Lue keskustelun säännöt.
Onko minulla liian kovat vaatimukset miehelle? (deittailu, kumppaninhaku)
06.08.2019 |
Olen sinkku joka toivoisi suhdetta. Minulla on tällaisia ulkoisia kriteerejä/toiveita miehelle:
- Iältään suunnilleen 25-32 välillä
- Urheilullinen
- Miellyttävät kasvot
- 185 cm tai pitempi
- Vakaassa ja vähintään keskituloisessa työssä, tai valmistumassa sellaiseen
- Ei lapsia aiemmista suhteista, mutta haluaa niitä minun kanssani
- Haluaa sitoutua, mennä naimisiin, perustaa perheen
- Ei tupakoi, käyttää alkoholia harvoin tai ei ollenkaan.
... ja tässä olivat vain ulkoiset kriteerit, näiden lisäksi pitää tietysti olla henkinen yhteys, se kokemus että me "klikkaamme" ja sovimme persooniltamme yhteen.
Tällainen minä itse olen:
- 26v
- 165 cm / 55 kg, timmi, urheilen paljon, kroppa on mielestäni paras asia ulkonäössäni
- Kasvoiltani olen ilman meikkiä tavallinen/perusnätti, meikattuna kaunis
- Valmistuin vuosi sitten korkeakoulusta hyvintyöllistettyyn ja -palkattuun ammattiin, sain heti töitä
- Ei lapsia, mutta haluan niitä
- En tupakoi, juon alkoholia ehkä 2 kertaa vuodessa
- Elän terveellisesti ylipäätään ja pientä yksinäisyyttä lukuunottamatta voin hyvin ja olen fyysisesti & psyykkisesti terve.
Mitä sanotte? Ovatko vaatimukseni miehelle kohtuulliset sen kanssa, millainen itse olen? Tiedän että vaadin mieheltä paljon ja tavoittelen varmaankin sitä top kymmentä prosenttia kaikin tavoin, mutta toisaalta olen itsekin omasta mielestäni "tasokas" (kauheaa käyttää tuollaista sanaa ihmisistä, mutta en tiedä miten tuon muutenkaan ilmaisisin!).
Tuollaista toiveeni täyttävää miestä ei ole helppo löytää. Olen nyt ollut edellisen suhteen jäljiltä sinkkuna jo pian kolme vuotta, vaikka olen silloin tällöin käyttänyt deittipalveluitakin eli ollut sillä tavalla aktiivinen kumppaninhaussa.
Eksäni täytti kaikki nuo kriteerini lukuunottamatta sitä, että hän tiesi vakaasti ettei halua lapsia. Tämän takia suhteemme päättyikin. Olen nyt alkanut miettiä, enkö löydä miestä siksi että odotan liikoja. Olen noissa deittipalveluissa, sekä livenäkin saanut todella paljon lähestymisiä, mutta kukaan ei vain sytytä. Haikailenko minä jotain haavekuvaa joka ei voi koskaan toteutua oikeassa ihmisessä?
Koska tiedän, että läheskään kaikki eivät jaksa kirjoittaa kommenttia, lisään myös kyselyn tähän, niin saa vähällä vaivalla ilmaistua mielipiteensä. Olisin silti tosi iloinen sanallisista kommenteista :)
Kommentit (571)
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Kello käy.
Sinun valttejasi ovat nuoruus, kauneus ja hyvä kroppa. Ne ovat useimmilla naisilla parhaimmillaan iässä 17-22v, mahdollisesti urheilullisella ja terveellisesti elävällä naisella n. 25v asti.
Mies joutuu odottamaan pidempään, mutta plussat (pituus, komeus, raha, status) säilyvät pidempään ja peräti kasvavat.
Suurin ongelmasi on että harva mies pitää naisesta joka luo vaatimuslistoja ja optimoi miehen tasokkuutta, genetiikkaa, varallisuutta, jne.
Ennustukseni on että tulet jäämään kakkoseksi naisille jotka ovat myös kauniita ja timmejä, mutta sen lisäksi empaattisempia, pehmeämpiä, seurallisempia ja hauskempia. Tulet deittailemaan useita laadukaita miehiä, mutta sinut jätetään "kalkkiviivoilla". Seksiä toki löydät aina.
Tiesithän että nuorten naisten keskuudessa valttikortteja miehessä on myös nuoruus ja hyvä kroppa?... Miehet ei myöskään komistu iän myötä vaan tuo on valhe jonka miehet ovat keksineet jotta voisivat jollain tapaa "kostaa" naisille jotka on heitä pettäneet. Nuori nainen valitsee ikäisensä tai max 5 v vanhemman miehen, ei 40-> miehiä. 40v mies voi löytää kumppaninn 40-50v naisista kyllä.
Missaat pointin koska haluat niin kovasti "antaa takaisin".
