Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvakuume ja miehelle opinnot kesken
Olen 28-vuotias, vakituisessa työsuhteessa oleva insinööri. Vauvakuume on kasvanut melkein järjettömäksi, mutta mieheni (avopuoliso) ei halua vielä lasta, sillä hänellä on opinnot kesken vielä reilun vuoden. Hänen mielestään opintojen tulisi olla kasassa ja elämän mallillaan, ennen kuin edes miettii perheenlisäystä. Tämä on tietysti hienoa, mutta mielestän tässä kohtaa vähän hölmöä kun taloutemme on ihan mukavasti tasapainossa. Esimerkiksi minun TESin mukaan saisin ensimmäiset kolme kuukautta palkkaa täysimääräisenä, ja sitten Kelan laskurin mukaan noin 105 eur/arkipäivä vanhempainpäivärahoja. Tulisimme siis vallanmainiosti toimeen! Mies on myös hyvin työllistävällä tekniikan alalla ja työskentelee osa-aikaisena opintojen rinnalla. Myös valmistumisen jälkeen voisi optimistisesti ajatella että töitä löytyy.
Tiedän, etten voi miestä pakottaa lapsen hankintaan ja toisaalta myös sen, että lapsen saamisessa voi kestää. Olisiko vertaistukea, tai muuten ajatuksia siitä kuinka suhtautua jos lapsihaaveet ovat eri tahdissa kumppanin kanssa? Kiire nyt ei vielä ole, mutta kyllä se kolmekymmentä siellä jo kolkuttelee..
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etköhän sä sen vuoden nyt voi vielä odottaa. Jos silloinkin mies vielä kieltäytyy, niin ei se tule sitä lasta haluamaan ollenkaan.
Minulla koulut paketissa, mies AMK-insinööri, joka täydentää diplomi-insinööriksi ja työskentelee osa-aikaisena firmassa, jossa ollut aiemmin töissä täyttä päivää.
Liian rankkaa miehelle kasata kaikki yhteen: opinnot ja valmistuminen, osa-aikatyö ja vauvaprojekti. Mies pystyy nauttimaan ja olemaan mukana vauvaprojektissa ihan eri tavalla, kun hän saa ensin opinnot pois alta.
Liian vaativat elämäntilanteet rasittavat myös parisuhdetta, jolloin lopputulos on ihan toista kuin mitä toivot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etköhän sä sen vuoden nyt voi vielä odottaa. Jos silloinkin mies vielä kieltäytyy, niin ei se tule sitä lasta haluamaan ollenkaan.
Tämä on se kamalin skenaario: odotan noin 1,5 vuotta että hän valmistuu, täytän 30, huomaan että hän ei oikeasti haluakaan lapsia ja sitten ollaankin lähtöruudussa.
No onneksi ei sentään näin pahaksi luulisi menevän, olemme keskustelleet tulevaisuuden haaveista ja tavoitteista. Näihin kuuluu vahvasti lapsi, mies on myös lapsirakas ja tottunut olemaan lasten kanssa. Olisi todellinen yllätys, jos hän täysin muuttaisi mielipiteen lasten suhteen.
Onko se tuo vauvakuume sana, joka saa ihmiset niin jyrkäksi kommenteissaan? En minä nyt väkisin ala lasta hankkimaan, mutta hyvässä vakiduunissa, mukavassa omistusasunnossa ja kolmenkympin lähestyessä lapsihaaveet ovat kyllä voimistuneet. Se kun on selvää, että ei lasta välttämättä heti saa ja yrittämistä nyt "turha" pitkälle viivyttää. Minulla koulut paketissa, mies AMK-insinööri, joka täydentää diplomi-insinööriksi ja työskentelee osa-aikaisena firmassa, jossa ollut aiemmin töissä täyttä päivää.
Ota nyt hyvä ihminen huomioon, että ei niitä lapsia niin vain tehdä. oletko ajatellut jos te ette saakkaan lapsia?
No sitten niitä ei saa. Samahan se on, jääkö ne sitten saamatta 35 vuotiaana vai 28 vuotiaana.
