Lue keskustelun säännöt.
Mies petti lauantaina, meillä pienet lapset ja minä haluan erota, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut
30.07.2019 |
Sain yhteiseltä tutulta kuulla, että mieheni oli baarissa pussaillut jonkun naisen kanssa lauantaina, tämä tuttu oli nähnyt. Mies ei ollut humalassa ja tuli melko aikaisin yöksi kotiin, joten varmaan jäi pussailuksi, mutta minulle se on pettämistä ja mies tietää, että en hyväksy minkäänlaista pettämistä edes pussailua. Mies ei millään tavalla kieltänyt asiaa kun sanoin että sain kuulla tutulta mitä hän oli nähnyt (eli siis myöntää koko jutun). Mutta vähättelee tapahtunutta, on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja syyttää vain minua siitä, että en ole huomioinut häntä riittävästi, niin siksi hän teki mitä teki.
Sanoin miehelle siinä heti, että haluan eron koska hän petti. Mies ei suostu kuuntelemaan minua eikä keskustelemaan asiasta, alkaa vain syyttelemään minua siitä että en ole huomioinut. Meillä on kaksi pientä lasta, kolmevuotias ja yksivuotias ja pikkulapsiarki on aika rankkaa niin en olekaan huomioinut samoin kuin ennen lapsia, en edes ehtisi tässä arjessa millään.
Olen todella ahdistunut tilanteesta. Joudun nyt järjestämään itselleni uuden elämän yksin lasten kanssa, muuttamaan, etsimään uuden asunnon jne. Meillä ei ole juurikaan tukiverkkoja, niin jään ihan yksin. En tiedä vielä miten paljon mies aikoo tavata lapsia sitten eron jälkeen, mutta saa tietenkin tavata niin paljon kuin haluaa. Hänellä vain on aika kiireinen työ, joten... Ahdistaa erota, mutta ei ole vaihtoehtoa, koska en voi enää rakastaa miestä, joka on pettänyt minua etenkin kun mies vähättelee koko asiaa ja syyttelee minua tapahtuneesta. Ahdistaa jäädä lasten kanssa yksin. Miten selviän arjesta? Miten selviän taloudellisesti? Miten jaksan?
Miksi mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hän vaikuttaa iloiselta ja käyttäytyy kuin meillä olisi kaikki hyvin ja kuin ennenkin, sivuuttaa kaiken tulevaan eroon liittyvän. Kun alan puhumaan erosta niin laittaa kädet korville tai menee toiseen huoneeseen. Ja muutaman minuutin päästä on taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten selvisit erosta?
Kommentit (693)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?
Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.
No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas täällä herkkähipiäistä ja lapsellista porukkaa. Olen myös naimisissa ja on pieniä lapsia. Enpä kyllä osaisi menettää yöuniani,jos mieheni jonkun kanssa (ai hurjaa) ihan pussailisi baarissa. En tosin muutenkaan ole erityisen herkkä enkä koe esimerkiksi asemaani uhatuksi. Meillä minä olen tavallaan se ”perheen pää” eli tienaan perheeni elannon, kun mies on kotona jne. En ymmärrä yhtään tuollaista ehdottomuutta jossain aivan harmittomassa asiassa, joka ei vaikuta oikeasti yhtään mitään keneenkään. Ehkä osa ihmisiä sitten vain ovat niin herkkiksiä. Muistan, kun oma mieheni sanoi puristaneensa jotain tyttöä takapuolesta (ei mitenkään ahdistelumielessä kuitenkaan vaan ihan naisen halusta) ja pussanneensa humalassa - me nauroimme asialle silloin ja se jäi siihen. En edes ole muistanut koko asiaa ennen tätä ketjua. En ymmärrä, miksi tuollaisesta jotenkin pahoittaisin mieleni. Jokainen maailman mies on kiinnostunut myös puolisonsa lisäksi muista naisista eikä siinä ole mitään pahaa.
