Lue keskustelun säännöt.
Merkkaako naisille nykyään miehen armeijan käynti tai käymättömyys?
Mika
07.08.2019 |
Vielä -80 luvulla, kun itse kävin armeijan, sillä tuntu olevan merkitystä, mutta kun nykyään sivulauseessa sanon, että suoritin armeijan Suomen kasarmilla Krhk:ssa ja kävin aliupseerikoulun Parolassa tuntuu sillä olevan negatiivinen vaste monelle tyypille. Joskus työhaastattelussa sanoin armeijajutun, niin vastapuolen naiset hätkähti ikäänkuin ei tuommoinen kuulu asiaan kertoa.
Mutta lainaa haettaessa sitä kysytään.
Olen tyytyväinen kun se tuli käytyä ja sain itseluottamusta. Varsinkin isälle oli tärkeää että armeija käydään, oli kuin itsestäänselvyys.
Onko teidän isäntä käynyt armeijan tai onko menossa?
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex ei ollut käynyt armeijaa. Minua se ei olisi haitannut, mutta hän itse vänisi siitä ja tunsi alemmuuden tunnetta. Ärsytti enemmän se, ettei seiso päätösiensä takana kuin se, että ei ollut käynyt armeijaa.
Mahdollinen tuleva kumppani saisi mielellään olla käynyt armeijan, mutta en sen asian suhteen täysin ehdoton ole.
Sinua ei haitannut exän kohdalla mutta tulevan kohdalla haittaa? Mikä järki tässä on
Kun ikää ja elämänkokemusta tulee, sitä vähän muuttuu itsekin. Nykyään olen sitä mieltä, että mieluummin reilusti armeijan käynyt mies, vaikka nuorempana ajattelin ettei sillä niin väliä ole.
Aika jännä. Mitä kauemmin valinnan ajankohdasta on kulunut niin sitä enemmän kyseiselle valinnalle antaa painoarvoa
En nyt ihan ymmärtänyt? Mutta tuskin kukaan armeijan käynyt on kymmenen vuotta surkutellut, kun ei mennytkään sivariin. Kun armeija on käyty, sillä selvä.
Kyllä sitä vanhemmiten on kironnut monta kertaa idioottimaisuuttaan intin suhteen, kun ymmärsi kuinka fiksun peliliikkeen kaveri teki: samaan aikaan kun itse järsin tunturin rinteessä jäätynyttä näkkäriä ja rähjäsin "johtamista", kaverini oli sivarina tulevan yliopistonsa (oli jo saanut opiskelupaikan) mikrotuessa ja kävi iltaisin avoimen kursseja, joista sai suurimman osan (melkein vuoden opinnot) hyväksiluettua. Tämän lisäksi petasi itselleen varman opiskeluaikaisen duunin sivaripaikastaan kun.huomasivat että juippi oli kovan luokan itseoppinut Unix-osaaja, ja osaaminen toki vahvistui palveluksen aikana. Minun "kurssisaldoni" oli kälyinen RUK-paperi, jonka hinnaksi olen arvioinut noin 50000 euroa ja päälle totaalisen kyrpiintymisen myötä hetkellinen otteen menetys siviilistä sillä ei oikein huvittanut opiskelut vuoteen. Onneksi sain edes paskaduunipaikan niin ei mennyt hukkaan se vuosi. Ilman inttiä noita kahta hukkavuotta ei olisi koskaan tullut. Kelle voisi lähettää laskun ainakin inttivuodesta?
Näin jälkikäteen arvioiden, kaveri teki kaikilla mittareilla mitattuna huomattavasti fiksumman päätöksen. Onneksi edes metsästykseen jotain hyötyä, paikallisen varuskunnan ampumaradoilla RUL:n jäsenkortilla käytännössä ilmaiset vuorot, joskin päästyäni paikallisen metsästysseuran jäseneksi ainiastaan 300 metrin radalle on käyttöä ja sille hyvin harvoin.
Olen kuitenkin kiihkeä NATOn kannattaja - jotta päästäisiin eroon varusmiesperseilystä. Ja todella hiljaa tekemisistäni intissä, missään CV:ssä tms en todellakaan mainitse asiasta ja työhaastattelutilanteissa kuittaan asian "hoidettu on, next?" enkä itse haastattelijana kysy kuin "onko hoidettu, kyllä/ei?"
