Onko minulla liian kovat vaatimukset miehelle? (deittailu, kumppaninhaku)
Olen sinkku joka toivoisi suhdetta. Minulla on tällaisia ulkoisia kriteerejä/toiveita miehelle:
- Iältään suunnilleen 25-32 välillä
- Urheilullinen
- Miellyttävät kasvot
- 185 cm tai pitempi
- Vakaassa ja vähintään keskituloisessa työssä, tai valmistumassa sellaiseen
- Ei lapsia aiemmista suhteista, mutta haluaa niitä minun kanssani
- Haluaa sitoutua, mennä naimisiin, perustaa perheen
- Ei tupakoi, käyttää alkoholia harvoin tai ei ollenkaan.
... ja tässä olivat vain ulkoiset kriteerit, näiden lisäksi pitää tietysti olla henkinen yhteys, se kokemus että me "klikkaamme" ja sovimme persooniltamme yhteen.
Tällainen minä itse olen:
- 26v
- 165 cm / 55 kg, timmi, urheilen paljon, kroppa on mielestäni paras asia ulkonäössäni
- Kasvoiltani olen ilman meikkiä tavallinen/perusnätti, meikattuna kaunis
- Valmistuin vuosi sitten korkeakoulusta hyvintyöllistettyyn ja -palkattuun ammattiin, sain heti töitä
- Ei lapsia, mutta haluan niitä
- En tupakoi, juon alkoholia ehkä 2 kertaa vuodessa
- Elän terveellisesti ylipäätään ja pientä yksinäisyyttä lukuunottamatta voin hyvin ja olen fyysisesti & psyykkisesti terve.
Mitä sanotte? Ovatko vaatimukseni miehelle kohtuulliset sen kanssa, millainen itse olen? Tiedän että vaadin mieheltä paljon ja tavoittelen varmaankin sitä top kymmentä prosenttia kaikin tavoin, mutta toisaalta olen itsekin omasta mielestäni "tasokas" (kauheaa käyttää tuollaista sanaa ihmisistä, mutta en tiedä miten tuon muutenkaan ilmaisisin!).
Tuollaista toiveeni täyttävää miestä ei ole helppo löytää. Olen nyt ollut edellisen suhteen jäljiltä sinkkuna jo pian kolme vuotta, vaikka olen silloin tällöin käyttänyt deittipalveluitakin eli ollut sillä tavalla aktiivinen kumppaninhaussa.
Eksäni täytti kaikki nuo kriteerini lukuunottamatta sitä, että hän tiesi vakaasti ettei halua lapsia. Tämän takia suhteemme päättyikin. Olen nyt alkanut miettiä, enkö löydä miestä siksi että odotan liikoja. Olen noissa deittipalveluissa, sekä livenäkin saanut todella paljon lähestymisiä, mutta kukaan ei vain sytytä. Haikailenko minä jotain haavekuvaa joka ei voi koskaan toteutua oikeassa ihmisessä?
Koska tiedän, että läheskään kaikki eivät jaksa kirjoittaa kommenttia, lisään myös kyselyn tähän, niin saa vähällä vaivalla ilmaistua mielipiteensä. Olisin silti tosi iloinen sanallisista kommenteista :)
Kommentit (571)
Tottakai saa vaatimuksia olla. Jos vaikka autokaupassa on vain pitkä rivi ruosteisia röttelöitä, niin en varmasti osta niistä yhtäkään vaikka se olisi kaupungin ainoa autokauppa.
Jos viehättävyytesi perustuu kovaan kondikseen, niin sinulla on käynyt keskinkertainen tuuri ap. Moni nainen näyttää edelleen hyvältä ja säilyttävät kauniit kasvonsa, vaikka hieman kertyisikin kiloja.
Vierailija kirjoitti:
Mulle olisi kelvannut se sun täydellinen exä joka ei halunnut lapsia.
