Nainen, mitä tarkoitat jos sanot että miehen kanssa ei ollut kipinää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on geneettisesti liian samanlainen, hänen ominaistuoksunsa on paha. Pahalla tuoksulla en hikeä tarkoita vaikka jostain syystä sekään haju ei miehessäni inhota.

Tämä. Ainakin oma mies on oikein haluttava pikkuisen hikisenä.

Tämä on todellakin jännä fakta. Olemme parhaimman mieskaverini kanssa alusta asti olleet täysin samalla aaltopituudella ja ensimmäisestä hetkestä lähtien olemme olleet kuin toistemme parhaat kaverit, mutta juml.. se haisee jotenkin oudolle ja hiki pahalle! Hyvä kun lähellä pystyy olemaan. Olen ihmetellyt että eikö muka muut naiset haista sitä, mutta se kai on sitten minun nenässä, mikä on hyvä juttu. Olisi kamala jos hänen vaimonsa joutuisi samaa haistelemaan :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on geneettisesti liian samanlainen, hänen ominaistuoksunsa on paha. Pahalla tuoksulla en hikeä tarkoita vaikka jostain syystä sekään haju ei miehessäni inhota.

Inhoavatko ihmiset sitten myös lastensa ominaistuoksua? Tarkoitan, kun se on geneettisesti niin lähellä itseä.

Henkisesti terveet ihmiset kyllä. Meidän olisi mahdotonta olla sukupuoliyhteydessä heidän kanssaan. Sama koskee sisaruksia.

Kyse ei siis ole siitä, etteikö ihminen voisi olla kiva kaveri tai mukava ihminen, mutta ihmistä ei pysty näkemään intiimimmin.

Ei nyt ollut puhe siitä pystyykö lasten kanssa olemaan sp-yhteydessä, vaan siitä inhoaako lasten ominaistuoksua.

Seksuaalisessa mielessä. Siitähän alunperinkin keskustelussa oli kyse. Koita lukea vaikka ketjun aloitusviesti niin tajuat, mikä on keskustelun aihe.

Keskustelun varsinainen aihe oli se, mitä nainen tarkoittaa sanoessaan että miehen kanssa ei ollut kipinää. Mutta kun joku kysyi, inhoavatko ihmiset omien lastensa ominaistuoksua niin siihen viestiin vastattiin, että henkisesti terveiden ihmisten on mahdoton olla lastensa kanssa sukupuoliyhteydessä. Vastaus ei ollut samasta aiheesta kuin kysymys.

Kyllähän oli. Siis miehen tuoksu on sellainen, ettei seksi ole mielessä. Muuten tyyppi voi olla ihan ok. Eli kyseessä oli ominaistuoksu, joka tekee nimenomaan seksuaalisen kiinnostuksen mahdottomaksi. Ei inhota yleisesti.

Tuolla joku vastasikin, että riippuu päivästä.

Oma mieliala, toisen mieliala... todella moni asia voi vaikuttaa siihen erittääkö ihminen feromoneja.

En ottaisi niin vakavasti, jos joku treffikumppani ei tunne minuun vetoa. Voi olla kyse ihan siitä, että hän yrittää treffata liian pian eron jälkeen, lääkitys tai hormonit vie himon, ujous tai jännitys voi estää tarvittavan flirtin, väärä aika kuukaudesta jolloin ei vaan sytytä... Syitä voi olla vaikka minkälaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kipinän puuttumisesta on johdettu sanonta "polkea kuin tulpatonta mopoa". Voi viitata myös naisen värkin väljyyteen.

Eli miehen munan pienuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan kunnon aikaan se kipinä syttyi vuoden sisällä kun oltiin menty naimisiin.

Kyllä se sieltä tulee kun työstää.

Saattoi jäädä aika monessa tapauksessa syttymättä. Toisaalta tuolloin parisuhteen merkityskin oli jossain määrin toinen eikä samoja asioita vaadittu. Suhde perustui enemmänkin kumppanuudelle, kun taas nykyisin romanttiselle rakkaudelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan kunnon aikaan se kipinä syttyi vuoden sisällä kun oltiin menty naimisiin.

Kyllä se sieltä tulee kun työstää.

Saattoi jäädä aika monessa tapauksessa syttymättä. Toisaalta tuolloin parisuhteen merkityskin oli jossain määrin toinen eikä samoja asioita vaadittu. Suhde perustui enemmänkin kumppanuudelle, kun taas nykyisin romanttiselle rakkaudelle.

