Lue keskustelun säännöt.
Ex-vaimo ei vaihda sukunimeäni pois
31.07.2019 |
Erottiin yli neljä vuotta sitten. Ei lapsia. Milloin olisi suotavaa pyytää häntä vaihtamaan takaisin vanhaan sukunimeensä?
Kommentit (349)
Vierailija kirjoitti:
Tässä on se paradoksi. Naimisiin mennessä miehet vaativat naista ottamaan heidän nimensä..ja sitten eron tullessa se pitää heidän mielestä vaihtaa pois...
Kaikki miehissä on paradoksaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ex piti avioliiton kautta saamansa sukunimen ja teki parikin tenavaa tällä nimellä.
Nimi on vielä suht harvinainen ja monet ihmiset olettavat, että nuo tenavat ovat mieheni. Nainen ei mennyt uusiin naimisiin, vaikka ensin teki lapsen yhden miehen kanssa, erosi ja sitten lapsen toisen miehen kanssa, jonka kanssa nyt asuu yhdessä.
Ei tuo varmaan noista isistäkään hyvälle tunnu.
Mutta pointti on, että sinusta tuntuu tosi pahalta ja sen takia muiden ihmisten pitäisi muuttaa asioita elämässään, jotta sinä voisit velloa vahvassa TUNTEESSA.
Mä en ihan pysty eläytymään tähän, koska tuskin itse ottaisin miehen sukunimeä naimisiin mennessäni. En myöskään haluaisi, että mies ottaa minun. Mutta jos olisin ottanut miehen sukunimen, niin 99 prosentin todennäköisyydellä vaihtaisin sen takaisin omakseni eron sattuessa. Ja kyllä mua saattaisi ottaa päähän, jos eksä pitäisi mun sukunimen, jos ei ole lapsia.
N46
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit pyytää exää maksamaan lisenssimaksua nimesi käytöstä. Esimerkiksi 1000 eur/v on ihan kohtuullinen summa.
Mitä vaan voi pyytää tietysti :,D
Voi se exäkin pyytää sinua kuolemaan hitaasti.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ihan pysty eläytymään tähän, koska tuskin itse ottaisin miehen sukunimeä naimisiin mennessäni. En myöskään haluaisi, että mies ottaa minun. Mutta jos olisin ottanut miehen sukunimen, niin 99 prosentin todennäköisyydellä vaihtaisin sen takaisin omakseni eron sattuessa. Ja kyllä mua saattaisi ottaa päähän, jos eksä pitäisi mun sukunimen, jos ei ole lapsia.
N46
Kiva että kerroit meille tämän viisauden!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisen pitää ap:n nimestä luopua. Ei omista sitä enää. Isänsä nimen käyttäminen on ookoo.
-mies
Et kai vaan tarkoita, että naisilla on isän sukunimi, mutta miehillä nimi on oma?
Naisen nimi on aina sidottu mieheen. Joko isänsä tai aviomiehensä nimeen. Se on käyttöoikeus joka ei ole itsestäänselvyys.
-mies
Höpötät lainvastaisia. Äänestätkö persuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisen pitää ap:n nimestä luopua. Ei omista sitä enää. Isänsä nimen käyttäminen on ookoo.
-mies
Et kai vaan tarkoita, että naisilla on isän sukunimi, mutta miehillä nimi on oma?
Naisen nimi on aina sidottu mieheen. Joko isänsä tai aviomiehensä nimeen. Se on käyttöoikeus joka ei ole itsestäänselvyys.
