Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä ei hyväksy välivuotta
07.08.2019 |
Olen väitöskirjaa vaille valmistunut nuori aikuinen kuten hänkin. En ole ikinä vaihtanut vapaalle vaan opinnot ja työt ovat vieneet ajan, ja olen elänyt harkiten ja säästäen. Nyt olen kypsytellyt ajatusta välivuodesta jolloin matkustaisin säästöillä Aasiaan ja keräisin uutta puhtia väitöskirjan tekoon. En halua havahtua myöhemmin siihen etten ikinä revitellyt ja viettänyt aikaa ihan itseni kanssa ennen vakiintumista ja perhettä. Miesystäväni tyrmäsi ajatuksen ja sanoi että olen hullu jos käytän rahat välivuoteen kun voimme nyt vaan valmistua ja ostaa yhteisen asunnon. Hänellä ei ede ole mitään säästöjä vaan opintolainaa ja nyt hän odottaa minusta taloudellista turvaa asunnon takia? Ollaan oltu lukiosta asti yhdessä niin tuntuu väärältä ettei hän tue minua vaikka hän itse oli vaihdossa ja siitä ei edes keskusteltu
vaan oltiin vaan kaukosuhteessa ja se toimi. Miten saan hänet puolelleni?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pidät välivuoden mistä? Opiskeluista eli väitöskirjan teosta vai parisuhteesta vai sekä että?
Jos parisuhteesta niin kyllä siihen on sanomista sillä toisellakin osapuolella.
Kuten sanoin niin opinnoista ja hänen vaihdon aikana oltiin kaukosuhteessa niin miksei nyt? Silloin koko asiaa ei kyseenalaistettu mutta nyt hän haluaa asunnon ja että asetutaan aloilleen. En ole siihen valmis.
Ap
Eiköhän mies tuon vuoden aikana löydä uuden kumppanin joka arvostaa parisuhdetta. Mukavaa reissua ap:lle.
Arvostaa parisuhdetta? Voihan AP myös arvostaa parisuhdetta. Mutta ei parisuhde saa olla vankila, jossa toinen päättää molempien puolesta mitä halutaan ja tehdään. Varsinkin kun toisella on vain opintolainaa ja toisella säästöjä.
Kumppanin pitäisi arvostaa myös toisen haaveita ja toiveita. Ei ainoastaan omia suunnitelmiaan.
Jos sukupuolet olisivat toisinpäin niin palstan naiset teilaisivat miehen keskenkasvuiseksi kakaraksi äänin 99-1. "mitä tekee edes miehellä joka menee tuhlaamaan rahansa pitkään matkaan, millä mies sitten elättää perheensä jos tulee lapsia tai muuta muutosta"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin kyllästyisin matkustamiseen heti eka viikon jälkeen ja haluaisin kotiin. Voiko Suomessa noin vain lähteä vapaalle yhdeksi vuodeksi, jos olet jo tekemässä väitöskirjaa. Englannissa saa esim. kolmen vuoden tutkimuspalkan/apurahan 15.000 puntaa/vuosi ja sen jälkeen rahoitus loppuu. Siis pakko punnertaa ne työ kolmessa vuodessa valmiiksi.
Älä luovuta. Lähtekää matkalle, yhdistetylle hää- ja valmistujaismatkalle, kun molemmilla on tohtorin arvo taskussa. Tosin kukaan ei edes tiedä, miten kauan saa elää, joten kaipa jokainen päivä pitäisi nauttia elämästä. Riskit onnettomuuksiin tai sairauksiin on kyllä monikymmenkertaiset Aasiassa Suomeen verrattuna.
En ota kantaa tuohon matkaan, mutta nyt näyttää siltä, että hän pitää sinua " omana merkittynä vaimona", joka ei saa tehdä mitään itsensä hyväksi. Kun kauan seurustelee miehet tulevat juuri tuollaiseksi. Hän tekee mitä haluaa, pikkuvaimo tottelee ja elättää kohta miestä. Ehdotan irtiottoa tuosta suhteesta. Välivuosi olisi nyt paikallaan. Lähde jonnekin kauas. Ulkomailla minäkin olen tavannut suominaisia, joka ovat siirtyneet viisaasti matkan taakse miettimään parisuhdettaan. Saa olla irti siitä kontrolloivasta poikkiksesta. Niitä perunoita ja pastaa voi keitellä sitten jonkun sellaisen kanssa, joka ei pidä sinua omistuksessaan. Me naiset ollaan aivan liian kilttejä, elätellään ja suojellaan poikkiksia. Älä vielä mene tuohon ansaan.
