Lue keskustelun säännöt.
Mies petti lauantaina, meillä pienet lapset ja minä haluan erota, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut
30.07.2019 |
Sain yhteiseltä tutulta kuulla, että mieheni oli baarissa pussaillut jonkun naisen kanssa lauantaina, tämä tuttu oli nähnyt. Mies ei ollut humalassa ja tuli melko aikaisin yöksi kotiin, joten varmaan jäi pussailuksi, mutta minulle se on pettämistä ja mies tietää, että en hyväksy minkäänlaista pettämistä edes pussailua. Mies ei millään tavalla kieltänyt asiaa kun sanoin että sain kuulla tutulta mitä hän oli nähnyt (eli siis myöntää koko jutun). Mutta vähättelee tapahtunutta, on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja syyttää vain minua siitä, että en ole huomioinut häntä riittävästi, niin siksi hän teki mitä teki.
Sanoin miehelle siinä heti, että haluan eron koska hän petti. Mies ei suostu kuuntelemaan minua eikä keskustelemaan asiasta, alkaa vain syyttelemään minua siitä että en ole huomioinut. Meillä on kaksi pientä lasta, kolmevuotias ja yksivuotias ja pikkulapsiarki on aika rankkaa niin en olekaan huomioinut samoin kuin ennen lapsia, en edes ehtisi tässä arjessa millään.
Olen todella ahdistunut tilanteesta. Joudun nyt järjestämään itselleni uuden elämän yksin lasten kanssa, muuttamaan, etsimään uuden asunnon jne. Meillä ei ole juurikaan tukiverkkoja, niin jään ihan yksin. En tiedä vielä miten paljon mies aikoo tavata lapsia sitten eron jälkeen, mutta saa tietenkin tavata niin paljon kuin haluaa. Hänellä vain on aika kiireinen työ, joten... Ahdistaa erota, mutta ei ole vaihtoehtoa, koska en voi enää rakastaa miestä, joka on pettänyt minua etenkin kun mies vähättelee koko asiaa ja syyttelee minua tapahtuneesta. Ahdistaa jäädä lasten kanssa yksin. Miten selviän arjesta? Miten selviän taloudellisesti? Miten jaksan?
Miksi mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hän vaikuttaa iloiselta ja käyttäytyy kuin meillä olisi kaikki hyvin ja kuin ennenkin, sivuuttaa kaiken tulevaan eroon liittyvän. Kun alan puhumaan erosta niin laittaa kädet korville tai menee toiseen huoneeseen. Ja muutaman minuutin päästä on taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten selvisit erosta?
Kommentit (693)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa ihan älyttömältä jutulta. Oli niin paljon kirjoituksia, että luin vain ensimmäisen ja viimeisen sivun.
Ap .lle kaksi ohjetta:
1) Älä eroa. Jäitä hattuun pariksi viikoksi, äläkä kysele ohjeita vauvapalstalta. Mieti mitä miehesi merkitsee sinulle ja lapsille. Mieti omistusasunnon myyntiä ja muuta rumbaa.
2) Jos eroat, niin älä mene uudelleen parisuhteeseen ainakaan pariinkymmeneen vuoteen. Jos menet parisuhteeseen, niin kerro uudelle miehelle, miksi erosit aikanaan.
Mikään rumba ei ole liiallista, että pääsee petollisesta kumppanista eroon. Kun luottamus ja kunnioitus on mennyt, suhde on loppu. Muut asiat ovat vaan materiaa tämän rinnalla.
Mikä sun mielestä on petollinen? Aika tiukkaa on jos yksi pusu johtaa avioeroon. Mitä jos mies ottaa kaljaa, kun siitä ei oltu sovittu? Menee kaverilleen, sopimatta? Käyttää yhteistä rahaa sopimatta vaimon kanssa, esim. lomakassa vedetään sileäksi kasinolla?
Yritän tällä osoittaa, että mikä tahansa ennalta sopimaton asia tai teko voi olla petollista. Uhataanko aina erolla?Onko todella noin vaikeaa ymmärtää ero noiden asioiden välillä? Etkö todella näe eroa siinä, että mies ottaa kaljaa vaikka ollaan sovittu ettei ota, kuin että menee ja pettää puolisoaan ja rikkoo uskollisuuden? Jos mun mieheni ottaisi kaljaa vaikka olisin pyytänyt ettei ota, asia olisi helposti keskusteltavissa. Jos taas olemme sopineet, että toisten pussailu on pettämistä ja se on ehdoton ei ja silti mies tekisi niin, en pystyisi enää katsomaan miestä samalla tavalla kuin ennen. Turha kai yrittää selittää eroa näiden asioiden välillä jos joku ei sitä alun alkaenkaan ymmärrä.
