Lue keskustelun säännöt.
YLE: "Maastohiihtäjä Mona-Liisa Nousiainen (ent. Malvalehto) on kuollut
30.07.2019 |
Kommentit (229)
Koskahan Maarit Feldt-Rannan aika tulee? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi vaan kuvitella, että millaisia ajatuksia on päässä liikkunut, kun on saanut kuulla elämää olevan edessä enää noin vuoden verran - et tule koskaan näkemään 40-vuotispäivääsi, miehesi jää tyttäresi kanssa kaksin, et tule näkemään tyttäresi 10-vuotispäivää, et ripillepääsyä, et valmistumista etkä ensimmäistä poiksystävää. Et voi olla paikalla, kun tyttäresi kaipaisi kipeästi äitiään. Äitisi ja isäsi joutuvat sinut hautaan saattamaan. Tulet hiipumaan vaan hiljaa pois, kaikki haaveesi on nyt poispyyhittyjä. Ihan kamalaa, ei voi käsittää.
Ihminen sopeutuu ihmeellisiin asioihin. Ainakin sitä on aikaa ajatella asioita, ja sitä arvostaa jokaista päivää, läheisiään ja pieniä asioita enemmän. Surullista on luopuminen, mutta jäljellä oleva elämä ja myös muistot tuntuvat arvokkaille, kun elämää ei ole paljoa jäljellä.
Jutun mukaan hän uskoi viimeiseen asti selviävänsä. Ajatteli positiivisesti muutenkin kaikesta. Voi olla että vasta esim pari viimeistä viikkoa tai kuukautta on uskonut että kuolee ja muuten elänyt mahd normaalisti eikä siis koko aikaa surrut.
90-luvun tiedelehdissä kirjoiteltiin paljon syövän parantamisesta. Nyt sellaiset jutut on tyystin loppuneet. Onkohan tutkimusrahat menneet oikeisiin osoitteisiin ?
Ja taas voivotellaan ja ollaan niin surullisia, kun henkilö josta ette moneen vuoteen ole kuulleet mitään ja silloinkin vain lehden tai tv:n välityksellä on kuollut.
Teillä on selvästi ollut helppo elämä jos tällainen asia näin surettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä uutinen. Sairaus ei katso ikää, ei hyvää kuntoa.
Tottakai katsoo. Älkää nyt hyvät ihmiset vetäkö läskiksi sen takia, että yksi huippu-urheilija kuoli todennäköisesti perinnölliseen syöpään, mikä on harvinainen sairaus.
Tosi idioottimainen vastaus. Ei tietenkään katso ikää niin kuin edellinen sanoi. Lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia ( niin kuin minäkin) sairastuu syöpään. Lymfoomat, leukemiat tai aivokasvaimet ei tavallisesti ole perinnöllisiä. Samoin läheskään kaikilla munasarjasyöpäpotilailla ei löydy sitä brca1 tai 2- geeniä. Ikä ei suojaa syövältä millään tapaa. Sen sijaan nämä "vanhempien ihmisten syövät" ovat nuorilla usein hyvin aggressiivisia, minkä vuoksi nuortenkin kannattaa mennä lääkäriin oireiden ilmaantuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TuliVaanMieleen kirjoitti:
90-luvun tiedelehdissä kirjoiteltiin paljon syövän parantamisesta. Nyt sellaiset jutut on tyystin loppuneet. Onkohan tutkimusrahat menneet oikeisiin osoitteisiin ?
Syöpähoidot ovat kyllä kehittyneet valtavasti sitten 90-luvun. Yhä useampi joko paranee kokonaan tai saa reilusti lisää elinaikaa hoitojen avulla. Millään rahalla ei päästä siihen tilanteeseen, että kukaan ei kuolisi syöpään.
Ahdistaa jotenkin tosi paljon tämä uutinen. Ja monen muunkin julkisuudessa olleen. Lähipiirissä myös. Tuntuu, etten selviä tästä pelosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin se elämä välillä heittelee.
Joku vetää röökiä ja viinaa eläen 88-vuotiaaksi. Toinen on tämän maan yksi kovakuntoisimpia ja taidoikkaimpia laj(e)issaan ja kuolee silti alle nelikymppisenä syöpään. Joku on maailman lempein ja epäitsekkäin ihminen ja kuolee rattijuopon alle.
