Lue keskustelun säännöt.
Mies sabotoi lapsen koulukäyntiä jo nyt, vaikka poika menee vasta ekalle
03.08.2019 |
Meillä on ekaluokkaansa aloittava poika. Poika on ihan tavallinen pieni koulutaipaleella aloitteleva lapsi, joka osaa jo lukea. Olen kannustanut lukemaan ja kirjoittamaan, olen opettanut alkeellista matematiikkaa ja muutenkin ohjannut parhaani mukaan kohti ahkeraa asennetta koulunkäyntiin.
Mies ei itse ollut koulussa kovin kummoinen, ehkä seiskan oppilas. Kävi amiksen, tekee alan töitä. Itse olin ysin-kympin tyttö, ja toivon, että voin kannustuksellani ohjata lastamme kohti menestystä opinnoissa.
Mies kuitenkin on tässä ohjauksessa tiellä. Hänen mielestään lapselle lukeminenkin on ollut humpuukia - hänen mielestään lapsen pitäisi pelata mielummin pleikkaria. Minä olen hoitanut iltasadut ja lukemaan opettelemiset, mies on käytännössä seissyt oven pielessä ja pudistellut päätään.
Poika on innoissaan koulun alkamisesta, mutta mies jarruttelee. ”Eihän sinusta vaan tule hikipinko, sinua kiusataan vielä koulussa!” Ei siis ole enää tuon mielikuvan mukaista päänpudistelua ovenpielessä, vaan suoraa, sanallista sabotointia niin, että kohde on meidän lapsemme. Mies on jämähtänyt jonnekin 80-luvulle, kun menestyviä kiusattiin ja heidän päitään uitettiin vessanpöntössä.
En tietenkään väheksy ammattikoulua, poikamme saa hankkia amiksesta ammatin jos niin valitsee, mutta haluan, että tämä tekee sen ahkerasti ja kunnianhimoisesti ja potentiaalinsa valjastaen.
Olemme aivan eri linjalla, enkä tiedä mitä tehdä. Kun mies alkoi antaa palautetta suoraan poikamme korville, aloin itse harkita eroa, jotta voin kasvattaa lapsemme itse. Niin erilaiset näkemyserot meillä kasvatuksesta on.
Mitä te tekisitte, kun puhe ei auta?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä näin: Itse olen ollut koulussa hyvin ahkera. Minulla on akateemiset vanhemmat ja minua kannustettiin.
Mies oli koulussa laiska. Hänen leski-isänsä ei kannustanut missään mitenkään. (hän lapsena jäänyt töysorvoksi)
Luulin, että itse kannustamalla ja opettamalla pystyn nostamaan lapseni hyviksi lukiolaisiksi.
Mutta ei. Miehen sanattomasta viestinnästä kuultaa koko ajan se, että omillaan on tultava toimeen. Hän ei edellytä mitään.Lisäksi lapsemme ovat perineet isältään lukihäiriön ja lievän keskittymisongelman. Esim lyhyt matikka menee esikoisella tasolla 5,5. Ja sen vielä joutuu kirjoittamaan, kun ruotsiakaan ei osaa.
Mies ei lainkaan tue patisteluani ottamaan koulu vakavammin.
Lasteni kaveripiiri ja ihastukset ovat samaa rataa heidän kanssaan.
Eli miettikää puolisoa valitessa ne myös hänen menestystään koulussa, jos teille on tärkeää, että lapsenne menestyvät. Ette pysty perimältään toisenlaisia muuksi muuttamaan.
Ja ikävä kyllä lasteni lapset lienevät samanlaisia tai huonompia koulussa ja urallaan. (kun heillä on sitten molemmat vanhemmat sitä huonoa tasoa)
Meidän sukuhaarassa mun lasten osalta loppui akateeminen sivistys minuun. Harmi kyllä.
Miksei yo- tai amk-koulutetut miehet kelvanneet? Eikö olleet tarpeeksi jännniä?
M/39
Valitettavasti tilanne oli ainakin omana opiskeluaikanani sellainen, että akateemiset miehet eivät akateemista naista päin vilkaisseetkaan. Tai jos vilkaisivat, niin niitä seuraavia treffejä ei koskaan tullut.
Niinkö? Itse olen DI kuten myös miehenikin, kyllä yliopistossa oli vientiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on lapsen oma tavoite? Toteuttaako molemmat vanhemmat omia tavoitteita lapsen kautta?
