Onko pelimieheksi ryhtymisessä huonoja puolia?
Mietin juuri tuntemiani pelimiehiä, jotka ovat nyt ikäluokkaa 40+.
Heitä on neljä. Kaikki ulkonäöltään jonkinasteisia tavismiehiä eikä yksikään ole rikas tai kuuluisa.
Heitä yhdistää seuraavat asiat:
- kaikki ovat naimisissa tai parisuhteessa. Yksi vapaassa suhteessa jossa hän saa seksiseillailla, mutta vaimo ei (halua)
- kaikkien vaimot ovat luokkaa paremman näköisiä kuin he itse, ja sellaisia joilla riittäisi mukavasti kysyntää. Kahdella on reippaasti nuorempi vaimo
- 3/4 on lapsia edellisen vaimon kanssa, mutta kaikki ovat hyvissä väleissä exänsä kanssa, vaikka kohtelivat vaimojaan huonosti (pettämistä, jättäminen kyllästymisen kun lapsi oli 1v, jne)
- kaikilla on ollut paljon tyttöystäviä, ja jättäjinä ovat melkeinpä aina olleet miehet itse. Jopa jäätyään kiinni pettämisestä, näitä miehiä on itketty palaamaan anteeksipyyntöjen kera
- kaikilla on mukavasti kavereita, ja he ovat arvostettuja
- Kaikki ovat saaneet pelailunsa anteeksi, menneisyydelle naureskellaan hehe kukapa uskoisi että unelmamies X oli nuorempana (lähes nelikymppiseksi asti) melkoinen pelimies
En keksi ainuttakaan huonoa puolta. Pelimiehet saavat mukavasti naisia, je miehetkin arvostavat heitä. He saavat luvan tehdä asioita joita muut eivät saa tehdä. Kun tekee mieli jättää naisseikkailut taakse, menneisyys unohtuu nopeasti.
Mielipiteitä?
Kommentit (82)
Lapsellista pohtia, että ryhtyäkö pelimieheksi. Ette pysty, ja se siitä.
Ettehän edes pysty määrittelemään, mikä se pelimies edes on. Onko se joku rikollinen johon pieni ryhmä luuserinaisia tuntee vetoa, vaiko epätoivoinen vonkaaja, jolle kukaan nainen ei anna toista kertaa, kun kaveri on huono.