Lue keskustelun säännöt.
Uupuneita opettajia linjoilla?
29.07.2019 |
Moikka. Tulipa mieleeni kysyä, liekkö täällä muitakin kaltaisiani - joilta opettajan työ vie joka vuosi voimat niin, että vielä työhön paluun lähestyessäkään ei ole yhtään sellainen vointi, että jaksaisi jälleen aloittaa uuden kouluvuoden? Olen koko kesän vain huokaillut, nukkunut pitkiä öitä ja päivisin haluaisin vain olla yksin. Ajatus aamusta iltapäivään juoksemisesta ja metelistä olemisesta ahdistaa niin, että en tiedä miten kokoan jälleen itseni. Näin on mennyt jo monta vuotta ja koko elämä tuntuu selviytymistaistelulta. Pidän työstäni ja olen siinä hyvä - enkä keksi keinoja, miten sitä keventäisin.
Muita?
Kommentit (350)
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä opettajaystäväni ovat aina voineet sopia tapaamisia niin, että heidän ei ole tarvinnut sisällyttää mitään varauksia siitä, että eivät ole varmoja pääsevätkö töistä klo viisi vai seitsemän.
Ope voi aina siirtää oppituntien jälkeiset työt iltaan. Tekemättä niitä ei voi kuitenkaan jättää. Onhan se tietty jonkinlainen etu.
Tiesittekö, että ope joutuu käytännössä tekemään sijaisille materiaalit ja tunnit valmiiksi. Tähän tärvääntyy usein vaikka kuinka paljon aikaa, koska hommat pitää suunnitella silloin todella hyvin. Kurssit ovat niin tiiviitä, ettei lepotunteihin ole varaa. Palkkaa he eivät kuitenkaan saa yhtään ja yli kolmen päivän poissaolosta menettää myös yhden viikonloppu päivän palkan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No höh. Keskustelu meni taas hakoteille. Eihän se, että opet keskustelee työnsä raskaudesta ja siitä, miten saisi apuja jaksamiseensa, tarkoita sitä, että muissa töissä ei voisi myös olla raskasta.
No eipä tarkoitakaan! Tästäkin keskustelusta voi silti poimia ihan opettajien ajatuksia oman ja toisten työn raskaudesta
- toimistossa istutaan naputtelemassa konetta ja istutaan kahvilla
- opettajat joutuvat opettelemaan pilvipalvelun käytön (newsflash: niin kaikki muutkin)
- opettajan työpäivä on pidempi kuin muilla, koska siihen lasketaan mukaan myös iltapäivän omat kauppa-asiat, lasten haut päiväkodista, ruuanlaitot ym. joita tehdään kahteen osaan jaetun työpäivän välissä.
Tässä ketjussa on useampikin yrittänyt sanoa, että myös muilla aloilla on raskasta, muutoksia tulee jatkuvasti ym. On ihan ok keskustella työssä jaksamisesta ja uupumisesta, mutta nämä teidän argumentit saa aikaan lähinnä huutonaurua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä opettajaystäväni ovat aina voineet sopia tapaamisia niin, että heidän ei ole tarvinnut sisällyttää mitään varauksia siitä, että eivät ole varmoja pääsevätkö töistä klo viisi vai seitsemän.
Ope voi aina siirtää oppituntien jälkeiset työt iltaan. Tekemättä niitä ei voi kuitenkaan jättää. Onhan se tietty jonkinlainen etu.
Tiesittekö, että ope joutuu käytännössä tekemään sijaisille materiaalit ja tunnit valmiiksi. Tähän tärvääntyy usein vaikka kuinka paljon aikaa, koska hommat pitää suunnitella silloin todella hyvin. Kurssit ovat niin tiiviitä, ettei lepotunteihin ole varaa. Palkkaa he eivät kuitenkaan saa yhtään ja yli kolmen päivän poissaolosta menettää myös yhden viikonloppu päivän palkan.
Mulle on ihan se ja sama, koskaan en ryhtyisi opettajaksi peruskouluun. Ja palkkaa on ihan turha tuijottaa tunti tunnilta vaan kokonaisuutena, sen olen yrittäjänä (jonka ammatissa lomien järjestäminen on erittäin ongelmallista) oppinut.
