Mitä sairauksia teillä on, mistä ihmisillä tuntuu olevan väärät käsitykset tai eivät tiedä mitä se sairaus oikeasti on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaoireinen IBS. Olen ollut pitkiä aikoja työkyvytön jatkuvan ripulin takia. Housuun on tullut (julkisestikin) useammin kuin kerran. Ylipäänsä syöminen aiheuttaa oireita. Tämän myötä sairastuin myös syömishäiriöön, joka on sekin monien mielestä vain huomionhakuisuutta. Syömättömyydestä johtuneen vakavan anemian takia olen ollut sairaalahoidossa. Nykyään en tee enää muuta kuin käyn itkun kanssa töissä silloin kun pystyn ja muuten olen yksin kotona. Pyörittelen lakkaamatta mielessäni itsemurhaa.

Googlaa vipooma. Äärettömän harvinainen, äidilläni sattuu olemaan ja ripulikuvauksesi kuulostaa tutulta. Hänellä meni diagnoosiin reilu vuosi, joillakin menee kaemminkin, koska oireet sopivat moneen ja kasvain on harvinainen mutta hoidettavissa.

Oho, taudin nimi josta en ole koskaan kuullutkaan ja josta yliopistossa lääketieteellisessä tiedekunnassa ei edes kerrottu tarkkaa nimitystä, enkä ole tautiin törmännyt vaikka olen lääkärinä työskennellyt n. 16 vuotta.

Haimasyövästä ylipäätään opetettiin tietysti. Toisaalta kun kyseessä on noin ääriharvinainen sairaus niin useimmat lääkärit eivät tähän törmää ollenkaan koko uransa aikana.

Koska kyseessä on niin harvinainen sairaus, että Suomessa ei löydy edes joka vuosi uusia tapauksia niin onko mitään järkeä ehdottaa tuota diagnoosiksi tässä? Kun ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsii yli 10% suomalaisista niin tämä sairaus on yli 500.000 kertaa niin yleinen kuin tuo vipooma. Ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavia potilaita näkeekin joka viikko monta tapausta. Sairaus on sellainen että se ei tapa eikä ole vakava, mutta oireet ovat kiusallisia. Lisäksi tähän sairauteen liittyy poikkeuksellisen paljon turhia lääkäriläyntejä ja turhia tutkimuksia joita tehdään vielä useampaan kertaan, eikä tähystykset ole potilaille mukavia.

Oikeastaan pitäisikin diagnoosin jälkeen koettaa kertoa potilaalle ne vakavammasta taudista kertovat oireet joiden ilmetessä tulisi hakeutua vasta uudelleen vastaanotolle. Esim. tahaton laihtuminen, mustat tervamaiset ulosteet, tummat hyytynyttä verta sisältävät ulosteet tai tietysti sietämätön vatsakipu (joka usein edellyttää ambulanssin soittoa) jne. jotta turhilta potilasta rasittavilta ja terveydenhuoltoa suuresti kuormittavilta tutkimuksilta vältyttäisiin. Harmillisesti kyllä terveydenhuollolla on käytettävissä vain ne rajalliset resurssit jotka yhteiskunta terveydenhuoltoon antaa ja määrää, tosin yhdessähän me demokraattisessa valtiossa on tämä resurssi määrätty ja jokainen ymmärtää ettei terveydenhuoltoon voida käyttää esim. 50% tai edes 30% yhteiskunnan varallisuudesta.

Julkisrahoitteisessa potilaille ilmaisessa tai lähes ilmaisessa terveydenhuollossa on sellainen ilmiö että tarjonta lisää kysyntää. Mitä helpommin vastaanotolle ja tutkimuksiin pääsee ja mitä enemmän niitä tarjotaan niin sitä enemmän ja sitä lievemmistä vaivoista vastaanotolle hakeudutaan. Esim. jos fysioterapiaa saa ilmaiseksi niin sitä käytetään lähes niin paljon kuin vain tarjotaan vaikka tarjottaisiin kuinka paljon.

Muistan kun aikoinaan aikana ennen kuntayhtymää oli lääkäreitä päivystämässä seitsemän kahden sijaan samalla alueella kuin nyt ja kun lääkäreitä oli joka kylässä lyhyen matkan päässä niin päivystys oli jopa leppoisaa joskus, kauniina kesäiltana saattoi jopa katsella samalla päivystäessä salkkareita telkkarista palkan juostessa, tosin nuppipalkkioita tai toimenpidepalkkiota ei tällöin toki saanut. Silloin tuli mieleen jäänyt tapaus vastaanotolle: äiti toi lapsensa hyttysen pistojen takia ensiapuun eli päivystykseen. Olivat olleet mökillä ja yöllä hyttyset olivat pistäneet tyttöä sinne tänne. Hydrocortisonia olisi saanut 2,5%:na ilman reseptiä, samoin antihistamiinia. Tosin en nyt muista ihan varmasti saiko antihistamiinia lapsille silloin ilman reseptiä. Ei siinä mitään, saihan siitäkin nuppipalkkion tosi helposta käynnistä, mutta vähän pyörittelin perään yksikseni päätäni että ei minun lapsuudessani viety lääkäriin kun olivat hyttyset pistäneet. Mutta tulipa silloin pienen kylän terveyskeskukseen sydäninfarktejakin joita liuotin ennen lähettämistä keskussairaalaan.

Nykyään päivystykset ovat sellaisia suolakaivoksia ettei sinne todellakaan viitsi mennä töihin (eräs mieskollega kerran ollessaan hyvässä valtion virassa lääkärinä kertoi käväisseensä uudessa yhteispäivystyksessä yhden kerran ja sanoi että melkein ennemmin ottaisi p.erseeseen kuin sinne menisi uudestaan)

No eipä varmaan mene enää kukaan sinne jonottamaan neljäksi tunniksi hyttysen pistojen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

IBS , jonka ihmiset kuvittelevat olevan vain turvottelua ja pieremistä.

Jos syön vääriä asioita, kärsin lamaannuttavista vatsakiuvuista, vesiripulista ja imeytymishäiriöistä. Pahimpina kausina olen vessan vanki. Lääkäri olisi lätkäissyt oireiden perusteella Crohn-diagnoosin, mutta koepaloista ei saatu histologista vahvistusta. Tiedän ettei tämä silti ole yhtä vakavaa kuin IBD.

Minulla sama. Kun kohtaus iskee, kotoa ei tosiaan lähdetä minnekään. Nukun suurimman osan ajasta, kun suoli on tyhjentynyt kokonaan. Voi mennä viikkokin, että palaan normaaliin kuntoon, jokus ripuli jää vaivaamaan enemmän tai vähemmän useaksi viikoksi. Saan aivosumua, masennusta, apatiaa ja muistihäiriöitä väärästä ruoasta. Kärsin kroonisesta anemiasta, koska vatsa ei kestä mitään rautavalmisteita, ei edes luonnon tuotteita. Turpoan sellaiseksi palloksi, että näytän kuin olisin 7. kuulla raskaana. Hengitys on vaikeaa.

Minnekään ei voi mennä ilman, että tietää, missä vessat ovat. Jos en tiedä, paastoan edellisen päivän, otan ripulilääkkeitä ja syön vasta päästyäni kotiin tai majapaikkaan. 

Vielä en ole myöhästynyt junasta tai lennolta ripulin takia, mutta monta kertaa on ollut lähellä.

Housuunkaan ei ole VIELÄ turahtanut, mutta monen monta kertaa on istuttu niin hilkulla niin hilkulla...

Ruokavalio on todella tiukka ja siltikin saan oireita. Sitä on monen vaikeaa ymmärtää, että en voi syödä sitä ja tätä. "Mutta kun tämä henkilö voi syödä kauraa, vaikka on suolivaivoja", "Mutta kun ei tää saa mitään oireita sokerista", "Mutta kun tämä ihminen ei voi syödä muuta kuin maissijauhoihin tehtyjä lettuja niin maissi käy sullekin", "Mutta kun, mutta kun, mutta kun"

Onneksi saan tehtä töitä kotoa etänä ja työnantajaa ei kiinnosta muu kuin se, että hommat on tehty. Tavallisilla työpaikoilla tästä tulisi ongelma. En voi työskennellä esim. asiakaspalvelussa tai aulaemäntänä.

Juurikin näin. Varsinkin kun oireet laukaisevat ruoka-aineet voivat paljonkin vaihdella eri ihmisten välillä. Perunan ja bataatin ei esim pitäisi olla sopimattomia, mutta voin olla varma viikon kestävistä kivuista ja vesiripulista, jos pistän jompaa kumpaa suuhuni. Eniten ärsyttää ihmisten " joo, mullakin on herkkä vatsa ja alkaa ruisleipä pierettää" -kommentit. Olisikin kyse vain siitä.

