Mitä sairauksia teillä on, mistä ihmisillä tuntuu olevan väärät käsitykset tai eivät tiedä mitä se sairaus oikeasti on?

Vierailija kirjoitti:

Rintasyöpä.

"Onneks sulla on _vaan_ rintasyöpä!"

Mulla ei ole rintasyöpää, mutta terveydenhuoltoalan ammattilaisena ärsyttää vähättelevä suhtautuminen nimenomaan rintasyöpää kohtaan. Koska kyseessä on länsimaissa yleisin naisten syöpätauti, kaikkien käsitykset perustuvat noin viiden vuoden takaisiin tilastoihin, joiden mukaan Suomessa joka yhdeksäs nainen sairastuisi rintasyöpään elämänsä aikana. Onneksi rintasyöpää seulotaan, mutta edelleen terveydenhuollossa ollaan sitä mieltä, että ei se alle 50-vuotiaan naisen kyhmy rinnassa mikään syöpä ole, eikä sitä haluta edes tutkia. On niitäkin tapauksia, joissa kolmikymppinen on lähtenyt vastaanotolta huojentuneena, kun lääkäri on ollut sitä mieltä, että ei noin nuorilla mitään rintasyöpiä ole. Myöhemmin samainen nainen on mennyt selkäkivun vuoksi, jolloin todettu, että rintasyöpä on levinnyt jo selkärankaan eikä elinaikaa ole enää jäljellä montaakaan viikkoa. Aina yhtä surullista, kun pienet lapset menettävät toisen tai molemmat vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Jos lihavalla on joku sairaus, ajattelen hänestä, että laihduttaisi ja sitten vasta kertoisi sairaudestaan.

Terveyskeskusten pitäisi hoitaa ihmisten terveyttä kaikin tavoin,

mutta eikun meillä hoidetaan vaan sairauksia.

Jaettaisiin kuntosalikortteja, uimahallilippuja, tuotenäytteitä hyvistä ruuista, mutku ei.

Ei saa mainostaa, pitää kilpailuttaa ym.

Aivan, kaikkihan johtuu lihavuudesta. Lihavalla ei ikinä voi olla sairauksia joilla ei ole painon kanssa mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rintasyöpä.

"Onneks sulla on _vaan_ rintasyöpä!"

Mulla ei ole rintasyöpää, mutta terveydenhuoltoalan ammattilaisena ärsyttää vähättelevä suhtautuminen nimenomaan rintasyöpää kohtaan. Koska kyseessä on länsimaissa yleisin naisten syöpätauti, kaikkien käsitykset perustuvat noin viiden vuoden takaisiin tilastoihin, joiden mukaan Suomessa joka yhdeksäs nainen sairastuisi rintasyöpään elämänsä aikana. Onneksi rintasyöpää seulotaan, mutta edelleen terveydenhuollossa ollaan sitä mieltä, että ei se alle 50-vuotiaan naisen kyhmy rinnassa mikään syöpä ole, eikä sitä haluta edes tutkia. On niitäkin tapauksia, joissa kolmikymppinen on lähtenyt vastaanotolta huojentuneena, kun lääkäri on ollut sitä mieltä, että ei noin nuorilla mitään rintasyöpiä ole. Myöhemmin samainen nainen on mennyt selkäkivun vuoksi, jolloin todettu, että rintasyöpä on levinnyt jo selkärankaan eikä elinaikaa ole enää jäljellä montaakaan viikkoa. Aina yhtä surullista, kun pienet lapset menettävät toisen tai molemmat vanhempansa.

Surullista! Pitäisi kai tähänkin joku korjausliike saada? Mitä aikaisemmin, sen parempi, niin vähemmän olisi kärsimystä!

Rintasyövästä tuli mieleen, että tunnen näitä ihmisiä, joiden mielestä syöpä johtuu aina huonoista elintavoista. Rintasyövälle taas on pystytty löytämään altistavia geenejä, eli kyseisen syövän puhkeaminen ei välttämättä liity mitenkään elintapoihin. Kaikissa syövissä on toki ns sattumaa, kuten keuhkosyöpä tupakoimattomalla henkilöllä, mutta rintasyövässä tätä geeniperimän myötä tulevaa sattumaa on ilmeisesti enemmän.

Lihavuus ei ole itse aiheutettua, koska lihavuus johtuu siitä että ihminen haluaa syödä liian paljon eli enemmän kuin kuluttaa tai ei halua lähteä lenkille tai liikkua.