Toivoisin, että yhteiskunta järjestäisi opettajille enemmän työnohjausta ja mahdollisuuksia työpsykologin juttusille, koska burn outin partaalla oleva ihminen (puhun omasta kokemuksesta) ei pysty näkemään selkeästi oman tekemisensä ongelmakohtia. Lisäksi väsymys pahenee ja pahenee, palautumista ei tapahdu, tulee kyynisyyttä sekä kuvitellaan muilla olevan paremmin.
Ei ole kenenkään etu, jos kouluissa vaikkapa 10 % opettajista on jonkinasteisessa uupumustilassa ja haaveilee alanvaihdosta, kun asioille olisi varmasti tehtävissä jotain. Siinä pitää kuitenkin opettajan itsekin suostua oman sisäisen maailmansa muokkaamiseen. Enää ei ole ammatteja, ainakaan toimistossa, missä saisit rauhassa väkertää kympinarvoista suoritusta, sen haaveilun voi unohtaa. Pomot sanovat suoraan, että seiska riittää mutta eivät kerro, miten lakaiset sen kympin ja seiskan välisen erotuksen maton alle niin, ettei se kosahda jollain tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä opettajaystäväni ovat aina voineet sopia tapaamisia niin, että heidän ei ole tarvinnut sisällyttää mitään varauksia siitä, että eivät ole varmoja pääsevätkö töistä klo viisi vai seitsemän.
Ope voi aina siirtää oppituntien jälkeiset työt iltaan. Tekemättä niitä ei voi kuitenkaan jättää. Onhan se tietty jonkinlainen etu.
Tiesittekö, että ope joutuu käytännössä tekemään sijaisille materiaalit ja tunnit valmiiksi. Tähän tärvääntyy usein vaikka kuinka paljon aikaa, koska hommat pitää suunnitella silloin todella hyvin. Kurssit ovat niin tiiviitä, ettei lepotunteihin ole varaa. Palkkaa he eivät kuitenkaan saa yhtään ja yli kolmen päivän poissaolosta menettää myös yhden viikonloppu päivän palkan.
Voitko kuvitella, että kirjanpitäjä voisi jättää asiakkaan kirjanpidon siihen vaiheeseen, kun ajateltu tuntimäärä tuli täyteen. Jos se ei ole valmis, se ei ole valmis ja verottaja kyllä ainakin haluaa sen valmiiksi ja yleensä asiakaskin. Jos remontoit keittiöitä, se keittiö pitää saada joskus valmiiksi ja käyttökuntoon, mielellään sovitun aikataulun puitteissa. Hoivapalvelussa pitää saada jokainen vanhuksista hoidettua, et voi jättää viimeistä kolmea hoitamatta, kun aikataulu ei anna myöden.
Jos pää ei kestä tuota, pitää osata valita ammattinsa tarkoin. Kampaajan asiakas istuu tuolissa tunnin tai muun varatun ajan ja häipyy sen jälkeen. Sama on hierojalla. Ja lääkärillä, lääkärillä ei ole vastuuta saada potilasta terveeksi vastaanotolla, vaan asiaa voi tarvittaessa jatkaa seuraavilla ja seuraavilla kerroilla (mikä ei toki poista muita mahdollisia hallinnon aiheuttamia ongelmatekijöitä lääkärin työajanhallinnasta). Kaupan myyjä tai tarjoilija poistuu työpaikalta sovittuna aikana eikä tee työtä vapaa-aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä opettajaystäväni ovat aina voineet sopia tapaamisia niin, että heidän ei ole tarvinnut sisällyttää mitään varauksia siitä, että eivät ole varmoja pääsevätkö töistä klo viisi vai seitsemän.
Ope voi aina siirtää oppituntien jälkeiset työt iltaan. Tekemättä niitä ei voi kuitenkaan jättää. Onhan se tietty jonkinlainen etu.
Tiesittekö, että ope joutuu käytännössä tekemään sijaisille materiaalit ja tunnit valmiiksi. Tähän tärvääntyy usein vaikka kuinka paljon aikaa, koska hommat pitää suunnitella silloin todella hyvin. Kurssit ovat niin tiiviitä, ettei lepotunteihin ole varaa. Palkkaa he eivät kuitenkaan saa yhtään ja yli kolmen päivän poissaolosta menettää myös yhden viikonloppu päivän palkan.
Mulle on ihan se ja sama, koskaan en ryhtyisi opettajaksi peruskouluun. Ja palkkaa on ihan turha tuijottaa tunti tunnilta vaan kokonaisuutena, sen olen yrittäjänä (jonka ammatissa lomien järjestäminen on erittäin ongelmallista) oppinut.
