Uupuneita opettajia linjoilla?

Onko täällä opettajaa, joka on opettanut tai opettaa yhdistelmäluokkaa tyyliin 1-3 luokka? Kiinnostaisi kuulla, miten koette tuon työn. Millaisia haasteita siihen mielestänne liittyy, entä millaisia hyviä puolia?

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli tarkoitettu opettajille. Antakaa meidän keskustella. Menkää muut (opettajuudesta tietämättömät huutelijat) pois!

On hyvä katsoa oman kuplansa ulkopuolelle. Se voi avata silmiä monella tavalla, jos itse haluaa kehittyä. Vertaistukeen liittyvät keskustelut kannattaa avata sellaisessa foorumissa, jossa on vain opettajia. Jos lähettelee iltamyöhään Wilma-viestejä, se johtaa siihen, että joiltakin vanhemmilta tulee varmasti viestejä myös takaisin iltamyöhään. Tässäkin voi omaa työtään organisoida. Tekee  vanhemmille selväksi jo lukuvuoden alkaessa, mihin aikaan päivystää Wilmaa ja mihin aikaan päivästä vanhemmille lähetetään sen kautta tietoa. Olen opettaja.

Kuinkahan moni tässä ketjussa on ylipäätään opettaja? Ymmärrän kyllä väsymyksen ja uupumuksen loman alkaessa mutta jos nyt ei ole palautunut edes sen vertaa, että pieni kipinä polttelisi sisällä, niin sitten on oikeasti aika vaihtaa alaa.

Olen ollut aineenopettajana nyt 22 vuotta ja haikeudella muistelen urani alkuvuosia, jolloin ei ollut samanlaista sääntöviidakkoa ja vastuun penämistä, mitä nykyään. On jotenkin huvittavaa, että 15-vuotias voi tulla itsenäisesti kouluun mutta jos hän jää yksin ilman aikuisen katsekontaktia edes minuutiksi, on tapahtunut vakava laiminlyönti ja virkavirhe. Eikä siitä valita vain esimies vaan se 15-vuotias vanhempineen myös täysin huolimatta siitä, että samainen 15v viettää perjantai-illat kaduilla kaukana kodista ja vanhemmista.

Tämä aikakausi on kaksinaismoralismin aikakausi. Mikä on sallittua muualla yhteiskunnassa, ei olekaan sallittua koulussa. Aina on jonkun pää pölkyllä, ikinä ei voida todeta, että olipas kakka tuuri.

Olen tehnyt muita töitä urani alussa, ja vaikka jokaisessa työssä on ne omat haasteensa, pidän silti opettajan työtä henkisesti hyvin raskaana. On olemassa aloja, jotka ovat varmasti henkisesti raskaampiakin, mutta esimerkiksi mielisairaanhoitaja on valinnut uran mielisairaiden parissa ja on saanut siihen koulutuksen, lasten syöpäosaston henkilökunta on myös valinnut ja kouluttautunut työhönsä. Opettaja valitsee opettamisen mutta onkin yllättäen tekemisissä niiden tulevien poliitikkojen, murhaajien, hyväksikäyttäjien, rikollisliigan pomojen ja yritysjohtajien kanssa. Käytännössä koulutuksessa ei käsitellä, miten tulla toimeen tällaisten ihmisten kanssa, koska pääpaino on siinä opettamisessa, mutta tosiasiassa jokainen päivä nostaa esiin haasteita siitä, miten käsitellä erilaisten ihmisten erilaisia ongelmia. Mukavan lisän tuo ne vanhemmat, jotka ovat kasvattaneet nämä tulevat poliitikot ja murhaajat ja joilla on hyvin selkeä näkemys siitä, miten heidän lastaan voi kohdella ja miten häntä kuuluu opettaa. Harva vanhempi tulee kertomaan syöpälääkärille, miten sitä potilasta pitää hoitaa mutta en taida tuntea yhtäkään vanhempaa, jolla ei olisi näkemystä siitä, miten koulun pitäisi hänen lastaan opettaa.