Ihmisellä ei ole varsinaisesti vapaata tahtoa: ihminen tekee yleensä niitä asioita joita haluaa tehdä ja välttelee tekemästä niitä asioita joita ei halua tehdä. Ihminen taas ei voi vapaasti valita mitä haluaa ja mitä ei halua, ihmisen mieli ei ole vapaa tässä asiassa, ihminen ei voi itse päättää halujaan eikä voi päättää että ei halua syödä tai harrastaa seksiä, toisaalta ihminen ei voi päättää itse että haluaa liikkua ja harrastaa vaikka maastopyöräilyä tai juosta maratoneja. Jos ihminen haluaa syödä ja nauttia ruuasta niin yleensä ihminen näin tekee. Jos taas ihminen ei halua juosta maratonia tai lähteä maastopyöräilemään niin yleensä ihminen ei näin tee.

Ihminen ei voi päättää vapaasti itse mikä häntä kiinnostaa ja mitä hän haluaa tehdä. Toki ihminen on vapaa tekemään sitten mitä tekee, ihminen voi vapaasti lähteä juoksemaan maratonin vaikka se olisi miten vastenmielistä. Ihminen voi myös vapaasti päättää syödä suklaata jos haluaa näin tehdä ja jos siitä saa mielihyvää.

On helppoa olla tekemättä asioita joista ei saa mielihyvää ja jotka eivät kiinnosta yhtään. On helppoa myös tehdä haluamiaan asioita ja olla tekemättä niitä asioita joita ei halua tehdä.

Mutta ihminen ei voi vapaasti valita sitä mitä haluaa tai sitä mikä kiinnostaa. Aivot ja mieli päättävät tämän ihmisen puolesta ja ihmisen osalta, halusit tai et.

Ihmisellä ei ole siis varsinaisesti vapaata tahtoa. Tämä on nykykonsensus filosofien, psykologien, neurofilosofien, neurobiologien ja aivotutkijoiden mukaan.

Filosofit ovat vapaasta tahdosta väitelleet vuosisatoja, ainakin 1700-luvulta saakka ennen kuin asia ratkesi. Tässä auttoi nykyaikainen aivotutkimus ja aivojen neurologiset tutkimukset, kuvantamistutkimukset fMRI:lla ja kokeet eläimillä ja ihmisillä, joissa asetettiin aivoihin sähköisiä elektrodeja: johtamalla sähköä aivojen tiettyihin osiin saatiin ihminen haluamaan asioita joita ei olisi muuten halunnut, apinakokeissa jopa niin voimakkaasti että apina kuoli nälkään jos apina laitettiin haluamaan oikein kovasti painamaan yhtä nappulaa josta apina sai niin paljon mielihyvää että lopetti kaiken muun tekemisen, jopa syömisen kun jatkuvasti painoi vain tätä nappulaa eikä mikään muu enää kiinnostanut apinaa. Tämä siis laittamalla vain yksi elektrodi sopivaan kohtaan aivokuorella ja johtamalla tästä pienellä virralla sähköä apinan aivoihin ärsyttäen tätä aivokohtaa aiheuttamaan apinalle tämä halu.

Aivomme päättävät ihan yksin ja itsenäisesti mitä haluamme ja mitä emme halua, emme voi itse tähän vaikuttaa. Aivokokeissa ihmisen aivojen on jopa todettu tekevän päätöksensä meidän puolesta jo ennen kuin asia tulee edes tietoisuuteen, asia joka halun aiheuttaa on tapahtunut aivoissa jo ennen kuin tiedämme haluavamme jotain. Jo ennen kuin päätämme liikuttaa vaikka vasenta kättämme on päätös tehty aivoissa ennen kuin käsi liikkuu, aivojen tästä päättävä alue on halun synnyttänyt ja laittanut tästä käskyn liikkeestä vastaavalle aivokuorelle ennen kuin tuo aivokuoren osa lähettää käden lihaksille käskyn supistua ja liikuttaa kättä. Tämä voidaan nähdä modernissa aivojen funktionaalisessa magneettikuvauksessa jossa nähdään mikä aivoalue aktivoituu millojnkin, tämä nähdään siis ihannreaaliajassa tässä kuvantamisessa.

Sihin mitä ihminen haluaa ja mitä ei voidaan lääkkeillä vaikuttaa ja tätä hyödynnetäänkin esim. tupakasta vieroitukseen käytettävissä lääkkeissä.

Vierailija kirjoitti:

Jos lihavalla on joku sairaus, ajattelen hänestä, että laihduttaisi ja sitten vasta kertoisi sairaudestaan.

Terveyskeskusten pitäisi hoitaa ihmisten terveyttä kaikin tavoin,

mutta eikun meillä hoidetaan vaan sairauksia.

Jaettaisiin kuntosalikortteja, uimahallilippuja, tuotenäytteitä hyvistä ruuista, mutku ei.

Ei saa mainostaa, pitää kilpailuttaa ym.

