Miksi Suomessa palvotaan luomusynnyttäjiä?

Mun kätilökin ihannoi luomusynnytystä eikä lopulta antanut muuta kuin ilokaasua. Viimein kun lääkäri tuli paikalle oli liian myöhäistä millekään muulle. Sain jonkun paniikkikohtauksen, koska olin ekankin joutunut synnyttää ilman kivunlievitystä ja muistin mikä helvetti se oli. Vielä synnytyksen jälkeen purskahtelin itkuun koko päivän.

Vierailija kirjoitti:

Yksikään luomusynnyttäjä tässä ketjussa ei ole kuitenkaan voinut kertoa, miksi juuri se lääkkeettömyys oli heille niin tärkeää. Eikö ole ihan ymmärrettävää, että ihmisiä kummastuttaa se, että joku ehdoin tahdoin haluaisi kokea kaikki synnytyskivut, kun turvallisia vaihtoehtoja on olemassa. Jos luomusynnytys oli todella se oikea vaihtoehto teille, niin ettekö haluaisi avata asiaa vähän, jotta muutkin huomaisivat sen hienouden? Väitätte, että teitä koko ajan väheksytään ja hämmästellään, mutta tosiasiassa tässäkin ketjussa vain todistelette itse tehneenne parhaan valinnan ja toistatte samaa mantraa luomusynnytyksen ylivoimaisuudesta.

No voin minä sitä avata. Mutta korjaan nyt ensin sen harhaluulon, että pitäisin luomusynnytystä ylivoimaisena. En pidä. Kaikille. Minulle se oli sitä, mutta esimerkiksi toivottoman synnytyskammoiselle ystävälleni pelkosektio oli ylivoimaisesti se paras vaihtoehto kun synnytyspelkoa ei onnistuttu tai osattu hoitaa.

Minulla on hyvä kivunsietokyky enkä ole koskaan synnytyksessä pelännyt tai jännittänyt sitä kipua. Sen sijaan olen aika traumaattisten lapsuudenkokemusteni vuoksi voimakkaan toimenpidekammoinen, sairaalapelkoinen ja ahdistun myös lääkityksistä koska ns. selvinpäin oleminen on minulle tilanteen ja itseni hallinnantunteen kannalta henkisesti tärkeää. Minun oman mukavuuteni ja henkisen tasapainoni vuoksi on ollut merkittävää, että olen synnytyksissä voinut olla aktiivinen toimija enkä hoidettava potilas. Näiden seikkojen takia harkitsin kotisynnytystäkin. Mutta esikoisen kohdalla se ei olisi ollut enää riskien hallinnan mielessä kokonaisuutta ajatellen järkevää ja sitten kun hänen syntymänsä kohdalla sain oikein hyvän ja sellaisen luomun kokemuksen sairaalassa synnyttämisestä, niin olen samalla kaavalla uskaltanut siellä synnyttää loputkin lapseni.

Ja ilman kivunlievitystähän minä en ole ollut, en tietenkään, se ois jotenkin tosi masokistista. Olen käyttänyt liikettä, lämpöä, vettä, akupisteiden painantaa ja mikä tärkeintä TENSsiä. Nämä ovat kaikki olleet tarpeen ja tehokkaita ja mikä minulle tärkeintä, täysin itseni hallinnassa. Toisaalta myös suhteeni synnytyskipuun on sellainen hyväksyvä, se on yksi väline jolla kehoni ohjaa minua oikeaan asentoon ja liikkumiseen ja kertoo missä mennään, minä tarvitsen sen tietyn kivun kokemuksen osatakseni synnyttää. Mutta ei minua hetkauta jos joku muu ei koe sitä tarvitsevansa lainkaan mihinkään.

