Lue keskustelun säännöt.
Entä jos työnteko ei vaan kiinnosta?
31.07.2019 |
Älkää ymmärtäkö väärin. Teen osa-aikatyötä sen verran, että liiton raha juoksee koko ajan. Mutta ei vaan kiinnosta. Olen opiskellut, kokeillut eri juttuja, mutta kyllästyn aina vaan. Ahdistun ja uuvun. Tuntuu, että viihtyisin kotona vaikka 6 päivää viikossa. En ole masentunut, mutta en vain löydä "omaa juttuani", joka jaksaisi kiinnostava pidempään. Mitä ajatuksia tämä herättää?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei haittaa verorahoilla elävät.
Ansiosidonnainen maksetaan verorahoista osittain, mutta sen lisäksi en saa muita 😊
Ansiosidonnaisestakin maksetaan veroa.
Siitähän vasta sitä veroa paljon maksetaankin!! Esim 1001 euron päivärahasta lähtee -25 % veroja, joka on todella törkeää verottajalta. Ja tästä pois vielä lähes 5 %:n aktiivimallin leikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakaan ei oo mitään motivaatiota hakeutua töihin...Olen ollut yli 90% täysi-ikäisyydestäni työtön, ja tällä hetkellä on mennyt vuosia ilman hommia. Pärjään ihan hyvin tuilla + pienellä OMALLA TAHDOLLANI tapahtuvalla pimeällä harrasteella, enkä saisi kuin jotain ihan paskahommia paskalla palkalla ceeveelläni.
Ikää 33 vuotta ,mies, ja näyttää siltä että näin tulen menemään myös tulevaisuudessa
Sama.. olen miettinyt kaikki alat läpi niin monta kertaa. Ne jotka kiinnostaa jonkun verran ovat kovan lukemisen ja työn takana, tämä ei sinänsä haittaa koska pidän uusien asioiden opiskelusta, mutta se aikataulu ja lukemisen määrä on niin tiukka. Välillä sitten tuntuu että onko se edes sen vaivan ja ajan arvoista... en oikein tiedä mitä tehdä.
Kyllä tuo nyt pikkasen laiskuudeltakin kuulostaa, mutta toki varsinkin nuorena monille tulee rankka työelämä hieman yllätyksenä. Ei voikaan lähteä kesken päivän himaan, niin kuin opiskellessa pystyi.
Yrittäjyys voisi olla ratkaisu. Mieti mistä tykkäät, ja tee siitä ammatti itsellesi työllistäen itseäsi sen verran kuin jaksat/tarvitset.
Itselläni jotenkin motivaatio on aina riittänyt kovaan työntekoon ja olen uskoakseni siksi menestynyt erinomaisesti työelämässä ja saavuttanut maallista mammonaa.
Mutta kukin tyylillään! En kyllä ymmärrä miten joku jaksaa viettää kotona (siis kotona????) kuusi päivää viikosta? Vai tarkoititko, että vapaalla, eli myös muualla kuin omassa kodissasi?
Pystytkö muuttamaan vaikka halvemmalle paikkakunnalle ja tekemään vajaata työviikkoa? No Suomessa tämä on vaikeaa kaikesta kankeudesta johtuen. Siis vajaa säännöllinen työviikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mistä on tullut idea siihen että ihmisen tehtävä olisi raataa päivät pitkät vaatimattomalla palkalla. Eli siinä mielessä vaikutat terveeltä. Olen itse mielenkiintoisissa asiantuntijahommissa ihan kivalla liksalla, ja nämä kinnostavat minua. Mutta samaan hengenvetoon haluan todeta, että muiden ihmisten työkuviot eivät juurikaan vaikuta elämääni.
Toivottavasti löydät sen oman juttusi, oli se sitten mitä tahansa :)
Suomalaisilla on hieman vääristynyt käsitys vaatimattomasta palkasta. Nimenomaan täällä ei tarvitse raataa, eikä edes vaatimattomalla palkalla. Puhumattakaan siitä, miten paljon meillä olisi varaa pienentää tulonsiirtoja ap:n kaltaisille laiskimuksille.
Pahoittelen kommenttiani, mutta totuus ei pala tulessakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo nyt pikkasen laiskuudeltakin kuulostaa, mutta toki varsinkin nuorena monille tulee rankka työelämä hieman yllätyksenä. Ei voikaan lähteä kesken päivän himaan, niin kuin opiskellessa pystyi.
Yrittäjyys voisi olla ratkaisu. Mieti mistä tykkäät, ja tee siitä ammatti itsellesi työllistäen itseäsi sen verran kuin jaksat/tarvitset.Itselläni jotenkin motivaatio on aina riittänyt kovaan työntekoon ja olen uskoakseni siksi menestynyt erinomaisesti työelämässä ja saavuttanut maallista mammonaa.
