Kiusataanko yliopistossa samalla tavalla kun yläkoulussa ja lukiossa?

Kaikkialla kiusataan jos olet hyvä uhri siihen. Eli hiljaisempi ja vähän arempi.

Moikka. Jos kiusaajan näkökulmalle on tilausta niin suon sen suopeudella. Itse kiusasin ala-asteelta lähtien ja kliimaksi osui yläasteen puolivälin tienoille. Tällöin käytin heikkoihin - sekä fyysisesti että henkisesti - ihmisiin päivittäistä verbaalista ja kollektiivista väkivalt.aa. Oi niitä aikoja. Yliopistolla esitetään niin aikuisia ja kypsiä tyyppiä, mutta primitiivisiä elukoita olemme kuitenkin kaikki. Klikkiytyminen oli yliopistollani vahvaa ja alistimme sekä naureskelimme avoimesti yksinäisille nörteille, vaikka varsinainen "raju" kiusaaminen jäikin pois. Terv. Luonnontiede.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla kiusataan jos olet hyvä uhri siihen. Eli hiljaisempi ja vähän arempi.

Miksi ihmeessä? Itse osoitat heikkoutta etsimällä helpon uhrin, osoita voimasi kiusaamalla vahvinta :)

Vierailija kirjoitti:

Moikka. Jos kiusaajan näkökulmalle on tilausta niin suon sen suopeudella. Itse kiusasin ala-asteelta lähtien ja kliimaksi osui yläasteen puolivälin tienoille. Tällöin käytin heikkoihin - sekä fyysisesti että henkisesti - ihmisiin päivittäistä verbaalista ja kollektiivista väkivalt.aa. Oi niitä aikoja. Yliopistolla esitetään niin aikuisia ja kypsiä tyyppiä, mutta primitiivisiä elukoita olemme kuitenkin kaikki. Klikkiytyminen oli yliopistollani vahvaa ja alistimme sekä naureskelimme avoimesti yksinäisille nörteille, vaikka varsinainen "raju" kiusaaminen jäikin pois. Terv. Luonnontiede.

Kenties sun kannattaa puhua kuitenkin vain omasta puolestasi. Jos kohtelet kanssaihmisiä huonosti, se ei tarkoita sitä, että muutkin niin tekisivät. Myös se kannattaa pitää mielessä, että se alistamasi ihminen saattaa tulla sua vastaan myöhemmin elämässä. Voit tarvita hänen apuaan esimerkiksi. Kuinkahan noloa sitä on pyytää, jos on kohdellut toista kuin jätettä?

Kiusaaja on aina kiusaaja, ja kyllä, heitä päätyy myös yliopistoihin ja työelämään. Yliopistoelämää nyt kolmattakymmentä vuotta seurattuani sanoisin, että yliopistossa kiusaaminen on sellaista hiljaista myrkyttämistä, selän takana puhumista ja sakinhivuttamista. Esim. kun kiusattu pitää gradusemmassa esitelmää, kiusaajat naurahtelee tai huokailee säälien. Kiusattu saa aivan hirveän piikikästä palautetta töistään tai ei palautetta ollenkaan (esim. joillain kursseillani kiusaaja kirjoitti moodlen kommentointiketjuun, ettei kiusatun tutkielmassa "ole mitään, mihin edes tarttua"). Kiusaaja saattaa opettajan vastaanotolla heittää jotain ikävää, tyyliin "meilläkin on kurssilla niitä vähän epäakateemisia tapauksia" tai kerran jopa "kyllä mä säälin sua, kun sä joudut meitä ohjaamaan, kun [kiusatun nimi]kin tuli tekeen tän seminaarin tänä vuonna". Kiusaamisen tunnistaa usein siitä, miten opiskelijat toimivat ryhmässä. Hyvin usein, kun ryhmä esittelee työnsä tuloksia, yksi änkyttää punaisena ja muut pyörittelevät silmiään. Teksteistä näkee, että joko kiusattu on kirjoittanut ne koko ryhmän puolesta tai sitten hänet on jätetty kokonaan ulkopuolelle. Kaikkea tällaista. Tdk:t/alat, joista tällaista kokemusta: kasvatustiede/OKL, yhteiskuntatieteet, oikeustieteet, kauppatieteet.

Vierailija kirjoitti:

Moikka. Jos kiusaajan näkökulmalle on tilausta niin suon sen suopeudella. Itse kiusasin ala-asteelta lähtien ja kliimaksi osui yläasteen puolivälin tienoille. Tällöin käytin heikkoihin - sekä fyysisesti että henkisesti - ihmisiin päivittäistä verbaalista ja kollektiivista väkivalt.aa. Oi niitä aikoja. Yliopistolla esitetään niin aikuisia ja kypsiä tyyppiä, mutta primitiivisiä elukoita olemme kuitenkin kaikki. Klikkiytyminen oli yliopistollani vahvaa ja alistimme sekä naureskelimme avoimesti yksinäisille nörteille, vaikka varsinainen "raju" kiusaaminen jäikin pois. Terv. Luonnontiede.

