Sinkkuus ja yksinäisyys masentaa

Hei ap,

löysin todella hyvän puolison, kun olin 40 v. Tutustuin häneen, kun olin 39 v työn merkeissä. Ehdin vielä saada siis perheen, 2 lastakin, koiran ja omakotitalon. Elämäni oli noin 10+ vuotta tylsää sinkkuelämää Hgin kantakaupungissa. Sitä ennen opiskeluajat, jolloin oli vielä "normaalia" olla sinkku.

Elämäni on muuttunut täysin. Kärsin itse todella paljon, olin ihan epätoivoinen. Suurin syy on, että olen ns. perheihminen, en ollenkaan nauttinut sinkkuelämästä, kaupunkielämästä tai ulkona käymisestä.

Sanoisin sulle, että vaikka "sattumalla" on sormensa pelissä ja koen oman puolisoni iltarukoukseen vastauksena, niin silti näin TOOODELLA paljon vaivaa miehen löytämiseksi. Tapasin, matkan varrella ihan kiinnostaviakin miehiä, ei silti lähtenyt kehittymään mitään, mutta pieni säpinä auttoi epätoivoon .Pahoja huteja ja pettymyksiä. Itsellä oli ehkä jokin itsetuntemuksen puute ongelmana. En oikein tiennyt, mitä halusin.  Kannattaa tehdä eri osa-alueilla jotakin, uusi työ, uusi opiskelu, uusi harrastus. Perheellisten kavereiden joukossa, kun liikkuu, niin siellä just voi tutustua samantyyppisiin ihmisiin myös, esim. jonkun siskon veljen kummin kaima.

Mies tosiaan vain löytyi ihan eri puolelta Suomea ja sen tyyppinen ihminen, etten olisi voinut koskaan edes sattumalta häneen törmätä missään. Ei kannata tuijottaa muita, itselläni esim. kaverit melkein vaihtuivat elämäntilanteen muuttumisen myötä, toki läheisiin ystäviin edelleen yhteyksissä. Elämä voi muuttua ja muuttuu, jos etsii muutosta, hiljalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nainen ei saisi yrittää sinkkumiestä, josta on kiinnostunut ja josta ehkä muutkin ovat kiinnostuneet? Eihän miestenkään tarvitse lähestyä naista, josta ei ole kiinnostunut ja josta kukaan muukaan ei ole kiinnostunut. (Mistä ylipäänsä tällaisen analyysin voisi tilata, josta voisi katsoa kuinka moni on kenestäkin kiinnostinut?)

Kiinnostuminen ylipäänsä ei ole tahdon asia vaan alitajuista. On siiis aivan naivi tuo ajatuksesi siitä, että naisen pitäisi suunnata kiinnostuksensa jonnekin pois kiinnostuksestaan tietoisesti. Se kun ei ole mahdollista :D Tykkäämistä ei voi ohjata. Ihmisistä tykkää tai ei tykkää, mutta tahdonvoimalla tykkäämistä ei voi ohjata tai suunnata.

Kaikki miehet ei tykkää hoikista, kaikki ei tykkää pitkähiuksisista, kaikki ei tykkää tummista eikä kaikki vaaleista. Listaa voisi jatkaa...hymy on ruma, silmät ei miellytä, ääni on epämiellyttävä, nenä on liian sitä tai tätä.

Vaikutat aavistuksen katkeroituneelta ja se jos mikä on luotaantyöntävää.

------------------------------

Nyt on taas ihan levotonta valehtelua täällä. Hoikka ja pitkähiuksinen nainen, jos oikeasti tekee aloitteita miehille, ei taatusti saa pakkeja muuta kuin jos yrittää samaa miestä jota kaikki muutkin naiset yrittää, tai jotain varattuja miehiä.

Millaisia miehiä olet lähestynyt ja miten?

M/39

Jos lähestyt vain miehiä, joista 100 muutakin naista on kiinnostunut silläkin hetkellä, niin mikä on todennäköisyys että mies valitsee kaikista niistä naisista pysyväksi kumppanikseen juuri sinut?

