Lue keskustelun säännöt.
YLE: "Maastohiihtäjä Mona-Liisa Nousiainen (ent. Malvalehto) on kuollut
30.07.2019 |
Kommentit (229)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla mielestään täysin terve ja kuulla silti lääkäriltä sairastavansa syöpää? Ja sitten hiivutaan hiljaa pois.
Vai voiko syövän tuntea, jos ei näkyvää kasvainta tai kasvaimen alueella kipua? Tai jopa nähdä? Tuntuuko imusolmukkeissa sähkötystä ja liittyykö useamman sairastuneen kertomat veren purkaumat pisteinä oikeasti syöpään?Nämä ovat niin yksilöllisiä asioita, riippuu mm. siitä mikä syöpä on kyseessä. Työkaverillani ei ollut kerrassaan mitään oireita, mutta yksi päivä hän havahtui koviin vatsakipuihin. Olivat oireita levinneestä munasarjasyövästä ja hän kuoli viikon kuluttua.
Gynekologinen perustarkastus olisi kaikilla naisilla hyvä tehdä vähintään viiden vuoden välein. Oireiden ilmaannuttua tietenkin heti. On turha tuudittautua, ettei ole mitään vakavampaa, kun ei ole oireitakaan! Älkää ihmiset säästäkö tässä.
Suositus on kylläkin se, että gynellä käytäisiin vuoden parin välein. Viiden vuoden välein on liian harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Mona-Liisalla on aivan ihanat vanhemmat, tämä jäi mieleeni kun tätä perhettä nuorena silloin tällöin tapasin. Voimia kaikille läheisille!
No ainakin eli lapsuutta myöten täydellistä elämää (menestyi kaikessa mihin ryhtyi, oli puoliso, lapsi, omakotitalo jne) koko elinaikansa.
Viiden vuoden välein taitaa olla liian harvoin. Itse tosin kävin aina vuoden välein gynellä, ja edellisestä tarkistuksesta oli 5 kk ennen kuin levinnyt munasarjasyöpä löytyi mentyäni kipujen vuoksi uudestaan lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viiden vuoden välein taitaa olla liian harvoin. Itse tosin kävin aina vuoden välein gynellä, ja edellisestä tarkistuksesta oli 5 kk ennen kuin levinnyt munasarjasyöpä löytyi mentyäni kipujen vuoksi uudestaan lääkäriin.
Tämä siis vastauksena sille, joka suositteli gynen käyntiä viiden vuoden välein.
Näin se elämä välillä heittelee.
Joku vetää röökiä ja viinaa eläen 88-vuotiaaksi. Toinen on tämän maan yksi kovakuntoisimpia ja taidoikkaimpia laj(e)issaan ja kuolee silti alle nelikymppisenä syöpään. Joku on maailman lempein ja epäitsekkäin ihminen ja kuolee rattijuopon alle.
Täytyy nauttia jokaisesta hetkestä, kun itsellä ja läheisillä on asiat edes suurinpiirtein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä uutinen. Sairaus ei katso ikää, ei hyvää kuntoa.
Tottakai katsoo. Älkää nyt hyvät ihmiset vetäkö läskiksi sen takia, että yksi huippu-urheilija kuoli todennäköisesti perinnölliseen syöpään, mikä on harvinainen sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää lääkärinä näissä lehtijutuissa suuresti, että jollekin annetaan esim. 3kk elinaikaa. Kun itse olen koulutuksen aikana oppinut, että mitään tällaisia henkilökohtaisia ennusteita ei anneta eikä etenkään viikon tai kuukauden tarkkuudella. Yksilölliset erot taudin etenemisessä, lääkevasteessa, sivuvaikutuksissa, vastustuskyvyssä, tulehduksissa ym. on niin isot. Toki on tilastollisia todennäköisyyksiä ja toki tiedetään ne huonoennusteiset syöpätyypit ja tiedetään, että laajasti metastasoineessa taudissa elinaikaa voi olla joskus hyvin vähän. Lopun lähestymisen kyllä myös yleensä näkee, eli kun alkaa olla päiviä enää jäljellä. Mutta että menisin jollekin vaikkapa rintasyöpäpotilaalle sanomaan, että sinun ennusteesi on nyt 6kk, niin olisihan se nyt tosi omituista ja lannistavaa, voipa jollakin toimia jopa itseään toteuttavana ennusteena, että kun lääkärikin sanoi, että elän puoli vuotta niin tässä se nyt on, annetaan periksi. Minun kuuluu kuolla nyt.