"hoidettu on, next". Typerää kieltä. Jos mulle joku sanoo noin, kysyn, onko kiire? Ota rauhallisesti, sinä yrität liikaa jotain. Käy psykiatrilla, kevyt lääkitys voi auttaa. Ihan totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisin armeijaan liittyvä turn-off miehillä on juurikin se armeijalla kehuskelu ja machoilu. Ovat olevinaan jotain suuriakin sotureita vaikka ei sotaa nähneetkään.
Vierailija kirjoitti:
Yleisin armeijaan liittyvä turn-off miehillä on juurikin se armeijalla kehuskelu ja machoilu. Ovat olevinaan jotain suuriakin sotureita vaikka ei sotaa nähneetkään.
"Turn off". Tunkekaa se nyt per...n.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex ei ollut käynyt armeijaa. Minua se ei olisi haitannut, mutta hän itse vänisi siitä ja tunsi alemmuuden tunnetta. Ärsytti enemmän se, ettei seiso päätösiensä takana kuin se, että ei ollut käynyt armeijaa.
Mahdollinen tuleva kumppani saisi mielellään olla käynyt armeijan, mutta en sen asian suhteen täysin ehdoton ole.
Sinua ei haitannut exän kohdalla mutta tulevan kohdalla haittaa? Mikä järki tässä on
Kun ikää ja elämänkokemusta tulee, sitä vähän muuttuu itsekin. Nykyään olen sitä mieltä, että mieluummin reilusti armeijan käynyt mies, vaikka nuorempana ajattelin ettei sillä niin väliä ole.
Aika jännä. Mitä kauemmin valinnan ajankohdasta on kulunut niin sitä enemmän kyseiselle valinnalle antaa painoarvoa
En nyt ihan ymmärtänyt? Mutta tuskin kukaan armeijan käynyt on kymmenen vuotta surkutellut, kun ei mennytkään sivariin. Kun armeija on käyty, sillä selvä.
Kyllä sitä vanhemmiten on kironnut monta kertaa idioottimaisuuttaan intin suhteen, kun ymmärsi kuinka fiksun peliliikkeen kaveri teki: samaan aikaan kun itse järsin tunturin rinteessä jäätynyttä näkkäriä ja rähjäsin "johtamista", kaverini oli sivarina tulevan yliopistonsa (oli jo saanut opiskelupaikan) mikrotuessa ja kävi iltaisin avoimen kursseja, joista sai suurimman osan (melkein vuoden opinnot) hyväksiluettua. Tämän lisäksi petasi itselleen varman opiskeluaikaisen duunin sivaripaikastaan kun.huomasivat että juippi oli kovan luokan itseoppinut Unix-osaaja, ja osaaminen toki vahvistui palveluksen aikana. Minun "kurssisaldoni" oli kälyinen RUK-paperi, jonka hinnaksi olen arvioinut noin 50000 euroa ja päälle totaalisen kyrpiintymisen myötä hetkellinen otteen menetys siviilistä sillä ei oikein huvittanut opiskelut vuoteen. Onneksi sain edes paskaduunipaikan niin ei mennyt hukkaan se vuosi. Ilman inttiä noita kahta hukkavuotta ei olisi koskaan tullut. Kelle voisi lähettää laskun ainakin inttivuodesta?
Näin jälkikäteen arvioiden, kaveri teki kaikilla mittareilla mitattuna huomattavasti fiksumman päätöksen. Onneksi edes metsästykseen jotain hyötyä, paikallisen varuskunnan ampumaradoilla RUL:n jäsenkortilla käytännössä ilmaiset vuorot, joskin päästyäni paikallisen metsästysseuran jäseneksi ainiastaan 300 metrin radalle on käyttöä ja sille hyvin harvoin.
Olen kuitenkin kiihkeä NATOn kannattaja - jotta päästäisiin eroon varusmiesperseilystä. Ja todella hiljaa tekemisistäni intissä, missään CV:ssä tms en todellakaan mainitse asiasta ja työhaastattelutilanteissa kuittaan asian "hoidettu on, next?" enkä itse haastattelijana kysy kuin "onko hoidettu, kyllä/ei?"