Nyt jäitä hattuun ap ja reippaasti. Aina kauhistellaan, kuinka ”hedelmällisyys laskee”, mutta se vasta alkaa laskemaan siinä 35 -vuoden jälkeen. Se ei tarkoita, etteikö senkin jälkeen ole mahdollista raskautta. Siitä hedelmällisyydestä vouhottaminen ja vaihkoaminen on näiden vauvakuumeisten horinoita, jotta saadaan kiristettyä itselleen se vauva.
Eipä itselläni käynyt edes mielessä 28 - vuotiaana vauvat. Vaihdoin miestäkin vielä 31 - vuotiaana, koska tapasin paremman. Ensimmäisen lapsen sain juuri ennen kun täytin 33 ja hyvin olisin ehtinyt vieläkin odottelemaan, mutta miehellä oli kova vauvakuume. Hyvin todellakin ehtii vielä elämä muuttua moneen kertaan ennenkuin on mitään huolta vauvoista.
Elämän tulee ehdottomasti olla kasassa ennen kun niitä vauvoja tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etköhän sä sen vuoden nyt voi vielä odottaa. Jos silloinkin mies vielä kieltäytyy, niin ei se tule sitä lasta haluamaan ollenkaan.
Tämä on se kamalin skenaario: odotan noin 1,5 vuotta että hän valmistuu, täytän 30, huomaan että hän ei oikeasti haluakaan lapsia ja sitten ollaankin lähtöruudussa.
No onneksi ei sentään näin pahaksi luulisi menevän, olemme keskustelleet tulevaisuuden haaveista ja tavoitteista. Näihin kuuluu vahvasti lapsi, mies on myös lapsirakas ja tottunut olemaan lasten kanssa. Olisi todellinen yllätys, jos hän täysin muuttaisi mielipiteen lasten suhteen.
Onko se tuo vauvakuume sana, joka saa ihmiset niin jyrkäksi kommenteissaan? En minä nyt väkisin ala lasta hankkimaan, mutta hyvässä vakiduunissa, mukavassa omistusasunnossa ja kolmenkympin lähestyessä lapsihaaveet ovat kyllä voimistuneet. Se kun on selvää, että ei lasta välttämättä heti saa ja yrittämistä nyt "turha" pitkälle viivyttää. Minulla koulut paketissa, mies AMK-insinööri, joka täydentää diplomi-insinööriksi ja työskentelee osa-aikaisena firmassa, jossa ollut aiemmin töissä täyttä päivää.
Ota nyt hyvä ihminen huomioon, että ei niitä lapsia niin vain tehdä. oletko ajatellut jos te ette saakkaan lapsia?
No sitten niitä ei saa. Samahan se on, jääkö ne sitten saamatta 35 vuotiaana vai 28 vuotiaana.
Nyt jäitä hattuun ap ja reippaasti. Aina kauhistellaan, kuinka ”hedelmällisyys laskee”, mutta se vasta alkaa laskemaan siinä 35 -vuoden jälkeen. Se ei tarkoita, etteikö senkin jälkeen ole mahdollista raskautta. Siitä hedelmällisyydestä vouhottaminen ja vaihkoaminen on näiden vauvakuumeisten horinoita, jotta saadaan kiristettyä itselleen se vauva.
Eipä itselläni käynyt edes mielessä 28 - vuotiaana vauvat. Vaihdoin miestäkin vielä 31 - vuotiaana, koska tapasin paremman. Ensimmäisen lapsen sain juuri ennen kun täytin 33 ja hyvin olisin ehtinyt vieläkin odottelemaan, mutta miehellä oli kova vauvakuume. Hyvin todellakin ehtii vielä elämä muuttua moneen kertaan ennenkuin on mitään huolta vauvoista.
Elämän tulee ehdottomasti olla kasassa ennen kun niitä vauvoja tekee.
Kyllä se hedelmällisyys alkaa laskemaan naisilla jo 25-vuotiaasta eteenpäin.
-Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etköhän sä sen vuoden nyt voi vielä odottaa. Jos silloinkin mies vielä kieltäytyy, niin ei se tule sitä lasta haluamaan ollenkaan.