-mies
Vai niin? Minullapa on oma sukunimi, jota ei ole kellään muulla maailmassa. Se on kahden isoäitini nimistä yhdistetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noiden nimihullujen kannattaa lukea tämä 😊
Varsinkin niiden jotka väittää että nimi on AINA mieheltä 😉Wikipedia kertoo:
Suomen itsenäisyyden ajan alussa, sillä Suomen ensimmäinen sukunimen pakollistava laki, sukunimilaki, tuli voimaan vasta vuoden 1921 alussa. Laissa säädettiin, että niiden Suomen kansalaisten, joilla ei ollut sukunimeä, tuli määräaikaan mennessä ottaa sellainen. Jos joku sukunimetön ei määräaikaan mennessä ottanut sellaista, hänen sukunimekseen määrättiin se lisänimi, jolla hänet paikkakunnalla tunnettiin. Aiheena sukunimen säätämiseen pakolliseksi oli tuolloin sekaannuksen välttäminen eräissä hallinnollisissa yhteyksissä, erityisesti rikosrekisterin ylläpidossa.[17].
Suomen lain mukaan lapsi saa vanhempiensa sukunimen. Jos vanhempien sukunimi on sama, lapsi (sekä biologinen että adoptiolapsi) saa sen. Muutoin lapsi saa sen vanhemman sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat. Jos ilmoitus jätetään tekemättä, lapsi saa äidin nimen. Saman perheen kaikilla lapsilla tulee olla sama sukunimi, joten ei voi antaa esimerkiksi isän sukunimeä esikoiselle ja äidin sukunimeä kuopukselle.
Sukunimen voi muuttaa maistraatissa, mutta sen on täytettävä tietyt ehdot.[18]
Sukunimi avioliitossa
Muokkaa
Avioliittoa solmittaessa puolisot voivat molemmat säilyttää oman sukunimensä tai toinen voi ottaa puolisonsa nimen, jolloin hän voi käyttää omaa sukunimeään puolison nimen edellä (ns. yhdistelmäsukunimi).[19]Yhdistelmäsukunimi muodostuu kahdesta sukunimestä, joiden välissä on kirjoituksessa yhdysmerkki (esimerkiksi Virtanen-Korhonen). Yhdistelmänimen osista ensimmäinen on Suomessa kantajansa aiempi sukunimi, jälkimmäinen puolestaan puolison sukunimi. Tällainen yhdistelmänimi ei periydy jälkeläisille.
Sukunimikäytäntö avioliitossa on muuttunut aikojen kuluessa. Perinteinen tapa oli, että vaimo säilytti avioliitossa oman sukunimensä. Käytäntö alkoi murtua 1800-luvun jälkipuoliskolla. [20] Vuoden 1929 avioliittolaki sääti, että vaimon oli otettava miehensä sukunimi tai yhdistelmänimi. Vuonna 1986 laki muuttui. Uusi sukunimilaki määräsi, että puolisot saattoivat ottaa yhteisen nimen, pitää omat sukunimensä tai jompi kumpi puolisoista saattoi ottaa yhdistelmänimen.
Tuo suppea esitys oli siis sinulle uutta, mutta ei varmaan monille muille. Sukunimet ja niiden säätely on paljon vanhempaa perua kuin laki, jossa kaikkien piti ottaa sukunimi. Laki koski lähinnä köyhiä tai vasta vaurastuneita talonpoikia, koska varakkailla oli jo sukunimensä. Monet uudet virallistetut nimet tulivat talojen tai kotitalon paikan nimiin. Tyypillinen naisen sukunimen ottamistilanne oli, että vävy otti naisen sukunimen, jos hänestä tuli talon isäntä. Useimmiten naimisiin mennessä otettiin miehen nimi.
Sinulta unohtui linkki, jolla todistat tietosi. Kiitos, kun laitat sen viellä.
Joku muu oli laittanut kaksi hyvää linkkiä, kannattaa lukea. Pari esimerkkinä mainitsemaani pikkutietoa löytyy sieltä, toinen tieto siis tuosta kirjasta. Lukemalla parikin sukuhistoriaa huomaa helposti, miten monenlaisia tarinoita sukunimien ottamisesta sieltä löytyy. Sukunimet ovat aina olleet mainetekijöitä, vaikka saman sukunimenkin sisällä. Ne saivat monesti jokin erottelevan lisänimen paikkakunnalla, kuten rikkaat miettiset ja köyhät miettiset (keksitty esimerkki). Enemmän sukunimien muotoutumiseen ja suvun historiaan vaikuttavat siinä vaikuttaneet ihmiset kuin sukunimilain säädökset.
