Lue keskustelun säännöt.
Mies petti lauantaina, meillä pienet lapset ja minä haluan erota, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut
30.07.2019 |
Sain yhteiseltä tutulta kuulla, että mieheni oli baarissa pussaillut jonkun naisen kanssa lauantaina, tämä tuttu oli nähnyt. Mies ei ollut humalassa ja tuli melko aikaisin yöksi kotiin, joten varmaan jäi pussailuksi, mutta minulle se on pettämistä ja mies tietää, että en hyväksy minkäänlaista pettämistä edes pussailua. Mies ei millään tavalla kieltänyt asiaa kun sanoin että sain kuulla tutulta mitä hän oli nähnyt (eli siis myöntää koko jutun). Mutta vähättelee tapahtunutta, on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja syyttää vain minua siitä, että en ole huomioinut häntä riittävästi, niin siksi hän teki mitä teki.
Sanoin miehelle siinä heti, että haluan eron koska hän petti. Mies ei suostu kuuntelemaan minua eikä keskustelemaan asiasta, alkaa vain syyttelemään minua siitä että en ole huomioinut. Meillä on kaksi pientä lasta, kolmevuotias ja yksivuotias ja pikkulapsiarki on aika rankkaa niin en olekaan huomioinut samoin kuin ennen lapsia, en edes ehtisi tässä arjessa millään.
Olen todella ahdistunut tilanteesta. Joudun nyt järjestämään itselleni uuden elämän yksin lasten kanssa, muuttamaan, etsimään uuden asunnon jne. Meillä ei ole juurikaan tukiverkkoja, niin jään ihan yksin. En tiedä vielä miten paljon mies aikoo tavata lapsia sitten eron jälkeen, mutta saa tietenkin tavata niin paljon kuin haluaa. Hänellä vain on aika kiireinen työ, joten... Ahdistaa erota, mutta ei ole vaihtoehtoa, koska en voi enää rakastaa miestä, joka on pettänyt minua etenkin kun mies vähättelee koko asiaa ja syyttelee minua tapahtuneesta. Ahdistaa jäädä lasten kanssa yksin. Miten selviän arjesta? Miten selviän taloudellisesti? Miten jaksan?
Miksi mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hän vaikuttaa iloiselta ja käyttäytyy kuin meillä olisi kaikki hyvin ja kuin ennenkin, sivuuttaa kaiken tulevaan eroon liittyvän. Kun alan puhumaan erosta niin laittaa kädet korville tai menee toiseen huoneeseen. Ja muutaman minuutin päästä on taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten selvisit erosta?
Kommentit (693)
Kaikenlainen täydellinen ehdottomuus on yksi suhteen jatkumisen suurimpia kompastuskiviä. Mitä tahansa ei tarvitse sietää eikä kynnysmatoksi kannata ryhtyä mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju pitäisi silti olla. Jos ei ole mitään halua yrittää korjata tilannetta ja kaikki on aina "kerrasta poikki" niin ei sitä rakkauttakaan lopulta niin paljon ole ollut. Enemmänkin omistamisenhalua joka lopahtaa heti kun toinen ei olekaan täysin hallittavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä herkkähipiäistä ja lapsellista porukkaa. Olen myös naimisissa ja on pieniä lapsia. Enpä kyllä osaisi menettää yöuniani,jos mieheni jonkun kanssa (ai hurjaa) ihan pussailisi baarissa. En tosin muutenkaan ole erityisen herkkä enkä koe esimerkiksi asemaani uhatuksi. Meillä minä olen tavallaan se ”perheen pää” eli tienaan perheeni elannon, kun mies on kotona jne. En ymmärrä yhtään tuollaista ehdottomuutta jossain aivan harmittomassa asiassa, joka ei vaikuta oikeasti yhtään mitään keneenkään. Ehkä osa ihmisiä sitten vain ovat niin herkkiksiä. Muistan, kun oma mieheni sanoi puristaneensa jotain tyttöä takapuolesta (ei mitenkään ahdistelumielessä kuitenkaan vaan ihan naisen halusta) ja pussanneensa humalassa - me nauroimme asialle silloin ja se jäi siihen. En edes ole muistanut koko asiaa ennen tätä ketjua. En ymmärrä, miksi tuollaisesta jotenkin pahoittaisin mieleni. Jokainen maailman mies on kiinnostunut myös puolisonsa lisäksi muista naisista eikä siinä ole mitään pahaa.
