttua kelvatakseen naisille.

Vierailija kirjoitti:

Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.

Omalla kohdallani juuri näin eli en traumaattisen lapsuuden ja nuoruuden jäljiltä kyennyt parisuhteeseen, joten päätin keskittyä hoitamaan itseni kuntoon. Täysin valmis en ole vieläkään, mutta hyvin lähellä. Sehän on sitten eri asia, haluaako minut enää kukaan sellainen mies, josta itsekin tykkään, mutta se ei olekaan minun käsissäni, joten en siitä stressaa. Tiedän jo kokemuksesta, että itseksenikin selviän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.

Omalla kohdallani juuri näin eli en traumaattisen lapsuuden ja nuoruuden jäljiltä kyennyt parisuhteeseen, joten päätin keskittyä hoitamaan itseni kuntoon. Täysin valmis en ole vieläkään, mutta hyvin lähellä. Sehän on sitten eri asia, haluaako minut enää kukaan sellainen mies, josta itsekin tykkään, mutta se ei olekaan minun käsissäni, joten en siitä stressaa. Tiedän jo kokemuksesta, että itseksenikin selviän.

Mulla on sama "itsehoitoprosessi" käynnissä, lopputulos ja kokonaisaika tuntematon. Tosin olen muistutellut itseäni ettei se automaattisesti tarkoita parisuhdemarkkinoilla yhtään mitään. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.

Tuossa on jotain perää omalle kohdalle, mutta olisin kyllä valmis ja halukas, jos löytäisin tarpeeksi turvallisen miehen.

Omassa tuttavapiirissä aviopuolisot ovat insinöörejä, talousihmisiä jne asiantuntijoita ja naisetkin koulutettuja ja meidän elintapa ja tyyli sen mukainen. Minusta ei ole koskaan kiinnostunut yksikään asiallinen mies, he saavat kauniimman ja naisellisemman. Omat suhdeyritykseni ovat olleet lähiökuutiomiesten kanssa eikä niistä tullut mitään.

Millainen itse olet, mitä teet työksesi, miltä näytät, mitä harrastat? Ajattelin vaan kun kerran sinulle ilmeisesti "kuuluisi" joku menestynyt ja näyttävä mies.

Ei minulle "kuulu" mikään menestynyt eikä näyttävä mies, enkä ole sellaista hakenut - miksi muuten olisin ollut noissa päättyneissä suhteissa? Mutta olen lapsuuteni ja aikuisuuteni elänyt keskiluokkaista ja päihteetöntä elämää ja koen sen omakseni. Tykkään kauniista ja harmonisesta kodista, jonka sijainti on valittu ja olen ollut valmis tekemään töitä sen eteen. 

Olen yrittäjä, tienaan ylimmässä kvartiilissa, välillä ylimmässä kymmenyksessä. En ole kaunis enkä siro, olen kuitenkin aktiivinen - kävelen päivittäin, elämäntilanteen salliessa käyn säännöllisesti salilla, golfaan. 

Ihan sama mikä se mies on ja mistä, jos sen kanssa vaan on hyvä olla ja suhde toimii. Olen valmis downshiftaamaan työnteosta, mutta en istumaan lähiöpubissa tai karaokebaarissa enkä ihan ensimmäiseksi enkä toiseksi haluaisi muuttaa 70-luvun kerrostaloon. 

Hae niitä miehiä omista rahapiireistäsi, joku pankkiiri olisi varmasti sopiva. Mistä nämä pubimiehet elämääsi tulevat?

Ole realisti! Näille pankkiireille on jonossa liuta nuoria ja kauniita tyhjäpäitä(kin).

Kun nainen tienaa 'ylimmässä kvartiilissa' hän voi saada seurakseen onnenonkijoita, joita kiinnostaa vain rahansa. Tavan miestä voi tuommoinen menestyjänainen pelottaakin. Yleisen elämänkokemuksen perusteella miehet eivät tykkää, jos nainen ansaitsee enemmän ja/tai on älykkäämpi kuin kumppani.

Ehkä ap:n tulisi olla se realisti, eikä sitten haaveilla saavuttamattomia menestysmiehiä. Itsellä ei ole tietoa miten ylimmässä kvartiilissa tulisi pariutua.