Tämä on se kamalin skenaario: odotan noin 1,5 vuotta että hän valmistuu, täytän 30, huomaan että hän ei oikeasti haluakaan lapsia ja sitten ollaankin lähtöruudussa.
No onneksi ei sentään näin pahaksi luulisi menevän, olemme keskustelleet tulevaisuuden haaveista ja tavoitteista. Näihin kuuluu vahvasti lapsi, mies on myös lapsirakas ja tottunut olemaan lasten kanssa. Olisi todellinen yllätys, jos hän täysin muuttaisi mielipiteen lasten suhteen.
Onko se tuo vauvakuume sana, joka saa ihmiset niin jyrkäksi kommenteissaan? En minä nyt väkisin ala lasta hankkimaan, mutta hyvässä vakiduunissa, mukavassa omistusasunnossa ja kolmenkympin lähestyessä lapsihaaveet ovat kyllä voimistuneet. Se kun on selvää, että ei lasta välttämättä heti saa ja yrittämistä nyt "turha" pitkälle viivyttää. Minulla koulut paketissa, mies AMK-insinööri, joka täydentää diplomi-insinööriksi ja työskentelee osa-aikaisena firmassa, jossa ollut aiemmin töissä täyttä päivää.
Ota nyt hyvä ihminen huomioon, että ei niitä lapsia niin vain tehdä. oletko ajatellut jos te ette saakkaan lapsia?
No sitten niitä ei saa. Samahan se on, jääkö ne sitten saamatta 35 vuotiaana vai 28 vuotiaana.
Nyt jäitä hattuun ap ja reippaasti. Aina kauhistellaan, kuinka ”hedelmällisyys laskee”, mutta se vasta alkaa laskemaan siinä 35 -vuoden jälkeen. Se ei tarkoita, etteikö senkin jälkeen ole mahdollista raskautta. Siitä hedelmällisyydestä vouhottaminen ja vaihkoaminen on näiden vauvakuumeisten horinoita, jotta saadaan kiristettyä itselleen se vauva.
Eipä itselläni käynyt edes mielessä 28 - vuotiaana vauvat. Vaihdoin miestäkin vielä 31 - vuotiaana, koska tapasin paremman. Ensimmäisen lapsen sain juuri ennen kun täytin 33 ja hyvin olisin ehtinyt vieläkin odottelemaan, mutta miehellä oli kova vauvakuume. Hyvin todellakin ehtii vielä elämä muuttua moneen kertaan ennenkuin on mitään huolta vauvoista.
Elämän tulee ehdottomasti olla kasassa ennen kun niitä vauvoja tekee.
Kyllä se hedelmällisyys alkaa laskemaan naisilla jo 25-vuotiaasta eteenpäin.
-Eri
Höpö höpö. Ihan hyvin saa muksuja 30-35v ja sen jälkeenkin.
Talous pitää olla kunnossa. Ei lapsia voi tehdä tänne muiden elätettäväksi, kyllä ne on ihan itse elätettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28-vuotta on oikein hyvä ikä alkaa yrittämään vauvaa, jos elämän perusasiat on jotenkin kunnossa kuten teillä näyttää olevan.
Itselläni on kokemusta niin päin, että miehellä oli armoton vauvakuume ja itsellä hankala tilanne töiden ja opintojen kanssa. Ikääkin oli siinä vaiheessa molemmilla yli 30. Oma tilanteeni oli siis se, että olin valmistumassa pian ja tiesin, että unelmatyöni rekrytointi on alkamassa parin vuoden sisään ja olisin erittäin vahva kandidaatti, jos vain ehtisin saada paperit ulos ja vuoden lisää työkokemusta. Miestä ahdisti paljon, sillä hän (ihan aiheesta tietysti) pelkäsi että jäämme lapsettomiksi. Hänelle perhe on aina ollut yksi ykköstavoitteista elämässä, itselleni taas ei välttämättömyys.
Tehtiin sellainen kompromissi, että kun vain saan mahdollisuuden yrittää tuota itselleni todella tärkeää työpaikkaa, alamme sen jälkeen rakentaa perhettä, kävi miten kävi. Mies joutui odottamaan lisää, mutta toisaalta minäkin jouduin tekemään lopullisen päätöksen siitä että lapsi saa tulla päivämäärän x.x. jälkeen.
