Mitä sairauksia teillä on, mistä ihmisillä tuntuu olevan väärät käsitykset tai eivät tiedä mitä se sairaus oikeasti on?

Minulla on 2.,tyypin diabetes - en ole ylipainoinen, sokeriarvot balanssissa

- verenpainetauti

-rytmihäiriöitä, nyt helteellä piti olla lääkkeet mukana koko ajan

Nämä eivät näy päälle päin. Joten, jos joskus kerron jollekin, kommentti on: et näytä sairaalta!

Hyvän hoidon ja lääkityksen avulla elän normaalist, enkä näytä sairaalta.

Vierailija kirjoitti:

Bore out käräytti loppuun ja vei tajunnan, mutta edelleenkään ihmiset eivät ymmärrä miten tylsyyteen voi masentua tai miksi sen vuoksi joutuu irtisanoutumaan töistä. Tällä hetkellä pyrin kuntoutumaan ja kerään taas voimia pystyäkseni palaamaan takaisin työelämään.

Sama kokemus. Työ on niin uskomattoman tylsää ja rutiinia, että pää räjähtää.

Pitää vaan keksiä vapaa-ajalla aktiivista, haasteellista tekemistä. Mulla se on opiskelu.

Porukka on sitä mieltä, että työ ei voi olla tylsää ja mikä älykkö kuvittelet olevasi kun työ ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keliakia. Kiitos muotigluteenittomien, keliakiaan suhtaudutaan joskus tosi välinpitämättömästi. Suurin osa ymmärtää, kun sanon että kyseessä on vakava sairaus, mutta osa vaan pyörittelee päätään.

Itse kuulun kategoriaan "muotigluteeniton" sillä keliakiatesti negatiivinen. Silti (kaikki) viljat aiheuttavat elämää häiritsevää närästystä, aknea, nivelkipuja, migreeniä, hiivatulehduksia (intiimialue, korvat, varpaat), masennusta, paniikkikohtauksia (pitkällä altistuksella) ja vitamiinipuutoksia (rauta, B). Sekä lääkäreiden, kanssaihmisten ja keliaakikkojen mielestä olen muotigluteeniton enkä saa esim. sairaalan osastojaksolla gluteenitonta ruokaa koska mitään diagnoosia ei ole (Tai on nuo kaikki yllämainitut erikseen). Kaikki pyörittelevät päätään.

Tähystyksessä oli suolinukka madaltunut ja tulehdus pohjukaissuolessa mutta koska ei ollut täyskato, ei keliakiaa. Lisäksi minulla kaikki viljat aiheuttavat oireet, myös ne gluteenittomatkin. Vaikeaa on, enkä voi puhua tästä kenellekään koska kukaan ei ota tosissaan. Kotona pärjää kunhan ei vain mene mihinkään syömään. Sukulaiset jopa loukkaantuvat kun en syö heidän pulliaan. Itsestäni tuntuu että jos olisi keliakia, olisi paljon helpompaa.

Sivuseikka tässä kokonaisuudessa, mutta mua kiinnostaa tuo gluteeniton ruoka sairaalassa. Itsellä 90-luvulla diagnosoituja ruoka-allergioita, joista en tiedä näkyvätkö enää missään potilastietojärjestelmissä, plus ärtyvä suoli. Olen kuskannut päivystyskäynneillä mukana itse kirjoittamaani allergialistaa, mutta onko sellainen minkään arvoinen wirallisessa systeemissä? Pitäisikö hankkia joku tietynlainen todistus mahdollisia sairaalareissuja varten? Olisi suht painajaista joutua sairaalaan ja väärälle ruoalle...

