Sinkkuus ja yksinäisyys masentaa

Sinkkuna kun se on vastentahtoista. Tuntuu kuin olisit vankilassa josta katselet kuinka elämäsi valuu hukkaan.

Minun on helppoa tutustua ihmisiin. Menen luo, tervehdin ja kerron kuka olen. Kuuntelen hetken, mistä jutellaan ja menen jutteluun mukaan. Poislähtiessä saatan kysyä, lähteekö joku samaan suuntaan. Toisinaan seuraan vaiteliaampana vierestä vähän pidempään, mutta yleensä kiinnostun ihmisistä nopeasti ja alan jutella. En muista, milloin en olisi "päässyt porukkaan mukaan".  Ensin tutustun ehkä yhteen enemmän, sitten toiseen ja lopulta siinä onkin kaveriporukka johon itsekin kuulun. Ehkei tuollainen kaikilla toimi, mutta rohkenisitko kokeilla?

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisen aikuisen ihmisen on hyvin vaikeata tai mahdotonta päästä mukaan mihinkään kaveriporukkaan mikä on saattanut muodostua jo hiekkalaatikolla. Oikeastaan toinen yksinäinen on ainut vaihtoehto.

Juuri näin. Oon 31v ja oikeastaan ainoat hyvät kaverit ovat yläkouluajoilta. Lukion jälkeen olen päässyt pariin kaveriporukkaan ns. ulkojäseneksi eli mun järjestämiin juttuihin kyllä yleensä tullaan, mutta en ole varsinaisesti osa tiivistä ydinporukkaa, mikä ilmenee eri tavoin

Vierailija kirjoitti:

Minun on helppoa tutustua ihmisiin. Menen luo, tervehdin ja kerron kuka olen. Kuuntelen hetken, mistä jutellaan ja menen jutteluun mukaan. Poislähtiessä saatan kysyä, lähteekö joku samaan suuntaan. Toisinaan seuraan vaiteliaampana vierestä vähän pidempään, mutta yleensä kiinnostun ihmisistä nopeasti ja alan jutella. En muista, milloin en olisi "päässyt porukkaan mukaan".  Ensin tutustun ehkä yhteen enemmän, sitten toiseen ja lopulta siinä onkin kaveriporukka johon itsekin kuulun. Ehkei tuollainen kaikilla toimi, mutta rohkenisitko kokeilla?

Siis millaisissa tilanteissa tuota teet? Jos näet kun kaupan aulassa jotkut keskustelevat niin menetkö vaan esittäytymään ja jaat omat mietteesi aiheesta?

Jos taas tarkoitat jotain kaveriporukan illanistujaisia niin huomaa että yksinäisellä ei ole niihin mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nainen ei saisi yrittää sinkkumiestä, josta on kiinnostunut ja josta ehkä muutkin ovat kiinnostuneet? Eihän miestenkään tarvitse lähestyä naista, josta ei ole kiinnostunut ja josta kukaan muukaan ei ole kiinnostunut. (Mistä ylipäänsä tällaisen analyysin voisi tilata, josta voisi katsoa kuinka moni on kenestäkin kiinnostinut?)

Kiinnostuminen ylipäänsä ei ole tahdon asia vaan alitajuista. On siiis aivan naivi tuo ajatuksesi siitä, että naisen pitäisi suunnata kiinnostuksensa jonnekin pois kiinnostuksestaan tietoisesti. Se kun ei ole mahdollista :D Tykkäämistä ei voi ohjata. Ihmisistä tykkää tai ei tykkää, mutta tahdonvoimalla tykkäämistä ei voi ohjata tai suunnata.

Kaikki miehet ei tykkää hoikista, kaikki ei tykkää pitkähiuksisista, kaikki ei tykkää tummista eikä kaikki vaaleista. Listaa voisi jatkaa...hymy on ruma, silmät ei miellytä, ääni on epämiellyttävä, nenä on liian sitä tai tätä.

Vaikutat aavistuksen katkeroituneelta ja se jos mikä on luotaantyöntävää.

------------------------------

Nyt on taas ihan levotonta valehtelua täällä. Hoikka ja pitkähiuksinen nainen, jos oikeasti tekee aloitteita miehille, ei taatusti saa pakkeja muuta kuin jos yrittää samaa miestä jota kaikki muutkin naiset yrittää, tai jotain varattuja miehiä.