Taidat olla vähän nössö? Jos joku pussaaminen on niin vaikea asia, ettet pysty edes miestäsi katsomaan silmiin?
Yleisesti ottaen: tuntuu, etteivät ihmiset oikeasti tunne sitä omaa kumppaniaan. Omasta kumppanista on jokin kiiltokuvamainen mielikuva, joka sitten murskautuu täysin, kun toinen osoittautuukin erehtyäiseksi tai tulee ilmi, että kumppani tekee myös mieli muita naisia jne. Harvalle naiselle mies edes uskaltaa esiintyä täysin omana itsenään ja kertoa itsestään totuutta, koska se johtaa vain riitoihin. Tätä näkee omassakin lähipiirissä uskomattoman paljon. Naisilla on hyvin naiivi kuva omasta miehestä ja kun se kumppanin oikea minuus paljastuu, suhde kariutuu tai vähintäänkin kriisiytyy pahasti.
Käsittämätöntä potaskaa, diipadaapa. Kysymys tässä tilanteessa ei enää ole siitä, että mies on pussannut jotain, vaan siitä että luottamus on petetty. Jos yhdessä on sovittu, että tuo lasketaan pettämiseksi, niin pitää olla aikamoinen taliaivo ettei tajua mitä tuollainen sitten aiheuttaa.
Kuinkahan "yhdessä" tuo on sovittu? Käytännössä nainen on kerran joskus vuosikymmen sitten sellaisen ehdon sanellut ja olettaa että se on sellaisenaan voimassa loputtomiin ilman mitään lieventäviä asianhaaroja. Ei se ole sopimus vaan saneltu ehto mallia "ota tai jätä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?
Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.
No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.
Ja jos nainen pettää pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että hän ei olekaan miehen elämän keskipiste, niin sekö ei ole vain ja ainoastaan naisen vika? En puolustele miehen tekemisiä vaan ihmettelen miksei molempia sukupuolia pidetä samalla tavalla vastuullisina omiin tekoihinsa?
...koska nyt puhutaan AP:sta joka on nainen? Ja koska nainen on se joka on ainakin ensimmäisen vuoden täysin kiinni vauvassa eikä edes fyysisesti pääse pettämään? Ihan yleisesti voi sanoa että kun jompikumpi vanhempi feidaa perhe-elämässä se on 90% mies. Mahdollisesti isommillakin prosenteilla.
Tottakai se on *mahdollista* että nainen tekee noin mutta se on niin harvinaista että voisit pistää oman ketjun pystyyn ja jakaa tuntojasi siellä. Täällä tuo ei liity aiheeseen ja on siksi typerää.
Vaikka nainen olisikin aika paljon fyysisesti kiinni vauvassa niin siitä ei todellakaan tarvitse seurata että nainen on myös henkisesti kiinni vain ja ainoastaan vauvassa. On oikeasti parisuhteelle vaarallista jos nainen hurahtaa elämään pelkässä symbioosissa lapsensa kanssa. Kyllä se mieskin tarvitsee puolisoa ihan samalla tavalla kuin ennen. Toki elämäntilanne huomioiden mutta kuitenkin.
Minulle oli ainakin omien lapsieni ollessa pieniä aivan selvää että äitiyden lisäksi olen aina myös puoliso ja aikuinen jolla on myös omat tarpeeni. Vaikka kuinka rakastin lapsiani niin se jaksaminen ja oman persoonan pitäminen pinnalla vaati sen että saan välillä olla sen puolisoni kanssa kahden ja saamme olla muutakin kuin vanhempia. Ja minusta se oli myös ihan välttämätöntä parisuhteen kannalta. Ei parisuhdetta voi laittaa vuodeksi tai pariksi jäähylle ja luulla että sen voi ottaa samanlaisena takaisin ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ei tarvitsekaan. Tähän mies voi vaikuttaa sillä, että baarissa luuhaamisen sijaan auttaa kumppaniaan siinä lastenhoidossa.