Ei siinä, ap saa tehdä elämällään mitä haluaa. Tuollainen älytön tiukkapipoisuus ja yliherkkyys harvemmin johtaa erityisen tyydyttävään elämään pidemmän päälle, mutta jokainen tehköön omat tyhmyytensä. Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata ottaa henkilökohtaisesti tai tehdä pikkuasioista maailmanloppua. Elämä jatkuu.
Muuten se pikkulapsiarki ei ole mikään syy pistää parisuhde tauolle. Ei ole alkuunkaan lapsellista hakea sitä läheisyyttä muualta, jos sitä ei kotoota saa. Se on väistämätöntä, että näin tapahtuu. Siitä voi vaikka kaikki mammat kuinka vaatia, että toisen tulee elää ilman seksiä, mutta todellisuus on kuitenkin erilainen. Ja kuinka moni mamma täällä todellisuudessa on valmis rakentamaan sellaisen uran, että pystyy elättämään perheen niin että mies hoitaa lapset? Koska minä tein sen ja ne ajat kun olin äitiyslomalla, tuntuivat lomalta vaativaan työhön verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä herkkähipiäistä ja lapsellista porukkaa. Olen myös naimisissa ja on pieniä lapsia. Enpä kyllä osaisi menettää yöuniani,jos mieheni jonkun kanssa (ai hurjaa) ihan pussailisi baarissa. En tosin muutenkaan ole erityisen herkkä enkä koe esimerkiksi asemaani uhatuksi. Meillä minä olen tavallaan se ”perheen pää” eli tienaan perheeni elannon, kun mies on kotona jne. En ymmärrä yhtään tuollaista ehdottomuutta jossain aivan harmittomassa asiassa, joka ei vaikuta oikeasti yhtään mitään keneenkään. Ehkä osa ihmisiä sitten vain ovat niin herkkiksiä. Muistan, kun oma mieheni sanoi puristaneensa jotain tyttöä takapuolesta (ei mitenkään ahdistelumielessä kuitenkaan vaan ihan naisen halusta) ja pussanneensa humalassa - me nauroimme asialle silloin ja se jäi siihen. En edes ole muistanut koko asiaa ennen tätä ketjua. En ymmärrä, miksi tuollaisesta jotenkin pahoittaisin mieleni. Jokainen maailman mies on kiinnostunut myös puolisonsa lisäksi muista naisista eikä siinä ole mitään pahaa.
Ei siinä, ap saa tehdä elämällään mitä haluaa. Tuollainen älytön tiukkapipoisuus ja yliherkkyys harvemmin johtaa erityisen tyydyttävään elämään pidemmän päälle, mutta jokainen tehköön omat tyhmyytensä. Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata ottaa henkilökohtaisesti tai tehdä pikkuasioista maailmanloppua. Elämä jatkuu.
Muuten se pikkulapsiarki ei ole mikään syy pistää parisuhde tauolle. Ei ole alkuunkaan lapsellista hakea sitä läheisyyttä muualta, jos sitä ei kotoota saa. Se on väistämätöntä, että näin tapahtuu. Siitä voi vaikka kaikki mammat kuinka vaatia, että toisen tulee elää ilman seksiä, mutta todellisuus on kuitenkin erilainen. Ja kuinka moni mamma täällä todellisuudessa on valmis rakentamaan sellaisen uran, että pystyy elättämään perheen niin että mies hoitaa lapset? Koska minä tein sen ja ne ajat kun olin äitiyslomalla, tuntuivat lomalta vaativaan työhön verrattuna.
Oot kyllä harvinaisen tyhmä sukupuolesi edustaja. :D viittaan kommenttiisi kokonaisuudessaan ja sitä kautta ajatusmaailmasi kapeuteen. Elämänviisautta et ainakaan tuottoisan työsi kautta ole saanut. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän sitä nyt millään voi uskoa että oikeasti olisit eroamassa jonkun yksittäisen pussailun takia. Mies varmaankin uskoo, että rauhoitut siitä ja kaikki jatkuu kuten ennenkin. Etteet nyt sentään lapsillekin aiheuta eron tuskaa jonkun noin vähäpätöisen takia.