"hoidettu on, next". Typerää kieltä. Jos mulle joku sanoo noin, kysyn, onko kiire? Ota rauhallisesti, sinä yrität liikaa jotain. Käy psykiatrilla, kevyt lääkitys voi auttaa. Ihan totta.
Typerään kysymykseen vastataan typerästi/kontelstiin sopivalla asenteella. Osaava haastattelija ei edes kysy näin hölmöjä päälle kolmekymppisiltä.
Muutama vuosi sitten haastattelin teekkaria hommiin ja kysyttäväni tuon kysymyksen, jeppe innostui "sotimaan". Ajatuksellisen naamapalmun jälkeen tokaisin erittäin kyllästyneellä äänellä "reservin luutnantti käskee reservin vänrikkiä jättämään sotasankartarinat sikseen jos mielii jatkaa työhaastattelua". Kyllä hänet palkattiin ihan puhtaasti osaamisen takia, mutta myöhemmin kerroin että harkitsin kyllä droppaamista täydellisen tilanneymmärtämättömyyden vuoksi. Toivottavasti otti opikseen.
Korrektit herrasmiehet- ja naiset puuttuvat melkein tyystin tällä foorumilla. Ystävällisyys ja ymmärtämys ovat demokraattisen ajattelun avaimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex ei ollut käynyt armeijaa. Minua se ei olisi haitannut, mutta hän itse vänisi siitä ja tunsi alemmuuden tunnetta. Ärsytti enemmän se, ettei seiso päätösiensä takana kuin se, että ei ollut käynyt armeijaa.
Mahdollinen tuleva kumppani saisi mielellään olla käynyt armeijan, mutta en sen asian suhteen täysin ehdoton ole.
Sinua ei haitannut exän kohdalla mutta tulevan kohdalla haittaa? Mikä järki tässä on
Kun ikää ja elämänkokemusta tulee, sitä vähän muuttuu itsekin. Nykyään olen sitä mieltä, että mieluummin reilusti armeijan käynyt mies, vaikka nuorempana ajattelin ettei sillä niin väliä ole.
Aika jännä. Mitä kauemmin valinnan ajankohdasta on kulunut niin sitä enemmän kyseiselle valinnalle antaa painoarvoa
En nyt ihan ymmärtänyt? Mutta tuskin kukaan armeijan käynyt on kymmenen vuotta surkutellut, kun ei mennytkään sivariin. Kun armeija on käyty, sillä selvä.
Kyllä sitä vanhemmiten on kironnut monta kertaa idioottimaisuuttaan intin suhteen, kun ymmärsi kuinka fiksun peliliikkeen kaveri teki: samaan aikaan kun itse järsin tunturin rinteessä jäätynyttä näkkäriä ja rähjäsin "johtamista", kaverini oli sivarina tulevan yliopistonsa (oli jo saanut opiskelupaikan) mikrotuessa ja kävi iltaisin avoimen kursseja, joista sai suurimman osan (melkein vuoden opinnot) hyväksiluettua. Tämän lisäksi petasi itselleen varman opiskeluaikaisen duunin sivaripaikastaan kun.huomasivat että juippi oli kovan luokan itseoppinut Unix-osaaja, ja osaaminen toki vahvistui palveluksen aikana. Minun "kurssisaldoni" oli kälyinen RUK-paperi, jonka hinnaksi olen arvioinut noin 50000 euroa ja päälle totaalisen kyrpiintymisen myötä hetkellinen otteen menetys siviilistä sillä ei oikein huvittanut opiskelut vuoteen. Onneksi sain edes paskaduunipaikan niin ei mennyt hukkaan se vuosi. Ilman inttiä noita kahta hukkavuotta ei olisi koskaan tullut. Kelle voisi lähettää laskun ainakin inttivuodesta?
Näin jälkikäteen arvioiden, kaveri teki kaikilla mittareilla mitattuna huomattavasti fiksumman päätöksen. Onneksi edes metsästykseen jotain hyötyä, paikallisen varuskunnan ampumaradoilla RUL:n jäsenkortilla käytännössä ilmaiset vuorot, joskin päästyäni paikallisen metsästysseuran jäseneksi ainiastaan 300 metrin radalle on käyttöä ja sille hyvin harvoin.