Ja ihan oikeasti luulet noiden auttavan? Menee samaan sarjaan kuin se, että laivojen ja hotellien aamiaispuffien pitäisi olla terveellisimpiä.

Vierailija kirjoitti:

Rintasyöpä.

"Onneks sulla on _vaan_ rintasyöpä!"

Vaikka rintasyövän 5 vuoden ennuste on noin 88-90%, ihmiset monesti olettavat sen jotenkin koskevan kaikkia ja vähättelevät siksi. Sattumaahan se on, kuuluko tähän 10-12%, joiden on pakko edelleen sairastaa tai kuolla, jotta tuo ennuste pitäisi tilastollisesti paikkansa.

Verenpainetauti.

Ihmedieettinne ei paranna tätä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpirauhasen liikatoiminta, rinnastetaan vajaatoimintaan vaikka liikatoiminta rajumpi ja hoitamattomana voi kuolla. Sairauden ollessa vielä hallitsematon en mm. Pysty nukkumaan juuri lainkaan, ripuloin kaikki ruuat eli vessa oltava 20 sekunnin päässä, meinaan vähän väliä pyörtyä, sydän hakkaa rinnasta ulos, henkeä ahdistaa niin että luulee saavansa jonkun kohtauksen ynnä muita pahoja oireita. Valitettavasti toistuvien liikatoimintajaksojen vuoksi mulle on jäänyt sydänongelmia, hengenahdistusta, tolkuton väsymys, pissalla ramppaaminen ja ärtynyt suolisto vaikka välillä oonkin ns. terve.

En jaksa lukea 15 sivua läpi, mutta vastaan silti siltä varalta että joku toinen ei ole sitä tehnyt. Vajaatoiminta voi johtaa hoitamattomana kuolemaan myös, ja tekee ihmisen helposti täysin toimintakyvyttömäksi, erityisesti jos arvot eivät ole siinä rajalla vaan lääkitystä joutuu käyttämään reippaasti. Valitettavasti kilpparin vajaatoiminta tuntuu olevan hieman ns. trendisairaus nykyisin, en sano etteikö epäselviä tapauksia voi olla, mutta olen lukenut turhan monta kommenttia jossa henkilö ei "saa" virallista diagnoosia ja lääkitystä, mutta on silti vakuuttunut että heillä on kyseinen sairaus. Pahimmassa tapauksessa nämä muuttavat hieman ruokavaliotaan ja "kilpparin vajaatoiminnan oireet katosivat!" (= väsymys ja aivosumu on poissa), jonka jälkeen saarnataan ja vihjaillaan aidosti sairastaville että "jos sinäkin miettisit hieman sitä ruokavalioasi...". Olisi mukavaa jos ihmiset käsittäisivät kyseessä olevan kroonisen sairauden, johon ei ole parannusta. Se ei myöskään ole "pientä väsymystä", "lievää painonnousua" tai "joskus ehkä palelee". Itse sairastuin lapsena enkä kasvanut vuoteen senttiäkään, en jaksanut kävellä ala-asteella alle kilometrin matkaa kouluun, paino nousi holtittomasti vaikka ruokavalio oli hyvin terveellinen, olin jatkuvasti todella uupunut jne. Lääkityksen saatua pituuskasvua tuli välittömästi 12cm ja tila toki koheni, mutta tuon prosessin läpikäyminen oli silti valtavan raskasta tuon ikäiselle.

Tämä. Varmaan noilla muotisairausihmisillä oikeasti hankala olo, samoilla usein väsymysoireyhtymää, fibromyalgiaa ja kaikkea mahdollista. Äidilläni tällainen ihan oikea vajaatoiminta, meillä suvussa kaikilla naisilla tuntuu olevan vanhemmiten niin alhaiset arvot, että ovat saaneet lääkityksen. Eli geneettinen juttu, itse olen miettinyt kävisinkö mittauttamassa kilpirauhasarvoni kun ikää ja oireita on tullut, mutta hieman viivyttelen kun en halua tulla leimatuksi tuohon aivosumuporukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Keliakia. Kiitos muotigluteenittomien, keliakiaan suhtaudutaan joskus tosi välinpitämättömästi. Suurin osa ymmärtää, kun sanon että kyseessä on vakava sairaus, mutta osa vaan pyörittelee päätään.

Suurin osa meistä ”muotigluteenittomista” sairastaa ibs:ää...

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus ei ole itse aiheutettua, koska lihavuus johtuu siitä että ihminen haluaa syödä liian paljon eli enemmän kuin kuluttaa tai ei halua lähteä lenkille tai liikkua.