Kuvitellaan että olet oikeassa. Kun ap on sanotaanko nyt 28v, hänen tavoittelemansa miehet ovat edenneet urallaan hankkien rahaa ja statusta (+ itsevarmuutta jne), he ovat yhä komeita ja sinun viestisi mukaan 23-25v naisten silmissä riittävän nuoria.
Ap:lla on siis kilpakumppaneina oman ikäiset naiset ja nuoremmat naiset, hänen kaltaisensa semi-aspergerit ja seuralliset, kivat, empaattiset, hauskat kodin hengettäret jotka tyypillisesti naaraavat itselleen ap:n tavoittelemat alfat.
Ap:n tilanne heikkenee koko ajan suhteessa hänen tavoittelemiinsa miehiin.
28v nainen katselee silloin omanikäisiään ja max 5 vuotta vanhempia. Aina sieltä mies saadaan yksi koukkuun. 40v papparaisiin ei tarvitse tyytyä kuin vasta 40 vuotiaana sitten.
Varmasti joku mies aina löytyy hoikalle naiselle.
Mutta kuten jo mainitsin, koulutettuja ja hoikkia, pitkää/komeaa/koulutettua/menestyvää ja perhekeskeistä miestä etsiviä 28+ naisia on ainakin pk-seudulla laumoittain. Sen sijaan toivotut miehet ovat lähes kaikki viety. Jäljellä on miehet jotka eivät täytä listattuja toivomuksia, ja pelimiehet.
Ei ole kaikki viety. monetkin eroaa ja alkaa uusiin suhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taloudellisen hyvinvoinnin tavoittelemisessa ole mitään tuomittavaa. Se nyt vaan on fakta, että hyvätuloisen kumppanin kanssa eläminen on huolettomampaa kuin pienituloisen. Tähän varmaan joku haluaa nyt julistaa, ettei rahalla ole mitään tekemistä onnellisuuden ja rakkauden kanssa, mutta kyllä se vaan auttaa onnellisuudenkin saavuttamisessa, jos voi ruuhkavuosiin palkata vaikka siivojan pitämään kodin kunnossa, tilata safkat Woltista tai jäädä kotiin lasten kanssa, jos se tuntuu hyvältä ratkaisulta. Rahalla saa elämässä enemmän vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Pistää silmään tuo pituusero.
Sama. Yli 185 cm on vähemmistö. Ja toisekseen, itse olen 167 cm ja tapailin 185 cm joka tuntui vierelläni hujopilta. En ylttänyt kunnolla pussaamaan joka minulle on tärkeä asia. Ihmekö tuo että puolisoni on alle 180 cm.
Luulis että tuollaisia miehiä löytyy urheiluharrastusten parista paljonkin. Urheilullisuus = terveelliset elämäntavat, ja alle kolmekymppisistä löytyy varmasti perheettömiä sinkkuja. Aloita vaikka seinäkiipeily tms.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kaiken maailman vaatimuslistat 😂 Ihan oikeastiko joku henkisesti vakaa aikuinen ihminen tekee jotain listoja ihannekumppanin ominaisuuksista!? Paljon helpompaa olisi tutustua silmään miellyttäviin ihmisiin ihmisinä ja katsoa sovitaanko yhteen...
Ihan fiksua on miettiä jo etukäteen niitä ominaisuuksia, joiden kanssa ei voi/halua elää niin ei suotta tuhlaa omaa eikä toisen aikaa.
Ulkonäköön liittyvät vaatimukset taas on ihan yhtä olemassa olevia riippumatta siitä onko ne laitettu ihan vaikka paperille listattuna vaiko vaan omassa päässä "silmää miellyttävinä" . Ei niiden "silmää miellyttävien" piirteiden auki purkaminen tee niistä sen huonompia/pinnallisempia/naurettavampia. Ihan jokaisella niitä on ja kuuluukin olla, muutenhan jokainen kokeilisi ihan sen ekan vastaantulijan kanssa että sovitaanko yhteen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotukset ja vaatimukset pitää aina suhteuttaa siihen, että minkälainen henkilö niitä vaatimuksia esittää.
Tässä tapauksessa omien sanojensa mukaan arkikasvoinen, hyvässä kunnossa oleva töissä käyvä nainen on nyt asettanut vaatimuksensa. Ja kyseessä on hänen oman kuvauksensa mukaan hyvin perinteinen seiskan nainen.
Mitä tämä nainen taas haluaa on parhaaseen 10% kuuluvaa miestä, jonka lisäksi miehen kanssa pitäisi löytyä uskomaton kemia.