Niin sitten kävikin. Sain opinnot valmiiksi ja sen haluamani työpaikan, vaikka se vaati paljon ponnistelua. Tulin nopeasti raskaaksi ja esikoinen syntyi reilua vuotta aikaisemmin sovitun päivän jälkeen. Kaikki on mennyt hyvin, ja olemme onnellinen perhe. Minusta tuntuu, että jos olisin suostunut perheenlisäykseen aikaisemmin, olisin katkeroitunut ja syyttäisin vähintään sisäisesti miestä elämäni ajautumisesta sivuun siitä, mitä itse halusin.
Toisaalta lasten hankkiminen on niin iso muutos elämässä, että molempien olisi syytä olla siinä täysillä mukana. Siihen ei voi suhtautua niin kuin lemmikin ottamiseen, että jos nyt suostut niin kyllä minä sen sitten hoidan. Gradun tai diplomityön kirjoittaminen on myös ihan erilaista vauvataloudessa. Ei mahdotonta, mutta siitä voi tulla isoja erimielisyyksiä jos päätös ei ole ollut ihan yksimielinen. Raskaana oleminen on monelle melkoinen koettelemus. Jos siihen joutuu suhtautumaan asenteella "itsepä tähän läksin" niin sillä on potentiaalia haitata vanhempien välistä dynamiikkaa tulevaisuudessakin. Lapset voivat olla sitten jatkossakin ikään kuin naisen oma projekti.
Mutta sitä mieltä olen, että toiselta pitäisi saada selvä vastaus, kyllä tai ei, ja realistinen aikaraja. Jos vastaus on myöntävä, niin sen aikarajan olisi myös syytä ottaa huomioon biologiset tosiseikat siinä mielessä, että opinnot eivät sitten määrittelemättömästi pitene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me saimme kaksi lasta ennen kuin mies valmistui dippainssiksi. Itse olin ollut töissä jo pari vuotta sairaanhoitajana. Mieskin teki oman alansa töitä harjoittelijana firmassa. Meillä rahat riittivät hyvin eikä ongelmia ollut myöskään valmistumisen suhteen.
Mutta okt, volvo ja kultainen noutaja puuttuivat, oli työsuhdeford ja kerrostalokolmio. Kolmannen syntyessä olikin sitten jo paritalo.
Tuossa käy vielä niin kuin meille: ensin piti saada asiat kuntoon ja vakiintua työuralle. Sitten ryhdyttiin lapsia hankkimaan, niitä ei kuulunut joten mentiin hoitoihin. Hoitojen aikana todettiin rintassyöpä. Kun syövän hoito on ohi alkaa olla liian myöhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etköhän sä sen vuoden nyt voi vielä odottaa. Jos silloinkin mies vielä kieltäytyy, niin ei se tule sitä lasta haluamaan ollenkaan.
Tämä on se kamalin skenaario: odotan noin 1,5 vuotta että hän valmistuu, täytän 30, huomaan että hän ei oikeasti haluakaan lapsia ja sitten ollaankin lähtöruudussa.
No onneksi ei sentään näin pahaksi luulisi menevän, olemme keskustelleet tulevaisuuden haaveista ja tavoitteista. Näihin kuuluu vahvasti lapsi, mies on myös lapsirakas ja tottunut olemaan lasten kanssa. Olisi todellinen yllätys, jos hän täysin muuttaisi mielipiteen lasten suhteen.
Onko se tuo vauvakuume sana, joka saa ihmiset niin jyrkäksi kommenteissaan? En minä nyt väkisin ala lasta hankkimaan, mutta hyvässä vakiduunissa, mukavassa omistusasunnossa ja kolmenkympin lähestyessä lapsihaaveet ovat kyllä voimistuneet. Se kun on selvää, että ei lasta välttämättä heti saa ja yrittämistä nyt "turha" pitkälle viivyttää. Minulla koulut paketissa, mies AMK-insinööri, joka täydentää diplomi-insinööriksi ja työskentelee osa-aikaisena firmassa, jossa ollut aiemmin töissä täyttä päivää.