M/39

Miksi ihmeessä miehet aina kuvittelee, että jokainen nainen haluaa parisuhteeseen supersosiaalisen miehen kanssa? Eihän tuollaisen miehen kanssa yhteiselo olisi muuta kuin h*lvettiä kun kokoajan pitäisi olla menossa sinne ja tänne verkostoitumaan ja kuunnella sitä jatkuvaa leukojen louskutusta. Ainakin itse olen ihan aina etsinyt (ja myös lähestynyt) enemmänkin introverttia ja rauhallista miestä, mutta tällaiset miehet ei juurikaan innostu tavisnaisen aloitteista. Ilmeisesti ovat enempi perinteisiä arvoja arvostavia ja haluavat olla itse se, joka ottaa ensimmäisen askeleen.

N42

Yksinäisyys on ihan jees, vielä kun saisi elää erakkona jossain rauhassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nainen ei saisi yrittää sinkkumiestä, josta on kiinnostunut ja josta ehkä muutkin ovat kiinnostuneet? Eihän miestenkään tarvitse lähestyä naista, josta ei ole kiinnostunut ja josta kukaan muukaan ei ole kiinnostunut. (Mistä ylipäänsä tällaisen analyysin voisi tilata, josta voisi katsoa kuinka moni on kenestäkin kiinnostinut?)

Kiinnostuminen ylipäänsä ei ole tahdon asia vaan alitajuista. On siiis aivan naivi tuo ajatuksesi siitä, että naisen pitäisi suunnata kiinnostuksensa jonnekin pois kiinnostuksestaan tietoisesti. Se kun ei ole mahdollista :D Tykkäämistä ei voi ohjata. Ihmisistä tykkää tai ei tykkää, mutta tahdonvoimalla tykkäämistä ei voi ohjata tai suunnata.

Kaikki miehet ei tykkää hoikista, kaikki ei tykkää pitkähiuksisista, kaikki ei tykkää tummista eikä kaikki vaaleista. Listaa voisi jatkaa...hymy on ruma, silmät ei miellytä, ääni on epämiellyttävä, nenä on liian sitä tai tätä.

Vaikutat aavistuksen katkeroituneelta ja se jos mikä on luotaantyöntävää.

------------------------------

Nyt on taas ihan levotonta valehtelua täällä. Hoikka ja pitkähiuksinen nainen, jos oikeasti tekee aloitteita miehille, ei taatusti saa pakkeja muuta kuin jos yrittää samaa miestä jota kaikki muutkin naiset yrittää, tai jotain varattuja miehiä.

Millaisia miehiä olet lähestynyt ja miten?

M/39

Jos lähestyt vain miehiä, joista 100 muutakin naista on kiinnostunut silläkin hetkellä, niin mikä on todennäköisyys että mies valitsee kaikista niistä naisista pysyväksi kumppanikseen juuri sinut?

M/39

Miksi ihmeessä miehet aina kuvittelee, että jokainen nainen haluaa parisuhteeseen supersosiaalisen miehen kanssa? Eihän tuollaisen miehen kanssa yhteiselo olisi muuta kuin h*lvettiä kun kokoajan pitäisi olla menossa sinne ja tänne verkostoitumaan ja kuunnella sitä jatkuvaa leukojen louskutusta. Ainakin itse olen ihan aina etsinyt (ja myös lähestynyt) enemmänkin introverttia ja rauhallista miestä, mutta tällaiset miehet ei juurikaan innostu tavisnaisen aloitteista. Ilmeisesti ovat enempi perinteisiä arvoja arvostavia ja haluavat olla itse se, joka ottaa ensimmäisen askeleen.

N42

No voi höpö höpö nyt taas.

Muutostavaan kirjoitti:

Hei ap,

löysin todella hyvän puolison, kun olin 40 v. Tutustuin häneen, kun olin 39 v työn merkeissä. Ehdin vielä saada siis perheen, 2 lastakin, koiran ja omakotitalon. Elämäni oli noin 10+ vuotta tylsää sinkkuelämää Hgin kantakaupungissa. Sitä ennen opiskeluajat, jolloin oli vielä "normaalia" olla sinkku.

Elämäni on muuttunut täysin. Kärsin itse todella paljon, olin ihan epätoivoinen. Suurin syy on, että olen ns. perheihminen, en ollenkaan nauttinut sinkkuelämästä, kaupunkielämästä tai ulkona käymisestä.