Kaveri osallistui paljon lasten hoitoon kun vaimo halusi pian takaisin töihin. Koska molemmilla oli rankkaa, niin parisuhde ei varsinaisesti kukoistanut. Kaverin vaimo jäikin sitten kiinni suhteesta työkaveriin. Heti alkoi perinteiset selitykset kaipasi jännitystä ja huomiota jne. Taas syy naisen tekoihin oli miehessä.
Vastaavassa tilanteessa miestä pidetään vaan mulkkuna, kun ei kykene pitämään housuja jalassa edes työpäivän ajan. Ei ole ap:n miehelle paljon tukea herunut vaikka varmasti on ollut jännitystä ja huomiota vailla kotona. Tämä ero sukupuolten tekemisiin suhtautumisessa on se, mikä saa monen miehen uskon parisuhteisiin loppumaan.
Miten kommentoijat onkin niin vieraantuneita oikeasta elämästä ja sisälukutaitokin puuttuu!
Jos mies ei suostu asiasta puhumaan, miten APn tulisi asia "korjata"? Ja miksi APn pitäisi korjata kun mies on mokannut?
Jos mies on tyytymätön kotielämään herra on hyvä ja avaa suunsa PUHUAKSEEN vaimolleen, ei suudellakseen muita naisia baarissa.
Monet äidit voivat kyllä jäädä äitirooliin liikaa kiinni, mutta jos mies tämän huomaa ja vaimo ei, niin KERRO nyt herranjumala sille vaimolle mikä mättää!
Tarpeeksi rautalankaa teille?
Vierailija kirjoitti:
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?
Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.
No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.
Ja jos nainen pettää pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että hän ei olekaan miehen elämän keskipiste, niin sekö ei ole vain ja ainoastaan naisen vika? En puolustele miehen tekemisiä vaan ihmettelen miksei molempia sukupuolia pidetä samalla tavalla vastuullisina omiin tekoihinsa?
...koska nyt puhutaan AP:sta joka on nainen? Ja koska nainen on se joka on ainakin ensimmäisen vuoden täysin kiinni vauvassa eikä edes fyysisesti pääse pettämään? Ihan yleisesti voi sanoa että kun jompikumpi vanhempi feidaa perhe-elämässä se on 90% mies. Mahdollisesti isommillakin prosenteilla.
Tottakai se on *mahdollista* että nainen tekee noin mutta se on niin harvinaista että voisit pistää oman ketjun pystyyn ja jakaa tuntojasi siellä. Täällä tuo ei liity aiheeseen ja on siksi typerää.
Vaikka nainen olisikin aika paljon fyysisesti kiinni vauvassa niin siitä ei todellakaan tarvitse seurata että nainen on myös henkisesti kiinni vain ja ainoastaan vauvassa. On oikeasti parisuhteelle vaarallista jos nainen hurahtaa elämään pelkässä symbioosissa lapsensa kanssa. Kyllä se mieskin tarvitsee puolisoa ihan samalla tavalla kuin ennen. Toki elämäntilanne huomioiden mutta kuitenkin.
Minulle oli ainakin omien lapsieni ollessa pieniä aivan selvää että äitiyden lisäksi olen aina myös puoliso ja aikuinen jolla on myös omat tarpeeni. Vaikka kuinka rakastin lapsiani niin se jaksaminen ja oman persoonan pitäminen pinnalla vaati sen että saan välillä olla sen puolisoni kanssa kahden ja saamme olla muutakin kuin vanhempia. Ja minusta se oli myös ihan välttämätöntä parisuhteen kannalta. Ei parisuhdetta voi laittaa vuodeksi tai pariksi jäähylle ja luulla että sen voi ottaa samanlaisena takaisin ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Puhut nyt ihan eri asiasta enkä käsitä miksi haluat puollustella miestä AP'n tilanteessa mikä on aika selkeä.
Vauvavuosi, erityisesti jos on useampia lapsia, on haastava. On yleisesti hyväksytty fakta että lapsien hankkiminen, jos niistä oikeasti välittää, on raskasta ja luo poikkeustilan suhteeseen. Ihmisiä ei huvita romantiikka kun ollaan univelkaisia, kipeitä, ja hormonaalisesti 'erityisiä'. Tämä ei ole minkäänlainen ongelma miehelle joka rakastaa ja huolehtii lapsistaan ja lapsiensa äidistä. Tämä tarkoittaa omien velvollisuuksien hoitamista lasten suhteen ja ettei jätetä kumppania hoitamaan kaikkea itse.