Sääntöviidakko ja oppilasaineksen haasteellisuus tekee työstä raskaan. Kun yrität estää oppilaslaumaa polttamasta koulun roskakatosta ja saat palkaksi syytteen siitä, että sanoit lapsille rumasti ja kehtasit tarttua jopa yhtä kädestä, saa aikaan erittäin suuren toivottomuuden ja uupumuksen ihmiskuntaa kohtaan. Mitä väliä, vaikka loppupeleissä et saa edes varoitusta. Olet kuukausia puinut asiaa oppilaiden, vanhempien, liiton lakimiehen, rehtorin, opetuspäällikön ja poliisin kanssa. Ja samalla yrittänyt hoitaa sen työsi, jossa pitää olla koko ajan varovaisempi, ettei vain tee uutta virhettä. Parhaiten pärjää, kun kääntää pään pois ja ihmettelee, miten se roskakatos noin vain tyhjästä syttyi. Nämä opettajat eivät uuvu, kun osaavat luovia kaksinaismoralistisessa yhteiskunnassamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin ymmärrän täysin ap:ta ja muita stressaantuneita opettajia. Ensimmäisen harjoittelun ja muutaman sijaisuuden jälkeen päätin, ettei minusta ainakaan (aineen)opettajaa tule, ja lähdin kieliopintojen pohjalta yksityiselle puolelle konsultiksi. Juu, on meilläkin kiireellisiä projekteja, mutta silti kukaan ei odota minun tekevän varsinaisen työajan ulkopuolella töitä (töitä on ylipäänsä mahdollista paahtaa kovempaa vauhtia työajan puitteissa, toisin kuin opettajilla), palkka on huomattavasti parempi, etätöihin ja joustoon on hyvät mahdollisuudet, ja minulla on työrauha hyvässä työyhteisössä. Ah. Kaveripiirissäni on paljon opettajia, ja vain kaksi on saanut vakiviran oltuaan jo useamman vuoden valmistunut, ainakin yksi on täysin ylityöllistetty ja huolestuttavan stressaantunut. Opettajilla on usein oikeasti todella rankkaa ja toisin väittävät eivät yleensä ole työtä päivääkään itse kokeilleet.

Ei opettajaltakaan vaadita työntekoa varsinaisen työajan ulkopuolella. Opettajilla on puutteellinen taito laskea työaikansa. Se, että istut koululla sen pakollisen 5tuntia, ei tarkoita ettäkö illaksi jättämäsi kokeet olisi työntekoa työajan ulkopuolella. 

Teoriassa ehkä ei vaadita. Käytännössä se kahdeksan tuntia päivässä, josta osa tapahtuu illalla kotona, ei riitä niiden kokeiden ja aineiden läpikäyntiin ja tuntisuunnitteluun, mitä nyt vaikka äidinkielenopettajia olen seurannut. Onneksi minun ei tarvitse, edelleen en ole silti ylenkatsomassa niitä jotka kutsumussyistä kuitenkin alan valitsivat mutta rasittuvat. Suurin osa stressistä johtuu työn ja hallinnon muutoksista, jotka tulevat korkeammilta tahoilta ja jatkuvasti, on ihan totta että kaikkien työ nykyään muuttuu ja itseään pitää kehittää mutta onhan nuo vaatimukset opettajien kohdalla paljon keskivertoa kovemmat.

Monet nykyvanhemmista ovat myös järkyttävän vaativia, jopa törkeitä, opettajia kohtaan eikä heillä ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä opettajan työhön kuuluu ja mitä ei. Tuttuni esimerkiksi sai huutopuheluja vanhemmilta asiasta, jotka liittyvät koulun organisaatiomuutoksiin ja joihin hänellä ei ole minkäänlaista sananvaltaa. Enpä osaa kuvitella tilannetta, jossa minun työssäni ensinnäkin odotettaisiin, että vastaan asiakkaiden puheluihin työajan ulkopuolella (ja näin on opettajilla, jotta saadaan tieto esim. oppilaiden sairastapauksista), ja että sitten jos soittoon vastaisin, saisin vastaan täyttä huutoa... 

Olisiko niin, että monet ovat alun perin hakeutuneet alalle yleisen mielikuvan perusteella, että opettajan työssä pääsisi helpommalla. Opetusvelvollisuus parisenkymmentä tuntia viikossa, piiiitkä kesäloma, syys- ja joululomat välissä. Laiskan ihmisen unelma. Ja sen kolme tonnia palkkaa tästä kaikesta. Ai että. 

