Miksi Suomessa palvotaan luomusynnyttäjiä?

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää suunnattomasti tuo synnytysvaurion saaneiden naisten halveksiminrn näissä av viesteissä. Siis tasoa ”sit joillain vaan toosa repee päreiksi ja viis siitä kun naosrn kuuluu kärsiä.”

Vähän vois KUNNIOITTAA niitä jotka on saanut pahan vaurion eikä puhua halveksivasti. Oleb itse saanut vakavan vaurion jota ei täysin voi korjata kun repesin peräsuoleen astieli sulkijalihas poikki. Kalkavaipat oli pitkään jalassa.

On todella loukkaavaa että täällä esim velat rääkyy suureen ääneen että ”hyi hitto synnyttäneisen revenneitä perseitä ja messuhalli alapäitä”.

Tuolle repeämälle ei voi itse mitään. Sillä pelastettiin napanuoraan kuristumassa olevan lapseni henki. En sitä halunnut mutta hätätilanteessa ei paljoa äidin mielipiteitä kysellä.

Ei mulla muuta, kuin että muistakaa etät noita teidän haukkumisia lukee moni jok on pahasti vaurioitunut.

Mitäs teit lapsia. Oma valinta

T. Vela

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tarkoitus käyttää mahdollisimman vähän lääkityksiä synnytyksessä ja molemmat halusin synnyttää alateitse. No, homma lähti pieleen jo heti alussa, kun molemmat piti käynnistää, mut laitettiin sänkyyn makaamaan eikä siinä letkujen keskellä päässyt enää ammeeseen ja muutenkin liikkuminen oli hankalaa.

Oli vähän pakko käyttää kivunlievitystä, koska en päässyt kokemaan luomusynnytystä ja luonnollista etenemistä ammeineen, kävelyineen jne. Ekassa synnytyksessä lapsi syntyi hengittämättä. Oli todella lähellä, että olisi tullut esim cp-vamma tai jokin muu kehityshäiriö hapenpuutteen vuoksi.

Toinen synnytys päätyi kiireelliseen sektioon, vauvalla kaikki hyvin, mutta itse olin lähellä kuolemaa leikkauspöydällä. Kohtutulehdusta ja sain monta pussia verta. Brrrr...

Joten ei kaikki aina mene niin kuin oppikirjoissa. Näin jälkikäteen kaikki olisi varmasti sujunut täydellisesti, jos olisin molemmissa saanut suunnitellun sektion. Ei se alatiesynnytys ainakaan mun tapauksessa ollut riskittömämpi kuin suunniteltu sektio olisi ollut.

Ikävää, että synnytyksesi ei mennyt toiveidesi mukaan. Ja hienoa, että sait lopulta sen tärkeimmän eli terveen vauvan.

Sen verran haluan kuitenkin lisätä, että myös käynnistetty synnytys voi tapahtua ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Käynnistyksen takia käyriä pitää ottaa hieman useammin, mutta muuten ei ole mitään estettä kävelylle ja ammeen käytölle. Itse olen kahdessa käynnistetyssä synnytyksessäni päässyt kävelemään mielin määrin ja myös ammeeseen.

En kerro tätä kerskaillakseni vaan siksi, että asiasta on liikkeellä paljon väärää informaatiota. Itsekin menin käynnistyksen aivan maani myyneenä, koska olin lukenut netistä että turha haaveilla luomusynnytyksestä. No, synnytys oli sitten positiivinen yllätys.

Mulla on viisi lasta ja MIKÄÄN ei ole ollut niin hirveä kuin käynnistetty synnytys. Oksitosiinilla pakotetut ”valesupistukset” oli sata kertaa pahempia kuin luomusupparit, välillä lähti taju kivusta. Kun sain epiduraalin niin sekään ei auttanut kunnolla. Luomusynnytys oli lastenleikkiä tän rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää suunnattomasti tuo synnytysvaurion saaneiden naisten halveksiminrn näissä av viesteissä. Siis tasoa ”sit joillain vaan toosa repee päreiksi ja viis siitä kun naosrn kuuluu kärsiä.”

