Merkkaako naisille nykyään miehen armeijan käynti tai käymättömyys?

Vierailija kirjoitti:

Ei väliä minulle käykö mies armeijan, sivarin vaiko ei kumpaakaan C-papereilla.

Tämä. Ei minkäänlaista merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex ei ollut käynyt armeijaa. Minua se ei olisi haitannut, mutta hän itse vänisi siitä ja tunsi alemmuuden tunnetta. Ärsytti enemmän se, ettei seiso päätösiensä takana kuin se, että ei ollut käynyt armeijaa.

Mahdollinen tuleva kumppani saisi mielellään olla käynyt armeijan, mutta en sen asian suhteen täysin ehdoton ole. 

Sinua ei haitannut exän kohdalla mutta tulevan kohdalla haittaa? Mikä järki tässä on

Kun ikää ja elämänkokemusta tulee, sitä vähän muuttuu itsekin. Nykyään olen sitä mieltä, että mieluummin reilusti armeijan käynyt mies, vaikka nuorempana ajattelin ettei sillä niin väliä ole.

Aika jännä. Mitä kauemmin valinnan ajankohdasta on kulunut niin sitä enemmän kyseiselle valinnalle antaa painoarvoa

En nyt ihan ymmärtänyt? Mutta tuskin kukaan armeijan käynyt on kymmenen vuotta surkutellut, kun ei mennytkään sivariin. Kun armeija on käyty, sillä selvä.

Kyllä sitä vanhemmiten on kironnut monta kertaa idioottimaisuuttaan intin suhteen, kun ymmärsi kuinka fiksun peliliikkeen kaveri teki: samaan aikaan kun itse järsin tunturin rinteessä jäätynyttä näkkäriä ja rähjäsin "johtamista", kaverini oli sivarina tulevan yliopistonsa (oli jo saanut opiskelupaikan) mikrotuessa ja kävi iltaisin avoimen kursseja, joista sai suurimman osan (melkein vuoden opinnot) hyväksiluettua. Tämän lisäksi petasi itselleen varman opiskeluaikaisen duunin sivaripaikastaan kun.huomasivat että juippi oli kovan luokan itseoppinut Unix-osaaja, ja osaaminen toki vahvistui palveluksen aikana. Minun "kurssisaldoni" oli kälyinen RUK-paperi, jonka hinnaksi olen arvioinut noin 50000 euroa ja päälle totaalisen kyrpiintymisen myötä hetkellinen otteen menetys siviilistä sillä ei oikein huvittanut opiskelut vuoteen. Onneksi sain edes paskaduunipaikan niin ei mennyt hukkaan se vuosi. Ilman inttiä noita kahta hukkavuotta ei olisi koskaan tullut. Kelle voisi lähettää laskun ainakin inttivuodesta?

Näin jälkikäteen arvioiden, kaveri teki kaikilla mittareilla mitattuna huomattavasti fiksumman päätöksen. Onneksi edes metsästykseen jotain hyötyä, paikallisen varuskunnan ampumaradoilla RUL:n jäsenkortilla käytännössä ilmaiset vuorot, joskin päästyäni paikallisen metsästysseuran jäseneksi ainiastaan 300 metrin radalle on käyttöä ja sille hyvin harvoin.

Olen kuitenkin kiihkeä NATOn kannattaja - jotta päästäisiin eroon varusmiesperseilystä. Ja todella hiljaa tekemisistäni intissä, missään CV:ssä tms en todellakaan mainitse asiasta ja työhaastattelutilanteissa kuittaan asian "hoidettu on, next?" enkä itse haastattelijana kysy kuin "onko hoidettu, kyllä/ei?"

ainoa vinkki sille, että intti on käymättä lienee se, että armeijatarinat puuttuvat miehen monologista.

Usein se voi jopa olla helpotus kun ei esimerkiksi mökillä grilliä sytytettäessä ala muistelot siitä sateisesta metsäkeikasta... 22 vuotta sitten...

Jännä miten nuo muistaa tupakaverin tokaisun vuodelta 88 mutta oman vaimon kommentti lapsen harrastuksesta viime viikolta on painunut unholaan.

Vierailija kirjoitti:

ainoa vinkki sille, että intti on käymättä lienee se, että armeijatarinat puuttuvat miehen monologista.