Kannattaa ottaa huomioon että ihmiset muuttuvat iän myötä, voi tulla sairauksia, ikäkriisejä ja vaikka mitä. Elämä ei ole täydellistä, ei kenelläkään vaikka olisi kuinka täydelliset kulissit. Ei sellaista unelmien prinssiä tai prinsessaa ole olemassakaan. Jos käydään aallonharjalla niin käydään aallon pohjallakin mutta eriasia sitten ketkä selviytyvät vastoinkäymisistäkin. Kaikkea ei voi saada. Tai kurotellessa ihan kaikkea niin voi epäonnistua pahemman kerran.
Jaa-a. 12 vuotta olen ollut yhdessä avovaimon kanssa, eikä aallonpohjia ole näkynyt. Tosin en valinnassa painottanut tissejä, peppua, hartioita, leukaa tai pituutta, vaan mm. perusarvoja, huumorintajua, mielenkiintoa elämää kohtaan, kunnianhimoa ja sen sellaista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä h'lvettiin tuollaiset listat. Ota ihmiset vastaan sellaisina kuin ovat. Saatat yllättyä.
20v päästä voi tulla katkeroituminen.
Höhlä, eihän se sitä tarkoita että tarvitsisi ensimmäisen vastaantulijan matkaan lähteä! Päin vastoin, katsele rauhassa ja tutustu ihmisiin ilman mitään ennakko-odotuksia tai vaatimuslistoja. Avartaa kummasti.
Pöljä, tollasen vaatimuslistan kanssa saattaa jäädä ikisinkuksi ja huomata 20 vuoden päästä olevansa edelleen lapseton (ja miehetön)
Hui kuinka "karmea" kohtalo. On toki lapsia haluavalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistää silmään tuo pituusero.
Sama. Yli 185 cm on vähemmistö. Ja toisekseen, itse olen 167 cm ja tapailin 185 cm joka tuntui vierelläni hujopilta. En ylttänyt kunnolla pussaamaan joka minulle on tärkeä asia. Ihmekö tuo että puolisoni on alle 180 cm.
Oletko tosissasi?
Mieheni on 176cm
Tarkoitin, että onko pussaamisen yltäminen todellakin sinulle tärkeä asia elämänkumppanin valinnassa?
Täältä löytyy toinen joille on. Pussataan aamulla, illalla, päivällä, tullessa, mennessä ja siinä välissäkin aina kun muistetaan.
Entä jos vastaan tulee kaikki nuo kriteerit täyttävä mies, mutta hän onkin 178cm pitkä. Jos voisit silti ottaa hänen, on koko lista pyyhkimisen arvoinen.
Itse en ikinä alkaisi tapailla naista, jolla tietäisin olevan lista vaatimuksista kumppanilta.
M32
Joo siis jo 180 senttisenä miehenä suuteleminen seisaaltaan menee omituiseksi jos nainen on 15 senttiä lyhyempi.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Niille jotka kommentoivat listani pinnallisuutta: mainitsinkin aloitusviestissä, että tässä ovat vain ulkoiset kriteerit. Niiden lisäksi tulee vielä persooniemme sopia yhteen, mutta tämä mielestäni selviää vain tutustumalla.
Ja toki joistakin noista kriteereistäni, esim. halusta sitoutua ja perustaa perhe, voi päätellä että arvostan miehessä esim. luotettavuutta ja perhekeskeisyyttä paljon.
Ap
Ne olivat kuitenkin ne jotka halusit tuoda esiin ja jo se kertoo paljon. Eikä kyse ole vain pelkistä yhtensopivista persoonista vaan mm. siitä onko toinen vaikkapa joustava, empaattinen, herkkä, kärsivällinen yms.
Kyllä se tosielämän rakastuminen tapahtuu lopulta niin että ihastut siihen toiseen kokonaisuutena ja vasta jälkikäteen alat tajuta mitkä hänen tarkemmin eriteltävät ominaisuutensa ovat. Sitten on plussaa jos melko moni asia on sama kuin olit alunperin ajatellut mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole.