Vierailija kirjoitti:

Psoriasis.

Ihmiset kuvittelee että se on vain iho-ongelma, vaikka kyse on vakavammasta sairaudesta.

Sama tauti. Tosi työläs ja pahassa vaiheessa kivuliaskin. Lisäksi minulla on myös pelko että muuttuu nivelpsoriksi. Reilun 10 vuotta jaksoin rasvata, 3vk kortisonia, 3 vk perusvoidetta joka päivä. Viime talvena lääkäri ehdotti että siirrytään sisäiseen lääkitykseen eli sytostaatteihin. Ei siirrytty, labra-arvot oli mitä sattui. Kevät jatkui rasvaillen, verenpainelääkkeiden lisäksi söin ja syön edelleen foolihappoa, b-vitamiinia ja jotain monivitamiinia. Lisäksi otettiin käyttöön ahdistus- ja nukahtamislääkkeet, koska saatoin valvoa useita vuorokausia putkeen. Nyt tilanne on kohtuullisen hyvä, mutta tulee taas pahenemaan koska tästä sairaudesta parane vaikka oireet joskus hetkeksi häviäisivät.

Ja ne parhaat neuvot:

- kannattaisi varmaan noita rupia rasvailla (kts yllä rasvaustahti)

- kysy kampaajalta jos se  keksis sulle hyvän hilseshampoon (kuorin päänahkaa salisyylihappovoiteella ja rasvasin kortisonilla)

- nyt kyllä lopetat tuon stressaamisen (helppoa kun on jo ihan kujalla valvomisen vuoksi)

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee erittäin herkästi flunssien jälkitauteja. Siis oikeastaan joka kerta ja aina joudun popsimaan jotakin tai joitakin antibioottikuureja. Olen sen lisäksi allerginen osalle antibiooteista. Näihin on vaikea saada ymmärrystä, koska ajatellaan että kaikilla on pitkittyneitä flunssia ja usein kuulee sankaritarinoita siitä, kuinka ihmiset itse menee vain töihin flunssasta huolimatta. Juu, niin minäkin yritän olla mahdollisimman vähän pois ja mieluiten levätä sen alkuvaiheen kunnolla... mutta kun alkuvaiheessa sitä saikkua hädintuskin just saa. Sitä saa pidemmän pätkän (eli viikon) vasta sitten, kun on jo jälkitaudit päällä ja kuumeet nousee uudelleen ja uudelleen. Tää epäkohta ottaa mua päähän siksi, että oon sitten loppupeleissä saikulla yhteensä enemmän kuin silloin jos saisin heti alkuun levätä kotona kunnolla. En todellakaan haluaisi olla pois töistä, menettää palkkaa ja jännittää, saanko tällä kertaa keuhkokuumeen vai vain poskinontelotulehduksen tai vielä pahempaa eli antibioottikuurin jälkeisiä ongelmia (esim kerran olin ripulilla 4kk putkeen).

Tätäkin varmaan joku työn sankari alapeukuttaa... vaikka voin sanoa, että olen usein ollut niitä työpaikan ahkerimpiakin työntekijöitä. :D Eli mielummin menen töihin kuin sairastan (oikeasti, niin raskasta se on!).

Noniin, sieltä se odotettu alapeukku tuli. Voisiko edes selittää, että miksi?

Tää on oikeasti aiheuttanut mulle paljon huolta, itkua ja ahdistusta, kun olisin halunnut olla töissä. Olen menettänyt koeajalla kaksi työpaikkaa tämän vuoksi, vaikka saikut ei olleet edes pitkiä. :) Selitykseksi tarjottiin muuta, mutta kyllä liitossakin oltiin sitä mieltä, että syy oli saikussa (loppuivat välittömästi saikun jälkeen jne.).

Eniten tuossa huolettaa kuitenkin ne vaikutukset omaan terveyteen, varsinkin antibioottikuurien osalta. Harrastan liikuntaa, olen normaalipainoinen ja nuorehko. Liikunta jää toki tauolle sairastelun ajaksi.

Eli älkää pliis menkö töihin sairaana silloin kun kuuluisi olla kotona, koska se voi tarttua sellaiseen, jolle se flunssa ei olekaan kahden viikon vaan kahden kuukauden juttu tai joillekin jopa vaarallinen (esim perussairaat, astmaatikot, jne). :/

Vierailija kirjoitti:

Yliherkkähelena kirjoitti:

Olen yliherkkä voimakkaille tuoksuille ja allerginen koirille ja kissoille. Olen useamman kerran pyytänyt ennakkoon, että meille tulevat vieraat jättäisivät kotoa lähtiessään hajusteet laittamatta, mutta turhaan. Elokuviin, tetteriin yms. en voi mennä lainkaan tämän takia.

Työkaverit tuovat toistuvasti työpaikalle (toimisto) koiriaan, vaikka tietävät että olen allerginen.

Kun saan hengitysvaikeuksia ja ihoni alkaa mennä punaisille laikuille, saan vähätteleviä kommentteja tyyliin "ollaanpa sitä nyt herkkänä" tai "onkohan toi psyykkistä."

Mulle iski sama n. 10 vuotta sitten. Jouduin vaihtamaan kotona kaiken hajusteettomaksi. Kosmetiikat, shampoot, pesuaineet, tiskiaineet, yms.

Itse olen pitänyt kotini ja kehoni hajusteettomana siis tuosta asti. Lisäksi mulla on samana aikana diagnosoitu autoimmuunisairauksia. Niiden takia tarkistin myös ruokavaliota ja jätin pois pahimmat allergeenit. Nenän tukkoisuus, ihon kutina, korva- ja silmäoireet yms. ovat alkaneet nyt hävitä. Myös hajusteyliherkkyys on helpottanut.

Täälläkin alkoi kerrasta noin 15 vuotta sitten. Kyllästyin nopeasti tekemään asiasta selkoa muille ja vetäydyin kaikista sosiaalisista kontakteista. Voin hyvin, kunhan ei tarvitse olla missään ihmisten ilmoilla. Onneksi minulla on ammatti, jota voin tehdä kotona tapaamatta ketään.

eihän ne muut koskaan mitään tiedä. Hädin tuskin muistavat ainiijoo sulla on se elinsiirto.. enkä mä nyt mitenkään jaksa vetää mitään kauhutarinoitakaan. Niin vähän turha keskustella koko asiasta ylipäätänsä kun ihan perustiedot ovat lähtökohtaisesti aika hukassa.

Lapsille riittää ku laittaa fistelin korvan viereen ja voivat ihmetellä sitä.

Ei varnaisesti "sairaus", mutta kammiotakykardia vaivannut viimeiset 15 vuotta. Kun kävelee ulkona niin ei voi koskaan tietää, koska rytmihäiriökohtaus iskee ja joutuu soittamaan itselleen ambulanssiin. Stressi luonnollisesti lisää vaivoja ja vaivat stressaavat. Lääkkeet eivät auta.

Vierailija kirjoitti:

Bipolaarihäiriö. Moni kuvittelee, että maniassa ollaan täysin holtittomia ja petetään ja tuhlataan kaikki rahat. Todellisuudessa yöuneni menevät ja touhuan kotona enemmän kuin yleensä, eikä minulla ole ollut kuin kaksi tällaista viikon maniaa kymmenen vuoden aikana. Masennuskin on vähäoireinen, kiitos hyvän lääkityksen.

Niin mutta kun ne ”väärät” käsitykset johtuu juuri siitä, että osa kaksisuuntaista sairastavista oireilee juuri kuvaamallasi tavalla!

Olen 18 vuotta asunut kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan ihmisen puolisona. Noin kerran, pari vuodessa tulee maniajakso, jolloin juhla ei tunnu loppuvan. Silloin menee juomia, ostellaan kaikkea kallista ja turhaa, soitellaan vanhat tutut läpi, valvotaan yöllä, ja onpa joskus petettykin. Kerran oltiin lomamatkalla ulkomailla, kun iski pahin mania ikinä. Puolisoni vuokrasi mm. veneen kuljettajineen ajeluttamaan meitä pitkin Välimerta läpi yön. Juuri lähtöpäivänä hän päätti ostaa loma-asunnon ja soitteli asuntojen välittäjille esiintyen suunnilleen miljonäärinä. Minä pyysin ja rukoilin, että unohdetaan se loma-asunto, kun ei ole varaa. Hän rehvasteli, että yksi soitto pankkiin Suomeen ja luottoa löytyy niin paljon kuin tarvitsee. Sain käyttää kaikki keinoni saadakseni hänet lentokentälle ja koneeseen.