Usein se voi jopa olla helpotus kun ei esimerkiksi mökillä grilliä sytytettäessä ala muistelot siitä sateisesta metsäkeikasta... 22 vuotta sitten...

Jännä miten nuo muistaa tupakaverin tokaisun vuodelta 88 mutta oman vaimon kommentti lapsen harrastuksesta viime viikolta on painunut unholaan.

Joo ei näitä mammojen keskinäisiä raskausaikojen muisteloitakaan jaksa kauan mökillä kuunnella. Voisiko naiset joskus ymmärtää, että miehillä on omat jutut ja naisilla omat. Sukupuolien erot on onneksi vielä joillakin kunniassa ja niitä osataan arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

ainoa vinkki sille, että intti on käymättä lienee se, että armeijatarinat puuttuvat miehen monologista.

Usein se voi jopa olla helpotus kun ei esimerkiksi mökillä grilliä sytytettäessä ala muistelot siitä sateisesta metsäkeikasta... 22 vuotta sitten...

Jännä miten nuo muistaa tupakaverin tokaisun vuodelta 88 mutta oman vaimon kommentti lapsen harrastuksesta viime viikolta on painunut unholaan.

Muistan kun oltiin anopin luona käymässä ja appiukko oli jossain metsästysporukan saunaillassa. Kotiutui sieltä aikaisin ja sanoi kyllästyneensä kun muut horisivat armeijajuttuja. Tää armeijan käynyt vanhempi mies tokaisi vaan että on se kumma jos aikuisten miedten elämässä on tapahtunut niin vähän että vielä pitää armeijasta puhua. Pojallaan on sama asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ainoa vinkki sille, että intti on käymättä lienee se, että armeijatarinat puuttuvat miehen monologista.

Usein se voi jopa olla helpotus kun ei esimerkiksi mökillä grilliä sytytettäessä ala muistelot siitä sateisesta metsäkeikasta... 22 vuotta sitten...

Jännä miten nuo muistaa tupakaverin tokaisun vuodelta 88 mutta oman vaimon kommentti lapsen harrastuksesta viime viikolta on painunut unholaan.

Joo ei näitä mammojen keskinäisiä raskausaikojen muisteloitakaan jaksa kauan mökillä kuunnella. Voisiko naiset joskus ymmärtää, että miehillä on omat jutut ja naisilla omat. Sukupuolien erot on onneksi vielä joillakin kunniassa ja niitä osataan arvostaa.

Mun tuttavapiirissä naiset ei jorise synnytysjuttuja eikä miehet armeijamuistoja. Aika hassua jos molemmat jorisee juttuja jotka toisia ei kiinnosta ja sitä vielä pidetään hyvänä asiana.

Vierailija kirjoitti:

Vielä -80 luvulla, kun itse kävin armeijan, sillä tuntu olevan merkitystä, mutta kun nykyään sivulauseessa sanon, että suoritin armeijan Suomen kasarmilla Krhk:ssa ja kävin aliupseerikoulun Parolassa tuntuu sillä olevan negatiivinen vaste monelle tyypille. Joskus työhaastattelussa sanoin armeijajutun, niin vastapuolen naiset hätkähti ikäänkuin ei tuommoinen kuulu asiaan kertoa.

Mutta lainaa haettaessa sitä kysytään.

Olen tyytyväinen kun se tuli käytyä ja sain itseluottamusta. Varsinkin isälle oli tärkeää että armeija käydään, oli kuin itsestäänselvyys.

Onko teidän isäntä käynyt armeijan tai onko menossa?

Ei jösses mitä jorinoita. Ukko melkein kuudenkymmenen ja horisee jotain inttijuttuja.

No joo kapinen trollihan tämäkin, ei keski-ikäiset miehet tuollaisia teinien juttuja horise. Isäs on voinut Suomen kassulla ollakin. Jos sinä ihan oikeasti olisit Suomen kassulla korohorossa ollut, niin olisit todella jo reippaasti yli viidenkymmenen, sillä Krhk siirtyi Parolaan jo vuonna 84, kun uusi kassu valmistui vanhan sotkun yläpuolelle, jonne siirtyi myös jipstokin vuotta myöhemmin Linnalta. Vuonna 83 siis koulutettiin Suomen kassulla viimeinen porukka, eli 36 vuotta sitten.