Minä uskon vahvasti, että synnytys etenee parhaiten silloin kun synnyttäjällä on turvallinen ja luottavainen olo. Ja ymmärrän hyvin, että se tunne tulee eri ihmisille eri asioista koska synnytyksessäkin eri seikat jännittävät. Siksi kaikkein parhaat kätilöt osaavatkin tarjota helpotusta pelkoon, olipa se sitten pelkoa kivusta, väsymisestä tai mistä tahansa. Kun ei pelota niin keho toimii parhaiten ja kokemus voi olla vaikka kuinka hieno.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alateitse synnytetty vauva saa synnytyksessä enemmän hyödyllisiä bakteereja kuin sektiolla tullut. Siinä ei ole mistään kivunpalvonnasta kysymys.

Tämäkin väite on todettu urbaanilegendaksi (googlettamalla löytyy). Suomalaiset ovat niin tyhmiä että uskovat että vauvan terveys riippuu synnytystavasta! Ainoa syy suosia alatiesynnytystä on raha (sektio on kalliimpi), äidin mahdollinen vammautuminen, pidätyskyvyn menetys ym ei merkkaa mitään. Onneksi itselleni ei jäänyt vammoja mutta tiedän tapauksen jossa vahvasti suositeltiin isokokoisen vauvan synnyttämistä ja lopputuloksena lapsen äiti sai elinikäiset vauriot. Kukaan ei ottanut vastuuta, sanottiin vaan että "joskus käy näin". Niinpä.

Onnistunut alatiesynnytys on kyllä äidille huomattavasti parempi kuin sektio, joka on iso leikkaus. Alatiesynnytys voi sujua ilman tikin tikkiä ja loistava kunto jälkeenpäin. Eli onnistunut alatiesynnytys on huomattavasti parempi kuin onnistunut sektio.

Tietääkö sen jostakin etukäteen että alatiesynnytys onnistuu hyvin? Lupaan meinaa synnyttää alateitse heti kun minulle luvataan että en saa repeämiä, tikin tikkiä ja lapsi ei kärsi hapenpuutteesta.

Entä tietääkö sen jostain etukäteen, että sektio onnistuu hyvin? Ei tiedä, mutta se tiedetään, että alatiesynnytys on keskimäärin turvallisempi sekä äidille että lapselle, ja siksi siihen Suomessakin pyritään.

Itse olen synnyttänyt neljä luomusti ja yhden kipulääkittynä. Minulle on aivan sama, miten muut synnyttävät, joskaan en ymmärrä tätä kuinka nykyään monet niin hinkuvat sektiota, se on kuitenkin iso leikkaus, mutta kai siihen joku motiivi on.

Ome motiivini synnyttää luomusti oli ihan vauvan hyvinvointi. En halunnut vauvan saavan mitään lääkkeitä, halusin imetyksen käynnistyvän parhaalla mahdollisella tavalla ja itsekin toipua toki nopeasti. Esim epiduraalilla puudutettuna ponnistaminen voi olla vaikeaa, tai sen voi tehdä väärin, jolloin riski saada vammoja kasvaa. Vaikken kätilö olekaan, olen silti sellaisessa työssä, jossa tapaan äitejä ja vastasyntyneitä, ja ihan oma kokemustausta tukee myös sitä, että parhaiten imetys onnistuu luomusti tai hyvin vähillä lääkkeillä synnyttäneillä. Vauva on alusta saakka terhakka ja pirteä.

Nämä olivat minun motiivini, kun joku niitä syitä synnyttää luomuna kaipaili. Mikään ehdoton en silti tämän suhteen omalla kohdallanikaan ollut, jos synnytys olisi kovin venynyt ja jaksaminen olisi itsellä loppunut, tottakai olisin pyytänyt kivunlievitystä tai hätätilassa toivunut, että vauva ja itseni pelastetaan sektiolla.

Vierailija kirjoitti:

Mun kätilökin ihannoi luomusynnytystä eikä lopulta antanut muuta kuin ilokaasua. Viimein kun lääkäri tuli paikalle oli liian myöhäistä millekään muulle. Sain jonkun paniikkikohtauksen, koska olin ekankin joutunut synnyttää ilman kivunlievitystä ja muistin mikä helvetti se oli. Vielä synnytyksen jälkeen purskahtelin itkuun koko päivän.

Tuo itkeskely on ihan normaalia vaikka kaikki olisi mennyt hyvin. Hormonit..