Jos lapsi on innostunut lukemisen opettelusta sitä tulee kannustaa. Jos se taas on lapselle enemmän tai vähemmän pakkopullaa, vähempikin riittää. Ei ole mikään pakko osata lukea ennen koulua, ei pidä tavoitella koulussa ysejä jos itselle seiskan taso on ok. Jos lapsi haluaa välillä pelata porukkaa ei äidin pidä sitä kieltää vain siksi että häntä ei asia kiinnosta eikä hän pidä sitä kovin tärkeänä.Ei opeteltu lukemaan risu toisessa kädessä, vaan poika on itse innokas oppimaan. Pleikkaria saa välillä pelata, mutta ei iltamyöhään (toisin kuin isänsä mielestä).
Seiskan taso on ihan hyvä taso, kunhan tekee parhaansa.
Ap
Tekee parhaansa niissä asioissa mitä äiti haluaa vai tekee parhaansa niissä asioissa joita isä pitää tärkeänä? Entä jos lapsi haluaa tehdä parhaansa lumilautailussa, mutta koulun voi suorittaa tekemällä vain sen tyydyttävän tason joka riittää seiskaan? (Puhumattakaan tilanteista joissa edes se parhaansa tekeminen ei riitä aina edes seiskaan.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä näin: Itse olen ollut koulussa hyvin ahkera. Minulla on akateemiset vanhemmat ja minua kannustettiin.
Mies oli koulussa laiska. Hänen leski-isänsä ei kannustanut missään mitenkään. (hän lapsena jäänyt töysorvoksi)
Luulin, että itse kannustamalla ja opettamalla pystyn nostamaan lapseni hyviksi lukiolaisiksi.
Mutta ei. Miehen sanattomasta viestinnästä kuultaa koko ajan se, että omillaan on tultava toimeen. Hän ei edellytä mitään.Lisäksi lapsemme ovat perineet isältään lukihäiriön ja lievän keskittymisongelman. Esim lyhyt matikka menee esikoisella tasolla 5,5. Ja sen vielä joutuu kirjoittamaan, kun ruotsiakaan ei osaa.
Mies ei lainkaan tue patisteluani ottamaan koulu vakavammin.
Lasteni kaveripiiri ja ihastukset ovat samaa rataa heidän kanssaan.
Eli miettikää puolisoa valitessa ne myös hänen menestystään koulussa, jos teille on tärkeää, että lapsenne menestyvät. Ette pysty perimältään toisenlaisia muuksi muuttamaan.
Ja ikävä kyllä lasteni lapset lienevät samanlaisia tai huonompia koulussa ja urallaan. (kun heillä on sitten molemmat vanhemmat sitä huonoa tasoa)
Meidän sukuhaarassa mun lasten osalta loppui akateeminen sivistys minuun. Harmi kyllä.
Miksei yo- tai amk-koulutetut miehet kelvanneet? Eikö olleet tarpeeksi jännniä?
M/39
Valitettavasti tilanne oli ainakin omana opiskeluaikanani sellainen, että akateemiset miehet eivät akateemista naista päin vilkaisseetkaan. Tai jos vilkaisivat, niin niitä seuraavia treffejä ei koskaan tullut.
Niinkö? Itse olen DI kuten myös miehenikin, kyllä yliopistossa oli vientiä...
Samoin minä, mutta tuohon aikaan olin jo siipan valinnut. Eli myöhäistä.
DI-koulutus on poikkeus. Naisvöhemmistö.
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni (maisteri tosin itse, mutta kouluttamattomasta kodista) möläytti jotain yhtä typerää lapsemme ollessa vauva. Pidin hänelle sellaisen puhuttelun, että ei sitä varmaan kuunaan unohda vaikka vauvahan ei vielä edes voi ymmärtää puhetta. Onneksi mies oppi kerrasta, melkein luudasta sai! Mutta oman lapsuudenkotinsa asenteita siinä oli osin tiedostamattaan siirtämässä omaan kasvatukseensa.