Mutta kukin tyylillään! En kyllä ymmärrä miten joku jaksaa viettää kotona (siis kotona????) kuusi päivää viikosta? Vai tarkoititko, että vapaalla, eli myös muualla kuin omassa kodissasi?
En mä ole enää erityisen nuori 😊 Enkä sinänsä koe työelämää raskaaksi, vaikka uuvun ja ahdistun helposti. Minusta oli raskaampaa käydä koulua paikan päällä ja ainakin meillä oli tiukat läsnäoloehdot. Kuten sanoin, opiskelen. En jaksaisikaan vaan olla kotona. Ja nimenomaan yrittäjyyttä olen miettinyt ja siksi jatkankin opiskeluja. Ongelmana on se, että moni asia kiinnostaa todella paljon, mutta vain lyhyen aikaa ja olen taas turhautuneena lähtöpisteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö muuttamaan vaikka halvemmalle paikkakunnalle ja tekemään vajaata työviikkoa? No Suomessa tämä on vaikeaa kaikesta kankeudesta johtuen. Siis vajaa säännöllinen työviikko.
Hmm, miksi? Elän perheen kanssa ja tulen toimeen täälläkin. Ei ole järkeä muuttaa jonnekin missä työmahdollisuudet ovat huonommat.
Vierailija kirjoitti:
Sama.. olen miettinyt kaikki alat läpi niin monta kertaa. Ne jotka kiinnostaa jonkun verran ovat kovan lukemisen ja työn takana, tämä ei sinänsä haittaa koska pidän uusien asioiden opiskelusta, mutta se aikataulu ja lukemisen määrä on niin tiukka. Välillä sitten tuntuu että onko se edes sen vaivan ja ajan arvoista... en oikein tiedä mitä tehdä.
Tuttua! Mulle opiskelu on helppoa ja pärjään hyvin suht vähäisellä työmäärällä, mutta motivaatio, vaihteleva mielenkiinto...ja ollaan kierteessä, jossa alkaa tuntua, ettei tässä ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mistä on tullut idea siihen että ihmisen tehtävä olisi raataa päivät pitkät vaatimattomalla palkalla. Eli siinä mielessä vaikutat terveeltä. Olen itse mielenkiintoisissa asiantuntijahommissa ihan kivalla liksalla, ja nämä kinnostavat minua. Mutta samaan hengenvetoon haluan todeta, että muiden ihmisten työkuviot eivät juurikaan vaikuta elämääni.
Toivottavasti löydät sen oman juttusi, oli se sitten mitä tahansa :)
Suomalaisilla on hieman vääristynyt käsitys vaatimattomasta palkasta. Nimenomaan täällä ei tarvitse raataa, eikä edes vaatimattomalla palkalla. Puhumattakaan siitä, miten paljon meillä olisi varaa pienentää tulonsiirtoja ap:n kaltaisille laiskimuksille.
Pahoittelen kommenttiani, mutta totuus ei pala tulessakaan.
Ihan mielenkiinnosta, paljonko pienentäisit ansiosidonnaista, jota on jo pienennetty ja kestoa lyhennetty ja josta menee 25 prossaa veroja? Hoksaatko muuten sen, että toisena vaihtoehtona olisi se, että opiskelisin täysin päivärahalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama.. olen miettinyt kaikki alat läpi niin monta kertaa. Ne jotka kiinnostaa jonkun verran ovat kovan lukemisen ja työn takana, tämä ei sinänsä haittaa koska pidän uusien asioiden opiskelusta, mutta se aikataulu ja lukemisen määrä on niin tiukka. Välillä sitten tuntuu että onko se edes sen vaivan ja ajan arvoista... en oikein tiedä mitä tehdä.
Tuttua! Mulle opiskelu on helppoa ja pärjään hyvin suht vähäisellä työmäärällä, mutta motivaatio, vaihteleva mielenkiinto...ja ollaan kierteessä, jossa alkaa tuntua, ettei tässä ole mitään järkeä.
Joo. Oispa vaan sellainen yksi ala tms. johon kokisi niin palavaa intohimoa ja mielenkiintoa että jaksaisi tehdä sen loppuun mutta kun ei.. melkein kaikki kiinnostaa mutta toisaalta mikään ei kiinnosta tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama.. olen miettinyt kaikki alat läpi niin monta kertaa. Ne jotka kiinnostaa jonkun verran ovat kovan lukemisen ja työn takana, tämä ei sinänsä haittaa koska pidän uusien asioiden opiskelusta, mutta se aikataulu ja lukemisen määrä on niin tiukka. Välillä sitten tuntuu että onko se edes sen vaivan ja ajan arvoista... en oikein tiedä mitä tehdä.
Tuttua! Mulle opiskelu on helppoa ja pärjään hyvin suht vähäisellä työmäärällä, mutta motivaatio, vaihteleva mielenkiinto...ja ollaan kierteessä, jossa alkaa tuntua, ettei tässä ole mitään järkeä.