Itse olen ihan oikeasti intin Parolassa 80-luvulla käynyt ja voin kertoa, että ketään ei ole kiinnostanut minun inttini vähäisimmässäkään määrin sen jälkeen. Sillä ei todellakaan ollut 80-luvullakaan hevonpaskan merkitystä. Yhdessä työhaastattelussa silloin reilu parikymppisenä heti intin jälkeen taidettiin kysästä, että joko olet hoidellut intin pois alta ja senkin tietysti siksi, ettei se ole heti edessä, jos minut valittaisiin. Eihän se muuten työnantajia kiinnostanut pätkääkään. Ei sellaisia aikuisilta ukoilta kysellä. Yksikään tyttöystävä, saatika vaimoni ei todellakaan ole koskaan kysellyt intistäni mitään. Ei naisia vois inttihorinat vähempää kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ainoa vinkki sille, että intti on käymättä lienee se, että armeijatarinat puuttuvat miehen monologista.

Usein se voi jopa olla helpotus kun ei esimerkiksi mökillä grilliä sytytettäessä ala muistelot siitä sateisesta metsäkeikasta... 22 vuotta sitten...

Jännä miten nuo muistaa tupakaverin tokaisun vuodelta 88 mutta oman vaimon kommentti lapsen harrastuksesta viime viikolta on painunut unholaan.

Joo ei näitä mammojen keskinäisiä raskausaikojen muisteloitakaan jaksa kauan mökillä kuunnella. Voisiko naiset joskus ymmärtää, että miehillä on omat jutut ja naisilla omat. Sukupuolien erot on onneksi vielä joillakin kunniassa ja niitä osataan arvostaa.

Sen takia pitääkin olla sen verran sosiaalisia taitoja, että osaa puhua sujuvasti molemmille sukupuolille. Jos jotain naista olen joskus deittaillut, ei ole vielä tullut sellaista vastaan, joka olisi ollut armeijajutuista kiinnostunut. Sen sijaan saattaa kysyä esimerkiksi minkä kirjan olen viimeksi lukenut tai elokuva- ja musiikkimausta tai mielipidettä johonkin ajankohtaiseen asiaan. Tällaiset armeija- tai raskausmuistelot tosin taitavat olla jostain aivan toisenlaisista sosiaalista piireistä kuin missä itse vietän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ainoa vinkki sille, että intti on käymättä lienee se, että armeijatarinat puuttuvat miehen monologista.

Usein se voi jopa olla helpotus kun ei esimerkiksi mökillä grilliä sytytettäessä ala muistelot siitä sateisesta metsäkeikasta... 22 vuotta sitten...

Jännä miten nuo muistaa tupakaverin tokaisun vuodelta 88 mutta oman vaimon kommentti lapsen harrastuksesta viime viikolta on painunut unholaan.

Joo ei näitä mammojen keskinäisiä raskausaikojen muisteloitakaan jaksa kauan mökillä kuunnella. Voisiko naiset joskus ymmärtää, että miehillä on omat jutut ja naisilla omat. Sukupuolien erot on onneksi vielä joillakin kunniassa ja niitä osataan arvostaa.

kappas, löysimme alikessun

Tällaiset keskustelut ovat itäisen ystävä maamme trolli en kirjoittamia ja ylänuolittamia.

Kyllä sillä tietenkin on väliä. Jollei armeijaa käy, mieshän on lusmu. Miesten velvollisuus on puolustaa maatamme sodan aikaan. Naiset hoitavat kotirintaman.

Isoisäni isoisä lähetettiin puolustamaan Ahvenanmaata ja joutui sotavangiksikin Englantiin. (hänellä muuten ei ollut mitään pahaa sanottavaa. Siellä kohdeltiin sotavankeja erinomaisen hyvin. Paljon paremmin kuin heidän omia rikollisvankejaan.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armeijan käyminen ei kiinnosta, paitsi sillä kehuskelu on punainen vaate. Samoin jos armeijassa on ollut pidempään kuin on pakko. Yksi tapailu loppui edellä mainituista syistä.

Se, että ei ole käynyt armeijaa, on mielestäni positiivinen asia.