Vähän vois KUNNIOITTAA niitä jotka on saanut pahan vaurion eikä puhua halveksivasti. Oleb itse saanut vakavan vaurion jota ei täysin voi korjata kun repesin peräsuoleen astieli sulkijalihas poikki. Kalkavaipat oli pitkään jalassa.

On todella loukkaavaa että täällä esim velat rääkyy suureen ääneen että ”hyi hitto synnyttäneisen revenneitä perseitä ja messuhalli alapäitä”.

Tuolle repeämälle ei voi itse mitään. Sillä pelastettiin napanuoraan kuristumassa olevan lapseni henki. En sitä halunnut mutta hätätilanteessa ei paljoa äidin mielipiteitä kysellä.

Ei mulla muuta, kuin että muistakaa etät noita teidän haukkumisia lukee moni jok on pahasti vaurioitunut.

Mitäs teit lapsia. Oma valinta

T. Vela

Tyypillinen itsekkään velan vastaus :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alateitse synnytetty vauva saa synnytyksessä enemmän hyödyllisiä bakteereja kuin sektiolla tullut. Siinä ei ole mistään kivunpalvonnasta kysymys.

Tämäkin väite on todettu urbaanilegendaksi (googlettamalla löytyy). Suomalaiset ovat niin tyhmiä että uskovat että vauvan terveys riippuu synnytystavasta! Ainoa syy suosia alatiesynnytystä on raha (sektio on kalliimpi), äidin mahdollinen vammautuminen, pidätyskyvyn menetys ym ei merkkaa mitään. Onneksi itselleni ei jäänyt vammoja mutta tiedän tapauksen jossa vahvasti suositeltiin isokokoisen vauvan synnyttämistä ja lopputuloksena lapsen äiti sai elinikäiset vauriot. Kukaan ei ottanut vastuuta, sanottiin vaan että "joskus käy näin". Niinpä.

Onnistunut alatiesynnytys on kyllä äidille huomattavasti parempi kuin sektio, joka on iso leikkaus. Alatiesynnytys voi sujua ilman tikin tikkiä ja loistava kunto jälkeenpäin. Eli onnistunut alatiesynnytys on huomattavasti parempi kuin onnistunut sektio.

Ei palvota. Päinvastoin, tämäkin aloitus jotenkin oudosti yrittää syyllistää lääkkeettömästi synnyttäneitä siitä, että kaikki halukkaat eivät automaattisesti saa vaikka sitä sektiota.

Olen synnyttänyt kolmesti lääkkeittä, koska se on minun oman valintani mukaan ollut minulle itselleni parempi vaihtoehto. Itsekkäistä ja omasta mukavuudestani lähtevistä syistä olen näin valinnut ja tyytyväinen ja onnekas olen kun myös olosuhteet ovat sen sallineet. Samaa toivon neljännen kohdalla.

Silti minua ei tippaakaan kiinnosta miten muut synnyttävät tai jättävät synnyttämättä. Aina on toki onnekasta jos asia sujuu niinkuin äiti sitä etukäteen toivoo, mutta kun hommaa pyöritetään yhteisin, eikä yksityisin varoin, on minusta hyvä, että suuret linjaukset tehdään siten mikä tilastollisesti turvallisinta ja tehokkainta on. Ja ihan niistä maamme häkellyttävän pienistä lapsikuolleisuus-, synnytyskomplikaatio- ja vaikka repeämäluvuista päätelleen tämä nykyinen systeemi on yleisesti ottaen todella hyvä.