Nykykäsityksen mukaan vanhat ruoka-allergiadiagnoosit ovat usein epämääräisiä, ja kehotetaan kokeilemaan ruoka-aineita joille joskus on ollut/luullut olevansa allerginen. Itse olen seurannut vierestä ihmistä, jolla pitkä lista EI-aineita ihan pippureista lähtien. Ravintolassa käy listan läpi tiukasti ruokaa tilatessaan, mutta napsiiruokaa odotellessa tacolastuja jne - eikä niiden mausteet näytä haittaavan... Tsekatkaapa HS toimittajan juttu aiheesta https://www.hs.fi/elama/art-2000006183464.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Krooninen yksinäisyys. Ei se mikään sairaus ole mutta ei ihmiset tuppaa paljoakaan ymmärtämään siitä. Kun puhut muille siitä miten kaipaat paljon ja kokoajan sellaisia kavereita joiden kanssa pitää yhteyttä, tehdä ja hengailla niin ihmiset vaan toppuuttelee vähättelevästi miten jokainen aina välillä kokee hetkittäisiä yksinäisyyden tunteita ja välillä on hyvä olla yksin. On surullista miten yksinäisiä ihmisiä ei lainkaan tmmärretä vaikka kroonistunut yksinäisyys on pahempi ja haitallisempi asia kuin se että oikeasti vetäisi askillisen tupakkaa päivässä.

Tuskin näkyy. Ei siitä ole kovinn kauaa kun minua yritettiin kala-allergisena pakottaa sairaalassa kalakeittoa kun en suostunut syömään sitä ja perustelin juuri tarkkaan miksi. Hoitaja vielä yritti saada syömään sitä keittoa niinkin että noukki ne kalanpalat sormin keitosta pois.

Hyvin vaikea uskoa tätä. Mikä sairaala? Olitko ilmoittanut allergiastasi etukäteen?

Pitääkö ne aina erikseen ilmoittaa?

Kyllä pitää. Minulta on aina (kolme kertaa) kysytty ennen ensimmäistä ruokailua mitä mahdollisia ruokarajoitteita minulla mahdollisesti on. Tämä siis Helsingissä kahdessa eri sairaalassa. Käsitykseni mukaan nämä eivät näy missään perustiedoissa. Ja voivathan ruokarajoitteet myös muuttua.

Vierailija kirjoitti:

IBS , jonka ihmiset kuvittelevat olevan vain turvottelua ja pieremistä.

Jos syön vääriä asioita, kärsin lamaannuttavista vatsakiuvuista, vesiripulista ja imeytymishäiriöistä. Pahimpina kausina olen vessan vanki. Lääkäri olisi lätkäissyt oireiden perusteella Crohn-diagnoosin, mutta koepaloista ei saatu histologista vahvistusta. Tiedän ettei tämä silti ole yhtä vakavaa kuin IBD.

Minulla sama. Kun kohtaus iskee, kotoa ei tosiaan lähdetä minnekään. Nukun suurimman osan ajasta, kun suoli on tyhjentynyt kokonaan. Voi mennä viikkokin, että palaan normaaliin kuntoon, jokus ripuli jää vaivaamaan enemmän tai vähemmän useaksi viikoksi. Saan aivosumua, masennusta, apatiaa ja muistihäiriöitä väärästä ruoasta. Kärsin kroonisesta anemiasta, koska vatsa ei kestä mitään rautavalmisteita, ei edes luonnon tuotteita. Turpoan sellaiseksi palloksi, että näytän kuin olisin 7. kuulla raskaana. Hengitys on vaikeaa.

Minnekään ei voi mennä ilman, että tietää, missä vessat ovat. Jos en tiedä, paastoan edellisen päivän, otan ripulilääkkeitä ja syön vasta päästyäni kotiin tai majapaikkaan. 

Vielä en ole myöhästynyt junasta tai lennolta ripulin takia, mutta monta kertaa on ollut lähellä.

Housuunkaan ei ole VIELÄ turahtanut, mutta monen monta kertaa on istuttu niin hilkulla niin hilkulla...

Ruokavalio on todella tiukka ja siltikin saan oireita. Sitä on monen vaikeaa ymmärtää, että en voi syödä sitä ja tätä. "Mutta kun tämä henkilö voi syödä kauraa, vaikka on suolivaivoja", "Mutta kun ei tää saa mitään oireita sokerista", "Mutta kun tämä ihminen ei voi syödä muuta kuin maissijauhoihin tehtyjä lettuja niin maissi käy sullekin", "Mutta kun, mutta kun, mutta kun"

Onneksi saan tehtä töitä kotoa etänä ja työnantajaa ei kiinnosta muu kuin se, että hommat on tehty. Tavallisilla työpaikoilla tästä tulisi ongelma. En voi työskennellä esim. asiakaspalvelussa tai aulaemäntänä.

