Lue keskustelun säännöt.
Ex-vaimo ei vaihda sukunimeäni pois
31.07.2019 |
Erottiin yli neljä vuotta sitten. Ei lapsia. Milloin olisi suotavaa pyytää häntä vaihtamaan takaisin vanhaan sukunimeensä?
Kommentit (349)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaverini oli ihan hiilenä, kun hänen veljensä ex-vaimo piti eron jälkeen exänsä nimen. Tämä nimi on suojattu, ja sen kantajia on vain parikymmentä. Ex-vaimo alkoi tehdä eron jälkeen "taiteilija"uraa tällä nimellä, ja ymmärrän kyllä suvun suuttumuksen, kun tuollaiseen tyrkkyyn tulevat yhdistetyksi. Veljen moka tietysti kun erehtyi naimaan heikompaa ainesta.
Kaikki sukunimet ovat suojattuja. Työkaverisi veli on tainnut mennä naimisiin 70-luvulla tai aiemmin, koska naisen on pitänyt ottaa miehen sukunimi.
Sukunimi on kuin siemenneste, kun sen antaa toiselle, päättyy siitä määräysvalta.
En tiedä milloin olivat mennet naimisiin, mutta erosta on aikaa parikymmentä vuotta. Itselleni olikin uusi tieto, että ei ole enää erikseen suojattuja sukunimiä. Googlaamalla selvisi, että käytäntö on muuttunut vuonna 1986 sukunimilain uudistuksen myötä.
Mitä muutosta tarkoitat? Edelleen pitää osoittaa oma sukulaissuhde ko. sukunimeen niin kuin ennenkin, jos haluat vaihtaa nimeä. Kerrankin täällä oli hyödyllinen keskustelu, koska en ollut tajunnut, että lakimuutokset ovat todella mahdollistaneet sen, että sukuun kuulumaton lapsi voi saada entisen miehen sukunimen. Tämä on selvästi lapsen oikeuksia vastaan, jokaisella on oikeus kuulua sellaiseen sukuun, johon on biologisia tai huoltajuuden kautta syntyneitä siteitä.
No jos äiti on sillä nimellä, niin eikös se biologinen side synny?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kellään ole sitten omaa sukunimeä, jos aina on kyseessä vain "isän nimi" :D Missä vaiheessa muka sen isän nimestä on tullut hänen omansa?
Älytön keskustelu.
Kyse ei ole siitä, että sukunimi olisi isän tai äidin nimi, vaan että se on suvun nimi ja voimassa olevan sukulaisuuden osoitus. Jos täysin vieras lapsi voi saada toisen suvun sukunimen oikeastaan romuttaa koko sukunimen käsitteen. On vain etunimi ja jälkinimi, ei enää sukunimi.
Eikö se romuta sukunimen käsitettä, että monilla ihmisillä, jotka eivät ole minkäänlaista sukua toisilleen, on kuitenkin sama sukunimi??
Jokaisella suvulla on historia nimensä takana, vaikka se olisi kuinka yleinen sukunimi juuri sen takia, että sukunimeä ei ole voinut valita vapaasti. No, tosin ei aina etunimeäkään, vaan nekin ovat kulkeneet suvuissa.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole pakko. Ja miksi pitäisikään jos lapset ovat samalla nimellä tai muutenkaan. Nimen vaihtamisesta kun paljon paperisotkua muutenkin. Ei sitä koko ajan viitsi.
EI LAPSIA! Lue aloitus vauhkooja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaverini oli ihan hiilenä, kun hänen veljensä ex-vaimo piti eron jälkeen exänsä nimen. Tämä nimi on suojattu, ja sen kantajia on vain parikymmentä. Ex-vaimo alkoi tehdä eron jälkeen "taiteilija"uraa tällä nimellä, ja ymmärrän kyllä suvun suuttumuksen, kun tuollaiseen tyrkkyyn tulevat yhdistetyksi. Veljen moka tietysti kun erehtyi naimaan heikompaa ainesta.
Kaikki sukunimet ovat suojattuja. Työkaverisi veli on tainnut mennä naimisiin 70-luvulla tai aiemmin, koska naisen on pitänyt ottaa miehen sukunimi.
Sukunimi on kuin siemenneste, kun sen antaa toiselle, päättyy siitä määräysvalta.
En tiedä milloin olivat mennet naimisiin, mutta erosta on aikaa parikymmentä vuotta. Itselleni olikin uusi tieto, että ei ole enää erikseen suojattuja sukunimiä. Googlaamalla selvisi, että käytäntö on muuttunut vuonna 1986 sukunimilain uudistuksen myötä.