Ja sehän ei sitten tarkoita etteikö jollekkin joskus kävisi ns. paska mäihä. Käy. Mutta tämän nykyisen järjestelmän vika se ei ole. Toki sitä silti voi aina pyrkiä myös parantamaan, mutta mieluusti sitten tutkimustiedoin, eikä huutoäänestyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tarkoitus käyttää mahdollisimman vähän lääkityksiä synnytyksessä ja molemmat halusin synnyttää alateitse. No, homma lähti pieleen jo heti alussa, kun molemmat piti käynnistää, mut laitettiin sänkyyn makaamaan eikä siinä letkujen keskellä päässyt enää ammeeseen ja muutenkin liikkuminen oli hankalaa.

Oli vähän pakko käyttää kivunlievitystä, koska en päässyt kokemaan luomusynnytystä ja luonnollista etenemistä ammeineen, kävelyineen jne. Ekassa synnytyksessä lapsi syntyi hengittämättä. Oli todella lähellä, että olisi tullut esim cp-vamma tai jokin muu kehityshäiriö hapenpuutteen vuoksi.

Toinen synnytys päätyi kiireelliseen sektioon, vauvalla kaikki hyvin, mutta itse olin lähellä kuolemaa leikkauspöydällä. Kohtutulehdusta ja sain monta pussia verta. Brrrr...

Joten ei kaikki aina mene niin kuin oppikirjoissa. Näin jälkikäteen kaikki olisi varmasti sujunut täydellisesti, jos olisin molemmissa saanut suunnitellun sektion. Ei se alatiesynnytys ainakaan mun tapauksessa ollut riskittömämpi kuin suunniteltu sektio olisi ollut.

Ikävää, että synnytyksesi ei mennyt toiveidesi mukaan. Ja hienoa, että sait lopulta sen tärkeimmän eli terveen vauvan.

Sen verran haluan kuitenkin lisätä, että myös käynnistetty synnytys voi tapahtua ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Käynnistyksen takia käyriä pitää ottaa hieman useammin, mutta muuten ei ole mitään estettä kävelylle ja ammeen käytölle. Itse olen kahdessa käynnistetyssä synnytyksessäni päässyt kävelemään mielin määrin ja myös ammeeseen.

En kerro tätä kerskaillakseni vaan siksi, että asiasta on liikkeellä paljon väärää informaatiota. Itsekin menin käynnistyksen aivan maani myyneenä, koska olin lukenut netistä että turha haaveilla luomusynnytyksestä. No, synnytys oli sitten positiivinen yllätys.

Mulla on viisi lasta ja MIKÄÄN ei ole ollut niin hirveä kuin käynnistetty synnytys. Oksitosiinilla pakotetut ”valesupistukset” oli sata kertaa pahempia kuin luomusupparit, välillä lähti taju kivusta. Kun sain epiduraalin niin sekään ei auttanut kunnolla. Luomusynnytys oli lastenleikkiä tän rinnalla.

Jollakin toisella taas voi olla ihan toinen kokemus. En oikein ymmärrä näitä pelottelujuttuja.

T. Kolmesti luomuna synnyttänyt, ja myös käynnistyksen kokenut.

Ihmiskunta on lopun partaalla, kun lajin naaraat eivät osaa enää synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiskunta on lopun partaalla, kun lajin naaraat eivät osaa enää synnyttää.

No se taas ei johdu sektioista vaan siitä että ihmislajin vauvoilla on isompi pää verrattuna muiden lajien vauvoihin.

Yksikään luomusynnyttäjä tässä ketjussa ei ole kuitenkaan voinut kertoa, miksi juuri se lääkkeettömyys oli heille niin tärkeää. Eikö ole ihan ymmärrettävää, että ihmisiä kummastuttaa se, että joku ehdoin tahdoin haluaisi kokea kaikki synnytyskivut, kun turvallisia vaihtoehtoja on olemassa. Jos luomusynnytys oli todella se oikea vaihtoehto teille, niin ettekö haluaisi avata asiaa vähän, jotta muutkin huomaisivat sen hienouden? Väitätte, että teitä koko ajan väheksytään ja hämmästellään, mutta tosiasiassa tässäkin ketjussa vain todistelette itse tehneenne parhaan valinnan ja toistatte samaa mantraa luomusynnytyksen ylivoimaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tarkoitus käyttää mahdollisimman vähän lääkityksiä synnytyksessä ja molemmat halusin synnyttää alateitse. No, homma lähti pieleen jo heti alussa, kun molemmat piti käynnistää, mut laitettiin sänkyyn makaamaan eikä siinä letkujen keskellä päässyt enää ammeeseen ja muutenkin liikkuminen oli hankalaa.