Ei (kai) sairaus mutta koko elämän jatkunut ongelma: univaikeudet. Vauvasta asti oon ollut todella huono nukkumaan, päiväuniakaan en lapsena kuulemma nukkunut juuri koskaan. Nyt aikuisena isoin ongelma on se, että nukahtamisessa voi kestää useita tunteja vaikka ketipinor käytössä iltaisin. Lisäks heräilen pitkin yötä eikä olo oo koskaan herätessä levännyt. Tää on tätä ollut aina, en tiedä pitäiskö seuraavaksi kääntyä jonkun neurologin puoleen vai mitä.

Lukiessa tätä tulee paha mieli niiden puolesta, joilla on vakavia suolisto-ongelmia. Ilmeisesti niitä ei osata ottaa vakavasti ollenkaan. Itse ainakin aion muuttaa käytöstäni jatkossa, etten vähättele toisten sairautta.

Vierailija kirjoitti:

I tyypin diabetes. Usein sekoitetaan kakkoseen, plus tietous jopa yleislääkäreillä on luvattoman huonoa.

Tämä! Järkyttävän huonoa tietoa hoitohenkilökunnalla puhumattakaan maallikoilla. 

Mulla on astma ja sen vuoksi flunssani ovat aina tosi rajuja ja yleensä kehittyvät keuhkoputkentulehduksiksi, vaikka otankin astmalääkkeitä suuremmalla annoksella flunssien aikaan. Vähintään viikko menee sellaisessa järkyttävässä räkätaudissa, etten todellakaan pysty menemään töihin tai mihinkään muuallekaan. Saatan yskiä päivän aikana reilun desilitran limaa keuhkoputkista ulos ja yskiminen kuulostaa aivan karsealta. Tästä olen joskus kuullut vähättelyjä, että miten voin olla monta päivää flunssassa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keliakia. Kiitos muotigluteenittomien, keliakiaan suhtaudutaan joskus tosi välinpitämättömästi. Suurin osa ymmärtää, kun sanon että kyseessä on vakava sairaus, mutta osa vaan pyörittelee päätään.

Itse kuulun kategoriaan "muotigluteeniton" sillä keliakiatesti negatiivinen. Silti (kaikki) viljat aiheuttavat elämää häiritsevää närästystä, aknea, nivelkipuja, migreeniä, hiivatulehduksia (intiimialue, korvat, varpaat), masennusta, paniikkikohtauksia (pitkällä altistuksella) ja vitamiinipuutoksia (rauta, B). Sekä lääkäreiden, kanssaihmisten ja keliaakikkojen mielestä olen muotigluteeniton enkä saa esim. sairaalan osastojaksolla gluteenitonta ruokaa koska mitään diagnoosia ei ole (Tai on nuo kaikki yllämainitut erikseen). Kaikki pyörittelevät päätään.

Tähystyksessä oli suolinukka madaltunut ja tulehdus pohjukaissuolessa mutta koska ei ollut täyskato, ei keliakiaa. Lisäksi minulla kaikki viljat aiheuttavat oireet, myös ne gluteenittomatkin. Vaikeaa on, enkä voi puhua tästä kenellekään koska kukaan ei ota tosissaan. Kotona pärjää kunhan ei vain mene mihinkään syömään. Sukulaiset jopa loukkaantuvat kun en syö heidän pulliaan. Itsestäni tuntuu että jos olisi keliakia, olisi paljon helpompaa.

Minulla tismalleen sama ja lääkäri epäili suolistohiivan liikakasvua (candida overgrowth syndrome). En kuitenkaan saanut diagnoosia, koska tuota ei ole hyväksytty viralliseksi sairaudeksi Suomessa. Voin syödä vain kookos- ja mantelijauhoja oireetta. Joskus menee 100% tattari, mutta vain pieninä annoksina.