Olen sinua vähän nuorempi mutta kuulostat kieltämättä idiootilta. Tapaile miehiä joiden seurassa on kivaa ja jotka kohtelevat sinua hyvin. Siinä ajan kanssa vasta näkee osuuko luonteet ja elämäntavat ja tavoitteet oikeasti yhteen vai ei. Yhteensopivuus > kemia.
Etsit vaan miestä joka rikastuttaa elämääsi. Jos etsit miestä joka saa heti jalat alta niin todennäköisesti se ei kestä ja mielenkiinto on täysin pinnallista ja ihastut vaan haavekuvaan miehestä. Anna niille oikeasti tilaisuus. Et todennäköisesti ikinä löydä miestä jos et jousta mistään. Ei sellaisia hyviä perhekeskeisiä pitkiä miehiä jotka rakastuu juuri sinuun oikeasti ole pahemmin tarjolla kuten itsekin kerroit.
Ap, nuo ulkonäkövaatimukset täyttää lähinnä vain ”alfa” miehet, ja niiden kanssa et lasta saa. Tästä hyvänä esimerkkinä exäsi, joo oli komea ja pitkä, mutta hän ei halunnut edes lisääntyä kanssasi.
Eli jos oikeasti haluat perheen, niin kannattaisiko keskittyä olennaiseen?
Kannattaa ihan suosiolla jättää lapsen teko väliin, sillä älykkyys periytyy valtaosin äidiltä, eli sinulta.
Miehenä vastaan että jokaisella on oikeus ihan itse asettaa odotukset ja "vaatimukset" tulevalle kumppanille. Niin minäkin teen. Eri asia sitten löytyykö sellaista täydellistä ikinä. Monesti kyllä sitten kun joku kiinnostava osuu kohdalle, niin alkaa nekin vaatimukset rapista.
Esimerkiksi oma puoliskoni oli ennen minun tapaamistani listannut ehdot miehen koulutustaustasta ja ulkonäöstä, enkä todellakaan ole mitään sinne päinkään. Silti kun kolahti niin kolahti, ja yhdessä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei taloudellisen hyvinvoinnin tavoittelemisessa ole mitään tuomittavaa. Se nyt vaan on fakta, että hyvätuloisen kumppanin kanssa eläminen on huolettomampaa kuin pienituloisen. Tähän varmaan joku haluaa nyt julistaa, ettei rahalla ole mitään tekemistä onnellisuuden ja rakkauden kanssa, mutta kyllä se vaan auttaa onnellisuudenkin saavuttamisessa, jos voi ruuhkavuosiin palkata vaikka siivojan pitämään kodin kunnossa, tilata safkat Woltista tai jäädä kotiin lasten kanssa, jos se tuntuu hyvältä ratkaisulta. Rahalla saa elämässä enemmän vaihtoehtoja.
Suomessa on niin raskas progressiivinen verotus ja niin kattavat julkiset palvelut, ettei niitä bruttotuloja kannata kuitenkaan liikaa tuijottaa. Jos nai esim. hyväsydämisen miehen 3000 euron kk liksalla sen 4500 euroa nauttivan kusipään sijasta, niin voi jäädä myös taloudellisesti voiton puolelle pitkällä aikavälillä, kun toinen ottaa vastuuta, ei petä eikä avioerokaan ole tarpeen. Erityisesti kannattaakin kiinnittää huomiota kemiaan ja siihen, onko mies uskollinen ja tunnollinen ihminen. Jos hyvällä tyypillä sattuu olemaan hyvät tulot, niin sehän on vain plussaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo siis jo 180 senttisenä miehenä suuteleminen seisaaltaan menee omituiseksi jos nainen on 15 senttiä lyhyempi.