Ei siinä, ap saa tehdä elämällään mitä haluaa. Tuollainen älytön tiukkapipoisuus ja yliherkkyys harvemmin johtaa erityisen tyydyttävään elämään pidemmän päälle, mutta jokainen tehköön omat tyhmyytensä. Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata ottaa henkilökohtaisesti tai tehdä pikkuasioista maailmanloppua. Elämä jatkuu.
Muuten se pikkulapsiarki ei ole mikään syy pistää parisuhde tauolle. Ei ole alkuunkaan lapsellista hakea sitä läheisyyttä muualta, jos sitä ei kotoota saa. Se on väistämätöntä, että näin tapahtuu. Siitä voi vaikka kaikki mammat kuinka vaatia, että toisen tulee elää ilman seksiä, mutta todellisuus on kuitenkin erilainen. Ja kuinka moni mamma täällä todellisuudessa on valmis rakentamaan sellaisen uran, että pystyy elättämään perheen niin että mies hoitaa lapset? Koska minä tein sen ja ne ajat kun olin äitiyslomalla, tuntuivat lomalta vaativaan työhön verrattuna.
Se että sulle käy avoin suhde ei meinaa että se olisi hyvä ratkaisu muille. Siitähän sinä puhut, eikös?
Pettäminen ja avoin suhde eivät ole sama asia ollenkaan.
iik
ne
kauheat
nelikymppiset
iik
Mieheni ilmoitti että hän ei mun huoraamista ala katteleem, MUTTA jos hän ei saa suhteessa haluamaansa seksiä niin usein ku mieli tekee niin hakee sen sit muualta. Reilua, ekös vaan?
No sitä miestäs ei teidän perhe kiinnosta. Taisit tulla vahingossa raskaaksi ja siksi ootte liitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anteeksianto kirjoitti:
Lieneekö tässä muita pinnanalaisia syitä ja katkeruuksia tähän eroaikeeseen. Olen samaa mieltä erään vanhemman naishenkilön kanssa täällä (itsekin 63 v), että satunnainen pussailu on liian lievä syy eroon. Onhan kyse myös lapsista, ei vain vaimon tunteista. Kyse on todella isosta elämänmittaisesta ratkaisusta, joka vaikuttaa lapsiin koko heidänkin elämänsä. Malttia ja harkintaa siis. Ja anteeksiantoa. Siitä puhutaan nykyään liian vähän, vaikka ilman anteeksiannon kykyä ei mistäään avioliitosta tule mitään. Ihmiset ei ole erehtymättömiä, ei varsinkaan miehet.
Menkää terapeutille, että saat miehen puhumaan, jos sitä haluat.
Siellä taas yksi alistettu mummeli jakamassa "elämänohjeita". Vai ei ole miehet erehtymättömiä, entäs naiset sitten? Saako nainen käydä yksin baareissa viikonloppuisin suuteloimassa ja kenties muutakin ja mies katselee sitä hyväksyen, hoitaen samalla lapset. Epäilen. Ikäluokkasi horinat ei päde enää nykypäivänä.
Täällä nelikymppinen mummeli. Minkään mielestä ei suhdetta yhteen pusuun kannata lopettaa.
Te nuorethan aina kehitys olevanne niin avoimia ja suvaitsevia.
Noin mustavalkoista ja ahdasmielisiä ajattelua harvoin tapaa, onneksi.Ei tietenkään kannata, jos pitää siitä että mies juoksee jatkossakin vieraissa kiihtyvällä tahdilla, lupakin kun on vaimolta irronnut anteeksiannon muodossa. Toiset ovat masokisteja, toiset taas ei. Onneksi noin typerää nelikymppistäkään harvemmin tapaa irl.