Todellisuus voikin sitten yllättää. Ne pitkät lomat ja lyhyet opetuspäivät kompensoituvat pitkillä päivillä kokeita korjatessa ja tunteja suunnitellessa. Loppupeleissä vuositasolla työn määrä ja kuormittavuus on samaa luokkaa, kuin muillakin korkeakouluttautuneilla keskitason palkansaajilla. Sitä luuli pääsevänsä vähemmällä, muttei se niin mennytkään. Pettymys on suuri. Työn kuormittavuus on suurempaa, kuin siitä saadut edut. Pettymys purkautuu valituksella, kuten tässä ketjussa näkee. 

Toisilla aloilla suhtautuminen työhön on ehkä vähän toinen, kun tiedetään, että joka tapauksessa viikottain työmäärä on sen 40h/vko ja kesälomaa sen neljä-viisi viikkoa ja se ei helpotu. 

Uskon, että opettajan työ on todella kuormittavaa. Tarkoitukseni ei ole vähätellä opettajan työn vaikeutta. Halusin joskus opettajaksi, mutta mietin ja punnitsin työn etuja ja haittoja ja päädyin toiselle alalle. Pitkät lomat eivät kuitenkaan houkutelleet tarpeeksi, jotta 9 kuukauden rankkuus kompensoituisi sillä. Elämä on liian lyhyt siihen, että 3/4 vuodesta on paskaa, jotta 1/4 olisi mukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos opettaja on 5-6 tuntia koululla, ei se ole täysi työpäivä ja kotona tehtävä työ ei ole näin ylimääräistä työtä.

Siis vaikka sitä työtä olisi kuinka paljon vielä kotona, se ei "ole näin ylimääräistä työtä" koska olit 5-6 tuntia koululla? Täysin aukoton logiikka...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos opettaja on 5-6 tuntia koululla, ei se ole täysi työpäivä ja kotona tehtävä työ ei ole näin ylimääräistä työtä.

Siis vaikka sitä työtä olisi kuinka paljon vielä kotona, se ei "ole näin ylimääräistä työtä" koska olit 5-6 tuntia koululla? Täysin aukoton logiikka...

2-3 tuntia töitä kotona tekisi tuossa tapauksessa täyden päivän. Meneekö joka päivä yli?

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni tässä ketjussa on ylipäätään opettaja? Ymmärrän kyllä väsymyksen ja uupumuksen loman alkaessa mutta jos nyt ei ole palautunut edes sen vertaa, että pieni kipinä polttelisi sisällä, niin sitten on oikeasti aika vaihtaa alaa.

Olen ollut aineenopettajana nyt 22 vuotta ja haikeudella muistelen urani alkuvuosia, jolloin ei ollut samanlaista sääntöviidakkoa ja vastuun penämistä, mitä nykyään. On jotenkin huvittavaa, että 15-vuotias voi tulla itsenäisesti kouluun mutta jos hän jää yksin ilman aikuisen katsekontaktia edes minuutiksi, on tapahtunut vakava laiminlyönti ja virkavirhe. Eikä siitä valita vain esimies vaan se 15-vuotias vanhempineen myös täysin huolimatta siitä, että samainen 15v viettää perjantai-illat kaduilla kaukana kodista ja vanhemmista.

Tämä aikakausi on kaksinaismoralismin aikakausi. Mikä on sallittua muualla yhteiskunnassa, ei olekaan sallittua koulussa. Aina on jonkun pää pölkyllä, ikinä ei voida todeta, että olipas kakka tuuri.