Kuka palvoo? Ei minun ystävä- ja tuttavapiirini ainakaan. Olin ihan pöllyssä sektion jälkeen, ja iloisena kerron tätä kyllä kaikille, eikä ole yhden yksiään halveksinut =)

Vierailija kirjoitti:

Tää on jotenkin niin huvittavaa. Päänsärkyyn, migreeniin kuukautiskipuihin, leikkausten jälkeen jne on täysin NORMAALIA ottaa kipulääkkeitä. Etkä ole mikään sankari, jos selviät esim migreenistä ilman lääkkeitä.

Mutta maailman kovin kipu pitää vaan kärsiä ilman kipulääkkeitä 😄

Kipushokki synnytyksessä harvinaisempi kuin esim luiden murtumissa, joten ei se ole maailman kovin kipu.

Mikä tämän ketjun pointti on? Ap haluaa sektion ja kaipaa nyt meiltä muilta hyväksyntää haluamisilleen?

Jos joku syystä tai toisesta sektion haluaa, olkoot niin mutta eläkää valintojenne kanssa. Älkää mankuko hyväksyntää ja päänsilittelyä meiltä, joiden mielestä aina tulisi pyrkiä alatiesynnytykseen ja sektio olisi vain pieleen menneitä synnytyksiä varten tai joihinkin riskisynnytyksiin se oikea vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään luomusynnyttäjä tässä ketjussa ei ole kuitenkaan voinut kertoa, miksi juuri se lääkkeettömyys oli heille niin tärkeää. Eikö ole ihan ymmärrettävää, että ihmisiä kummastuttaa se, että joku ehdoin tahdoin haluaisi kokea kaikki synnytyskivut, kun turvallisia vaihtoehtoja on olemassa. Jos luomusynnytys oli todella se oikea vaihtoehto teille, niin ettekö haluaisi avata asiaa vähän, jotta muutkin huomaisivat sen hienouden? Väitätte, että teitä koko ajan väheksytään ja hämmästellään, mutta tosiasiassa tässäkin ketjussa vain todistelette itse tehneenne parhaan valinnan ja toistatte samaa mantraa luomusynnytyksen ylivoimaisuudesta.

No voin minä sitä avata. Mutta korjaan nyt ensin sen harhaluulon, että pitäisin luomusynnytystä ylivoimaisena. En pidä. Kaikille. Minulle se oli sitä, mutta esimerkiksi toivottoman synnytyskammoiselle ystävälleni pelkosektio oli ylivoimaisesti se paras vaihtoehto kun synnytyspelkoa ei onnistuttu tai osattu hoitaa.

Minulla on hyvä kivunsietokyky enkä ole koskaan synnytyksessä pelännyt tai jännittänyt sitä kipua. Sen sijaan olen aika traumaattisten lapsuudenkokemusteni vuoksi voimakkaan toimenpidekammoinen, sairaalapelkoinen ja ahdistun myös lääkityksistä koska ns. selvinpäin oleminen on minulle tilanteen ja itseni hallinnantunteen kannalta henkisesti tärkeää. Minun oman mukavuuteni ja henkisen tasapainoni vuoksi on ollut merkittävää, että olen synnytyksissä voinut olla aktiivinen toimija enkä hoidettava potilas. Näiden seikkojen takia harkitsin kotisynnytystäkin. Mutta esikoisen kohdalla se ei olisi ollut enää riskien hallinnan mielessä kokonaisuutta ajatellen järkevää ja sitten kun hänen syntymänsä kohdalla sain oikein hyvän ja sellaisen luomun kokemuksen sairaalassa synnyttämisestä, niin olen samalla kaavalla uskaltanut siellä synnyttää loputkin lapseni.

Ja ilman kivunlievitystähän minä en ole ollut, en tietenkään, se ois jotenkin tosi masokistista. Olen käyttänyt liikettä, lämpöä, vettä, akupisteiden painantaa ja mikä tärkeintä TENSsiä. Nämä ovat kaikki olleet tarpeen ja tehokkaita ja mikä minulle tärkeintä, täysin itseni hallinnassa. Toisaalta myös suhteeni synnytyskipuun on sellainen hyväksyvä, se on yksi väline jolla kehoni ohjaa minua oikeaan asentoon ja liikkumiseen ja kertoo missä mennään, minä tarvitsen sen tietyn kivun kokemuksen osatakseni synnyttää. Mutta ei minua hetkauta jos joku muu ei koe sitä tarvitsevansa lainkaan mihinkään.

