Mistä johtuu jos nainen jää yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen vaihtoehto on tietenkin sitten tuo katolilainen, mikäli lesta miehet tuntuvat olevan kiven alla. Suomessakin näitä löytyy kyllä vaan heidän perään täytyy enempi huudella ellei halua helpottaa hakuprosessia ja lähteä suoraan käymään jossakin katolisessa maassa jossa hakee Tinderin avulla paikallisia sinkkuja.

Mikä niissä katolisissa kiehtoo?

Miksi etenkin katolinen sopisi suomalaiselle tai le stalle?

Miksi et ehdota esim. ortodoksia?

Jos l e stanainen hakee miehen jostain muualta, on käytännössä edellytys liitolle että mies kääntyy le staksi tai on ainakin messissä niissä piireissä eli kuljettaa lapsia pyhäkouluun, käy seuroissa, miesten jutuissa jne.

No sen miehenhän pitäisi olla vl itsekin. Totta kai mitä vanhemmaksi tässä käy, luottamus Jumalan johdatukseen alkaa horjua ja tekisi mieli itse käpälöidä parinmuodostusta. Mutta mutta...

Ehkä noihin ulkomaalaisiin ajattelee liittyvän joku lieventävä asianhaara, että on muutakin kulttuurieroa kuin se, että on tavallinen suomalainen tai suomalainen vl. En kuitenkaan voisi kuvitella olevani naimisissa miehen kanssa, joka kiroilee, juo alkoholia, huudattaa telkkaa tai musiikkia ja pahinta tietysti olisi se, että puuttuisi se yhteinen henkinen yhteys uskoon, koska sen puolison pitäisi olla tärkein ns. saattomies eli uskonelämän rinnallakulkija. Sen avulla myös sovitaan riitoja ja erimielisyyksiä, joita joka suhteessa tulee esille. 

En myöskään suostuisi vaikkapa meikkaamaan miestä miellyttääkseni, vaikka mielelläni tekisinkin asioita miestä ilahduttaakseni. 

- nelikymppinen vl sinkku

Tuolla listalla voi olla aika hankala löytää miestä. Mistä näistä kriteereistä olisit valmis joustamaan, jos jostain pitäisi joustaa?

- kiroilu

- alkoholin juonti

- telkan tai musiikin huudatttaminen

- henkinen yhteys uskoon

- meikkaaminen mihen miellyttämiseksi

Vl-miehen kanssahan nuo toteutuvat oletusarvoisesti eikä kummankaan tarvitse joustaa. Ehkä siis pitää vaan jaksaa uskoa siihen, että on tarkoitus jaksaa yksin kuin lähteä luopumaan arvoistaan. Perhekeskeisen kulttuurin keskellä kuitenkin perheettömyys ja lapsettomuus tuntuu välillä erityisen raskaalta. 

- nelikymppinen vl sinkku

Eikö "niin myötä- kuin vastoinkäymisissä" tarkoita kykyä kompromisseihin? Noin niinkun jos ihan käytännössä mietitään mitä sanat tarkoittavat?

Hän kuvaili perusmiestä omasta uskostaan, kaikki vl-miehet on tollasia.

Miksi pitäisi tehdä jotain kompromisseja omia arvoja vastaan ja elää jonkun sellaisen kanssa, joka ei jaa edes samaa uskoa ja arvomaailmaa kanssasi?

Nehän on ihan ykkösjuttu ja parisuhteen pohja.

Veikkaan että lestadiolaismiehilläkin on paheensa, ehkä salassa mutta kuitenkin. Varsinkin niillä, jotka ovat esimerkiksi toisella kierroksella. ( on nimittäin aika selvää, että tuollainen nelikymppinen ikisinkku vl-nainen kokee suurta vetoa toisen kierroksen miehiin )

Toinen kierros = paheellinen leski?

Jokaisella vl:llä on omat kiusauksensa ja toiset selviävät niistä paremmin kuin toiset. 

Ei kun ihan tavallinen eronnut mies. Veikkaisin että lestadiolaismiehissäkin on synnynnäisesti hiukan hulivili-tyyppisiä miehiä tietty osuus, ja näistä varmaan aika moni päätyy eroon, kun tekee mieli kyntää vierastakin peltoa. Varmasti erojakin lestadiolaisille myönnetään, vaikka olisikin tiukempi seula kuin taviksilla.

Samalla tavalla kuin lestadiolaismiehet ovat myös miehiä, ovat lestadiolaisnaiset myös naisia. Tästä syystä voi olettaa, että ikisinkkunainen tuntee vetoa juuri niihin toisella kierroksella oleviin jänniin hulivilimiehiin, jotka aiheuttavat seksuaalisia värähdyksiä alapäässä.

Miksi ihmeessä uskovainen nainen, joka elää säädyllisesti ja etsii aviomiestä loppuiäkseen, haluaisi sekaantua johonkin pettävään lurttiin, joka todistetusti ei ole pystynyt elämään ensimmäistäkään sitoumustaan kuten piti?

