Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvakuume ja miehelle opinnot kesken
Olen 28-vuotias, vakituisessa työsuhteessa oleva insinööri. Vauvakuume on kasvanut melkein järjettömäksi, mutta mieheni (avopuoliso) ei halua vielä lasta, sillä hänellä on opinnot kesken vielä reilun vuoden. Hänen mielestään opintojen tulisi olla kasassa ja elämän mallillaan, ennen kuin edes miettii perheenlisäystä. Tämä on tietysti hienoa, mutta mielestän tässä kohtaa vähän hölmöä kun taloutemme on ihan mukavasti tasapainossa. Esimerkiksi minun TESin mukaan saisin ensimmäiset kolme kuukautta palkkaa täysimääräisenä, ja sitten Kelan laskurin mukaan noin 105 eur/arkipäivä vanhempainpäivärahoja. Tulisimme siis vallanmainiosti toimeen! Mies on myös hyvin työllistävällä tekniikan alalla ja työskentelee osa-aikaisena opintojen rinnalla. Myös valmistumisen jälkeen voisi optimistisesti ajatella että töitä löytyy.
Tiedän, etten voi miestä pakottaa lapsen hankintaan ja toisaalta myös sen, että lapsen saamisessa voi kestää. Olisiko vertaistukea, tai muuten ajatuksia siitä kuinka suhtautua jos lapsihaaveet ovat eri tahdissa kumppanin kanssa? Kiire nyt ei vielä ole, mutta kyllä se kolmekymmentä siellä jo kolkuttelee..
Kommentit (147)
Ensinnäkin, "vauvakuume" ei ole hyvä syy antaa lapsen tulla. Se on lähinnä neuroosi. Olisi tärkeämpää miettiä: oletko aivan varma, että haluat lisääntyä miehen kanssa, joka ei ole edes puolisosi? Mies haluaa, että kun hänen opintonsa ovat valmiit, hänen ei tarvitse asua vastasyntyneen kanssa. Sitä täytyy tietysti kunnioittaa - tuskin kyse on rahasta, vaan esim. rauhasta (ei vastuuta), tai esum. siitä oletko sinä hänen mielestään vakavasti otettava. Haluaisitko kaikesta huolimatta lisääntyä juuri hänen kanssaan? Teidän täytyy vain neuvotella ajankohta, joka on molemmille sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkevä mies. Kyllä elämän pitää olla kunnossa ennenkuin ottaa pallon jalkaans.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, "vauvakuume" ei ole hyvä syy antaa lapsen tulla. Se on lähinnä neuroosi. Olisi tärkeämpää miettiä: oletko aivan varma, että haluat lisääntyä miehen kanssa, joka ei ole edes puolisosi? Mies haluaa, että kun hänen opintonsa ovat valmiit, hänen ei tarvitse asua vastasyntyneen kanssa. Sitä täytyy tietysti kunnioittaa - tuskin kyse on rahasta, vaan esim. rauhasta (ei vastuuta), tai esum. siitä oletko sinä hänen mielestään vakavasti otettava. Haluaisitko kaikesta huolimatta lisääntyä juuri hänen kanssaan? Teidän täytyy vain neuvotella ajankohta, joka on molemmille sopiva.
Avomieskö ei ole puoliso?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, "vauvakuume" ei ole hyvä syy antaa lapsen tulla. Se on lähinnä neuroosi. Olisi tärkeämpää miettiä: oletko aivan varma, että haluat lisääntyä miehen kanssa, joka ei ole edes puolisosi? Mies haluaa, että kun hänen opintonsa ovat valmiit, hänen ei tarvitse asua vastasyntyneen kanssa. Sitä täytyy tietysti kunnioittaa - tuskin kyse on rahasta, vaan esim. rauhasta (ei vastuuta), tai esum. siitä oletko sinä hänen mielestään vakavasti otettava. Haluaisitko kaikesta huolimatta lisääntyä juuri hänen kanssaan? Teidän täytyy vain neuvotella ajankohta, joka on molemmille sopiva.
Avomieskö ei ole puoliso?
No ei todellakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, "vauvakuume" ei ole hyvä syy antaa lapsen tulla. Se on lähinnä neuroosi. Olisi tärkeämpää miettiä: oletko aivan varma, että haluat lisääntyä miehen kanssa, joka ei ole edes puolisosi? Mies haluaa, että kun hänen opintonsa ovat valmiit, hänen ei tarvitse asua vastasyntyneen kanssa. Sitä täytyy tietysti kunnioittaa - tuskin kyse on rahasta, vaan esim. rauhasta (ei vastuuta), tai esum. siitä oletko sinä hänen mielestään vakavasti otettava. Haluaisitko kaikesta huolimatta lisääntyä juuri hänen kanssaan? Teidän täytyy vain neuvotella ajankohta, joka on molemmille sopiva.
Avomieskö ei ole puoliso?
No ei todellakaan ole.
Joku vanhanaikainen mummero täälä höpöttää. Avopuolisokin on puoliso.
