Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvakuume ja miehelle opinnot kesken
Olen 28-vuotias, vakituisessa työsuhteessa oleva insinööri. Vauvakuume on kasvanut melkein järjettömäksi, mutta mieheni (avopuoliso) ei halua vielä lasta, sillä hänellä on opinnot kesken vielä reilun vuoden. Hänen mielestään opintojen tulisi olla kasassa ja elämän mallillaan, ennen kuin edes miettii perheenlisäystä. Tämä on tietysti hienoa, mutta mielestän tässä kohtaa vähän hölmöä kun taloutemme on ihan mukavasti tasapainossa. Esimerkiksi minun TESin mukaan saisin ensimmäiset kolme kuukautta palkkaa täysimääräisenä, ja sitten Kelan laskurin mukaan noin 105 eur/arkipäivä vanhempainpäivärahoja. Tulisimme siis vallanmainiosti toimeen! Mies on myös hyvin työllistävällä tekniikan alalla ja työskentelee osa-aikaisena opintojen rinnalla. Myös valmistumisen jälkeen voisi optimistisesti ajatella että töitä löytyy.
Tiedän, etten voi miestä pakottaa lapsen hankintaan ja toisaalta myös sen, että lapsen saamisessa voi kestää. Olisiko vertaistukea, tai muuten ajatuksia siitä kuinka suhtautua jos lapsihaaveet ovat eri tahdissa kumppanin kanssa? Kiire nyt ei vielä ole, mutta kyllä se kolmekymmentä siellä jo kolkuttelee..
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etköhän sä sen vuoden nyt voi vielä odottaa. Jos silloinkin mies vielä kieltäytyy, niin ei se tule sitä lasta haluamaan ollenkaan.
Tämä on se kamalin skenaario: odotan noin 1,5 vuotta että hän valmistuu, täytän 30, huomaan että hän ei oikeasti haluakaan lapsia ja sitten ollaankin lähtöruudussa.
No onneksi ei sentään näin pahaksi luulisi menevän, olemme keskustelleet tulevaisuuden haaveista ja tavoitteista. Näihin kuuluu vahvasti lapsi, mies on myös lapsirakas ja tottunut olemaan lasten kanssa. Olisi todellinen yllätys, jos hän täysin muuttaisi mielipiteen lasten suhteen.
Onko se tuo vauvakuume sana, joka saa ihmiset niin jyrkäksi kommenteissaan? En minä nyt väkisin ala lasta hankkimaan, mutta hyvässä vakiduunissa, mukavassa omistusasunnossa ja kolmenkympin lähestyessä lapsihaaveet ovat kyllä voimistuneet. Se kun on selvää, että ei lasta välttämättä heti saa ja yrittämistä nyt "turha" pitkälle viivyttää. Minulla koulut paketissa, mies AMK-insinööri, joka täydentää diplomi-insinööriksi ja työskentelee osa-aikaisena firmassa, jossa ollut aiemmin töissä täyttä päivää.
Ok, mutta mitä se omistusasunto asiaan vaikuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkeillä voi maailman tappiin ja sitten kun olisi "se" hetki, niin elämässä voi käydä vaikka mitä. Elämä koettelee, oli lasta tai ei.
Eihän miehen tarvitse työhaastattelussa lapsestaan puhua.
Ymmärrän kyllä tavallaan miestäsi ja onhan lapsi niin suuri vastuu, ettei sitä pidä mennä tekemään, jos ei vastuuseen ole valmis. Mutta kuulostaa kyllä siltä, että lapselle voisi nyt vuoden sisään olla hyvä hetki.
Tehkää kompromissi ja aloittakaa yrittäminen 6kk kuluttua. Sitä ennen rilluttelette ahkerasti!
Jäitä hattuun nyt, sitte vasta ku mieski on valmis.
Vauva sitä ja vauva tätä. Ketä vttua kiinnostaa??
Helppo homma. Sano vain, että seksiä ei tipu kondomin kanssa, eli jos haluaa niin sitten kiirusta niihin opintoihin tai kärvistelköön ilman seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikka, opiskelut, asunto ym on kaikki sellaisia jotka voi saavuttaa myös myöhemmin. Lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys minkään ikäisenä, mutta mitä enemmän ikää tulee todennäköisyys onnistua laskee. Tämä on fakta ja ihan sama onko joku tuttu saanut lapsen 40-vuotiaana, et itse välttämättä kuulu näihin onnekkaisiin joiden hedelmällinen ikä on pitkä.