Ohs: Tässä oli hyvä pointi minusa se, mikä meisä jokaisen on hyvä muistaa ja tiedostaa: Meisä jokainen siirtää myös tiedostamattaan asenteita ja arvoja, joisa osan on omaksiunu itse jo lapsuudessa. Oma veljeni on valmistunut ammatikoulusta, samoin kuin hänen vaimonsa, jonka vanhemma ovat ymmärtääkseni ammattikoulusta valmistuneita
Molemmat vanhempamme ja me muut sisarukset olemme akateeemisia. Veli on nuorin ja hän on ainoa jolla meistä lapsista on omia lapsia. Tiedän, että hän lukee ilasadun päivittäin lapsilleen ja käy heidän kanssaan monissa eriyisesti (lasten)kulttuuri tapahtumassa, kuten viimeksi kesäteaterissa ja valikoiden (vanhempien) näyttelyissä ja museoissa (jne). Kaikki lapset ovat alle 10 vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Meillä näin: Itse olen ollut koulussa hyvin ahkera. Minulla on akateemiset vanhemmat ja minua kannustettiin.
Mies oli koulussa laiska. Hänen leski-isänsä ei kannustanut missään mitenkään. (hän lapsena jäänyt töysorvoksi)
Luulin, että itse kannustamalla ja opettamalla pystyn nostamaan lapseni hyviksi lukiolaisiksi.
Mutta ei. Miehen sanattomasta viestinnästä kuultaa koko ajan se, että omillaan on tultava toimeen. Hän ei edellytä mitään.Lisäksi lapsemme ovat perineet isältään lukihäiriön ja lievän keskittymisongelman. Esim lyhyt matikka menee esikoisella tasolla 5,5. Ja sen vielä joutuu kirjoittamaan, kun ruotsiakaan ei osaa.
Mies ei lainkaan tue patisteluani ottamaan koulu vakavammin.
Lasteni kaveripiiri ja ihastukset ovat samaa rataa heidän kanssaan.
Eli miettikää puolisoa valitessa ne myös hänen menestystään koulussa, jos teille on tärkeää, että lapsenne menestyvät. Ette pysty perimältään toisenlaisia muuksi muuttamaan.
Ja ikävä kyllä lasteni lapset lienevät samanlaisia tai huonompia koulussa ja urallaan. (kun heillä on sitten molemmat vanhemmat sitä huonoa tasoa)
Meidän sukuhaarassa mun lasten osalta loppui akateeminen sivistys minuun. Harmi kyllä.
Miehen molemmat vanhemmat kansakoulunläyneitä maatilallisia, vanhemmat eivät kannustaneet opiskeluissa. Mieheni valmustunut yliopistosta ja kaksi sisarustaan opistoista.
Lapsen oma innostus vie pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on lapsen oma tavoite? Toteuttaako molemmat vanhemmat omia tavoitteita lapsen kautta?
Jos lapsi on innostunut lukemisen opettelusta sitä tulee kannustaa. Jos se taas on lapselle enemmän tai vähemmän pakkopullaa, vähempikin riittää. Ei ole mikään pakko osata lukea ennen koulua, ei pidä tavoitella koulussa ysejä jos itselle seiskan taso on ok. Jos lapsi haluaa välillä pelata porukkaa ei äidin pidä sitä kieltää vain siksi että häntä ei asia kiinnosta eikä hän pidä sitä kovin tärkeänä.Ei opeteltu lukemaan risu toisessa kädessä, vaan poika on itse innokas oppimaan. Pleikkaria saa välillä pelata, mutta ei iltamyöhään (toisin kuin isänsä mielestä).
Seiskan taso on ihan hyvä taso, kunhan tekee parhaansa.
Ap
Tekee parhaansa niissä asioissa mitä äiti haluaa vai tekee parhaansa niissä asioissa joita isä pitää tärkeänä? Entä jos lapsi haluaa tehdä parhaansa lumilautailussa, mutta koulun voi suorittaa tekemällä vain sen tyydyttävän tason joka riittää seiskaan? (Puhumattakaan tilanteista joissa edes se parhaansa tekeminen ei riitä aina edes seiskaan.)
Ehkä oppii laiskottelemaan, kuten isänsä. Pelaamaan pleikalla. Eli ei mitään lumilautailun mestaruuksia ole tulossa.
En ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä näin: Itse olen ollut koulussa hyvin ahkera. Minulla on akateemiset vanhemmat ja minua kannustettiin.
Mies oli koulussa laiska. Hänen leski-isänsä ei kannustanut missään mitenkään. (hän lapsena jäänyt töysorvoksi)
Luulin, että itse kannustamalla ja opettamalla pystyn nostamaan lapseni hyviksi lukiolaisiksi.
Mutta ei. Miehen sanattomasta viestinnästä kuultaa koko ajan se, että omillaan on tultava toimeen. Hän ei edellytä mitään.Lisäksi lapsemme ovat perineet isältään lukihäiriön ja lievän keskittymisongelman. Esim lyhyt matikka menee esikoisella tasolla 5,5. Ja sen vielä joutuu kirjoittamaan, kun ruotsiakaan ei osaa.