Vähän samanlainen tilanne itsellänikin. Mies irtisanoi itsensä yllättäen työstään (esimiehen kanssa riitaa siitä, kummalla on isompi pippeli) ja muutti lentomatkan päähän yhteisestä kodistamme. Minä en suostunut muuttamaan mukana, koska itselläni ei ollut ongelmia töissä ja lisäksi omat lapseni (uusioperhe) olivat koulussa 4 vuotta vaille ylioppilaita. Asumme nyt yhdessä ulkomailla ja lapseni opiskelevat yliopistoissa, mutta minut on juuri irtisanottu. Nyt mies vetää herneitä nenään sen minkä kerkeää, koska en etsi töitä siten, niinkuin hän hakisi (eli karseella paniikilla). Hän syyttää minua välinpitämättömyydestä ja siitä, että en välttämättä hae samalta alueelta mitä tahansa töitä, jotta voisin jatkaa asumista hänen kanssaan. Kieltämättä olen "muutaman" kerran miettinyt eroa. En tosin ole muistuttanut, että hän jätti minut yksin lapsineni kuin nallit kalliolle, kun hänelle riitti töissä. Ehkä jo hyviin käytöstapoihin ja vastavuoroisuuteen vedoten vois pyytää joustmaan hiukan tyyliin, että nyt on mun vuoro. Mutta jos haluan olla aidosti onnellinen (niinkuin haluan), niin sitten toisen tekemisillä/ sanomisilla/ vaatimisilla ei pitäisi olla mitään merkitystä. Ymmärrän, että suhde voi tähän kaatua, mutta mikä on sen suhteen jatkamisen hinta? Sekö, että minä mukaudun? Haluanko sitä? Avioeroni jälkeen opin, että vain minä voin tehdä itseni onnelliseksi eikä kukaan muu. Nyt alan tajuta, että minä en voi tehdä ketään onnelliseksi. Se on jokaisen oma vastuu. En voi seistä päälläni loputtomiin, jotta toisella olisi hyvä olla. Enkä voi vaatia ketään seisomaan päällään, jotta minulla olisi hyvä olla. En halua, että onnellisuuteni on ehdollista eli riippuisi ulkoisista asioista kuten toisten ihmisten käyttäytymisestä ja sanomisista.
Tsemppiä pähkäilyysi!
Mikään työ ei korvaa niitä kokemuksia mitä saa kun käy pitkällä reissulla yksin.
Itse tein kymmenkunta 3-6kk reissua aikoinaan ,rahaa meni varmasti yhden keskustan kaksion verran, eikä kaduta ollenkaan.
jos ei puolisoa miellytä niin vaihtaa puolisoa, niin minäkin olen tehnyt, ja monesti.
Ja nyt vanhempanakin matkustan aina kun loma, oli se sitten viikko tai 5vk , samantien lähden johonkin suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö pitäisi miestäsi itsekkäänä jos katoaisi vuodeksi thaimaahan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla olisi väitöskirja kesken, (eli olisit väitöskirjaa vaille valmis) tietäisit hyvin, että sitä 4-5 vuoden puserrusta EI kannata loepttaa kesken vuodeksi, koska a) sen jölkeen tieteellinen osuus käytännössä alkaa alusta ja b) rahoitusta on entistä vaikeampi saada jatkokaudelle. Jos sulla todella on tällainen tilanne, puhu ihmeessä ohjaajiesi kanssa myös.
Jos taas olet joku amis, joka sekoittaa gradun ja väitöskirjan, suosittelet, että tutustut faktoihin ennen provoilua. (Ihminen voi tosiaan olla gradua vaille valmis. Silloin häneltä puuttuu maisterintutkinnosta noin puolen vuoden työ, mutta en ole koskaan kuullut eurooppalaisesta jatko-opiskelijasta, joka olisi ”väitöskirjaa vaille valmis, kun täällä jatko-opinnot kåytännössä koostuvat isosta väitöskirjasta. USAssa on joitain yliopistoja, joissa jatko-opinnot koostuvat pääasiassa kursseista ja viimeisenä vuonna kirjoitettavasta kevyestä väitöskirjasta; siellä on työmarkkinoille yrittämässä myös ”All But Dissertation”-ihmisiä, mutta heillä ei ole asiaa USAn ulkopuolelle ennen kuin koko tutkinto on valmis.)
Mikä sun ongelma on? Väitöskirjaa vaille valmis tarkoittaa että loppurutistus on tekemättä. Piste. Ellei koko kanssaopiskelijoista koostuva kaveriporukkani ole väärässä.
"Väitöskirjaa vaille valmis" kuulostaa lähinnä humoristiselta sisäpiirivitsiltä joka tarkoittaa aivan muuta kuin pientä loppurutistusta. Yliopistolla harvemmin kuulee, että väitöskirjaa tekevät kutsuisivat itseään opiskelijoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikään työ ei korvaa niitä kokemuksia mitä saa kun käy pitkällä reissulla yksin.