Ihmisellä ei ole varsinaisesti vapaata tahtoa: ihminen tekee yleensä niitä asioita joita haluaa tehdä ja välttelee tekemästä niitä asioita joita ei halua tehdä. Ihminen taas ei voi vapaasti valita mitä haluaa ja mitä ei halua, ihmisen mieli ei ole vapaa tässä asiassa, ihminen ei voi itse päättää halujaan eikä voi päättää että ei halua syödä tai harrastaa seksiä, toisaalta ihminen ei voi päättää itse että haluaa liikkua ja harrastaa vaikka maastopyöräilyä tai juosta maratoneja. Jos ihminen haluaa syödä ja nauttia ruuasta niin yleensä ihminen näin tekee. Jos taas ihminen ei halua juosta maratonia tai lähteä maastopyöräilemään niin yleensä ihminen ei näin tee.

Ihminen ei voi päättää vapaasti itse mikä häntä kiinnostaa ja mitä hän haluaa tehdä. Toki ihminen on vapaa tekemään sitten mitä tekee, ihminen voi vapaasti lähteä juoksemaan maratonin vaikka se olisi miten vastenmielistä. Ihminen voi myös vapaasti päättää syödä suklaata jos haluaa näin tehdä ja jos siitä saa mielihyvää.

On helppoa olla tekemättä asioita joista ei saa mielihyvää ja jotka eivät kiinnosta yhtään. On helppoa myös tehdä haluamiaan asioita ja olla tekemättä niitä asioita joita ei halua tehdä.

Mutta ihminen ei voi vapaasti valita sitä mitä haluaa tai sitä mikä kiinnostaa. Aivot ja mieli päättävät tämän ihmisen puolesta ja ihmisen osalta, halusit tai et.

Ihmisellä ei ole siis varsinaisesti vapaata tahtoa. Tämä on nykykonsensus filosofien, psykologien, neurofilosofien, neurobiologien ja aivotutkijoiden mukaan.

Filosofit ovat vapaasta tahdosta väitelleet vuosisatoja, ainakin 1700-luvulta saakka ennen kuin asia ratkesi. Tässä auttoi nykyaikainen aivotutkimus ja aivojen neurologiset tutkimukset, kuvantamistutkimukset fMRI:lla ja kokeet eläimillä ja ihmisillä, joissa asetettiin aivoihin sähköisiä elektrodeja: johtamalla sähköä aivojen tiettyihin osiin saatiin ihminen haluamaan asioita joita ei olisi muuten halunnut, apinakokeissa jopa niin voimakkaasti että apina kuoli nälkään jos apina laitettiin haluamaan oikein kovasti painamaan yhtä nappulaa josta apina sai niin paljon mielihyvää että lopetti kaiken muun tekemisen, jopa syömisen kun jatkuvasti painoi vain tätä nappulaa eikä mikään muu enää kiinnostanut apinaa. Tämä siis laittamalla vain yksi elektrodi sopivaan kohtaan aivokuorella ja johtamalla tästä pienellä virralla sähköä apinan aivoihin ärsyttäen tätä aivokohtaa aiheuttamaan apinalle tämä halu.

Aivomme päättävät ihan yksin ja itsenäisesti mitä haluamme ja mitä emme halua, emme voi itse tähän vaikuttaa. Aivokokeissa ihmisen aivojen on jopa todettu tekevän päätöksensä meidän puolesta jo ennen kuin asia tulee edes tietoisuuteen, asia joka halun aiheuttaa on tapahtunut aivoissa jo ennen kuin tiedämme haluavamme jotain. Jo ennen kuin päätämme liikuttaa vaikka vasenta kättämme on päätös tehty aivoissa ennen kuin käsi liikkuu, aivojen tästä päättävä alue on halun synnyttänyt ja laittanut tästä käskyn liikkeestä vastaavalle aivokuorelle ennen kuin tuo aivokuoren osa lähettää käden lihaksille käskyn supistua ja liikuttaa kättä. Tämä voidaan nähdä modernissa aivojen funktionaalisessa magneettikuvauksessa jossa nähdään mikä aivoalue aktivoituu millojnkin, tämä nähdään siis ihannreaaliajassa tässä kuvantamisessa.

Sihin mitä ihminen haluaa ja mitä ei voidaan lääkkeillä vaikuttaa ja tätä hyödynnetäänkin esim. tupakasta vieroitukseen käytettävissä lääkkeissä.

Refleksit eivät ole tahdonalaista toimintaa, mutta ihmiselle on luotu aivot ajatteluun ja siten on olemassa vapaa tahto. Toki sairaustiloissa (esim. masennus) aivot eivät toimi oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rintasyöpä.

"Onneks sulla on _vaan_ rintasyöpä!"

