Mistä johtuu jos nainen jää yksin?
Jos kohta kolmekymppisestä naisesta ei juuri kukaan mies ole ikinä kiinnostunut, lukuunottamatta jotain kadulla satunnaisesti huutelevaa puliukkoa. Mistä tällainen mielestänne johtuu, jos arvioitte tuntemienne ihmisten perusteella?
Kommentit (182)
Siitä että nainen ei ole kartoittanut kiinnostuneiden miesten määrää oikein
On sulkeutunut eikä uskalla lähestyä miehiä, huonoja kokemuksia taustalla. Muuten ihan tavallinen nainen.
Itse ainakin olen sujuvasti välttänyt miesten aloitteet olemalla kiinnittämättä huomiota heihin. Samoin pysyminen pois esim baareista vähentää kummasti kanssakäymistä.
Sinulla on kriteerit kohdillaan. Huomaat siis vain sen top 1% miehistä ja muiden huomionosoitukset ovat pelkkää ilmaa. Paitsi sen pultsarin kommentit, sen huomaa jo hajun takia.
Toivottavasti et liiku denojen seurassa kovin paljon, itse esimerkiksi en niihin törmäile jatkuvalla syötöllä...
Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
On sulkeutunut eikä uskalla lähestyä miehiä, huonoja kokemuksia taustalla. Muuten ihan tavallinen nainen.
Entä jos ei ole oikein minkäänlaisia kokemuksia taustalla? Huonot kokemukset rajoittuvat siihen kun pojat kiusasi yläasteella.
Nainen viettää paljon aikaa yksin. Ei käy baareissa eikä bileissä. Ei ole järin kiinnostunut muodista, ei meikkaa. Ujo, itsetunto-ongelmia, jopa masennusta. Painoa alkaa kertyä.
Itseni perusteella tällainen case.
Mutta toisaalta, ei voi sanoa etteikö kukaan olisi ikinä ollut kiinnostunut. Masentuneena sitä toki ihmetteli, että minkä ihmeen vuoksi. Ei se taatusti sitten olisi kiinnostunut, jos tutustuisi minuun paremmin. Suhteiden poikaset kaatuivat alkuunsa epävarmuuteen ja ahdistukseen.
Heti kun masennus oli paremmalla tolalla, uskalsin tehdä aloitteen. Sillä tiellä yhä.
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.
Tuossa on jotain perää omalle kohdalle, mutta olisin kyllä valmis ja halukas, jos löytäisin tarpeeksi turvallisen miehen.
Omassa tuttavapiirissä aviopuolisot ovat insinöörejä, talousihmisiä jne asiantuntijoita ja naisetkin koulutettuja ja meidän elintapa ja tyyli sen mukainen. Minusta ei ole koskaan kiinnostunut yksikään asiallinen mies, he saavat kauniimman ja naisellisemman. Omat suhdeyritykseni ovat olleet lähiökuutiomiesten kanssa eikä niistä tullut mitään.
Osa odottaa, että se prinssi hakee kotoa valkoisella urheiluautolla, osa on niin paljon parempia kuin lähestyvät miehet, osa on lesboja eivätkä hyväksy sitä itsessään. Aika sitten kuluu ja parasta ennen päiväys menee umpeen. Suurin osa naimattomuutta miehistä hakee kuitenkin lisääntymisikäistä naista. Oletan, että tässä on kyseessä heteronainen.
Vierailija kirjoitti:
Tähän kysymykseen ainoa hyväksyttävä vastaus on se, että nainen on prinsessaharhoissa elävä nirppanokka, joka ei kelpuuta tavallista, kilttiä miestä, joten asiasta on turha keskustella tämän enempää.
Miksi on pakko heittää näitä juttuja keskusteluun, jossa kukaan ei varsinaisesti ole niistä puhunut? Ei kukaan muu ole tässä ketjussa puhunut kilt-timiehistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.
Tuossa on jotain perää omalle kohdalle, mutta olisin kyllä valmis ja halukas, jos löytäisin tarpeeksi turvallisen miehen.