Minulla on eksäni sukunimi, koska enpä ole keksinyt yhtään syytä vaihtaa tätä omaa nimeäni pois. Se on myös lasteni sukunimi. Sukunimi on myös firmani nimessä.
Mitenkään asia ei liity menneessä/eksässä roikkumiseen. Ero ei pyyhkäise elettyä elämää eikä tehtyjä nimenvaihdoksia pois. Ei pyyhkäise pois yhteistä vanhemmuuttakaan.
Sitä en tiedä miten sitten jos menen vielä naimisiin. En halua tyttönimeäni takaisin enkä halua muuttaa yritykseni nimeä koska yrityksellä on tiettyä hyvää mainetta jo. Ja olisi sekin typerää että itse vaihdan nimeni ja yrityksessä on sitten toinen sukunimi. Ehkä ratkaisen tämän kieltäytymällä mahdollisesta kosinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kallista lystiä vaihtaa sukunimeä. Kaikko kortit ja passi uusiksi. Ajokorttikaan ei ole sen jälkeen voimassa hamaan tappiin asti ajokorttiuudistuksen jälkeen. Pelkkää turhaa persnettoa tuollainen nimenvaihto.
Ei se ajokortti ole siltikään voimassa siihen asti mihin se on merkitty.
"Ajokorttilain voimaantulo 19.1.2013 muutti myös ennen lakimuutosta myönnettyjen ajokorttien voimassaoloaikaa.
Ajokortit ovat voimassa enintään 18.1.2033 asti, vaikka niihin olisi merkitty myöhäisempi voimassaolopäivämäärä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä tylytystä ja kaksinaismoralismia 🤮!
Täällä av-mammat vattuilee kilvan H.Gullischenille, joka ei eron jälkeen muuttanut nimeään ja julkaisi kirjankin etc. Tämä nainen ristiinnaulittiin tällä palstalla.
Nyt sitten kilvan kiljutaan ap:lle.Ja ei tulisi pieneen mieleen pitää miehen nimeä eron jälkeen. Never ever. N O L O A!
Ja ketään ei kiinnosta sinun mielipiteesi!
Vouhkaa rauhassa!😂 Menikö tunteisiin?
Ei lainkaan, kuten sanoin, vouhkaa rauhassa.
Naiset tekevät itse päätöksen.
Teistä nimihulluista tulee väistämättä mieleen, että siellä katkerat rannallejääneet purkaa tuntojaan.
🤗
Nimihullu???
Ekassa liitossa pidin oman nimeni. Toisessa liitossa otin miehen sukunimen 50-50.
Olen erittäin huvittunut siitä että se avokaadopastamimmi haukutaan pataluhaksi Gulli-nimen käytöstä ja ap teilataan täysin tällä palstalla.
Mutta että nimihullu 😂😂😂.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaverini oli ihan hiilenä, kun hänen veljensä ex-vaimo piti eron jälkeen exänsä nimen. Tämä nimi on suojattu, ja sen kantajia on vain parikymmentä. Ex-vaimo alkoi tehdä eron jälkeen "taiteilija"uraa tällä nimellä, ja ymmärrän kyllä suvun suuttumuksen, kun tuollaiseen tyrkkyyn tulevat yhdistetyksi. Veljen moka tietysti kun erehtyi naimaan heikompaa ainesta.
Mies halusi ja sai kauniin, timmin naisen. Muullahan ei väliä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noiden nimihullujen kannattaa lukea tämä 😊
Varsinkin niiden jotka väittää että nimi on AINA mieheltä 😉Wikipedia kertoo:
Suomen itsenäisyyden ajan alussa, sillä Suomen ensimmäinen sukunimen pakollistava laki, sukunimilaki, tuli voimaan vasta vuoden 1921 alussa. Laissa säädettiin, että niiden Suomen kansalaisten, joilla ei ollut sukunimeä, tuli määräaikaan mennessä ottaa sellainen. Jos joku sukunimetön ei määräaikaan mennessä ottanut sellaista, hänen sukunimekseen määrättiin se lisänimi, jolla hänet paikkakunnalla tunnettiin. Aiheena sukunimen säätämiseen pakolliseksi oli tuolloin sekaannuksen välttäminen eräissä hallinnollisissa yhteyksissä, erityisesti rikosrekisterin ylläpidossa.[17].