Mitä muutosta tarkoitat? Edelleen pitää osoittaa oma sukulaissuhde ko. sukunimeen niin kuin ennenkin, jos haluat vaihtaa nimeä. Kerrankin täällä oli hyödyllinen keskustelu, koska en ollut tajunnut, että lakimuutokset ovat todella mahdollistaneet sen, että sukuun kuulumaton lapsi voi saada entisen miehen sukunimen. Tämä on selvästi lapsen oikeuksia vastaan, jokaisella on oikeus kuulua sellaiseen sukuun, johon on biologisia tai huoltajuuden kautta syntyneitä siteitä.
No jos äiti on sillä nimellä, niin eikös se biologinen side synny?
Älä nyt jaksa trollata.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kellään ole sitten omaa sukunimeä, jos aina on kyseessä vain "isän nimi" :D Missä vaiheessa muka sen isän nimestä on tullut hänen omansa?
Älytön keskustelu.
Kun sai sen omalta isältään, onko se niin vaikeaa ymmärtää. Lue: Naisilla _ei_ ole "omia" sukunimiä, vaan ne on aina saatu käyttöön miehen kautta.
-mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset, jotka pitävät miehensä sukunimen eron jälkeen ovat reviirin merkkaajia. Halutaan eron jälkeenkin viestiä muille, että mies on ollut heidän. Onhan se vähän sairaalloista käyttäytymistä ja omituista omistushalua.
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaverini oli ihan hiilenä, kun hänen veljensä ex-vaimo piti eron jälkeen exänsä nimen. Tämä nimi on suojattu, ja sen kantajia on vain parikymmentä. Ex-vaimo alkoi tehdä eron jälkeen "taiteilija"uraa tällä nimellä, ja ymmärrän kyllä suvun suuttumuksen, kun tuollaiseen tyrkkyyn tulevat yhdistetyksi. Veljen moka tietysti kun erehtyi naimaan heikompaa ainesta.
Mitään suojattuja ja ei-suojattuja sukunimiä ei ole olemassakaan. Kaikilla sukunimillä on sama suoja, riippumatta siitä, onko kyseessä Sörsselssön tai von Gyllenbögel.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä tylytystä ja kaksinaismoralismia 🤮!
Täällä av-mammat vattuilee kilvan H.Gullischenille, joka ei eron jälkeen muuttanut nimeään ja julkaisi kirjankin etc. Tämä nainen ristiinnaulittiin tällä palstalla.
Nyt sitten kilvan kiljutaan ap:lle.Ja ei tulisi pieneen mieleen pitää miehen nimeä eron jälkeen. Never ever. N O L O A!
Ja ketään ei kiinnosta sinun mielipiteesi!
Vouhkaa rauhassa!
😂 Menikö tunteisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena rasittaa eniten ajatus noista sukunimihärdelleistä siksi koska nimi on myös osa identiteettiä. Mikäli avioliiitossa otan jonkun toisen nimen, on epäselvää kuinka vanhat ystäväni enää löytävät minut, ja ehkä vielä suurempana ongelmana: miten pysyn omalla alallani tunnistettavana mikäli nimikin vaihtuu uudeksi.
Mikäli jostain syystä vaihtaisin nimeni avioliittoon mennessäni, toisi se mukanaan järkyttävän vaivan, enkä ryhtyisi uuteen nimenvaihdokseen mitenkään helposti.
[/quote
Kauheasti sitä olikin uraa jo takana, kun menimme parikymppisenä naimisiin ja ystäviin pidettiin yhteyttä, olivat kaikki häissämmekin, joten isoa ongelmaa ei tuostakaan syntynyt. Uudet ystävät oppivat tietysti tuntemaan minut naimanimelläni. Ja elettiin aikaa ennen nettiä ja muita turhuuksia.
Kaltaisesi kiihkoilijat ovat tavattoman rasittavia ihmisiä. Eläkää omaa elämäänne kuten haluatte, älkää pitääkö elämänne pääsisältönä saarnata muille omia mieltymyksiänne. Se kertoo vain suuresta epävarmuudesta.Anteeksi mutta millä logiikalla saat minusta kiihkoilijan? Olen ihan normaali 30+ nainen joka ei vielä ole naimisissa mutta sen sijaan on tehnyt hieman uraa. Minulle on työn kannalta todella tärkeä säilyä löydettävissä nimeni perusteella, eikä se ole mikään pieni huoli liittyen nimenvaihdokseen. Kyseessä on logistinen ongelma joka kohtaa pääasiassa naissukupuolta, mutta toki nykyään joitakin miehiäkin. En kylläkään saarnaa kenellekään aiheesta, olen tässäkin ketjussa puhunut pelkästään omista ongelmistani, joten ehkä se epävarmuus onkin sinun päässäsi :-)
Ohiksena totean, että vaahtoathan sinä, lainaus tekstistäsi: ”Kyllä naisellakin pitäisi olla oikeus säilyä tunnistettavana nimensä perusteella :( Kaksoisnimet ovat toki osittainen ratkaisu pulmaan...”