Mulla ei ole rintasyöpää, mutta terveydenhuoltoalan ammattilaisena ärsyttää vähättelevä suhtautuminen nimenomaan rintasyöpää kohtaan. Koska kyseessä on länsimaissa yleisin naisten syöpätauti, kaikkien käsitykset perustuvat noin viiden vuoden takaisiin tilastoihin, joiden mukaan Suomessa joka yhdeksäs nainen sairastuisi rintasyöpään elämänsä aikana. Onneksi rintasyöpää seulotaan, mutta edelleen terveydenhuollossa ollaan sitä mieltä, että ei se alle 50-vuotiaan naisen kyhmy rinnassa mikään syöpä ole, eikä sitä haluta edes tutkia. On niitäkin tapauksia, joissa kolmikymppinen on lähtenyt vastaanotolta huojentuneena, kun lääkäri on ollut sitä mieltä, että ei noin nuorilla mitään rintasyöpiä ole. Myöhemmin samainen nainen on mennyt selkäkivun vuoksi, jolloin todettu, että rintasyöpä on levinnyt jo selkärankaan eikä elinaikaa ole enää jäljellä montaakaan viikkoa. Aina yhtä surullista, kun pienet lapset menettävät toisen tai molemmat vanhempansa.

Tiedän 16-vuotiaan jolla todettu rintasyöpä, ei se ikää katso. Itseltäni on kyhmy rinnasta leikattu alle 30 v, onneksi oli hyvänlaatuinen, mutta tästä seurasi kyllä säännölliset mammografiakuvaukset 3 vuoden välein.

Kaksi kertaa koettu synnytyksen jälkeinen masennus, ei muuta masennustaustaa. Olen saanut kommenttia, kuinka "kaikille se äitiys ei ole niin luontevaa" ja roppakaupalla vinkkejä vauvanhoitoon (tyyliin imetä enemmän/vähemmän, nukuta vauva viereen/omaan sänkyyn, sitä ja tätä).

Mulla tulee erittäin herkästi flunssien jälkitauteja. Siis oikeastaan joka kerta ja aina joudun popsimaan jotakin tai joitakin antibioottikuureja. Olen sen lisäksi allerginen osalle antibiooteista. Näihin on vaikea saada ymmärrystä, koska ajatellaan että kaikilla on pitkittyneitä flunssia ja usein kuulee sankaritarinoita siitä, kuinka ihmiset itse menee vain töihin flunssasta huolimatta. Juu, niin minäkin yritän olla mahdollisimman vähän pois ja mieluiten levätä sen alkuvaiheen kunnolla... mutta kun alkuvaiheessa sitä saikkua hädintuskin just saa. Sitä saa pidemmän pätkän (eli viikon) vasta sitten, kun on jo jälkitaudit päällä ja kuumeet nousee uudelleen ja uudelleen. Tää epäkohta ottaa mua päähän siksi, että oon sitten loppupeleissä saikulla yhteensä enemmän kuin silloin jos saisin heti alkuun levätä kotona kunnolla. En todellakaan haluaisi olla pois töistä, menettää palkkaa ja jännittää, saanko tällä kertaa keuhkokuumeen vai vain poskinontelotulehduksen tai vielä pahempaa eli antibioottikuurin jälkeisiä ongelmia (esim kerran olin ripulilla 4kk putkeen).

Tätäkin varmaan joku työn sankari alapeukuttaa... vaikka voin sanoa, että olen usein ollut niitä työpaikan ahkerimpiakin työntekijöitä. :D Eli mielummin menen töihin kuin sairastan (oikeasti, niin raskasta se on!).

Nämä, jotka vähättelevät rintasyöpää. Käy itse näyttelemässä rintoja ensin useille henkilöille, jotka vielä lisäksi niitä ”kopeloivat”. Tämän jälkeen leikkauttamaan rinta mahdollisesti kokonaan pois. Ei ole helppoa löytää proteesirintaliivejä. Silikonit jos ottaa, täytyy ne tasaisin väliajoin vaihdattaa, eikä vierasesineet kehossa ole koskaan riskittömiä. Omasta kehosta rakennettaessa uusi rinta, on kivut aikamoiset, eikä lopputuloksesta voi olla koskaan varma. Leikkaushaava on iso ja vaatii fysioterapiaa, ettei se muodosta käden liikeratoja rajoittavaa arpikudosta ihonalaisiin kudoksiin. Sairaalabakteerit, tulehdukset ja kaikki yleisanestesiaan ja leikkauksiin kuuluvat riskit. Sitten uuden kehonkuvan muodostaminen ja hyväksyntä. Ja kuulla vielä vittuilua muilta, kuinka helppo syöpä on kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Autoimmuunihepatiitti. Parantumaton maksasairaus, joka voi tuhota maksan. Yleensä en kerro tätä sairastavani, sillä ensireaktio on se, että se on itseaiheutettu sukupuolitauti. Osa pelkää tartuntaa, vaikka eihän se tietenkään tartu. Sairaus voi olla perinnöllinen tai sitten puhjeta muuten vaan, kuten autoimmuunisairaudet yleensä. Joskus olen törmännyt siihenkin, etteivät terveydenhuoltoalan ihmisetkään tunne autoimmuunihepatiittiä, vaan se sekoitetaan sukupuolitautiin nimensä vuoksi.

