Saisiko puolisosi syödä mitä vaan jos itse dieettaisit?

Vierailija kirjoitti:

En kyllä dieettaa mutta jos niin tekisin, tietysti saisi syödä mitä haluaa.

Mistä lähtien hyvään suomen kieleen on kuulunut sana "dieetata"? Karmeaa finengelskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen raskaana ja sukurasitteen ja pco:n vuoksi iso riski sairastua raskausdiabetekseen. Meillä ei todellakaan mieskään tuo kotiin herkkuja tai muuta mitä minun ei kannata syödä. Tiedän kyllä, että töissä varmasti syö ihan mitä sattuu ja kauppamatkalle ostaa suklaapatukan ja tämä on tietenkin ok kunhan ei mainosta minulle mitä on syönyt.

Tämä meidän tilanne on kuitenkin minusta hieman eri asia, kun kyse on yhteisen lapsenkin terveydestä. Jos olisin jollain kisadieetillä niin mies saisi kyllä ihan itse valita, kuinka paljon haluaa tukea minua siinä.

Lapsi on yhteinen ja myös koti on yhteinen. Ei toinen voi alkaa määräilemään toisen syömisiä kodissa. Jotain rajaa!

He ovat yhdessä päättäneet, että mies ei tuo herkkuja kotiin. Miehelle ja lapsen tulevalle isälle on tuleva äiti näyttänyt korttinsa, ja mies fiksuna on ymmärtänyt oman kätensä heikkouden.

Ei kuulu meille.

Missä kohtaa sanottiin, että ovat yhdessä päättäneet?

" Minä olen raskaana ja sukurasitteen ja pco:n vuoksi iso riski sairastua raskausdiabetekseen. Meillä ei todellakaan mieskään tuo kotiin herkkuja tai muuta mitä minun ei kannata syödä.."

On normaalia päättää yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen raskaana ja sukurasitteen ja pco:n vuoksi iso riski sairastua raskausdiabetekseen. Meillä ei todellakaan mieskään tuo kotiin herkkuja tai muuta mitä minun ei kannata syödä. Tiedän kyllä, että töissä varmasti syö ihan mitä sattuu ja kauppamatkalle ostaa suklaapatukan ja tämä on tietenkin ok kunhan ei mainosta minulle mitä on syönyt.

Tämä meidän tilanne on kuitenkin minusta hieman eri asia, kun kyse on yhteisen lapsenkin terveydestä. Jos olisin jollain kisadieetillä niin mies saisi kyllä ihan itse valita, kuinka paljon haluaa tukea minua siinä.

Lapsi on yhteinen ja myös koti on yhteinen. Ei toinen voi alkaa määräilemään toisen syömisiä kodissa. Jotain rajaa!

He ovat yhdessä päättäneet, että mies ei tuo herkkuja kotiin. Miehelle ja lapsen tulevalle isälle on tuleva äiti näyttänyt korttinsa, ja mies fiksuna on ymmärtänyt oman kätensä heikkouden.

Ei kuulu meille.

Missä kohtaa sanottiin, että ovat yhdessä päättäneet?

Kommentissa johon vastasin?

Onko sulla jotain vaikeuksia luetun ymmärtämisessä, vai tulkitsetko lukemasi oman pääsi mukaan?

Kommentti johon vastasin:

"He ovat yhdessä päättäneet, että mies ei tuo herkkuja kotiin. Miehelle ja lapsen tulevalle isälle on tuleva äiti näyttänyt korttinsa, ja mies fiksuna on ymmärtänyt oman kätensä heikkouden.

Ei kuulu meille."

Osaatko lukea?

Niin tuossa viestissä lukee, mutta sehän on sen viestittäjän oma tulkinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen raskaana ja sukurasitteen ja pco:n vuoksi iso riski sairastua raskausdiabetekseen. Meillä ei todellakaan mieskään tuo kotiin herkkuja tai muuta mitä minun ei kannata syödä. Tiedän kyllä, että töissä varmasti syö ihan mitä sattuu ja kauppamatkalle ostaa suklaapatukan ja tämä on tietenkin ok kunhan ei mainosta minulle mitä on syönyt.