Millaisia miehiä olet lähestynyt ja miten?

M/39

Jos lähestyt vain miehiä, joista 100 muutakin naista on kiinnostunut silläkin hetkellä, niin mikä on todennäköisyys että mies valitsee kaikista niistä naisista pysyväksi kumppanikseen juuri sinut?

M/39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on helppoa tutustua ihmisiin. Menen luo, tervehdin ja kerron kuka olen. Kuuntelen hetken, mistä jutellaan ja menen jutteluun mukaan. Poislähtiessä saatan kysyä, lähteekö joku samaan suuntaan. Toisinaan seuraan vaiteliaampana vierestä vähän pidempään, mutta yleensä kiinnostun ihmisistä nopeasti ja alan jutella. En muista, milloin en olisi "päässyt porukkaan mukaan".  Ensin tutustun ehkä yhteen enemmän, sitten toiseen ja lopulta siinä onkin kaveriporukka johon itsekin kuulun. Ehkei tuollainen kaikilla toimi, mutta rohkenisitko kokeilla?

Siis millaisissa tilanteissa tuota teet? Jos näet kun kaupan aulassa jotkut keskustelevat niin menetkö vaan esittäytymään ja jaat omat mietteesi aiheesta?

Jos taas tarkoitat jotain kaveriporukan illanistujaisia niin huomaa että yksinäisellä ei ole niihin mahdollisuuksia.

Yritän välttää tuntemattomien porukoihin menemistä kaupan aulassa, mutta sitäkin tapahtuu. Mulla on adhd. Mutta en voi sanoa yksinäiselle sinkulle, että hanki adhd samanlaisilla oireilla kuin mulla. Sori, ei tainnut tästä olla hyötyä :-/

Liity Facebookissa naisten treffit ryhmään, siellä tehdään porukalla tosi kivoja juttuja eri kaupungeissa

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisen aikuisen ihmisen on hyvin vaikeata tai mahdotonta päästä mukaan mihinkään kaveriporukkaan mikä on saattanut muodostua jo hiekkalaatikolla. Oikeastaan toinen yksinäinen on ainut vaihtoehto.

Miksi pitäisi päästä mukaan juuri porukkaan? Miksi yksi ihminen siitä porukasta ei riitä kaveriksi? Suuri osa keski-ikäisistä kuuluu usemapaankin porukkaan ja sen lisäksi heillä voi olla ystäviä ja kavereita, jotka eivät kuulu mihinkään näistä porukoista. 

Hanki ensin yksittäisiä ystäviä ja kavereita ja jos sulle porukka on tärkeämpi kuin yksilö, voit sen jälkeen koittaa muodostaa näistä ystävistäsi ja kavereistasi itsellesi sopivan porukan. 

Mies 39 vaihda jo levyä. Missään ei ole mitään tilastoa nähtävillä kuinka moni on kiinnostunut susta tai naapurin jormasta. Tuollaisia asioita on aivan turha miettiä.

Jos ihminen kiinnostuu ihmisestä josta moni muukin on kiinnostunut, sehän on vain luonnollista. Luuletko jotenkin, että jos ihminen ei saa sitä ihmistä, josta ei ole kiinnostunut, niin ihmisen pitäisi tyytyä sellaiseen, josta ei ole kiinnostunut vai mitä ihmettä sä oikein ajat takaa? Kuulostaa ajatuksenakin jo häiriintyneelle.

Vierailija kirjoitti:

Käyt kaksi kertaa päivässä lenkillä ja pohdit viikon ruokasi etukäteen?

Johtopäätös; et voi olla mikään hillitön sotan.orsu, joten sinkkuutesi ei johtune muodollisesta pätemättömyydestä.

Lisäjohtopäätös: sinkkuutesi johtuu jostain muusta.

Spekulaatio: et liikauta evääsikään sen eteen että jonain päivänä et olisi sinkku, et käy missään, et tee aloitteita, et käytä deittisovelluksia.

Toteamus: Odotat että prinssi valkoisella ratsullaan karauttaisi karmit kaulassa ovesi läpi kaappaamaan sinut mukaansa. Niin ei valitettavasti tosielämässä käy.

