Lue keskustelun säännöt.
Ex-vaimo ei vaihda sukunimeäni pois
31.07.2019 |
Erottiin yli neljä vuotta sitten. Ei lapsia. Milloin olisi suotavaa pyytää häntä vaihtamaan takaisin vanhaan sukunimeensä?
Kommentit (349)
En minäkään luopuisi jos olisin jonkn hienon nimen tyyliin Gullichsen saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi en vaihtanut sukunimeä avioliittoon mennessäni. Liittoa kesti 20 v. eikä tarvinnut eron jälkeen passia ja ajokorttia uusia. Jos olisin vaihtanut, olisin eron jälkeen VARMASTI palannut tyttönimeeni.
Tottakai Ilona Os Horakka haluaa af-sukunimen. Sellaisia nyt suomalaiset naiset vaan on.
Olen aikuisikäni ollut tämän niminen, miksi vaihtaisin lapsuuden aikaiseen sukunimeen, jos jostain syystä joskus eroaisimme? Sukunimeni on osa identiteettiäni, en vaihtaisi sitä pois. Olisi hankalaa töiden kannaltakin, kun verkostot ovat tärkeitä alallani ja ihmiset eivät enää löytäisi minua, jos olisin eri niminen.
Nimi on osa identiteettiä. Pidän outoina naisia, jotka vaihtavat nimeään aina miehen vaihtuessa. Ihan kuin keräilisivät "päänahkoja" eli kuinka monta nimeä ehtivät elämässään saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaverini oli ihan hiilenä, kun hänen veljensä ex-vaimo piti eron jälkeen exänsä nimen. Tämä nimi on suojattu, ja sen kantajia on vain parikymmentä. Ex-vaimo alkoi tehdä eron jälkeen "taiteilija"uraa tällä nimellä, ja ymmärrän kyllä suvun suuttumuksen, kun tuollaiseen tyrkkyyn tulevat yhdistetyksi. Veljen moka tietysti kun erehtyi naimaan heikompaa ainesta.
Kumman tiukassa tuntuu istuvan tämä käsitys siitä, että olisi olemassa jotain sellaista kuin suojattu sukunimi. Kaikki sukunimet ovat samassa asemassa, eikä mitään nimeä voi ottaa muutoin kuin avioliiton tai sukulaisuussuhteen kautta. Minä en siis voi vaihtaa sukunimeäni edes Suomen yleisimpiin Virtaseen tai Korhoseen, jos tätä nimeä ei ole omassa suvussani ollut. Jos työkaverin veljelle on naimisiin mennessään ollut ihan ok, että vaimo ottaa hänen nimensä, siitä on eron jälkeen ihan turha rutista. Avioliitossa otettu sukunimi on ihan yhtä lailla sen ex-vaimonkin nimi ja hän saa vapaasti itse päättää, pitääkö sen vai vaihtaako pois.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla laki, että toisen sukunimeä ei voi pitää enää eron jälkeen. Eihän toisen sormusta tai asuntoakaan pidetä eron jälkee n, miksi sitten nimeä?
Kyllä minä pidän sormusta vielä. Siis todella kaunis ja arvokas sormus kyseessä. Pistin vain oikeaan nimettömään. En minä siitä luovu yhden avioeron takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitähän se riemu alkaakin, kun tämä naikkonen ryhtyy tehtailemaan tenavia eri ukkojen kanssa ja antaa näillekin vielä sinun sukunimesi, aivankuin kersat olisivat sinun. Näinhän sitä moni toimii.
Kaverini äiti teki näin. Ensin pari lasta exmiehen kanssa, naimisiin ja tämän nimi itselleen, sitten uusi kumppani, jolle yksi lapsi, ja jolle tuon exmiehen nsukunimi annettiin myös. Sitten vielä vanhoilla päivillä kolmannen kanssa tenava, ja nyt onkin sitten 2 lasta Möttösen nimellä, jotka eivät ole mitään sukua möttöselle :D
Ovathan ne lapset sukua Möttöselle, sille naiselle, jonka sukunimi on ihan virallisesti ja lain silmissä Möttönen. Miten tätä on niin jumalattoman vaikea tajuta??
Avioparien pitäisi pitää kumpikin omat sukunimensä. Lapsille voitais antaa äidin sukunimen, koska silloin varmastii tietää kenen lapsi kyseessä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin syy sille, miksi en ottaisi miehen nimeä, on se, että en halua, että minut ensisijaisesti yhdistetään nimen perusteella miehen sukuun. Haluan, että minut yhdistetään omaan sukuuni. Jos joku kysyy mun sukunimestä jotain, osaan kertoa sukuni vaiheista. Jos ottaa miehen sukunimen, saa pahimmassa tapauksessa jonkun suvun huonon maineen. Seurustelin kerran miehen kanssa, jolla oli ihan raivohullu suku. Sukunimi oli yleinen, mutta paikka niin pieni, että kaikki tiesivät, mistä suvusta on kyse. Ällöttäisi kantaa sellaista nimeä. Oman suvun hullut kun tietää, niin mieluummin tulen yhdistetyksi heihin. :D
Vierailija kirjoitti:
Siitähän se riemu alkaakin, kun tämä naikkonen ryhtyy tehtailemaan tenavia eri ukkojen kanssa ja antaa näillekin vielä sinun sukunimesi, aivankuin kersat olisivat sinun. Näinhän sitä moni toimii.