Sanotaan nyt suoraan, että mahdollisuutesi ovat erittäin huonot. Noita miehiä havittelee sinua nuoremmat, kauniskasvoisemmat ja korkeammin koulutetut naiset. Lisäksi noita miehiä on erittäin vähän vapaalla, koska he ovat jo onnellisessa parisuhteessa. Iso osa jäljellä jäävistä ovat todennäköisesti pelimiehiä, jotka rakentavat omaa panoharemiaan. Jos tavoitteenasi on päästä kyseisten miesten haaremin 13. jäseneksi, niin siihen sinulla saattaa olla mahkuja.
Lähes jokainen meistä joutuu tunnustamaan jossain vaiheessa itselleen, että ne omat ihanteet ovat ylimitoitettuja. Toiset tajuavat tämän 25, toiset 35 tai 49 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistää silmään tuo pituusero.
Sama. Yli 185 cm on vähemmistö. Ja toisekseen, itse olen 167 cm ja tapailin 185 cm joka tuntui vierelläni hujopilta. En ylttänyt kunnolla pussaamaan joka minulle on tärkeä asia. Ihmekö tuo että puolisoni on alle 180 cm.
Oletko tosissasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistää silmään tuo pituusero.
Sama. Yli 185 cm on vähemmistö. Ja toisekseen, itse olen 167 cm ja tapailin 185 cm joka tuntui vierelläni hujopilta. En ylttänyt kunnolla pussaamaan joka minulle on tärkeä asia. Ihmekö tuo että puolisoni on alle 180 cm.
Oletko tosissasi?
Mieheni on 176cm
Mitäs jos muuten mätsää, mut mies paljastuukin 184cm pitkäks, olisko se siinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistää silmään tuo pituusero.
Sama. Yli 185 cm on vähemmistö. Ja toisekseen, itse olen 167 cm ja tapailin 185 cm joka tuntui vierelläni hujopilta. En ylttänyt kunnolla pussaamaan joka minulle on tärkeä asia. Ihmekö tuo että puolisoni on alle 180 cm.
Oletko tosissasi?
Mieheni on 176cm
Tarkoitin, että onko pussaamisen yltäminen todellakin sinulle tärkeä asia elämänkumppanin valinnassa?
Vierailija kirjoitti:
Ei taloudellisen hyvinvoinnin tavoittelemisessa ole mitään tuomittavaa. Se nyt vaan on fakta, että hyvätuloisen kumppanin kanssa eläminen on huolettomampaa kuin pienituloisen. Tähän varmaan joku haluaa nyt julistaa, ettei rahalla ole mitään tekemistä onnellisuuden ja rakkauden kanssa, mutta kyllä se vaan auttaa onnellisuudenkin saavuttamisessa, jos voi ruuhkavuosiin palkata vaikka siivojan pitämään kodin kunnossa, tilata safkat Woltista tai jäädä kotiin lasten kanssa, jos se tuntuu hyvältä ratkaisulta. Rahalla saa elämässä enemmän vaihtoehtoja.
Onnellisuustutkimuksista tiedetään, että raha tekee onnellisemmaksi. Tai voihan sen tulkita myös niin päin, että rahattomuus tekee onnettomaksi. Jälkimmäinen lienee oikeampi tulkinta, koska tietyn varallisuuden jälkeen onnellisuus ei enää kasva.
Taloudellinen hyvinvointi on PALJON järkevämpi kriteeri kuin vaikka pituus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistää silmään tuo pituusero.
Sama. Yli 185 cm on vähemmistö. Ja toisekseen, itse olen 167 cm ja tapailin 185 cm joka tuntui vierelläni hujopilta. En ylttänyt kunnolla pussaamaan joka minulle on tärkeä asia. Ihmekö tuo että puolisoni on alle 180 cm.
Oletko tosissasi?
Mieheni on 176cm
Tarkoitin, että onko pussaamisen yltäminen todellakin sinulle tärkeä asia elämänkumppanin valinnassa?
Huvittavaa että naiset pitävät tätä typeränä kriteerinä, mutta esim. samanpituisuutta korkkarien kanssa tai miehen harteikkuutta ymmärrettävinä kriteereinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistää silmään tuo pituusero.
Sama. Yli 185 cm on vähemmistö. Ja toisekseen, itse olen 167 cm ja tapailin 185 cm joka tuntui vierelläni hujopilta. En ylttänyt kunnolla pussaamaan joka minulle on tärkeä asia. Ihmekö tuo että puolisoni on alle 180 cm.
Oletko tosissasi?
Mieheni on 176cm
Tarkoitin, että onko pussaamisen yltäminen todellakin sinulle tärkeä asia elämänkumppanin valinnassa?
Esimerkinomaisesti vertasin pussailuun.
Kanssakäyminen on, huom! minulle miellyttävämpää kun ei tarvitse niskojaan katkaista että näkee toisen silmät.