Mies joka pettää vauvavuoden aikana on vaan kehno kaikin tavoin eikä sitä voi puollustella.
On ihan eri asia jättää kynttiläillalliset ja seksi vähemmälle kuin lakata huomioimasta puolisoa kokonaan. Aika kehno on puoliso, joka ei kykene edes hetkittäin läheisyyttä antamaan puolisolleen oli vauvavuosi tai ei.
Vieraantumisen oikeasta elämästä huomaa siitä kuinka helposti ihmiset jäävät provoon kiinni lässyttämään neuvojaan ja mielipiteitään. Lähinnä keskustelu liittyy siihen kuka on oikeassa ja kuka väärässä, kuka teki väärin jne. Aika yksioikoista ajattelua. Tarpeeksi rautalankaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Juuri näin. Olen aina ihmetellyt että parisuhteessa tuntuu olevan sallittua kohdella sitä toista melkein miten kylmästi tahansa mutta avioliiton ulkopuolinen toiminta on sitten jotain ihan kamalaa ja anteeksiantamatonta. Ja tämä ei todellakaan tarkoita että pettäminen olisi oikein. Ei tietenkään mutta kuten juuri kirjoitit, myös se parisuhde asettaa velvollisuuksia ja tärkein niistä on se että pitää kyetä olemaan hyvä kumppani.
No eipä muuta kuin mies kotiin hoitamaan lapsia 24/7, nainen takaisin töihin ja lepäämään kivoille työmatkoille. Iltaisin vonkaamaan munaa mieheltä ja jos ei heti irtoa, niin baariin pusuttelemaan muita miehiä. Hyvä diili eikö?
Siis tarkoititko, että mies hoitaa lapsia yksin sen ajan kun nainen on töissä ja ilta ja yö hoidetaan puoliksi, koska täytyyhän naisenkin edes jotain tehdä. Hän saa kuitenkin levätä töissä. Luonnollisesti kuitenkin naisen tulee kantaa vastuu perheen taloudesta ja on ihan asiallista miehen silloin tällöin huomautella, miten naisen kyllä pitäisi tienata enemmän. Ja työmatkathan rinnastetaan tyttöjen reissuihin, koska täyttää lomaahan ne on.
Ero parin suudelman takia ???
N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Mutta mitä onkaan tapahtunut ennen tätä torjuntaa? Entä miten on, jos on esim. halailua, pussailua ja muuta huomiota ja arjen kumppanuutta eli täysin ei olekaan torjuttu? Entä vaatiiko sitä itse liikaa toiselta?
Ilmeisesti sitä torjuntaa ei ole alun alkaen kuitenkaan ollut, kun yhteen on kuitenkin päädytty ja lapsetkin on hankittu. Mitä siis on todellisuudessa matkan varrella tapahtunut?
Aika usein se torjunta alkaakin siinä kohtaa kun lapset hankitaan. Moni mies on valittanut, että vaimoa ei saa edes halia, kun torjuu tämänkin. Sellainen torjunta on aika totaalista ja satuttaa syvältä. Helposti tulee olo, että on joutunut vedätyksen uhriksi ja nyt kun lapsi on saatu sysätään vain syrjään kuin vanha lelu.
628 jatkaa vielä.
Sanot haluat erota, koska mies petti. Ok sitten, mulle tuli tunne , että sait siitä hyvän syyn itse haluamaasi eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?
Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.
No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.
Ja jos nainen pettää pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että hän ei olekaan miehen elämän keskipiste, niin sekö ei ole vain ja ainoastaan naisen vika? En puolustele miehen tekemisiä vaan ihmettelen miksei molempia sukupuolia pidetä samalla tavalla vastuullisina omiin tekoihinsa?
...koska nyt puhutaan AP:sta joka on nainen? Ja koska nainen on se joka on ainakin ensimmäisen vuoden täysin kiinni vauvassa eikä edes fyysisesti pääse pettämään? Ihan yleisesti voi sanoa että kun jompikumpi vanhempi feidaa perhe-elämässä se on 90% mies. Mahdollisesti isommillakin prosenteilla.