Nyt on pakko sanoa, että äitisi teki helvetinmoisen virheen, kun ei abo rtoinut sinua. Noin turhaa ihmistä maailma ei tarvitse. Olet oksettava.

Tuo mies 39 voisi oikeasti tukkia turpansa jo. Selostaa omia katkeria ja harhaisia oletuksiaan faktoina, ja kun täällä naissinkut jakavat kokemuksiaan niin syyttää valehtelusta.

Oikeasti törkeää käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Mies 39 vaihda jo levyä. Missään ei ole mitään tilastoa nähtävillä kuinka moni on kiinnostunut susta tai naapurin jormasta. Tuollaisia asioita on aivan turha miettiä.

Jos ihminen kiinnostuu ihmisestä josta moni muukin on kiinnostunut, sehän on vain luonnollista. Luuletko jotenkin, että jos ihminen ei saa sitä ihmistä, josta ei ole kiinnostunut, niin ihmisen pitäisi tyytyä sellaiseen, josta ei ole kiinnostunut vai mitä ihmettä sä oikein ajat takaa? Kuulostaa ajatuksenakin jo häiriintyneelle.

Jatka toki niiden kaikkien naisten suosiossa olevien miesten tavoittelua, jos uskot puolison niin löytyvän. Onnea valitsemallasi tiellä!

M/39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 39 vaihda jo levyä. Missään ei ole mitään tilastoa nähtävillä kuinka moni on kiinnostunut susta tai naapurin jormasta. Tuollaisia asioita on aivan turha miettiä.

Jos ihminen kiinnostuu ihmisestä josta moni muukin on kiinnostunut, sehän on vain luonnollista. Luuletko jotenkin, että jos ihminen ei saa sitä ihmistä, josta ei ole kiinnostunut, niin ihmisen pitäisi tyytyä sellaiseen, josta ei ole kiinnostunut vai mitä ihmettä sä oikein ajat takaa? Kuulostaa ajatuksenakin jo häiriintyneelle.

Jatka toki niiden kaikkien naisten suosiossa olevien miesten tavoittelua, jos uskot puolison niin löytyvän. Onnea valitsemallasi tiellä!

M/39

Sivusta, mitä jos antaisit aikuisen ihmisen ihan itse päättää mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 39 vaihda jo levyä. Missään ei ole mitään tilastoa nähtävillä kuinka moni on kiinnostunut susta tai naapurin jormasta. Tuollaisia asioita on aivan turha miettiä.

Jos ihminen kiinnostuu ihmisestä josta moni muukin on kiinnostunut, sehän on vain luonnollista. Luuletko jotenkin, että jos ihminen ei saa sitä ihmistä, josta ei ole kiinnostunut, niin ihmisen pitäisi tyytyä sellaiseen, josta ei ole kiinnostunut vai mitä ihmettä sä oikein ajat takaa? Kuulostaa ajatuksenakin jo häiriintyneelle.

Jatka toki niiden kaikkien naisten suosiossa olevien miesten tavoittelua, jos uskot puolison niin löytyvän. Onnea valitsemallasi tiellä!

M/39

Sivusta, mitä jos antaisit aikuisen ihmisen ihan itse päättää mitä tekee.

Niinhän minä äsken sanoinkin, että toivottavasti löytyy!

M/39

Vierailija kirjoitti:

Hyvin tutulta kuulostaa. Ihmiset jotka eivät ole koskaan olleet oikeasti yksin, eivät sitä ymmärrä kuinka paljon elämästä puuttuu kun ei ole yhteisöä jonka kanssa tehdä asioita, jakaa ihan tavan arkea, kuulumisia, auttaa puolin ja toisin. Olen sinkku, ystäväni ovat joko muuttaneet pois tai perheellistyneet, oma suku asuu kaukana eikä jaksa pitää yhteyttä. Työyhteisökin on hiljaisia introvertteja. 

Aiemmin olin kuullut kokemuksia siitä kuinka ystävät hylkäävät kun eroaa aikuisiällä enkä ajatellut että minulle niin kävisi, kuvittelin että ystäväni ovat tuollaisen yläpuolella. Vaan tapahtui se kuitenkin kun erosin 35-vuotiaana, enää ei tule kutsuja syömään, käymään paikoissa, viettämään aikaa perheellisten ja pariskuntien kanssa. Yritin toki itse kutsua ja järjestää pitkän aikaa, kunnes turhauduin siihen ettei kukaan kuitenkaan tule. Bileseuraksi kelpaan silloin harvoin kun bilettävät, siinä mielessä olen ehkä erilainen kuin sinä että minua ei yöelämä enää näin nelikymppisenä kiinnosta, ei edes kumppaninhakumielessä. 