Tärkkelys eli sokeri pahentaa oireita, joten myös palkokasvit, juurekset jne. ovat poissa käytöstä. Käytännössä keto-ruokavalio on suolistolleni paras, pois lukien makeutusaineet, koska saan niistä ripulin. Käytän tilalla hunajaa. Kaiken VOI tehdä ketoversiona, vaatii vaan omaa kokkaamista. Pinterest on täynnä hyviä reseptejä.

Suosittelen sinuakin siis tutustumaan candida overgrowth syndromen kuvaukseen ja kokeilemaan auttaako keto-ruokavalio. Itse huomaan eron jo muutamassa päivässä, mutta koko suoliston tasapainottuminen voi kestää usean kuukauden.

Jos saat siltikin oireita keto-ruokavaliosta huolimatta, sinulla voi olla SCID eli sokereiden imeytysmishäiriö. Tässä sairaudessa elimistö ei pysty käsittelemään sokereita.

Muista napata lisäravinteita avuksi!

Crouzonin syndrooma. Joudun selittämään kaikille, myös lääkäreille, mistä on kyse.

Kyseessä on siis luustoon liittyvä häiriö, joka aiheuttaa kallon umpeen kasvamisen liian nuorena, ja aivoille ei jää tilaa kasvaa. Siitä voi syntyä monenlaisia ongelmia, siihen voi myös kuolla. Itse olin vaarassa sokeutua, kun minut leikattiin vasta 3-vuotiaana, tauti ei ollut silloin kovin tunnettu Suomessa. Joillakin lapsilla silmät pullistuvat päästä ja kallosta tulee korkea.

Crouzonin syndroomaa sairastavat ovat usein hyvin sairaan näköisiä, omalla kohdallani kävi tuuri että tuli vain alapurenta ja vähän oudon näköiset silmät. Purenta on teini-iässä korjattu leikkauksella, joten suuni on nykyään "normaalin" näköinen. Olen välillä huolestunut siitä, näytänkö ihmisten mielestä edelleen oudolta ja rumalta. Koulussa minua kiusattiin ja haukuttiin bulldogiksi. Joskus kärsin migreeneistä ja huimauksesta. Onneksi en kuitenkaan tarvitse enää aikuisena leikkauksia enkä lääkehoitoja, vaan elän tavallista elämää. Olen muista syistä päättänyt olla lapseton, mutta jos hankkisin lapsia, jokaisella olisi 50 prosentin mahdollisuus saada viallinen geeni.

Mulla on WPW. Juu, ei varmaankaan kovin moni edes tiedä, mikä se on. Mutta kun selittää, ei ihmisten ole vaikea käsittää onneksi, eikä aiheuta kummallisuuksia.

Eli kyseessä on Wolff-Parkinson-Whiten oireyhtymä, sydämessä on sellainen oikorata, joka aiheuttaa toisinaan tiheälyöntisyyskohtauksia. Usein ne menee ohi nopeasti ja helposti, mutta joskus jos ei kerta kaikkiaan sydän rauhoitu, tajunta hämärtyy ja rytmi pitää laittaa paikoilleen sähköllä. Tauti todentui sydänfilmissä näkyvässä poikkeavassa sähkökäyrässä, siinä on sellainen ylimääräinen pieni poikkeama. KVG jos kiinnostuit.

Masennus. Joko se on niin, että pitäisi olla täysin itsestään huolta pitämätön ja kotiinsa linnoittautunut reppana erakko, joka hautoo itsemurhaa, kaikilla muilla kyseessä on vain laiskuus joka lähtee kun ottaa itseään niskasta kiinni ja reipastuu. Minä käyn töissä, välillä harrastan vähän, olen ihan perus kivan näköinen (joskaan ihan joka päivä en jaksa käydä suihkussa ja saatan käyttää likaisia vaatteitakin välillä...), kykenen small talkiin ja käyn joskus juhlissa tai matkoillakin. Kotona en jaksa oikein mitään muuta kuin maata sohvalla, kämppä on yksi iso kaaos. Väsymys on jatkuvaa ja aivan uuvuttavaa. Se on oikeasti ihan järkyttävän pelottavan ahdistavaa, kun makaa koko päivän sohvalla niin, ettei jaksa edes vaihtaa parempaan asentoon, yrittää nukahtaa ettei itkettäisi ja ahdistaisi, päivä valuu ohi, ei jaksa syödä eikä viitsi juoda ettei tarvitse käydä pissalla, lopulta on nukkunut koko päivän ja koko yön siihen päällekin, ja seuraavana päivänä on edelleen uupunut ja hirveä olo ja lisäksi morkkis siitä, että oli muka taas niin laiska ettei päässyt ylös sohvalta, ja niskaankin sattuu ja koko kroppa on jumissa. Uupumus on aivan uskomattoman kamalaa.