Olen tehnyt muita töitä urani alussa, ja vaikka jokaisessa työssä on ne omat haasteensa, pidän silti opettajan työtä henkisesti hyvin raskaana. On olemassa aloja, jotka ovat varmasti henkisesti raskaampiakin, mutta esimerkiksi mielisairaanhoitaja on valinnut uran mielisairaiden parissa ja on saanut siihen koulutuksen, lasten syöpäosaston henkilökunta on myös valinnut ja kouluttautunut työhönsä. Opettaja valitsee opettamisen mutta onkin yllättäen tekemisissä niiden tulevien poliitikkojen, murhaajien, hyväksikäyttäjien, rikollisliigan pomojen ja yritysjohtajien kanssa. Käytännössä koulutuksessa ei käsitellä, miten tulla toimeen tällaisten ihmisten kanssa, koska pääpaino on siinä opettamisessa, mutta tosiasiassa jokainen päivä nostaa esiin haasteita siitä, miten käsitellä erilaisten ihmisten erilaisia ongelmia. Mukavan lisän tuo ne vanhemmat, jotka ovat kasvattaneet nämä tulevat poliitikot ja murhaajat ja joilla on hyvin selkeä näkemys siitä, miten heidän lastaan voi kohdella ja miten häntä kuuluu opettaa. Harva vanhempi tulee kertomaan syöpälääkärille, miten sitä potilasta pitää hoitaa mutta en taida tuntea yhtäkään vanhempaa, jolla ei olisi näkemystä siitä, miten koulun pitäisi hänen lastaan opettaa.

Sääntöviidakko ja oppilasaineksen haasteellisuus tekee työstä raskaan. Kun yrität estää oppilaslaumaa polttamasta koulun roskakatosta ja saat palkaksi syytteen siitä, että sanoit lapsille rumasti ja kehtasit tarttua jopa yhtä kädestä, saa aikaan erittäin suuren toivottomuuden ja uupumuksen ihmiskuntaa kohtaan. Mitä väliä, vaikka loppupeleissä et saa edes varoitusta. Olet kuukausia puinut asiaa oppilaiden, vanhempien, liiton lakimiehen, rehtorin, opetuspäällikön ja poliisin kanssa. Ja samalla yrittänyt hoitaa sen työsi, jossa pitää olla koko ajan varovaisempi, ettei vain tee uutta virhettä. Parhaiten pärjää, kun kääntää pään pois ja ihmettelee, miten se roskakatos noin vain tyhjästä syttyi. Nämä opettajat eivät uuvu, kun osaavat luovia kaksinaismoralistisessa yhteiskunnassamme.

Lohduttaako sinua ollenkaan, että samanlaista se on muuallakin. Valmistuin mielisairaanhoitajaksi 37 vuotta sitten (nykyäänhän ei ole enää mielisairaanhoitajan ammattia olemassakaan). Sain myös nuorena ensimäisen lapseni. Työ oli siinä mielin helppoa, että sai keskittyä potilaisiin. Rapsat kirjoitettiin käsin ja ne oli myös helppo lukea. Kirjattiin ylös vain hoitokertomukset ja hoitosuunnitelmat. Työ oli selkeää ja tiedettiin, mitä työhön kuului. 

Lapseni meni kouluun ja kävi koulunsa niin, että reissarissa oli joskus jotain asiaa. Koulu hoisi osuutensa, me vanhempina omamme.

Opiskelin sitten psyk. sh.ksi. Edelleen työ oli selkeää ja työnjako selvä. Olin vastuussa lääkehoidosta ja kouluttauduin psykoterapiaan ja perheterapiaan.

Nyt on tilanne se, että iltatähteni on koulussa. Vapaa-aikana luen wilmaviestejä illalla jopa klo 22.00 ja kaivan illalla jostain punaisia vaatteita, joista voi leikellä kangasta kodin ja koulun yhteistyötä lisäävään askarteluprojektiin ja välillä juoksen hakemassa pajun oksia samanlaisiin projekteihin. Täytän kyselykaavakkeita ja käyn vanhempainvarteissa yms.

Samaan aikaan töissä työnkuva ei olekkaan enää niin selkeä. Käyn jakamassa lääkkeet ja lähden pesemään vessanpönttöä samaan aikaan kun psykoottinen potilas uhkailee väkivallalla. Mutta häntä ei saa enää laittaa erkkaan, kun ne ihmisoikeudet. Yritän ehtiä raporttia kirjoittaa jossain välissä, mutta kone takkuaa ja ohjelma on hidas. Ja ei enää riitä, että kirjoitan raportin, vaan nykyään on lisätty kymmeniä uusia suunnitelmia, mitä pitää kirjata. 

Omaiset tuntuvat tietävän oikeutensa erittäin hyvin ja tulevat tapaamaan omaistaan ja huutavat naama punaisena ja uhkailevat ja kysyvät nimeä ja osoitetta ja puivat nyrkkiä. Puhelintiedot on pitänyt laittaa salaiseksi omaisten väkivallan uhkan vuoksi.