Mutta toki, kyllä sinä siitä miehestä eron saat jos haluat. Ja varmaan pärjäätkin, niin kuin muutkin.
Olin miehelle sanonut monta kertaa jo seurusteluaikoina, ennen naimisiinmenoa, että en hyväksy mitään pettämistä ja tulen eroamaan pussailustakin, jos sellaista tapahtuisi. Eli mies kyllä tiesi hyvin kantani asiaan. Ap
Ilmeisesti hän on sitten jo hakemassa eroa. Haastemies tuo sulle tiedon lähipäivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EEEEEIHHHH!!!
kuollut ketju
poistatan tämän ettei enää nouse pinnalle
Mies * kirjoitti:
No toisilla naisilla vaan tuo mamma moodi jää siihen mallin päälle että ei paljon miestä huomata. Niin kyllä siinä jossain vaiheessa toinen alkaa kaipaamaan läheisyyttä. Eli jos miehenkin huomaa joskus niin nämä kyllä vältyttäisiin.
Huomaa? Mitä, eikö riitäkään että sulla on nainen, pitääkö sen vielä huomatakin sut. Ei teille mikään riitä...
Ole tyytyväinen jos se huomaa sinun lapsesi. Jos itsekin viitsisit niitä hoitaa, niin mitään ongelmaa ei edes olisi.
Ja kuule: yksikään nainen ei ryhdy seksiin henkisesti kolmivuotiaan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lieneekö tässä muita pinnanalaisia syitä ja katkeruuksia tähän eroaikeeseen. Olen samaa mieltä erään vanhemman naishenkilön kanssa täällä (itsekin 63 v), että satunnainen pussailu on liian lievä syy eroon. Onhan kyse myös lapsista, ei vain vaimon tunteista. Kyse on todella isosta elämänmittaisesta ratkaisusta, joka vaikuttaa lapsiin koko heidänkin elämänsä. Malttia ja harkintaa siis. Ja anteeksiantoa. Siitä puhutaan nykyään liian vähän, vaikka ilman anteeksiannon kykyä ei mistäään avioliitosta tule mitään. Ihmiset ei ole erehtymättömiä, ei varsinkaan miehet.
Menkää terapeutille, että saat miehen puhumaan, jos sitä haluat.
Kurja tilanne. Suosittelen sinua kestämään miehesi kanssa vielä muutaman vuoden, että pikkulapsiarki on ohi. Hengitä syvään, ajattele jotain muuta. Yritä nukkua hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä herkkähipiäistä ja lapsellista porukkaa. Olen myös naimisissa ja on pieniä lapsia. Enpä kyllä osaisi menettää yöuniani,jos mieheni jonkun kanssa (ai hurjaa) ihan pussailisi baarissa. En tosin muutenkaan ole erityisen herkkä enkä koe esimerkiksi asemaani uhatuksi. Meillä minä olen tavallaan se ”perheen pää” eli tienaan perheeni elannon, kun mies on kotona jne. En ymmärrä yhtään tuollaista ehdottomuutta jossain aivan harmittomassa asiassa, joka ei vaikuta oikeasti yhtään mitään keneenkään. Ehkä osa ihmisiä sitten vain ovat niin herkkiksiä. Muistan, kun oma mieheni sanoi puristaneensa jotain tyttöä takapuolesta (ei mitenkään ahdistelumielessä kuitenkaan vaan ihan naisen halusta) ja pussanneensa humalassa - me nauroimme asialle silloin ja se jäi siihen. En edes ole muistanut koko asiaa ennen tätä ketjua. En ymmärrä, miksi tuollaisesta jotenkin pahoittaisin mieleni. Jokainen maailman mies on kiinnostunut myös puolisonsa lisäksi muista naisista eikä siinä ole mitään pahaa.