Tottakai se on *mahdollista* että nainen tekee noin mutta se on niin harvinaista että voisit pistää oman ketjun pystyyn ja jakaa tuntojasi siellä. Täällä tuo ei liity aiheeseen ja on siksi typerää.
Vaikka nainen olisikin aika paljon fyysisesti kiinni vauvassa niin siitä ei todellakaan tarvitse seurata että nainen on myös henkisesti kiinni vain ja ainoastaan vauvassa. On oikeasti parisuhteelle vaarallista jos nainen hurahtaa elämään pelkässä symbioosissa lapsensa kanssa. Kyllä se mieskin tarvitsee puolisoa ihan samalla tavalla kuin ennen. Toki elämäntilanne huomioiden mutta kuitenkin.
Minulle oli ainakin omien lapsieni ollessa pieniä aivan selvää että äitiyden lisäksi olen aina myös puoliso ja aikuinen jolla on myös omat tarpeeni. Vaikka kuinka rakastin lapsiani niin se jaksaminen ja oman persoonan pitäminen pinnalla vaati sen että saan välillä olla sen puolisoni kanssa kahden ja saamme olla muutakin kuin vanhempia. Ja minusta se oli myös ihan välttämätöntä parisuhteen kannalta. Ei parisuhdetta voi laittaa vuodeksi tai pariksi jäähylle ja luulla että sen voi ottaa samanlaisena takaisin ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Puhut nyt ihan eri asiasta enkä käsitä miksi haluat puollustella miestä AP'n tilanteessa mikä on aika selkeä.
Vauvavuosi, erityisesti jos on useampia lapsia, on haastava. On yleisesti hyväksytty fakta että lapsien hankkiminen, jos niistä oikeasti välittää, on raskasta ja luo poikkeustilan suhteeseen. Ihmisiä ei huvita romantiikka kun ollaan univelkaisia, kipeitä, ja hormonaalisesti 'erityisiä'. Tämä ei ole minkäänlainen ongelma miehelle joka rakastaa ja huolehtii lapsistaan ja lapsiensa äidistä. Tämä tarkoittaa omien velvollisuuksien hoitamista lasten suhteen ja ettei jätetä kumppania hoitamaan kaikkea itse.
Mies joka pettää vauvavuoden aikana on vaan kehno kaikin tavoin eikä sitä voi puollustella.
On ihan eri asia jättää kynttiläillalliset ja seksi vähemmälle kuin lakata huomioimasta puolisoa kokonaan. Aika kehno on puoliso, joka ei kykene edes hetkittäin läheisyyttä antamaan puolisolleen oli vauvavuosi tai ei.
Niin ja et edelleenkään vastannut kysymykseen, että miksi noin kova tarve puolustella ap:n miestä. Heillähän on ollut läheisyyttäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Mutta mitä onkaan tapahtunut ennen tätä torjuntaa? Entä miten on, jos on esim. halailua, pussailua ja muuta huomiota ja arjen kumppanuutta eli täysin ei olekaan torjuttu? Entä vaatiiko sitä itse liikaa toiselta?
Ilmeisesti sitä torjuntaa ei ole alun alkaen kuitenkaan ollut, kun yhteen on kuitenkin päädytty ja lapsetkin on hankittu. Mitä siis on todellisuudessa matkan varrella tapahtunut?
Aika usein se torjunta alkaakin siinä kohtaa kun lapset hankitaan. Moni mies on valittanut, että vaimoa ei saa edes halia, kun torjuu tämänkin. Sellainen torjunta on aika totaalista ja satuttaa syvältä. Helposti tulee olo, että on joutunut vedätyksen uhriksi ja nyt kun lapsi on saatu sysätään vain syrjään kuin vanha lelu.
Vai kävikö kuitenkin niin, ettet osannut olla apuna arjessa, vaan vain taakkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa ihan älyttömältä jutulta. Oli niin paljon kirjoituksia, että luin vain ensimmäisen ja viimeisen sivun.
Ap .lle kaksi ohjetta:
1) Älä eroa. Jäitä hattuun pariksi viikoksi, äläkä kysele ohjeita vauvapalstalta. Mieti mitä miehesi merkitsee sinulle ja lapsille. Mieti omistusasunnon myyntiä ja muuta rumbaa.
2) Jos eroat, niin älä mene uudelleen parisuhteeseen ainakaan pariinkymmeneen vuoteen. Jos menet parisuhteeseen, niin kerro uudelle miehelle, miksi erosit aikanaan.