Mulla on useita tuki-ja liikuntaelinsairauksia. Ihmisille tuntuu jo sana "selkäkipu" laukaisevan jotkin ennakkoluulot työstä lintsaajasta tai sohvalla makaavasta laiskurista. Todella usein olen saanut ymmärtää tai kuulla, miten kaikilla on vanhemmiten kulumia, miten mikäkin jumppa auttaisi, miten jonkun tutun iskias parani itsekseen parissa viikossa jne... Kaikenlaista pientä vähättelyä. Itselleni omat sairaudet tuovat kroonista (hermo)kipua luultavasti loppuelämäni ajan, eikä siinä juuri jumpat auta, kun kipulaastarin voimin kykenen juuri ja juuri vielä käymään töissä. Nämäkään sairaudet eivät välttämättä näy muille ulos päin. Milloin tahansa voi jalka pettää alta, ja joskus pelkään tekeväni tarpeet housuun, sillä koko nivusalue tuntuu tunnottomalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

IBS , jonka ihmiset kuvittelevat olevan vain turvottelua ja pieremistä.

Jos syön vääriä asioita, kärsin lamaannuttavista vatsakiuvuista, vesiripulista ja imeytymishäiriöistä. Pahimpina kausina olen vessan vanki. Lääkäri olisi lätkäissyt oireiden perusteella Crohn-diagnoosin, mutta koepaloista ei saatu histologista vahvistusta. Tiedän ettei tämä silti ole yhtä vakavaa kuin IBD.

Minulla sama. Kun kohtaus iskee, kotoa ei tosiaan lähdetä minnekään. Nukun suurimman osan ajasta, kun suoli on tyhjentynyt kokonaan. Voi mennä viikkokin, että palaan normaaliin kuntoon, jokus ripuli jää vaivaamaan enemmän tai vähemmän useaksi viikoksi. Saan aivosumua, masennusta, apatiaa ja muistihäiriöitä väärästä ruoasta. Kärsin kroonisesta anemiasta, koska vatsa ei kestä mitään rautavalmisteita, ei edes luonnon tuotteita. Turpoan sellaiseksi palloksi, että näytän kuin olisin 7. kuulla raskaana. Hengitys on vaikeaa.

Minnekään ei voi mennä ilman, että tietää, missä vessat ovat. Jos en tiedä, paastoan edellisen päivän, otan ripulilääkkeitä ja syön vasta päästyäni kotiin tai majapaikkaan. 

Vielä en ole myöhästynyt junasta tai lennolta ripulin takia, mutta monta kertaa on ollut lähellä.

Housuunkaan ei ole VIELÄ turahtanut, mutta monen monta kertaa on istuttu niin hilkulla niin hilkulla...

Ruokavalio on todella tiukka ja siltikin saan oireita. Sitä on monen vaikeaa ymmärtää, että en voi syödä sitä ja tätä. "Mutta kun tämä henkilö voi syödä kauraa, vaikka on suolivaivoja", "Mutta kun ei tää saa mitään oireita sokerista", "Mutta kun tämä ihminen ei voi syödä muuta kuin maissijauhoihin tehtyjä lettuja niin maissi käy sullekin", "Mutta kun, mutta kun, mutta kun"

Onneksi saan tehtä töitä kotoa etänä ja työnantajaa ei kiinnosta muu kuin se, että hommat on tehty. Tavallisilla työpaikoilla tästä tulisi ongelma. En voi työskennellä esim. asiakaspalvelussa tai aulaemäntänä.