Olen kuitenkin kiihkeä NATOn kannattaja - jotta päästäisiin eroon varusmiesperseilystä. Ja todella hiljaa tekemisistäni intissä, missään CV:ssä tms en todellakaan mainitse asiasta ja työhaastattelutilanteissa kuittaan asian "hoidettu on, next?" enkä itse haastattelijana kysy kuin "onko hoidettu, kyllä/ei?"
"hoidettu on, next". Typerää kieltä. Jos mulle joku sanoo noin, kysyn, onko kiire? Ota rauhallisesti, sinä yrität liikaa jotain. Käy psykiatrilla, kevyt lääkitys voi auttaa. Ihan totta.
Typerään kysymykseen vastataan typerästi/kontelstiin sopivalla asenteella. Osaava haastattelija ei edes kysy näin hölmöjä päälle kolmekymppisiltä.
Muutama vuosi sitten haastattelin teekkaria hommiin ja kysyttäväni tuon kysymyksen, jeppe innostui "sotimaan". Ajatuksellisen naamapalmun jälkeen tokaisin erittäin kyllästyneellä äänellä "reservin luutnantti käskee reservin vänrikkiä jättämään sotasankartarinat sikseen jos mielii jatkaa työhaastattelua". Kyllä hänet palkattiin ihan puhtaasti osaamisen takia, mutta myöhemmin kerroin että harkitsin kyllä droppaamista täydellisen tilanneymmärtämättömyyden vuoksi. Toivottavasti otti opikseen.
OK.
Kyllä mieluummin otan miehen joka on käynyt armeijan. Silloin kun armeijassa vielä oikeasti tehtiin miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaikkia vastaan jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex ei ollut käynyt armeijaa. Minua se ei olisi haitannut, mutta hän itse vänisi siitä ja tunsi alemmuuden tunnetta. Ärsytti enemmän se, ettei seiso päätösiensä takana kuin se, että ei ollut käynyt armeijaa.
Mahdollinen tuleva kumppani saisi mielellään olla käynyt armeijan, mutta en sen asian suhteen täysin ehdoton ole.
Sinua ei haitannut exän kohdalla mutta tulevan kohdalla haittaa? Mikä järki tässä on
Kun ikää ja elämänkokemusta tulee, sitä vähän muuttuu itsekin. Nykyään olen sitä mieltä, että mieluummin reilusti armeijan käynyt mies, vaikka nuorempana ajattelin ettei sillä niin väliä ole.
Aika jännä. Mitä kauemmin valinnan ajankohdasta on kulunut niin sitä enemmän kyseiselle valinnalle antaa painoarvoa
En nyt ihan ymmärtänyt? Mutta tuskin kukaan armeijan käynyt on kymmenen vuotta surkutellut, kun ei mennytkään sivariin. Kun armeija on käyty, sillä selvä.
Kyllä sitä vanhemmiten on kironnut monta kertaa idioottimaisuuttaan intin suhteen, kun ymmärsi kuinka fiksun peliliikkeen kaveri teki: samaan aikaan kun itse järsin tunturin rinteessä jäätynyttä näkkäriä ja rähjäsin "johtamista", kaverini oli sivarina tulevan yliopistonsa (oli jo saanut opiskelupaikan) mikrotuessa ja kävi iltaisin avoimen kursseja, joista sai suurimman osan (melkein vuoden opinnot) hyväksiluettua. Tämän lisäksi petasi itselleen varman opiskeluaikaisen duunin sivaripaikastaan kun.huomasivat että juippi oli kovan luokan itseoppinut Unix-osaaja, ja osaaminen toki vahvistui palveluksen aikana. Minun "kurssisaldoni" oli kälyinen RUK-paperi, jonka hinnaksi olen arvioinut noin 50000 euroa ja päälle totaalisen kyrpiintymisen myötä hetkellinen otteen menetys siviilistä sillä ei oikein huvittanut opiskelut vuoteen. Onneksi sain edes paskaduunipaikan niin ei mennyt hukkaan se vuosi. Ilman inttiä noita kahta hukkavuotta ei olisi koskaan tullut. Kelle voisi lähettää laskun ainakin inttivuodesta?