Kaikkea sellaista. Minäkin kouluttauduin aikoinaan mielisairaanhoitajaksi ja psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Tiesin, mikä toimenkuvani on. Nykyään siihen lisäksi pesen vessanpönttöjä ja pesen pyykkiä ja keitän kaurapuuroa ja otan välillä turpaan ja talvella saatan kipaista kolaamaan pihaa.

Mutta en siis väheksy teidän opettajien työn raskautta. Mutta halusin vain tällä kertoa, että on muissakin töissä työnkuva muuttunut. Lisäksi kun on eri-ikäisiä lapsia, on vanhempana olokin muuttunut. Esikoisen aikaan lapsi kävi koulun ja koulu hoisi opetuksen. Nyt kuopuksen aikaan vanhemman pitää huolehtia opetuksesta lähtien niin monesta asiasta ja muistaa niin moni asia ja etsiä sieltä wilmatulvasta ne tärkeimmät ja pelätä koko ajan, ettei opettaja tee lasua, jos joku asia kiireessä ja väsymyksessä unohtuu.

Stressaantuneita ja väsyneitä muutkin ovat ja siksi ehkä joitain ärsyttää opettajien korostaminen, kuinka uupuneita juuri he ovat ja juuri heidän työnsä on muuttunut raskaammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos opettaja on 5-6 tuntia koululla, ei se ole täysi työpäivä ja kotona tehtävä työ ei ole näin ylimääräistä työtä.

Siis vaikka sitä työtä olisi kuinka paljon vielä kotona, se ei "ole näin ylimääräistä työtä" koska olit 5-6 tuntia koululla? Täysin aukoton logiikka...

Ihan käsittämätöntä, että osa täällä kommentoivista laskee iltaisin tehtävät työt ylityöksi, vaikka työtuntien määrä olisi ollut päivällä noin 5 tuntia. Ei voi muuta sanoa kuin että toivottavasti nämä eivät opeta oppilaille matematiikkaa koulussa. Opettajana olen nähnyt, että lukuvuosiin sijoittuu todella kuormittavia ajanjaksoja, joihin kasautuu iso määrä töitä, mutta ei niitä ole koko ajan eikä koulu ole ainoa paikka, jossa näin tapahtuu. IT-alaa läheltä nähneenä vaikuttaa siltä, että työstään valittavat opettajat, jotka eivät pitkän lomankaan aikana palaudu työstään, olisivat sillä alalla burnoutissa viikossa. Nykyajan työelämä on monella alalla sellaista, että töitä kyllä löytyy 24/7, jos itse tähän lähtee eikä kehitä omia työskentelytapojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos opettaja on 5-6 tuntia koululla, ei se ole täysi työpäivä ja kotona tehtävä työ ei ole näin ylimääräistä työtä.

Siis vaikka sitä työtä olisi kuinka paljon vielä kotona, se ei "ole näin ylimääräistä työtä" koska olit 5-6 tuntia koululla? Täysin aukoton logiikka...

2-3 tuntia töitä kotona tekisi tuossa tapauksessa täyden päivän. Meneekö joka päivä yli?

En puhu kaikkien opettajien puolesta, mutta joka päivä teen muutakin työtä kuin pelkät oppitunnit. Katselen juuri tulevaa lukujärjestystäni ja esim. maanantai on 8-16 niin, että 8-14.30 on opetusta ja 14.30-16.00 suunnittelua ja palaveria. Tämän jälkeen on tehtävä seuraavan päivän tunnit. Tiistaina minulla on opetusta klo 8-14.30. Jokaisen päivän jälkeen menee noin 40-60 minuuttia oppitunnin merkintöjen kirjaamiseen, viestien lukemiseen ja lähettämiseen ja huolenaiheiden kirjaamiseen. Jokaista tuntia ei onneksi tarvitse suunnitella huolella, minulla on yli 20 vuotta kokemusta opettajana, joten esim. seiskaluokkien tunnnit suunnittelen usein rutiinilla vartissa tai enintään puolessatunnissa - ellei luokka ole haastava, jolloin tähän meneekin sitten enemmän aikaa. Ysien ja lukion tunteja suunnittelen kauemmin - tunnista jopa kolmeen tuntiin. Erityisesti kurssin alussa menee paljon aikaa suunnittelutyöhön. Kurssin loppupuolella taas sitten aikaa menee korjaustyöhön.