Tämä meidän tilanne on kuitenkin minusta hieman eri asia, kun kyse on yhteisen lapsenkin terveydestä. Jos olisin jollain kisadieetillä niin mies saisi kyllä ihan itse valita, kuinka paljon haluaa tukea minua siinä.

Lapsi on yhteinen ja myös koti on yhteinen. Ei toinen voi alkaa määräilemään toisen syömisiä kodissa. Jotain rajaa!

He ovat yhdessä päättäneet, että mies ei tuo herkkuja kotiin. Miehelle ja lapsen tulevalle isälle on tuleva äiti näyttänyt korttinsa, ja mies fiksuna on ymmärtänyt oman kätensä heikkouden.

Ei kuulu meille.

Tosi yhdessä päätetyltä kuulostaa.

?

Miehestä on tulossa isä. Eikö hän silloin luovu omista eduistaan lapsen eduksi? Nämä on ne miehen huonot kortit.

Sinäkö vastaavassa tilanteessa tekisit toisin?  Et piittaisi lapsesta, et tulevasta äidistä ja hänen olostaan raskauden aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen raskaana ja sukurasitteen ja pco:n vuoksi iso riski sairastua raskausdiabetekseen. Meillä ei todellakaan mieskään tuo kotiin herkkuja tai muuta mitä minun ei kannata syödä. Tiedän kyllä, että töissä varmasti syö ihan mitä sattuu ja kauppamatkalle ostaa suklaapatukan ja tämä on tietenkin ok kunhan ei mainosta minulle mitä on syönyt.

Tämä meidän tilanne on kuitenkin minusta hieman eri asia, kun kyse on yhteisen lapsenkin terveydestä. Jos olisin jollain kisadieetillä niin mies saisi kyllä ihan itse valita, kuinka paljon haluaa tukea minua siinä.

Lapsi on yhteinen ja myös koti on yhteinen. Ei toinen voi alkaa määräilemään toisen syömisiä kodissa. Jotain rajaa!

He ovat yhdessä päättäneet, että mies ei tuo herkkuja kotiin. Miehelle ja lapsen tulevalle isälle on tuleva äiti näyttänyt korttinsa, ja mies fiksuna on ymmärtänyt oman kätensä heikkouden.

Ei kuulu meille.

Missä kohtaa sanottiin, että ovat yhdessä päättäneet?

" Minä olen raskaana ja sukurasitteen ja pco:n vuoksi iso riski sairastua raskausdiabetekseen. Meillä ei todellakaan mieskään tuo kotiin herkkuja tai muuta mitä minun ei kannata syödä.."

On normaalia päättää yhdessä.

On normaalia päättää yhdessä, mutta eihän tuossa sanota yhteisestä päätöksestä mitään.

Ei haittaa yhtään. Olen pari kertaa paastonnut eikä miehen syömiset häirinneet laisinkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen raskaana ja sukurasitteen ja pco:n vuoksi iso riski sairastua raskausdiabetekseen. Meillä ei todellakaan mieskään tuo kotiin herkkuja tai muuta mitä minun ei kannata syödä. Tiedän kyllä, että töissä varmasti syö ihan mitä sattuu ja kauppamatkalle ostaa suklaapatukan ja tämä on tietenkin ok kunhan ei mainosta minulle mitä on syönyt.

Tämä meidän tilanne on kuitenkin minusta hieman eri asia, kun kyse on yhteisen lapsenkin terveydestä. Jos olisin jollain kisadieetillä niin mies saisi kyllä ihan itse valita, kuinka paljon haluaa tukea minua siinä.

Lapsi on yhteinen ja myös koti on yhteinen. Ei toinen voi alkaa määräilemään toisen syömisiä kodissa. Jotain rajaa!

He ovat yhdessä päättäneet, että mies ei tuo herkkuja kotiin. Miehelle ja lapsen tulevalle isälle on tuleva äiti näyttänyt korttinsa, ja mies fiksuna on ymmärtänyt oman kätensä heikkouden.

Ei kuulu meille.

Tosi yhdessä päätetyltä kuulostaa.

?

Miehestä on tulossa isä. Eikö hän silloin luovu omista eduistaan lapsen eduksi? Nämä on ne miehen huonot kortit.