Mä tiedän vastaavan tapauksen. Tosin kyseessä oli eronnut mies. Mies oli ottanut naimisiin mennessä vaimonsa harvinaisen suomalaisen sukunimen. Erottuaan piti nimen ja meni uusiin naimisiin eros... Nyt on kulma kunnat täynnä kakaroita ekan vaimon sukunimellä. Ns. suomalaista vanhaa rahaa nimi ja kakaroita lääni täynnä, kun tuo toinen vaimo on puuhaillut mukuloita ties kenen kanssa. Ylpeänä vielä selittää kuuluvansa tähän sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai Ilona Os Horakka haluaa af-sukunimen. Sellaisia nyt suomalaiset naiset vaan on.
totta kaikilla miehillähän on just tuommoinen sukunimi. Se on niiiiin yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hänen pitäisi vaihtaa sukunimesi pois ja vaikka olette eronneet, niin hän on edelleen suvun jäsen ja sinun ensimmäinen puoliso, joka säilyy virallisissa papereissa ja sukuselvityksessä loput ikääsi, halusit sitä tai et.
Merkitänänä vain "eronnut".
Ei ole suvun jäsen todellakaan, jos lapsia ei ole.
Tilaa huviksesi sukuselvitys kenestä tahansa eronneesta tuttavastasi.
Niin? Sukuselvitys lapsettomasta naisesta, joka on eronnut miehestään ei sisällä miehen suvusta mitään, vaan naisen omasta suvusta. Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Eronnut lapseton nainen ei valitettavasti kuulu miehen sukuun, vaan omaansa. Se ei tarkoita, että olisi vähäarvoisempi, vaan sukututkimuksessa mainitaan lapsettomien pariskuntien kohdalla puolison syntymäaika ja -paikka sekä ammatti tai muu toiminta, jos siitä on tietoa ja mahdollisesti vanhempien nimet, syntymäajat ja ammatit.
Sukututkimuksen kannalta lapsettomuus merkitsee, että vaimosta ei tule suvun jäsentä niin kuin äidistä tulee, kun lasten tarina jatkuu sukutarinassa. Lapsettomuus sukututkimuksessa myös voi merkitä suvun sammumista jonkun nimen osalta, aatelisten kohdalla se, jos ei synny miespuolisia jälkeläisiä.
Eronnut lapseton nainen kuuluu itselleen, vain itselleen, ja hän pitää sen sukunimen minkä haluaa ja mihin hänellä Suomen lain mukaan oikeus on!
Koittakaapas kumota väitteeni!
Sillä, mitä mieltä joku muu, kuin se nainen itse, asiasta on, ei ole mitään merkitystä, ei yhtään mitään merkitystä. Turhaa louskutusta!
Ähäkutti nimihullut!
Taitaa sulla mennä nyt vähän turhan lujaa. Voit ihan vapaasti ajatella mitä haluat ja ex-puolisosi nimen pitää, mutta se ei kuitenkaan sukujuuriasi muuta muuksi väestökirjanpidossa ja sukututkimuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tätä miettinyt kanssa monesti. Miksi niin monet naiset pitää miehensä sukunimen erotessaan? Etenkin jos suhteella on väkivaltainen loppu. Oli lapsia tai ei. En mä haluaisi yhdistää itseäni k-päähän, joka teki elämästäni helvetin vuosien ajan.
Mulla on idea. Vaihda oma sukunimesi. Perusteena se, että samasta sukunimestä on häpeää ja vaivaa entisen vaimon käyttäytymisen vuoksi. En tiedä, tarvitaanko edes perusteluja. Ehkä voit muuttaa lastesi nimet samalla. Jätä se eukko märehtimään, kun hänelläkään ei muuta elämää näemmä ole.
Ei saa nimestä kyllikseen, jos nimi on Gullichsen.
Mä pidin oman sukunimeni naimisiin mennessäni. Joku identiteettijuttu se kai oli. Mulla on harvinainen etunimi, jonka kirjoitusasua joudun lähes aina selittämään. Mieheni sukunimi taas on harvinainen ja kirjoitetaan usein väärin. En halunnut kahta vaikeaa nimeä. Lapset ovat miehen nimellä.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla laki, että toisen sukunimeä ei voi pitää enää eron jälkeen. Eihän toisen sormusta tai asuntoakaan pidetä eron jälkee n, miksi sitten nimeä?
Pitäisi olla laki, että avioituessa ei saa ottaa toisen sukunimeä.
Asunnolla on myyntiarvo, joten asunnon voi myydä, sukunimeä taas ei. Jos sinä palautat eksällesi sormuksen, niin palautatko kaikki häneltä saamasi lahjat vaikket ole maksanut niistä mitään?
Jos meille tulee ero, niin tietenkin pidän sormuksen, olenhan maksanut siitä puolet. Mies saa pitää omansa, sillä en tee mitään vaikka siitäkin maksoin puolet.
Mun puolesta voivat pitää haluamansa sukunimensä kaikki, mutta ilmeisesti monia näin tehneitä sitten kumminkin kovasti häiritsee, ettei se kaikkien mielestä olekaan ihan okei. Muutenhan tästä ei monen sivun älämölöä olisi syntynyt.
Jos syntyy epäilys siitä, että nimen pitäminen liittyy kiusaamiseen tai hienolla nimellä snobbailuun, niin sitten sen nimen pitäjän pitää vain kestää se, että muut katsovat sen epäreiluksi entistä puolisoa kohtaan tai muuten pitävät naurettavana. Mutta muita ihan järkeviäkin syitä on.
Pitäisi olla laki, että toisen sukunimeä ei voi pitää enää eron jälkeen. Eihän toisen sormusta tai asuntoakaan pidetä eron jälkee n, miksi sitten nimeä?