Jos nyt laskee about tilastollisesti asiaa näin: aloitatte tänään yrittämään lasta, sinulla on ollut hormonaalinen ehkäisy käytössä (tämä ei toki välttämättä pidä paikkaansa mutta aika monella näin on ja siksi tämä olettamus tähän). Muutama kuukausi menee, että hormonikierto tasaantuu ja lapsen saaminen ylipäänsä on mahdollista sinun osaltasi. Tässä vaiheessa helposti eletään jo loppuvuotta. Sitten yritätte lasta aktiivisesti ja raskaudut 6 kk jälkeen eli ensivuoden kesäkuussa. Tällöin lapsi syntyy maaliskuussa 2021.
Oikeasti lapsen saaminen syliin asti on suht pitkä prosessi. Siinä ehtii kyllä muut asiat järjestää kuntoon odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vauva sitä ja vauva tätä. Ketä vttua kiinnostaa??
Sua ainakin kun piti vaivautua tänne asti kommentoimaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on vielä 10v aikaa, et sinäkään haaveilisi vauvasta jos olisit miehesi tilanteessa.
Oikeastaan koskaan ei ole se hyvä aika lasten yritykseen jos aina vaan odottaa sitä hyvää hetkeä. Mielestäni teillä on jo nyt ihan hyvä hetki.
Miehet harvoin ymmärtävät että naisella se kello alkaa tikittämään ihan oikeastikin ja lykkäämällä ei enää onnistukaan. Vaikka ikää jo on niin ei kuitenkaan ihan älyttömästi tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, aloituksestasi aikaa. Oletko alkanut vauvaa yrittämään?
Vierailija kirjoitti:
Helppo homma. Sano vain, että seksiä ei tipu kondomin kanssa, eli jos haluaa niin sitten kiirusta niihin opintoihin tai kärvistelköön ilman seksiä.
Eikö ole jo aika vanha juttu, että miehet muka olisivat jotain panokoneita, jotka joutuisivat "kärvistelemään" ilman seksiä? Puhumattakaan siitä, että tuollainen passiivisaggressiivinen vallankäyttö on älyttömän lapsellista ja epäkunnioittavaa...
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko jättää tähän oma kokemus. Saimme esikoisen, kun molemmat opiskelivat ja asuimmekin eri puolilla maata, välimatkaa oli 350 kilometriä. Mulla oli opinnot ihan vaiheessa, puolisolla vähän tavoitteellisemmassa vaiheessa. Toinen lapsi syntyi kun mies oli juuri valmistunut ja asuimme samalla paikkakunnalla.
Emme ole katuneet. Toki tiesimme koko ajan, että emme ehkä koskaan saisi lapsia, joten lapset olivat todellakin toivottuja.
Nykyään olemme työelämässä, molemmat johtotehtävissä, asumme omakotitalossa jne. Mistään ei voisi päätellä, että ekat vuodet lapsiperheemme eli opintotuella ja lainalla.
Saimme paljon kritiikkiä siitä että teimme lapset "yhteiskunnan tuilla". No, jos olisin käynyt töissä, olisi äitiyspäivärahani maksanut yhteiskunnalle kuukaudessa sen, mitä sain minimiäitiyspäivärahaa 10 kuukaudessa. Yhteiskunta sen työssäkäyvänkin äidin äitiyspäivärahan maksaa... Asumistuki ja äitiyspäiväraha oli kuussa neljäsosan siitä, mitä olisin saanut anaiotuloihin perustuvaa äitiyspäivärahaa. Väitän, että valintamme tuli myös yhteiakunnalle edulliseksi...
Varmaan sanomattakin selvää, että itse ajattelen että lapset tulevat kun tulevat ja aina siitä selviää. Ikinä ei harmittanut, vaikka paljon vauvakrääsää jäikin hankkimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksu mies. Vauvakuume on pirun huono syy tehdä lapsi.
No, apllä on kyllä kaikki muutkin palikat kasassa, paitsi innokas mies.