Sinäkö vastaavassa tilanteessa tekisit toisin?  Et piittaisi lapsesta, et tulevasta äidistä ja hänen olostaan raskauden aikana?

Kysehän ei nyt ollutkaan tuosta asiasta, vaan yhteisestä päätöksestä. Turha vetää asiaa sivuun.

Kirjoitteleeko täällä joku onneton aviomies jonka vaimo ei anna syödä kotona lenkkimakkaraa vai mistä moinen kiukuttelun aalto? Se että kumppani määrää raivopäisesti kaiken mitä kotona saa syödä on ihan yhtä kamalaa kuin se että kumppani viettää jokapäiväistä mättöjuhlaa laihduttavan kumppanin tunnoista piittaamatta. Olenko käsittänyt jotakin väärin vai eikö parisuhteissa pitäisi pyrkiä siihen että molemmat ovat onnellisia? Mikä siinä kompromissien tekemisessä on niin kamalaa?

Oho, onpas kommenttini saanut paljon keskustelua aikaan. Olen siis se raskausdiabeteksesta kirjoittanut.

Voin vastata kaikille yhteisesti, että kyllä minä ihan pyysin miestä toimimaan näin. Ja mies ihan itse päätti, että se sopii hänelle, koska hän on huomaavainen kumppani ja haluaa tukea minua tässä molemmille tärkeässä asiassa eli lapsen (ja tietysti myös minun) terveydestä huolehtimisessa. Vaikka tämä on tietenkin yhteinen koti, minusta olisi melko ikävää, jos puolisoni olisi niin välinpitämätön omaa lastaan ja vaimoaan kohtaan, ettei ottaisi pyyntöäni ollenkaan huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Oho, onpas kommenttini saanut paljon keskustelua aikaan. Olen siis se raskausdiabeteksesta kirjoittanut.

Voin vastata kaikille yhteisesti, että kyllä minä ihan pyysin miestä toimimaan näin. Ja mies ihan itse päätti, että se sopii hänelle, koska hän on huomaavainen kumppani ja haluaa tukea minua tässä molemmille tärkeässä asiassa eli lapsen (ja tietysti myös minun) terveydestä huolehtimisessa. Vaikka tämä on tietenkin yhteinen koti, minusta olisi melko ikävää, jos puolisoni olisi niin välinpitämätön omaa lastaan ja vaimoaan kohtaan, ettei ottaisi pyyntöäni ollenkaan huomioon.

Ok, siis päätöksen teit sinä, joten se ei ollut yhteinen. Sitä tässä on haettu.  Onnea odotukselle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avokkisi on pahalla päällä, koska hänellä on hirvittävä nälkä ja paha olo. En puutu kumppanini ruokiin, mutta kun nyt puolisosi on siinä tilassa, että hän dieettinsä takia ei ehkä ole ihan oma itsensä, kannattaa ehkä syödä herkut jossain muualla kuin hänen lähellään. Eri asia sitten se, onko tuollainen kisadiettaaminen järkevää, mutta ei kuulu tähän keskusteluun.

Miten niin syödä muualla?  Jokainen voi syödä kotonaan mitä haluaa, ilman rajoituksia.

Et taida pahemmin kunnioittaa ihmisoikeuksia, kun noin topakkana olet niitä rajoittamassa?

En kirjoittanut aiempaa viestiä, mutta kyse on huomaavaisuudesta ja empatiasta, ei väkisin rajoittamisesta. Toisinaan sitä välittää niin paljon kumppanistaan, että tahtoo omasta vapaasta tahdostaan tukea tätä vaikean paikan tullen.

Suuttuminen aloittajan ruuista oli kuitenkin typerää, ei voi vain asiasta mitään keskustelematta odottaa että kumppani ryhtyy kisadieetille kun toinenkin ryhtyy. Yhteiset pelisäännöt olisi hyvä sopia riitojen välttämiseksi. Ei se tietenkään mene niin että toinen määrää yksin kaiken mitä kaapista löytyy, vaan tilanteeseen pitäisi löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Loppujen lopuksi koti on kuitenkin yhteinen ja molempien viihtyvyys yhtä tärkeää.