Ota nyt hyvä ihminen huomioon, että ei niitä lapsia niin vain tehdä. oletko ajatellut jos te ette saakkaan lapsia?
No sitten niitä ei saa. Samahan se on, jääkö ne sitten saamatta 35 vuotiaana vai 28 vuotiaana.
Nyt jäitä hattuun ap ja reippaasti. Aina kauhistellaan, kuinka ”hedelmällisyys laskee”, mutta se vasta alkaa laskemaan siinä 35 -vuoden jälkeen. Se ei tarkoita, etteikö senkin jälkeen ole mahdollista raskautta. Siitä hedelmällisyydestä vouhottaminen ja vaihkoaminen on näiden vauvakuumeisten horinoita, jotta saadaan kiristettyä itselleen se vauva.
Eipä itselläni käynyt edes mielessä 28 - vuotiaana vauvat. Vaihdoin miestäkin vielä 31 - vuotiaana, koska tapasin paremman. Ensimmäisen lapsen sain juuri ennen kun täytin 33 ja hyvin olisin ehtinyt vieläkin odottelemaan, mutta miehellä oli kova vauvakuume. Hyvin todellakin ehtii vielä elämä muuttua moneen kertaan ennenkuin on mitään huolta vauvoista.
Elämän tulee ehdottomasti olla kasassa ennen kun niitä vauvoja tekee.
Kyllä se hedelmällisyys alkaa laskemaan naisilla jo 25-vuotiaasta eteenpäin.
-Eri
Höpö höpö. Ihan hyvin saa muksuja 30-35v ja sen jälkeenkin.
Varmasti ihan mahdollista saada lapsia tuossa iässä, mutta se hedelmällisyys on tästä huolimatta korkeimmillaan 20-25-vuotiaana. Tämä ei ole valitettavasti mielipideasia, vaikka epämiellyttävältä vaikuttaisikin.
Jos miehelläsi on noin vuosi opintoja jäljellä, niin aikooko miehesi valmistua joulun tienoilla? Entäs jos keskustelisitte jonkinlaisen kompromissin, eli alatte yrittämään vaikka kun hän alkaa kirjoitamaan diplomityötä? Eli odottaisitte ensi kevääseen/kesään ja sen jälkeen alatte yrittämään? Täten mies ehtisi kirjoittamaan dipan pois alta, valmistumaan ja olemaan töissä joitain kuukausia ennen lapsen syntymää.
Mielestäni teidän puitteet perheenperustamiselle vaikuttavat olevan kunnossa. Ymmärrrän kyllä tuon, että haluaa valmistua ja saada työpaikan ennen lasta. Itselläni on myös vauvakuume, mutta meillä minä olen se jolla diplomityö on tekemättä. Ikää on kohta 28v, mutta en halua lasta ennenkuin olen saanut paperit ulos ja työpaikan. Toivottavasti ensi kesänä voisimme alkaa yrittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite jo 30 ja naimisissa ollu neljä vuotta.. Ei oo vielä tänääkää päivänä vauvakuume iskenyt.. Luulenpa ettei iskekkää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just joo, et sitten voi vuotta odottaa että opinnot on purkissa ja mies töissä? Tulevalla isälläkin on oikeus suunnitella milloin haluaa lisääntyä.
Ainiin mutta kun maailman pitää pyöriä naisen hormonien ympärillä.
Miehellä jo nyt kiirettä kuin ruuhkavuosissa jos sekä opinnot että työ samaan aikaan. Tulee todella raskaaksi jos raskaana olevaa hyysää ohessa ja sen jälkeen vielä vauvavaihe joka aina ei mene kuin kuvitellut, meillä ollut sydänvikainen vauva ja koliikkivauva. Suosittelen olemaan painostamatta nyt ja odota siihen asti että opinnot loppusuoralla kunnolla. Kuitenkin mies ei vastusta ajatusta että tulevaisuudessa lapsia hankkisi joten malta edes puoli vuotta
Muistuta miestä, että vauva ei pimpahda teille heti, kun jätätte ehkäisyn pois. Siinä helposti sen vuoden, ja varsinkin miehellä se ei haittaa edes töiden hakemista, kun mistään raskauksista ei tarvitse huolehtia.