No, eikös sitä sanota että tyhmyys vahvistaa typeryyttä 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anteeksianto kirjoitti:
Lieneekö tässä muita pinnanalaisia syitä ja katkeruuksia tähän eroaikeeseen. Olen samaa mieltä erään vanhemman naishenkilön kanssa täällä (itsekin 63 v), että satunnainen pussailu on liian lievä syy eroon. Onhan kyse myös lapsista, ei vain vaimon tunteista. Kyse on todella isosta elämänmittaisesta ratkaisusta, joka vaikuttaa lapsiin koko heidänkin elämänsä. Malttia ja harkintaa siis. Ja anteeksiantoa. Siitä puhutaan nykyään liian vähän, vaikka ilman anteeksiannon kykyä ei mistäään avioliitosta tule mitään. Ihmiset ei ole erehtymättömiä, ei varsinkaan miehet.
Menkää terapeutille, että saat miehen puhumaan, jos sitä haluat.
Siellä taas yksi alistettu mummeli jakamassa "elämänohjeita". Vai ei ole miehet erehtymättömiä, entäs naiset sitten? Saako nainen käydä yksin baareissa viikonloppuisin suuteloimassa ja kenties muutakin ja mies katselee sitä hyväksyen, hoitaen samalla lapset. Epäilen. Ikäluokkasi horinat ei päde enää nykypäivänä.
Täällä nelikymppinen mummeli. Minkään mielestä ei suhdetta yhteen pusuun kannata lopettaa.
Te nuorethan aina kehitys olevanne niin avoimia ja suvaitsevia.
Noin mustavalkoista ja ahdasmielisiä ajattelua harvoin tapaa, onneksi.Ei tietenkään kannata, jos pitää siitä että mies juoksee jatkossakin vieraissa kiihtyvällä tahdilla, lupakin kun on vaimolta irronnut anteeksiannon muodossa. Toiset ovat masokisteja, toiset taas ei. Onneksi noin typerää nelikymppistäkään harvemmin tapaa irl.
No, eikös sitä sanota että tyhmyys vahvistaa typeryyttä 😉
Ehei, tyhmyys johtuu tiivistymisestä.
t: Jouko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä herkkähipiäistä ja lapsellista porukkaa. Olen myös naimisissa ja on pieniä lapsia. Enpä kyllä osaisi menettää yöuniani,jos mieheni jonkun kanssa (ai hurjaa) ihan pussailisi baarissa. En tosin muutenkaan ole erityisen herkkä enkä koe esimerkiksi asemaani uhatuksi. Meillä minä olen tavallaan se ”perheen pää” eli tienaan perheeni elannon, kun mies on kotona jne. En ymmärrä yhtään tuollaista ehdottomuutta jossain aivan harmittomassa asiassa, joka ei vaikuta oikeasti yhtään mitään keneenkään. Ehkä osa ihmisiä sitten vain ovat niin herkkiksiä. Muistan, kun oma mieheni sanoi puristaneensa jotain tyttöä takapuolesta (ei mitenkään ahdistelumielessä kuitenkaan vaan ihan naisen halusta) ja pussanneensa humalassa - me nauroimme asialle silloin ja se jäi siihen. En edes ole muistanut koko asiaa ennen tätä ketjua. En ymmärrä, miksi tuollaisesta jotenkin pahoittaisin mieleni. Jokainen maailman mies on kiinnostunut myös puolisonsa lisäksi muista naisista eikä siinä ole mitään pahaa.
Ei siinä, ap saa tehdä elämällään mitä haluaa. Tuollainen älytön tiukkapipoisuus ja yliherkkyys harvemmin johtaa erityisen tyydyttävään elämään pidemmän päälle, mutta jokainen tehköön omat tyhmyytensä. Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata ottaa henkilökohtaisesti tai tehdä pikkuasioista maailmanloppua. Elämä jatkuu.