Katsot asiaa ihan väärältä kantilta. 

Tuo dietinpitäjä on se jonka luuluisi viljellä sitä empatiaa ja tehdä toiselle osapuolelle täysin selväksi että saa elää kuten ennenkin, ja hän se tässä on dietillä ja saattaa tämän takia olla myös hiukan kiukkuinen mutta ei pidä välittää.

Näin se empatia toimii.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitteleeko täällä joku onneton aviomies jonka vaimo ei anna syödä kotona lenkkimakkaraa vai mistä moinen kiukuttelun aalto? Se että kumppani määrää raivopäisesti kaiken mitä kotona saa syödä on ihan yhtä kamalaa kuin se että kumppani viettää jokapäiväistä mättöjuhlaa laihduttavan kumppanin tunnoista piittaamatta. Olenko käsittänyt jotakin väärin vai eikö parisuhteissa pitäisi pyrkiä siihen että molemmat ovat onnellisia? Mikä siinä kompromissien tekemisessä on niin kamalaa?

Vedä henkeä välillä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oho, onpas kommenttini saanut paljon keskustelua aikaan. Olen siis se raskausdiabeteksesta kirjoittanut.

Voin vastata kaikille yhteisesti, että kyllä minä ihan pyysin miestä toimimaan näin. Ja mies ihan itse päätti, että se sopii hänelle, koska hän on huomaavainen kumppani ja haluaa tukea minua tässä molemmille tärkeässä asiassa eli lapsen (ja tietysti myös minun) terveydestä huolehtimisessa. Vaikka tämä on tietenkin yhteinen koti, minusta olisi melko ikävää, jos puolisoni olisi niin välinpitämätön omaa lastaan ja vaimoaan kohtaan, ettei ottaisi pyyntöäni ollenkaan huomioon.

Ok, siis päätöksen teit sinä, joten se ei ollut yhteinen. Sitä tässä on haettu.  Onnea odotukselle!

Lueppas nyt uudestaan kommenttini! En minä tehnyt päätöstä. Minä tein ehdotuksen ja mies teki päätöksen suostua tähän ehdotukseen. Jos tämä ei sinusta ole yhdessä päättämistä niin mikä sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avokkisi on pahalla päällä, koska hänellä on hirvittävä nälkä ja paha olo. En puutu kumppanini ruokiin, mutta kun nyt puolisosi on siinä tilassa, että hän dieettinsä takia ei ehkä ole ihan oma itsensä, kannattaa ehkä syödä herkut jossain muualla kuin hänen lähellään. Eri asia sitten se, onko tuollainen kisadiettaaminen järkevää, mutta ei kuulu tähän keskusteluun.

Miten niin syödä muualla?  Jokainen voi syödä kotonaan mitä haluaa, ilman rajoituksia.

Et taida pahemmin kunnioittaa ihmisoikeuksia, kun noin topakkana olet niitä rajoittamassa?

En kirjoittanut aiempaa viestiä, mutta kyse on huomaavaisuudesta ja empatiasta, ei väkisin rajoittamisesta. Toisinaan sitä välittää niin paljon kumppanistaan, että tahtoo omasta vapaasta tahdostaan tukea tätä vaikean paikan tullen.

Suuttuminen aloittajan ruuista oli kuitenkin typerää, ei voi vain asiasta mitään keskustelematta odottaa että kumppani ryhtyy kisadieetille kun toinenkin ryhtyy. Yhteiset pelisäännöt olisi hyvä sopia riitojen välttämiseksi. Ei se tietenkään mene niin että toinen määrää yksin kaiken mitä kaapista löytyy, vaan tilanteeseen pitäisi löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Loppujen lopuksi koti on kuitenkin yhteinen ja molempien viihtyvyys yhtä tärkeää.

Katsot asiaa ihan väärältä kantilta. 

Tuo dietinpitäjä on se jonka luuluisi viljellä sitä empatiaa ja tehdä toiselle osapuolelle täysin selväksi että saa elää kuten ennenkin, ja hän se tässä on dietillä ja saattaa tämän takia olla myös hiukan kiukkuinen mutta ei pidä välittää.