Olet kyllä vetänyt erittäin lyhyen tikun elämässä :D.

Vierailija kirjoitti:

Moikka. Jos kiusaajan näkökulmalle on tilausta niin suon sen suopeudella. Itse kiusasin ala-asteelta lähtien ja kliimaksi osui yläasteen puolivälin tienoille. Tällöin käytin heikkoihin - sekä fyysisesti että henkisesti - ihmisiin päivittäistä verbaalista ja kollektiivista väkivalt.aa. Oi niitä aikoja. Yliopistolla esitetään niin aikuisia ja kypsiä tyyppiä, mutta primitiivisiä elukoita olemme kuitenkin kaikki. Klikkiytyminen oli yliopistollani vahvaa ja alistimme sekä naureskelimme avoimesti yksinäisille nörteille, vaikka varsinainen "raju" kiusaaminen jäikin pois. Terv. Luonnontiede.

Avaa vähän enemmän, että mikä kiusaamisessa suo sen tyydytyksen? Tietynlainen valta varmaan joo, mutta osaatko tarkentaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei varsinaisesti tai ainakaan (yleensä) suorasti kiusata, mutta ulkopuolelle jättämistä ja sisäpiirien ja kuppikuntien muodostumista kyllä tapahtuu paljon.

Kannattaa olla fuksisyksyllä aktiivinen, silloin ne porukat muodostuu. Itse aloitin varsinaisen tapahtumissa käymisen vasta fuksikeväällä, jolloin oli paljon vaikeampi päästä porukkaan mukaan. Lopulta minäkin sain ystäviä ja pääsin mukaan porukoihin, mutta se vaati kyllä paljon vaivaa ja aktiivista sosialisoimista.

Ja tuollaista aiemmin kuvattua eliittimeininkiä ei juuri lääkiksessä tai oikiksessa ole, mutta kauppakorkeissa kylläkin. Voit jäädä ulos piireistä vaikkapa siksi, ettet käytä kalliita merkkivaatteita.

Sikäli ei mitenkään yllätä, että vajukeimmat päätyvät ja hakeutuvat kauppikseen. 

Kaikki normaalit kyllä tietävät, millaisessa porukassa viihdytään noin yleensäottaen ja millaisissa ei. Jos ei käsitä eroa, niin ei ole viettänyt aikaa tarpeeksi erilaisissa ryhmissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei varsinaisesti tai ainakaan (yleensä) suorasti kiusata, mutta ulkopuolelle jättämistä ja sisäpiirien ja kuppikuntien muodostumista kyllä tapahtuu paljon.

Kannattaa olla fuksisyksyllä aktiivinen, silloin ne porukat muodostuu. Itse aloitin varsinaisen tapahtumissa käymisen vasta fuksikeväällä, jolloin oli paljon vaikeampi päästä porukkaan mukaan. Lopulta minäkin sain ystäviä ja pääsin mukaan porukoihin, mutta se vaati kyllä paljon vaivaa ja aktiivista sosialisoimista.

Ja tuollaista aiemmin kuvattua eliittimeininkiä ei juuri lääkiksessä tai oikiksessa ole, mutta kauppakorkeissa kylläkin. Voit jäädä ulos piireistä vaikkapa siksi, ettet käytä kalliita merkkivaatteita.

Minkä takia pitää ”päästä mukaan porukoihin”? Opiskelemaanhan sinne (kai?) mennään? Itse ystävystyisin paljon mieluummin fiksun ja mukavan ihmisen kanssa, kuin jonkun laumasielun, joka änkeää mukaan kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin heti ekana syksynä vain jotta pääsisi mukaan ”porukoihin”.

Kyllä siellä juodaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moikka. Jos kiusaajan näkökulmalle on tilausta niin suon sen suopeudella. Itse kiusasin ala-asteelta lähtien ja kliimaksi osui yläasteen puolivälin tienoille. Tällöin käytin heikkoihin - sekä fyysisesti että henkisesti - ihmisiin päivittäistä verbaalista ja kollektiivista väkivalt.aa. Oi niitä aikoja. Yliopistolla esitetään niin aikuisia ja kypsiä tyyppiä, mutta primitiivisiä elukoita olemme kuitenkin kaikki. Klikkiytyminen oli yliopistollani vahvaa ja alistimme sekä naureskelimme avoimesti yksinäisille nörteille, vaikka varsinainen "raju" kiusaaminen jäikin pois. Terv. Luonnontiede.

Kenties sun kannattaa puhua kuitenkin vain omasta puolestasi. Jos kohtelet kanssaihmisiä huonosti, se ei tarkoita sitä, että muutkin niin tekisivät. Myös se kannattaa pitää mielessä, että se alistamasi ihminen saattaa tulla sua vastaan myöhemmin elämässä. Voit tarvita hänen apuaan esimerkiksi. Kuinkahan noloa sitä on pyytää, jos on kohdellut toista kuin jätettä?