Minä olen yksin ihan omasta halustani, mutta on helppo nähdä miksi vähän ujompi nainen jäisi yksin. Suomen kulttuuriin kun ei kuulu se että miehet lähestyisivät julkisilla paikoilla esim. kaupoissa. Jos haluaisinkin parisuhteen, minun arkielämässä en heihin törmäisi, työpaikallani kaikki on naisia, samoin harrastuksissa. Baareissa en käy. Kaikki miehet jotka minua ovat lähestyneet kaupungilla ovat olleen ulkomaalaisia. Ja tinder ei tosiaan ole kaikkia varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän kysymykseen ainoa hyväksyttävä vastaus on se, että nainen on prinsessaharhoissa elävä nirppanokka, joka ei kelpuuta tavallista, kilttiä miestä, joten asiasta on turha keskustella tämän enempää.

Miksi on pakko heittää näitä juttuja keskusteluun, jossa kukaan ei varsinaisesti ole niistä puhunut? Ei kukaan muu ole tässä ketjussa puhunut kilt-timiehistä.

Siksi että tunnustamme lass-ukka-aloituksen. Turha jatkaa keskustelua, josta tiedetään minne se ääliö sitä vie: siihen että naisten pitäisi tyytyä huonoon mieheen, kun laa-sanen.

Ei tarvitse eikä kannata tyytyä, yksin on paljon parempi kuin tuollaisen kanssa.

Noniin, tässähän se vastaus tulikin. Jää yksin, koska yksin on paljon parempi.

Totta kai, tuohan on ihan itsestäänselvää. Jokaisella on rima ja yleensä se rima menee siinä, että parisuhteessa on parempi olla kuin yksin, vähintään mentävä samoihin. Jos parisuhteessa on huonompi elämänlaatu kuin ilman sitä, henkilö yleensä jatkaa matkaa eri teitä. 

Käsitin aloituksesta, että ei ole koskaan edes päässyt yrittämään parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoa ei kukaan hae.

Haha, näin minullekin tiuskaisi ystäväni uusin mies, sen jälkeen kun selvisi että olen sinkku. Huvittavaa tässä on se että en edes etsi miestä elämääni. Miksi pilaisin rauhallisen ihanan tasapainoisen elämäni miehen hyysäämisellä. Jos joku tulisi kotoa hakemaan, saisi käyttää paljon voimaa, että minut saisi mukaansa. Tappelisin vastaan kuin naarastiikeri :) Ihme oletusta että joku ei SAA miestä kun suurin osa sinkuista ei varmaankaan sitä miestä edes halua elämäänsä pilaamaan.

Siinä voi olla ensihoitajilla ja ambulanssin kuskilla työnsarkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.

Tuossa on jotain perää omalle kohdalle, mutta olisin kyllä valmis ja halukas, jos löytäisin tarpeeksi turvallisen miehen.

Omassa tuttavapiirissä aviopuolisot ovat insinöörejä, talousihmisiä jne asiantuntijoita ja naisetkin koulutettuja ja meidän elintapa ja tyyli sen mukainen. Minusta ei ole koskaan kiinnostunut yksikään asiallinen mies, he saavat kauniimman ja naisellisemman. Omat suhdeyritykseni ovat olleet lähiökuutiomiesten kanssa eikä niistä tullut mitään.

Millainen itse olet, mitä teet työksesi, miltä näytät, mitä harrastat? Ajattelin vaan kun kerran sinulle ilmeisesti "kuuluisi" joku menestynyt ja näyttävä mies.

Ei minulle "kuulu" mikään menestynyt eikä näyttävä mies, enkä ole sellaista hakenut - miksi muuten olisin ollut noissa päättyneissä suhteissa? Mutta olen lapsuuteni ja aikuisuuteni elänyt keskiluokkaista ja päihteetöntä elämää ja koen sen omakseni. Tykkään kauniista ja harmonisesta kodista, jonka sijainti on valittu ja olen ollut valmis tekemään töitä sen eteen. 

Olen yrittäjä, tienaan ylimmässä kvartiilissa, välillä ylimmässä kymmenyksessä. En ole kaunis enkä siro, olen kuitenkin aktiivinen - kävelen päivittäin, elämäntilanteen salliessa käyn säännöllisesti salilla, golfaan. 

Ihan sama mikä se mies on ja mistä, jos sen kanssa vaan on hyvä olla ja suhde toimii. Olen valmis downshiftaamaan työnteosta, mutta en istumaan lähiöpubissa tai karaokebaarissa enkä ihan ensimmäiseksi enkä toiseksi haluaisi muuttaa 70-luvun kerrostaloon. 