Mies ei lainkaan tue patisteluani ottamaan koulu vakavammin.
Lasteni kaveripiiri ja ihastukset ovat samaa rataa heidän kanssaan.
Eli miettikää puolisoa valitessa ne myös hänen menestystään koulussa, jos teille on tärkeää, että lapsenne menestyvät. Ette pysty perimältään toisenlaisia muuksi muuttamaan.
Ja ikävä kyllä lasteni lapset lienevät samanlaisia tai huonompia koulussa ja urallaan. (kun heillä on sitten molemmat vanhemmat sitä huonoa tasoa)
Meidän sukuhaarassa mun lasten osalta loppui akateeminen sivistys minuun. Harmi kyllä.
Miksei yo- tai amk-koulutetut miehet kelvanneet? Eikö olleet tarpeeksi jännniä?
M/39
Valitettavasti tilanne oli ainakin omana opiskeluaikanani sellainen, että akateemiset miehet eivät akateemista naista päin vilkaisseetkaan. Tai jos vilkaisivat, niin niitä seuraavia treffejä ei koskaan tullut.
Mistä tämä johtui? Saman huomasin minä.
Oliko kyseessä jotain valikoivaa katsetta, ette laskeneet akateemisista miehiksi muuta kuin lätkää pelaavat kylterit ja lakimiehet?
M/39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä näin: Itse olen ollut koulussa hyvin ahkera. Minulla on akateemiset vanhemmat ja minua kannustettiin.
Mies oli koulussa laiska. Hänen leski-isänsä ei kannustanut missään mitenkään. (hän lapsena jäänyt töysorvoksi)
Luulin, että itse kannustamalla ja opettamalla pystyn nostamaan lapseni hyviksi lukiolaisiksi.
Mutta ei. Miehen sanattomasta viestinnästä kuultaa koko ajan se, että omillaan on tultava toimeen. Hän ei edellytä mitään.Lisäksi lapsemme ovat perineet isältään lukihäiriön ja lievän keskittymisongelman. Esim lyhyt matikka menee esikoisella tasolla 5,5. Ja sen vielä joutuu kirjoittamaan, kun ruotsiakaan ei osaa.
Mies ei lainkaan tue patisteluani ottamaan koulu vakavammin.
Lasteni kaveripiiri ja ihastukset ovat samaa rataa heidän kanssaan.
Eli miettikää puolisoa valitessa ne myös hänen menestystään koulussa, jos teille on tärkeää, että lapsenne menestyvät. Ette pysty perimältään toisenlaisia muuksi muuttamaan.
Ja ikävä kyllä lasteni lapset lienevät samanlaisia tai huonompia koulussa ja urallaan. (kun heillä on sitten molemmat vanhemmat sitä huonoa tasoa)
Meidän sukuhaarassa mun lasten osalta loppui akateeminen sivistys minuun. Harmi kyllä.
Miehen molemmat vanhemmat kansakoulunläyneitä maatilallisia, vanhemmat eivät kannustaneet opiskeluissa. Mieheni valmustunut yliopistosta ja kaksi sisarustaan opistoista.
Lapsen oma innostus vie pitkälle.
Tiedän tuollaisen tapauksen.
Olot köyhällä maatilalla olivat niin huonot, että lapsi päätti lukea ammatin, jossa tulee varakkaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä näin: Itse olen ollut koulussa hyvin ahkera. Minulla on akateemiset vanhemmat ja minua kannustettiin.
Mies oli koulussa laiska. Hänen leski-isänsä ei kannustanut missään mitenkään. (hän lapsena jäänyt töysorvoksi)
Luulin, että itse kannustamalla ja opettamalla pystyn nostamaan lapseni hyviksi lukiolaisiksi.
Mutta ei. Miehen sanattomasta viestinnästä kuultaa koko ajan se, että omillaan on tultava toimeen. Hän ei edellytä mitään.Lisäksi lapsemme ovat perineet isältään lukihäiriön ja lievän keskittymisongelman. Esim lyhyt matikka menee esikoisella tasolla 5,5. Ja sen vielä joutuu kirjoittamaan, kun ruotsiakaan ei osaa.
Mies ei lainkaan tue patisteluani ottamaan koulu vakavammin.
Lasteni kaveripiiri ja ihastukset ovat samaa rataa heidän kanssaan.