Pahin maniavaihe kestää hänellä yleensä 3-4 päivästä 3-4 viikkoon. Silloin hän ei oikeasti näe, miten hulluja asioita tekee tai sanoo. Sen jälkeen seuraa aina raju romahdus. Pudotus on rankka. Tekee oikein pahaa vierestä katsoa sitä morkkista. Kun toinen ei halua puhua kenellekään, sulkeutuu, häpeää ja vihaa koko ihmiskuntaa. Hän on myös ilkeä, kun tulee romahdus, eli puhuu rumasti ja pisteliäästi, haukkuu ja lyttää. Se masennusjakso tulee huomattavasti useammin kuin mania, mutta onneksi lääkitys tasaa aika paljon.

Yhdessä on silti pysytty tästä kauheasta sairaudesta huolimatta, koska enemmistön päivistä hän on keskinkertaisella tavalla oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on rakenteellinen uniapnea, enkä todellakaan asiaa mainosta, koska olen myös ylipainoinen. Tosin minun kohdallani ylipaino johtuu uniapneasta, eikä toiste päin, kuten yleensä ajatellaan.

Minulla myös, olen pienestä asti kuorsannut ja ollut aina väsynyt. Ensin väsymys laitettiin kasvamisen piikkiin, sitten murrosiän ja lopulta vain ajattelin että olen vain luonteeltani älyttömän laiska. 

Kun uniapneaa vihdoin alettiin hoitaa, alkoi paino pudota tasaiseen tahtiin, vaikka ihan samalla tavalla syön ja liikun kuin ennenkin. 

Mutta edelleen joka pirun lääkäri kertoo kuinka painonpudottaminen auttaisi ja saattaisi jopa poistaa koko uniapnea. Ilmeisesti laihtumalla minulle kasvaa tilavampi nenä ja kurkku, kuka tietää.

1.tyypin diabetes. Työyhteisössä tai muussa seurueessa vähintään yksi innokas on kysymässä, että miten pistää lääkettä(insuliinia) jos verensokerini laskee liian alas. Siinä sitten saa aina selittää, että ei silloin pistetä insuliinia koska se vaan laskee entisestään verensokeria ja vaivun koomaan..

Ihan pelottaa, jos joku tämmöinen yli-innokas ja tietämön auttaa joskus hyposta kärsivää ihmistä kohtalokkain seurauksin. "Ai täällä on lääke, pikainsuliini!! Pistän sitä niin helpottaa"

Traumaperäinen dissosiaatiohäiriö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaoireinen IBS. Olen ollut pitkiä aikoja työkyvytön jatkuvan ripulin takia. Housuun on tullut (julkisestikin) useammin kuin kerran. Ylipäänsä syöminen aiheuttaa oireita. Tämän myötä sairastuin myös syömishäiriöön, joka on sekin monien mielestä vain huomionhakuisuutta. Syömättömyydestä johtuneen vakavan anemian takia olen ollut sairaalahoidossa. Nykyään en tee enää muuta kuin käyn itkun kanssa töissä silloin kun pystyn ja muuten olen yksin kotona. Pyörittelen lakkaamatta mielessäni itsemurhaa.

Googlaa vipooma. Äärettömän harvinainen, äidilläni sattuu olemaan ja ripulikuvauksesi kuulostaa tutulta. Hänellä meni diagnoosiin reilu vuosi, joillakin menee kaemminkin, koska oireet sopivat moneen ja kasvain on harvinainen mutta hoidettavissa.

Oho, taudin nimi josta en ole koskaan kuullutkaan ja josta yliopistossa lääketieteellisessä tiedekunnassa ei edes kerrottu tarkkaa nimitystä, enkä ole tautiin törmännyt vaikka olen lääkärinä työskennellyt n. 16 vuotta.

Haimasyövästä ylipäätään opetettiin tietysti. Toisaalta kun kyseessä on noin ääriharvinainen sairaus niin useimmat lääkärit eivät tähän törmää ollenkaan koko uransa aikana.

Koska kyseessä on niin harvinainen sairaus, että Suomessa ei löydy edes joka vuosi uusia tapauksia niin onko mitään järkeä ehdottaa tuota diagnoosiksi tässä? Kun ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsii yli 10% suomalaisista niin tämä sairaus on yli 500.000 kertaa niin yleinen kuin tuo vipooma. Ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavia potilaita näkeekin joka viikko monta tapausta. Sairaus on sellainen että se ei tapa eikä ole vakava, mutta oireet ovat kiusallisia. Lisäksi tähän sairauteen liittyy poikkeuksellisen paljon turhia lääkäriläyntejä ja turhia tutkimuksia joita tehdään vielä useampaan kertaan, eikä tähystykset ole potilaille mukavia.

Oikeastaan pitäisikin diagnoosin jälkeen koettaa kertoa potilaalle ne vakavammasta taudista kertovat oireet joiden ilmetessä tulisi hakeutua vasta uudelleen vastaanotolle. Esim. tahaton laihtuminen, mustat tervamaiset ulosteet, tummat hyytynyttä verta sisältävät ulosteet tai tietysti sietämätön vatsakipu (joka usein edellyttää ambulanssin soittoa) jne. jotta turhilta potilasta rasittavilta ja terveydenhuoltoa suuresti kuormittavilta tutkimuksilta vältyttäisiin. Harmillisesti kyllä terveydenhuollolla on käytettävissä vain ne rajalliset resurssit jotka yhteiskunta terveydenhuoltoon antaa ja määrää, tosin yhdessähän me demokraattisessa valtiossa on tämä resurssi määrätty ja jokainen ymmärtää ettei terveydenhuoltoon voida käyttää esim. 50% tai edes 30% yhteiskunnan varallisuudesta.

Julkisrahoitteisessa potilaille ilmaisessa tai lähes ilmaisessa terveydenhuollossa on sellainen ilmiö että tarjonta lisää kysyntää. Mitä helpommin vastaanotolle ja tutkimuksiin pääsee ja mitä enemmän niitä tarjotaan niin sitä enemmän ja sitä lievemmistä vaivoista vastaanotolle hakeudutaan. Esim. jos fysioterapiaa saa ilmaiseksi niin sitä käytetään lähes niin paljon kuin vain tarjotaan vaikka tarjottaisiin kuinka paljon.

Muistan kun aikoinaan aikana ennen kuntayhtymää oli lääkäreitä päivystämässä seitsemän kahden sijaan samalla alueella kuin nyt ja kun lääkäreitä oli joka kylässä lyhyen matkan päässä niin päivystys oli jopa leppoisaa joskus, kauniina kesäiltana saattoi jopa katsella samalla päivystäessä salkkareita telkkarista palkan juostessa, tosin nuppipalkkioita tai toimenpidepalkkiota ei tällöin toki saanut. Silloin tuli mieleen jäänyt tapaus vastaanotolle: äiti toi lapsensa hyttysen pistojen takia ensiapuun eli päivystykseen. Olivat olleet mökillä ja yöllä hyttyset olivat pistäneet tyttöä sinne tänne. Hydrocortisonia olisi saanut 2,5%:na ilman reseptiä, samoin antihistamiinia. Tosin en nyt muista ihan varmasti saiko antihistamiinia lapsille silloin ilman reseptiä. Ei siinä mitään, saihan siitäkin nuppipalkkion tosi helposta käynnistä, mutta vähän pyörittelin perään yksikseni päätäni että ei minun lapsuudessani viety lääkäriin kun olivat hyttyset pistäneet. Mutta tulipa silloin pienen kylän terveyskeskukseen sydäninfarktejakin joita liuotin ennen lähettämistä keskussairaalaan.

Nykyään päivystykset ovat sellaisia suolakaivoksia ettei sinne todellakaan viitsi mennä töihin (eräs mieskollega kerran ollessaan hyvässä valtion virassa lääkärinä kertoi käväisseensä uudessa yhteispäivystyksessä yhden kerran ja sanoi että melkein ennemmin ottaisi p.erseeseen kuin sinne menisi uudestaan)

No eipä varmaan mene enää kukaan sinne jonottamaan neljäksi tunniksi hyttysen pistojen takia.

Tottakai ihmiseltä pitää tutkia muut mahdolliset oireiden aiheuttajat, kuten vaikka keliakia. Eikä syyllistää resurssien käytostä - helkutti sen takiahan aikalailla maailman korkeimpia veroja maksetaan!

Minua myos suuresti ärsyttää tämä lääkärien välinpitämättomyys oireiden syystä: "se on vain IBS, elä sen kanssa". Ei puhettakaan että ehdotettaisiin esim. erilaisia dietteejä jolla oireet saattaisivat helpottaa, enintään tungetaan joku suolistoa entisestään epänormaalimmaksi muokkaava lääkeresepti kouraan. Ts. aina vaan yritetään peittää OIREET, ei loytää syytä! Mennyt suoraan sanottuna kaikki luotto lääkäreihin tässä vuosien varrella.