Etkö tiedä, että oikeus pitää nk. tyttösukunimi on ollut olemassa jo kauan.
Kukin tehkööt kuten haluaa, turhaa kirjoitta halveksuen meistä, jotka erottuakseen pidämme sukunimen, joka on ollut meillä kauemmin, kuin tyttösukunimi, ja joilla lasia on, haluavat pitää saman nimen kuin heillä.
Vain heikot naiset ovat jatkuvasti paasaamassa, tehkää itse ja jättäkää vähemmälle se vatvominen ja muiden arvosteleminen.
Jokainen päättäköön itse!No kyllä tämä asia on sinulle nähtävästi kivulias jos koet tuon paasaamiseksi! Työelämässä tämä on todellinen ongelma monelle naiselle, ja kommentti siitä että naistenkin pitää saada pitää se nimi jolla on tunnistettavissa oli kohdistettu AP:lle joka haluaa että vaimo monen vuoden jälkeen vaihtaisi pois tunnistettavan nimensä: tässä tilanteessa ap:n vaimolla oli jo toinen nimi kuin tyttönimensä mutta yhtä lailla tärkeä identiteetti mikäli se on säilynyt mukana vuosia tai ehkä jopa vuosikymmeniä.
En minä ole arvostellut Sinua enkä ketään muutakaan joka vaihtaa nimensä, se on jokaisen meistä oma valinta jonka ei muita pitäisi koskea. Älä sinäkään kuitenkaan vähättele minun kokemaa ongelmaa siitä että tarvitsen tunnistettavan nimen omassa ammatissani. Me kaksi olemme luultavasti vähän eri tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kellään ole sitten omaa sukunimeä, jos aina on kyseessä vain "isän nimi" :D Missä vaiheessa muka sen isän nimestä on tullut hänen omansa?
Älytön keskustelu.
Kun sai sen omalta isältään, onko se niin vaikeaa ymmärtää. Lue: Naisilla _ei_ ole "omia" sukunimiä, vaan ne on aina saatu käyttöön miehen kautta.
-mies
Toivon hartaasti, että kukaan ei ole oikeasti näin tyhmä :D
Tältäkin kiihkoilulta vältytään sillä, että puolisot naimisiin mennessään eivät vaihda sukunimiä. Kukaan ei yksinään sitä sukunimeään omista valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä tylytystä ja kaksinaismoralismia 🤮!
Täällä av-mammat vattuilee kilvan H.Gullischenille, joka ei eron jälkeen muuttanut nimeään ja julkaisi kirjankin etc. Tämä nainen ristiinnaulittiin tällä palstalla.
Nyt sitten kilvan kiljutaan ap:lle.Ja ei tulisi pieneen mieleen pitää miehen nimeä eron jälkeen. Never ever. N O L O A!
Ja ketään ei kiinnosta sinun mielipiteesi!
Vouhkaa rauhassa!😂 Menikö tunteisiin?
Ei lainkaan, kuten sanoin, vouhkaa rauhassa.
Naiset tekevät itse päätöksen.
Teistä nimihulluista tulee väistämättä mieleen, että siellä katkerat rannallejääneet purkaa tuntojaan.
🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kellään ole sitten omaa sukunimeä, jos aina on kyseessä vain "isän nimi" :D Missä vaiheessa muka sen isän nimestä on tullut hänen omansa?
Älytön keskustelu.
Kyse ei ole siitä, että sukunimi olisi isän tai äidin nimi, vaan että se on suvun nimi ja voimassa olevan sukulaisuuden osoitus. Jos täysin vieras lapsi voi saada toisen suvun sukunimen oikeastaan romuttaa koko sukunimen käsitteen. On vain etunimi ja jälkinimi, ei enää sukunimi.
Eikö se romuta sukunimen käsitettä, että monilla ihmisillä, jotka eivät ole minkäänlaista sukua toisilleen, on kuitenkin sama sukunimi??