Aina tulee jotain mikä on tärkeämpää kun vauva. Ei miehiä kannata kuunnella tuossa asiassa joten anna palaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etköhän sä sen vuoden nyt voi vielä odottaa. Jos silloinkin mies vielä kieltäytyy, niin ei se tule sitä lasta haluamaan ollenkaan.
Tämä on se kamalin skenaario: odotan noin 1,5 vuotta että hän valmistuu, täytän 30, huomaan että hän ei oikeasti haluakaan lapsia ja sitten ollaankin lähtöruudussa.
Minulla koulut paketissa, mies AMK-insinööri, joka täydentää diplomi-insinööriksi ja työskentelee osa-aikaisena firmassa, jossa ollut aiemmin töissä täyttä päivää.
Muut eukot varmasti alapeukuttaa vastaukseni, mutta mielestäni miehesi on oikeassa. Olen itse myös amk insinööri ja täydennän maisteriksi. Maisteriin on mennyt mulla yli tupla-aika siitä mitä on "normi". Ihmiset, jotka ei ole opiskellut korkeakoulussa (jossain muussa kuin amkissa) ei tiedä miten rankkaa se on. Gradu, dippatyö, kaikki pilipali siihen päälle, plus epätietoisuus saako töitä. Näitä asioita ymmärtää vaan ne ketkä opiskelleet yliopistossa. Joku myös varmasti kivittää mut, mutta mielestäni amk oli aika LAILLA iisimpää kuin yliopisto. No offence!
Mun mies on myös sitä mieltä että yliopisto on pilipalia ja laiskottelen vaan siellä. Noh, se ei oo käynyt ees lukiota, vaan on amis (saati amki). Eikä siinä mitään. Amikset ja amkit on hyviä ihmisiä, varmasti saavat töitä ja monesti tienaavat enempi ku akateemiset, mutta yliopisto vaan vie aikaansa. Se vaan on niin. Toki on näitä lahjakkaita, niin kuin Lepomäki joka teki dipan ja ekonomin paperit reippaasti alle aikojen.
30 ei ole vanha lapsen hankintaan. Voit vielä vuoden tai kaksikin odottaa.
Olen samaa mieltä muutaman muun kanssa, kannattaa odotella ainakin muutama kuukausi niin että mies ehtii valmistua ennen kuin vauva syntyy. Lopputyön tekeminen vaatii aikaa ja energiaa ja paljon ajatustyötä, eikä öisin valvova pikkuvauva kyllä mitenkään auta asiaa. Varsinkin jos mies käy samalla osa-aikatöissä. Haluat varmaan että miehesikin osallistuu vauvan hoitoon eikä vietä kaikkea aikaansa opintojen ja töiden parissa? Ymmärrän kyllä hyvin tunteesi, vauvakuume osaa olla todella vahva tunne. Nyt kannattaa keskustella vakavasti miehen kanssa ja yrittää vaikka sopia joku aika jolloin vauvaa aletaan yrittämään. Siinä taas ei ole mitään järkeä että lapsentekoa lykätään aina vaan jonkun syyn takia koska sitä oikeaa hetkeä ei tule koskaan.
Miehet saattavat olla myös vähän hitaita käsittelemään tämmöisiä asioita, joten voi olla että kun asiasta keskustelee säännöllisesti (järkevästi, ei riidellen/painosten), hän muutaman kuukauden päästä onkin jo halukas yrittämään vauvaa :)
Alue: Aihe vapaa
Mulle olisi tärkeää, että mies saa tehtyä opinnot loppuun, kun opintoja on enää noin vähän jäljelllä ja iän puolesta lastenhankinnalla ei ole kiirettä. Olisi ikävä, jos tulisi jotain ongelmaa raskauden / synnytyksen myötä ja opinnot jäisivät sen vuoksi kesken.
Sopikaa asiasta nyt. Jaksat kyllä odottaa vuoden verran.