Eli miettikää puolisoa valitessa ne myös hänen menestystään koulussa, jos teille on tärkeää, että lapsenne menestyvät. Ette pysty perimältään toisenlaisia muuksi muuttamaan.
Ja ikävä kyllä lasteni lapset lienevät samanlaisia tai huonompia koulussa ja urallaan. (kun heillä on sitten molemmat vanhemmat sitä huonoa tasoa)
Meidän sukuhaarassa mun lasten osalta loppui akateeminen sivistys minuun. Harmi kyllä.
Miksei yo- tai amk-koulutetut miehet kelvanneet? Eikö olleet tarpeeksi jännniä?
M/39
Valitettavasti tilanne oli ainakin omana opiskeluaikanani sellainen, että akateemiset miehet eivät akateemista naista päin vilkaisseetkaan. Tai jos vilkaisivat, niin niitä seuraavia treffejä ei koskaan tullut.
Mistä tämä johtui? Saman huomasin minä.
Oliko kyseessä jotain valikoivaa katsetta, ette laskeneet akateemisista miehiksi muuta kuin lätkää pelaavat kylterit ja lakimiehet?
M/39
Ei taatusti ollut. Toivoin aloitteita jo pitkän matikan, fysiikan ja kemian ryhmässä lukiossa. Ei yhtään aloitetta. (itse naisena en uskaltanut, toivoin vain)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on lapsen oma tavoite? Toteuttaako molemmat vanhemmat omia tavoitteita lapsen kautta?
Jos lapsi on innostunut lukemisen opettelusta sitä tulee kannustaa. Jos se taas on lapselle enemmän tai vähemmän pakkopullaa, vähempikin riittää. Ei ole mikään pakko osata lukea ennen koulua, ei pidä tavoitella koulussa ysejä jos itselle seiskan taso on ok. Jos lapsi haluaa välillä pelata porukkaa ei äidin pidä sitä kieltää vain siksi että häntä ei asia kiinnosta eikä hän pidä sitä kovin tärkeänä.Ei opeteltu lukemaan risu toisessa kädessä, vaan poika on itse innokas oppimaan. Pleikkaria saa välillä pelata, mutta ei iltamyöhään (toisin kuin isänsä mielestä).
Seiskan taso on ihan hyvä taso, kunhan tekee parhaansa.
Ap
Tekee parhaansa niissä asioissa mitä äiti haluaa vai tekee parhaansa niissä asioissa joita isä pitää tärkeänä? Entä jos lapsi haluaa tehdä parhaansa lumilautailussa, mutta koulun voi suorittaa tekemällä vain sen tyydyttävän tason joka riittää seiskaan? (Puhumattakaan tilanteista joissa edes se parhaansa tekeminen ei riitä aina edes seiskaan.)
Ehkä oppii laiskottelemaan, kuten isänsä. Pelaamaan pleikalla. Eli ei mitään lumilautailun mestaruuksia ole tulossa.
En ole ap.
Äidille riittää vain se että lapsi on mestari? Jos ei koulunkäynnissä niin sitten jossakin johon lapsi itse haluaa panostaa?
Tässä puhuu kyllä varsinainen tietäjä! Mun poikaa kiusattiin koulussa, ne sai lopulta muun loppumaan mutta ei ulkopuolelle jättämistä! ei siinä lasut auta!
Vierailija kirjoitti:
Kerro miehelle, että ei lapsia nykyisin juurikaan kiusata koulussa, koska tämän päivän lapset eivät enää saa väkivaltamallia kotoa (toisin kuin 80-luvun lapset, jolloin perheväkivalta vielä oli laillista). Ja jos jonkun perheen lapsi poikkeuksellisesti kiusaa, niin koulu tekee kiusaajasta lasun, eli ongelma ratkeaa sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi annat miehen käyttäytyä noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä toi koulu on teille molemmille aivan liian iso juttu. En tiedä miksi.
Kyllä koulut kannattaa käydä hyvin alusta alkaen, niin siitä ei tule vaikeaa missään vaiheessa.
Mitään näin typerää en muista kuulleeni koskaan :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi annat miehen käyttäytyä noin?
Tätä on nyt ihmetelty. Enkä annakaan, vaan olen yrittänyt puhua miehen kanssa, mutta kuten sanoin, puhe ei auta.
Taidan kokeilla ”nyrkillä pöytään”-taktiikkaa, jota ehdotettiin. Jos sekään ei tuo tulosta, niin läksyt tehdään jossain ihan muualla kuin tässä kodissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä näin: Itse olen ollut koulussa hyvin ahkera. Minulla on akateemiset vanhemmat ja minua kannustettiin.