Niin meinaat sitten että esim. kaikki Suomen Virtaset ovat keskenään sukua, samoin kaikki Korhoset jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena rasittaa eniten ajatus noista sukunimihärdelleistä siksi koska nimi on myös osa identiteettiä. Mikäli avioliiitossa otan jonkun toisen nimen, on epäselvää kuinka vanhat ystäväni enää löytävät minut, ja ehkä vielä suurempana ongelmana: miten pysyn omalla alallani tunnistettavana mikäli nimikin vaihtuu uudeksi.
Mikäli jostain syystä vaihtaisin nimeni avioliittoon mennessäni, toisi se mukanaan järkyttävän vaivan, enkä ryhtyisi uuteen nimenvaihdokseen mitenkään helposti.
[/quote
Kauheasti sitä olikin uraa jo takana, kun menimme parikymppisenä naimisiin ja ystäviin pidettiin yhteyttä, olivat kaikki häissämmekin, joten isoa ongelmaa ei tuostakaan syntynyt. Uudet ystävät oppivat tietysti tuntemaan minut naimanimelläni. Ja elettiin aikaa ennen nettiä ja muita turhuuksia.
Kaltaisesi kiihkoilijat ovat tavattoman rasittavia ihmisiä. Eläkää omaa elämäänne kuten haluatte, älkää pitääkö elämänne pääsisältönä saarnata muille omia mieltymyksiänne. Se kertoo vain suuresta epävarmuudesta.Anteeksi mutta millä logiikalla saat minusta kiihkoilijan? Olen ihan normaali 30+ nainen joka ei vielä ole naimisissa mutta sen sijaan on tehnyt hieman uraa. Minulle on työn kannalta todella tärkeä säilyä löydettävissä nimeni perusteella, eikä se ole mikään pieni huoli liittyen nimenvaihdokseen. Kyseessä on logistinen ongelma joka kohtaa pääasiassa naissukupuolta, mutta toki nykyään joitakin miehiäkin. En kylläkään saarnaa kenellekään aiheesta, olen tässäkin ketjussa puhunut pelkästään omista ongelmistani, joten ehkä se epävarmuus onkin sinun päässäsi :-)
Ohiksena totean, että vaahtoathan sinä, lainaus tekstistäsi: ”Kyllä naisellakin pitäisi olla oikeus säilyä tunnistettavana nimensä perusteella :( Kaksoisnimet ovat toki osittainen ratkaisu pulmaan...”
Etkö tiedä, että oikeus pitää nk. tyttösukunimi on ollut olemassa jo kauan.
Kukin tehkööt kuten haluaa, turhaa kirjoitta halveksuen meistä, jotka erottuakseen pidämme sukunimen, joka on ollut meillä kauemmin, kuin tyttösukunimi, ja joilla lasia on, haluavat pitää saman nimen kuin heillä.
Vain heikot naiset ovat jatkuvasti paasaamassa, tehkää itse ja jättäkää vähemmälle se vatvominen ja muiden arvosteleminen.
Jokainen päättäköön itse!No kyllä tämä asia on sinulle nähtävästi kivulias jos koet tuon paasaamiseksi! Työelämässä tämä on todellinen ongelma monelle naiselle, ja kommentti siitä että naistenkin pitää saada pitää se nimi jolla on tunnistettavissa oli kohdistettu AP:lle joka haluaa että vaimo monen vuoden jälkeen vaihtaisi pois tunnistettavan nimensä: tässä tilanteessa ap:n vaimolla oli jo toinen nimi kuin tyttönimensä mutta yhtä lailla tärkeä identiteetti mikäli se on säilynyt mukana vuosia tai ehkä jopa vuosikymmeniä.
En minä ole arvostellut Sinua enkä ketään muutakaan joka vaihtaa nimensä, se on jokaisen meistä oma valinta jonka ei muita pitäisi koskea. Älä sinäkään kuitenkaan vähättele minun kokemaa ongelmaa siitä että tarvitsen tunnistettavan nimen omassa ammatissani. Me kaksi olemme luultavasti vähän eri tilanteissa.
No kerropas missä sinulla on se ongelma? Eihän sinun tarvitse ottaa miehesi nimeä, jos et halua, missä siis se härdelli?
Pidät oman nimesi ja sillä siisti. Joku toinen tekee toisin, mutta mitäpä se meille kuuluu, tehköön? Ja kestäköön härdellin , jos sellainen tulee.
En oikein ymmärrä, mitä sinä todistelet?
Pidä nimesi! Et tarvitse kenenkään lupaa, eikä sitä tarvitse selitellä.
Ota ihan rahassa tämä elämä, kyllä se siitä lutviutuu!