T. Se aiemmin kirjoittanut, jolle närästykseen määrättiin vaan elinikäinen lääkitys, ja jonka oireet poistuivat viljattomalla ja maidottomalla ruokavaliolla (joka lääkärin mielestä oli ihan huuhaata jopa sen jälkeen kun kerroin oireiden helpottaneen). 

En ymmärrä sitä vähättelevää asennetta syöpäsairaita kohtaan, joiden syöpää hoidetaan ensisijaisesti sädehoidolla. Todetaan, että ei sulla varmaan nyt niin vaikee oo olla ku muilla sairastavilla. Kuitenki joka arkipäivä pitää käydä sairaalassa sen muutaman minuutin hoidon takia. Pahimmillaan jopa kahden kuukauden ajan.

Tämän muutaman minuutin takia kärsit kirvelystä, kivuista, limakalvovaurioista, pahoinvoinnista, pakotuksesta, ripulista, suun kuivuudesta, tulehduksista, vaikeuksista syödä ja nieleä, veriarvojen heittelystä. Lisäksi pitää maksaa ylimääräisistä hammaslääkärikäynneistä. Koska ”varmuuden vuoksi”. Iho punoittaa ja hilseilee ja tulee haavaumia, jotka ovat kipeitä ja tulehdusalttiita. Iho on alttiimpi ihosyövälle tulevaisuudessa, koska iho muistaa ikään kuin palaneensa. Kun luulet, että tämä kaikki on nyt ohi, tuleekin hengenahdistusta, kuumetta ja yskä. Päätä särkee ja väsyttää. Kaiken kukkuraksi lääkäri toteaa, että tämä kaikki vaikutti hedelmällisyyteesi ja koit todennäköisesti sydän- ja verisuonivaurioita. Sydänsairautta odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sitä vähättelevää asennetta syöpäsairaita kohtaan, joiden syöpää hoidetaan ensisijaisesti sädehoidolla. Todetaan, että ei sulla varmaan nyt niin vaikee oo olla ku muilla sairastavilla. Kuitenki joka arkipäivä pitää käydä sairaalassa sen muutaman minuutin hoidon takia. Pahimmillaan jopa kahden kuukauden ajan.

Tämän muutaman minuutin takia kärsit kirvelystä, kivuista, limakalvovaurioista, pahoinvoinnista, pakotuksesta, ripulista, suun kuivuudesta, tulehduksista, vaikeuksista syödä ja nieleä, veriarvojen heittelystä. Lisäksi pitää maksaa ylimääräisistä hammaslääkärikäynneistä. Koska ”varmuuden vuoksi”. Iho punoittaa ja hilseilee ja tulee haavaumia, jotka ovat kipeitä ja tulehdusalttiita. Iho on alttiimpi ihosyövälle tulevaisuudessa, koska iho muistaa ikään kuin palaneensa. Kun luulet, että tämä kaikki on nyt ohi, tuleekin hengenahdistusta, kuumetta ja yskä. Päätä särkee ja väsyttää. Kaiken kukkuraksi lääkäri toteaa, että tämä kaikki vaikutti hedelmällisyyteesi ja koit todennäköisesti sydän- ja verisuonivaurioita. Sydänsairautta odotellessa.

Minulla sama! Sen päälle loppuiän pelko... !!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaoireinen IBS. Olen ollut pitkiä aikoja työkyvytön jatkuvan ripulin takia. Housuun on tullut (julkisestikin) useammin kuin kerran. Ylipäänsä syöminen aiheuttaa oireita. Tämän myötä sairastuin myös syömishäiriöön, joka on sekin monien mielestä vain huomionhakuisuutta. Syömättömyydestä johtuneen vakavan anemian takia olen ollut sairaalahoidossa. Nykyään en tee enää muuta kuin käyn itkun kanssa töissä silloin kun pystyn ja muuten olen yksin kotona. Pyörittelen lakkaamatta mielessäni itsemurhaa.

Googlaa vipooma. Äärettömän harvinainen, äidilläni sattuu olemaan ja ripulikuvauksesi kuulostaa tutulta. Hänellä meni diagnoosiin reilu vuosi, joillakin menee kaemminkin, koska oireet sopivat moneen ja kasvain on harvinainen mutta hoidettavissa.

Oho, taudin nimi josta en ole koskaan kuullutkaan ja josta yliopistossa lääketieteellisessä tiedekunnassa ei edes kerrottu tarkkaa nimitystä, enkä ole tautiin törmännyt vaikka olen lääkärinä työskennellyt n. 16 vuotta.

Haimasyövästä ylipäätään opetettiin tietysti. Toisaalta kun kyseessä on noin ääriharvinainen sairaus niin useimmat lääkärit eivät tähän törmää ollenkaan koko uransa aikana.

Koska kyseessä on niin harvinainen sairaus, että Suomessa ei löydy edes joka vuosi uusia tapauksia niin onko mitään järkeä ehdottaa tuota diagnoosiksi tässä? Kun ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsii yli 10% suomalaisista niin tämä sairaus on yli 500.000 kertaa niin yleinen kuin tuo vipooma. Ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavia potilaita näkeekin joka viikko monta tapausta. Sairaus on sellainen että se ei tapa eikä ole vakava, mutta oireet ovat kiusallisia. Lisäksi tähän sairauteen liittyy poikkeuksellisen paljon turhia lääkäriläyntejä ja turhia tutkimuksia joita tehdään vielä useampaan kertaan, eikä tähystykset ole potilaille mukavia.

Oikeastaan pitäisikin diagnoosin jälkeen koettaa kertoa potilaalle ne vakavammasta taudista kertovat oireet joiden ilmetessä tulisi hakeutua vasta uudelleen vastaanotolle. Esim. tahaton laihtuminen, mustat tervamaiset ulosteet, tummat hyytynyttä verta sisältävät ulosteet tai tietysti sietämätön vatsakipu (joka usein edellyttää ambulanssin soittoa) jne. jotta turhilta potilasta rasittavilta ja terveydenhuoltoa suuresti kuormittavilta tutkimuksilta vältyttäisiin. Harmillisesti kyllä terveydenhuollolla on käytettävissä vain ne rajalliset resurssit jotka yhteiskunta terveydenhuoltoon antaa ja määrää, tosin yhdessähän me demokraattisessa valtiossa on tämä resurssi määrätty ja jokainen ymmärtää ettei terveydenhuoltoon voida käyttää esim. 50% tai edes 30% yhteiskunnan varallisuudesta.

Julkisrahoitteisessa potilaille ilmaisessa tai lähes ilmaisessa terveydenhuollossa on sellainen ilmiö että tarjonta lisää kysyntää. Mitä helpommin vastaanotolle ja tutkimuksiin pääsee ja mitä enemmän niitä tarjotaan niin sitä enemmän ja sitä lievemmistä vaivoista vastaanotolle hakeudutaan. Esim. jos fysioterapiaa saa ilmaiseksi niin sitä käytetään lähes niin paljon kuin vain tarjotaan vaikka tarjottaisiin kuinka paljon.

Muistan kun aikoinaan aikana ennen kuntayhtymää oli lääkäreitä päivystämässä seitsemän kahden sijaan samalla alueella kuin nyt ja kun lääkäreitä oli joka kylässä lyhyen matkan päässä niin päivystys oli jopa leppoisaa joskus, kauniina kesäiltana saattoi jopa katsella samalla päivystäessä salkkareita telkkarista palkan juostessa, tosin nuppipalkkioita tai toimenpidepalkkiota ei tällöin toki saanut. Silloin tuli mieleen jäänyt tapaus vastaanotolle: äiti toi lapsensa hyttysen pistojen takia ensiapuun eli päivystykseen. Olivat olleet mökillä ja yöllä hyttyset olivat pistäneet tyttöä sinne tänne. Hydrocortisonia olisi saanut 2,5%:na ilman reseptiä, samoin antihistamiinia. Tosin en nyt muista ihan varmasti saiko antihistamiinia lapsille silloin ilman reseptiä. Ei siinä mitään, saihan siitäkin nuppipalkkion tosi helposta käynnistä, mutta vähän pyörittelin perään yksikseni päätäni että ei minun lapsuudessani viety lääkäriin kun olivat hyttyset pistäneet. Mutta tulipa silloin pienen kylän terveyskeskukseen sydäninfarktejakin joita liuotin ennen lähettämistä keskussairaalaan.

Nykyään päivystykset ovat sellaisia suolakaivoksia ettei sinne todellakaan viitsi mennä töihin (eräs mieskollega kerran ollessaan hyvässä valtion virassa lääkärinä kertoi käväisseensä uudessa yhteispäivystyksessä yhden kerran ja sanoi että melkein ennemmin ottaisi p.erseeseen kuin sinne menisi uudestaan)

No eipä varmaan mene enää kukaan sinne jonottamaan neljäksi tunniksi hyttysen pistojen takia.

