Entä jos työnteko ei vaan kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muakaan kiinnosta työnteko.

Mutta mua kiinnostaa raha. Sitä tarvitaan niin moneen asiaan, että oma elämä on helpompaa, kun tietää sitä saavan säännöllisesti kerran kuussa.

On tosi vanhanaikaista ajatella, että rahaa saisi vain työnteolla. Nykyään rahaa saa tosi monella muullakin tavalla. Eikä sitä tarvi säännöllisesti saada, koska esim. pikavipeillä saa rahaa aina juuri silloin, kun sitä sattuu tarvitsemaan. Tämä on nykyaikaa!

Hyvä pointti. Tämähän olikin juuri aiheena tuolla itsemurhaketjussa..

ei työnteon tarvitsekaan kiinnostaa, voi sitä silti tehdä. sellaista se aikuisuus on, velvollisuuksia ja vastuuta, kyllä siihen tottuu. kyllä sinuakin varmaan kiinnostaa se mitä palkallasi voit hankkia, asunnon, ruokaa, harrastuksia, siksi työtä tehdään eikä kiinnostuksen vuoksi. tee nyt sitä työtä mitä on ja etsi samanaikaisesti muuta työtä joka kiinnostaa, ehkä löytyy, ehkä ei.

Ei minuakaan enää kiinnosta. Minulla ei ole adhd:ta, on yliopisto- ja muita tutkintoja. Kouluttauduin ja työskentelinkin asiantuntijatehtävissä, mutta töitä on todella vähän alallani ja olen nainen - meillä päin miehet tällä koulutuksella ovat jo isoja herroja, naiset eivät. Pätkä siellä, pätkä täällä - monella kurssikaverillani ei ollut edes niitä. Tosin myönnän että en ole koskaan hakenut täysin hanttihommiin koska en siis halunnut niihin. Olen ollut joskus kakkos- tai kolmosrankattuna todella hyviin hommiin. Nyt olen jo liian vanha luodakseni minkäänlaista uraa. Pystyisin työskentelemään kohtalaisen hyvin työllistävällä alalla mutta se on liian rankkaa kokopäivätyöksi ja osa-aikaisuus ei kannata. Se on tosin viimeinen oljenkorsi, toki menen jos vaihtoehtona on rahattomuus.

Ymmärrän hyvin, että yhteiskunta ei pyöri ilman työn tekijöitä. Mutta kun ei vain kiinnosta ajatuksen tasolla tai innosta se mikä on nykyään tarjolla, raha toki kelpaisi mutta ei mikä tahansa rankka tai aivoton kokopäivätyö huonolla palkalla terveyden kustannuksella. Jotenkin työ on elämänsisältönä menettänyt  merkityksensä, se ei ole vastenmielistä mutta ei vain innosta, muu elämä innostaa. Keskustelimme ystäväni kanssa, joka on vähän samanlaisessa tilanteessa. Olisihan se hiukan erilaista, jos olisi luonut uran ja olisi alansa huippuasiantuntija.Työmotivaatiokin olisi erilainen, kun ei tarvitsisi aina aloittaa uudessa paikassa. Ehkä kuitenkin yritän vielä.

Nykyään kaikki työt täysin turhia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama.. olen miettinyt kaikki alat läpi niin monta kertaa. Ne jotka kiinnostaa jonkun verran ovat kovan lukemisen ja työn takana, tämä ei sinänsä haittaa koska pidän uusien asioiden opiskelusta, mutta se aikataulu ja lukemisen määrä on niin tiukka. Välillä sitten tuntuu että onko se edes sen vaivan ja ajan arvoista... en oikein tiedä mitä tehdä.

Tuttua! Mulle opiskelu on helppoa ja pärjään hyvin suht vähäisellä työmäärällä, mutta motivaatio, vaihteleva mielenkiinto...ja ollaan kierteessä, jossa alkaa tuntua, ettei tässä ole mitään järkeä.

Joo. Oispa vaan sellainen yksi ala tms. johon kokisi niin palavaa intohimoa ja mielenkiintoa että jaksaisi tehdä sen loppuun mutta kun ei.. melkein kaikki kiinnostaa mutta toisaalta mikään ei kiinnosta tarpeeksi.

Onko sulla taustalla adhd:ta tms vai onko vaihteleva mielenkiinto vaan luonnekysymys? 😁

Miten se liittyy adhd:seen jos mikään ala ei vaan kiinnosta niin paljoa että kokisi suuren työmäärän sen arvoiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Miksi työnteon pitäisi kiinnostaa? Rahan takia useimmat töissä käy, ei siksi että se on niin kivaa.

Toki työnantajat työpaikkailmoituksissa kyselee innostuksen perään ja "oletko aina halunnut tehdä blaa-blaa-blaa, meillä onnistuu" -tyyliin, mutta ne nyt kai lähinnä itseään pettääkseen uskottelee olevansa parempaa kuin ovatkaan.

Juu, jos hakee jotsin paskakaivon tyhjentäjän työtä, pitää esittää, että se olisi joku unelma-ammatti.

"Miksi haet juuri tätä työtä?"

"Paskakaivot ovat aina kiehtoneet minua, saan tässä toteuttaa itseäni!"

" Noo- mulla ei ole työtä ja teillä on tarjolla" on väärä vastaus, vaikka se useimmissa työnhakutilanteissa on tosiasiallinen motiivi

Ap on kai ihminen, jolta ei ole koskasm vasdittu mitään.

Etittäin harvalla on työ, joka on aina kivaa, yleensä työhönsä leipääntyy ennemmin tai myöhemmin.

Työtä tekemällä tämä maailma pyörii.