Sanoisin sulle, että vaikka "sattumalla" on sormensa pelissä ja koen oman puolisoni iltarukoukseen vastauksena, niin silti näin TOOODELLA paljon vaivaa miehen löytämiseksi. Tapasin, matkan varrella ihan kiinnostaviakin miehiä, ei silti lähtenyt kehittymään mitään, mutta pieni säpinä auttoi epätoivoon .Pahoja huteja ja pettymyksiä. Itsellä oli ehkä jokin itsetuntemuksen puute ongelmana. En oikein tiennyt, mitä halusin.  Kannattaa tehdä eri osa-alueilla jotakin, uusi työ, uusi opiskelu, uusi harrastus. Perheellisten kavereiden joukossa, kun liikkuu, niin siellä just voi tutustua samantyyppisiin ihmisiin myös, esim. jonkun siskon veljen kummin kaima.

Mies tosiaan vain löytyi ihan eri puolelta Suomea ja sen tyyppinen ihminen, etten olisi voinut koskaan edes sattumalta häneen törmätä missään. Ei kannata tuijottaa muita, itselläni esim. kaverit melkein vaihtuivat elämäntilanteen muuttumisen myötä, toki läheisiin ystäviin edelleen yhteyksissä. Elämä voi muuttua ja muuttuu, jos etsii muutosta, hiljalleen.

Tämä oli rohkaiseva viesti, kiitos! Itseäni eniten huolettaa että jos vielä jonkun miehen löydän niin emme saa enää lapsia vaan olen jo liian vanha. 

N34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nainen ei saisi yrittää sinkkumiestä, josta on kiinnostunut ja josta ehkä muutkin ovat kiinnostuneet? Eihän miestenkään tarvitse lähestyä naista, josta ei ole kiinnostunut ja josta kukaan muukaan ei ole kiinnostunut. (Mistä ylipäänsä tällaisen analyysin voisi tilata, josta voisi katsoa kuinka moni on kenestäkin kiinnostinut?)

Kiinnostuminen ylipäänsä ei ole tahdon asia vaan alitajuista. On siiis aivan naivi tuo ajatuksesi siitä, että naisen pitäisi suunnata kiinnostuksensa jonnekin pois kiinnostuksestaan tietoisesti. Se kun ei ole mahdollista :D Tykkäämistä ei voi ohjata. Ihmisistä tykkää tai ei tykkää, mutta tahdonvoimalla tykkäämistä ei voi ohjata tai suunnata.

Kaikki miehet ei tykkää hoikista, kaikki ei tykkää pitkähiuksisista, kaikki ei tykkää tummista eikä kaikki vaaleista. Listaa voisi jatkaa...hymy on ruma, silmät ei miellytä, ääni on epämiellyttävä, nenä on liian sitä tai tätä.

Vaikutat aavistuksen katkeroituneelta ja se jos mikä on luotaantyöntävää.

------------------------------

Nyt on taas ihan levotonta valehtelua täällä. Hoikka ja pitkähiuksinen nainen, jos oikeasti tekee aloitteita miehille, ei taatusti saa pakkeja muuta kuin jos yrittää samaa miestä jota kaikki muutkin naiset yrittää, tai jotain varattuja miehiä.

Millaisia miehiä olet lähestynyt ja miten?

M/39

Jos lähestyt vain miehiä, joista 100 muutakin naista on kiinnostunut silläkin hetkellä, niin mikä on todennäköisyys että mies valitsee kaikista niistä naisista pysyväksi kumppanikseen juuri sinut?

M/39

Miksi ihmeessä miehet aina kuvittelee, että jokainen nainen haluaa parisuhteeseen supersosiaalisen miehen kanssa? Eihän tuollaisen miehen kanssa yhteiselo olisi muuta kuin h*lvettiä kun kokoajan pitäisi olla menossa sinne ja tänne verkostoitumaan ja kuunnella sitä jatkuvaa leukojen louskutusta. Ainakin itse olen ihan aina etsinyt (ja myös lähestynyt) enemmänkin introverttia ja rauhallista miestä, mutta tällaiset miehet ei juurikaan innostu tavisnaisen aloitteista. Ilmeisesti ovat enempi perinteisiä arvoja arvostavia ja haluavat olla itse se, joka ottaa ensimmäisen askeleen.

N42

Tästä olen kyllä eri mieltä. Itse olen introvertti enkä vieroksuisi yhtään jos nainen lähestyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisen aikuisen ihmisen on hyvin vaikeata tai mahdotonta päästä mukaan mihinkään kaveriporukkaan mikä on saattanut muodostua jo hiekkalaatikolla. Oikeastaan toinen yksinäinen on ainut vaihtoehto.

