Kiusataanko yliopistossa samalla tavalla kun yläkoulussa ja lukiossa?

Ei kiusaaminen sinällään poistu, muuttaa hieman muotoaan.

Kiusaajaluonne on aina kiusaajaluonne. Harvemmin ihmiset muuttuu. ja puhun nyt tällaisista systemaattisista kiusaajista, en jostain satunnaisesta lällättelijästä.

Sen sijaan kiusaamisen kohteet ovat moninaiset, kiusaamisen kohteeksi voi joutua oikeastaan kuka tahansa sopivissa olosuhteissa. Mutta erityisessä vaaravyöhykkeessä on sellaiset, joilla ei ole ympärillään just sillä hetkellä vahvaa sosiaalista verkostoa. Yleensä nämä kiusaajat ottavat helppoja kohteita mistä hupinsa repiä. He ovat kyllä kaikin puolin melkoisia niljakkeita ja tulevat kalliiksi yhteiskunnalle, työpaikoille.

Erityisesti on jäänyt Dome Karukosken tarina - voi sieluni silmin nähdä hänet innokkaana, avoimena ja kaikesta innostuvana taiteellisen perheen poikana, joka on paukahtanut suomalaiseen kouluun, jossa lapset juuri opettelevat kyynisyyttä, innostumattomuutta, kuppikuntaisuutta ja aggressiivisuutta. Kyllä se innokas pikkupoika on ollut niiiiiiiiiiiiiiiiin ärsyttävä lapsellinen rääpäle, että kyllä sitä on pitänyt kouluttaa, ja ottaa luulot pois. Kyllä varmasti Karukoski muistaa loppuikänsä, kuka on kylän kingi. 

Semmoistahan se on.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa on paljon syrjään jättämistä. Eli ei puhuta sulle, jutellaan jos menet itse puhumaan, mutta kyllä sen huomaa, että ei ole toivottua seuraa. Ei kerrota bileistä eikä kutsuta sinne. Kohdellaan kuin ilmaa.

Öh ei bileisiin erikseen kutsuta ketään vaan tiedotetaan fabossa ja sähköpostilistan kautta

Minua kiusattiin.Haukuttiin ulkonäköä ja olemusta, solvattiin, leviteltiin hyhuja /valheita, tuijotettiin luentosaleissa ja seminaarit olivat tuskaa ennen tunninpitäjän saapumista. Minut eristettiin ja suljettiin käytännössä yhteisön ulkopuolelle. Mukana oli kotipaikkakunnan lukiosta samaan yliopistoon tulleita. Surullista muuttaa 200km päähän uuden alun toivossa ja huomata saman pazkan alkavan uudestaan ja oikeastaan julmempana.

Naisethan eivät tunnetusti tule koskaan toimeen isoissa porukoissa. Mutta yliopisto-opiskelu ei ole samalla tavalla pakkoyhteisöllistä kuin perinteinen koulu. Omissa porukoissa siellä enimmäkseen oltiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on se kyllä osittain omaakin tyhmyyttä, että menee esim. köyhän työläisperheen tai pahimmassa tapauksessa jopa työttömien vanhempien kasvattina ja resuisiin kenkiin ja rääsyihin pukeutuneena opiskelemaan jotain tasokasta alaa, jossa kanssaopiskelijat ovat pääosin varakkaista ja akateemisista perheistä kotoisin ja pukeutuvat merkkivaatteisiin. Onko se silloin ihmekään, että se yksi joutuu muiden silmätikuksi?

Mielestäni lukukausimaksut voisivat olla hyvä ratkaisu tähän ongelmaan, sillä silloin opiskelija-aineksen polarisoituminen vähenisi merkittävästi ja siten myös erilaiset skismat eri opiskelijoiden välillä.

Tässä viestissä on hyvin kiteytetty se, millaista kiusaaminen yliopistossa on. Jos et sovi tiettyyn eliittiporukkaan, jätetään ulkopuolelle.

Enemmän tuo oli väsynyt esimerkki elämään väsymisestä.

Yliopistossa puhutaan pahaa toisista. Eivät ne lukion pissikset ole kasvaneet henkisesti yhtään. Vaatteet, ulkonäkö ja ujot haukutaan yliopistossa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on se kyllä osittain omaakin tyhmyyttä, että menee esim. köyhän työläisperheen tai pahimmassa tapauksessa jopa työttömien vanhempien kasvattina ja resuisiin kenkiin ja rääsyihin pukeutuneena opiskelemaan jotain tasokasta alaa, jossa kanssaopiskelijat ovat pääosin varakkaista ja akateemisista perheistä kotoisin ja pukeutuvat merkkivaatteisiin. Onko se silloin ihmekään, että se yksi joutuu muiden silmätikuksi?

Mielestäni lukukausimaksut voisivat olla hyvä ratkaisu tähän ongelmaan, sillä silloin opiskelija-aineksen polarisoituminen vähenisi merkittävästi ja siten myös erilaiset skismat eri opiskelijoiden välillä.

Tässä viestissä on hyvin kiteytetty se, millaista kiusaaminen yliopistossa on. Jos et sovi tiettyyn eliittiporukkaan, jätetään ulkopuolelle.

Tuo ei pidä kyllä lainkaan paikkaansa. Mulla on ensinnäkin venäläinen tausta, jota täälläkin monet automaattisesti alapeukuttavat. Yliopistoon mennessäni mulla ei ollut merkkivaatteista tietoakaan. Silti sain ystäviä, eikä mua syrjitty mitenkään:)

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa on paljon syrjään jättämistä. Eli ei puhuta sulle, jutellaan jos menet itse puhumaan, mutta kyllä sen huomaa, että ei ole toivottua seuraa. Ei kerrota bileistä eikä kutsuta sinne. Kohdellaan kuin ilmaa.