Tottakai ihmiseltä pitää tutkia muut mahdolliset oireiden aiheuttajat, kuten vaikka keliakia. Eikä syyllistää resurssien käytostä - helkutti sen takiahan aikalailla maailman korkeimpia veroja maksetaan!

Minua myos suuresti ärsyttää tämä lääkärien välinpitämättomyys oireiden syystä: "se on vain IBS, elä sen kanssa". Ei puhettakaan että ehdotettaisiin esim. erilaisia dietteejä jolla oireet saattaisivat helpottaa, enintään tungetaan joku suolistoa entisestään epänormaalimmaksi muokkaava lääkeresepti kouraan. Ts. aina vaan yritetään peittää OIREET, ei loytää syytä! Mennyt suoraan sanottuna kaikki luotto lääkäreihin tässä vuosien varrella.

T. Se aiemmin kirjoittanut, jolle närästykseen määrättiin vaan elinikäinen lääkitys, ja jonka oireet poistuivat viljattomalla ja maidottomalla ruokavaliolla (joka lääkärin mielestä oli ihan huuhaata jopa sen jälkeen kun kerroin oireiden helpottaneen). 

Tottakai suljetaan pois ensin jokin sairaus oireiden taustalta ennen kuin tilanne voidaan todeta IBS:ksi, se kuuluu rutiiniprotokollaan. Mutta ei niitä tutkimuksia sitten tarvitsisi tehdä uudelleen ja uudelleen ellei uusia tai hälyttäviä oireita ilmene. IBS on ns. toiminnallinen vaiva, vatsassa tai suolistossa ei ole mitään vikaa varsinaisesti, mitään varsinaista sairautta ei oireiden taustalla siis ole. Ei siihen ole kuin oireenmukaista hoitoa ja sopiva ruokavalio auttaa monia, tässä yleensä ravitsemusterapeutti on parempi osoite kuin lääkäri ja toisaalta tietoa ruokavalioista on löydettävissä netistäkin itse hakemalla helposti, hakevathan potilaat jopa diagnoosinsa ja tautinsa netistä ensin ennen kuin tulevat lääkäriin nykyään. Haluavat toki tutkimuksia sen lisäksi, yleensä vain varoittelen potilaita tohtori Googlesta ja sen aiheuttamasta ahdistuksesta ja yöunien menetyksestä turhaan. Moni myöntääkin googlettamisen vain aiheuttaneen em. haittoja antamatta mitään apua vaivaan.

IBS:aan löytyy yksi hyvä reseptilääke eli Librax, jolla olen parantanutkin monta tätä vaivaa sairastavaa potilasta pysyvästikin. Moni on saavut avun myös Sunwic-kuituvalmisteesta.

Suomalaisten veroeurosta käytetään terveydenhuoltoon n. 13 sentti

eli 13%, onko tuo nyt sitten paljon vai vähän, esim. sosiaaliturvaan käytetään 46 senttiä eli 46% veroista eli melkein puolet veroista menee asumistukiin, toimeentulotukiin yms. sosiaalitukiin. Mielestäni se on todella paljon. Jokainen työssäkäyvä veroja maksava suomalainen joutuu elättämään itsensä lisäksi melkein puolikkaan tuntemattoman ihmisen eli kaksi työssäkäyvää veroja maksavaa suomalaista elättää yhden tuntemattoman ulkopuolisen ihmisen elämän mahdollisten omien lastensa ohella. Koulutukseen menee 11%, puolustukseen ja turvallisuuteen eli armeijalle, poliisille ja rajavartiostolle 4%.

https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Julkiset-menot/Veroeurojen-…

Ei niitä veroja makseta siksi että tehtäisiin turhia tutkimuksia eli jo ennestään tehtyjä tutkimuksia toistamiseen, eikä paljon edes siksi että tutkittaisiin ja hoidettaisiin tuhansia muita sairauksia, pääasiassa veroja maksetaan sossun asiakkaille.

Siitepölyallergiat (ja astma). Sehän on useimmille vain pikkunuha. Oireet ei aina näy päällepäin, jos lääkkeet vie pahimmat oireet pois. Itselläni ainakin koivu ja neljä heinää (eläin -ja huonepölyn lisäksi), jokin home, jotka aiheuttaa oireita toukokuulta elokuun loppuun saakka ainakin. Silmät kutisee, korvat kutisee, nenä kutisee, iho kutisee, aivastuttaa, yskittää, hengitys vinkuu, väsyttää, tietyt ruoka-aineet (vihannekset ja hedelmät joita olis hyvä syödä) saa suoliston sekaisin, ihottumat kukkii joka puolella kehoa. Kuluu silmätippoja, antihistamiineja (joita joutuu vuosittain vaihtamaan kun teho lakkaa), kortisonivoidetta, astmalääkkeitä, nenäsuihketta. Joskus ei saa nukuttua oireiltaan, väsyy ja ärsyyntyy kaikesta, helle pahentaa oireita, tällainen viileä kausi on helpompi ja sateella voi jo ulkoillakin. Ulkona ei yleensä voi olla, toiset menee tapahtumista toiseen, paistattelee päivää rannalla ja pihoillaan, minä istun sisällä ikkunat kiinni. Sääskisiin paikkoihin en voi mennä eli monet kesäjuhlat olen joutunut kieltäytymään. Uimista ei voi vuotavien ihottumien vuoksi kuvitellakaan, sais vielä lisää tulehduksia. Siedätyshoidot? Kaikilleko? heinille (4), koivulle, homeelle. Ei riitä rahat. Odotan talvea kuten aina huhtikuulta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sitä vähättelevää asennetta syöpäsairaita kohtaan, joiden syöpää hoidetaan ensisijaisesti sädehoidolla. Todetaan, että ei sulla varmaan nyt niin vaikee oo olla ku muilla sairastavilla. Kuitenki joka arkipäivä pitää käydä sairaalassa sen muutaman minuutin hoidon takia. Pahimmillaan jopa kahden kuukauden ajan.

Tämän muutaman minuutin takia kärsit kirvelystä, kivuista, limakalvovaurioista, pahoinvoinnista, pakotuksesta, ripulista, suun kuivuudesta, tulehduksista, vaikeuksista syödä ja nieleä, veriarvojen heittelystä. Lisäksi pitää maksaa ylimääräisistä hammaslääkärikäynneistä. Koska ”varmuuden vuoksi”. Iho punoittaa ja hilseilee ja tulee haavaumia, jotka ovat kipeitä ja tulehdusalttiita. Iho on alttiimpi ihosyövälle tulevaisuudessa, koska iho muistaa ikään kuin palaneensa. Kun luulet, että tämä kaikki on nyt ohi, tuleekin hengenahdistusta, kuumetta ja yskä. Päätä särkee ja väsyttää. Kaiken kukkuraksi lääkäri toteaa, että tämä kaikki vaikutti hedelmällisyyteesi ja koit todennäköisesti sydän- ja verisuonivaurioita. Sydänsairautta odotellessa.

Siis oikeastiko joku vähättelee syöpää, joka hoituu sädehoidolla??? Tai rintasyöpää? Uskomatonta mitä hiihtäjiä tähän maailmaan mahtuu. Joo toiset syövät on aggressiivisempi kuin toiset, mutta yhtä kamalaa kaikki. Voimia teille jotka joudutte läpikäymään syövän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaoireinen IBS. Olen ollut pitkiä aikoja työkyvytön jatkuvan ripulin takia. Housuun on tullut (julkisestikin) useammin kuin kerran. Ylipäänsä syöminen aiheuttaa oireita. Tämän myötä sairastuin myös syömishäiriöön, joka on sekin monien mielestä vain huomionhakuisuutta. Syömättömyydestä johtuneen vakavan anemian takia olen ollut sairaalahoidossa. Nykyään en tee enää muuta kuin käyn itkun kanssa töissä silloin kun pystyn ja muuten olen yksin kotona. Pyörittelen lakkaamatta mielessäni itsemurhaa.

Googlaa vipooma. Äärettömän harvinainen, äidilläni sattuu olemaan ja ripulikuvauksesi kuulostaa tutulta. Hänellä meni diagnoosiin reilu vuosi, joillakin menee kaemminkin, koska oireet sopivat moneen ja kasvain on harvinainen mutta hoidettavissa.

Oho, taudin nimi josta en ole koskaan kuullutkaan ja josta yliopistossa lääketieteellisessä tiedekunnassa ei edes kerrottu tarkkaa nimitystä, enkä ole tautiin törmännyt vaikka olen lääkärinä työskennellyt n. 16 vuotta.

Haimasyövästä ylipäätään opetettiin tietysti. Toisaalta kun kyseessä on noin ääriharvinainen sairaus niin useimmat lääkärit eivät tähän törmää ollenkaan koko uransa aikana.