Näin se empatia toimii.

..jatkan vielä sen verran vastaustani että sinun mallissasi empatiaa käytettään ikäänkuin henkisenä väkivaltana. Tämä on sukua sille "kilttityttöhenkiselle" painostukselle jota tyttöjä kohtaan vanhemmat harjoittaa, auktoritetti julistaa kyläällä että meidän tyttö ei polta ei juo kaljaa lukee vaan läksyjä kaiket illat ei juokse poikien perässä jne. ja sitten "kiltti tyttö" ahdistuu niin tästä, että muuttaa nuorena pois kotoaan, ja ei ehkä käy enää vierailullakaan....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen raskaana ja sukurasitteen ja pco:n vuoksi iso riski sairastua raskausdiabetekseen. Meillä ei todellakaan mieskään tuo kotiin herkkuja tai muuta mitä minun ei kannata syödä. Tiedän kyllä, että töissä varmasti syö ihan mitä sattuu ja kauppamatkalle ostaa suklaapatukan ja tämä on tietenkin ok kunhan ei mainosta minulle mitä on syönyt.

Tämä meidän tilanne on kuitenkin minusta hieman eri asia, kun kyse on yhteisen lapsenkin terveydestä. Jos olisin jollain kisadieetillä niin mies saisi kyllä ihan itse valita, kuinka paljon haluaa tukea minua siinä.

Lapsi on yhteinen ja myös koti on yhteinen. Ei toinen voi alkaa määräilemään toisen syömisiä kodissa. Jotain rajaa!

He ovat yhdessä päättäneet, että mies ei tuo herkkuja kotiin. Miehelle ja lapsen tulevalle isälle on tuleva äiti näyttänyt korttinsa, ja mies fiksuna on ymmärtänyt oman kätensä heikkouden.

Ei kuulu meille.

Missä kohtaa sanottiin, että ovat yhdessä päättäneet?

" Minä olen raskaana ja sukurasitteen ja pco:n vuoksi iso riski sairastua raskausdiabetekseen. Meillä ei todellakaan mieskään tuo kotiin herkkuja tai muuta mitä minun ei kannata syödä.."

On normaalia päättää yhdessä.

On normaalia päättää yhdessä, mutta eihän tuossa sanota yhteisestä päätöksestä mitään.

Normaali olotila on puolisoiden yhdessä päättäminen. Katson että vesilasi on puoleksi täynnä eikä puoleksi tyhjä. 

Mitä sinä teet? Luet kuin pi*ru raamattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo huonompaa tekosyytä lihoa kuin se että "kotona in kaapit täynnä herkkuja eikä muut rajoita elämäänsä koska mulla ei oo itsekuria!!"

Voi että. Tulee ihan paha mieli, kun sun kaltaisia ihmisiä on tämä maailma pullollaan.

Onko niin, että nykyisessä hedonismia palvovassa maailmassa puolison tukemisesta on tullut menneen talven lumia? On vain minä itse, minun elämä, minun päätökset, minun omat mättöruokani. Viis puolison tunteista.

Surullista, hyvin surullista. Toisaalta selittää hyvin sitä, miksi parisuhteet eivät nykyään enää kestä.

Kaiken pitää lähteä ihmisoikeuksista. Kunkin yksilön oikeudesta päättää esim. että mitä syö. Kun tämä on ensin mieletty, niin sen jälkeen voi vetää peliin empaattisuutta sun muuta puolison tukemista. Ei hyviä arvoja voi vetää esiin tukemaan vääriä ja itsekkäitä päämääriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avokkisi on pahalla päällä, koska hänellä on hirvittävä nälkä ja paha olo. En puutu kumppanini ruokiin, mutta kun nyt puolisosi on siinä tilassa, että hän dieettinsä takia ei ehkä ole ihan oma itsensä, kannattaa ehkä syödä herkut jossain muualla kuin hänen lähellään. Eri asia sitten se, onko tuollainen kisadiettaaminen järkevää, mutta ei kuulu tähän keskusteluun.

Miten niin syödä muualla?  Jokainen voi syödä kotonaan mitä haluaa, ilman rajoituksia.