Helvetti on toiset ihmiset. Yleisin muoto juuri eristäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa on paljon syrjään jättämistä. Eli ei puhuta sulle, jutellaan jos menet itse puhumaan, mutta kyllä sen huomaa, että ei ole toivottua seuraa. Ei kerrota bileistä eikä kutsuta sinne. Kohdellaan kuin ilmaa.

Helvetti on toiset ihmiset. Yleisin muoto juuri eristäminen.

Ei kaikkien paras kaveri tarvitse olla. Meillä oli yksi erittäin epäsosiaalinen poika, mutta ei häntä koskaan eristetty. Mutta ei häntä yritetty väkisin patistaakaan mihinkään tai puhuttu pahaa selän takana. Ei itseäkään esimerkiksi kiltahommelit kiinnostaneet pätkänkään vertaa, koska en erityisemmin pitänyt siitä ydinjoukosta, jos aivan rehellisiä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Taas tämä typerä ketju, jossa amissit haukkuu akateemisia tuntematta yliopistoa ollenkaan.

Jep, sitä samaa paskaa!

Kanssaopiskelijat olivat fiksua porukkaa. Sen sijaan samaa ei voi sanoa parista opettajasta. Jääköön nyt yliopisto mainitsematta.

omg

Kaikkialla kiusataan

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin.Haukuttiin ulkonäköä ja olemusta, solvattiin, leviteltiin hyhuja /valheita, tuijotettiin luentosaleissa ja seminaarit olivat tuskaa ennen tunninpitäjän saapumista. Minut eristettiin ja suljettiin käytännössä yhteisön ulkopuolelle. Mukana oli kotipaikkakunnan lukiosta samaan yliopistoon tulleita. Surullista muuttaa 200km päähän uuden alun toivossa ja huomata saman pazkan alkavan uudestaan ja oikeastaan julmempana.

Painajaismainen tilanne. Kiusaajat eivät muutu eivät kadu tai tunne empatiaa.

Eiköhän kiusaamista esiinny yliopistossa ja amkssa jos kerran työpaikoillakin kiusataan. Ei se yläasteen kiusaaja muutu.

Yliopistossa ei ole tarkoituskaan, että kaikki viettäisivät aikaa yhdessä. Eri porukoita muodostuu ja se on luonnollista. En itsekään päässyt mukaan kaikkiin porukoihin joihin olisin halunnut, mutta etsin sitten omanhenkisiä ihmisiä tilalle. Kyllä hissukoillekin löytyy ystäviä, jos on itse aktiivinen ja etsii samankaltaista porukkaa. Jos ei ole bilettäjä, niin kannattaa mennä muuhun toimintaan mukaan.

Porukan ulkopuolelle jättäminen ei ole kivaa, mutta kiusaamista se ei ole. Jokaisella on oikeus viettää vapaa-aikansa niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa viihtyy parhaiten. Haukkuminen ja juorujen levittäminen on kiusaamista ja sitä näkee vähän, mutta paljon vähemmän kuin yläasteella.

Olen opiskellut kahdessa suomalaisessa yliopistossa. En huomannut kiusaamista omilla vuosikursseilla. Toki klikkejä ja kaveriporukoita on, kuten missä tahansa, mutta meillä ainakin kaikki kutsuttiin mukaan tapahtumiin. Vinkkinä, että ekojen viikkojen aktiivisuus vaikuttaa paljon siihen, mihin porukoihin kuuluu. Jos on luontaisesti vähän syrjäänvetääntyvämpi, niin kannattaa panostaa noihin ensimmäisiin viikkoihin: siis osallistua bileisiin, puhua ihmisille jne.

UP

Teknillisessä yliopistossa näin kiusaamista tapahtuvan siten, että eräälle henkilölle naureskeltiin ja jätettiin ulkopuolelle tietoisesti. Tämä johtui siitä, että tämä henkilö oli monien mielestä liian päällekäyvä, äänekäs ja kaikkitietävä. Mutta oli hänellä myös ystäviä erilaisista harrastekerhoista, eli vaikka joku porukka syrjii niin on mahdollista löytää silti kavereita. Yliopisto on niin iso paikka, että täytyy mokata tosi pahasti ja näkyvästi joutuakseen kaikkien syrjimäksi.

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka sanoo, että kiusaamista ei ole, eivät vain ole sitä kokeneet ja nähneet, koska ovat itse juuri niitä sosiaalisia tyyppejä, jotka on kaikessa mukana ja itse ehkä jättävät tiedostamattaan joitakin syrjään. Fakta on se, että joka paikassa kiusaamista on. Usein juuri tuota, että jätetää huomiotta.

En todellakaan ole sosiaalisesti taitava kaikessamukanaolija, ja minua kiusattiin yläasteella, mutta yliopistossa en ihan oikeasti huomannut kiusaamista. Mun mielestä se ei nimittäin ole kiusaamista, jos ei ole kauheasti juteltavaa kaikkien kanssa. Mulla oli enemmän kaveripiiriä sitten muualla kuin yliopistolla, näin joillain oli, ja jotkut muodostivat saman aineen opiskelijoiden kanssa lähimmän kaveripiirin. Aina ei ollut hirveästi juttuseuraa, riippuen keitä milläkin kurssilla sattui olemaan, mutta en kokenut oloani kiusatuksi, enkä havainnut muitakaan erityisesti syrjittävän. Ehkä tässä on sitten kyse siitä, että olen ihmisten kanssakäymisen sävyjen suhteen hiukan naiivi, enkä huomaa kiusaamista jos se ei ole yläastetyylistä. Toisaalta mun ala ei ollut sellainen pintaliitoeliittiporukan alakaan, ehkä sekin vaikuttaa.