Ja kyllä, läheisyys on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tahansa noista kriteeresitä yksinään on kohtuullinen, mutta kuten jokainen todennäköisyyslaskentaa osaava tietää, useampi kriteeri romahduttaa nopeasti mahdollisuudet. Kaikki nuo kriteerit täyttäviä miehiä on jopa alle prosentti kaikista sinkkumiehistä, joten varaudu pitkään odotukseen.
Juuri tämä on se asia, jota naiset eivät tunnu ymmärtävän. Pituusvaatimus pudottaa ehkä 70% miehistä pois, ja ikävaatimus pienentää joukkoa entisestään. Työpaikan vakausvaatimus varsinkin nykyaikana pudottaa kelvollisten määrää edelleen rajusti jne.
Lopulta todellakin päästään tilanteeseen, jossa sadasta miehestä saattaa 1-2 olla vaaditun listan mukainen. Ja tämähän ei vielä takaa sitä, että ehdot täyttävä olisi sinkku ja aloittajasta kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos muuten mätsää, mut mies paljastuukin 184cm pitkäks, olisko se siinä?
Ap ei näe sinua koska katselee korkeammalle.
Mulle olisi kelvannut se sun täydellinen exä joka ei halunnut lapsia.
Kannattaa ottaa huomioon että ihmiset muuttuvat iän myötä, voi tulla sairauksia, ikäkriisejä ja vaikka mitä. Elämä ei ole täydellistä, ei kenelläkään vaikka olisi kuinka täydelliset kulissit. Ei sellaista unelmien prinssiä tai prinsessaa ole olemassakaan. Jos käydään aallonharjalla niin käydään aallon pohjallakin mutta eriasia sitten ketkä selviytyvät vastoinkäymisistäkin. Kaikkea ei voi saada. Tai kurotellessa ihan kaikkea niin voi epäonnistua pahemman kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistää silmään tuo pituusero.
Sama. Yli 185 cm on vähemmistö. Ja toisekseen, itse olen 167 cm ja tapailin 185 cm joka tuntui vierelläni hujopilta. En ylttänyt kunnolla pussaamaan joka minulle on tärkeä asia. Ihmekö tuo että puolisoni on alle 180 cm.
Oletko tosissasi?
Mieheni on 176cm
Tarkoitin, että onko pussaamisen yltäminen todellakin sinulle tärkeä asia elämänkumppanin valinnassa?
Huvittavaa että naiset pitävät tätä typeränä kriteerinä, mutta esim. samanpituisuutta korkkarien kanssa tai miehen harteikkuutta ymmärrettävinä kriteereinä.
Itse pidän sekä mainitsemiasi että pussauskriteeriä todella typerinä. Ilmeisesti jotkut sitten ihan mieluusti kärvistelevät epäluotettavan, itsekkään, köyhän ja kaikilta osin erihenkisen tuppisuun kanssa homeisessa vuokrakasarmissa, kunhan vaan sillä möröllä on leveät hartiat, ei tarvitse taivuttaa niskaa pussatessa (aina kerran vuodessa) ja korkkareita käyttäessä päät eivät keiku väärällä tavalla eri korkeudella peilistä katsottaessa.
Minusta listasi on typerä. Liian ehdoton.
Sen pitäisi olla tyyliä:
-Mies viehättää minua ulkoisesti.
-Miehellä on tervehenkiset elintavat
-Mies on lähtökohtaisesti tasapainoinen ja mieleltään terve.
-Miehen elämä on raiteillaan.
-Minä pidän miehestä ja mies pitää minusta.
-Tulemme hyvin toimeen, arvostamme ja kunnioitamme toisiamme
-Rakastumme ja suunnittelemme elämämme yhdessä.
Huomaa ettet ole ikinä ollutkaan rakastunut kun metsästät nimenomaan jotain x-ominaisuuksilla varustettua urosta toteuttamaan suunnitelmasi.
Ilmeisesti toivot myös edustuskelpoisen miehen tekevän sinusta jotenkin paremman ja arvokkaaamman. Ei tee, olet edelleen sievä nuorehko keskinkertaisesti pärjäävä melko kiva nainen. Eikä sinun tarvitse sen kummempi ollakaan, löydät vierellesi kyllä vertaisesi. Opettele hyväksymään omat puutteesi, ehkä toisenkin puutteet alkavat sitten näyttäytyä inhimillisinä.
Elämästäsi uhkaa tulla tylsä kulissi, joka kaatuu kun psyyke ei kestäkään kämppistelyä (jos edes tuollaista listamiestä löydät) ja toinen teistä rikkoo diilin ja suunnitelmat menee uusiksi joka tapauksessa. Roskiin tuo lista ja sydän edellä miesjahtiin.
Haha! Ei sinulla ole mitään ihannemiestä, sinähän olet mies! :D 1/5, upeasti eläydytty, silti liian ilmeinen.
N25