Hae niitä miehiä omista rahapiireistäsi, joku pankkiiri olisi varmasti sopiva. Mistä nämä pubimiehet elämääsi tulevat?

Ole realisti! Näille pankkiireille on jonossa liuta nuoria ja kauniita tyhjäpäitä(kin).

Kun nainen tienaa 'ylimmässä kvartiilissa' hän voi saada seurakseen onnenonkijoita, joita kiinnostaa vain rahansa. Tavan miestä voi tuommoinen menestyjänainen pelottaakin. Yleisen elämänkokemuksen perusteella miehet eivät tykkää, jos nainen ansaitsee enemmän ja/tai on älykkäämpi kuin kumppani.

Ehkä ap:n tulisi olla se realisti, eikä sitten haaveilla saavuttamattomia menestysmiehiä. Itsellä ei ole tietoa miten ylimmässä kvartiilissa tulisi pariutua.

Väännetäänpä nyt vielä rautalangasta tätä. Tuo ei ollut ap:n henkilökohtainen ongelma, jota ei ole käsittääkseni tässä ketjussa tuotu esille kuin yleisellä tasolla haluna keskustella aiheesta.

Kyllä, en haaveile saavuttamattomista menestysmiehistä. Ne ei-menestyneet miehet taas pelkäävät/ahdistuvat/saavat omantyylistään seuraa, joten koen olevani väliinputoaja. Minulle kelpaisi se, että tuuletetaan perinteisiä rooleja. Minä en halua tehdä kaikkia perinteisiä naisten juttuja eikä miehen tarvitse tienata minua enemmän tai osata rakentaa taloa tms.

Haluaisin kohdata ihmisen (hyvän tyypin, jonka kanssa viihdymme yksissä) enkä pankkiiria tai insinööriä. Elämässä on kuitenkin asioita, joista jokainen pitää ja joihin on tottunut eli tyylin ja harrastusten pitäisi olla jonkin verran yhteneväiset tai löytää yhteistä kosketuspintaa, ettei suhde kariutuisi heti alun intohimon laannuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoa ei kukaan hae.

Haha, näin minullekin tiuskaisi ystäväni uusin mies, sen jälkeen kun selvisi että olen sinkku. Huvittavaa tässä on se että en edes etsi miestä elämääni. Miksi pilaisin rauhallisen ihanan tasapainoisen elämäni miehen hyysäämisellä. Jos joku tulisi kotoa hakemaan, saisi käyttää paljon voimaa, että minut saisi mukaansa. Tappelisin vastaan kuin naarastiikeri :) Ihme oletusta että joku ei SAA miestä kun suurin osa sinkuista ei varmaankaan sitä miestä edes halua elämäänsä pilaamaan.

Siinä voi olla ensihoitajilla ja ambulanssin kuskilla työnsarkaa.

Odottavat rauhassa poliisin paikalle.

Jos katsoo tilannetta "lasi puoliksi täynnä" -vinkkelistä, niin naarastiikerillähän on kohta ihan kivoja miehiä hakemassa kotoa. ;) eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.

Ap kirjoitti siitä että kukaan mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut. Ei siitä että hän on torjunut itse miehet ja pysyttelee heistä kaukana. Nuo ovat kaksi eri asiaa. Oletko todellakin sitä mieltä että ei löydy naista josta ei olla kiinnostuneita? Taitaa sitten olla niin että en olekaan nainen vaikka tähän asti olen luullut olevani.

Sen torjunnan voi tehdä aika hienovaraisestikin, niin ettei edes itse tajua sitä. Minua ei ole oikeastaan koskaan isketty, kun olen ollut parisuhteessa eli pysytytän jonkun tiedostamattoman asiallisuusmuurin ympärilleni. Sitten, kun on vapaa ja mielessä halu löytää suhde, yhtäkkiä niitä kontakteja syntyykin, kai sitä välittää ympärilleen erilaista energiaa. 

Kun sain pahasti siipeeni, aloin pukeutua asiallisesti ja naiselliset hörsöt karsien. Lisäksi ei yhtään haitannut pienoinen painonnousu. Ja kas vaan, vuosiin kukaan ei osoittanut mitään kiinnostusta kohtaani. Nyt onkin sitten vaikea rasti yrittää löytää sitä naisellisuutta uudelleen, koska haluaisin kyllä vielä mahdollisuuden yrittää suhdetta. 

Tämähän on ihan eri asia mistä ap puhui. Ap puhui siitä jos sinkkuna ollessa miehet ei kiinnostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.