Muuten se pikkulapsiarki ei ole mikään syy pistää parisuhde tauolle. Ei ole alkuunkaan lapsellista hakea sitä läheisyyttä muualta, jos sitä ei kotoota saa. Se on väistämätöntä, että näin tapahtuu. Siitä voi vaikka kaikki mammat kuinka vaatia, että toisen tulee elää ilman seksiä, mutta todellisuus on kuitenkin erilainen. Ja kuinka moni mamma täällä todellisuudessa on valmis rakentamaan sellaisen uran, että pystyy elättämään perheen niin että mies hoitaa lapset? Koska minä tein sen ja ne ajat kun olin äitiyslomalla, tuntuivat lomalta vaativaan työhön verrattuna.
Oot kyllä harvinaisen tyhmä sukupuolesi edustaja. :D viittaan kommenttiisi kokonaisuudessaan ja sitä kautta ajatusmaailmasi kapeuteen. Elämänviisautta et ainakaan tuottoisan työsi kautta ole saanut. :D
Huoh, vaikutat erittäin lapselliselta. Kyllä todellista tyhmyytttä on se, kun ensin mies ei saa kotona hellyyttä eikä seksiä ja sitten pussaa jotain toista niin tästä jonkun ”mieli pahoittuu” siinä määrin, että hakee eron. Myös sillä ap:n teoilla on seuraukset. Tiedän kyllä muitakin tapauksia, joille tulee ”paha mieli” vähän kaikesta ja koska omat tunteet ovat niin ahdistavia ja pelottavia, niiden annetaan dominoida kaikkia läheisiä sen sijaan että ne kohtaisi ja käsittelisi.
Tässäkin tapauksessa ap löytäisi paljon syyllisyyttä sieltä peilistä. Mies ei edes ole tehnyt mitään - en pitäisi edes mitään yhdenillanjuttua ongelmana, mutta kun ei edes ole ollut seksiä. Ap todella on lapsellinen ja yliherkkä, minkä vuoksi kärsii koko perhe. Jos ap osaisi yhtään käsitellä niitä omia tunteita ja katsoa peiliin, siitä hyötyisi myös ne lapset. Maailma ei ole mikään mustavalkoinen romanttinen komedia kuitenkaan ja se avioliittokin vaatii sitä, että toista viitsii vähän ymmärtää. Jos toiselta kieltää läheisyyden ja seksin niin tottakai näin käy enemmin tai myöhemmin. Ei voi olla niin itsekeskeinen.
Enkä muutenkaan ymmärrä tuollaista sairaalloista omistushalua toista aikuista ihmistä kohtaan. En ymmärrä, miten tuollaisesta nyt voi tuntea mustasukkaisuutta. Sitä aikanaan sinkkuna ihmettelin, kun aloitin uraani miesvoittoisella alalla ja ties kenen työkaverin vaimolla oli kaikenmaailman mustasukkaisuuskohtauksia esimerkiksi yhteisistä työmatkoista. nauroimme niile makeasti aina näiden työkavereiden kanssa. Aivan turhaahan se oli. Ja ne petti ketkä petti jokatapauksessa, kiukutteli siellä kotona joku pirttihirmu tai ei. Onneksi omalla kohdalla ei ole tällaisia ongelmia.
Eikä! Aito 'cool girl' löydetty! :)
"Onneksi omalla kohdalla ei ole tälläisiä ongelmia."
....Juu ei. Tietenkään. Kun sinä olet 'cool', tottakai. Se parempi nainen joka ymmärtää miten kohdella miestä. Aivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?
Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.
No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.
Ja jos nainen pettää pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että hän ei olekaan miehen elämän keskipiste, niin sekö ei ole vain ja ainoastaan naisen vika? En puolustele miehen tekemisiä vaan ihmettelen miksei molempia sukupuolia pidetä samalla tavalla vastuullisina omiin tekoihinsa?
...koska nyt puhutaan AP:sta joka on nainen? Ja koska nainen on se joka on ainakin ensimmäisen vuoden täysin kiinni vauvassa eikä edes fyysisesti pääse pettämään? Ihan yleisesti voi sanoa että kun jompikumpi vanhempi feidaa perhe-elämässä se on 90% mies. Mahdollisesti isommillakin prosenteilla.