Omassa tuttavapiirissä aviopuolisot ovat insinöörejä, talousihmisiä jne asiantuntijoita ja naisetkin koulutettuja ja meidän elintapa ja tyyli sen mukainen. Minusta ei ole koskaan kiinnostunut yksikään asiallinen mies, he saavat kauniimman ja naisellisemman. Omat suhdeyritykseni ovat olleet lähiökuutiomiesten kanssa eikä niistä tullut mitään.
Millainen itse olet, mitä teet työksesi, miltä näytät, mitä harrastat? Ajattelin vaan kun kerran sinulle ilmeisesti "kuuluisi" joku menestynyt ja näyttävä mies.
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.
Mitä se yksinolon valitseminen tiedostamattaan tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.
Tuossa on jotain perää omalle kohdalle, mutta olisin kyllä valmis ja halukas, jos löytäisin tarpeeksi turvallisen miehen.
Omassa tuttavapiirissä aviopuolisot ovat insinöörejä, talousihmisiä jne asiantuntijoita ja naisetkin koulutettuja ja meidän elintapa ja tyyli sen mukainen. Minusta ei ole koskaan kiinnostunut yksikään asiallinen mies, he saavat kauniimman ja naisellisemman. Omat suhdeyritykseni ovat olleet lähiökuutiomiesten kanssa eikä niistä tullut mitään.
Millainen itse olet, mitä teet työksesi, miltä näytät, mitä harrastat? Ajattelin vaan kun kerran sinulle ilmeisesti "kuuluisi" joku menestynyt ja näyttävä mies.
Ei minulle "kuulu" mikään menestynyt eikä näyttävä mies, enkä ole sellaista hakenut - miksi muuten olisin ollut noissa päättyneissä suhteissa? Mutta olen lapsuuteni ja aikuisuuteni elänyt keskiluokkaista ja päihteetöntä elämää ja koen sen omakseni. Tykkään kauniista ja harmonisesta kodista, jonka sijainti on valittu ja olen ollut valmis tekemään töitä sen eteen.
Olen yrittäjä, tienaan ylimmässä kvartiilissa, välillä ylimmässä kymmenyksessä. En ole kaunis enkä siro, olen kuitenkin aktiivinen - kävelen päivittäin, elämäntilanteen salliessa käyn säännöllisesti salilla, golfaan.
Ihan sama mikä se mies on ja mistä, jos sen kanssa vaan on hyvä olla ja suhde toimii. Olen valmis downshiftaamaan työnteosta, mutta en istumaan lähiöpubissa tai karaokebaarissa enkä ihan ensimmäiseksi enkä toiseksi haluaisi muuttaa 70-luvun kerrostaloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.
Mitä se yksinolon valitseminen tiedostamattaan tarkoittaa?
Ei anna sellaisia signaaleja ympäristöön, että olisi avoin suhteelle. Ei haarukoi ja etsi vaihtoehtoja, pilaa viritelmät menemällä lukkoon, pakenemalla jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän kysymykseen ainoa hyväksyttävä vastaus on se, että nainen on prinsessaharhoissa elävä nirppanokka, joka ei kelpuuta tavallista, kilttiä miestä, joten asiasta on turha keskustella tämän enempää.
Miksi on pakko heittää näitä juttuja keskusteluun, jossa kukaan ei varsinaisesti ole niistä puhunut? Ei kukaan muu ole tässä ketjussa puhunut kilt-timiehistä.
Taitaa olla niin että tämän palstan oikeat u l i t ovat ihan naisia jotka esi-ulis.evat kun muitakaan ei ole sitä virkaa hoitamassa.
Ja se saadaan nätisti miesten piikkiin.
Olen yksin, koska en vaan enää halua parisuhdetta. Hyvin yksinkertaista!