Näin jälkikäteen arvioiden, kaveri teki kaikilla mittareilla mitattuna huomattavasti fiksumman päätöksen. Onneksi edes metsästykseen jotain hyötyä, paikallisen varuskunnan ampumaradoilla RUL:n jäsenkortilla käytännössä ilmaiset vuorot, joskin päästyäni paikallisen metsästysseuran jäseneksi ainiastaan 300 metrin radalle on käyttöä ja sille hyvin harvoin.
Olen kuitenkin kiihkeä NATOn kannattaja - jotta päästäisiin eroon varusmiesperseilystä. Ja todella hiljaa tekemisistäni intissä, missään CV:ssä tms en todellakaan mainitse asiasta ja työhaastattelutilanteissa kuittaan asian "hoidettu on, next?" enkä itse haastattelijana kysy kuin "onko hoidettu, kyllä/ei?"
"hoidettu on, next". Typerää kieltä. Jos mulle joku sanoo noin, kysyn, onko kiire? Ota rauhallisesti, sinä yrität liikaa jotain. Käy psykiatrilla, kevyt lääkitys voi auttaa. Ihan totta.
Typerään kysymykseen vastataan typerästi/kontelstiin sopivalla asenteella. Osaava haastattelija ei edes kysy näin hölmöjä päälle kolmekymppisiltä.
Muutama vuosi sitten haastattelin teekkaria hommiin ja kysyttäväni tuon kysymyksen, jeppe innostui "sotimaan". Ajatuksellisen naamapalmun jälkeen tokaisin erittäin kyllästyneellä äänellä "reservin luutnantti käskee reservin vänrikkiä jättämään sotasankartarinat sikseen jos mielii jatkaa työhaastattelua". Kyllä hänet palkattiin ihan puhtaasti osaamisen takia, mutta myöhemmin kerroin että harkitsin kyllä droppaamista täydellisen tilanneymmärtämättömyyden vuoksi. Toivottavasti otti opikseen.
Kuulostat jopa pahemmalta kuin tuo sotahullu teekkari.
Olen ollut työhaastattelussa, jossa haastattelija reagoi johonkin vastaukseeni tylsistyneen ivalliseen sävyyn. Se oli hyvä merkki siitä, ettei sinne kannattanut mennä töihin. Viihdyn paremmin paikoissa joissa ihmiset on ystävällisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex ei ollut käynyt armeijaa. Minua se ei olisi haitannut, mutta hän itse vänisi siitä ja tunsi alemmuuden tunnetta. Ärsytti enemmän se, ettei seiso päätösiensä takana kuin se, että ei ollut käynyt armeijaa.
Mahdollinen tuleva kumppani saisi mielellään olla käynyt armeijan, mutta en sen asian suhteen täysin ehdoton ole.
Sinua ei haitannut exän kohdalla mutta tulevan kohdalla haittaa? Mikä järki tässä on
Kun ikää ja elämänkokemusta tulee, sitä vähän muuttuu itsekin. Nykyään olen sitä mieltä, että mieluummin reilusti armeijan käynyt mies, vaikka nuorempana ajattelin ettei sillä niin väliä ole.
Aika jännä. Mitä kauemmin valinnan ajankohdasta on kulunut niin sitä enemmän kyseiselle valinnalle antaa painoarvoa
En nyt ihan ymmärtänyt? Mutta tuskin kukaan armeijan käynyt on kymmenen vuotta surkutellut, kun ei mennytkään sivariin. Kun armeija on käyty, sillä selvä.