Käytännössä teen oppitunnit ja olen koululla opetuksen jälkeen vielä 1-2 tuntia. Sitten tulen kotiin ja hoidan lasteni ruokkimiset ja harrastuskuskaukset ja aloitan iltatyöt noin klo 20 ja jatkan usein klo 23:een asti. Jos opetusta on ollut sinä päivänä vähän, (lyhin päivä tulevassa lukujärjestyksessäni on torstai, jolloin opetusta on vain neljä tuntia) saan hoidettua kaikki työt koululla. Kokeita, esseitä ja projektitöitä korjaan viikonloppuisin ja esim. syyslomalle, joululomalle ja talvilomalle jätän aina isoimmat urakat. Käytännössä, jos opetustunteja on 27h/vko, niin kaikkeen muuhun eli suunnitteluun, korjaukseen, palavereihin, vanhempainvartteihin ja vanhempainiltoihin menee viikossa vähintään saman verran.

Toisaalta nytkin vietän yhdeksän viikkoa kesälomaa menemättä kertaakaan sinä aikana koululle. Koen tehneeni lukuvuoden aikana aivan tarpeeksi ja ansainneeni kesälomani. Sen ansiosta jaksan taas uuden lukuvuoden aherruksen.

Eikös teillä opettajilla ole käytössä opetussuunnitelma mikä määrittelee oppituntien sisällön? Jostain kumman syystä se pyörä pitää joka ilta keksiä kotona uudestaan. Voisi kuvitella että vaikkapa kymmenen vuotta opettajana toiminut osaa jo hoitaa nämä tuntisisällöt suurinpiirtein unissaan. Vai onko matematiikka muuttunut jotenkin oleellisesti kesälomien aikana, tai kenties historia kirjoitettu uudestaan?

Kokeita on ilmeisesti joka päivä.

On ihan opettajan oma valinta, miten sen työpäivänsä järjestää. Opetukseen menee se 4-6 tuntia päivässä, sen lisäksi on sitten sitä tuntien suunnittelua, kokeiden korjaamista, wilma-viestejä ym. Jos lähtee tuntien päätyttyä kaupan ja päiväkodin kautta kotiin, tietää se tietysti iltatöitä. Mun opettajaystävä on tehnyt aina, myös lasten ollessa pieniä niin, että on koululla joka päivä 8-15 tai 16. Vaikka tunnit alkaisivat klo 9 ja päättyisivät 12. Hän tekee koululla työnsä, myös ne wilma-viestit, ja illat ja viikonloput jää vapaaksi perheelle. Myös moni meidän lasten opettajista on sanonut, että ei välttämättä lue wilmaa illalla ja osa on hyvin tarkkoja siitä, ettei anna puhelinnumeroaan vanhemmille. Jos on kiireellistä asiaa, soitetaan koululle ja jätetään soittopyyntö. Lapsen sairastumiset ilmoitetaan nykyään Wilman kautta, sitäkään varten ei tarvitse päivystää ja vastata puheluihin illalla tai aikaisin aamulla. Ennen tuntien alkua voi tarkistaa wilmasta, kuka on kipeä.

Työelämästä saa tehtyä niin vaikeaa, kuin siitä haluaa tehdä. Ei liity sinänsä opettajan työhön, mutta aiheeseen: mua huvittaa yksi sukulainen, joka on pyrkinyt esimiesasemaan vuosikaudet. Nyt kun hän on esimies, välittää jatkuvasti miten raskasta on, kun puhelin soi vapaa-ajallakin kun työntekijät ilmoittavat sairastumisestaan. Ei sitten tullut mieleen siitä esimiehen työstä haaveillessa, että työhön kuuluu myös tämä? Miten muuten töissä osattaisiin järjestää työvuoroja tai sijaisia, jos esimies ei tiedä sairauslomasta? Kaikilla työpaikoilla ei riitä, että sairastumisesta ilmoitetaan vasta aamulla kun työt alkaisivat. Ja siitähän esimiehelle maksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikös teillä opettajilla ole käytössä opetussuunnitelma mikä määrittelee oppituntien sisällön? Jostain kumman syystä se pyörä pitää joka ilta keksiä kotona uudestaan. Voisi kuvitella että vaikkapa kymmenen vuotta opettajana toiminut osaa jo hoitaa nämä tuntisisällöt suurinpiirtein unissaan. Vai onko matematiikka muuttunut jotenkin oleellisesti kesälomien aikana, tai kenties historia kirjoitettu uudestaan?