Ei siinä, ap saa tehdä elämällään mitä haluaa. Tuollainen älytön tiukkapipoisuus ja yliherkkyys harvemmin johtaa erityisen tyydyttävään elämään pidemmän päälle, mutta jokainen tehköön omat tyhmyytensä. Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata ottaa henkilökohtaisesti tai tehdä pikkuasioista maailmanloppua. Elämä jatkuu.
Muuten se pikkulapsiarki ei ole mikään syy pistää parisuhde tauolle. Ei ole alkuunkaan lapsellista hakea sitä läheisyyttä muualta, jos sitä ei kotoota saa. Se on väistämätöntä, että näin tapahtuu. Siitä voi vaikka kaikki mammat kuinka vaatia, että toisen tulee elää ilman seksiä, mutta todellisuus on kuitenkin erilainen. Ja kuinka moni mamma täällä todellisuudessa on valmis rakentamaan sellaisen uran, että pystyy elättämään perheen niin että mies hoitaa lapset? Koska minä tein sen ja ne ajat kun olin äitiyslomalla, tuntuivat lomalta vaativaan työhön verrattuna.
Oot kyllä harvinaisen tyhmä sukupuolesi edustaja. :D viittaan kommenttiisi kokonaisuudessaan ja sitä kautta ajatusmaailmasi kapeuteen. Elämänviisautta et ainakaan tuottoisan työsi kautta ole saanut. :D
Huoh, vaikutat erittäin lapselliselta. Kyllä todellista tyhmyytttä on se, kun ensin mies ei saa kotona hellyyttä eikä seksiä ja sitten pussaa jotain toista niin tästä jonkun ”mieli pahoittuu” siinä määrin, että hakee eron. Myös sillä ap:n teoilla on seuraukset. Tiedän kyllä muitakin tapauksia, joille tulee ”paha mieli” vähän kaikesta ja koska omat tunteet ovat niin ahdistavia ja pelottavia, niiden annetaan dominoida kaikkia läheisiä sen sijaan että ne kohtaisi ja käsittelisi.
Tässäkin tapauksessa ap löytäisi paljon syyllisyyttä sieltä peilistä. Mies ei edes ole tehnyt mitään - en pitäisi edes mitään yhdenillanjuttua ongelmana, mutta kun ei edes ole ollut seksiä. Ap todella on lapsellinen ja yliherkkä, minkä vuoksi kärsii koko perhe. Jos ap osaisi yhtään käsitellä niitä omia tunteita ja katsoa peiliin, siitä hyötyisi myös ne lapset. Maailma ei ole mikään mustavalkoinen romanttinen komedia kuitenkaan ja se avioliittokin vaatii sitä, että toista viitsii vähän ymmärtää. Jos toiselta kieltää läheisyyden ja seksin niin tottakai näin käy enemmin tai myöhemmin. Ei voi olla niin itsekeskeinen.
Enkä muutenkaan ymmärrä tuollaista sairaalloista omistushalua toista aikuista ihmistä kohtaan. En ymmärrä, miten tuollaisesta nyt voi tuntea mustasukkaisuutta. Sitä aikanaan sinkkuna ihmettelin, kun aloitin uraani miesvoittoisella alalla ja ties kenen työkaverin vaimolla oli kaikenmaailman mustasukkaisuuskohtauksia esimerkiksi yhteisistä työmatkoista. nauroimme niile makeasti aina näiden työkavereiden kanssa. Aivan turhaahan se oli. Ja ne petti ketkä petti jokatapauksessa, kiukutteli siellä kotona joku pirttihirmu tai ei. Onneksi omalla kohdalla ei ole tällaisia ongelmia.
anteeksianto kirjoitti:
Lieneekö tässä muita pinnanalaisia syitä ja katkeruuksia tähän eroaikeeseen. Olen samaa mieltä erään vanhemman naishenkilön kanssa täällä (itsekin 63 v), että satunnainen pussailu on liian lievä syy eroon. Onhan kyse myös lapsista, ei vain vaimon tunteista. Kyse on todella isosta elämänmittaisesta ratkaisusta, joka vaikuttaa lapsiin koko heidänkin elämänsä. Malttia ja harkintaa siis. Ja anteeksiantoa. Siitä puhutaan nykyään liian vähän, vaikka ilman anteeksiannon kykyä ei mistäään avioliitosta tule mitään. Ihmiset ei ole erehtymättömiä, ei varsinkaan miehet.