Koska kyseessä on niin harvinainen sairaus, että Suomessa ei löydy edes joka vuosi uusia tapauksia niin onko mitään järkeä ehdottaa tuota diagnoosiksi tässä? Kun ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsii yli 10% suomalaisista niin tämä sairaus on yli 500.000 kertaa niin yleinen kuin tuo vipooma. Ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavia potilaita näkeekin joka viikko monta tapausta. Sairaus on sellainen että se ei tapa eikä ole vakava, mutta oireet ovat kiusallisia. Lisäksi tähän sairauteen liittyy poikkeuksellisen paljon turhia lääkäriläyntejä ja turhia tutkimuksia joita tehdään vielä useampaan kertaan, eikä tähystykset ole potilaille mukavia.

Oikeastaan pitäisikin diagnoosin jälkeen koettaa kertoa potilaalle ne vakavammasta taudista kertovat oireet joiden ilmetessä tulisi hakeutua vasta uudelleen vastaanotolle. Esim. tahaton laihtuminen, mustat tervamaiset ulosteet, tummat hyytynyttä verta sisältävät ulosteet tai tietysti sietämätön vatsakipu (joka usein edellyttää ambulanssin soittoa) jne. jotta turhilta potilasta rasittavilta ja terveydenhuoltoa suuresti kuormittavilta tutkimuksilta vältyttäisiin. Harmillisesti kyllä terveydenhuollolla on käytettävissä vain ne rajalliset resurssit jotka yhteiskunta terveydenhuoltoon antaa ja määrää, tosin yhdessähän me demokraattisessa valtiossa on tämä resurssi määrätty ja jokainen ymmärtää ettei terveydenhuoltoon voida käyttää esim. 50% tai edes 30% yhteiskunnan varallisuudesta.

Julkisrahoitteisessa potilaille ilmaisessa tai lähes ilmaisessa terveydenhuollossa on sellainen ilmiö että tarjonta lisää kysyntää. Mitä helpommin vastaanotolle ja tutkimuksiin pääsee ja mitä enemmän niitä tarjotaan niin sitä enemmän ja sitä lievemmistä vaivoista vastaanotolle hakeudutaan. Esim. jos fysioterapiaa saa ilmaiseksi niin sitä käytetään lähes niin paljon kuin vain tarjotaan vaikka tarjottaisiin kuinka paljon.

Muistan kun aikoinaan aikana ennen kuntayhtymää oli lääkäreitä päivystämässä seitsemän kahden sijaan samalla alueella kuin nyt ja kun lääkäreitä oli joka kylässä lyhyen matkan päässä niin päivystys oli jopa leppoisaa joskus, kauniina kesäiltana saattoi jopa katsella samalla päivystäessä salkkareita telkkarista palkan juostessa, tosin nuppipalkkioita tai toimenpidepalkkiota ei tällöin toki saanut. Silloin tuli mieleen jäänyt tapaus vastaanotolle: äiti toi lapsensa hyttysen pistojen takia ensiapuun eli päivystykseen. Olivat olleet mökillä ja yöllä hyttyset olivat pistäneet tyttöä sinne tänne. Hydrocortisonia olisi saanut 2,5%:na ilman reseptiä, samoin antihistamiinia. Tosin en nyt muista ihan varmasti saiko antihistamiinia lapsille silloin ilman reseptiä. Ei siinä mitään, saihan siitäkin nuppipalkkion tosi helposta käynnistä, mutta vähän pyörittelin perään yksikseni päätäni että ei minun lapsuudessani viety lääkäriin kun olivat hyttyset pistäneet. Mutta tulipa silloin pienen kylän terveyskeskukseen sydäninfarktejakin joita liuotin ennen lähettämistä keskussairaalaan.

Nykyään päivystykset ovat sellaisia suolakaivoksia ettei sinne todellakaan viitsi mennä töihin (eräs mieskollega kerran ollessaan hyvässä valtion virassa lääkärinä kertoi käväisseensä uudessa yhteispäivystyksessä yhden kerran ja sanoi että melkein ennemmin ottaisi p.erseeseen kuin sinne menisi uudestaan)

No eipä varmaan mene enää kukaan sinne jonottamaan neljäksi tunniksi hyttysen pistojen takia.

Tottakai ihmiseltä pitää tutkia muut mahdolliset oireiden aiheuttajat, kuten vaikka keliakia. Eikä syyllistää resurssien käytostä - helkutti sen takiahan aikalailla maailman korkeimpia veroja maksetaan!

Minua myos suuresti ärsyttää tämä lääkärien välinpitämättomyys oireiden syystä: "se on vain IBS, elä sen kanssa". Ei puhettakaan että ehdotettaisiin esim. erilaisia dietteejä jolla oireet saattaisivat helpottaa, enintään tungetaan joku suolistoa entisestään epänormaalimmaksi muokkaava lääkeresepti kouraan. Ts. aina vaan yritetään peittää OIREET, ei loytää syytä! Mennyt suoraan sanottuna kaikki luotto lääkäreihin tässä vuosien varrella.

T. Se aiemmin kirjoittanut, jolle närästykseen määrättiin vaan elinikäinen lääkitys, ja jonka oireet poistuivat viljattomalla ja maidottomalla ruokavaliolla (joka lääkärin mielestä oli ihan huuhaata jopa sen jälkeen kun kerroin oireiden helpottaneen). 

Tottakai suljetaan pois ensin jokin sairaus oireiden taustalta ennen kuin tilanne voidaan todeta IBS:ksi, se kuuluu rutiiniprotokollaan. Mutta ei niitä tutkimuksia sitten tarvitsisi tehdä uudelleen ja uudelleen ellei uusia tai hälyttäviä oireita ilmene. IBS on ns. toiminnallinen vaiva, vatsassa tai suolistossa ei ole mitään vikaa varsinaisesti, mitään varsinaista sairautta ei oireiden taustalla siis ole. Ei siihen ole kuin oireenmukaista hoitoa ja sopiva ruokavalio auttaa monia, tässä yleensä ravitsemusterapeutti on parempi osoite kuin lääkäri ja toisaalta tietoa ruokavalioista on löydettävissä netistäkin itse hakemalla helposti, hakevathan potilaat jopa diagnoosinsa ja tautinsa netistä ensin ennen kuin tulevat lääkäriin nykyään. Haluavat toki tutkimuksia sen lisäksi, yleensä vain varoittelen potilaita tohtori Googlesta ja sen aiheuttamasta ahdistuksesta ja yöunien menetyksestä turhaan. Moni myöntääkin googlettamisen vain aiheuttaneen em. haittoja antamatta mitään apua vaivaan.

IBS:aan löytyy yksi hyvä reseptilääke eli Librax, jolla olen parantanutkin monta tätä vaivaa sairastavaa potilasta pysyvästikin. Moni on saavut avun myös Sunwic-kuituvalmisteesta.

Suomalaisten veroeurosta käytetään terveydenhuoltoon n. 13 sentti

eli 13%, onko tuo nyt sitten paljon vai vähän, esim. sosiaaliturvaan käytetään 46 senttiä eli 46% veroista eli melkein puolet veroista menee asumistukiin, toimeentulotukiin yms. sosiaalitukiin. Mielestäni se on todella paljon. Jokainen työssäkäyvä veroja maksava suomalainen joutuu elättämään itsensä lisäksi melkein puolikkaan tuntemattoman ihmisen eli kaksi työssäkäyvää veroja maksavaa suomalaista elättää yhden tuntemattoman ulkopuolisen ihmisen elämän mahdollisten omien lastensa ohella. Koulutukseen menee 11%, puolustukseen ja turvallisuuteen eli armeijalle, poliisille ja rajavartiostolle 4%.

https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Julkiset-menot/Veroeurojen-…

Ei niitä veroja makseta siksi että tehtäisiin turhia tutkimuksia eli jo ennestään tehtyjä tutkimuksia toistamiseen, eikä paljon edes siksi että tutkittaisiin ja hoidettaisiin tuhansia muita sairauksia, pääasiassa veroja maksetaan sossun asiakkaille.

Ihanko vaan "jokin sairaus" suljetaan pois ennen IBS-tulkintaa, kuuntelematta edes, mitkä asiat aiheuttaa vatsaoireita potilaalla. Siitäkin voi jo jotain päätellä, mikä sairaus tai ominaisuus tms. ihmisellä on. Eikä aina tutkimuksetkaan kerro oikeaa totuutta syystä tai toisesta. Oletko koskaan kuullut, että esim. keliakia voi ilmetä myös pistemäisenä, eli riippuen siitä, mistä kohdasta näytepala otetaan, tulos on joko positiivinen tai negatiivinen? Miksi ei siis tästäkään huolimatta uskota toista helposti, joka kertoo, että juuri gluteeniviljat aiheuttavat oireita? Kyseisessäkin tapauksessa potilas omaisineen sai kauan taistella, ennen kuin oikea diagnoosi tuli. Onko kohtuullista? Myös surettaa sellainen asia, kuinka vaikeaksi kaikki todentaminen on tehty. Ei varmasti ole kiva missään tähystyksissäkään montaa kertaa edes ravata.