Autoimmuunihepatiitin voi saada myös joidenkin lääkkeiden aiheuttamana, itsekin olen lapsena vuosia syönyt jotain lääkettä, josta sen hepatiitin kuulemma voi myös saada, aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus ei ole itse aiheutettua, koska lihavuus johtuu siitä että ihminen haluaa syödä liian paljon eli enemmän kuin kuluttaa tai ei halua lähteä lenkille tai liikkua.

Ihmisellä ei ole varsinaisesti vapaata tahtoa: ihminen tekee yleensä niitä asioita joita haluaa tehdä ja välttelee tekemästä niitä asioita joita ei halua tehdä. Ihminen taas ei voi vapaasti valita mitä haluaa ja mitä ei halua, ihmisen mieli ei ole vapaa tässä asiassa, ihminen ei voi itse päättää halujaan eikä voi päättää että ei halua syödä tai harrastaa seksiä, toisaalta ihminen ei voi päättää itse että haluaa liikkua ja harrastaa vaikka maastopyöräilyä tai juosta maratoneja. Jos ihminen haluaa syödä ja nauttia ruuasta niin yleensä ihminen näin tekee. Jos taas ihminen ei halua juosta maratonia tai lähteä maastopyöräilemään niin yleensä ihminen ei näin tee.

Ihminen ei voi päättää vapaasti itse mikä häntä kiinnostaa ja mitä hän haluaa tehdä. Toki ihminen on vapaa tekemään sitten mitä tekee, ihminen voi vapaasti lähteä juoksemaan maratonin vaikka se olisi miten vastenmielistä. Ihminen voi myös vapaasti päättää syödä suklaata jos haluaa näin tehdä ja jos siitä saa mielihyvää.

On helppoa olla tekemättä asioita joista ei saa mielihyvää ja jotka eivät kiinnosta yhtään. On helppoa myös tehdä haluamiaan asioita ja olla tekemättä niitä asioita joita ei halua tehdä.

Mutta ihminen ei voi vapaasti valita sitä mitä haluaa tai sitä mikä kiinnostaa. Aivot ja mieli päättävät tämän ihmisen puolesta ja ihmisen osalta, halusit tai et.

Ihmisellä ei ole siis varsinaisesti vapaata tahtoa. Tämä on nykykonsensus filosofien, psykologien, neurofilosofien, neurobiologien ja aivotutkijoiden mukaan.

Filosofit ovat vapaasta tahdosta väitelleet vuosisatoja, ainakin 1700-luvulta saakka ennen kuin asia ratkesi. Tässä auttoi nykyaikainen aivotutkimus ja aivojen neurologiset tutkimukset, kuvantamistutkimukset fMRI:lla ja kokeet eläimillä ja ihmisillä, joissa asetettiin aivoihin sähköisiä elektrodeja: johtamalla sähköä aivojen tiettyihin osiin saatiin ihminen haluamaan asioita joita ei olisi muuten halunnut, apinakokeissa jopa niin voimakkaasti että apina kuoli nälkään jos apina laitettiin haluamaan oikein kovasti painamaan yhtä nappulaa josta apina sai niin paljon mielihyvää että lopetti kaiken muun tekemisen, jopa syömisen kun jatkuvasti painoi vain tätä nappulaa eikä mikään muu enää kiinnostanut apinaa. Tämä siis laittamalla vain yksi elektrodi sopivaan kohtaan aivokuorella ja johtamalla tästä pienellä virralla sähköä apinan aivoihin ärsyttäen tätä aivokohtaa aiheuttamaan apinalle tämä halu.