Oletetaan, että tapailet itsesi kanssa suurinpiirtein samanikäisiä miehiä. Silloinhan nuorempana miehen asepalvelusvalinnasta on kulunut vähemmän aikaa kuin nyt vanhempana. Yleensä valintojen merkitys kokee inflaation eli menee juuri toisinpäin. Tapailukumppanin kymmenen vuoden takaiset huumesekoilut eivät ole niin oleellisia verrattuna kuukauden takaisiin
Olen aina ihmetellyt, miten se tulivoima syntyy aseeseen. Esim rynnäkkökivääri, se on hirveä ase. Olen ampunut sillä. Las Vegasissa se äijä pisti sarjatulella. Oliko se Jyrki Siukonen joka sanoitti laulun "jäähyväiset aseille". Se oli kaunis laulu. Liisa Tavi sen esitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korrektit herrasmiehet- ja naiset puuttuvat melkein tyystin tällä foorumilla. Ystävällisyys ja ymmärtämys ovat demokraattisen ajattelun avaimet.
Vaikea löytää tänä päivänä hyvää miestä tai naista. Isäni ylennettiin kersantiksi loppuvaiheessa. Se todistus on muuten tossa kaapissa. Isäni on kuollut kauan sitten. Kuukautta ennen kuolemaansa hän kävi moikkaamassa vanhaa intti kaveria. Isä oli aina ihaillut häntä. Tiesi osoitteen ja tiesi kuolevansa pian. Mies yllättyi kovin. Yllättävä juttu. Isäni ei ollut kovin humaani ihminen, lievästi sanottuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Armeijan käyminen ei kiinnosta, paitsi sillä kehuskelu on punainen vaate. Samoin jos armeijassa on ollut pidempään kuin on pakko. Yksi tapailu loppui edellä mainituista syistä.
Se, että ei ole käynyt armeijaa, on mielestäni positiivinen asia.
Mitä ihmettä, sinä lopetat tapailun, jos mielestäsi joku muuten hyvä mies on vaikka laskuvarjojääkäri?
Ei mies ole hyvä minulle, jos on innostunut sotimisesta. Onko sinulla useinkin tapana pyöriä ihmisten kanssa joissa on iso vika, mutta muuten "hyvä"?
Miten fyysinen ja psyykkinen terveys ja kestävyys voi olla iso vika? No toki tyyppi voi olla sen lisäksi mulkkukin, mutta niin voi kuka vaan sivarikin.
Minua ei kiinnosta jankata sinun kanssasi. En hyväksy miestä joka on panostanut armeijassa pärjäämiseen. Se kertoo elämänarvoista jotka eivät sovi yhteen omieni kanssa. Vastasin aloittajan kysymykseen, siihen saat sinäkin tyytyä.
Minä en panostanut lainkaan, alisuoritin. Oli mukava pitää puheita n 100 sotilaalle. Se anto helvetisti itseluottamusta nuorelle miehelle. Kuitenkin kundit sano että sä pidät kynttilää vakan alla. Mua vaivas masennus koko ajan. Olin jostain syystä kapiaisten suosikki. Huomasiko ne masennuksen. Kävin Auk:n, en viitsinyt opetella mitään. Pelkäsin aseita. Sai rynkyn. Ei tullut mieleen ampua ketään, kummallista.
Ajatella jos olisit panostanut, niin olisit jo koko armeijan kuningas.
Tuossa on juuri sitä kehuskelua mitä en voi sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun päästiin intistä kuunneltiin Village Peoplen "macho man" laulua. Kuljettiin pitkin kaupunkia ja joku kuljetti mankkaa. Ostin sen koko vinyylin -79. Kireät farkut, munat pullotti ulos kuin niillä kundilla. Se oli kuitenkin enemmän huumoria. Silloin naiset muuten arvosti sotilasta, kun kerto olleensa kaksi viikkoa metsässä, heti meni perille ja mentiin autoon. Se oli Win-Win tilanne kummallekin. Sitä oli eläimellinen panetus. Anteeksi ruma ilmaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Armeijan käyminen ei kiinnosta, paitsi sillä kehuskelu on punainen vaate. Samoin jos armeijassa on ollut pidempään kuin on pakko. Yksi tapailu loppui edellä mainituista syistä.
Se, että ei ole käynyt armeijaa, on mielestäni positiivinen asia.
Mitä ihmettä, sinä lopetat tapailun, jos mielestäsi joku muuten hyvä mies on vaikka laskuvarjojääkäri?
Ei mies ole hyvä minulle, jos on innostunut sotimisesta. Onko sinulla useinkin tapana pyöriä ihmisten kanssa joissa on iso vika, mutta muuten "hyvä"?
