YLE: "Maastohiihtäjä Mona-Liisa Nousiainen (ent. Malvalehto) on kuollut
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin, että sairastuneet ja heidän omaisensa kertoisivat, miltä syöpä tuntuu. Että syövän oppisi tuntemaan ja tiedostamaan aiemmin, jos mahdollista. Haluaisin tietoa ja vertaistukea. Julkisuuden ihmisille on suotava yksityisyys, mutta arvostan, että he julkisuuden kautta myös auttavat meitä muita kokemaan elämää enemmän kuin mitä vain oman elämämme kautta ehtisimme omaksua.
Lue tai kuuntele Mikko With:n kirjoittama kirja. Kertoo heidän perheen ajasta vaimon syöpäsairauden aikana. Koskettava kertomus.
Vierailija kirjoitti:
Ultraäänitutkimuksessa löytyy.
Käyn gynen rutiinitarkistuksissa ja siinä ultrataan aina alakautta kohtu ja munasarjat ja tunnustellaan rinnat. Eikö muilla tehdä näin? Lisäksi käyn aina papassa, kun kutsu käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä uutinen. Sairaus ei katso ikää, ei hyvää kuntoa.
Tottakai katsoo. Älkää nyt hyvät ihmiset vetäkö läskiksi sen takia, että yksi huippu-urheilija kuoli todennäköisesti perinnölliseen syöpään, mikä on harvinainen sairaus.
Kerrotko mikä syöpä periytyy? Minä en tiedä yhtään.
Lue vierailija 221 teksti ja se kirja .
Minun sukulainen kuoli munasarjasyöpään joka oli levinnyt jo ja leikattiin ,uusiutui ja vei mennessään. Alle 45 v. Ja oireena vaan kova flunssa johon ei lääkärit tehnyt mitään kova kurkkukipu ja sitten cp kattovat pääsi kuviin koska koholla. Ei aina kipuja mahassa. Mutta voimia monan lähiomaisille syöpä on oudon lisääntyvä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyvät lähtee ensin ja nämä örvelöt ei sitten millään?
Jahhas, mitkä ihmeen hyvät ensin?
Mun piireistäni on ainakiin lähtenyt myös örvelöihmisiä siinä missä hyviäkin ns. nuorella iällä.
Jokainen lähtee omalla ajallaan ja varmasti!
Voisin melkein lyödä vetoa, että gynekologikäynnit tai niissä käymättä jättäminen EI todellakaan liity Mona-Lisan sairauteen ja varhaiseen kuolemaan. Hänen vetämättömyyttään tutkittiin kauan ja hartaasti, ennen kuin vaikea sairaus löytyi. Hänen sairautensa olisi ollut huomattavasti vaikeampi havaita, vaikka olisi ultrattu ja tunnusteltu joka viikko.
Kaikki eivät saa sytostaatteja, vaan ne, joille ei ole noita täsmälääkeitä olemassa tai eivät enää tepsi. Äidilläni oli 3,5v täsmälääke, sen tehon hiivuttua sytostaatteja harkittiin, mutta todettiin että haitat olisi hyötyä suuremmat.
Tuosta ennusteesta vielä, lähiomaiseni sai ennusteen kun syöpä löydettiin, jos ei hoideta elinaikaa on n. 3kk. Hoidot jatkavat elinaikaa, kuinka kauan, niin sitä on vaikeampi arvioida. Saattaa tulla nopeastikin infektio joka vie mennessään. Toisaalta sytostaatteja on jo useita vaihtoehtoja, yksi toimii n. 8kk kunnes tauti tulee immuuniksi ja taas on vaihdettava toinen sytostaatti. Eikä kaikki käy kaikille sivuvaikutusten ja muiden lääkkeiden vuoksi. Useassa syövässä leikkaushoito on ainoa parantava hoito, levinneessä taudissa hoitomahdollisuudet ovat hyvin rajalliset.
Niin pysäyttävä uutinen tämä.
Hiihtourheilua aktiivisesti seuranneena Mona-Liisasta ja miehestään Villestä huokui syvä yhteys ja rakkaus. Saivat kokea sen elämän suurimman tunteen. Ei voi muuta kun toivoa Villelle ja tyttärelle voimia surutyöhön. Onneksi heillä on toisensa. Rakkaus kantaa <3
Vierailija kirjoitti:
Mona-Liisalla oli selkeä miestyyppi. Tommonen söpö babyface.
Itse olen ainakin aina pitänyt Villen ulkonäöstä. Minusta hänen ulkonäössään ei ole mitään vikaa. Ei kaikkien tarvitse olla "kirveellä veistettyjä" kuitenkaan. Minusta ihan tavallisen näköinen mies ja jotenkin tuo babyface termi minusta ikävä. Itsekin sitten varmaan olen se joka pitää niistä söpöistä sitten. Ja muutenkin menee nyt jo aiheesta ohikin.