Suomen lain mukaan lapsi saa vanhempiensa sukunimen. Jos vanhempien sukunimi on sama, lapsi (sekä biologinen että adoptiolapsi) saa sen. Muutoin lapsi saa sen vanhemman sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat. Jos ilmoitus jätetään tekemättä, lapsi saa äidin nimen. Saman perheen kaikilla lapsilla tulee olla sama sukunimi, joten ei voi antaa esimerkiksi isän sukunimeä esikoiselle ja äidin sukunimeä kuopukselle.
Sukunimen voi muuttaa maistraatissa, mutta sen on täytettävä tietyt ehdot.[18]
Sukunimi avioliitossa
Muokkaa
Avioliittoa solmittaessa puolisot voivat molemmat säilyttää oman sukunimensä tai toinen voi ottaa puolisonsa nimen, jolloin hän voi käyttää omaa sukunimeään puolison nimen edellä (ns. yhdistelmäsukunimi).[19]Yhdistelmäsukunimi muodostuu kahdesta sukunimestä, joiden välissä on kirjoituksessa yhdysmerkki (esimerkiksi Virtanen-Korhonen). Yhdistelmänimen osista ensimmäinen on Suomessa kantajansa aiempi sukunimi, jälkimmäinen puolestaan puolison sukunimi. Tällainen yhdistelmänimi ei periydy jälkeläisille.
Sukunimikäytäntö avioliitossa on muuttunut aikojen kuluessa. Perinteinen tapa oli, että vaimo säilytti avioliitossa oman sukunimensä. Käytäntö alkoi murtua 1800-luvun jälkipuoliskolla. [20] Vuoden 1929 avioliittolaki sääti, että vaimon oli otettava miehensä sukunimi tai yhdistelmänimi. Vuonna 1986 laki muuttui. Uusi sukunimilaki määräsi, että puolisot saattoivat ottaa yhteisen nimen, pitää omat sukunimensä tai jompi kumpi puolisoista saattoi ottaa yhdistelmänimen.
Tuo suppea esitys oli siis sinulle uutta, mutta ei varmaan monille muille. Sukunimet ja niiden säätely on paljon vanhempaa perua kuin laki, jossa kaikkien piti ottaa sukunimi. Laki koski lähinnä köyhiä tai vasta vaurastuneita talonpoikia, koska varakkailla oli jo sukunimensä. Monet uudet virallistetut nimet tulivat talojen tai kotitalon paikan nimiin. Tyypillinen naisen sukunimen ottamistilanne oli, että vävy otti naisen sukunimen, jos hänestä tuli talon isäntä. Useimmiten naimisiin mennessä otettiin miehen nimi.
Mitäs jos lukisit historiaa sukunimistä 😊
Ei tarttis tyhmänä olla...Ihan pikku Googlettamisella löytyy muutakin kuin Wikipedia 😉
Mutta ne vissiin on KAIKKI valehtelua koska SINÄ niin olet päättänyt 😂
En ole väittänyt, että wikipedia valehtelee, vaan sanoin artikkelin olevan todella suppea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiviriippaeukot pitävät kiinni ja jos ei ole muuta, niin vaikka sukunimestä. Minusta olisi noloa pitää exän sukunimeä eron jälkeen, kun en olisi halunnut alkuunkaan miehen nimeä kaksoisnimeemi (80-luvulla ei ollut vaihtoehtoa: miehen tai yhdistelmänimi). Minä olen omaa sukuani, lapsemme ovat molempien sukua.
Ja tämä on vanhan naisen mielipide! Enkä ole eronnut.