Tuossa on jotain perää omalle kohdalle, mutta olisin kyllä valmis ja halukas, jos löytäisin tarpeeksi turvallisen miehen.

Omassa tuttavapiirissä aviopuolisot ovat insinöörejä, talousihmisiä jne asiantuntijoita ja naisetkin koulutettuja ja meidän elintapa ja tyyli sen mukainen. Minusta ei ole koskaan kiinnostunut yksikään asiallinen mies, he saavat kauniimman ja naisellisemman. Omat suhdeyritykseni ovat olleet lähiökuutiomiesten kanssa eikä niistä tullut mitään.

Millainen itse olet, mitä teet työksesi, miltä näytät, mitä harrastat? Ajattelin vaan kun kerran sinulle ilmeisesti "kuuluisi" joku menestynyt ja näyttävä mies.

Ei minulle "kuulu" mikään menestynyt eikä näyttävä mies, enkä ole sellaista hakenut - miksi muuten olisin ollut noissa päättyneissä suhteissa? Mutta olen lapsuuteni ja aikuisuuteni elänyt keskiluokkaista ja päihteetöntä elämää ja koen sen omakseni. Tykkään kauniista ja harmonisesta kodista, jonka sijainti on valittu ja olen ollut valmis tekemään töitä sen eteen. 

Olen yrittäjä, tienaan ylimmässä kvartiilissa, välillä ylimmässä kymmenyksessä. En ole kaunis enkä siro, olen kuitenkin aktiivinen - kävelen päivittäin, elämäntilanteen salliessa käyn säännöllisesti salilla, golfaan. 

Ihan sama mikä se mies on ja mistä, jos sen kanssa vaan on hyvä olla ja suhde toimii. Olen valmis downshiftaamaan työnteosta, mutta en istumaan lähiöpubissa tai karaokebaarissa enkä ihan ensimmäiseksi enkä toiseksi haluaisi muuttaa 70-luvun kerrostaloon. 

Hae niitä miehiä omista rahapiireistäsi, joku pankkiiri olisi varmasti sopiva. Mistä nämä pubimiehet elämääsi tulevat?

Ole realisti! Näille pankkiireille on jonossa liuta nuoria ja kauniita tyhjäpäitä(kin).

Kun nainen tienaa 'ylimmässä kvartiilissa' hän voi saada seurakseen onnenonkijoita, joita kiinnostaa vain rahansa. Tavan miestä voi tuommoinen menestyjänainen pelottaakin. Yleisen elämänkokemuksen perusteella miehet eivät tykkää, jos nainen ansaitsee enemmän ja/tai on älykkäämpi kuin kumppani.

Ehkä ap:n tulisi olla se realisti, eikä sitten haaveilla saavuttamattomia menestysmiehiä. Itsellä ei ole tietoa miten ylimmässä kvartiilissa tulisi pariutua.

Väännetäänpä nyt vielä rautalangasta tätä. Tuo ei ollut ap:n henkilökohtainen ongelma, jota ei ole käsittääkseni tässä ketjussa tuotu esille kuin yleisellä tasolla haluna keskustella aiheesta.

Kyllä, en haaveile saavuttamattomista menestysmiehistä. Ne ei-menestyneet miehet taas pelkäävät/ahdistuvat/saavat omantyylistään seuraa, joten koen olevani väliinputoaja. Minulle kelpaisi se, että tuuletetaan perinteisiä rooleja. Minä en halua tehdä kaikkia perinteisiä naisten juttuja eikä miehen tarvitse tienata minua enemmän tai osata rakentaa taloa tms.

Haluaisin kohdata ihmisen (hyvän tyypin, jonka kanssa viihdymme yksissä) enkä pankkiiria tai insinööriä. Elämässä on kuitenkin asioita, joista jokainen pitää ja joihin on tottunut eli tyylin ja harrastusten pitäisi olla jonkin verran yhteneväiset tai löytää yhteistä kosketuspintaa, ettei suhde kariutuisi heti alun intohimon laannuttua. 

Oikeastaan olen samaa mieltä. Ap:n tulisi katsoa mies itselleen ylimmän kvartiilin ja pubimiesten väliltä. Kuitenkin suuri osa suomalaismiehistä asettuu tähän väliin. Joku normaali, työssäkäyvä ja luotettavan turvallinen mies ap:lle. Joku joka haluaa lapsia ja perheen? Ehkä ap:n pitäisi itse ottaa miehiin kontaktia ja tehdä aloitteita.