Miten fyysinen ja psyykkinen terveys ja kestävyys voi olla iso vika? No toki tyyppi voi olla sen lisäksi mulkkukin, mutta niin voi kuka vaan sivarikin.
Minua ei kiinnosta jankata sinun kanssasi. En hyväksy miestä joka on panostanut armeijassa pärjäämiseen. Se kertoo elämänarvoista jotka eivät sovi yhteen omieni kanssa. Vastasin aloittajan kysymykseen, siihen saat sinäkin tyytyä.
Ihan mielenkiinnosta; mitä te sitten teette miehesi kanssa jos tulisi sota? Ei siinä teidänkään elämänarvojanne kysellä jos joku tänne hyökkää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mieluummin otan miehen joka on käynyt armeijan. Silloin kun armeijassa vielä oikeasti tehtiin miehiä.
No tehdäänkö siellä nykyään sitten myös naisia, vai mitä ne,jo valmiiksi (sinne jo mennessään) naiset siellä sitten tekevät ?
Mulle ei ole merkitysta, avomies on kylla kaynyt armeijan. Iranissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Armeijan käyminen ei kiinnosta, paitsi sillä kehuskelu on punainen vaate. Samoin jos armeijassa on ollut pidempään kuin on pakko. Yksi tapailu loppui edellä mainituista syistä.
Se, että ei ole käynyt armeijaa, on mielestäni positiivinen asia.
Mitä ihmettä, sinä lopetat tapailun, jos mielestäsi joku muuten hyvä mies on vaikka laskuvarjojääkäri?
Ei mies ole hyvä minulle, jos on innostunut sotimisesta. Onko sinulla useinkin tapana pyöriä ihmisten kanssa joissa on iso vika, mutta muuten "hyvä"?
Miten fyysinen ja psyykkinen terveys ja kestävyys voi olla iso vika? No toki tyyppi voi olla sen lisäksi mulkkukin, mutta niin voi kuka vaan sivarikin.
Minua ei kiinnosta jankata sinun kanssasi. En hyväksy miestä joka on panostanut armeijassa pärjäämiseen. Se kertoo elämänarvoista jotka eivät sovi yhteen omieni kanssa. Vastasin aloittajan kysymykseen, siihen saat sinäkin tyytyä.
Minä en panostanut lainkaan, alisuoritin. Oli mukava pitää puheita n 100 sotilaalle. Se anto helvetisti itseluottamusta nuorelle miehelle. Kuitenkin kundit sano että sä pidät kynttilää vakan alla. Mua vaivas masennus koko ajan. Olin jostain syystä kapiaisten suosikki. Huomasiko ne masennuksen. Kävin Auk:n, en viitsinyt opetella mitään. Pelkäsin aseita. Sai rynkyn. Ei tullut mieleen ampua ketään, kummallista.
Ajatella jos olisit panostanut, niin olisit jo koko armeijan kuningas.
Tuossa on juuri sitä kehuskelua mitä en voi sietää.
Ei mun tarvinnut, koska mussa on tyyliä. Minä tykkään kehuskella itseäni, olen sellainen kaunis narsistipoika.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt, miten se tulivoima syntyy aseeseen. Esim rynnäkkökivääri, se on hirveä ase. Olen ampunut sillä. Las Vegasissa se äijä pisti sarjatulella. Oliko se Jyrki Siukonen joka sanoitti laulun "jäähyväiset aseille". Se oli kaunis laulu. Liisa Tavi sen esitti.
Näin kuvia Las Vegasissa, näin myös videokuvaa kun akti oli meneillään. Best Gore sivusto, joka ikävä kyllä poistettiin netistä keväällä -19. Oliko 54 vainajaa ja lopuksi ampui itseään. Ampui syyttömiä. Kuten Breivik.
Isojen firmojen pomot ja merkittävät tyypit käynyt RUK:n. Lisäksi he ovat ahkeria reserviläisiä ja tosi mukavia tyyppejä, ihan tosi. Isä sanoi, yhdessä asiassa hyvä, kaikissa asioissa hyvä. Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi, oli se upseeri tai sivari, ihan mitä tahansa. Tärkeintä on inhimillisyys.