Oli vähän pakko käyttää kivunlievitystä, koska en päässyt kokemaan luomusynnytystä ja luonnollista etenemistä ammeineen, kävelyineen jne. Ekassa synnytyksessä lapsi syntyi hengittämättä. Oli todella lähellä, että olisi tullut esim cp-vamma tai jokin muu kehityshäiriö hapenpuutteen vuoksi.

Toinen synnytys päätyi kiireelliseen sektioon, vauvalla kaikki hyvin, mutta itse olin lähellä kuolemaa leikkauspöydällä. Kohtutulehdusta ja sain monta pussia verta. Brrrr...

Joten ei kaikki aina mene niin kuin oppikirjoissa. Näin jälkikäteen kaikki olisi varmasti sujunut täydellisesti, jos olisin molemmissa saanut suunnitellun sektion. Ei se alatiesynnytys ainakaan mun tapauksessa ollut riskittömämpi kuin suunniteltu sektio olisi ollut.

Ikävää, että synnytyksesi ei mennyt toiveidesi mukaan. Ja hienoa, että sait lopulta sen tärkeimmän eli terveen vauvan.

Sen verran haluan kuitenkin lisätä, että myös käynnistetty synnytys voi tapahtua ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Käynnistyksen takia käyriä pitää ottaa hieman useammin, mutta muuten ei ole mitään estettä kävelylle ja ammeen käytölle. Itse olen kahdessa käynnistetyssä synnytyksessäni päässyt kävelemään mielin määrin ja myös ammeeseen.

En kerro tätä kerskaillakseni vaan siksi, että asiasta on liikkeellä paljon väärää informaatiota. Itsekin menin käynnistyksen aivan maani myyneenä, koska olin lukenut netistä että turha haaveilla luomusynnytyksestä. No, synnytys oli sitten positiivinen yllätys.

Joo, näin varmaan voi olla. Mun synnytyksistä on kauan, että en muista syitä, miksi mut ns.kahlittiin sänkyyn. Pyysin kyllä ammetta, halusin kävellä jne, mutta se kiellettiin minulta jyrkästi. Oli virhetarjontaa jne. Jouduin esim pitkään olemaan selällään iso tyyny pyllyn alla, jotta vauvan pää saataisiin kääntymään oikeaan tarjontaan. Se oli kamalaa supistusten kanssa. En tiedä oliko isokoisella (4300g) sitten vaikea asettua sinne synnytyskanavaan

Olen myös kuullut oikein onnistuneista käynnistyksistä ja kaikkion mennyt hyvin. En tod halua pelotella ketään näillä omilla kokemuksillani. En myöskään halua valehdella, koska näistä jäi aika pahat traumat ja asiasta puhuminen on helpottanut. En tietenkään mene laukomaan näitä juttuja ensisynnyttäjälle suoraan. Vähän kiertelen ja kaartelen tarinassa.

Itseäni ehkä eniten ärsytti jälkikäteen se, että kukaan ei puhunut ennen synnytystä siitä, että jotain voi myös mennä pieleen. Kaikki vaan vakuutteli, että kaikki menee hyvin. Se fiilis, kun ns "epäonnistui" eikä kukaan kätilöistälohduttanut tai halunnut käydä synnytystä läpi sairaalassa. Pitää vaan olla hyss hyss...näistä ei saa puhua :( Samaa huomaan myös monien äitien kanssa asiasta keskustellessa.