Tämän täytyy olla sekopäisin ketju AV:lla ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Tältäkin kiihkoilulta vältytään sillä, että puolisot naimisiin mennessään eivät vaihda sukunimiä. Kukaan ei yksinään sitä sukunimeään omista valitettavasti.
Ja ketkä haluavat ottavat yhteisen nimen! Olkoon se miehen, naisen ja keksitty.
Kiihkoilijoista ei kannata koskaan välittää, niille jos antaa pikkusormen, ne vie koko elämän.
Lakia kun noudattaa ja omaa tahtoa, silloin on itsenäinen.
Koirat (nimihullut) räksyttää, karavaani jatkaa kulkuaan.
Mitä väliä yhdellä sukunimellä on ? Vai onko aapeen sukunimi niin harvinainen, että ei löydy kuin häneltä ja eksältään ?
Vierailija kirjoitti:
Naiset, jotka pitävät miehensä sukunimen eron jälkeen ovat reviirin merkkaajia. Halutaan eron jälkeenkin viestiä muille, että mies on ollut heidän. Onhan se vähän sairaalloista käyttäytymistä ja omituista omistushalua.
Ihan oikeastiko sinä suhtaudut miehiin noin alamaisesti?
Noiden nimihullujen kannattaa lukea tämä 😊
Varsinkin niiden jotka väittää että nimi on AINA mieheltä 😉
Wikipedia kertoo:
Suomen itsenäisyyden ajan alussa, sillä Suomen ensimmäinen sukunimen pakollistava laki, sukunimilaki, tuli voimaan vasta vuoden 1921 alussa. Laissa säädettiin, että niiden Suomen kansalaisten, joilla ei ollut sukunimeä, tuli määräaikaan mennessä ottaa sellainen. Jos joku sukunimetön ei määräaikaan mennessä ottanut sellaista, hänen sukunimekseen määrättiin se lisänimi, jolla hänet paikkakunnalla tunnettiin. Aiheena sukunimen säätämiseen pakolliseksi oli tuolloin sekaannuksen välttäminen eräissä hallinnollisissa yhteyksissä, erityisesti rikosrekisterin ylläpidossa.[17].
Suomen lain mukaan lapsi saa vanhempiensa sukunimen. Jos vanhempien sukunimi on sama, lapsi (sekä biologinen että adoptiolapsi) saa sen. Muutoin lapsi saa sen vanhemman sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat. Jos ilmoitus jätetään tekemättä, lapsi saa äidin nimen. Saman perheen kaikilla lapsilla tulee olla sama sukunimi, joten ei voi antaa esimerkiksi isän sukunimeä esikoiselle ja äidin sukunimeä kuopukselle.
Sukunimen voi muuttaa maistraatissa, mutta sen on täytettävä tietyt ehdot.[18]
Sukunimi avioliitossa
Muokkaa
Avioliittoa solmittaessa puolisot voivat molemmat säilyttää oman sukunimensä tai toinen voi ottaa puolisonsa nimen, jolloin hän voi käyttää omaa sukunimeään puolison nimen edellä (ns. yhdistelmäsukunimi).[19]
Yhdistelmäsukunimi muodostuu kahdesta sukunimestä, joiden välissä on kirjoituksessa yhdysmerkki (esimerkiksi Virtanen-Korhonen). Yhdistelmänimen osista ensimmäinen on Suomessa kantajansa aiempi sukunimi, jälkimmäinen puolestaan puolison sukunimi. Tällainen yhdistelmänimi ei periydy jälkeläisille.
Sukunimikäytäntö avioliitossa on muuttunut aikojen kuluessa. Perinteinen tapa oli, että vaimo säilytti avioliitossa oman sukunimensä. Käytäntö alkoi murtua 1800-luvun jälkipuoliskolla. [20] Vuoden 1929 avioliittolaki sääti, että vaimon oli otettava miehensä sukunimi tai yhdistelmänimi. Vuonna 1986 laki muuttui. Uusi sukunimilaki määräsi, että puolisot saattoivat ottaa yhteisen nimen, pitää omat sukunimensä tai jompi kumpi puolisoista saattoi ottaa yhdistelmänimen.
Onhan se vähän noloa naiselle vaihdella edestakaisin, korostaa kaikille sitä että teki epäonnistuneen parinvalinnan.
Tavallaan antaa ehkä jopa takertuvan mielikuvan, pitää epätoivoisesti kiinni suhteen vähäisistä rippeistä.
Jos itsellä olisi exän sukunimi niin haluaisin kyllä siitä eroon mahdollisimman nopeasti paperitöistä huolimatta, vaikka erottiinkin ihan hyvissä väleissä.