"Ennen vanhaan" on tietysti laaja käsite ja tapoja on ollut monia vuosituhansien aikana. Mutta ainakin Suomessa 1800-luvulla kumppanissa arvostettiin ehkä kaikkein eniten sitä miten paljon hän jaksoi tehdä työtä. Sekä miehessä että naisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan kunnon aikaan se kipinä syttyi vuoden sisällä kun oltiin menty naimisiin.

Kyllä se sieltä tulee kun työstää.

Saattoi jäädä aika monessa tapauksessa syttymättä. Toisaalta tuolloin parisuhteen merkityskin oli jossain määrin toinen eikä samoja asioita vaadittu. Suhde perustui enemmänkin kumppanuudelle, kun taas nykyisin romanttiselle rakkaudelle.

"Ennen vanhaan" on tietysti laaja käsite ja tapoja on ollut monia vuosituhansien aikana. Mutta ainakin Suomessa 1800-luvulla kumppanissa arvostettiin ehkä kaikkein eniten sitä miten paljon hän jaksoi tehdä työtä. Sekä miehessä että naisessa.

Sekä sitä, mitä omaisuutta/ varallisuutta kumppanilla oli tuoda yhteiseen pesään. Tietysti hienoimmista piireissä katsottiin, mitä suhteita ko avioliitto toi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan kunnon aikaan se kipinä syttyi vuoden sisällä kun oltiin menty naimisiin.

Kyllä se sieltä tulee kun työstää.

Saattoi jäädä aika monessa tapauksessa syttymättä. Toisaalta tuolloin parisuhteen merkityskin oli jossain määrin toinen eikä samoja asioita vaadittu. Suhde perustui enemmänkin kumppanuudelle, kun taas nykyisin romanttiselle rakkaudelle.

Kyllähän se avioliitto on perinteisesti ollut taloudellinen järjestely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tarkoittaa sitä, että aivoissani ei syntynyt kemiallista reaktiota miehen läsnäollessa. Oikeat välittäjäaineet ja hormonit eivät aktivoituneet, joten vetovoiman tunnetta ei syntynyt.

Tämä taas johtuu siitä, että miehen feromonit kertoivat hänen olevan itselleni geneettisesti epäsopiva kumppani. Toisin sanoen meillä oli hyvin todennäköisesti sama MHC-geenialleeli, joka vaikuttaa jälkeläisen vastustuskykyyn. Jos alleeli olisi ollut toista tyyppiä, vetovoimaa olisi saattanut ollakin, joskaan ei silti välttämättä.

Mutta miksi sitten vetovoima ei välttämättä kestä, vaikka geenialleelit pysyvät samoina?

Koska ihmissuhteet eivät ole pelkkiä välittäjäaineita, geenialleeleita ja feromoneja. Mitä syvällisemmäksi suhde toiseen ihmiseen muodostuu, sitä enemmän vaikuttaa kokemusperäinen tieto kyseisestä ihmisestä. Eikä se vetovoimakaan ole yksinomaan geenialleeleista riippuvaista. Jokainen ihminen on enemmän kuin biologisten ja geneettisten tekijöidensä summa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan kunnon aikaan se kipinä syttyi vuoden sisällä kun oltiin menty naimisiin.

Kyllä se sieltä tulee kun työstää.

Saattoi jäädä aika monessa tapauksessa syttymättä. Toisaalta tuolloin parisuhteen merkityskin oli jossain määrin toinen eikä samoja asioita vaadittu. Suhde perustui enemmänkin kumppanuudelle, kun taas nykyisin romanttiselle rakkaudelle.

"Ennen vanhaan" on tietysti laaja käsite ja tapoja on ollut monia vuosituhansien aikana. Mutta ainakin Suomessa 1800-luvulla kumppanissa arvostettiin ehkä kaikkein eniten sitä miten paljon hän jaksoi tehdä työtä. Sekä miehessä että naisessa.

Sekä sitä, mitä omaisuutta/ varallisuutta kumppanilla oli tuoda yhteiseen pesään. Tietysti hienoimmista piireissä katsottiin, mitä suhteita ko avioliitto toi.

Eli periaatteessa oli kyse yhtiökumppanista eikä puolisosta nykymerkityksessä.

Minulla on ns.outo miesmaku, tykkään sellaisista semihulluista Kurt Cobain -tyylisistä älyköistä. Tällaisia on todella vähän koska suurin osa miehistä on aika taviksia tai perinteisesti komeita. Eli sytyn aika harvoin.

että siitä teidän välisestä jutusta puuttui jotain.