Kerrotaanhan epäonnistuneista selkä-ja polvileikkauksista, liikenneonnettomuuksista, jonka jälkeen halvaannuttu, hoitovirheistä.

Miksi synnytyksistä pitää vaieta? Tää nyt lähti vähän rönsyilemään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alateitse synnytetty vauva saa synnytyksessä enemmän hyödyllisiä bakteereja kuin sektiolla tullut. Siinä ei ole mistään kivunpalvonnasta kysymys.

Tämäkin väite on todettu urbaanilegendaksi (googlettamalla löytyy). Suomalaiset ovat niin tyhmiä että uskovat että vauvan terveys riippuu synnytystavasta! Ainoa syy suosia alatiesynnytystä on raha (sektio on kalliimpi), äidin mahdollinen vammautuminen, pidätyskyvyn menetys ym ei merkkaa mitään. Onneksi itselleni ei jäänyt vammoja mutta tiedän tapauksen jossa vahvasti suositeltiin isokokoisen vauvan synnyttämistä ja lopputuloksena lapsen äiti sai elinikäiset vauriot. Kukaan ei ottanut vastuuta, sanottiin vaan että "joskus käy näin". Niinpä.

Onnistunut alatiesynnytys on kyllä äidille huomattavasti parempi kuin sektio, joka on iso leikkaus. Alatiesynnytys voi sujua ilman tikin tikkiä ja loistava kunto jälkeenpäin. Eli onnistunut alatiesynnytys on huomattavasti parempi kuin onnistunut sektio.

Tietääkö sen jostakin etukäteen että alatiesynnytys onnistuu hyvin? Lupaan meinaa synnyttää alateitse heti kun minulle luvataan että en saa repeämiä, tikin tikkiä ja lapsi ei kärsi hapenpuutteesta.

En ole koskaan kohdannut luomusynnyttäjien väheksymistä millään alustalla paria provoviestiä lukuun ottamatta. Sen sijaan esim. Vauva-lehdessä niitä ihannoivia artikkeleita on ihan koko ajan, kun samalla sektiota lähinnä kauhistellaan ja kerrotaan ainoastaan huonoista kokemuksista siihen liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alateitse synnytetty vauva saa synnytyksessä enemmän hyödyllisiä bakteereja kuin sektiolla tullut. Siinä ei ole mistään kivunpalvonnasta kysymys.

Tämäkin väite on todettu urbaanilegendaksi (googlettamalla löytyy). Suomalaiset ovat niin tyhmiä että uskovat että vauvan terveys riippuu synnytystavasta! Ainoa syy suosia alatiesynnytystä on raha (sektio on kalliimpi), äidin mahdollinen vammautuminen, pidätyskyvyn menetys ym ei merkkaa mitään. Onneksi itselleni ei jäänyt vammoja mutta tiedän tapauksen jossa vahvasti suositeltiin isokokoisen vauvan synnyttämistä ja lopputuloksena lapsen äiti sai elinikäiset vauriot. Kukaan ei ottanut vastuuta, sanottiin vaan että "joskus käy näin". Niinpä.

Onnistunut alatiesynnytys on kyllä äidille huomattavasti parempi kuin sektio, joka on iso leikkaus. Alatiesynnytys voi sujua ilman tikin tikkiä ja loistava kunto jälkeenpäin. Eli onnistunut alatiesynnytys on huomattavasti parempi kuin onnistunut sektio.

Tietääkö sen jostakin etukäteen että alatiesynnytys onnistuu hyvin? Lupaan meinaa synnyttää alateitse heti kun minulle luvataan että en saa repeämiä, tikin tikkiä ja lapsi ei kärsi hapenpuutteesta.

Tiedätkö jostain sängystä noustessasi, että selviät päivästä hengissä ja ehjänä?