"Puoliso on termi, joka tarkoittaa aviopuolisoa, miestä tai vaimoa. Termiä käytetään myös laajemmassa merkityksessä, joskaan ei säädösterminä, avopuolisoista ja samaa sukupuolta olevien parien parisuhteen osapuolista."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näytä miehelle ikäriskitilastot. Googlaa "ikäriski". Sillä on väliä, että aloittaako yrittämisen 28- vai 30- vuotiaana. Ehkä biologinen kellosi varoittaa, että on aika yrittää ennen kuin hedelmällisyytesi laskee dramaattisesti? Kerro miehelle vähän naisen biologiasta.
Ei ne miehen siittiötkään ole enää priimaa esim. yli 40 vuotiaana, kun sitä nuoremmat siittävät terveempiä lapsia. Nainen vain jää helposti kokonaan lapsettomaksi.
Eipäs vaan todennäköisyys ongelmiin kasvaa, mutta se on silti aika pieni. Jos lapsella ei ole ongelmia, niin silloin se on aivan yhtä terve, oli se sitten 20-vuotiaan tai 110-vuotiaan miehen (tai naisen) lapsi.
Miksi oma lapsi on pakkomielle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies sanoi ihan selvästi mielipiteensä. Eihän hän välttämättä halua lapsia myöhemminkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etköhän sä sen vuoden nyt voi vielä odottaa. Jos silloinkin mies vielä kieltäytyy, niin ei se tule sitä lasta haluamaan ollenkaan.
Tämä on se kamalin skenaario: odotan noin 1,5 vuotta että hän valmistuu, täytän 30, huomaan että hän ei oikeasti haluakaan lapsia ja sitten ollaankin lähtöruudussa.
No onneksi ei sentään näin pahaksi luulisi menevän, olemme keskustelleet tulevaisuuden haaveista ja tavoitteista. Näihin kuuluu vahvasti lapsi, mies on myös lapsirakas ja tottunut olemaan lasten kanssa. Olisi todellinen yllätys, jos hän täysin muuttaisi mielipiteen lasten suhteen.
Onko se tuo vauvakuume sana, joka saa ihmiset niin jyrkäksi kommenteissaan? En minä nyt väkisin ala lasta hankkimaan, mutta hyvässä vakiduunissa, mukavassa omistusasunnossa ja kolmenkympin lähestyessä lapsihaaveet ovat kyllä voimistuneet. Se kun on selvää, että ei lasta välttämättä heti saa ja yrittämistä nyt "turha" pitkälle viivyttää. Minulla koulut paketissa, mies AMK-insinööri, joka täydentää diplomi-insinööriksi ja työskentelee osa-aikaisena firmassa, jossa ollut aiemmin töissä täyttä päivää.
No sehän on hyvinkin mahdollista, ettei mies halua lapsia. Se, että on sanonut haluavansa perustaa perheen ei tarkoita, että haluaisi sitä enää melkein 2 vuoden päästä. Mies ei vaikuta kovin innostuneelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei halua lasta sinun kanssasi, ap, ellei hän kieltäytymisen lisäksi sano KOSKA hän lapsen TAHTOISI.
Varo, ettei sua panna halvalla. Ikää tulee ja aikansa menee uuden kumppanin löytämiseen.
Tuntuuko sinusta, että hän puhuu vanhemmuudesta vasta kahden vuoden päästä, vain saadakseen sinut hiljaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo asiat pitäisi olla keskusteltu, ennen kuin muuttaa yhteen!!!
Minä olin 24-v. ja opintoni päättänyt, kun sain ensimmäisen lapsemme, mies 25-v. ja opinnot kesken, talous kuitenkin hyvällä pohjalla. Toinenkin lapsi ehti syntyä ennen miehen valmistumista 27-vuotiaana. Silloin hänellä oli jo vakituinen työpaikka. Kolmas lapsi syntyi pari vuotta valmistumisen jälkeen ja sen jälkeen miehen ura oli vahvasti nousujohteinen. Minä en ole uraihminen vaan olin täysin tyytyväinen siihen, että sain hoitaa lapsia pitkään kotona ja tehdä myöhemmin lyhennettyä työpäivää ja olla freelancerina.
Tällä tahdoin vain sanoa, että kyllä opiskelujen ja lasten saannin voi myös yhdistää. Jos sitä lykkää kovin pitkään, voi kohdata ongelmia sen suhteen, ettei ne lapset saakaan alkunsa enää niin helposti. Eteen tulee myös se, että omat vanhemmat vanhenevat koko ajan eivätkä välttämättä jaksa osallistua lastenlastensa elämään kuten nuorempana. Sitten tälläkin palstalla valitetaan, ettei saa hoitoapua, eivät ota yökylään jne. Ehkä isovanhemmat eivät vaan enää jaksa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me saimme ensimmäisen lapsemme silloin, kun miehellä oli reilu vuosi opintoja jäljellä. Omasta mielestäni tämä oli tosi hyvä ajankohta, koska mies pystyi olemaan joustavammin kotona kuin työelämässä ollessa. Ensimmäiseen yhdeksään kuukauteen ei ollut taloudellisestikaan mitään hätää, koska sain hyvää äitiysrahaa. Sen jälkeen pärjäisimme noin puolen vuoden ajan säästöjen turvin, kunnes mies meni töihin heti valmistuttuaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etköhän sä sen vuoden nyt voi vielä odottaa. Jos silloinkin mies vielä kieltäytyy, niin ei se tule sitä lasta haluamaan ollenkaan.