Tottakai se on *mahdollista* että nainen tekee noin mutta se on niin harvinaista että voisit pistää oman ketjun pystyyn ja jakaa tuntojasi siellä. Täällä tuo ei liity aiheeseen ja on siksi typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosta pussaamisesta vois päästä yli, ei niin paha juttu, jos oli vaan yksittäinen teko. Mutta jos mies ei näe käytöksessään mitään väärää ja syyttää sinua tosta niin se on kyllä vakavaa. Onpa kyllä tyyppi, kaikki ovat vastuussa omasta tekemisestään, ihme lapsi kun ei ota vastuuta.
Itse eroisin kyllä tossa vaiheessa, luottamus menisi ja mies alkaa pitää sinua kynnysmattona jos annat ton vaa anteeks ilman että mies sitä edes pyytää. Tulee aika varmasti tekemään ton uudestaan. Eli eroa on mun mielipide, ansaitset parempaa. Vaikka on pieniä lapsia niin jotenkin se elämä aina kantaa ja pärjäät varmasti. Tsemppiä!
NäinMeillä kirjoitti:
Kaikenlainen täydellinen ehdottomuus on yksi suhteen jatkumisen suurimpia kompastuskiviä. Mitä tahansa ei tarvitse sietää eikä kynnysmatoksi kannata ryhtyä mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju pitäisi silti olla. Jos ei ole mitään halua yrittää korjata tilannetta ja kaikki on aina "kerrasta poikki" niin ei sitä rakkauttakaan lopulta niin paljon ole ollut. Enemmänkin omistamisenhalua joka lopahtaa heti kun toinen ei olekaan täysin hallittavissa.
Taasko se mummeliini tuli vikisemään siitä suhteellisuudentajusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän sun ole aika katsoa itseäsi peiliin ap! Parisuhde vaatii työtä ja huomionosoituksia. Jos ei läheisyyttä ja huomiota saa kotoa, niin haetaan muualta. Veikkaan, että jos ei olisi ollut lapsia, niin olisi jo lähtenyt kävelemään.
Nykyisin naiset ja miehet tietävät arvonsa, joten eivät tyydy olemaan vain seinäruusuina ja vanhempina. Pienet lapset eivät ole tekosyy. Naiset, jotka ovat liian kiinni lapsissaan, ovat myös helposti petettävissä.
Jos joku väittää mua mieheksi, niin ihan nainen olen.
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
Kaikenlainen täydellinen ehdottomuus on yksi suhteen jatkumisen suurimpia kompastuskiviä. Mitä tahansa ei tarvitse sietää eikä kynnysmatoksi kannata ryhtyä mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju pitäisi silti olla. Jos ei ole mitään halua yrittää korjata tilannetta ja kaikki on aina "kerrasta poikki" niin ei sitä rakkauttakaan lopulta niin paljon ole ollut. Enemmänkin omistamisenhalua joka lopahtaa heti kun toinen ei olekaan täysin hallittavissa.
Taasko se mummeliini tuli vikisemään siitä suhteellisuudentajusta?
En ole mummeliini ja suhteellisuudentaju koskee myös typeristä ja henkilöön käyvistä kommenteistä pidättäytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?
Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.
No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.
Ja jos nainen pettää pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että hän ei olekaan miehen elämän keskipiste, niin sekö ei ole vain ja ainoastaan naisen vika? En puolustele miehen tekemisiä vaan ihmettelen miksei molempia sukupuolia pidetä samalla tavalla vastuullisina omiin tekoihinsa?
...koska nyt puhutaan AP:sta joka on nainen? Ja koska nainen on se joka on ainakin ensimmäisen vuoden täysin kiinni vauvassa eikä edes fyysisesti pääse pettämään? Ihan yleisesti voi sanoa että kun jompikumpi vanhempi feidaa perhe-elämässä se on 90% mies. Mahdollisesti isommillakin prosenteilla.