Sinkkuna elämä on paljon parempaa ja vapaus on myös ihanaa. 😊😃N40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän kysymykseen ainoa hyväksyttävä vastaus on se, että nainen on prinsessaharhoissa elävä nirppanokka, joka ei kelpuuta tavallista, kilttiä miestä, joten asiasta on turha keskustella tämän enempää.
Miksi on pakko heittää näitä juttuja keskusteluun, jossa kukaan ei varsinaisesti ole niistä puhunut? Ei kukaan muu ole tässä ketjussa puhunut kilt-timiehistä.
Siksi että tunnustamme lass-ukka-aloituksen. Turha jatkaa keskustelua, josta tiedetään minne se ääliö sitä vie: siihen että naisten pitäisi tyytyä huonoon mieheen, kun laa-sanen.
Ei tarvitse eikä kannata tyytyä, yksin on paljon parempi kuin tuollaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä täti-ihmisenä olen huomannut, että yksin jääneet naiset ovat valinneet sen yksinolon joko tietoisesti tai tidostamattaan. Voi olla traumataustaa takana ja pysyttelevät kaukana miehistä. Joskus tällainen ikisinkku saattaa jonkun erittäin innokkaan miehen vahingossa petiinsä päästää, mutta hyvin nopeasti ne romanssit kuivuvat, koska nainen ei anna romanssille mahdollisuutta.
Tuossa on jotain perää omalle kohdalle, mutta olisin kyllä valmis ja halukas, jos löytäisin tarpeeksi turvallisen miehen.
Omassa tuttavapiirissä aviopuolisot ovat insinöörejä, talousihmisiä jne asiantuntijoita ja naisetkin koulutettuja ja meidän elintapa ja tyyli sen mukainen. Minusta ei ole koskaan kiinnostunut yksikään asiallinen mies, he saavat kauniimman ja naisellisemman. Omat suhdeyritykseni ovat olleet lähiökuutiomiesten kanssa eikä niistä tullut mitään.
Millainen itse olet, mitä teet työksesi, miltä näytät, mitä harrastat? Ajattelin vaan kun kerran sinulle ilmeisesti "kuuluisi" joku menestynyt ja näyttävä mies.
Ei minulle "kuulu" mikään menestynyt eikä näyttävä mies, enkä ole sellaista hakenut - miksi muuten olisin ollut noissa päättyneissä suhteissa? Mutta olen lapsuuteni ja aikuisuuteni elänyt keskiluokkaista ja päihteetöntä elämää ja koen sen omakseni. Tykkään kauniista ja harmonisesta kodista, jonka sijainti on valittu ja olen ollut valmis tekemään töitä sen eteen.
Olen yrittäjä, tienaan ylimmässä kvartiilissa, välillä ylimmässä kymmenyksessä. En ole kaunis enkä siro, olen kuitenkin aktiivinen - kävelen päivittäin, elämäntilanteen salliessa käyn säännöllisesti salilla, golfaan.
Ihan sama mikä se mies on ja mistä, jos sen kanssa vaan on hyvä olla ja suhde toimii. Olen valmis downshiftaamaan työnteosta, mutta en istumaan lähiöpubissa tai karaokebaarissa enkä ihan ensimmäiseksi enkä toiseksi haluaisi muuttaa 70-luvun kerrostaloon.
Ymmärrän, että tuolla elämäntavalla ja harrastuksilla ei välttämättä ole kauheasti yhteistä minkään lähiöbaarin kantiksen kanssa. On kuitenkin harmillista, jos ajattelet kaikki lähiökuutiomiehet sellaisiksi. Esim itse olen lähiökuutiomies, koska työskentelen kulttuurialalla ja palkka on pieni. En kuitenkaan samaistu ollenkaan mihinkään lähiöbaarissa istumiseen ja muuhun mitä varmastikin mielikuvissa aiheeseen liität.
Tähän kysymykseen ainoa hyväksyttävä vastaus on se, että nainen on prinsessaharhoissa elävä nirppanokka, joka ei kelpuuta tavallista, kilttiä miestä, joten asiasta on turha keskustella tämän enempää.