Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvakuume ja miehelle opinnot kesken
Olen 28-vuotias, vakituisessa työsuhteessa oleva insinööri. Vauvakuume on kasvanut melkein järjettömäksi, mutta mieheni (avopuoliso) ei halua vielä lasta, sillä hänellä on opinnot kesken vielä reilun vuoden. Hänen mielestään opintojen tulisi olla kasassa ja elämän mallillaan, ennen kuin edes miettii perheenlisäystä. Tämä on tietysti hienoa, mutta mielestän tässä kohtaa vähän hölmöä kun taloutemme on ihan mukavasti tasapainossa. Esimerkiksi minun TESin mukaan saisin ensimmäiset kolme kuukautta palkkaa täysimääräisenä, ja sitten Kelan laskurin mukaan noin 105 eur/arkipäivä vanhempainpäivärahoja. Tulisimme siis vallanmainiosti toimeen! Mies on myös hyvin työllistävällä tekniikan alalla ja työskentelee osa-aikaisena opintojen rinnalla. Myös valmistumisen jälkeen voisi optimistisesti ajatella että töitä löytyy.
Tiedän, etten voi miestä pakottaa lapsen hankintaan ja toisaalta myös sen, että lapsen saamisessa voi kestää. Olisiko vertaistukea, tai muuten ajatuksia siitä kuinka suhtautua jos lapsihaaveet ovat eri tahdissa kumppanin kanssa? Kiire nyt ei vielä ole, mutta kyllä se kolmekymmentä siellä jo kolkuttelee..
Kommentit (147)
Pari faktaa:
1. Koskaan ei ole oikeaa eikä täydellistä aikaa lapsille. Harvemmin niitä vanhemmat kuitenkaan katuvat että väärään hetkeen tuli, etenkin jos pääasiassa puitteet hyvät (ei eletä kädestä suuhun) lapsen tuloon..
2. Raskaus joko alkaa helposti, usein toskn vuoden sisään yrityksestä. Yrittämisen aika voi olla raskasta; joka kuukausi pettymys menkkojen alkamisesta, siitä tuleva stressi joka vielä lykkää raskauden alkamista ja petipuuhat menee puurtamiseksi kun toivoo niin paljon. Hedelmöityshoidot ovat heniisesti rankkoja, jos mennään koeputkihedelmöitykseen ne ovat vielä rankempia (kivuliaita ja kallista!). Mitään takeita ei edelleenkään koko hommasta. Sivusta seurannut ystäväpariskunnan matkaa hedelmöityshoidoissa eikä vieläkään vauvaa (aloittivat kolmekymppisinä hoidot).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vain olla rohkea ja antaa lapsen tulla.
Sitten huomaat, että elämä on ihanaa, kun saat lapsen.
Vauvat ovat ihania.
Oma lapsi on ihan paras juttu maailmassa!
Kannattaa tehdä ihana kiva vauva omaksi iloksi. Mitä väliä sillä on että se ihminen joutuu sitten elämään elämänsä kuolevalla, väkivaltaisella, planeetalla josta toivo on jo loppu.
Lopeta ehkäisyn käyttö ja katso, lähteekö raskaus käyntiin puolen vuoden kuluessa. Jos ei puolessa vuodessa tärppää, sinun hedelmällisyytesi voi olla jo heikentynyt. Kannattaa lähteä hedelmöityshoitoon (yksityiselle tai julkiselle) ja pistää raskaus käyntiin lääkärin avustuksella. Laadukasta spermaa voi helposti tilata ulkomaisesta nettikaupasta kuten Cryos International Sperm Bank. Sinun ei tarvitse kertoa miehellesi hedelmöityshoidosta, koska hän on vain avomies (ei naimisissa) ja näin ollen hänellä ei ole automaattisesti isän velvollisuuksia sinun lastasi kohtaan.
Se, miten miehesi reagoi yllätysraskauteen kertoo paljon hänen asenteestaan. Hän joko ottaa uutisen vastaan iloisena (on valmis isyyteen) tai alkaa keksiä tekosyitä siihen miksi sinun pitäisi tehdä abortti (ei ole valmis isyyteen).
Hyvä, että ET ole vielä naimisissa tuo miehen kanssa. Hänen haluttomuutensa lapsentekoon
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne oli sellainen, että silloinen emäntä halusi lapsen kun olin juuri koulut aloittanut ja hän työttömänä. Halusin, että lapsella olisi ollut joku muu asuinpaikka kuin opiskelijan soluasunto ja meillä perheenä vakituiset tulot. Noh, pillerit sitten jätettiin syömättä ja hän sen lapsen sai. Olin silloin 20-v. Puolen vuoden päästä ei enää lasta jaksanutkaan hoitaa, kun menojalkaa vipatti enemmän.
Mitä sä sekoilet? Ketjun aloittaja on 28-vuotias nainen, jolla on opinnot suoritettu ja vakituinen työpaikka hankittuna. Tähän ketjuun on turha heittää mitään legendaa 20-vuotiaan opiskelijamiehen elämästä (opinnot kesken, ankea soluasunto, miehellä ei vakituista duunipaikkaa ja nainen työtön).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etköhän sä sen vuoden nyt voi vielä odottaa. Jos silloinkin mies vielä kieltäytyy, niin ei se tule sitä lasta haluamaan ollenkaan.
Tämä on se kamalin skenaario: odotan noin 1,5 vuotta että hän valmistuu, täytän 30, huomaan että hän ei oikeasti haluakaan lapsia ja sitten ollaankin lähtöruudussa.
No onneksi ei sentään näin pahaksi luulisi menevän, olemme keskustelleet tulevaisuuden haaveista ja tavoitteista. Näihin kuuluu vahvasti lapsi, mies on myös lapsirakas ja tottunut olemaan lasten kanssa. Olisi todellinen yllätys, jos hän täysin muuttaisi mielipiteen lasten suhteen.
Onko se tuo vauvakuume sana, joka saa ihmiset niin jyrkäksi kommenteissaan? En minä nyt väkisin ala lasta hankkimaan, mutta hyvässä vakiduunissa, mukavassa omistusasunnossa ja kolmenkympin lähestyessä lapsihaaveet ovat kyllä voimistuneet. Se kun on selvää, että ei lasta välttämättä heti saa ja yrittämistä nyt "turha" pitkälle viivyttää. Minulla koulut paketissa, mies AMK-insinööri, joka täydentää diplomi-insinööriksi ja työskentelee osa-aikaisena firmassa, jossa ollut aiemmin töissä täyttä päivää.
Kaikki on hellanlettas niin hyvin, rikas rouva rukka.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa vain olla rohkea ja antaa lapsen tulla.
Sitten huomaat, että elämä on ihanaa, kun saat lapsen.
Vauvat ovat ihania.
Oma lapsi on ihan paras juttu maailmassa!