Tottakai se on *mahdollista* että nainen tekee noin mutta se on niin harvinaista että voisit pistää oman ketjun pystyyn ja jakaa tuntojasi siellä. Täällä tuo ei liity aiheeseen ja on siksi typerää.
Vaikka nainen olisikin aika paljon fyysisesti kiinni vauvassa niin siitä ei todellakaan tarvitse seurata että nainen on myös henkisesti kiinni vain ja ainoastaan vauvassa. On oikeasti parisuhteelle vaarallista jos nainen hurahtaa elämään pelkässä symbioosissa lapsensa kanssa. Kyllä se mieskin tarvitsee puolisoa ihan samalla tavalla kuin ennen. Toki elämäntilanne huomioiden mutta kuitenkin.
Minulle oli ainakin omien lapsieni ollessa pieniä aivan selvää että äitiyden lisäksi olen aina myös puoliso ja aikuinen jolla on myös omat tarpeeni. Vaikka kuinka rakastin lapsiani niin se jaksaminen ja oman persoonan pitäminen pinnalla vaati sen että saan välillä olla sen puolisoni kanssa kahden ja saamme olla muutakin kuin vanhempia. Ja minusta se oli myös ihan välttämätöntä parisuhteen kannalta. Ei parisuhdetta voi laittaa vuodeksi tai pariksi jäähylle ja luulla että sen voi ottaa samanlaisena takaisin ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?
Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.
No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.
Ja jos nainen pettää pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että hän ei olekaan miehen elämän keskipiste, niin sekö ei ole vain ja ainoastaan naisen vika? En puolustele miehen tekemisiä vaan ihmettelen miksei molempia sukupuolia pidetä samalla tavalla vastuullisina omiin tekoihinsa?
...koska nyt puhutaan AP:sta joka on nainen? Ja koska nainen on se joka on ainakin ensimmäisen vuoden täysin kiinni vauvassa eikä edes fyysisesti pääse pettämään? Ihan yleisesti voi sanoa että kun jompikumpi vanhempi feidaa perhe-elämässä se on 90% mies. Mahdollisesti isommillakin prosenteilla.
Tottakai se on *mahdollista* että nainen tekee noin mutta se on niin harvinaista että voisit pistää oman ketjun pystyyn ja jakaa tuntojasi siellä. Täällä tuo ei liity aiheeseen ja on siksi typerää.
Vaikka nainen olisikin aika paljon fyysisesti kiinni vauvassa niin siitä ei todellakaan tarvitse seurata että nainen on myös henkisesti kiinni vain ja ainoastaan vauvassa. On oikeasti parisuhteelle vaarallista jos nainen hurahtaa elämään pelkässä symbioosissa lapsensa kanssa. Kyllä se mieskin tarvitsee puolisoa ihan samalla tavalla kuin ennen. Toki elämäntilanne huomioiden mutta kuitenkin.
Minulle oli ainakin omien lapsieni ollessa pieniä aivan selvää että äitiyden lisäksi olen aina myös puoliso ja aikuinen jolla on myös omat tarpeeni. Vaikka kuinka rakastin lapsiani niin se jaksaminen ja oman persoonan pitäminen pinnalla vaati sen että saan välillä olla sen puolisoni kanssa kahden ja saamme olla muutakin kuin vanhempia. Ja minusta se oli myös ihan välttämätöntä parisuhteen kannalta. Ei parisuhdetta voi laittaa vuodeksi tai pariksi jäähylle ja luulla että sen voi ottaa samanlaisena takaisin ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ei tarvitsekaan. Tähän mies voi vaikuttaa sillä, että baarissa luuhaamisen sijaan auttaa kumppaniaan siinä lastenhoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä herkkähipiäistä ja lapsellista porukkaa. Olen myös naimisissa ja on pieniä lapsia. Enpä kyllä osaisi menettää yöuniani,jos mieheni jonkun kanssa (ai hurjaa) ihan pussailisi baarissa. En tosin muutenkaan ole erityisen herkkä enkä koe esimerkiksi asemaani uhatuksi. Meillä minä olen tavallaan se ”perheen pää” eli tienaan perheeni elannon, kun mies on kotona jne. En ymmärrä yhtään tuollaista ehdottomuutta jossain aivan harmittomassa asiassa, joka ei vaikuta oikeasti yhtään mitään keneenkään. Ehkä osa ihmisiä sitten vain ovat niin herkkiksiä. Muistan, kun oma mieheni sanoi puristaneensa jotain tyttöä takapuolesta (ei mitenkään ahdistelumielessä kuitenkaan vaan ihan naisen halusta) ja pussanneensa humalassa - me nauroimme asialle silloin ja se jäi siihen. En edes ole muistanut koko asiaa ennen tätä ketjua. En ymmärrä, miksi tuollaisesta jotenkin pahoittaisin mieleni. Jokainen maailman mies on kiinnostunut myös puolisonsa lisäksi muista naisista eikä siinä ole mitään pahaa.