Itse tein kymmenkunta 3-6kk reissua aikoinaan ,rahaa meni varmasti yhden keskustan kaksion verran, eikä kaduta ollenkaan.
jos ei puolisoa miellytä niin vaihtaa puolisoa, niin minäkin olen tehnyt, ja monesti.
Ja nyt vanhempanakin matkustan aina kun loma, oli se sitten viikko tai 5vk , samantien lähden johonkin suuntaan.
Minkä keskustan? Manhattanin? Lontoon? Tokion?
Vierailija kirjoitti:
Mies nelkytvee kirjoitti:
En suosittele kenellekään miehelle naisen välivuosien, opiskelun yms. tukemista. Itse aikanaan tuin rahallisesti ja omaa tutkintoa viivästyttämällä vaimon valmistumista ja mitä sain kiitokseksi kun oli minun vuoroni saada tukea oman tutkinnon loppuunsaattamiseen? Eron kun nainen oli saavuttanut mitä halusi. Kyllä ne opiskelut ja välivuodet pitää omilla resursseilla hoitaa ja kustantaa tai sitten erota jos on erimielisyyksiä.
Tuohan ei liity asiaan.
Ap on jo.tukenut miehen välivuotta, mutta mies ei nyt tue hänen välivuottaan.
Niin, eikä ap tarkoittanut tukemisella taloudellista apua. Hänhän on säästänyt, jotta voi myöhemmin nähdä maailmaa. Onko niin, että miehille "tuki" on aina rahaa, koska henkinen tuki on tuntematon käsite. Grrr...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä appi suuttui verisesti kun laitoin perimäni rahat osakkeisiin, enkä maksanut yhteistä talolainaa pois. Mainittakoon että olemme avoliitossa, olisin siis antanut rahat miehelle jos olisin maksanut.
Toivottavasti ei ole isän kaltainen poika sinulla miehenä. Ei varmasti edesmennyt tarkoittanut rahoja puolisollesi. Karmeaa, mutta koska ahneus. Mistä hitosta se edes sai tietää perinnöstäsi ja etenkin siitä, mitä teit sillä? Kehtasi tietenkin kysyä, että missäs rahat ja paljonko tuli.
Nyt on tainnut mennä gradu ja väitöskirja vähän sekaisin.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis onko sinulla kesken GRADU (maisterintutkinto) vai VÄITÖSKIRJA (tohtorintutkinto)? En ole ikinä kuullut että tohtorikoulutettava voisi lähteä vuodeksi vain huitelemaan, kun se 4/5 vuoden urakka on loppusuoralla ja koulutettava on muutenkin mukana yliopiston arjessa julkaisuneen ja opetettavineen.
Vastaatko ap nyt ihan selkeästi mitkä opinnot olet jättämässä kesken.
AP, voitko vastata tähän kiitos?
Kaikki väitöskirjan tekijät eivät ole mukana tohtorikoulutettavien ryhmässä, jossa tarjotaan rahoitus neljän tai viiden vuoden työskentelyyn. Monet joutuvat hakemaan rahoitusta säätiöiltä pätkinä, jotka kestävät esim. vuoden tai kolme. Myös muutaman kuukauden pituisia pätkiä saatetaan myöntää. Näiden välissä tutkintoa tekevällä saattaa olla pätkiä, jolloin ei saa lainkaan rahoitusta. Tämä asia riippuu täysin alasta ja yliopistosta. Jos rahoitusta saa säätiöltä, voi mennä vaikka kolmeksi vuodeksi Aasiaan puumajaan tekemään väikkäriä, ei silloin ole mukana missään yliopiston arjessa. Yliopiston opetusvirka puolestaan on täysin toisenlainen tapa rahoittaa väikkärin tekoa.
Opiskelumoodiin on vaikeampi virittäytyä välivuoden jälkeen. En itse pitäisi tuossa tilanteessa, koska varmasti tulis unohdettua tärkeää tietoa vuodessa.
Mut tottakai teet päätökset itse. Ne on sinun eikä miehes opinnot.
Itse kadun kun en mennyt parisuhteen vuoksi vaihtoon ulkomaille. Tuolloinen kihlattu ei halunnut silloin ja itseäkin se mietitytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provohan tämä on, kukaan väikkäriä tekevä ei puhu opiskelusta ja vaikka tekisi pätkärahoituksella, on silti yleensä mukana jossain tutkimusryhmässä. Ei silloin lähdetä lorvimaan. Harrastusväikkäri on eri asia, ja silloin ollaan töissä päivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko sinulla kesken GRADU (maisterintutkinto) vai VÄITÖSKIRJA (tohtorintutkinto)? En ole ikinä kuullut että tohtorikoulutettava voisi lähteä vuodeksi vain huitelemaan, kun se 4/5 vuoden urakka on loppusuoralla ja koulutettava on muutenkin mukana yliopiston arjessa julkaisuneen ja opetettavineen.