Toivoisin, että yhteiskunta järjestäisi opettajille enemmän työnohjausta ja mahdollisuuksia työpsykologin juttusille, koska burn outin partaalla oleva ihminen (puhun omasta kokemuksesta) ei pysty näkemään selkeästi oman tekemisensä ongelmakohtia. Lisäksi väsymys pahenee ja pahenee, palautumista ei tapahdu, tulee kyynisyyttä sekä kuvitellaan muilla olevan paremmin.
Ei ole kenenkään etu, jos kouluissa vaikkapa 10 % opettajista on jonkinasteisessa uupumustilassa ja haaveilee alanvaihdosta, kun asioille olisi varmasti tehtävissä jotain. Siinä pitää kuitenkin opettajan itsekin suostua oman sisäisen maailmansa muokkaamiseen. Enää ei ole ammatteja, ainakaan toimistossa, missä saisit rauhassa väkertää kympinarvoista suoritusta, sen haaveilun voi unohtaa. Pomot sanovat suoraan, että seiska riittää mutta eivät kerro, miten lakaiset sen kympin ja seiskan välisen erotuksen maton alle niin, ettei se kosahda jollain tavalla.
Naulan kantaan kaikki tämä. Myös opettajakoulutuksessa tulisi nostaa vahvasti esille oman työn organisoiminen ja järkevä ajankäyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koulumaailmaa vertaa remonttiin se menee nykyään näin: Sinut on palkattu tekemään keittiöremontti. Kesken remontin saat lisätehtäväksi olohuoneen maalaamisen ja pihan lumityöt. Lisää työaikaa tai palkkaa et kuitenkaan saa. Tulet siis rempan jälkeen illalla maalaamaan olkkarin ja tekemään lumityöt.
Opettajille kasataan koko ajan pakollista lisätehtävää, joka ei suoranaisesti liity opetukseen vaan vaikkapa sosiaali ja terveyspuolen asioihin. Työsopimuksessa lukee kohta "ja muut työnantajan määräämät virkatehtävät" joista ei voi kieltäytyä.
Opetettavien tuntien määrä ja palkkaus on suunniteltu entisten leppoisampien aikojen perusteella. Nyt työmäärään hukutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä opettajaystäväni ovat aina voineet sopia tapaamisia niin, että heidän ei ole tarvinnut sisällyttää mitään varauksia siitä, että eivät ole varmoja pääsevätkö töistä klo viisi vai seitsemän.
Ope voi aina siirtää oppituntien jälkeiset työt iltaan. Tekemättä niitä ei voi kuitenkaan jättää. Onhan se tietty jonkinlainen etu.
Tiesittekö, että ope joutuu käytännössä tekemään sijaisille materiaalit ja tunnit valmiiksi. Tähän tärvääntyy usein vaikka kuinka paljon aikaa, koska hommat pitää suunnitella silloin todella hyvin. Kurssit ovat niin tiiviitä, ettei lepotunteihin ole varaa. Palkkaa he eivät kuitenkaan saa yhtään ja yli kolmen päivän poissaolosta menettää myös yhden viikonloppu päivän palkan.
Opettajako siis ennakoi, että noin viikon päästä olen vatsataudissa ja tarvitsen kolmeksi päiväksi sijaisen, ja pykää opetusmateriaaleja sijaista varten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös teillä opettajilla ole käytössä opetussuunnitelma mikä määrittelee oppituntien sisällön? Jostain kumman syystä se pyörä pitää joka ilta keksiä kotona uudestaan. Voisi kuvitella että vaikkapa kymmenen vuotta opettajana toiminut osaa jo hoitaa nämä tuntisisällöt suurinpiirtein unissaan. Vai onko matematiikka muuttunut jotenkin oleellisesti kesälomien aikana, tai kenties historia kirjoitettu uudestaan?
Kokeita on ilmeisesti joka päivä.
Tästä keskustelusta olen noukkinut muutaman asian, mitä opettajat korostavat ja miksi heidän työ on raskasta
-ovat joutuneet opettelemaan pilvipalvelun
-menee tuntikausia keksiä huoliasioita ja kirjata niitä johonkin (wilmaan?)