Kokeita on ilmeisesti joka päivä.

Tästä keskustelusta olen noukkinut muutaman asian, mitä opettajat korostavat ja miksi heidän työ on raskasta

-ovat joutuneet opettelemaan pilvipalvelun

-menee tuntikausia keksiä huoliasioita ja kirjata niitä johonkin (wilmaan?)

-joka päivä korjataan kokeita ja esseitä

-joka päivä pitää suunnitella seuraavan päivän tunnit (katsoin oman koululaiseni viime vuoden lukujärjestyksen esimerkiksipäivä 3lk. Matematiikka, liikunta, äidinkieli). Eli menee illalla monta tuntia suunnitella seuraavan päivän tunteja. Äidinkieli, liikunta, matematiikka.

Otan edelleen tuon esimerkkipäivän. Koulua on 3 tuntia. Siihen tehdään kotona 9 tuntia lisätöitä miettimällä huolenaiheita, kirjaamalla niitä, opettelemalla pilvipalvelua, korjaamalla läjä kokeita ja esseitä ja suunnittelemalla seuraavan päivän äidinkielen tuntia, matematiikan tuntia, liikunnan tuntia, musiikin tuntia.

Ei ihme, että on vielä elokuun alussa ihan rätti poikki loman jälkeen tuollaisen urakan jälkeen. Kun ei edes iltatyökorvauksia saa, eikä yötyökorvauksia, jos klo 23.00 kirjaa vielä wilmaan niitä huolenaiheita lapsista

Vierailija kirjoitti:

Nyt on tilanne se, että iltatähteni on koulussa. Vapaa-aikana luen wilmaviestejä illalla jopa klo 22.00 ja kaivan illalla jostain punaisia vaatteita, joista voi leikellä kangasta kodin ja koulun yhteistyötä lisäävään askarteluprojektiin ja välillä juoksen hakemassa pajun oksia samanlaisiin projekteihin. Täytän kyselykaavakkeita ja käyn vanhempainvarteissa yms.

Tuotahan se voisi olla, jollen olisi patalaiska yh-iskä jota ei kiinnosta wilmaa juuri lueskella. Kankaan voisinn pojalle katsoa, mutta muuten lapset saa penkoa ihan itse tarvitsemansa tavarat koulupäivälle.

Enkä nyt aina välttämättä ehdi mihinkään vanhempainvartteihin tai muihin just sillon klo 12.30 keskellä viikkoa..

Ihan itsekin pärjäsin koulussa ilman vanhempien/perheen yli-innokasta mukaan sotkemista.

Poikien mielestä ihan hyvä iskäkin, kuulemma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitinä taas olen tyytyväinen että kuopus pääsee vuoden päästä peruskoulusta pois, raskas laitos toi peruskoulu, en tiedä miksi.

Vanhemmat sotketaan ihan kaikkeen mukaan.

Kaikki teinien teot tilitetään Wilmassa. Tulee nega fiilis, en haluaisi kuulla.

Wilma on kyllä pahinta huttua ikinä. Tuntuu että sinne pitää opettajien oikein etsimällä etsiä jotain negatiivista sanottavaa lapsen päivän kulusta. Aiheesta toki saa ja pitääkin sanoa, mutta onhan ne nyt suurimmaksi osaksi ihan tikusta asiaa. Mitään positiivista sieltä ei kyllä saa lukea koskaan. Sitten ei kuitenkaan halua vanhemman kanssa kasvotusten keskustella siitä, että miten se koulupäivä nyt aina voi olla niin kauhean ankea. 

No meillä ei ole kirjoitettu oman lapseni tekemisistä, ehkä muutama mutta rehtori laittaa kaikki muiden teinien tekemiset Wilmaan.

En pidä siitä että minua kuormitetaan muiden tekemisillä.