Tämä on oma kokemuksenikin. Minulla on kaksi löyhää kaveriporukkaa, joissa ei enää näin aikuisemmalla iällä ole mitenkään paljoa yhdistäviä tekijöitä. Toisessa porukassa yhdistää sinkkuus. Kaikki ovat joko ikisinkkuja, tai olleet pitkään sinkkuna kuten itse olen. Toisessa porukassa taas ydin on ollut yläaste/lukiokaveripiiri, johon itse en ole kuulunut, mutta joka on muotoutunut uudenlaiseksi osan porukasta muuttaessa ja muuttuessa.

Ensinmainitussa porukassa vallitseva fiilis on tietynlainen "luuseriuden" glorifiointi, koska osalla porukasta ei mene kovin hyvin. Itseäni tuo meininki harmittaa, koska olen kuitenkin pyrkinyt elämässä eteenpäin ja aion jatkossakin. Jälkimmäisessä porukassa taas pn viimevuosina vaikuttanut perheellistyneiden vetäytyminen omiin juttuihinsa, eivät osallistu enää kuin harvoin. Lisäksi melkein kaikki tuosta porukasta minua lukuunottamatta ovat muuttuneet änkyräpersuiksi. En oikeastaan samaistu kumpaankaan näistä kaveriporukoista, mutta parempiakaan kavereita en enää löydä. Lapsuuden kaveriporukalle olen jo sanonut heipat, alkoivat sellaisiksi perus työ ukoiksi ja datanomeiksi, jotka halveksuvat esim akateemisia.

M/39

No onpas outoa, mulla on 5 lapsuuden tuttua ja kaikki ollaan akateemisia, ja "änkyrä"persuja. Toi porukan vanhin oli kokoomuksen mies, mutta tunnusti tämän vuoden kalareissulla että persuja viimeksi äänesti. Niin me ollaan erilaisia. M44.

2 it-miestä

1 dippainssi

1 lakimies

Ja 1 käsien heiluttelija (mukava tyyppi vaikkei mitään osaa, kuin kalastaa ja juopotella lapissa niin kuin me muutkin)

Olen kanssa kyllästynyt sinkkuelämään. Elämässä on kaikki hyvin, käyn salilla, hoikka ja katson mitä syön jne laittaudun. Silti hiukan haastava kohdata ihanaa ja mukavaa miestä, joka on mielestäni söpö ja fiksu. Pitäisi olla luonne kunnossa, se on tärkein. Tinder ei ole oma paikks,liikaa ihmiset ghostaavat toisiaan jne.eivät kohtele kuin ihmisiä. Hyvä sovellus pilattu ihmisten huonolla käytöksellä. Ulkonäkö yksistään ei ole tärkein asia.. Mutta pituus ja urheilullisuus ovat plussaa, kuten hyvä työ ja rehellisyys.

Ratkaisuna käyn siis välillä yöelämässä..siellä kyllä tulee aina yleensä joku puhumaan.. Mutta sitten saattaa olla esim.lapsia toisella ja en halua sellaista suhdetta akateemisena itsenäisenä naisena. En halua äitipuoleksi, ikinä.

Mutta ainoa vaihtoehto on tehdä asian eteen jotain ja liikkua. Kukaan ei tule kotoa hakemaan. Sekin on fakta. Suomessa on sellainen kulttuuri, ettei ruokakaupassa oikeen tulla juttelemaan..vaikka jos unelmien mies siellä tulisi vastaan niin joku "Moi" jne hymy ja pysähtyminen juttelemaan olis kiva juttu. Suomessa on silti se hyväkin puoli ettei tuollaisia creepyjä aloituksia tule yleensä vastaan. Creepyä se on jos ei itseä kiinnosta.

Mutta kannattaa yrittää tutustua uusiin ihmisiin, niin se vaan menee että jos ei liiku tai laita itseään alttiiksi kohtaamisille niin vähemmän tapaa ihmisiä. Siksi käyn välillä yöelämässä, siellä kohtaa ihmisiä ja jossain kohtaa voi tulla sellainen kiinnostava ihminen vastaan.😊 Älä mieti sitä ikää, voit ottaa vaikka nuoremmankin kumppanin!

Viimeksi seurustelin itseäni 10 v.nuoremman kanssa, jota kiinnosti enemmän koti kuin baarit. Halusin käydä enemmän yhdessä ulkona kuin hän😀. Ja olen nainen 37.

Noin ei pidä kenestäkään sanoa. Törkeää!