-joka päivä korjataan kokeita ja esseitä
-joka päivä pitää suunnitella seuraavan päivän tunnit (katsoin oman koululaiseni viime vuoden lukujärjestyksen esimerkiksipäivä 3lk. Matematiikka, liikunta, äidinkieli). Eli menee illalla monta tuntia suunnitella seuraavan päivän tunteja. Äidinkieli, liikunta, matematiikka.
Otan edelleen tuon esimerkkipäivän. Koulua on 3 tuntia. Siihen tehdään kotona 9 tuntia lisätöitä miettimällä huolenaiheita, kirjaamalla niitä, opettelemalla pilvipalvelua, korjaamalla läjä kokeita ja esseitä ja suunnittelemalla seuraavan päivän äidinkielen tuntia, matematiikan tuntia, liikunnan tuntia, musiikin tuntia.
Ei ihme, että on vielä elokuun alussa ihan rätti poikki loman jälkeen tuollaisen urakan jälkeen. Kun ei edes iltatyökorvauksia saa, eikä yötyökorvauksia, jos klo 23.00 kirjaa vielä wilmaan niitä huolenaiheita lapsista
Tähän on pakko entisenä luokanopena sanoa jotain oikaistakseni käsitystäsi. Lapsen lukujärjestys ei ole sama kuin opettajan lukujärjestys. Opettajalla on noiden kolmen oman luokkansa tunnin lisäksi yleensä vaihtotunteja eli esim vaikka liikuntaa, kuvista, käsitöitä, musiikkia muille ryhmille.
Noita muita asioita en viitsi kommentoida.
Mutta mitäs jos me vanhemmat tehtäisiin nyt yhdessä päätös, että aletaan joka kuukausi siirtämään 10 euroa säästötilille, jotta voitaisiin kiitokseksi opettajille ostaa jouluna kunnon lahja tästä uurastuksesta, minkä tekevät lastemme hyväksi. Ei tarvitse sitten jouluna itkeä, että ei ole varaa ostaa opelle kunnon lahjaa. Jos nyt aletaan säästämään, voidaan opettajille ostaa muutakin kuin tuikkukippo. Opettajat ovat lahjansa ansainneet. Kun uurastaa koko syyskauden, on kiva saada joku hierontalahjakortti ja kasvohoito ja ehkä päälle vielä jalkahoito. Jaksaa sitten tammikuussa taas alkaa puurtamisen ja pohtimaan, miten lapselle kertoo fysiikan toteutumisessa tavallisessa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos koulumaailmaa vertaa remonttiin se menee nykyään näin: Sinut on palkattu tekemään keittiöremontti. Kesken remontin saat lisätehtäväksi olohuoneen maalaamisen ja pihan lumityöt. Lisää työaikaa tai palkkaa et kuitenkaan saa. Tulet siis rempan jälkeen illalla maalaamaan olkkarin ja tekemään lumityöt.
Opettajille kasataan koko ajan pakollista lisätehtävää, joka ei suoranaisesti liity opetukseen vaan vaikkapa sosiaali ja terveyspuolen asioihin. Työsopimuksessa lukee kohta "ja muut työnantajan määräämät virkatehtävät" joista ei voi kieltäytyä.
Opetettavien tuntien määrä ja palkkaus on suunniteltu entisten leppoisampien aikojen perusteella. Nyt työmäärään hukutaan.
Hei ihan oikeasti, vaihda alaa tai hakeudu hoitoon. Ihan oman itsesi vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitäs jos me vanhemmat tehtäisiin nyt yhdessä päätös, että aletaan joka kuukausi siirtämään 10 euroa säästötilille, jotta voitaisiin kiitokseksi opettajille ostaa jouluna kunnon lahja tästä uurastuksesta, minkä tekevät lastemme hyväksi. Ei tarvitse sitten jouluna itkeä, että ei ole varaa ostaa opelle kunnon lahjaa. Jos nyt aletaan säästämään, voidaan opettajille ostaa muutakin kuin tuikkukippo. Opettajat ovat lahjansa ansainneet. Kun uurastaa koko syyskauden, on kiva saada joku hierontalahjakortti ja kasvohoito ja ehkä päälle vielä jalkahoito. Jaksaa sitten tammikuussa taas alkaa puurtamisen ja pohtimaan, miten lapselle kertoo fysiikan toteutumisessa tavallisessa elämässä.