Aivomme päättävät ihan yksin ja itsenäisesti mitä haluamme ja mitä emme halua, emme voi itse tähän vaikuttaa. Aivokokeissa ihmisen aivojen on jopa todettu tekevän päätöksensä meidän puolesta jo ennen kuin asia tulee edes tietoisuuteen, asia joka halun aiheuttaa on tapahtunut aivoissa jo ennen kuin tiedämme haluavamme jotain. Jo ennen kuin päätämme liikuttaa vaikka vasenta kättämme on päätös tehty aivoissa ennen kuin käsi liikkuu, aivojen tästä päättävä alue on halun synnyttänyt ja laittanut tästä käskyn liikkeestä vastaavalle aivokuorelle ennen kuin tuo aivokuoren osa lähettää käden lihaksille käskyn supistua ja liikuttaa kättä. Tämä voidaan nähdä modernissa aivojen funktionaalisessa magneettikuvauksessa jossa nähdään mikä aivoalue aktivoituu millojnkin, tämä nähdään siis ihannreaaliajassa tässä kuvantamisessa.

Sihin mitä ihminen haluaa ja mitä ei voidaan lääkkeillä vaikuttaa ja tätä hyödynnetäänkin esim. tupakasta vieroitukseen käytettävissä lääkkeissä.

Refleksit eivät ole tahdonalaista toimintaa, mutta ihmiselle on luotu aivot ajatteluun ja siten on olemassa vapaa tahto. Toki sairaustiloissa (esim. masennus) aivot eivät toimi oikein.

Häh? Juurihan tuossa edellä selitettiin että ihmisen aivot toimivat niin että ihminen ei voi itse vaikuttaa siihen mitä ajattelee ja mitä mieltä on useista asioista. Et voi päättää mikä sinua kiinnostaa ja mitä haluat, et vaikka et olisikaan masentunut. Et voi päättää haluta seksiä niin ja niin paljon, jos nainen on vaikka haluton ja siitä tulee parisuhteessa riitaa enemmän seksiä haluavan miehen kanssa niin moni nainen koettaa saada tähän apua esim. gynekologilta tai psykiatrilta koska haluaisi haluta enemmän, mutta aivotpa ovat päättäneet itse olla haluamatta seksiä ja sillä hyvä, et voi vaikuttaa asiaan itse ajattelemalla että haluanpa enemmän seksiä. Jopa "halupilleriä" jotkut naiset pyytävät, mutta sellaista ei (ainakaan vielä) ole olemassa.

Masennus ei parane ajattelemmalla vain eri lailla, mutta et voi muuttaa kiinnostuksen kohteitasi tai halujasi ajattelemalla vain eri lailla. Ihmisellä ei ole vapaata tahtoa esim. siihen minkälaisista kumppaneista hän pitää. Edes seksuaalista suuntautumistaan ei voi valita vapaasti sen enempää kuin ei voi valita vapaasti haluaako käydä kuntosalilla tai että haluaako enää suklaata. Jos kuntosalilla käyminen on yhtä tervanjuontia et ole vapaasti valinnut että se tuntuu sinusta siltä, mielesi ei ole vapaa. Jos pidät hoikkaa nuorta kaunista tai komeaa kumppania miellyttävämpänä kuin lihavaa vanhaa sairasta kumppania et tätä vapaasti valitse.

Terve mieli toimii niin että se jatkuvana tajunnanvirtana tekee päätöksiä "puolestasi". Mieli myös päättää mitä muistiisi jää ja mitä ei. Et voi valita vapaasti edes sitä mitä muistat ja mitä et, mieli prosessoi tämän ihan automaattisesti sinun haluistasi välittämättä. Aivot pystyvät kyllä painamaan muistiin esim. englannin kielen sanakokeisiin vaadittavan sanalistan vaikka kertalukemisella mutta jos mielesi päättää että ei sitä nyt muista ja mielesi päättää että tämä ei ole ny oleellista eikä tätä paineta muistiin niin se ei muistiin jää kerrasta. Sen sijaan esim. sinua kiinnostavan julkkisjuorun se saattaa pistää muistiin kerrasta, koska se kiinnostaa ja se on mielesi mukaan tärkeää näin ollen muistaa. Ja se että se sinua kiinnostaa on ihan sinun päätöksien ulkopuolella.

Esim. filosofisesti tätä on pohdittu kirjassa Halun vallassa (Timo Airaksinen). Neurobiologinen selitys löytyy esim. kirjasta Homo Deus (Yuval Noah Harari), tässä kirjassa on myös lähdeluettelo, josta löytyy alkuperäiset vertaisarvioiduissa tiedejulkaisuissa julkaistut tutkimusartikkelit joissa aivotoimintaa selitetään neurobiologisella tasolla aivojen ratojen ja aivoissa tapahtuvien sähkökemiallisten ilmiöiden tasolla.