Ihan sama mitä tekee, tekee kuitenkin väärin. Alatiesynnytys? Lapsi kärsi hapenpuutteesta, mikset ponnistanut nopeammin. Sektio? Lapsi ei saanut hyviä bakteereja, tulee allergioita. Nainen (ja etenkin äiti) on kaikesta huolimatta aina yhteiskunnan syntipukki, jonka niskaan voidaan kaataa kaikki p*ska.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tarkoitus käyttää mahdollisimman vähän lääkityksiä synnytyksessä ja molemmat halusin synnyttää alateitse. No, homma lähti pieleen jo heti alussa, kun molemmat piti käynnistää, mut laitettiin sänkyyn makaamaan eikä siinä letkujen keskellä päässyt enää ammeeseen ja muutenkin liikkuminen oli hankalaa.

Oli vähän pakko käyttää kivunlievitystä, koska en päässyt kokemaan luomusynnytystä ja luonnollista etenemistä ammeineen, kävelyineen jne. Ekassa synnytyksessä lapsi syntyi hengittämättä. Oli todella lähellä, että olisi tullut esim cp-vamma tai jokin muu kehityshäiriö hapenpuutteen vuoksi.

Toinen synnytys päätyi kiireelliseen sektioon, vauvalla kaikki hyvin, mutta itse olin lähellä kuolemaa leikkauspöydällä. Kohtutulehdusta ja sain monta pussia verta. Brrrr...

Joten ei kaikki aina mene niin kuin oppikirjoissa. Näin jälkikäteen kaikki olisi varmasti sujunut täydellisesti, jos olisin molemmissa saanut suunnitellun sektion. Ei se alatiesynnytys ainakaan mun tapauksessa ollut riskittömämpi kuin suunniteltu sektio olisi ollut.

Ei sektiokaan ole satavarma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tarkoitus käyttää mahdollisimman vähän lääkityksiä synnytyksessä ja molemmat halusin synnyttää alateitse. No, homma lähti pieleen jo heti alussa, kun molemmat piti käynnistää, mut laitettiin sänkyyn makaamaan eikä siinä letkujen keskellä päässyt enää ammeeseen ja muutenkin liikkuminen oli hankalaa.

Oli vähän pakko käyttää kivunlievitystä, koska en päässyt kokemaan luomusynnytystä ja luonnollista etenemistä ammeineen, kävelyineen jne. Ekassa synnytyksessä lapsi syntyi hengittämättä. Oli todella lähellä, että olisi tullut esim cp-vamma tai jokin muu kehityshäiriö hapenpuutteen vuoksi.

Toinen synnytys päätyi kiireelliseen sektioon, vauvalla kaikki hyvin, mutta itse olin lähellä kuolemaa leikkauspöydällä. Kohtutulehdusta ja sain monta pussia verta. Brrrr...

Joten ei kaikki aina mene niin kuin oppikirjoissa. Näin jälkikäteen kaikki olisi varmasti sujunut täydellisesti, jos olisin molemmissa saanut suunnitellun sektion. Ei se alatiesynnytys ainakaan mun tapauksessa ollut riskittömämpi kuin suunniteltu sektio olisi ollut.

Ikävää, että synnytyksesi ei mennyt toiveidesi mukaan. Ja hienoa, että sait lopulta sen tärkeimmän eli terveen vauvan.

Sen verran haluan kuitenkin lisätä, että myös käynnistetty synnytys voi tapahtua ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Käynnistyksen takia käyriä pitää ottaa hieman useammin, mutta muuten ei ole mitään estettä kävelylle ja ammeen käytölle. Itse olen kahdessa käynnistetyssä synnytyksessäni päässyt kävelemään mielin määrin ja myös ammeeseen.

En kerro tätä kerskaillakseni vaan siksi, että asiasta on liikkeellä paljon väärää informaatiota. Itsekin menin käynnistyksen aivan maani myyneenä, koska olin lukenut netistä että turha haaveilla luomusynnytyksestä. No, synnytys oli sitten positiivinen yllätys.