Vierailija kirjoitti:
Todella surullista. Lahjakas, kaunis nainen. Miksi se tuntuu vielä suuremmalta menetykseltä kun on kaunis? Traagista.
Niin kaunis nainen. Näin hänet muutama vuosi hiihtämässä rullasuksilla yhdessä Pirjo Murasen kanssa. Oli kesäkuuma, ihailin heidän vartaloa, pitkiä jalkoja. What a waste.
Qwerty kirjoitti:
Voisin melkein lyödä vetoa, että gynekologikäynnit tai niissä käymättä jättäminen EI todellakaan liity Mona-Lisan sairauteen ja varhaiseen kuolemaan. Hänen vetämättömyyttään tutkittiin kauan ja hartaasti, ennen kuin vaikea sairaus löytyi. Hänen sairautensa olisi ollut huomattavasti vaikeampi havaita, vaikka olisi ultrattu ja tunnusteltu joka viikko.
Ei täällä niin ole edes väitetty. Lähinnä kommentoitiin sitä, että naisten olisi hyvä käydä säännöllisesti gynellä, koska joku kommentoija väitti, että viiden vuoden välein tai harvemmin riittää.
Qwerty kirjoitti:
Voisin melkein lyödä vetoa, että gynekologikäynnit tai niissä käymättä jättäminen EI todellakaan liity Mona-Lisan sairauteen ja varhaiseen kuolemaan. Hänen vetämättömyyttään tutkittiin kauan ja hartaasti, ennen kuin vaikea sairaus löytyi. Hänen sairautensa olisi ollut huomattavasti vaikeampi havaita, vaikka olisi ultrattu ja tunnusteltu joka viikko.
No onko joku väittänyt näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää lääkärinä näissä lehtijutuissa suuresti, että jollekin annetaan esim. 3kk elinaikaa. Kun itse olen koulutuksen aikana oppinut, että mitään tällaisia henkilökohtaisia ennusteita ei anneta eikä etenkään viikon tai kuukauden tarkkuudella. Yksilölliset erot taudin etenemisessä, lääkevasteessa, sivuvaikutuksissa, vastustuskyvyssä, tulehduksissa ym. on niin isot. Toki on tilastollisia todennäköisyyksiä ja toki tiedetään ne huonoennusteiset syöpätyypit ja tiedetään, että laajasti metastasoineessa taudissa elinaikaa voi olla joskus hyvin vähän. Lopun lähestymisen kyllä myös yleensä näkee, eli kun alkaa olla päiviä enää jäljellä. Mutta että menisin jollekin vaikkapa rintasyöpäpotilaalle sanomaan, että sinun ennusteesi on nyt 6kk, niin olisihan se nyt tosi omituista ja lannistavaa, voipa jollakin toimia jopa itseään toteuttavana ennusteena, että kun lääkärikin sanoi, että elän puoli vuotta niin tässä se nyt on, annetaan periksi. Minun kuuluu kuolla nyt.
Niin, sinä vedät tätä nykykoulukunnan linjaa, että ihmiselle ei uskalleta sanoa, että se kuolee. Mietipä niin päin, että itselläsi olisi kuolemaan johtava sairaus, ja kokenut lääkäri näkisi tuloksistasi, että sinä elät enää viikkoja. Ei kuitenkaan vastaisi sinulle kuin epämääräistä muminaa ja näin eläiset lyhyttä loppueelämääsi tietämättä, että tulet kuolemaan vain viikkojen päästä. Sitten kun olisit suunnilleen koomaan vajoamassa, niin joku heittäisi, että muuten huonosti menee,
Veikkaanpa, että valtaosa haluaa tietää edes jonkinlaisen ENNUSTEEN, koska jos se on huono, niin ehtii edes hyvästit ihmisille jättää, vielä matkustaa johonkin, tehdä haluamiaan asioita tms.
Lähiomaiseni on kuolemassa syöpään. Kyllä hänelle on sanottu, että hän tähän kuolee, varsinkin kun kaikki hoidotkin on jo lopetettu. Mutta minkäänlaista ennustetta elinajasta ei ole annettu.
On voitu hyvinkin antaa (esim kyse on ennemmin päivistä/viikoista kuin kuukausista) mutta sitä ei ole vain kerrottu sinulle. Sinä kun olet kuitenkin vain lähiomainen, jolle sairastava ei syystä tai toisesta halua jakaa ihan kaikkia asioitaan ja yksityiskohtia sairaudestaan. Ja jokaiselle oikeus yksityisyyteen myös suotakoon vaikka kuinka kuolema kolkuttelisi ovella.