Oletko yhtään ajatellut, mitä siitä seuraa, jos kyseessä ei olekaan IBS, ja potilasta kuitenkin hoidetaan sellaisena? Asiat vain pahenevat, mutta ainahan voi tietysti sanoa, että sairaus "etenee". Totuus voi olla kuitenkin se, että tilanne pahenee vain ja ainoastaan sen vuoksi, että oikeaa syytä ei virallisesti ole ja näin ollen sitä ei edes hoideta oikein.

Monta kertaa asiakas itse kuitenkin tasan tarkkaan tietää, mikä oireita aiheuttaa, kun kukaan muu ei toisen ruumiissa elä kuin ihminen itse. Oletko miettinyt, mikä vaikutus sillä sitten on, kun potilastiedoissa on näitä virheellisiä tulkintoja, syystä tai toisesta?

Itse olen se, jolla selkeästi pelkät gluteeniviljat (vehnä pahin) aiheuttavat oireita. Ei ole fruktaani (hedelmät ym. käyvät ihan hyvin suolistolle) eikä siis IBS, koska en joudu välttelemään muuta kuin gluteeniviljoja enkä muutenkaan löydä itseäni muiden todistetusti IBS:ää sairastavien kertomuksista. Eli mikä vika esim. siinä gluteeniherkkyydessä on? Mutta mistäs sitä tietää, vaikka olisikin keliakiakin, mutta ikäväkseni ei ole diagnoosia siihen, vaikka testeissä olenkin käynyt. Siitä huolimatta epäselvää ei ainakaan itselleni ole, että gluteeniviljat ovat oireiden aiheuttajia, joten elän niin kuin gluteeniherkkä.

Haaveissa vielä on, että joskus vielä muutenkin voisi asiat oikaista ja joku kuuntelisi avoimin mielin myös muitakin havainnoimiani asiaan liittyviä seikkoja. Toivo on vain aika pohjalukemissa näidenkin kommenttien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaoireinen IBS. Olen ollut pitkiä aikoja työkyvytön jatkuvan ripulin takia. Housuun on tullut (julkisestikin) useammin kuin kerran. Ylipäänsä syöminen aiheuttaa oireita. Tämän myötä sairastuin myös syömishäiriöön, joka on sekin monien mielestä vain huomionhakuisuutta. Syömättömyydestä johtuneen vakavan anemian takia olen ollut sairaalahoidossa. Nykyään en tee enää muuta kuin käyn itkun kanssa töissä silloin kun pystyn ja muuten olen yksin kotona. Pyörittelen lakkaamatta mielessäni itsemurhaa.

Googlaa vipooma. Äärettömän harvinainen, äidilläni sattuu olemaan ja ripulikuvauksesi kuulostaa tutulta. Hänellä meni diagnoosiin reilu vuosi, joillakin menee kaemminkin, koska oireet sopivat moneen ja kasvain on harvinainen mutta hoidettavissa.

Oho, taudin nimi josta en ole koskaan kuullutkaan ja josta yliopistossa lääketieteellisessä tiedekunnassa ei edes kerrottu tarkkaa nimitystä, enkä ole tautiin törmännyt vaikka olen lääkärinä työskennellyt n. 16 vuotta.

Haimasyövästä ylipäätään opetettiin tietysti. Toisaalta kun kyseessä on noin ääriharvinainen sairaus niin useimmat lääkärit eivät tähän törmää ollenkaan koko uransa aikana.

Koska kyseessä on niin harvinainen sairaus, että Suomessa ei löydy edes joka vuosi uusia tapauksia niin onko mitään järkeä ehdottaa tuota diagnoosiksi tässä? Kun ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsii yli 10% suomalaisista niin tämä sairaus on yli 500.000 kertaa niin yleinen kuin tuo vipooma. Ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavia potilaita näkeekin joka viikko monta tapausta. Sairaus on sellainen että se ei tapa eikä ole vakava, mutta oireet ovat kiusallisia. Lisäksi tähän sairauteen liittyy poikkeuksellisen paljon turhia lääkäriläyntejä ja turhia tutkimuksia joita tehdään vielä useampaan kertaan, eikä tähystykset ole potilaille mukavia.

Oikeastaan pitäisikin diagnoosin jälkeen koettaa kertoa potilaalle ne vakavammasta taudista kertovat oireet joiden ilmetessä tulisi hakeutua vasta uudelleen vastaanotolle. Esim. tahaton laihtuminen, mustat tervamaiset ulosteet, tummat hyytynyttä verta sisältävät ulosteet tai tietysti sietämätön vatsakipu (joka usein edellyttää ambulanssin soittoa) jne. jotta turhilta potilasta rasittavilta ja terveydenhuoltoa suuresti kuormittavilta tutkimuksilta vältyttäisiin. Harmillisesti kyllä terveydenhuollolla on käytettävissä vain ne rajalliset resurssit jotka yhteiskunta terveydenhuoltoon antaa ja määrää, tosin yhdessähän me demokraattisessa valtiossa on tämä resurssi määrätty ja jokainen ymmärtää ettei terveydenhuoltoon voida käyttää esim. 50% tai edes 30% yhteiskunnan varallisuudesta.

Julkisrahoitteisessa potilaille ilmaisessa tai lähes ilmaisessa terveydenhuollossa on sellainen ilmiö että tarjonta lisää kysyntää. Mitä helpommin vastaanotolle ja tutkimuksiin pääsee ja mitä enemmän niitä tarjotaan niin sitä enemmän ja sitä lievemmistä vaivoista vastaanotolle hakeudutaan. Esim. jos fysioterapiaa saa ilmaiseksi niin sitä käytetään lähes niin paljon kuin vain tarjotaan vaikka tarjottaisiin kuinka paljon.

Muistan kun aikoinaan aikana ennen kuntayhtymää oli lääkäreitä päivystämässä seitsemän kahden sijaan samalla alueella kuin nyt ja kun lääkäreitä oli joka kylässä lyhyen matkan päässä niin päivystys oli jopa leppoisaa joskus, kauniina kesäiltana saattoi jopa katsella samalla päivystäessä salkkareita telkkarista palkan juostessa, tosin nuppipalkkioita tai toimenpidepalkkiota ei tällöin toki saanut. Silloin tuli mieleen jäänyt tapaus vastaanotolle: äiti toi lapsensa hyttysen pistojen takia ensiapuun eli päivystykseen. Olivat olleet mökillä ja yöllä hyttyset olivat pistäneet tyttöä sinne tänne. Hydrocortisonia olisi saanut 2,5%:na ilman reseptiä, samoin antihistamiinia. Tosin en nyt muista ihan varmasti saiko antihistamiinia lapsille silloin ilman reseptiä. Ei siinä mitään, saihan siitäkin nuppipalkkion tosi helposta käynnistä, mutta vähän pyörittelin perään yksikseni päätäni että ei minun lapsuudessani viety lääkäriin kun olivat hyttyset pistäneet. Mutta tulipa silloin pienen kylän terveyskeskukseen sydäninfarktejakin joita liuotin ennen lähettämistä keskussairaalaan.

Nykyään päivystykset ovat sellaisia suolakaivoksia ettei sinne todellakaan viitsi mennä töihin (eräs mieskollega kerran ollessaan hyvässä valtion virassa lääkärinä kertoi käväisseensä uudessa yhteispäivystyksessä yhden kerran ja sanoi että melkein ennemmin ottaisi p.erseeseen kuin sinne menisi uudestaan)

No eipä varmaan mene enää kukaan sinne jonottamaan neljäksi tunniksi hyttysen pistojen takia.

Tottakai ihmiseltä pitää tutkia muut mahdolliset oireiden aiheuttajat, kuten vaikka keliakia. Eikä syyllistää resurssien käytostä - helkutti sen takiahan aikalailla maailman korkeimpia veroja maksetaan!

Minua myos suuresti ärsyttää tämä lääkärien välinpitämättomyys oireiden syystä: "se on vain IBS, elä sen kanssa". Ei puhettakaan että ehdotettaisiin esim. erilaisia dietteejä jolla oireet saattaisivat helpottaa, enintään tungetaan joku suolistoa entisestään epänormaalimmaksi muokkaava lääkeresepti kouraan. Ts. aina vaan yritetään peittää OIREET, ei loytää syytä! Mennyt suoraan sanottuna kaikki luotto lääkäreihin tässä vuosien varrella.