Menkää terapeutille, että saat miehen puhumaan, jos sitä haluat.
Siellä taas yksi alistettu mummeli jakamassa "elämänohjeita". Vai ei ole miehet erehtymättömiä, entäs naiset sitten? Saako nainen käydä yksin baareissa viikonloppuisin suuteloimassa ja kenties muutakin ja mies katselee sitä hyväksyen, hoitaen samalla lapset. Epäilen. Ikäluokkasi horinat ei päde enää nykypäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
anteeksianto kirjoitti:
Lieneekö tässä muita pinnanalaisia syitä ja katkeruuksia tähän eroaikeeseen. Olen samaa mieltä erään vanhemman naishenkilön kanssa täällä (itsekin 63 v), että satunnainen pussailu on liian lievä syy eroon. Onhan kyse myös lapsista, ei vain vaimon tunteista. Kyse on todella isosta elämänmittaisesta ratkaisusta, joka vaikuttaa lapsiin koko heidänkin elämänsä. Malttia ja harkintaa siis. Ja anteeksiantoa. Siitä puhutaan nykyään liian vähän, vaikka ilman anteeksiannon kykyä ei mistäään avioliitosta tule mitään. Ihmiset ei ole erehtymättömiä, ei varsinkaan miehet.
Menkää terapeutille, että saat miehen puhumaan, jos sitä haluat.
Siellä taas yksi alistettu mummeli jakamassa "elämänohjeita". Vai ei ole miehet erehtymättömiä, entäs naiset sitten? Saako nainen käydä yksin baareissa viikonloppuisin suuteloimassa ja kenties muutakin ja mies katselee sitä hyväksyen, hoitaen samalla lapset. Epäilen. Ikäluokkasi horinat ei päde enää nykypäivänä.
Täällä nelikymppinen mummeli. Minkään mielestä ei suhdetta yhteen pusuun kannata lopettaa.
Te nuorethan aina kehitys olevanne niin avoimia ja suvaitsevia.
Noin mustavalkoista ja ahdasmielisiä ajattelua harvoin tapaa, onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provon tunnistaa siitä, että se on liian hyvin kirjoitettu. Esim. täydellistä kirjakieltä ja koko aloituksen muoto on suoraan kuin jostain novellista.
..ja?
anteeksianto kirjoitti:
Lieneekö tässä muita pinnanalaisia syitä ja katkeruuksia tähän eroaikeeseen. Olen samaa mieltä erään vanhemman naishenkilön kanssa täällä (itsekin 63 v), että satunnainen pussailu on liian lievä syy eroon. Onhan kyse myös lapsista, ei vain vaimon tunteista. Kyse on todella isosta elämänmittaisesta ratkaisusta, joka vaikuttaa lapsiin koko heidänkin elämänsä. Malttia ja harkintaa siis. Ja anteeksiantoa. Siitä puhutaan nykyään liian vähän, vaikka ilman anteeksiannon kykyä ei mistäään avioliitosta tule mitään. Ihmiset ei ole erehtymättömiä, ei varsinkaan miehet.
Menkää terapeutille, että saat miehen puhumaan, jos sitä haluat.
Miksi kukaan ei vieläkään osaa neuvoa, miten tilanne AP:n perheessä saadaan käytännössä ratkaistua, kun a) mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut eikä kadu b) ei ole pahoillaan siitä, että on loukannut puolisonsa tunteita (toisin sanoen ei välitä niistä) c) ei suostu puhumaan asiasta.
