Kiusataanko yliopistossa samalla tavalla kun yläkoulussa ja lukiossa?

Vierailija kirjoitti:

Riittipä jälleen miinuspeukkuja kaikkien niiden vastauksissa, joiden ympäristössä ei kiusata.

Vinkki teille, joista kaikkialla ja aina kiusataan: ei kiusata. Joissain opiskelupaikoissa ihmiset ovat oikeasti mukavia ja toisiaan kannustavia. Sama pätee työpaikoissa.

No mulle yliopistoissa tapahtuva kiusaaminen tuli kyllä täytenä yllätyksenä. Olen juuri saamassa mun opinnot päätökseen, enkä huomannut ikinä ketään kiusattavan.

Mua kiusattiin todella pahasti peruskouluaikana luokan tyttöjen taholta, joten en oikein jaksa uskoa, että jättäisin kiusaamisen noteeraamatta. Monesti kiusaaminen kun saattaa olla hyvinkin hienovaraista. Esimerkiksi mun tapauksessa luokan suosituin tyttö ei puheidensa mukaan voinut enää pukeutua lempipaitaansa, koska "köyhällä" oli siitä halpa kopio. "Köyhällä" tarkoitettiin siis tietenkin mua. Mua morkattiin myös mun venäläisen taustan takia, vaikka enhän minä sille mitään voinut. Kiusaaminen teki minusta tosi ujon ja aran, mutta kokemukset lukiossa ja yliopistossa muuttivat kaiken. Yhtäkkiä olinkin osa porukkaa ja se tuntui todella mukavalta:)

Siinähän olisi jollekin humanistille tutkimuksen paikka, kun alkaa selvittelemään lisäävätkö ryhmätyöt kiusaamista ja syrjintää. Meillä onneksi enimmäkseen opiskelu oli täysin itsenäistä ja paritöissä harvemmin pääsi valitsemaan paria, vaan piti ottaa tuttavista se, joka sattui olemaan samaan aikaan paikalla. Ehkäisee kummasti klikkiytymistä.

Ei se bilettäminen ole opiskelemista. Maailmassa tärkeintä, että tulee toimeen itsensä kanssa ja osaa itse arvostaa itseään eikä anna kiusaajien lannistaa. Tulevaisuuttasi varten siellä olet.

Ystäviä voi löytyä muualta kuin yliopistosta vaikka harrastusten kautta. Itse opiskelen itsenäisesti nyt nettilukiossa eikä minulla ole siellä kavereita. Tietenkin voin kysyä opettajilta neuvoa tai chatissa keskustella ,mutta muuten olen yksin. Tämä on hyvä vaihtoehto aikuiselle ja pidän yksin olemisesta. Parempi olla yksin kuin olla nippu huonoja kavereita, yksi hyvä kaveri riittää, minulle se on aviomieheni.

Kannattaa ajatella, että jos jotkut eivät halua olla sinun kaverisi niin olkoon sitten, se on heiltä pois ei sinulta, olet arvokas sellaisena, kuin olet ja jos he eivät sitä tajua se on heidän oma häpeänsä, kunhan itse tulet toimeen itsesi kanssa, etkä ala itseäsi syyttelemään, vika ei ole sinussa.