Ei välttämättä konkreettisesti ihmisessä ole mitään vikaa, vaan kemioiden, maailmankuva tai arvomaailman jutuista. Eli mahdollisesti pitää hyvänä ihmisenä jopa kaverimielessä, mutta ei tapailumielessä, jossa kokonaisuus ratkaisee.

Tuo on helppo lausahdus kertomaan, että ei ole kiinnostunut jatkamaan tapailua.

Miesten puolesta en voi tietenkään puhua, mutta naisena monesti tapaa sekä henkisesti että fyysisesti mukavan ihmisen, mutta jokin estää ihastumista tai fyysistä vetovoimaa toista kohtaan, vaikka olisikin kaikin puolin hyvännäköinen ja mukava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ns.outo miesmaku, tykkään sellaisista semihulluista Kurt Cobain -tyylisistä älyköistä. Tällaisia on todella vähän koska suurin osa miehistä on aika taviksia tai perinteisesti komeita. Eli sytyn aika harvoin.

Sama ongelma, mies voi olla vaikka kuinka epämiellyttävän tai hyvän näköinen, mutta jos ajatukset kolahtaa niin se on yleensä se ”kemia” josta puhutaan. toki saattaa olla myös pelkkä fyysistä kemiaa jonkun kanssa, mutta ei se seksiä enempää silloin yleensä ole, jos sitäkään.

Olen esimerkiksi tällä hetkellä täysin yhden artistin pauloissa ja koskaan en ole edes tavannut, voi olla että kemiaa ei välillemme koskaan syntyisikään vaikka tapaisimme (toki onhan hän myös aviossa) Minua kiinnosta lukea kaikki haastattelut hänestä, koska siinä maailmankuvassa on paljon sellaisia asioita joita itsekin mietin ja jotka pistävät myös omat ajatukset uusiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen ja naisen välinen vetovoima ja kipinä perustuu sukupuolten väliseen erilaisuuteen. Jos nainen alkaa olla kuin mies, vetovoima häviää.

Ja toisinpäin sama. Jos miehestä puuttuu maskuliinisuus, vetovoima häviää. Vähän saa ja pitääkin pullistella ;).

Tämäkin on yksilöllistä. Minä taas en tykkää erityisen maskuliinisista miehistä vaan sellaisista, joissa on feminiinisiä piirteitä. Esimerkiksi tietty naismaiseksi mielletty sulavuus liikkeissä ja eleissä vs jäykkä seipään niellyt maskuliininen mies. Ulkonäköpuolella karvaisuus ja isot lihakset on turn-offeja, luonnepuolella sellainen jäyhä vähäpuheinen luonne on kauhistus.

Feronomit voivat selittää osan kemiasta, mutta uskon siinä olevan joitain muutakin. Nimittäin olen tuntenut sellaista kemiaa vain kahteen mieheen ikinä. Kumpaakin halusin heti ensisilmäyksellä n 10 metrin päästä nähtynä. Menin naimisiin toisen heistä kanssa ja kemiaa on yhä edelleen vahvana. Meillä oli alusta löhtien myös telepatiaa. Uskon että kemiassa on myös joku muu erikoinen elementti, joku energiakenttätyypoinen juttu. Eli eli vain kemiallisia yhdisteitä, vaan ihannoikeaa sähköjönnitettä. Aivot ja hermojörjestelmähan toimivat sähköisesti, mikseivät ne voisi aistia oikeaa energialatausta toisessakin? Tiede ei vaan vielä osaa selittää sitä. Minusta kemia on juurikin sellainen tunne kuin magneetit vetäisivät toisiaan puoleensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun valintaprosessi menee niin että niistä miehistä joiden kanssa on kemiaa jatkoon pääsee se jonka ulkonäkö vetoaa (huom, ei sama kuin komea vaan miestyyppi), näistä jatkoon pääsy edellyttää yhteensopivaa älyä ja seuraavaksi yhteistä arvopohjaa ja huumorintajua.

Onpa monimutkainen valintaprosessi. Itsellä niinkin yksinkertainen että jos ei heti eka iltana anna seksiä niin pääsee jatkoon. Pelkästään tuo karsii jo valtaosan naisista.

Minä pyydän aina naiselta rahaa lainaksi ekoilla treffeillä. Jos nainen suostuu, toisia treffejä ei tule.

Minä taas en koskaan pääse toisille treffeille, jos en lainaa naiselta rahaa ensitreffeillä.