Jos joku ryhmä polttanut tupakkaa niin ei se mulle kuulu.

Jos joku tehnyt jotain muuta pahaa niin ei sekään mulle kuulu.

Miksi koulu sotkee meidät vanhemmat tähän mukaan?

Ei kukaan jaksa jatkuvaa negaa lukea ja kun oma teini ei niihin ole liittynyt mitenkään,

Toki selvitin omani kanssa asiat ettei niin ja näin saa tehdä.

Teini sanoi ettei kuulu hänelle muiden tekemiset.

Vierailija kirjoitti:

Eikös teillä opettajilla ole käytössä opetussuunnitelma mikä määrittelee oppituntien sisällön? Jostain kumman syystä se pyörä pitää joka ilta keksiä kotona uudestaan.

Valitettavasti (?) opsissa ei puututa tuntien sisältöön mitenkään. Siellä voi lukea yhtenä tavoitteena vaikka:

”Opiskelija ymmärtää fysiikan merkityksen yhteiskunnassa.”

Sitten pitää miettiä miten tuohon tavoitteeseen pääsis ja miten arvioisi kuinka hyvin eri opiskelijat ovat sen sisäistäneet.

Siinäpä se pyörä pyörii :D

Vierailija kirjoitti:

Eikös teillä opettajilla ole käytössä opetussuunnitelma mikä määrittelee oppituntien sisällön? Jostain kumman syystä se pyörä pitää joka ilta keksiä kotona uudestaan. Voisi kuvitella että vaikkapa kymmenen vuotta opettajana toiminut osaa jo hoitaa nämä tuntisisällöt suurinpiirtein unissaan. Vai onko matematiikka muuttunut jotenkin oleellisesti kesälomien aikana, tai kenties historia kirjoitettu uudestaan?

Kokeita on ilmeisesti joka päivä.

Vilkaiseppa opetussuunnitelmia! Saatat yllättyä.

Kun oppilaita on 200 on kokeita ja korjattavaa lähes koko ajan!

Tässä esimerkki Jyväskylästä opsista:

https://peda.net/jyu/normaalikoulu/ops/luku13/15-4_oppiaineet/15-4-7_fysiikka

"Ohjaus, eriyttäminen ja tuki fysiikassa vuosiluokilla 7–9

Fysiikan tavoitteiden kannalta keskeistä on ohjata oppilaita itsenäiseen ja pitkäjänteiseen työskentelyyn sekä tunnistamaan oppimistapojaan. Käsitteiden omaksumista ja ymmärtämistä tuetaan, jotta oppilaille muodostuu käsitteistä selkeitä kokonaisuuksia. Kokeellisessa työskentelyssä oppilaita ohjataan turvalliseen ja sujuvaan työskentelyyn. Tutkimustehtävillä voidaan eriyttää opetusta, jolloin oppilaat voivat toimia erilaisissa rooleissa tai edetä yksilöllisesti ajattelutaitojen eri tasoille. Erilaisilla malleilla ja niiden käyttötavoilla voidaan myös haastaa oppilaiden kehittyviä abstraktin ajattelun taitoja. Ohjaus ja tuki, työtapojen valinta, osallisuus toiminnan suunnittelussa sekä onnistumisen kokemukset tukevat oppilaiden oppijaminäkuvan vahvistumista."

Ei opsissa ole mitään valmista ja eriyttäminen eri tasoille on pakollista. Eriyttämättä jättäminen on virkavirhe.

No höh. Keskustelu meni taas hakoteille. Eihän se, että opet keskustelee työnsä raskaudesta ja siitä, miten saisi apuja jaksamiseensa, tarkoita sitä, että muissa töissä ei voisi myös olla raskasta.

Jostain syystä opettajaystäväni ovat aina voineet sopia tapaamisia niin, että heidän ei ole tarvinnut sisällyttää mitään varauksia siitä, että eivät ole varmoja pääsevätkö töistä klo viisi vai seitsemän. 

Vierailija kirjoitti:

No höh. Keskustelu meni taas hakoteille. Eihän se, että opet keskustelee työnsä raskaudesta ja siitä, miten saisi apuja jaksamiseensa, tarkoita sitä, että muissa töissä ei voisi myös olla raskasta.

Ei kannata pilara oman alan mainetta.