Minä uskon vahvasti, että synnytys etenee parhaiten silloin kun synnyttäjällä on turvallinen ja luottavainen olo. Ja ymmärrän hyvin, että se tunne tulee eri ihmisille eri asioista koska synnytyksessäkin eri seikat jännittävät. Siksi kaikkein parhaat kätilöt osaavatkin tarjota helpotusta pelkoon, olipa se sitten pelkoa kivusta, väsymisestä tai mistä tahansa. Kun ei pelota niin keho toimii parhaiten ja kokemus voi olla vaikka kuinka hieno.

Joo, näinhän se oppikirjoissa meneekin ja tällä tavalla minuakin ohjeistettiin synnytykseen. Ihanalta kyllä kuulostaa kokemuksesi, voi kun mullakin olisi mennyt noin. Tähän positiiviseen luomusynnytykseen valmistauduin niin henkisesti kuin fyysisesti. Mun kivunsietokyky on ollut aina korkea, en pelkää sairaaloita, pistämisiä, hammaslääkäriä...

Mutta tulikin käynnistys, tapahtui asioita, joihin en voinut itse vaikuttaa ja kaikki meni ns.pieleen eikä siinä nuo edellä mainitsemasi asiat enää auttaneet.

Jaa, no en minä ainakaan palvo. Molemmat lapseni ovat syntyneet käynnistyksellä. Sitä 24 tuntia jatkuvaa kipua ja huutoa en toivo kenellekään. Päin vastoin. Toivottavasti jokainen synnyttäjä saa asianmukaisen kivunhoidon.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, no en minä ainakaan palvo. Molemmat lapseni ovat syntyneet käynnistyksellä. Sitä 24 tuntia jatkuvaa kipua ja huutoa en toivo kenellekään. Päin vastoin. Toivottavasti jokainen synnyttäjä saa asianmukaisen kivunhoidon.

:(

Vierailija kirjoitti:

Yksikään luomusynnyttäjä tässä ketjussa ei ole kuitenkaan voinut kertoa, miksi juuri se lääkkeettömyys oli heille niin tärkeää. Eikö ole ihan ymmärrettävää, että ihmisiä kummastuttaa se, että joku ehdoin tahdoin haluaisi kokea kaikki synnytyskivut, kun turvallisia vaihtoehtoja on olemassa. Jos luomusynnytys oli todella se oikea vaihtoehto teille, niin ettekö haluaisi avata asiaa vähän, jotta muutkin huomaisivat sen hienouden? Väitätte, että teitä koko ajan väheksytään ja hämmästellään, mutta tosiasiassa tässäkin ketjussa vain todistelette itse tehneenne parhaan valinnan ja toistatte samaa mantraa luomusynnytyksen ylivoimaisuudesta.

Ekassa synnytyksessä mut vastaanottanut kätilö pakottaa ottamaan epiduraalin, vaikka sanoin etten halua. Kuulemma en ymmärrä että en kohta enää saa puudutusta, kun avautuminen etenee. Hänen oli hyvin vaikea ymmärtää kun sanoin, että en halua nyt enkä tule haluamaan puudutusta.

Syitä: En halunnut yhtään turhaa piikkiä pistettävän, etenkään mihinkään selkäytimen tienoolle.

Halusin tuntea miten synnytys etenee. Halusin liikkua ja siten edistää luonnollista synnytyksen etenemistä. Sanoin että minulle ei tehdä episiotomiaa paitsi jos vauvan tila sitä vaatii ja ajattelin, että jos pystyn liikkua enkä makaa puudutettuna paikallaan, olen vähemmän muiden armoilla.

Pelkäsin allergista reaktiota puudutuksesta (tutulla tuli, ja oli ollut kamala synnytys).