Omaa elämää voi elää ja tehdä itselle mieleisiä asioita, harrastaa, opiskella ym. Silti elämä jää tyhjäksi kun sitä ei kenenkään kanssa jaa. 

En ehdi nyt lukemaan koko ketjua, mutta tämä viesti kyllä toi monia ajatuksia mieleen. Itse en ole eronnut ja olen sinkku edelleen, mutta muuten juuri nuo yksinäisyyden kokemukset ovat todella suuria. Minullakaan ei ole koskaan ollut sellaista porukkaa jonka kanssa viettää aikaa ja ihmiset joihin olen syvemmin tutustunut ovat aina jollakin tavalla lähteneet elämästäni kuten osa muuttanut, mennyt naimisiin ja joillakin muuten kiireitä. Minun on muutenkin vaikeaa tutustua muihin helposti ja tämäkin yksi syy miksen löydä niitä uusia ystäviä. Kyllä se silti satuttaa todella, kun on aina yksi ja tämä asia ollut elämässäni aina mukana. Muutin lapsena toiseen kaupunkiin ja jäin siellä yksin ja kiusattiin. Tästä oikeastaan alkoivat ne ikävät vuodet. Myönnän kyllä sen, että minustakin on tullut arempi ihminen ja ymmärrän sen, että itse pitää tehdä töitä, mutta silti tämä kaikki ei ole mitään helppoa. Minunkin on todella vaikeaa enää tuppautua muiden seuraan tai päästä porukkaan, jossa muut jo tuntevat toisensa ja niitä nuoruuden kavereita ei oikeastaan kunnolla ollutkaan joten ne muutamat ovat jo kauan olleet elämästäni pois. Olisi kiva joskus elää sitä "normaalia" elämää johon kuuluisi edes pari ystävää. En ole mikään ikävä ihminen kuitenkaan, vaikka ujo olen. 

Tämä kaikki on välillä todella surullista ja tuntuu pahalta se, kun jotkut eivät ymmärrä sitä, että moni varmaan yrittää saada seuraa tai löytää parisuhteen muttei onnistu siinä. Minussakin on tietysti ne huonot seikkani, mutta ei tämä silti kaikkea selitä ja tiedän ihmisiä, jotka ovat ihan puheliaita ja rohkeita ja ovat silti jääneet yksin. Tällaiselle ujommalle ja introvertille kaikki on vaan vielä vaikeampaa. Yksinäisyyteen tottuu ajan kanssa, mutta kyllä minullakin päivät toistavat itseään ja pitäisi osallistua eri juttuihin, mutta yksin on vaikeaa välillä lähteä minnekään. Elämä menee vähän kuin puolitehoilla ja mitään asioita ei voi jakaa toisen kanssa. Sellaista tylsää ja tyhjää todellakin. Itse en edes kaipaa mitään parisuhdetta kovinkaan paljon, kun en usko siihen että löytäisin ketään ja tämä on pakko tunnustaa. Olisi ihme jos niin kävisi. Ja tällä en tarkoita, että säälisin itseäni, mutta olen vaan siihen todellisuuten herännyt. Kavereita silti kaipaan joka päivä ja olisi kiva tehdä niitä tavallisia juttuja toisen kanssa, kuten kerrankin mennä ostoksille jonkun seurassa. Olen vielä melko nuori nainen, mutta pelkään kaiken menevän vaan väärään suuntaan. Eilenkin oli niin surullinen olo, että oli pakko katsoa kaikki "rentoutusvideoita" youtubesta ihan sen vuoksi, että kuuli jonkun puhuvan. Myöhemmin tuo nauratti, mutta silloin olin niin surullinen.