Mitä ihmettä, sinä lopetat tapailun, jos mielestäsi joku muuten hyvä mies on vaikka laskuvarjojääkäri?

Ei mies ole hyvä minulle, jos on innostunut sotimisesta. Onko sinulla useinkin tapana pyöriä ihmisten kanssa joissa on iso vika, mutta muuten "hyvä"?

Miten fyysinen ja psyykkinen terveys ja kestävyys voi olla iso vika? No toki tyyppi voi olla sen lisäksi mulkkukin, mutta niin voi kuka vaan sivarikin.

Minua ei kiinnosta jankata sinun kanssasi. En hyväksy miestä joka on panostanut armeijassa pärjäämiseen. Se kertoo elämänarvoista jotka eivät sovi yhteen omieni kanssa. Vastasin aloittajan kysymykseen, siihen saat sinäkin tyytyä.

Minä en panostanut lainkaan, alisuoritin. Oli mukava pitää puheita n 100 sotilaalle. Se anto helvetisti itseluottamusta nuorelle miehelle. Kuitenkin kundit sano että sä pidät kynttilää vakan alla. Mua vaivas masennus koko ajan. Olin jostain syystä kapiaisten suosikki. Huomasiko ne masennuksen. Kävin Auk:n, en viitsinyt opetella mitään. Pelkäsin aseita. Sai rynkyn. Ei tullut mieleen ampua ketään, kummallista.

Vierailija kirjoitti:

Armeijan johtamistyyli on niin vanhanaikainen käskytystyyli, että se ei toimi nykypäivänä missään yrityksessä. Hävettää ihan rekrytilanteissa niiden junttien puolesta, jotka armeijansa opitun huutamisen pohjalta pitävät itseään hyvinä johtajina. Ei jatkoon.

On myös todella noloa, jos ei kykene kasvamaan mieheksi ilman armeijaa. Aika paljon on sitä paitsi tässäkin maassa niitä äidin pikkukultia, jotka ovat käyneet armeijan, mutta eivät osaa pitää edes itsestään ja kodistaan huolta.

Miksi sekoitat tahallaan armeijan johtamistyylin yritysjohtamiseen? Oletko sivari, joka haki johtajanpaikkaa ja jäi rannalle?

Armeija on sotilaskoulutusta, jossa johdetaan isoa joukkoa toimimaan käskyjen mukaan. Siellä ei ole yksilöitä, vaan joukko.

Sama idea on kouluissakin, mutta pienemmällä porukalla. Tosin kovasti ollaan vanhempien taholla menossa siihen suuntaan, että koulu palvelee asiakkaitaan, jotka vaativat parasta.

Joukkotoiminnasta ei tule mitään, jos sen yksilöitä pitää koko ajan huomioida henkilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kuka käyttää vuonna 2019 Poikaystävästä/miehestään nimitystä isäntä?

Hyvin voisin käyttää, käytänkin toisinaan isäntä ja emäntä nimityksiä. Mikä ongelma? Oletko ihminen joka yliajattelee asioita ja loukkaantuu usein turhanpäiväsistä? Sitä voit pohtia esimerkiksi sen kautta, että kuinka usein loukkaannut tai ärsyynnyt jostain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armeijan johtamistyyli on niin vanhanaikainen käskytystyyli, että se ei toimi nykypäivänä missään yrityksessä. Hävettää ihan rekrytilanteissa niiden junttien puolesta, jotka armeijansa opitun huutamisen pohjalta pitävät itseään hyvinä johtajina. Ei jatkoon.

On myös todella noloa, jos ei kykene kasvamaan mieheksi ilman armeijaa. Aika paljon on sitä paitsi tässäkin maassa niitä äidin pikkukultia, jotka ovat käyneet armeijan, mutta eivät osaa pitää edes itsestään ja kodistaan huolta.

Miksi sekoitat tahallaan armeijan johtamistyylin yritysjohtamiseen? Oletko sivari, joka haki johtajanpaikkaa ja jäi rannalle?

Armeija on sotilaskoulutusta, jossa johdetaan isoa joukkoa toimimaan käskyjen mukaan. Siellä ei ole yksilöitä, vaan joukko.