Tämä on se kamalin skenaario: odotan noin 1,5 vuotta että hän valmistuu, täytän 30, huomaan että hän ei oikeasti haluakaan lapsia ja sitten ollaankin lähtöruudussa.
No onneksi ei sentään näin pahaksi luulisi menevän, olemme keskustelleet tulevaisuuden haaveista ja tavoitteista. Näihin kuuluu vahvasti lapsi, mies on myös lapsirakas ja tottunut olemaan lasten kanssa. Olisi todellinen yllätys, jos hän täysin muuttaisi mielipiteen lasten suhteen.
Onko se tuo vauvakuume sana, joka saa ihmiset niin jyrkäksi kommenteissaan? En minä nyt väkisin ala lasta hankkimaan, mutta hyvässä vakiduunissa, mukavassa omistusasunnossa ja kolmenkympin lähestyessä lapsihaaveet ovat kyllä voimistuneet. Se kun on selvää, että ei lasta välttämättä heti saa ja yrittämistä nyt "turha" pitkälle viivyttää. Minulla koulut paketissa, mies AMK-insinööri, joka täydentää diplomi-insinööriksi ja työskentelee osa-aikaisena firmassa, jossa ollut aiemmin töissä täyttä päivää.
Ota nyt hyvä ihminen huomioon, että ei niitä lapsia niin vain tehdä. oletko ajatellut jos te ette saakkaan lapsia?
No sitten niitä ei saa. Samahan se on, jääkö ne sitten saamatta 35 vuotiaana vai 28 vuotiaana.
Nyt jäitä hattuun ap ja reippaasti. Aina kauhistellaan, kuinka ”hedelmällisyys laskee”, mutta se vasta alkaa laskemaan siinä 35 -vuoden jälkeen. Se ei tarkoita, etteikö senkin jälkeen ole mahdollista raskautta. Siitä hedelmällisyydestä vouhottaminen ja vaihkoaminen on näiden vauvakuumeisten horinoita, jotta saadaan kiristettyä itselleen se vauva.
Eipä itselläni käynyt edes mielessä 28 - vuotiaana vauvat. Vaihdoin miestäkin vielä 31 - vuotiaana, koska tapasin paremman. Ensimmäisen lapsen sain juuri ennen kun täytin 33 ja hyvin olisin ehtinyt vieläkin odottelemaan, mutta miehellä oli kova vauvakuume. Hyvin todellakin ehtii vielä elämä muuttua moneen kertaan ennenkuin on mitään huolta vauvoista.
Elämän tulee ehdottomasti olla kasassa ennen kun niitä vauvoja tekee.
Aika huvittaa. APn pitäisi sun mielestä odotella, mutta miehesi vauvakuume piti heti hoitaa, vaikka sä et niin innokas ollutkaan.
Ilmeisesti miehen vauvakuume on parempi syy sitten tehdä lapsi kuin naisen?
Minä Minä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä minä kirjoitti:
Itsekästä ajattelua! Lisää ihmisiä tähän ylikansoitettuun maailmaan. Sitäkö haluat?
Maailman mittakaavassa suomalaisten lisääntyminen tai lisääntymättömyys on aivan yksi lysti. Itseasiassa, kun länsimaalaiset sivistysvaltiot harvenevat väkiluvultaan, yhä suurempi osa maailman ihmisistä tulee olemaan kehitysmaista joissa ei edelleenkään kukaan tajua mistään mitään vaan lisääntyy edelleen minkä kerkeää. Tämä johtaa siihen, että kohta ei ole enää länsimaalaisia siellä selvittelemässä heidän itse aiheuttamiaan ongelmia.
Onneksi kaikki eivät ajattele noin!
Itsekästä lisääntyä, koska maailma on jo ylikansoitettu.
Perverssiä miten tuollainen lapsettomien itsekkyys käännetään vastuullisuudeksi. Hävetkää, tuo on häpeä ja syntiä. T. Räsänen
Tuttua, niin kovin tuttua, että naisella suuri vietti hankkia lapsia, mutta mies nihkeilee :/ Johtuu naisten ja miesten niin erilaisesta biologiasta.
Mitä sillä pennulla tekee. Helvetillinen riesa ja iso hiilijalanjälki.
Mitä poraat täällä sun lapsiaikeita..? Tee tai jätä tekemättä. Who cares.
Alue: Aihe vapaa
Miksei? Minä lopetin opinnot 25-vuotiaana ja halusin lapsen vasta 35-vuotiaana. Olin koko tämän ajan parisuhteessa/naimisissa saman miehen kanssa.