T. Se aiemmin kirjoittanut, jolle närästykseen määrättiin vaan elinikäinen lääkitys, ja jonka oireet poistuivat viljattomalla ja maidottomalla ruokavaliolla (joka lääkärin mielestä oli ihan huuhaata jopa sen jälkeen kun kerroin oireiden helpottaneen). 

Tottakai suljetaan pois ensin jokin sairaus oireiden taustalta ennen kuin tilanne voidaan todeta IBS:ksi, se kuuluu rutiiniprotokollaan. Mutta ei niitä tutkimuksia sitten tarvitsisi tehdä uudelleen ja uudelleen ellei uusia tai hälyttäviä oireita ilmene. IBS on ns. toiminnallinen vaiva, vatsassa tai suolistossa ei ole mitään vikaa varsinaisesti, mitään varsinaista sairautta ei oireiden taustalla siis ole. Ei siihen ole kuin oireenmukaista hoitoa ja sopiva ruokavalio auttaa monia, tässä yleensä ravitsemusterapeutti on parempi osoite kuin lääkäri ja toisaalta tietoa ruokavalioista on löydettävissä netistäkin itse hakemalla helposti, hakevathan potilaat jopa diagnoosinsa ja tautinsa netistä ensin ennen kuin tulevat lääkäriin nykyään. Haluavat toki tutkimuksia sen lisäksi, yleensä vain varoittelen potilaita tohtori Googlesta ja sen aiheuttamasta ahdistuksesta ja yöunien menetyksestä turhaan. Moni myöntääkin googlettamisen vain aiheuttaneen em. haittoja antamatta mitään apua vaivaan.

IBS:aan löytyy yksi hyvä reseptilääke eli Librax, jolla olen parantanutkin monta tätä vaivaa sairastavaa potilasta pysyvästikin. Moni on saavut avun myös Sunwic-kuituvalmisteesta.

Suomalaisten veroeurosta käytetään terveydenhuoltoon n. 13 sentti

eli 13%, onko tuo nyt sitten paljon vai vähän, esim. sosiaaliturvaan käytetään 46 senttiä eli 46% veroista eli melkein puolet veroista menee asumistukiin, toimeentulotukiin yms. sosiaalitukiin. Mielestäni se on todella paljon. Jokainen työssäkäyvä veroja maksava suomalainen joutuu elättämään itsensä lisäksi melkein puolikkaan tuntemattoman ihmisen eli kaksi työssäkäyvää veroja maksavaa suomalaista elättää yhden tuntemattoman ulkopuolisen ihmisen elämän mahdollisten omien lastensa ohella. Koulutukseen menee 11%, puolustukseen ja turvallisuuteen eli armeijalle, poliisille ja rajavartiostolle 4%.

https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Julkiset-menot/Veroeurojen-…

Ei niitä veroja makseta siksi että tehtäisiin turhia tutkimuksia eli jo ennestään tehtyjä tutkimuksia toistamiseen, eikä paljon edes siksi että tutkittaisiin ja hoidettaisiin tuhansia muita sairauksia, pääasiassa veroja maksetaan sossun asiakkaille.

Ihanko vaan "jokin sairaus" suljetaan pois ennen IBS-tulkintaa, kuuntelematta edes, mitkä asiat aiheuttaa vatsaoireita potilaalla. Siitäkin voi jo jotain päätellä, mikä sairaus tai ominaisuus tms. ihmisellä on. Eikä aina tutkimuksetkaan kerro oikeaa totuutta syystä tai toisesta. Oletko koskaan kuullut, että esim. keliakia voi ilmetä myös pistemäisenä, eli riippuen siitä, mistä kohdasta näytepala otetaan, tulos on joko positiivinen tai negatiivinen? Miksi ei siis tästäkään huolimatta uskota toista helposti, joka kertoo, että juuri gluteeniviljat aiheuttavat oireita? Kyseisessäkin tapauksessa potilas omaisineen sai kauan taistella, ennen kuin oikea diagnoosi tuli. Onko kohtuullista? Myös surettaa sellainen asia, kuinka vaikeaksi kaikki todentaminen on tehty. Ei varmasti ole kiva missään tähystyksissäkään montaa kertaa edes ravata.

Oletko yhtään ajatellut, mitä siitä seuraa, jos kyseessä ei olekaan IBS, ja potilasta kuitenkin hoidetaan sellaisena? Asiat vain pahenevat, mutta ainahan voi tietysti sanoa, että sairaus "etenee". Totuus voi olla kuitenkin se, että tilanne pahenee vain ja ainoastaan sen vuoksi, että oikeaa syytä ei virallisesti ole ja näin ollen sitä ei edes hoideta oikein.

Monta kertaa asiakas itse kuitenkin tasan tarkkaan tietää, mikä oireita aiheuttaa, kun kukaan muu ei toisen ruumiissa elä kuin ihminen itse. Oletko miettinyt, mikä vaikutus sillä sitten on, kun potilastiedoissa on näitä virheellisiä tulkintoja, syystä tai toisesta?

Itse olen se, jolla selkeästi pelkät gluteeniviljat (vehnä pahin) aiheuttavat oireita. Ei ole fruktaani (hedelmät ym. käyvät ihan hyvin suolistolle) eikä siis IBS, koska en joudu välttelemään muuta kuin gluteeniviljoja enkä muutenkaan löydä itseäni muiden todistetusti IBS:ää sairastavien kertomuksista. Eli mikä vika esim. siinä gluteeniherkkyydessä on? Mutta mistäs sitä tietää, vaikka olisikin keliakiakin, mutta ikäväkseni ei ole diagnoosia siihen, vaikka testeissä olenkin käynyt. Siitä huolimatta epäselvää ei ainakaan itselleni ole, että gluteeniviljat ovat oireiden aiheuttajia, joten elän niin kuin gluteeniherkkä.

Haaveissa vielä on, että joskus vielä muutenkin voisi asiat oikaista ja joku kuuntelisi avoimin mielin myös muitakin havainnoimiani asiaan liittyviä seikkoja. Toivo on vain aika pohjalukemissa näidenkin kommenttien jälkeen.

Jos tiedät mikä tasan tarkkaan aiheuttaa niin mihin sinä lääkäriä tarvitset? Muokkaat vain ravintosi sen mukaiseksi ja elät onnellisena eteenpäin. Ja jos se helpottaa, nimeä itsesi keliaakikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sitä vähättelevää asennetta syöpäsairaita kohtaan, joiden syöpää hoidetaan ensisijaisesti sädehoidolla. Todetaan, että ei sulla varmaan nyt niin vaikee oo olla ku muilla sairastavilla. Kuitenki joka arkipäivä pitää käydä sairaalassa sen muutaman minuutin hoidon takia. Pahimmillaan jopa kahden kuukauden ajan.

Tämän muutaman minuutin takia kärsit kirvelystä, kivuista, limakalvovaurioista, pahoinvoinnista, pakotuksesta, ripulista, suun kuivuudesta, tulehduksista, vaikeuksista syödä ja nieleä, veriarvojen heittelystä. Lisäksi pitää maksaa ylimääräisistä hammaslääkärikäynneistä. Koska ”varmuuden vuoksi”. Iho punoittaa ja hilseilee ja tulee haavaumia, jotka ovat kipeitä ja tulehdusalttiita. Iho on alttiimpi ihosyövälle tulevaisuudessa, koska iho muistaa ikään kuin palaneensa. Kun luulet, että tämä kaikki on nyt ohi, tuleekin hengenahdistusta, kuumetta ja yskä. Päätä särkee ja väsyttää. Kaiken kukkuraksi lääkäri toteaa, että tämä kaikki vaikutti hedelmällisyyteesi ja koit todennäköisesti sydän- ja verisuonivaurioita. Sydänsairautta odotellessa.

Siis oikeastiko joku vähättelee syöpää, joka hoituu sädehoidolla??? Tai rintasyöpää? Uskomatonta mitä hiihtäjiä tähän maailmaan mahtuu. Joo toiset syövät on aggressiivisempi kuin toiset, mutta yhtä kamalaa kaikki. Voimia teille jotka joudutte läpikäymään syövän.

Tätä ihmettelen minäkin. Kolmasosa syövistä hoidetaan sytostaateilla. Ei ne sytostaatit aiheuta vähemmän oireita rintasyöpäpotilaalle kuin vaikka eturauhassyöpää sairastavalle. Vai kuvitteleekohan osa sitten oikeasti, että pahoinvointia esiintyy vain suolistosyöpää hoidettaessa ja vastustuskyky häviää valkosolujen tuhoutumisen myötä vain keuhkosyövässä. Anemia ainoa oire, jos kyseessä maksasyöpä ja hiustenlähtö kun on syöpä munuaisissa. Ei ne hoidot ole yhtään sen helpompia, vaikka se syöpä olisi pikkuvarpaan kärjessä, koska hoidot vaikuttavat koko kehoon ja kaikkiin sen osiin.