Mulla on myös IBS, ollut vuosikymmeniä. Mikään ei ole täydellisesti auttanut siihen. Huomaan että FODMAPia pitää noudattaa todella tarkasti. Kun pääsee vähän parempaan kuntoon, alkaa huomata helpommin mitkä yksittäiset ruoka-aineet ovat pahoja.

Mulla kävi ilmi esimerkiksi että saan maitotuotteista IBS-oireita. Tästä ei Suomessa yleensä tiedetä mitään. Jossain ulkomaisessa tutkimuksessa oli löydetty kuitenkin maitotuotteet ja jotain muuta (en enää muista mitä) jotka voivat aiheuttaa herkälle IBS-potilaalle oireita.

Lisäksi kävi ilmi että olen allerginen kananmunalle.

Ja vielä, olin ajatellut että FODMAP-oireet tulevat vaan niistä ruoka-aineista, eikä pikkujutuista ole mitään väliä. WRONG. Saan oireita mausteista ja lisäaineista. Mausteista karmeimmat ovat paprikajauhe, chilit, cayennepippuri. Lisäaineet, joista saan oireita ovat guarkumi, karrageeni, metyyliselluloosa, yms.

Myös FODMAP-ruokavaliossa tärkeää on ne määrät mitä syö, joskus jopa kasvin osat, siis parsakaali käy, jos sitä on vain vähän ja nuppuina, varret eivät käy.

Vierailija kirjoitti:

Masennus. Joko se on niin, että pitäisi olla täysin itsestään huolta pitämätön ja kotiinsa linnoittautunut reppana erakko, joka hautoo itsemurhaa, kaikilla muilla kyseessä on vain laiskuus joka lähtee kun ottaa itseään niskasta kiinni ja reipastuu. Minä käyn töissä, välillä harrastan vähän, olen ihan perus kivan näköinen (joskaan ihan joka päivä en jaksa käydä suihkussa ja saatan käyttää likaisia vaatteitakin välillä...), kykenen small talkiin ja käyn joskus juhlissa tai matkoillakin. Kotona en jaksa oikein mitään muuta kuin maata sohvalla, kämppä on yksi iso kaaos. Väsymys on jatkuvaa ja aivan uuvuttavaa. Se on oikeasti ihan järkyttävän pelottavan ahdistavaa, kun makaa koko päivän sohvalla niin, ettei jaksa edes vaihtaa parempaan asentoon, yrittää nukahtaa ettei itkettäisi ja ahdistaisi, päivä valuu ohi, ei jaksa syödä eikä viitsi juoda ettei tarvitse käydä pissalla, lopulta on nukkunut koko päivän ja koko yön siihen päällekin, ja seuraavana päivänä on edelleen uupunut ja hirveä olo ja lisäksi morkkis siitä, että oli muka taas niin laiska ettei päässyt ylös sohvalta, ja niskaankin sattuu ja koko kroppa on jumissa. Uupumus on aivan uskomattoman kamalaa.

Tähän liittyen melkeinpä suurimmat masennusten vähättelijät on niitä muita masentuneita. "Ai kävit lenkillä? No ei sinulla voi olla oikeaa masennusta, minä en ole päässyt sängystä ylös koko päivänä!" Tietyissä piireissä koko taudista on tullut pelkkää kilpailua kellä menee huonoiten, ja jos jollain menee suht ok, niin sillä ei ole oikeaa masennusta.

Aurallinen migreeni. Ihmiset ajattelvat että migreeni takoittaa aina päänsärkyä (tai mukamas-päänsärkyä). Omiin oireisiin ei kuulu lainkaan päänsärkyä, Sen sijaan näen auroja, näkökenttä kaventuu, kuulo- ja hajuaistit herkistyvät sietämättömiksi, silmät eivät siedä valoa. Hankalinta on kuitenkin kognitiiviset oireet: puheeni hidastuu ja alan sammaltaa. En osaa muodostaa kunnollisia lauseita, lyhytkestoinen muistini ei kykene tallentamaan mitään, 2+2 laskutoimituskin on liian vaikea. Aivosumu kestää aurojen alusta yleensä seuraavaan päivään. En kuitenkaan ole koskaan töistä pois migreein takia. Olen vain työkyvytön mutta nuokun pöytäni ääressä pimeässä. Ainakin mun työpaikalla ihmiset eivät enää kuvittele että "on vähän pää kipee".