Vastaatko ap nyt ihan selkeästi mitkä opinnot olet jättämässä kesken.
AP, voitko vastata tähän kiitos?
Kaikki väitöskirjan tekijät eivät ole mukana tohtorikoulutettavien ryhmässä, jossa tarjotaan rahoitus neljän tai viiden vuoden työskentelyyn. Monet joutuvat hakemaan rahoitusta säätiöiltä pätkinä, jotka kestävät esim. vuoden tai kolme. Myös muutaman kuukauden pituisia pätkiä saatetaan myöntää. Näiden välissä tutkintoa tekevällä saattaa olla pätkiä, jolloin ei saa lainkaan rahoitusta. Tämä asia riippuu täysin alasta ja yliopistosta. Jos rahoitusta saa säätiöltä, voi mennä vaikka kolmeksi vuodeksi Aasiaan puumajaan tekemään väikkäriä, ei silloin ole mukana missään yliopiston arjessa. Yliopiston opetusvirka puolestaan on täysin toisenlainen tapa rahoittaa väikkärin tekoa.
Siinähän olisikin jotain järkeä, jos lähtisi ulkomaille tekemään väikkäriä apurahalla. Palkkapaikalla olevatkin voivat lähteä tutkijavaihtoon. Ongelma on, että ap nimenomaan ei aio kirjoittaa riviäkään vaan haluaa pitää "välivuoden" väikkärin teosta. Vaikka ei olisikaan opetustehtäviä, luulisi että julkaisujen kanssakirjoittajat, ohjaajat ym. suhtautuisivat moiseen aika nyreästi.
Miksi sinun pitäisi saada hänet puolellesi? Kyse on sinun unelmistasi, sinun toiveistasi ja sinun onnellisuudestasi - ei hänen. Tee kuten itse tunnet oikeaksi ja tee kuten sinä haluat. Jos toinen ei halua seurata sinua polullasi niin ehkäpä sitten teitä ei ole tarkoitettu kulkemaan yhteistä polkua ainakaan juuri nyt. Muutos ja omien unelmien toteuttaminen pelottaa aina eniten juuri ennenkuin niihin on uskaltaunut heittäytyä: Mutta mietipä niitä kertoja, kun olet tehnyt jotain itsellesi tärkeää ja merkittävää - uskaltautunut tekemään. Miten hyvältä se onnistumisen tunne tuntuikaan - se, että sait tehdä jotain itsellesi tärkeää. Tee se nytkin.
Tää on kyllä paras, "väitöskirjaa vaille valmis" :D.
Ottakaa nyt perusasioista selvää ennen näitä provoja.
Vierailija kirjoitti:
Vuoden irtiotto parisuhteesta tarkoittaa, että maistellaan ruohoa aidan toiselta puolelta ja katsotaan vieläkö kiinnostaa palaaminen yhteen. Jollekin se voi toimia, mutta kertoohan se nyt ainakin sen, ettet ole sitoutunut parisuhteeseesi. Mies ilmeisesti haluaisi siirtyä elämässä kohti aikuisuutta ja sinä kaipaat teini-iän villiä vapautta. Ehkä on parempi että mies etsii uuden kumppanin, jonka kanssa vakiintuu.
Miehenä vastaan, että lähde jos siltä tuntuu, mutta en lupaa odottaa paluutasi.
Ai että miehenä "sinä" sait tietenkin olla vuoden ulkomailla (vaihto-opiskelijana), mutta kun naisystävä haluaa vastaavaa, niin ei käy.. outoa. Vuoden voi ihan hyvin odottaa ja olla etäsuhteessa kun se kerran toisinkin päin sujui. Mielestäni ap mainitsi, että muuten tulevaisuudensuunnitelmat menee yksiin, mm. perhesuunnitelmat. Joten miksi ei?
Jos rakastat jotakuta, anna hänen olla vapaa ja toteuttaa unelmiaan. Kahleet eivät tuo onnea, vaan katkeruutta ja eripuraa.
Jos reissu aiheuttaa eron, niin ehkä sitten on parempi niin. Unelmiaan ei kannata sivuuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä paras, "väitöskirjaa vaille valmis" :D.
Ottakaa nyt perusasioista selvää ennen näitä provoja.
Ja vieläpä "väitöskirjaa vaille VALMISTUNUT nuori aikuinen". Ei kuitenkaan kerrota, minkä tason tutkinto on kyseessä. Väitöskirjaa vaille valmistunut tohtori? Väitöskirjaa vaille valmistunut maisteri? Molemmat yhtä absurdeja. Kerro, aloittaja, mitä tarkoitit!
Rusinoita? Yök!