Sama idea on kouluissakin, mutta pienemmällä porukalla. Tosin kovasti ollaan vanhempien taholla menossa siihen suuntaan, että koulu palvelee asiakkaitaan, jotka vaativat parasta.

Joukkotoiminnasta ei tule mitään, jos sen yksilöitä pitää koko ajan huomioida henkilökohtaisesti.

Turhan usein pro-inttisakki itse vetoaa armeijan johtamiskoulutukseen josta on hyötyä työelämässä ("...sotilaallista naurua tahdissa...").

Joten turhan muille mussuttaa asiasta.

On merkitystä. Mieluummin mies joka arvostaa elämää kuin mies joka osaa ja haluaa tappaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armeijan käyminen ei kiinnosta, paitsi sillä kehuskelu on punainen vaate. Samoin jos armeijassa on ollut pidempään kuin on pakko. Yksi tapailu loppui edellä mainituista syistä.

Se, että ei ole käynyt armeijaa, on mielestäni positiivinen asia.

Mitä ihmettä, sinä lopetat tapailun, jos mielestäsi joku muuten hyvä mies on vaikka laskuvarjojääkäri?

Jos laskuvarjohyppääminen kiinnostaa, niin voihan  sitä oppia ja saahan  siihen ihan täyden opetuksen siviilissäkin jos haluaa. Maksaahan harrastus toki, mutta eipähän sitä ainakaan veronmaksajilla maksateta kenenkään siviilissä harrastavan hyppyopetusta ja siihen tarvittavia lentokuljetuksia taivaalle. (Ketään ei kyllä siellä siviilikentillä ja -koneissa ollessaan opeteta  tappamaan ketään siihen harrastukseen liittyen ..Pelkkä onnistunut, turvallisen hyppäämisen oppiminen ja onnistunut maahan leijuminen varjon varassa riittää. 

... suurin osa ei kuitenkaan saa siellä minkäänlaista  opetusta mihinkään johtamiseen vaan oppii pelkästään alistumaan käskyihin ja toimimaan niiden mukaan (olivat ne sitten järkeviä tai järjettömiä).

Rangaistuksen pelko on tässä opin saamisessa suurena apuna sen perille menemiseksi. 

Kyllä armeija kuuluu käydä. Se osoittaa, että kantaa vastuunsa, vaikkei välttämättä niin hotsittaiskaan. Ja jos hotsittaa, niin sitä parempi. Mukava elää maassa, jossa puolustustahto on edelleen arvossaan. Merkittömät vihreät tai mustat valloittajat hakeutuvat helpommin muualle.

Jos asiassa pysytään, niin... kirjoitti:

... suurin osa ei kuitenkaan saa siellä minkäänlaista  opetusta mihinkään johtamiseen vaan oppii pelkästään alistumaan käskyihin ja toimimaan niiden mukaan (olivat ne sitten järkeviä tai järjettömiä).

Rangaistuksen pelko on tässä opin saamisessa suurena apuna sen perille menemiseksi. 

Luuletko että on tehokastakin se, jos sotatilanteessa ruvetaan jokaista käskyä enste vatvomaan? Kyllä yksi tärkeitä intissä opittavia asioita on annettujen käskyjen tehokas ja nopea noudattaminen tiiminä, jossa jokaisella on määritellyt omat tehtävät. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä armeija kuuluu käydä. Se osoittaa, että kantaa vastuunsa, vaikkei välttämättä niin hotsittaiskaan. Ja jos hotsittaa, niin sitä parempi. Mukava elää maassa, jossa puolustustahto on edelleen arvossaan. Merkittömät vihreät tai mustat valloittajat hakeutuvat helpommin muualle.

Kuulepas nyt rakas pikku militantti. Se on juuri kuten eräs kenraalimajuri sanoi. Jos Venäjä tänne haluaisi tulla, niin se olisi parissa päivässä jo Ruotsin rajalla. Siinä ei paljon auta silloin puolustustahdot eikä mitkään muutkaan. Eiköhän meidän paras puolustus ole se, että pidetään mahdollisimman hyvät välit itään päin. No onneksi Niinistö on tuon ymmärtänyt ja pitää Putiniin asialliset välit. Se on meidän paras ja ainoa rauhan tae, eikä 60, tai edes 600 amerikan lentsikkaa.