Vierailija kirjoitti:

Lukiessa tätä tulee paha mieli niiden puolesta, joilla on vakavia suolisto-ongelmia. Ilmeisesti niitä ei osata ottaa vakavasti ollenkaan. Itse ainakin aion muuttaa käytöstäni jatkossa, etten vähättele toisten sairautta.

Kiitos :)

Toivon että ihmiset lopettaisivat myös toisten syömisten kyttäämisen ja kommentoimisen sekä (väärän ruoan) väkisin tuputtamisen.

Ms-tauti, joka ei näy päällepäin koska pystynn liikkumaan ok. Aiheuttaa helposti väsymistä rasituksessa, kömpelyyttä, huonoa kuuman sietokykyä, kipuja ja jäykkyttä, vsl

valonarkuutta, suolen toimintahäiriöitä, puutumista. Tällaisia oireita ainakin nyt tuli mieleen. En kauheasti dg Kero, joten moni voi luulla että olen laiska ja väsynyt muuten vaan. Onneksi jaksan käydä töissä, mutta vapaa-aikana en sitten jaksa kauheasti harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus. Joko se on niin, että pitäisi olla täysin itsestään huolta pitämätön ja kotiinsa linnoittautunut reppana erakko, joka hautoo itsemurhaa, kaikilla muilla kyseessä on vain laiskuus joka lähtee kun ottaa itseään niskasta kiinni ja reipastuu. Minä käyn töissä, välillä harrastan vähän, olen ihan perus kivan näköinen (joskaan ihan joka päivä en jaksa käydä suihkussa ja saatan käyttää likaisia vaatteitakin välillä...), kykenen small talkiin ja käyn joskus juhlissa tai matkoillakin. Kotona en jaksa oikein mitään muuta kuin maata sohvalla, kämppä on yksi iso kaaos. Väsymys on jatkuvaa ja aivan uuvuttavaa. Se on oikeasti ihan järkyttävän pelottavan ahdistavaa, kun makaa koko päivän sohvalla niin, ettei jaksa edes vaihtaa parempaan asentoon, yrittää nukahtaa ettei itkettäisi ja ahdistaisi, päivä valuu ohi, ei jaksa syödä eikä viitsi juoda ettei tarvitse käydä pissalla, lopulta on nukkunut koko päivän ja koko yön siihen päällekin, ja seuraavana päivänä on edelleen uupunut ja hirveä olo ja lisäksi morkkis siitä, että oli muka taas niin laiska ettei päässyt ylös sohvalta, ja niskaankin sattuu ja koko kroppa on jumissa. Uupumus on aivan uskomattoman kamalaa.

Tähän liittyen melkeinpä suurimmat masennusten vähättelijät on niitä muita masentuneita. "Ai kävit lenkillä? No ei sinulla voi olla oikeaa masennusta, minä en ole päässyt sängystä ylös koko päivänä!" Tietyissä piireissä koko taudista on tullut pelkkää kilpailua kellä menee huonoiten, ja jos jollain menee suht ok, niin sillä ei ole oikeaa masennusta.

Totta tuokin, ainakin netissä!

Lisäksi jotain mystistä siihen sohvalla makaamiseen liittyy muuten myös. Varmaan terveet ihmiset nauttivat sohvalla makaamiseta ja haaveilevat, että voisivatpa maata siinä vähän enemmänkin. Itsekin siis käyn kokopäivätöissä eli aikaa on ihan yhtä vähän tai paljon kuin muillakin "normaaleilla aikuisilla", mutta esimerkiksi viime lauantain vietin kokonaan sohvalla. Vihaan sohvalla makaamista, minulle se edustaa toivottomuutta. Nytkin makaan sohvalla likaisten astioiden kanssa. Huomenna taas töihin.