Mikään rumba ei ole liiallista, että pääsee petollisesta kumppanista eroon. Kun luottamus ja kunnioitus on mennyt, suhde on loppu. Muut asiat ovat vaan materiaa tämän rinnalla.
Mikä sun mielestä on petollinen? Aika tiukkaa on jos yksi pusu johtaa avioeroon. Mitä jos mies ottaa kaljaa, kun siitä ei oltu sovittu? Menee kaverilleen, sopimatta? Käyttää yhteistä rahaa sopimatta vaimon kanssa, esim. lomakassa vedetään sileäksi kasinolla?
Yritän tällä osoittaa, että mikä tahansa ennalta sopimaton asia tai teko voi olla petollista. Uhataanko aina erolla?Onko todella noin vaikeaa ymmärtää ero noiden asioiden välillä? Etkö todella näe eroa siinä, että mies ottaa kaljaa vaikka ollaan sovittu ettei ota, kuin että menee ja pettää puolisoaan ja rikkoo uskollisuuden? Jos mun mieheni ottaisi kaljaa vaikka olisin pyytänyt ettei ota, asia olisi helposti keskusteltavissa. Jos taas olemme sopineet, että toisten pussailu on pettämistä ja se on ehdoton ei ja silti mies tekisi niin, en pystyisi enää katsomaan miestä samalla tavalla kuin ennen. Turha kai yrittää selittää eroa näiden asioiden välillä jos joku ei sitä alun alkaenkaan ymmärrä.
Taidat olla vähän nössö? Jos joku pussaaminen on niin vaikea asia, ettet pysty edes miestäsi katsomaan silmiin?
Yleisesti ottaen: tuntuu, etteivät ihmiset oikeasti tunne sitä omaa kumppaniaan. Omasta kumppanista on jokin kiiltokuvamainen mielikuva, joka sitten murskautuu täysin, kun toinen osoittautuukin erehtyäiseksi tai tulee ilmi, että kumppani tekee myös mieli muita naisia jne. Harvalle naiselle mies edes uskaltaa esiintyä täysin omana itsenään ja kertoa itsestään totuutta, koska se johtaa vain riitoihin. Tätä näkee omassakin lähipiirissä uskomattoman paljon. Naisilla on hyvin naiivi kuva omasta miehestä ja kun se kumppanin oikea minuus paljastuu, suhde kariutuu tai vähintäänkin kriisiytyy pahasti.
Käsittämätöntä potaskaa, diipadaapa. Kysymys tässä tilanteessa ei enää ole siitä, että mies on pussannut jotain, vaan siitä että luottamus on petetty. Jos yhdessä on sovittu, että tuo lasketaan pettämiseksi, niin pitää olla aikamoinen taliaivo ettei tajua mitä tuollainen sitten aiheuttaa.
Kuinkahan "yhdessä" tuo on sovittu? Käytännössä nainen on kerran joskus vuosikymmen sitten sellaisen ehdon sanellut ja olettaa että se on sellaisenaan voimassa loputtomiin ilman mitään lieventäviä asianhaaroja. Ei se ole sopimus vaan saneltu ehto mallia "ota tai jätä".
Miehellä on ollut mahdolllisuus kieltäytyä parisuhteesta, jos tuollainen ehdottomuus pettämisen suhteen ei itseä nappaa vaan haluaa nuoleskella muita naisia. Siinä vaiheessa jos suostuu parisuhteeseen tietäen nämä pettämisen rajat, on turha alkaa kitistä, että ero tulee yllätyksenä. Jos joka tapauksessa on päättänyt pettää tietäen vallan hyvin, kuinka tärkeää luottamus ja uskollisuus omalle kumppanille on, niin turha valittaa jälkikäteen, että hui kauheeta kun olikin kova reaktio. Mikä ihmeen päähänpinttymä miehellä, joka haluaa pettää, on yleensäkin olla sellaisen naisen kanssa, joka haluaa luotettavan ja uskollisen kumppanin itselleen ja on tehnyt tämän selväksi jo suhteen alussa? Miksi pitää väkisin huijata sellainen ihminen suhteeseen ja pettämisen jälkeenkin yrittää pitää suhteessa, jolla on täysin erilaiset arvot?