Vierailija kirjoitti:
Mona-Liisalla oli selkeä miestyyppi. Tommonen söpö babyface.
Ihan tavismiehiltä nuo minusta näyttää, jos ei ota huomioon kroppaa joka tietenkin on poikkeuksellisen kuosissa.
Eikä tavismiehissä tai niistä tykkäämisessä ole todellakaan mitään pahaa. Itsekin tykkään eniten <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla mielestään täysin terve ja kuulla silti lääkäriltä sairastavansa syöpää? Ja sitten hiivutaan hiljaa pois.
Vai voiko syövän tuntea, jos ei näkyvää kasvainta tai kasvaimen alueella kipua? Tai jopa nähdä? Tuntuuko imusolmukkeissa sähkötystä ja liittyykö useamman sairastuneen kertomat veren purkaumat pisteinä oikeasti syöpään?Nämä ovat niin yksilöllisiä asioita, riippuu mm. siitä mikä syöpä on kyseessä. Työkaverillani ei ollut kerrassaan mitään oireita, mutta yksi päivä hän havahtui koviin vatsakipuihin. Olivat oireita levinneestä munasarjasyövästä ja hän kuoli viikon kuluttua.
Gynekologinen perustarkastus olisi kaikilla naisilla hyvä tehdä vähintään viiden vuoden välein. Oireiden ilmaannuttua tietenkin heti. On turha tuudittautua, ettei ole mitään vakavampaa, kun ei ole oireitakaan! Älkää ihmiset säästäkö tässä.
Suositus on kylläkin se, että gynellä käytäisiin vuoden parin välein. Viiden vuoden välein on liian harvoin.
Ei ole olemassa määräystä tai tieteellistä perustelua, joka käskisi naisia käymään kerran vuodessa gynekologilla. Se käsitys on ajalta, jolloin ajateltiin, että papa-koe pitää ottaa joka vuosi. Se ei pidä paikkaansa, sanoo Terveystalon naistentautien ja synnytysten erikoisalajohtaja, dosentti Anna-Mari Heikkinen.
https://www.is.fi/terveys/art-2000001103583.html
No hei vihdoin, mikä syöpä oli kyseessä ? Ystäväni kuoli myös täysin yllättäen 18 vuotiaana ydinjatkeen syöpään. Lääkärit olivat diadnosoineet aina vain migreeniksi. Jälkeenpäin sanoivat, että hyvä ettei tyttöparka toisaalta tiennyt, koska kasvain oli niin pahassa paikassa ettei sitä olisi voitu aivojen vaurioitumatta leikata.
Vierailija kirjoitti:
TuliVaanMieleen kirjoitti:
90-luvun tiedelehdissä kirjoiteltiin paljon syövän parantamisesta. Nyt sellaiset jutut on tyystin loppuneet. Onkohan tutkimusrahat menneet oikeisiin osoitteisiin ?
Syöpähoidot ovat kyllä kehittyneet valtavasti sitten 90-luvun. Yhä useampi joko paranee kokonaan tai saa reilusti lisää elinaikaa hoitojen avulla. Millään rahalla ei päästä siihen tilanteeseen, että kukaan ei kuolisi syöpään.
Syöpään varmasti olisi jo löytynyt parannuskeino mutta sitä ei haluta parantaa. Menisi lääkefirmoilta hyvät bisnekset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin, että sairastuneet ja heidän omaisensa kertoisivat, miltä syöpä tuntuu. Että syövän oppisi tuntemaan ja tiedostamaan aiemmin, jos mahdollista. Haluaisin tietoa ja vertaistukea. Julkisuuden ihmisille on suotava yksityisyys, mutta arvostan, että he julkisuuden kautta myös auttavat meitä muita kokemaan elämää enemmän kuin mitä vain oman elämämme kautta ehtisimme omaksua.
Lue loistava, pysäyttävä, informatiivinen, sydämensärkevä, traaginen blogi Syöpäshow. Ihana kirjoittaja menehtyi melanoomaan viime viikolla, taaperopoika ja mies lähimpinä jäivät suremaan. Mutta myös me sadat lukijat jotka kunnioituksesta mykkinä saimme lukea milta vakava sairaus tuntuu nuoresta ihmisestä. Postaukset olivat raastavaa luettavaa mutta myös ainoita näin rehellisiä joita olen näin yli nelikymppisenä asian tiimoilta koskaan nähnyt. Maria oli vasta 34-vuotias. :'(
Blogia ei taida enää löytyä. Olikohan bloggaajan oma toive näin?
Syövälle altistava geenivirhe voi periytyä rinta- ja munasarjasyövissä.