Onneksi kesken avautumisvaiheen vuoro vaihtui ja sain ihanan kätilön, joka ymmärsi etten halua puudutusta.

Synnytys meni hyvin, keinuin keinutuolissa ja käytin ilokaasua. Ponnistusvaihe meni luomusti. Samalla kaavalla meni kaksi muutakin synnytystä. Seuraavilla kerroilla olin tosin jo niin pitkälti auki sairaalaan saapuessa, etten olisi edes ehtinyt saada puudutusta.

Ekassa synnytyksessä tuli pari pinnallista tikkiä ja seuraavissa ei yhtään. Olin normaalisti toimintakykyinen heti synnytysten jälkeen.

En ymmärrä miten perän repeäminen liittyy puudutukseen, eiköhän se repeä oli puudutus tai ei, jos on revetäkseen. Että ei se mitään huvikseen perän revittämistä ole jos valitsee synnyttää ilman puudutusta. Itse en ole ikinä väittänyt sen olevan jotain hienoutta, että synnytin ilman puudutusta, se vain minun valintani. Mitä se keneltäkään on pois jos joku toinen haluaa kokea synnytyksen ilman kivunlievitystä?

Vierailija kirjoitti:

Tää on jotenkin niin huvittavaa. Päänsärkyyn, migreeniin kuukautiskipuihin, leikkausten jälkeen jne on täysin NORMAALIA ottaa kipulääkkeitä. Etkä ole mikään sankari, jos selviät esim migreenistä ilman lääkkeitä.

Mutta maailman kovin kipu pitää vaan kärsiä ilman kipulääkkeitä 😄

Onko joku sanonut, että se pitää kärsiä ilman kipulääkkeitä? Huvittavaa, että tällainen näkemys jollakin edelleen on. Eiköhän jokainen saa valita oman mielensä mukaan, ei kai sekään ole keneltäkään pois jos joku haluaa synnyttää ilman puudutuspiikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on jotenkin niin huvittavaa. Päänsärkyyn, migreeniin kuukautiskipuihin, leikkausten jälkeen jne on täysin NORMAALIA ottaa kipulääkkeitä. Etkä ole mikään sankari, jos selviät esim migreenistä ilman lääkkeitä.

Mutta maailman kovin kipu pitää vaan kärsiä ilman kipulääkkeitä 😄

Kipushokki synnytyksessä harvinaisempi kuin esim luiden murtumissa, joten ei se ole maailman kovin kipu.

Henkilön kiputoleranssi vaikuttaa asiaan enemmän kuin kivun voimakkuus.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, no en minä ainakaan palvo. Molemmat lapseni ovat syntyneet käynnistyksellä. Sitä 24 tuntia jatkuvaa kipua ja huutoa en toivo kenellekään. Päin vastoin. Toivottavasti jokainen synnyttäjä saa asianmukaisen kivunhoidon.

Täysin epäinhimillistä ja kidutustakin. Käynnistyksessä äiti kärsii tauottomasta kivusta.

Ok. Eli jos nyt puhutaan luonnollisesti etenevistä synnytyksistä, ei tarvita oksitosiinia, saa käyttää kaikki mahdolliset lääkkeettömät kivunlievitysmenetelmät ja kaikki menee synnytyksessä ilman vakavia komplikaatioita eikä kestä yli 30 tuntia. Silloin kyllä ymmärrän, että nainen voi olla ilman kipulääkkeitä ja se on täysin mahdollista. Myös epiduraali tai muu lääke on ihan ok. Eiköhän se ole jokaisen oma asia, haluaako puudutuksen vai en.

Mutta riskisynnytyksissä, pitkittyneissä komplikaatioita täynnä olevissa käynnistyksissä on ihan yliluonnollista, jos ei puudutetta ota!

Itse en ymmärrä tätä, että miksi arvostellaan toisten tapoja synnyttää... Ylistetään tiettyä tapaa, kun taas toista halveksutaan. Minulle on aivan yks hailee miten kukin synnyttää, niin jotenkin tosi vaikeata ymmärtää.