Kukaan ei "anna elinaikaa", vaan ennusteen elinajasta. Se perustuu juurikin todennäköisyyksiin ja hoitavan lääkärin kokemukseen, eikä kukaan varmasti kuvittele että se on varma tieto. Se on ennuste, arvio, ja elinaika voi olla sitä lyhyempi tai pidempi. Joskus hyvinkin paljon lyhyempi tai pidempi, mutta useimmiten sinne päin.
Ihmisillä on useimmiten tarve tietää, mihin varautua ja valmistella myös läheisiään. En usko tuohon, että arvio jäljellä olevasta ajasta johtaisi siihen että päättää kuolla ennustetussa ajassa. Tai jos joku päättää, niin se on varmaan hyvä päätös hänelle. Hän ei halua pitkittää vääjäämätöntä. Toiset taas päättävät yrittää elää pitkästi yli ennusteen vaikka sisulla. Onnistuu tai ei, mutta hyvä niinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä uutinen. Sairaus ei katso ikää, ei hyvää kuntoa.
Tottakai katsoo. Älkää nyt hyvät ihmiset vetäkö läskiksi sen takia, että yksi huippu-urheilija kuoli todennäköisesti perinnölliseen syöpään, mikä on harvinainen sairaus.
Mistäs sinä sen syövän perinnöllisyysen todennäköiseksi tiedät?
Onko jo selvinnyt, mikä syöpä oli kyseessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään rutiinikäynti ei estä sairastumista, vaikka siellä kävisi joka kuukausi. Asianmukaisissa seulonnoissa on syytä käydä, ja tutkimuksissa jos on oireita. Oireettomien naisten gyn. rutiinitutkimukset eivät mitenkään ole vähentäneet syöpään kuolleisuutta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä uutinen. Sairaus ei katso ikää, ei hyvää kuntoa.
Tottakai katsoo. Älkää nyt hyvät ihmiset vetäkö läskiksi sen takia, että yksi huippu-urheilija kuoli todennäköisesti perinnölliseen syöpään, mikä on harvinainen sairaus.
Mistäs sinä sen syövän perinnöllisyysen todennäköiseksi tiedät?
Siitä kun kuoli noin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä uutinen. Sairaus ei katso ikää, ei hyvää kuntoa.
Tottakai katsoo. Älkää nyt hyvät ihmiset vetäkö läskiksi sen takia, että yksi huippu-urheilija kuoli todennäköisesti perinnölliseen syöpään, mikä on harvinainen sairaus.
Mistäs sinä sen syövän perinnöllisyysen todennäköiseksi tiedät?
Siitä kun kuoli noin nuorena.
Munasarjasyöpä voi olla perinnöllinen tai ei, aggressiivinen tai ei. Molempiin voi jo nuorena sairastua. Itsekin sairastuin 34v aggressiiviseen mutta ei-perinnölliseen munasarjasyöpään. Ihme kyllä on pysynyt nyt poissa jo 3 vuotta. Se on todella vaikea tunnistaa ajoissa, koska oireet muistuttavat suolistovaivoja ja lääkärit eivät tietenkään usko, että nuorena voi sairastua.
Kotkan sairaalassa makasi tuttuni vieressä hoitoja saamassa. Ikävä tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää lääkärinä näissä lehtijutuissa suuresti, että jollekin annetaan esim. 3kk elinaikaa. Kun itse olen koulutuksen aikana oppinut, että mitään tällaisia henkilökohtaisia ennusteita ei anneta eikä etenkään viikon tai kuukauden tarkkuudella. Yksilölliset erot taudin etenemisessä, lääkevasteessa, sivuvaikutuksissa, vastustuskyvyssä, tulehduksissa ym. on niin isot. Toki on tilastollisia todennäköisyyksiä ja toki tiedetään ne huonoennusteiset syöpätyypit ja tiedetään, että laajasti metastasoineessa taudissa elinaikaa voi olla joskus hyvin vähän. Lopun lähestymisen kyllä myös yleensä näkee, eli kun alkaa olla päiviä enää jäljellä. Mutta että menisin jollekin vaikkapa rintasyöpäpotilaalle sanomaan, että sinun ennusteesi on nyt 6kk, niin olisihan se nyt tosi omituista ja lannistavaa, voipa jollakin toimia jopa itseään toteuttavana ennusteena, että kun lääkärikin sanoi, että elän puoli vuotta niin tässä se nyt on, annetaan periksi. Minun kuuluu kuolla nyt.