Ei siinä, ap saa tehdä elämällään mitä haluaa. Tuollainen älytön tiukkapipoisuus ja yliherkkyys harvemmin johtaa erityisen tyydyttävään elämään pidemmän päälle, mutta jokainen tehköön omat tyhmyytensä. Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata ottaa henkilökohtaisesti tai tehdä pikkuasioista maailmanloppua. Elämä jatkuu.
Muuten se pikkulapsiarki ei ole mikään syy pistää parisuhde tauolle. Ei ole alkuunkaan lapsellista hakea sitä läheisyyttä muualta, jos sitä ei kotoota saa. Se on väistämätöntä, että näin tapahtuu. Siitä voi vaikka kaikki mammat kuinka vaatia, että toisen tulee elää ilman seksiä, mutta todellisuus on kuitenkin erilainen. Ja kuinka moni mamma täällä todellisuudessa on valmis rakentamaan sellaisen uran, että pystyy elättämään perheen niin että mies hoitaa lapset? Koska minä tein sen ja ne ajat kun olin äitiyslomalla, tuntuivat lomalta vaativaan työhön verrattuna.
Se että sulle käy avoin suhde ei meinaa että se olisi hyvä ratkaisu muille. Siitähän sinä puhut, eikös?
Pettäminen ja avoin suhde eivät ole sama asia ollenkaan.
Kyse ei ole mistään avoimesta suhteesta. Jostain ap:n omista ongelmista johtaa tuollainen äärimmäinen mustavalkoisuus, epävarmuus, mustasukkaisuus ja omistushalu. Se kertoo todella paljon ihmisestä, että jos puoliso tekee pienen erheen, siitä ap:n mieli pahoittuu niin äärimmilleen että on sen eteen valmis uhraamaan jopa omien lastensa lapsuuden. Koska vaikka ap kuinka vääntää, että mies sen teki niin sen todella tekee ap. Vain lasten maailma on niin ehdoton ja ”joko tai”.
Taatusti on ap:ssa itsestään runsaasti vikaa ja syitä, miksi näin kävi. Tällaista se elämä on ja tällaiset asiat kuuluvat elämään. Ihminen on erehtyväinen ja ihminen tarvitsee läheisyyttä ja seksiä. Se on (etenkin miesten) biologiaan koodattu niin perustavanlaatuiseksi osaksi, ettei sitä voi tahdonvoimalla mitenkään poistaa. Sitä ovat yrittäneet uskonnotkin kautta aikain - ilman tuloksia. Eihän kukaan pettäisi paeisuhteissakaan, jos se olisi mahdollista muutenkaan.
Ap:n olisi hyvä katsoa peiliin ja kasvaa aikuiseksi. Kohdata se oma mies, keskustella miehen tarpeista. En ihmettele, että mies ei ota tätä ap:n lapsellisuutta alkuunkaan tosissaan. Ennenkaikkea tulisi opetella käsittelemään omia tunteita ja anteeksi ilmaisu, mutta lopettaa olemasta niin uskomaton nössö.
AP kuulostaa perheen veturilta joka vie omaan suuntaansa kaikkea lastenhoidosta, ruuantekemisestä yms. lähtien. Siitä maailmasta ja parisuhteesta jota oli ennen perhettä ei ole paljon mitään jäljellä.