Tuskin sillä terapia kiinnostaa, jos ei halua puhua asiasta edes kotona eikä näe ongelmaa. Ihmettelen, millaisia parisuhteita täällä ihmisillä on, kun puolison tunteet on yhdentekeviä. Ei se suukko tuossa pahin asia ole vaan tuo välinpitämättömyys. Itsekin voisin antaa suukon anteeksi, mutta ei sitä parisuhdetta saman katon alla oikein voi jatkaa, jos toista ei kiinnosta p×skaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeestiko joku eroaa pussailun vuoksi??
Pussailu, seksi, tupakointi, kahvinkeitto, kasvissyönti... Se on ihan sama mikä se syy on, jos on tehty selväksi että tätä minä en siedä, ja toinen on silti jatkanut suhdetta hyväksyen että kyseistä asiaa ei siedetä. Jos sitten tekee tätä sietämätöntä asiaa vaikka on alusta saakka tiennyt, ettei toinen sitä siedä, niin SE on se ongelma ennemmin kuin tehty asia itsessään.
Näin esimerkkinä; minä en siedä että selkäni takana tehdään järjetöntä velkaa. Jos puolisoni näin päätyisi tekemään, ottaisin eron. En niinkään sen velan takia, pystyisimme kyllä sen maksamaan, vaan ihan vaan sen takia, että puolisoani ei näköjään pätkääkään kiinnosta minun toiveeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?
Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.
No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.
Ja jos nainen pettää pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että hän ei olekaan miehen elämän keskipiste, niin sekö ei ole vain ja ainoastaan naisen vika? En puolustele miehen tekemisiä vaan ihmettelen miksei molempia sukupuolia pidetä samalla tavalla vastuullisina omiin tekoihinsa?
En siedä tennissukkia lattialla. Yksikin sukka väärässä paikassa, niin se on ERO!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anteeksianto kirjoitti:
Lieneekö tässä muita pinnanalaisia syitä ja katkeruuksia tähän eroaikeeseen. Olen samaa mieltä erään vanhemman naishenkilön kanssa täällä (itsekin 63 v), että satunnainen pussailu on liian lievä syy eroon. Onhan kyse myös lapsista, ei vain vaimon tunteista. Kyse on todella isosta elämänmittaisesta ratkaisusta, joka vaikuttaa lapsiin koko heidänkin elämänsä. Malttia ja harkintaa siis. Ja anteeksiantoa. Siitä puhutaan nykyään liian vähän, vaikka ilman anteeksiannon kykyä ei mistäään avioliitosta tule mitään. Ihmiset ei ole erehtymättömiä, ei varsinkaan miehet.
Menkää terapeutille, että saat miehen puhumaan, jos sitä haluat.
Siellä taas yksi alistettu mummeli jakamassa "elämänohjeita". Vai ei ole miehet erehtymättömiä, entäs naiset sitten? Saako nainen käydä yksin baareissa viikonloppuisin suuteloimassa ja kenties muutakin ja mies katselee sitä hyväksyen, hoitaen samalla lapset. Epäilen. Ikäluokkasi horinat ei päde enää nykypäivänä.
Täällä nelikymppinen mummeli. Minkään mielestä ei suhdetta yhteen pusuun kannata lopettaa.
Te nuorethan aina kehitys olevanne niin avoimia ja suvaitsevia.
Noin mustavalkoista ja ahdasmielisiä ajattelua harvoin tapaa, onneksi.
Ei tietenkään kannata, jos pitää siitä että mies juoksee jatkossakin vieraissa kiihtyvällä tahdilla, lupakin kun on vaimolta irronnut anteeksiannon muodossa. Toiset ovat masokisteja, toiset taas ei. Onneksi noin typerää nelikymppistäkään harvemmin tapaa irl.
Mutta älä sitten narise siitä kun jäit yksin lapsiesi kanssa ja mies on tuollainen pussaava sika. Itse lienet niin täydellinen ettei tuollaista kannata kestää.
Siitä vaan perhe rikki yhden suutelun vuoksi ja vikahan ei koskaan ollut sinussa