Muutamia loistoesimerkkejä on siitä kun kiusattu onkin ollut työhaastattelijana tms. ja kiusaaja ei ole tullut valituksi :D

Vain naisten keskuudessa.

Miehillä on paljon avoimempi asenne, ja on helppo tutustua, kun puhuu asioista eikä ihmisistä tai tunteista.

Rationaalinen ajattelu kunniaan!

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja on aina kiusaaja, ja kyllä, heitä päätyy myös yliopistoihin ja työelämään. Yliopistoelämää nyt kolmattakymmentä vuotta seurattuani sanoisin, että yliopistossa kiusaaminen on sellaista hiljaista myrkyttämistä, selän takana puhumista ja sakinhivuttamista. Esim. kun kiusattu pitää gradusemmassa esitelmää, kiusaajat naurahtelee tai huokailee säälien. Kiusattu saa aivan hirveän piikikästä palautetta töistään tai ei palautetta ollenkaan (esim. joillain kursseillani kiusaaja kirjoitti moodlen kommentointiketjuun, ettei kiusatun tutkielmassa "ole mitään, mihin edes tarttua"). Kiusaaja saattaa opettajan vastaanotolla heittää jotain ikävää, tyyliin "meilläkin on kurssilla niitä vähän epäakateemisia tapauksia" tai kerran jopa "kyllä mä säälin sua, kun sä joudut meitä ohjaamaan, kun [kiusatun nimi]kin tuli tekeen tän seminaarin tänä vuonna". Kiusaamisen tunnistaa usein siitä, miten opiskelijat toimivat ryhmässä. Hyvin usein, kun ryhmä esittelee työnsä tuloksia, yksi änkyttää punaisena ja muut pyörittelevät silmiään. Teksteistä näkee, että joko kiusattu on kirjoittanut ne koko ryhmän puolesta tai sitten hänet on jätetty kokonaan ulkopuolelle. Kaikkea tällaista. Tdk:t/alat, joista tällaista kokemusta: kasvatustiede/OKL, yhteiskuntatieteet, oikeustieteet, kauppatieteet.

Ihmettelen miksi opettajat eivät puutu? Ihmettelen miten kasvatustieteen kurssista voi päästä läpi mikäli kirjoittelee Moodlessa oppilaita vähätellen esim. tyyliin köyhien lapsista nyt tietää, ettei heistä tule mitään. Eikö opettajan velvollisuus ole opettaa ja ja tehdä tulevista opettajista sellaisia, että he ovat kykeneväisiä työhönsä ja ammattitaitoisia? Eikö kurssi pitäisi hylätä kunnes opettaja on sisäistänyt, että jokaisesta voi tulla jotakin?

Sama muilla kursseilla, eikö opettajan velvollisuus ole puuttua epäasialliseen palautteenantoon ja tirskumiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vain naisten keskuudessa.

Miehillä on paljon avoimempi asenne, ja on helppo tutustua, kun puhuu asioista eikä ihmisistä tai tunteista.

Rationaalinen ajattelu kunniaan!

Miksi miehet sitten kiusaavat naisia?

Kyllä sitä kiusaamista on kaikkialla. Päiväkoti, alakoulu, yläkoulu, amis, lukio, AMK, yliopisto, armeija, työpaikat, vanhainkodit jne. Jos ihminen on kiusaaja, miksikä hän muuttuu menee hän mihin tahansa?

En ole kuullutkaan että lukiossa tai yliopistossa kiusattaisiin... Ei kuulosta normaalilta. Ei ainakaan 90-luvulla tällaista ollut missään. Ehkäpä ihmiset ovat sitten muuttuneet kun ketään ei enää kasvateta oikein.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa on paljon syrjään jättämistä. Eli ei puhuta sulle, jutellaan jos menet itse puhumaan, mutta kyllä sen huomaa, että ei ole toivottua seuraa. Ei kerrota bileistä eikä kutsuta sinne. Kohdellaan kuin ilmaa.

Komppaan, vaikka itse en ole syrjitty. Yliopistossa ei juuri kohtaa haukkumista ja nälvimistä mutta samalla tavalla siellä muodostuu omat "kaveriporukat" eikä ole pakko viettää vapaa-aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei halua olla.

Opiskelu alkaa yliopistoon tutustumisella pienryhmissä. Kannattaa jo siellä jutella ihmisille ja yrittää tutustua itsensä kanssa samantyylisiin ihmisiin, koiden kanssa voi sitten yhdessä osallistua kaikkiin fuksihommiin. Eli olla aktiivinen ennen kuin ne kaveriporukat on jo muodostuneet. Itse sain tällä tekniikalla ystäviä, joiden kanssa olen vielä valmistumisen jälkeen tekemisissä.

Sen kaverit ja hoidot nauraa sille seläntakana miten naurettava se on. Se ei Itse käsitä sitä. Hän on sitä itse mitä haukkuu muita.

Makkonen hihittää kaverinsa kanssa hihiii. Niinkuin joku teini. Sellaisia ne kaikki on.