Täytyy nauttia jokaisesta hetkestä, kun itsellä ja läheisillä on asiat edes suurinpiirtein hyvin.
En mä osaa.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa jotenkin tosi paljon tämä uutinen. Ja monen muunkin julkisuudessa olleen. Lähipiirissä myös. Tuntuu, etten selviä tästä pelosta.
*halaus* Sinä selviät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tää seurustellut aikasemmin jonkun mäkihyppääjän kanssa?
Veli-Matti Lindströmin
Mona-Liisalla oli selkeä miestyyppi. Tommonen söpö babyface.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TuliVaanMieleen kirjoitti:
90-luvun tiedelehdissä kirjoiteltiin paljon syövän parantamisesta. Nyt sellaiset jutut on tyystin loppuneet. Onkohan tutkimusrahat menneet oikeisiin osoitteisiin ?
Syöpähoidot ovat kyllä kehittyneet valtavasti sitten 90-luvun. Yhä useampi joko paranee kokonaan tai saa reilusti lisää elinaikaa hoitojen avulla. Millään rahalla ei päästä siihen tilanteeseen, että kukaan ei kuolisi syöpään.
Ovatko? Käsittääkseni suurin osa sytostaateista on kylläkin 50-60 -luvulta. Silloinen Yhdysvaltain lääkevirasto, muutama tutkimuslaitos ja yliopistoja päätyi lopputulokseen, että syövälle pitää tehdä jotain. Kerättiin kymmeniä tuhansia kasvinäytteitä ja aloitettiin testaaminen. Tuon valtaisen projektin lopputuloksena saatiin mm. taksolit, vinca-alkaloidit, platinat ja monet muut.
Nämä nykyiset nk. täsmälääkkeet ovat nimensä mukaisesti täsmälääkkeitä, jotka tepsivät vain johonkin tiettyyn, usein pieneen osajoukkoon jostain syöpätyypistä. Sytostaatit ovat kuitenkin edelleen se, mitä kaikki syöpäpotilaat saavat.
Jotenkaan en usko. Mielessäni on koko ajan urheiluselostukset, joissa hänen nimensä mainittiin. Joku kauhea paha olo syöksyi minuun nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä uutinen. Sairaus ei katso ikää, ei hyvää kuntoa.
Tottakai katsoo. Älkää nyt hyvät ihmiset vetäkö läskiksi sen takia, että yksi huippu-urheilija kuoli todennäköisesti perinnölliseen syöpään, mikä on harvinainen sairaus.
Kerrotko mikä syöpä periytyy? Minä en tiedä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla mielestään täysin terve ja kuulla silti lääkäriltä sairastavansa syöpää? Ja sitten hiivutaan hiljaa pois.
Vai voiko syövän tuntea, jos ei näkyvää kasvainta tai kasvaimen alueella kipua? Tai jopa nähdä? Tuntuuko imusolmukkeissa sähkötystä ja liittyykö useamman sairastuneen kertomat veren purkaumat pisteinä oikeasti syöpään?Nämä ovat niin yksilöllisiä asioita, riippuu mm. siitä mikä syöpä on kyseessä. Työkaverillani ei ollut kerrassaan mitään oireita, mutta yksi päivä hän havahtui koviin vatsakipuihin. Olivat oireita levinneestä munasarjasyövästä ja hän kuoli viikon kuluttua.
Gynekologinen perustarkastus olisi kaikilla naisilla hyvä tehdä vähintään viiden vuoden välein. Oireiden ilmaannuttua tietenkin heti. On turha tuudittautua, ettei ole mitään vakavampaa, kun ei ole oireitakaan! Älkää ihmiset säästäkö tässä.
Suositus on kylläkin se, että gynellä käytäisiin vuoden parin välein. Viiden vuoden välein on liian harvoin.
Tutkiiko se gyne sitten aina onko syöpää? Minä olen lähes 40v ja gynellä en käy oikeastaan koskaan. Papakokeessa aina silloin kun kutsu tulee.