Ihan vaan mielenkiinnosta: mitä ne hyvät syyt sitten on?
Synnytystalkoot? Koska kaikilla kavereillakin jo on? Vanhuudenturva? Breikki uraputkeen? Lapsilisät? Isotädin vihjailut ja äidin toiveet lapsenlapsesta? Perheyritykselle jatkaja? Suvun vauvanvaatteet kiertoon?
Siis oikeasti, mikä on sen parempi syy kuin että biologinen kello tikittää ja hoivantarve on kova? Haluaa antaa lapselle rakkautta ja itselleen iloa seurata kasvun ihmettä. Sitähän se vauvakuume on, lapselle paras ympäristö tulla. Hittoon tuon tyypin järkisyyt, jos niitä onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin sinä niin ottaisin n. 40-vuotiaan miehen jolla on hyvä ura, velaton asunto ja varallisuutta ja on henkisesti valmis lapsiperhe arkeen. Oman miehesi antaisin kasvaa ja tehdä uraa vielä rauhassa ainakin 10 vuotta.
Mitä ihmettä kaikki jauhaa täällä "yhyy, miehelle tulee liian rankkaa" jos opiskelut vielä kesken??
Kyllä se sama tilanne tulisi vastaan opintojen jälkeekin "yhyy vasta aloitin opintojen jälkeen uudessa työpaikassa ja on rankkaa sopeutua"
Ja vielä silloinkin kun ap on 35-40-v, mies vain "yhyy, olen ihan kohta saamassa ylennyksen ja palkankorotuksen, joten ei ihan vielä"/"yhyy, maksetaan ensin opintolaina/asuntolaina alta pois" /"yhyy, äitini sairastui vakavasti ja kaipaa tukea"/"yhyy, pitää ensin matkustella ja viettää laatuaikaa kahden kesken vielä lisää"/"yhyy, olin aikeissa ostaa uuden auton, lapsi ei sovi tähän saumaan".
Yhyy, yhyy ja yhyy. Elämässä ei koskaan tule sopivaa hetkeä, jolloin ei olisi YHYY!
Älkää missään nimessä tehkö enään tähän maailmaa yhtään lasta. Tämä maailma tulee olemaan kauhea paikka seuraavien 30vuoden aikana. Hirviät kärsimykset ja tuhot.
Vierailija kirjoitti:
Älkää missään nimessä tehkö enään tähän maailmaa yhtään lasta. Tämä maailma tulee olemaan kauhea paikka seuraavien 30vuoden aikana. Hirviät kärsimykset ja tuhot.
Olen täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Älkää missään nimessä tehkö enään tähän maailmaa yhtään lasta. Tämä maailma tulee olemaan kauhea paikka seuraavien 30vuoden aikana. Hirviät kärsimykset ja tuhot.
Sanoo Vihervasemistolainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää missään nimessä tehkö enään tähän maailmaa yhtään lasta. Tämä maailma tulee olemaan kauhea paikka seuraavien 30vuoden aikana. Hirviät kärsimykset ja tuhot.
Sanoo Vihervasemistolainen.
Hyvä vain ettei Vihervasemisto lisääntyiskään.
Alue: Aihe vapaa
Elämäntilanteet voivat myös muuttua kovin nopeasti. Me ollaan miehen kanssa molemmat valmistuttu yliopistosta pari vuotta sitten, lasta on yritetty vuosi. Itsellä oli alusta asti tiedossa, että vakitöiden saaminen ei ole todennäköistä kovin nopeasti, joten päätettiin, että siihen asti ei yrittämistä lykätä.
Noh, nyt olenkin menossa opiskelemaan lisää, mieskin suunnittelee mielekkäämpään työhön siirtymistä, jossa palkka kuitenkin tipahtaa hetkellisesti aika reilustikin. Lapsi on kuitenkin edelleen toiveissa. Emme aio laittaa "projektia" tauolle, vaikka ei niitä vakiduuneja enää olekaan. Elämä on kuitenkin uomissaan ja tiedän, että jos meille lapsi siunaantuu, tulemme kyllä pärjäämään. Emme ala odottelemaan, että elämäntilanne olisi taas täydellinen vauvan tulla, vaan vain hartaasti toivomme lasta tulevaksi.