Joo, näin varmaan voi olla. Mun synnytyksistä on kauan, että en muista syitä, miksi mut ns.kahlittiin sänkyyn. Pyysin kyllä ammetta, halusin kävellä jne, mutta se kiellettiin minulta jyrkästi. Oli virhetarjontaa jne. Jouduin esim pitkään olemaan selällään iso tyyny pyllyn alla, jotta vauvan pää saataisiin kääntymään oikeaan tarjontaan. Se oli kamalaa supistusten kanssa. En tiedä oliko isokoisella (4300g) sitten vaikea asettua sinne synnytyskanavaan

Olen myös kuullut oikein onnistuneista käynnistyksistä ja kaikkion mennyt hyvin. En tod halua pelotella ketään näillä omilla kokemuksillani. En myöskään halua valehdella, koska näistä jäi aika pahat traumat ja asiasta puhuminen on helpottanut. En tietenkään mene laukomaan näitä juttuja ensisynnyttäjälle suoraan. Vähän kiertelen ja kaartelen tarinassa.

Itseäni ehkä eniten ärsytti jälkikäteen se, että kukaan ei puhunut ennen synnytystä siitä, että jotain voi myös mennä pieleen. Kaikki vaan vakuutteli, että kaikki menee hyvin. Se fiilis, kun ns "epäonnistui" eikä kukaan kätilöistälohduttanut tai halunnut käydä synnytystä läpi sairaalassa. Pitää vaan olla hyss hyss...näistä ei saa puhua :( Samaa huomaan myös monien äitien kanssa asiasta keskustellessa.

Kerrotaanhan epäonnistuneista selkä-ja polvileikkauksista, liikenneonnettomuuksista, jonka jälkeen halvaannuttu, hoitovirheistä.

Miksi synnytyksistä pitää vaieta? Tää nyt lähti vähän rönsyilemään :D

Ei epäonnistunut synnytys ole yleensä hoitovirhe.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä tekee, tekee kuitenkin väärin. Alatiesynnytys? Lapsi kärsi hapenpuutteesta, mikset ponnistanut nopeammin. Sektio? Lapsi ei saanut hyviä bakteereja, tulee allergioita. Nainen (ja etenkin äiti) on kaikesta huolimatta aina yhteiskunnan syntipukki, jonka niskaan voidaan kaataa kaikki p*ska.

Niin totta. Tekee äiti minkä päätöksen vaan niin se on väärin.

Tää on jotenkin niin huvittavaa. Päänsärkyyn, migreeniin kuukautiskipuihin, leikkausten jälkeen jne on täysin NORMAALIA ottaa kipulääkkeitä. Etkä ole mikään sankari, jos selviät esim migreenistä ilman lääkkeitä.

Mutta maailman kovin kipu pitää vaan kärsiä ilman kipulääkkeitä 😄

Vierailija kirjoitti:

Tää on jotenkin niin huvittavaa. Päänsärkyyn, migreeniin kuukautiskipuihin, leikkausten jälkeen jne on täysin NORMAALIA ottaa kipulääkkeitä. Etkä ole mikään sankari, jos selviät esim migreenistä ilman lääkkeitä.

Mutta maailman kovin kipu pitää vaan kärsiä ilman kipulääkkeitä 😄

Jos se olisi maailman kovin kipu, miksi joillakin naisilla on useampi lapsi?

En ole huomannut mitään ihannointia missään. 

Somea kun lukee eikä jalkaudu reealimaailmaan, niin se tuppaa vääristämään asioita. Kaikki tuntemani ovat ottaneet vastaan kivunlievityksen. Minä myös. 

Sektioita en koskaan olisi halunnutkaan. Se on ihan toinen juttu. Mutta epiduraalin olen joka kerralla toivonut. Tosin kolmannella ja neljännellä kerralla sitä en yksinkertaisesti tarvinnut. Oli sen verran nopeaa ja lievällä kivulla tapahtuvaa toimintaa.