Sinkkuus ei ole sama asia kuin yksinäisyys. Moni tuntee itsensä yksinäiseksi, vaikka on parisuhteessakin. Ja vastaavasti moni sinkku ei tunne itseään lainkaan yksinäiseksi, koska heillä on paljon laajempi sosiaalinen elämä kuin monella parisuhteessa elävällä. Jotta puoliso ainoana ihmisenä koko maailmassa pystyisi poistamaan yksinäisyyden, puolison pitää olla just eikä melkein. Yleensä ihmiset ymmärtävät, ettei yksi ihminen pysty toteuttamaan kaikkia toiveita ja tarpeita. Sen vuoksi puolison lisäksi on myös ystäviä ja kavereita. 

Miten tästäkin saada aikaan joku väittely, kun toisten mielestä kaverien saaminen on niin helppoa ja eivät ymmärrä jos joku ei niitä saa ja toiset eivät taas usko, että saavat koskaan ketään kavereita. Ihmiset ovat yksilöitä, eikä kaikilla ole sama tilanne elämässään. Ja tämä sama myös parisuhteen saamisen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla tämä on heppoa. Ole hoikka ja haluttavan näköinen vartaloltasi, niin miehet on kimpussa. Miehellä nämä asiat ovatkin sitten paaaljon vaikeampia. 175cm "pitkänä" erityisen vaikeita. Ehkä joku kehitysvammainen nainen saattaa huolia, mutta itse en taas halua perhettä sellaisten kanssa perustaa. 

Vaihtoehtoina on tietysti liittyä esim. johonkin rikolliseen moottoripyöräkerhoon, jolloin nuoria naisia on kimpussa. 

M33

Sun asenne karkoittaa naiset. Mun mielestä on todella uskomatonta, että kuvittelet kenenkään normaalin nuoren naisen kiinnostuvan miehestä, joka kuuluu rikollisjärjestöön. Mulle ei kerta kaikkiaan avaudu tuollainen järjenjuoksu.

N23

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla tämä on heppoa. Ole hoikka ja haluttavan näköinen vartaloltasi, niin miehet on kimpussa. Miehellä nämä asiat ovatkin sitten paaaljon vaikeampia. 175cm "pitkänä" erityisen vaikeita. Ehkä joku kehitysvammainen nainen saattaa huolia, mutta itse en taas halua perhettä sellaisten kanssa perustaa. 

Vaihtoehtoina on tietysti liittyä esim. johonkin rikolliseen moottoripyöräkerhoon, jolloin nuoria naisia on kimpussa. 

M33

Ei ole kyllä naisena noin helppoa. Olen aina ollut hoikka ja pitkähiuksinen, mutta miehet eivät vaan kiinnostu. Kysyntää on vain ulkomailla. Suomessa vaikka kuinka tekisi aloitteita, niin aina tulee pakit.

Minua tutkijana ihan aidosti kiinnostaisi kuulla mitä ovat nämä naisten aloitteet joista palstalla kovasti kohistaan. Tarina tuntuu aina noudattelevan kutakuinkin samaa kaavaa: nainen tekee aloitteita, ja aina saa pakit. Sen jälkeen voidaankin julistaa kuinka nainen ei enää koskaan tee aloitteita.

Mutta mitä nämä naisten aloitteet tarkalleen ottaen pitävät sisällään?

Oletko sitä mieltä että ihmisellä pitää olla yliopistotutkinto nimittääkseen itseään tutkijaksi? Vai voiko kuka tahansa nimittää itseään niin jos toivoo saavansa ansaitsematonta kunnioitusta?

Sinähän se oleelliseen puutut. Osaatko vastata tutkijan alkuperäiseen kysymykseen kiemurtelematta?

Vastaa. Mikä tekee sinusta "tutkijan"?

Täällä sama tilanne. Suurimman osan elämästäni olen ollut yksin, osittain omasta tahdosta ja osittain jostain muista syistä. Joitakin vuosia sitten olin ihan ok sen kanssa enkä stressannut sitä sen enempää. Nyt lähes kolmekymppisenä en enää haluaisi olla yksin vaan kaipaisin ihmisiä ympärilleni ja myös kumppania. Tuntuu että suurimmalla osalla omasta ikäryhmästäni on jo vaimot tai avovaimot ja lapset. Sitten on se toinen puoli jotka ryyppää, rellestää ja harrastaa irtosuhteita. Itse en viihdy baareissa enkä alkoholin parissa eikä irtosuhteetkaan ole mun juttu. Olin kyllä pitkässä parisuhteessa, mutta sen päätyttyä päädyin taas täysin yksin.