Vierailija kirjoitti:
Viiden vuoden välein taitaa olla liian harvoin. Itse tosin kävin aina vuoden välein gynellä, ja edellisestä tarkistuksesta oli 5 kk ennen kuin levinnyt munasarjasyöpä löytyi mentyäni kipujen vuoksi uudestaan lääkäriin.
Eli tiheään gynellä käynnistä ei ollut hyötyä, kun syöpä löytyi vasta kun siitä oireilit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla mielestään täysin terve ja kuulla silti lääkäriltä sairastavansa syöpää? Ja sitten hiivutaan hiljaa pois.
Vai voiko syövän tuntea, jos ei näkyvää kasvainta tai kasvaimen alueella kipua? Tai jopa nähdä? Tuntuuko imusolmukkeissa sähkötystä ja liittyykö useamman sairastuneen kertomat veren purkaumat pisteinä oikeasti syöpään?Nämä ovat niin yksilöllisiä asioita, riippuu mm. siitä mikä syöpä on kyseessä. Työkaverillani ei ollut kerrassaan mitään oireita, mutta yksi päivä hän havahtui koviin vatsakipuihin. Olivat oireita levinneestä munasarjasyövästä ja hän kuoli viikon kuluttua.
Gynekologinen perustarkastus olisi kaikilla naisilla hyvä tehdä vähintään viiden vuoden välein. Oireiden ilmaannuttua tietenkin heti. On turha tuudittautua, ettei ole mitään vakavampaa, kun ei ole oireitakaan! Älkää ihmiset säästäkö tässä.
Suositus on kylläkin se, että gynellä käytäisiin vuoden parin välein. Viiden vuoden välein on liian harvoin.
Tutkiiko se gyne sitten aina onko syöpää? Minä olen lähes 40v ja gynellä en käy oikeastaan koskaan. Papakokeessa aina silloin kun kutsu tulee.
Ei mahdollinen syöpä ole ainoa syy käydä säännöllisesti gynekologilla, naistentauteja on monia. Sitäpaitsi noissa kunnan maksamissa papakokeissa 5v. välein ei tehdä muuta kuin otetaan se näyte. Minusta on hyvä tarkistuttaa paikat säännöllisesti, koska gyne voi huomata jotakin, mihin itse ei ole kiinnittänyt huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Voi vaan kuvitella, että millaisia ajatuksia on päässä liikkunut, kun on saanut kuulla elämää olevan edessä enää noin vuoden verran - et tule koskaan näkemään 40-vuotispäivääsi, miehesi jää tyttäresi kanssa kaksin, et tule näkemään tyttäresi 10-vuotispäivää, et ripillepääsyä, et valmistumista etkä ensimmäistä poiksystävää. Et voi olla paikalla, kun tyttäresi kaipaisi kipeästi äitiään. Äitisi ja isäsi joutuvat sinut hautaan saattamaan. Tulet hiipumaan vaan hiljaa pois, kaikki haaveesi on nyt poispyyhittyjä. Ihan kamalaa, ei voi käsittää.
Niin, tosin eikös hän saanut 3kk elinaikaa ja elikin vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiden vuoden välein taitaa olla liian harvoin. Itse tosin kävin aina vuoden välein gynellä, ja edellisestä tarkistuksesta oli 5 kk ennen kuin levinnyt munasarjasyöpä löytyi mentyäni kipujen vuoksi uudestaan lääkäriin.
Eli tiheään gynellä käynnistä ei ollut hyötyä, kun syöpä löytyi vasta kun siitä oireilit.
Niinkuin täällä on moni kirjoittanut, niin munasarjasyöpä on kavala, eikä se usein löydy rutiinitarkastuksessa, vaan esim. ultratessa. Valitettavasti kyseinen syöpä oireilee usein vasta sitten kun se on jo pitkällä. Siitä huolimatta kannattaa käydä säännöllisesti tarkistuksessa, koska aina voi löytyä jotakin muuta.
Ihminen sopeutuu ihmeellisiin asioihin. Ainakin sitä on aikaa ajatella asioita, ja sitä arvostaa jokaista päivää, läheisiään ja pieniä asioita enemmän. Surullista on luopuminen, mutta jäljellä oleva elämä ja myös muistot tuntuvat arvokkaille, kun elämää ei ole paljoa jäljellä.