Miten tätä voisi korjata? Sitouta mies vaikka ruuanlaittoon, lasten hoitamiseen kysymällä miehen mielipidettä asioista. Ota mies mukaan ja kysy minkälaiset kuravaatteet ostetaan lapselle ja anna miehen päättää se. Anna miehen päättää mitä ruokaa syödään vaikka kahtena päivänä viikossa, ja pyydä että mies hankkii tarvikkeet ja tekee ruuan. Olkoon vaikka pakastepitsaa tai jotain valmiskebabbia.
Luulen että miehesi on vieraantunut perheestä ja arjesta. AP puolestaan velloo siinä.
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?
Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.
No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.
Ja jos nainen pettää pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että hän ei olekaan miehen elämän keskipiste, niin sekö ei ole vain ja ainoastaan naisen vika? En puolustele miehen tekemisiä vaan ihmettelen miksei molempia sukupuolia pidetä samalla tavalla vastuullisina omiin tekoihinsa?
...koska nyt puhutaan AP:sta joka on nainen? Ja koska nainen on se joka on ainakin ensimmäisen vuoden täysin kiinni vauvassa eikä edes fyysisesti pääse pettämään? Ihan yleisesti voi sanoa että kun jompikumpi vanhempi feidaa perhe-elämässä se on 90% mies. Mahdollisesti isommillakin prosenteilla.
Tottakai se on *mahdollista* että nainen tekee noin mutta se on niin harvinaista että voisit pistää oman ketjun pystyyn ja jakaa tuntojasi siellä. Täällä tuo ei liity aiheeseen ja on siksi typerää.
Vaikka nainen olisikin aika paljon fyysisesti kiinni vauvassa niin siitä ei todellakaan tarvitse seurata että nainen on myös henkisesti kiinni vain ja ainoastaan vauvassa. On oikeasti parisuhteelle vaarallista jos nainen hurahtaa elämään pelkässä symbioosissa lapsensa kanssa. Kyllä se mieskin tarvitsee puolisoa ihan samalla tavalla kuin ennen. Toki elämäntilanne huomioiden mutta kuitenkin.
Minulle oli ainakin omien lapsieni ollessa pieniä aivan selvää että äitiyden lisäksi olen aina myös puoliso ja aikuinen jolla on myös omat tarpeeni. Vaikka kuinka rakastin lapsiani niin se jaksaminen ja oman persoonan pitäminen pinnalla vaati sen että saan välillä olla sen puolisoni kanssa kahden ja saamme olla muutakin kuin vanhempia. Ja minusta se oli myös ihan välttämätöntä parisuhteen kannalta. Ei parisuhdetta voi laittaa vuodeksi tai pariksi jäähylle ja luulla että sen voi ottaa samanlaisena takaisin ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Puhut nyt ihan eri asiasta enkä käsitä miksi haluat puollustella miestä AP'n tilanteessa mikä on aika selkeä.
Vauvavuosi, erityisesti jos on useampia lapsia, on haastava. On yleisesti hyväksytty fakta että lapsien hankkiminen, jos niistä oikeasti välittää, on raskasta ja luo poikkeustilan suhteeseen. Ihmisiä ei huvita romantiikka kun ollaan univelkaisia, kipeitä, ja hormonaalisesti 'erityisiä'. Tämä ei ole minkäänlainen ongelma miehelle joka rakastaa ja huolehtii lapsistaan ja lapsiensa äidistä. Tämä tarkoittaa omien velvollisuuksien hoitamista lasten suhteen ja ettei jätetä kumppania hoitamaan kaikkea itse.
Mies joka pettää vauvavuoden aikana on vaan kehno kaikin tavoin eikä sitä voi puollustella.
Se on ok, jos teillä on sovittu ulkopuolisista suhteista. AP:n mies on kuitenkin tiennyt AP:n linjasta, kun he ovat menneet yhteen. Mies ei ole myöskään suostunut lastenhoitoavun palkkaamiseen, jotta he saisivat pariskuntana järjestettyä yhteistä aikaa.