Eikö uskovaisten naisten mielestä uskovainen pettävä ja eronnut mieskin ole parempi kuin uskollinen ja avio-/avoliitossa tähän mennessä asumaton mutta ei-uskovainen mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen vaihtoehto on tietenkin sitten tuo katolilainen, mikäli lesta miehet tuntuvat olevan kiven alla. Suomessakin näitä löytyy kyllä vaan heidän perään täytyy enempi huudella ellei halua helpottaa hakuprosessia ja lähteä suoraan käymään jossakin katolisessa maassa jossa hakee Tinderin avulla paikallisia sinkkuja.

Mikä niissä katolisissa kiehtoo?

Miksi etenkin katolinen sopisi suomalaiselle tai le stalle?

Miksi et ehdota esim. ortodoksia?

Jos l e stanainen hakee miehen jostain muualta, on käytännössä edellytys liitolle että mies kääntyy le staksi tai on ainakin messissä niissä piireissä eli kuljettaa lapsia pyhäkouluun, käy seuroissa, miesten jutuissa jne.

No sen miehenhän pitäisi olla vl itsekin. Totta kai mitä vanhemmaksi tässä käy, luottamus Jumalan johdatukseen alkaa horjua ja tekisi mieli itse käpälöidä parinmuodostusta. Mutta mutta...

Ehkä noihin ulkomaalaisiin ajattelee liittyvän joku lieventävä asianhaara, että on muutakin kulttuurieroa kuin se, että on tavallinen suomalainen tai suomalainen vl. En kuitenkaan voisi kuvitella olevani naimisissa miehen kanssa, joka kiroilee, juo alkoholia, huudattaa telkkaa tai musiikkia ja pahinta tietysti olisi se, että puuttuisi se yhteinen henkinen yhteys uskoon, koska sen puolison pitäisi olla tärkein ns. saattomies eli uskonelämän rinnallakulkija. Sen avulla myös sovitaan riitoja ja erimielisyyksiä, joita joka suhteessa tulee esille. 

En myöskään suostuisi vaikkapa meikkaamaan miestä miellyttääkseni, vaikka mielelläni tekisinkin asioita miestä ilahduttaakseni. 

- nelikymppinen vl sinkku

Tuolla listalla voi olla aika hankala löytää miestä. Mistä näistä kriteereistä olisit valmis joustamaan, jos jostain pitäisi joustaa?

- kiroilu

- alkoholin juonti

- telkan tai musiikin huudatttaminen

- henkinen yhteys uskoon

- meikkaaminen mihen miellyttämiseksi

Vl-miehen kanssahan nuo toteutuvat oletusarvoisesti eikä kummankaan tarvitse joustaa. Ehkä siis pitää vaan jaksaa uskoa siihen, että on tarkoitus jaksaa yksin kuin lähteä luopumaan arvoistaan. Perhekeskeisen kulttuurin keskellä kuitenkin perheettömyys ja lapsettomuus tuntuu välillä erityisen raskaalta. 

- nelikymppinen vl sinkku

Eikö "niin myötä- kuin vastoinkäymisissä" tarkoita kykyä kompromisseihin? Noin niinkun jos ihan käytännössä mietitään mitä sanat tarkoittavat?

Hän kuvaili perusmiestä omasta uskostaan, kaikki vl-miehet on tollasia.

Miksi pitäisi tehdä jotain kompromisseja omia arvoja vastaan ja elää jonkun sellaisen kanssa, joka ei jaa edes samaa uskoa ja arvomaailmaa kanssasi?

Nehän on ihan ykkösjuttu ja parisuhteen pohja.

Veikkaan että lestadiolaismiehilläkin on paheensa, ehkä salassa mutta kuitenkin. Varsinkin niillä, jotka ovat esimerkiksi toisella kierroksella. ( on nimittäin aika selvää, että tuollainen nelikymppinen ikisinkku vl-nainen kokee suurta vetoa toisen kierroksen miehiin )

Toinen kierros = paheellinen leski?

Jokaisella vl:llä on omat kiusauksensa ja toiset selviävät niistä paremmin kuin toiset. 

Ei kun ihan tavallinen eronnut mies. Veikkaisin että lestadiolaismiehissäkin on synnynnäisesti hiukan hulivili-tyyppisiä miehiä tietty osuus, ja näistä varmaan aika moni päätyy eroon, kun tekee mieli kyntää vierastakin peltoa. Varmasti erojakin lestadiolaisille myönnetään, vaikka olisikin tiukempi seula kuin taviksilla.

Samalla tavalla kuin lestadiolaismiehet ovat myös miehiä, ovat lestadiolaisnaiset myös naisia. Tästä syystä voi olettaa, että ikisinkkunainen tuntee vetoa juuri niihin toisella kierroksella oleviin jänniin hulivilimiehiin, jotka aiheuttavat seksuaalisia värähdyksiä alapäässä.

Miksi ihmeessä uskovainen nainen, joka elää säädyllisesti ja etsii aviomiestä loppuiäkseen, haluaisi sekaantua johonkin pettävään lurttiin, joka todistetusti ei ole pystynyt elämään ensimmäistäkään sitoumustaan kuten piti?

Eikö uskovaisten naisten mielestä uskovainen pettävä ja eronnut mieskin ole parempi kuin uskollinen ja avio-/avoliitossa tähän mennessä asumaton mutta ei-uskovainen mies?

Eiköhän tuossa vaiheessa sinkkuus houkuta eniten...