Pussailu ei ole pettämistä vaan se on sama kuin pieraista ruokapöydässä, huonoa käytöstä. Ap kertoi miehensä pussanneeen, olisikin erikoista jos mies olisi nuollut toista naista kuin hirvi suolakiveä. Silloin voisi olla kyse jostakin kalsiumin puutteesta. Minäkin pitäisin ap:n reaktiota jotenkin yksinkertaisen ihmisen reaktiona, onko ap:llä ollut aiemmin oireita esim. aspergerista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kommentoijat onkin niin vieraantuneita oikeasta elämästä ja sisälukutaitokin puuttuu!
Jos mies ei suostu asiasta puhumaan, miten APn tulisi asia "korjata"? Ja miksi APn pitäisi korjata kun mies on mokannut?
Jos mies on tyytymätön kotielämään herra on hyvä ja avaa suunsa PUHUAKSEEN vaimolleen, ei suudellakseen muita naisia baarissa.
Monet äidit voivat kyllä jäädä äitirooliin liikaa kiinni, mutta jos mies tämän huomaa ja vaimo ei, niin KERRO nyt herranjumala sille vaimolle mikä mättää!
Tarpeeksi rautalankaa teille?
Ja luuletko että se nainen siitä ottaisi onkeensa? Mies haukutaan vain pikkulapseksi joka ruinaa huomiota ja seksiä vaikka oikeasti hän haluaisi vain että häntä ei kohdeltaisi kuin kotiapulaista. Useimmiten miehet ovat yrittäneet puhua tästä useammankin kerran ennen kuin lähtevät baarissa sekoilemaan. Isolla osalla äideistä on kovasti vaikeuksia hormonihuuruissaan ymmärtää että parisuhde ei ole sama asia kuin perhe. Ei ole kerta eikä kaksi kun miehen puheisiin parisuhteen haasteista vastataan puhumalla jostain kivasta koko perheen retkestä. Ei sillä että vieraiden pussailu olisi mitenkään oikein, mutta miksi siitä pitäisi puhua jos miestäkään painavista asioista ei suostuta puhumaan?
Näen sieluni silmillä kun mies avautuu kuinka kaipaa naista, on ollut toista ikävä, haluaisi tehdä jotain kaksistaan ja olla mies ja nainen, ei pelkästään vanhemmat tai isä ja äiti, kuinka elämässä on niin paljon mitä haluaisi nähdä ja kokea ja etteihän elämisen tarvitse loppua vanhemmuuteen ja ollaanhan me nyt paljon muutakin niin ap kysyy käsi poskella kuule pitäiskö meidän lähteä ens viikonloppuna Ähtäriin kun siellä on ne pandat, Arttu varmaan tykkäis pandoista.
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei oikeasti kerro vielä juuri mitään. Minäkin saan seksiä käytännössä aina kun teen aloitteen. En vain todellakaan tee sitä aloitetta joka kerta kuin haluttaisi koska tiedän liian hyvin milloin ei kannata tehdä aloitetta. Torjuminen tuntuu niin pahalta että välttelen sitä pelaamalla aina varman päälle.
Seksin saaminen ei myöskään tarkoita sitä että parisuhde olisi kaikin puolin kunnossa. Seksi voi olla myös nopeaa ja hätäisen tuntuista, siitä voi puuttua hellyys ja lämpö jne. vaikka sitä olisikin näennäisesti paljon.
Mutta jos päätät pettää, se on sinun päätöksesi. Sen sijaan, että puhuisit puolison kanssa asiasta, tai sanoisit, että kun tilanne tämä, en kestä. Pettäjä on vastuussa pettämisestään.
Entäs jos se puoliso ei välitä siitä että en kestä? Sanoo vain että "voi voi, yritä nyt vain kestää"?
Valitettavasti kaikki naisetkaan eivät ole niin empaattisia että osaisivat ottaa miehenkin tunteet tosissaan. Osalle vain ne omat tunteet ja niiden käsittely on tärkeää mutta miehen pitää olla se "peruskallio" johon nainen voi heikkona hetkenä nojata. Mutta jos mies osoittaa heikoutta tai liikaa tunteita, sitä ei kestetä eikä hyväksytä vaan ne torjutaan.
Ketkäs tällaisia naisia sitten on, joiden seurassa ei muka voi tunteitaan ja heikkouttaan näyttää? Kyllä kaikista ajoista pitäisi tiiminä yrittää selviytyä, toinen toistansa tukien!