Et taida pahemmin kunnioittaa ihmisoikeuksia, kun noin topakkana olet niitä rajoittamassa?

En kirjoittanut aiempaa viestiä, mutta kyse on huomaavaisuudesta ja empatiasta, ei väkisin rajoittamisesta. Toisinaan sitä välittää niin paljon kumppanistaan, että tahtoo omasta vapaasta tahdostaan tukea tätä vaikean paikan tullen.

Suuttuminen aloittajan ruuista oli kuitenkin typerää, ei voi vain asiasta mitään keskustelematta odottaa että kumppani ryhtyy kisadieetille kun toinenkin ryhtyy. Yhteiset pelisäännöt olisi hyvä sopia riitojen välttämiseksi. Ei se tietenkään mene niin että toinen määrää yksin kaiken mitä kaapista löytyy, vaan tilanteeseen pitäisi löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Loppujen lopuksi koti on kuitenkin yhteinen ja molempien viihtyvyys yhtä tärkeää.

Katsot asiaa ihan väärältä kantilta. 

Tuo dietinpitäjä on se jonka luuluisi viljellä sitä empatiaa ja tehdä toiselle osapuolelle täysin selväksi että saa elää kuten ennenkin, ja hän se tässä on dietillä ja saattaa tämän takia olla myös hiukan kiukkuinen mutta ei pidä välittää.

Näin se empatia toimii.

..jatkan vielä sen verran vastaustani että sinun mallissasi empatiaa käytettään ikäänkuin henkisenä väkivaltana. Tämä on sukua sille "kilttityttöhenkiselle" painostukselle jota tyttöjä kohtaan vanhemmat harjoittaa, auktoritetti julistaa kyläällä että meidän tyttö ei polta ei juo kaljaa lukee vaan läksyjä kaiket illat ei juokse poikien perässä jne. ja sitten "kiltti tyttö" ahdistuu niin tästä, että muuttaa nuorena pois kotoaan, ja ei ehkä käy enää vierailullakaan....

Olen aivan samaa mieltä tuon ensimmäisen vastauksesi kanssa (laihduttajan pitäisi tehdä selväksi mikä on tilanne ja kantaa siitä vastuu olettamatta että kumppanin täytyy jotain erikseen tehdä) mutta tuota henkistä väkivaltaa en ihan allekirjoita. Oma pointtini on yksinkertaisesti se, että molemmat voisivat ottaa toisensa huomioon tehdäkseen yhteiselosta mahdollisimman sujuvaa ja miellyttävää. Dieetille ryhtyessä asiasta ensin keskusteltaisiin, dieettaaja dieettaa ja kumppani tarpeen tullen tukee tavoitetta esimerkiksi jättämällä työpäivän aikana syömänsä herkut mainitsematta tai huolehtimalla ettei sipsipussi loju keskellä pöytää odottamassa repsahdusta. Tätä tarkoitan huomaavaisuudella. Empatialla tarkoitan sitä että molemmat ymmärtävät millaista tunneskaalaa toinen käy läpi.

Tarkoitukseni ei suinkaan ollut sanoa että kumppanin on pakko osallistua laihduttamiseen vasten tahtoaan tai antaa toisen määräillä itseään.

Tietysti saa syödä.

Ei kai kenellekkään tule mieleenkään toisenlainen vaihtoehto? Eletään sentään 2000 lukua.

Syöhän hän muulloinkin mitä haluaa, miksi ei minun dietatessa?

Kyllä meillä periaate on se että tehdään ruokaa koko perheelle ja diettaaja syö myös sitä. 

Omien halujen mukaisesti syöminen koskee sitten enemmänkin välipaloja ja herkkuja.

Olen VHH- ruokavaliolla ja mieheni saa todellakin syödä pastaa ja perunaa sydämensä kyllyydestä.

Omapa on päätökseni "kituuttaa", puoliso saa ihan rauhassa kuljettaa kotiin keksipaketin, jonka raaka-aineet olen minä, täysivaltainen aikuinen ihminen, itseltäni päättänyt rajoittaa.

En ole lapsi, jolta pitää herkut pitää piilossa ettei tulisi paha mieli kun toi saa mut mä en.