Joo. Oispa vaan sellainen yksi ala tms. johon kokisi niin palavaa intohimoa ja mielenkiintoa että jaksaisi tehdä sen loppuun mutta kun ei.. melkein kaikki kiinnostaa mutta toisaalta mikään ei kiinnosta tarpeeksi.
Onko sulla taustalla adhd:ta tms vai onko vaihteleva mielenkiinto vaan luonnekysymys? 😁
Tervetuloa kerhoon, varmaan puoli suomea duunailee kaikenlaisissa vähäpalkkaisissa paskahommissa kusipäisten pomojen ja mulkkujen työkaverien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva työ on ihmiselle. Itse valitsin elämän ilman palkkatyötä ja elän pienillä tuilla. Kulutan vähän ja elän terveellisesti joten en tule kalliiksi millään mittareilla ja laskureilla.
Tuleeko sinulle myös sähkö pistorasiasta? Lämmintä vettä saa hanasta ja rahaa saa taikaseinästä nimeltä Kela. On se ihanan huoletonta elämää. Olen onnellinen sinun puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva työ on ihmiselle. Itse valitsin elämän ilman palkkatyötä ja elän pienillä tuilla. Kulutan vähän ja elän terveellisesti joten en tule kalliiksi millään mittareilla ja laskureilla.
Tuleeko sinulle myös sähkö pistorasiasta? Lämmintä vettä saa hanasta ja rahaa saa taikaseinästä nimeltä Kela. On se ihanan huoletonta elämää. Olen onnellinen sinun puolestasi.
Itsekö sitten teet hommia vain sosiaalisesta vastuuntunnosta? Älä naurata.
En oo ap mutta samat on vaikeudet, mutta mulla on adhd.
Toisaalta haluisin kirjoittaa kirjan, lähteä opiskelemaan mutta mitä? Tai vanhanaikaisesti kotiäidiksi..
Kävin ammatinvalintatestissäkin eikä siellä auennut mitään, sekoitti vaan pakkaa.. luulin että sieltä saa vastauksia, mutta minä sain "sä sovellut mille alalle vaan!"
Toisaalta haluaisin tehdä kaiken, mutta pitäisi se ala keksiä. Äiti snoi että jos menis avoimeen yliopistoon, mutta se maksaa enkä halua maksaa turhaan jos kiinnostus lopahtaa kesken kaiken.
Mulla on pohjalla 3 amista joista 1 valmistuin ihan sen takia kun tykkäsin mun luokkalaisista niin paljon.
Mä yritin työelämää mutta olen niin vtun herkkä etten kyennyt siihen hommaan kun työkaverit oli niin vittuuntuneita.. ahdisti mennä töihin.
Lopetin ja karenssia pukkaa..
Välillähän sitä miettii onko elämässä mitään järkeä olla tällainen ihminen.
Itkin yks päivä miehelle että mun pitäs paeta vuorille kun oon näin herkkä ja kuolla sinne. Ei minusta tule ikinä yhteiskuntakelpoista.
Vaikka mulla on hyvä itsetunto, niin kun luonne ja aistiherkkyydet on viturallaan niin sitä pohtii tollaisia asioita, miettii miksei voi olla normaali. Miks just minä. Mitä hommia tällainen ihminen edes voi tehdä??
Mua kiinnostaisi muuttaa merkityksellisesti maailman hyvinvointia, mutta en keksi miten se onnistuu. Haluaisin olla positiivisesti suunnan näyttäjä.
Mutta en tiiä, onko musta siihen.
Vierailija kirjoitti:
Jos työnteko ei nappaa, niin sitten vain et tee töitä, vaan elät yhteiskunnan tuilla.
Monet maksavat palkastaan suuren osan veroa ja kun ne rahat eivät riitä, niin valtio ottaa vielä velkaa. Näillä rahoilla voidaan hyvin elättää se joukko, joka ei töitä tee.
Höpöhöpö! Ei mene asiat näin.
En tee päivääkään töitä, jotka eivät ole mielenkiintoisia ja leppoisia.
Eli eivät tunnu edes työltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva työ on ihmiselle. Itse valitsin elämän ilman palkkatyötä ja elän pienillä tuilla. Kulutan vähän ja elän terveellisesti joten en tule kalliiksi millään mittareilla ja laskureilla.
Tuleeko sinulle myös sähkö pistorasiasta? Lämmintä vettä saa hanasta ja rahaa saa taikaseinästä nimeltä Kela. On se ihanan huoletonta elämää. Olen onnellinen sinun puolestasi.
Tiedätkö, mistä raha tulee?
Ei mukaan kiinnosta. Silloin ei mennä töihin, ei ratkaisu sen vaikeampi ole.