Onko sillä pituudella todellisuudessa kovinkaan paljon merkitystä? Yleensä ihmiset ihastuvat itseään viehättävään ihmiseen, joka saattaa olla melkeinpä minkä pituinen vain. Itse olen rakastunut kahdesti, ensirakkauteni oli 167 pitkä ja nykyinen puolisoni 181 pitkä. 179 taitaa olla miesten keskipituus, joten 181 pitkän kohtaaminen on todennäköisempää kuin 167 pitkän, gaussin käyrä. Ja mainittakoon, että mieheni istui kun hänet ensimmäisen kerran näin ja ihastuin jo ennenkuin hänen keskinkertainen pituutensa kävi ilmi. Itse olen 159 lyhyehkö, mutten usko, että se on ikinä harmittanut ketään muuta kuin minua itseäni farkkuostoksilla.
Oisit sitä sitten napaan asti, heh.
Vierailija kirjoitti:
Minusta listasi on typerä. Liian ehdoton.
Sen pitäisi olla tyyliä:
-Mies viehättää minua ulkoisesti.
-Miehellä on tervehenkiset elintavat
-Mies on lähtökohtaisesti tasapainoinen ja mieleltään terve.
-Miehen elämä on raiteillaan.
-Minä pidän miehestä ja mies pitää minusta.
-Tulemme hyvin toimeen, arvostamme ja kunnioitamme toisiamme
-Rakastumme ja suunnittelemme elämämme yhdessä.Huomaa ettet ole ikinä ollutkaan rakastunut kun metsästät nimenomaan jotain x-ominaisuuksilla varustettua urosta toteuttamaan suunnitelmasi.
Ilmeisesti toivot myös edustuskelpoisen miehen tekevän sinusta jotenkin paremman ja arvokkaaamman. Ei tee, olet edelleen sievä nuorehko keskinkertaisesti pärjäävä melko kiva nainen. Eikä sinun tarvitse sen kummempi ollakaan, löydät vierellesi kyllä vertaisesi. Opettele hyväksymään omat puutteesi, ehkä toisenkin puutteet alkavat sitten näyttäytyä inhimillisinä.
Elämästäsi uhkaa tulla tylsä kulissi, joka kaatuu kun psyyke ei kestäkään kämppistelyä (jos edes tuollaista listamiestä löydät) ja toinen teistä rikkoo diilin ja suunnitelmat menee uusiksi joka tapauksessa. Roskiin tuo lista ja sydän edellä miesjahtiin.
Tuossa se on kaikkein oleellisin kriteeri. Jos kumppanisi pitää sinusta ja sinä pidät kumppanistasi, olette jo vahvasti voiton puolella. Onko tuohon pakko lisätä loputon lista silmien väriä, hauislihaksen ympärysmittaa, polvilumpioiden ulkonevuutta ja kulmahampaiden geometriaa? Onko niillä oikeasti elämässä jotain merkitystä?
Mä olen 166 ja mies 178 ja just passeli ero.
Toki pituus ei nyt ollut mitenkään edes mielessä kun mielenkiinto heräsi.
Nuo vaatimukset pituutta ja ikää koskien ovat mielestäni aavistuksen verran liian kovat. Eikö esim. 175cm pitkä, 38-vuotias mies kelpaisi jos täyttäisi kaikki muut (täysin kohtuulliset) kriteerit?
N22
Oletko itse kiinnostava ja persoonallinen? Kannattaa keskittyä elämässä omiin mielenkiinnonkohteisiin ja pitää hauskaa eikä vaan kirjoitella vaatimuslistoja miehistä. :) Kyllä joku kiva sitten tulee vastaan jossain vaiheessa. Olet niin nuori vielä.
Aika moni mies haluaa perustaa perheen muttei sitten loppujen lopuksi ole lainkaan perhekeskeinen. Lapset tehdään ikään kuin statussymboliksi. Toisekseen halu perustaa perhe ei mitenkään kerro luotettavuudesta.