Vierailija kirjoitti:
Naiset, jotka pitävät miehensä sukunimen eron jälkeen ovat reviirin merkkaajia. Halutaan eron jälkeenkin viestiä muille, että mies on ollut heidän. Onhan se vähän sairaalloista käyttäytymistä ja omituista omistushalua.
🤣
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eksäni sukunimi, koska enpä ole keksinyt yhtään syytä vaihtaa tätä omaa nimeäni pois. Se on myös lasteni sukunimi. Sukunimi on myös firmani nimessä.
Mitenkään asia ei liity menneessä/eksässä roikkumiseen. Ero ei pyyhkäise elettyä elämää eikä tehtyjä nimenvaihdoksia pois. Ei pyyhkäise pois yhteistä vanhemmuuttakaan.
Sitä en tiedä miten sitten jos menen vielä naimisiin. En halua tyttönimeäni takaisin enkä halua muuttaa yritykseni nimeä koska yrityksellä on tiettyä hyvää mainetta jo. Ja olisi sekin typerää että itse vaihdan nimeni ja yrityksessä on sitten toinen sukunimi. Ehkä ratkaisen tämän kieltäytymällä mahdollisesta kosinnasta.
No kyllä se nimi voi olla rasitekin, jos eksä paljastuisi pedofiiliksi tai murhaajaksi. Näkyy noita olevan paremmissakin piireissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaverini oli ihan hiilenä, kun hänen veljensä ex-vaimo piti eron jälkeen exänsä nimen. Tämä nimi on suojattu, ja sen kantajia on vain parikymmentä. Ex-vaimo alkoi tehdä eron jälkeen "taiteilija"uraa tällä nimellä, ja ymmärrän kyllä suvun suuttumuksen, kun tuollaiseen tyrkkyyn tulevat yhdistetyksi. Veljen moka tietysti kun erehtyi naimaan heikompaa ainesta.
Kaikki sukunimet ovat suojattuja. Työkaverisi veli on tainnut mennä naimisiin 70-luvulla tai aiemmin, koska naisen on pitänyt ottaa miehen sukunimi.
Sukunimi on kuin siemenneste, kun sen antaa toiselle, päättyy siitä määräysvalta.
En tiedä milloin olivat mennet naimisiin, mutta erosta on aikaa parikymmentä vuotta. Itselleni olikin uusi tieto, että ei ole enää erikseen suojattuja sukunimiä. Googlaamalla selvisi, että käytäntö on muuttunut vuonna 1986 sukunimilain uudistuksen myötä.
Vastahan tuosta on 33 vuotta.
Onhan meillä näitä julkkisnaisia, jotka ovat pitäneet miehenä nimen erotessaan. Löytyy kansanedustajia, kokin vaimo, joka teki jonkun kuuluisan pastakastikkeen. Eivät ole vaihtaneet nimeään
Nojaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eksäni sukunimi, koska enpä ole keksinyt yhtään syytä vaihtaa tätä omaa nimeäni pois. Se on myös lasteni sukunimi. Sukunimi on myös firmani nimessä.
Mitenkään asia ei liity menneessä/eksässä roikkumiseen. Ero ei pyyhkäise elettyä elämää eikä tehtyjä nimenvaihdoksia pois. Ei pyyhkäise pois yhteistä vanhemmuuttakaan.
Sitä en tiedä miten sitten jos menen vielä naimisiin. En halua tyttönimeäni takaisin enkä halua muuttaa yritykseni nimeä koska yrityksellä on tiettyä hyvää mainetta jo. Ja olisi sekin typerää että itse vaihdan nimeni ja yrityksessä on sitten toinen sukunimi. Ehkä ratkaisen tämän kieltäytymällä mahdollisesta kosinnasta.
No kyllä se nimi voi olla rasitekin, jos eksä paljastuisi pedofiiliksi tai murhaajaksi. Näkyy noita olevan paremmissakin piireissä.
Erityisesti monilapsisissa pohjalaisperheissä.
Tilaa huviksesi sukuselvitys kenestä tahansa eronneesta tuttavastasi.