Mies oli koulussa laiska. Hänen leski-isänsä ei kannustanut missään mitenkään. (hän lapsena jäänyt töysorvoksi)
Luulin, että itse kannustamalla ja opettamalla pystyn nostamaan lapseni hyviksi lukiolaisiksi.
Mutta ei. Miehen sanattomasta viestinnästä kuultaa koko ajan se, että omillaan on tultava toimeen. Hän ei edellytä mitään.Lisäksi lapsemme ovat perineet isältään lukihäiriön ja lievän keskittymisongelman. Esim lyhyt matikka menee esikoisella tasolla 5,5. Ja sen vielä joutuu kirjoittamaan, kun ruotsiakaan ei osaa.
Mies ei lainkaan tue patisteluani ottamaan koulu vakavammin.
Lasteni kaveripiiri ja ihastukset ovat samaa rataa heidän kanssaan.
Eli miettikää puolisoa valitessa ne myös hänen menestystään koulussa, jos teille on tärkeää, että lapsenne menestyvät. Ette pysty perimältään toisenlaisia muuksi muuttamaan.
Ja ikävä kyllä lasteni lapset lienevät samanlaisia tai huonompia koulussa ja urallaan. (kun heillä on sitten molemmat vanhemmat sitä huonoa tasoa)
Meidän sukuhaarassa mun lasten osalta loppui akateeminen sivistys minuun. Harmi kyllä.
Miksei yo- tai amk-koulutetut miehet kelvanneet? Eikö olleet tarpeeksi jännniä?
M/39
Valitettavasti tilanne oli ainakin omana opiskeluaikanani sellainen, että akateemiset miehet eivät akateemista naista päin vilkaisseetkaan. Tai jos vilkaisivat, niin niitä seuraavia treffejä ei koskaan tullut.
Niinkö? Itse olen DI kuten myös miehenikin, kyllä yliopistossa oli vientiä...
Samoin minä, mutta tuohon aikaan olin jo siipan valinnut. Eli myöhäistä.
DI-koulutus on poikkeus. Naisvöhemmistö.
Eivät teekkaritytöt missään suljetussa miesenemmistöisessä eriössä eläneet. Poikaystävä saattoi olla esim. kemiaa tai lakia lukeva...
Tärkein poikien koulupärjäämistä edistävä asia olisi yksinkertaisesti se että miehet panostaisivat enemmän lapsiinsa: lukisivat lapsille iltasadun ja antaisivat itse lukevan miehen mallin. Veisivät lapsia kehittäviin harrastuksiin. Pitäisivät itse enemmän vanhemmanvapaita.
Ihan vaan sivuhuomiona, ei se koskaan ole todellisuudessa mennyt niin, että koulussa menestyviä kiusataan, paitsi amerikkalaisissa tv-sarjoissa. Kyllä ne on ne keskiverrosti tai hyvin pärjäävät jotka kiusaavat, kiusatuissa on sitten oppimisvaikeuksista kärsiviä ja millä tahansa muulla tavalla erilaisia, jotka nyt vaan sattuvat valikoitumaan uhreiksi. Sellaista "nörttien" kiusaamista ei ole koskaan ollut muualla kuin fiktiossa.
Vierailija kirjoitti:
Kerro miehelle, että ei lapsia nykyisin juurikaan kiusata koulussa, koska tämän päivän lapset eivät enää saa väkivaltamallia kotoa (toisin kuin 80-luvun lapset, jolloin perheväkivalta vielä oli laillista). Ja jos jonkun perheen lapsi poikkeuksellisesti kiusaa, niin koulu tekee kiusaajasta lasun, eli ongelma ratkeaa sillä.
Valehteleminen on rumaa ja vaikka mies olisikin tollo, saattaa hän silti olla maailman menosta perillä.
Taas näin opena kiitän, kun kasvatatte näin koulumyönteisiä lapsia.. Mikä tuollaisia ihmisiä vaivaa jotka vähättelevät oppimista, lapsilla on luontainen halu oppia uutta?Toisekseen, kuka vanhemmista ei halua hyvää tulevaisuutta lapselleen, kilpailu kiristyy koko ajan, ilman opiskeluja ei pärjää. Ja miksi teette lapsia tuollaisten urpojen kanssa???
Mistä tämä johtui? Saman huomasin minä.