Itsellä on enemmän kokemusta siitä, että miehet eivät osaa/halua näyttää tunteitaan ja tässäkin keskustelussa tuntuu olevan enemmän näitä, joille se yksi asia tuntuu olevan suhteettoman suuressa roolissa tunteiden kustannuksella.
Ihan normaaleista perheenäideistä löytyy näitä aika paljon. Puhutaan kyllä miten miehen pitäisi näyttää tunteensa ja puhua niistä, mutta auta armias jos ne ei olekaan positiivisia tunteita vaan mies olisi se joka kaipaa tukea. Aika nopeasti miehestä tuleekin rassukka riippakivi, joka ei ole enää MIES.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä sen verran, että isosta palkastasi huolimatta et taida olla kovin ammattitaitoinen, jos työmatkat ja illanistujaiset ottaa sulle noin koville ja niillä stressaat. Kyllä mulle ne on ollut vuosien varrella enimmäkseen aika hauskaa aikaa, hyvää ruokaa, juomaa, kavereita, naurua, laulua ja soittoa. Duunia tehdään toki siinä sivussa, mutta ei se oikeasti ammattilaiselta yöunia vie tai vatsahaavaa tee.
Sen sijaan päivä lapsen kanssa saa mut aivan piippuun, se henkinen ja fyysinen vastuu ja koko ajan käytettävissä olo. Ei mitään kaverien kanssa lounaalla käymistä ees voi olla.
Et taida olla kovin hyvä vanhempi, jos ottaa noin koville?
Vierailija kirjoitti:
Näen sieluni silmillä kun mies avautuu kuinka kaipaa naista, on ollut toista ikävä, haluaisi tehdä jotain kaksistaan ja olla mies ja nainen, ei pelkästään vanhemmat tai isä ja äiti, kuinka elämässä on niin paljon mitä haluaisi nähdä ja kokea ja etteihän elämisen tarvitse loppua vanhemmuuteen ja ollaanhan me nyt paljon muutakin niin ap kysyy käsi poskella kuule pitäiskö meidän lähteä ens viikonloppuna Ähtäriin kun siellä on ne pandat, Arttu varmaan tykkäis pandoista.
Naurattaisi, jos ei sattuisi niin paljon. Juuri viime kesänä keskusteltiin kaverin kanssa tästä miten vaimot ei ymmärrä, että kahdenkeskeistäkin aikaa tulisi joskus olla. Ja parin viikon päästä vaimot olivat ideoineet retken PowerParkkiin ja matkalla voisi katsastaa ne pandatkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen sieluni silmillä kun mies avautuu kuinka kaipaa naista, on ollut toista ikävä, haluaisi tehdä jotain kaksistaan ja olla mies ja nainen, ei pelkästään vanhemmat tai isä ja äiti, kuinka elämässä on niin paljon mitä haluaisi nähdä ja kokea ja etteihän elämisen tarvitse loppua vanhemmuuteen ja ollaanhan me nyt paljon muutakin niin ap kysyy käsi poskella kuule pitäiskö meidän lähteä ens viikonloppuna Ähtäriin kun siellä on ne pandat, Arttu varmaan tykkäis pandoista.
Naurattaisi, jos ei sattuisi niin paljon. Juuri viime kesänä keskusteltiin kaverin kanssa tästä miten vaimot ei ymmärrä, että kahdenkeskeistäkin aikaa tulisi joskus olla. Ja parin viikon päästä vaimot olivat ideoineet retken PowerParkkiin ja matkalla voisi katsastaa ne pandatkin!
Milläs ap järkkää sitä kahdenkeskistä aikaa, kun mies ei ollut suostunut siihen, että hankittaisiin lastenhoitoapua? Eli pitää antaa huomiota miehelle, mutta samalla hoitaa lapsia, koska muu kuin äiti ei kelpaa hoitajaksi? Yhtälö ei oikein toimi.
Ei helv...vieläkö naiset puitte - hui kauhistus - pusua, jo useatta päivää :D Unohtaisit jo koko asian, niin miehesikin on jo unohtanut. Tuollainen niuhottaminen vaan pilaa koko perheen ilmapiirin. Tuli varmaan miehellekin yllätyksenä millaisen tiukkapipon nai.