Niin, sinä vedät tätä nykykoulukunnan linjaa, että ihmiselle ei uskalleta sanoa, että se kuolee. Mietipä niin päin, että itselläsi olisi kuolemaan johtava sairaus, ja kokenut lääkäri näkisi tuloksistasi, että sinä elät enää viikkoja. Ei kuitenkaan vastaisi sinulle kuin epämääräistä muminaa ja näin eläiset lyhyttä loppueelämääsi tietämättä, että tulet kuolemaan vain viikkojen päästä. Sitten kun olisit suunnilleen koomaan vajoamassa, niin joku heittäisi, että muuten huonosti menee,
Veikkaanpa, että valtaosa haluaa tietää edes jonkinlaisen ENNUSTEEN, koska jos se on huono, niin ehtii edes hyvästit ihmisille jättää, vielä matkustaa johonkin, tehdä haluamiaan asioita tms.
Lähiomaiseni on kuolemassa syöpään. Kyllä hänelle on sanottu, että hän tähän kuolee, varsinkin kun kaikki hoidotkin on jo lopetettu. Mutta minkäänlaista ennustetta elinajasta ei ole annettu.
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin, että sairastuneet ja heidän omaisensa kertoisivat, miltä syöpä tuntuu. Että syövän oppisi tuntemaan ja tiedostamaan aiemmin, jos mahdollista. Haluaisin tietoa ja vertaistukea. Julkisuuden ihmisille on suotava yksityisyys, mutta arvostan, että he julkisuuden kautta myös auttavat meitä muita kokemaan elämää enemmän kuin mitä vain oman elämämme kautta ehtisimme omaksua.
Monan kohdalla ei olisi voinut tehdä mitään töihin. Jatkuvassa lääkärin seurannassa ja kokeita otettu pitkin viimeisen kilpailuiden. Mitään ei löytynyt kuin ennen lopullista tuomiota. Eli ei ole antaa vinkkejä tai fiiliksiä, lääkärikään kun ei voinut auttaa.
Voi vaan kuvitella, että millaisia ajatuksia on päässä liikkunut, kun on saanut kuulla elämää olevan edessä enää noin vuoden verran - et tule koskaan näkemään 40-vuotispäivääsi, miehesi jää tyttäresi kanssa kaksin, et tule näkemään tyttäresi 10-vuotispäivää, et ripillepääsyä, et valmistumista etkä ensimmäistä poiksystävää. Et voi olla paikalla, kun tyttäresi kaipaisi kipeästi äitiään. Äitisi ja isäsi joutuvat sinut hautaan saattamaan. Tulet hiipumaan vaan hiljaa pois, kaikki haaveesi on nyt poispyyhittyjä. Ihan kamalaa, ei voi käsittää.
Vierailija kirjoitti:
Voi vaan kuvitella, että millaisia ajatuksia on päässä liikkunut, kun on saanut kuulla elämää olevan edessä enää noin vuoden verran - et tule koskaan näkemään 40-vuotispäivääsi, miehesi jää tyttäresi kanssa kaksin, et tule näkemään tyttäresi 10-vuotispäivää, et ripillepääsyä, et valmistumista etkä ensimmäistä poiksystävää. Et voi olla paikalla, kun tyttäresi kaipaisi kipeästi äitiään. Äitisi ja isäsi joutuvat sinut hautaan saattamaan. Tulet hiipumaan vaan hiljaa pois, kaikki haaveesi on nyt poispyyhittyjä. Ihan kamalaa, ei voi käsittää.
Elämä on julmaa kyllä. Pitäisi elää aina hetkessä ja tässä päivässä ja arvostaa sitä että on nyt terve. Tavata ystäviä ja lähiomaisiaan ja kertoa että välittää heistä
Luitko ollenkaan kommenttiani kunnolla? Niinkuin jo kirjoitin, niin työkaverini kävi vuosittain gynekologilla. Munasarjasyöpä on siitä kavala ettei se välttämättä löydy rutiinitarkastuksessa. Se että suositat käyntiä gynellä vähintään viiden vuoden välein, on väärin. Ehdottamasti jokaisen pitäisi käydä tuota useammin ja varsinkin kun ikää tulee lisää.