Kuitenkaan ihminen ei osaa edelleenkään selittää miten tajunta ja tietoisuus syntyy, tätä ei tiedä kukaan ja koko ilmiö eli se että ihmisellä on mieli, tajunta ja tietoisuus on edelleen täydellinen mysteeri kaikesta neurofysiologisesta, neurobiologisesta ja lääketieteellisestä tai poikkitieteellisestä aivotutkimuksesta huolimatta. S on kyetty saamaan selville ja todistamaankin että eläimillä on tajunta ja tietoisuus, kaikilla nisäkkäillä, linnuilla ja jopa osalla kaloista ja matelijoista on tajunta ja tietoisuus niin että ne kykenevät tuntemaan pelkoa, iloa ja surua esimerkiksi. Vielä 1600-luvulla nuo ominaisuudet ajateltiin olevan vain ihmisillä, ajateltiin että nämä ilmiöt eli tajunta ja vaikka pelon tunteminen subjektiivisesti liittyisivät kokonaan sieluun ja vain ihmisillä ajateltiin olevan sielu ja sen myötä tajunta. Esim. Descartes väitti vielä 1600-luvulla että jos potkaiset koiraa niin se ei aiheuta koiralle minkäänlaista subjektiivista kokemusta vaan se vinkaisee ja pelästyy vain refleksinomaisesti tietämättä tai tajuamatta tästä mitään kuten vaikka kahviautomaatti keittää kahvin ilman että se tietää tai tuntee tekevänsä mitään.

Psoriasis.

Ihmiset kuvittelee että se on vain iho-ongelma, vaikka kyse on vakavammasta sairaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaoireinen IBS. Olen ollut pitkiä aikoja työkyvytön jatkuvan ripulin takia. Housuun on tullut (julkisestikin) useammin kuin kerran. Ylipäänsä syöminen aiheuttaa oireita. Tämän myötä sairastuin myös syömishäiriöön, joka on sekin monien mielestä vain huomionhakuisuutta. Syömättömyydestä johtuneen vakavan anemian takia olen ollut sairaalahoidossa. Nykyään en tee enää muuta kuin käyn itkun kanssa töissä silloin kun pystyn ja muuten olen yksin kotona. Pyörittelen lakkaamatta mielessäni itsemurhaa.

Googlaa vipooma. Äärettömän harvinainen, äidilläni sattuu olemaan ja ripulikuvauksesi kuulostaa tutulta. Hänellä meni diagnoosiin reilu vuosi, joillakin menee kaemminkin, koska oireet sopivat moneen ja kasvain on harvinainen mutta hoidettavissa.

N-77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NF2 eli keskushermostoon vaikuttava perinnöllinen sairaus, jossa hermosolujen tukisolut jakaantuu holtittomasti estäjägeenin puuttuessa muodostaen kasvaimia.

Sairaudesta ei ymmärretä sitä, että vaikka jollain ainoa oire on kuulonmenetys, toisella voi koko keskushermosto olla täynnä kasvaimia. Ei ymmärretä sitä, että vaikka kasvaimet on hyvänlaatuisia, niitä voi olla kallon tai selkärangan sisällä satoja jolloin joku muu elin (esim. AIVOT) väkisin väistyy tai puristuu tieltä. Sairaus on _perinnöllinen_ eikä siihen ole parantavaa hoitoa, yleensä etenevä. Toiset kuolee nuorena, toiset elää pitkän elämän. Kivut ja liitännäissairaudet on tuurista kiinni voimakkuuden osalta. Ei ymmärretä miten musertavaa epävarmuus ja tiedonpuute on. Kukaan ei voi lääkäristäkään ennustaa miten sairaus etenee. Hoitavan lääkärin sanoin tän sairauden hoidon osalta ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja.

Ja tällä hetkellähän sairaus ei näy kasvamista huolimatta mitenkään päällepäin. Pitkään kuulin (ja edelleenkin) että kuvittelen oireet. Jos huimaa ja horjahdan niin oon juopotellu, vaikka tasapainohermot on tuhoutunu kuulohermojen ohessa sairauden takia.

Voi ei, onko tämä neurofibromatoosia. Ihan kauheaa jos tulee hermostoon. Toivottavasti ei sulla pahene.  Olen tosi pahoillani puolestasi...Mulla on onnekseni ihan eri neurofibromatoosi, pelkästään paikallinen päänahassa, toivottavasti näin on, lääkäri piti paikallisena onneksi.  

Kyseessä siis neurofibromatoosi 2, se hyvin harvinainen muoto. NF1 yleisempi joka ilmenee mm. ihon kasvaimina, mutta myös hyvin harvinainen. Neurofibrooma taas on ihon muutos, joita voi olla "täysin terveilläkin" ihmisillä.

Jos huolestuttaa oma tilanteesi, kannattaa kysyä toisen lääkärin mielipide. Todennäköisesti ei ole vakavasta kyse. NF2 tapauksia on todettu Suomessa vain noin 150.

Kiitos sanoistasi!

T. NF2 tyyppi