Tuo on laitonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos työ uuvuttaa kuvatulla tavalla, ap ei ole hyvä työssään. Se, että pystyy suhteuttamaan työmäärän työaikaan, on osa ammattitaitoa. Perfektionismi on opettajien tyypillinen ominaisuus. Olen itsekin aineenopettaja, joten tiedän, mistä puhun. Todella moni kollega vaatii itseltään liikoja. Kurssitöitä arvioidaan yön pikkutunteina, kun ne on luvattu palauttaa tiettynä päivänä ja aikataulut ovat pettäneet, valmiita kirjojen tehtäviä ei voi käyttää vaan jokaisesta tunnista on rakennettava pedagoginen spektaakkeli, palautetta töistä kirjoitetaan rivitolkulla, vaikka suurin osa opiskelijoista ei edes lue niitä. Sitten valitetaan työn vaativuutta.
Minä ajattelen, että vähän heikompi työn laatu on parempi kuin burn outin partaalla oleva opettaja. Kukaan opiskelija ei jälkikäteen muista, oliko jokin tehtävä kirjasta vai opettajan itse laatima, opiskelijat muistavat opettajien persoonan ja asenteen.
Huoltajien yhteydenottoihin voi vastata vuolaasti tai niukasti, tehtävien määrän kullakin kurssilla voi opettaja itse päättää, hankkeista, ylitunneista ja erityistehtävistä voi yleensä kieltäytyä. Opettaja nimenomaan pystyy säätelemään työmääräänsä moneen muuhun työhön verrattuna aika autonomisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös teillä opettajilla ole käytössä opetussuunnitelma mikä määrittelee oppituntien sisällön? Jostain kumman syystä se pyörä pitää joka ilta keksiä kotona uudestaan. Voisi kuvitella että vaikkapa kymmenen vuotta opettajana toiminut osaa jo hoitaa nämä tuntisisällöt suurinpiirtein unissaan. Vai onko matematiikka muuttunut jotenkin oleellisesti kesälomien aikana, tai kenties historia kirjoitettu uudestaan?
Kokeita on ilmeisesti joka päivä.
Tästä keskustelusta olen noukkinut muutaman asian, mitä opettajat korostavat ja miksi heidän työ on raskasta
-ovat joutuneet opettelemaan pilvipalvelun
-menee tuntikausia keksiä huoliasioita ja kirjata niitä johonkin (wilmaan?)
-joka päivä korjataan kokeita ja esseitä
-joka päivä pitää suunnitella seuraavan päivän tunnit (katsoin oman koululaiseni viime vuoden lukujärjestyksen esimerkiksipäivä 3lk. Matematiikka, liikunta, äidinkieli). Eli menee illalla monta tuntia suunnitella seuraavan päivän tunteja. Äidinkieli, liikunta, matematiikka.
Otan edelleen tuon esimerkkipäivän. Koulua on 3 tuntia. Siihen tehdään kotona 9 tuntia lisätöitä miettimällä huolenaiheita, kirjaamalla niitä, opettelemalla pilvipalvelua, korjaamalla läjä kokeita ja esseitä ja suunnittelemalla seuraavan päivän äidinkielen tuntia, matematiikan tuntia, liikunnan tuntia, musiikin tuntia.
Ei ihme, että on vielä elokuun alussa ihan rätti poikki loman jälkeen tuollaisen urakan jälkeen. Kun ei edes iltatyökorvauksia saa, eikä yötyökorvauksia, jos klo 23.00 kirjaa vielä wilmaan niitä huolenaiheita lapsista
Edelleenkään en puhu kaikkien opettajien suulla, mutta minulla aineenopettajana oppitunteja on 4-8 tuntia/päivä, Viikossa on 27h. Olen pyytänyt mahdollisimman vähän eli kollegoillani on reilusti ylitunteja. Opetan historiaa, yhteiskuntaoppia ja äidinkieltä yläkoululle ja lukiolle.
En itke pilvipalvelun opettelemisesta mutta esim. omassa koulussani on pitänyt opetella tietty alusta, jolle oppitunnit saa laittaa, ja nyt viime vuonna se alusta kilpailutettiin ja vaihdettiin, joten nyt syksyllä saan siirtää kaikki oppimateriaalini uudelle alustalle. En ole siitä kovin onnellinen, koska se tietää oikeasti satoja tunteja työtä. En voi siirtää tekemiäni sähköisiä oppitunteja suoraan uudelle alustalle vaan joudun ne luomaan ns. alusta. Onneksi on sentään valmista pohjaa ja linkkiä mutta hidasta se silti on.
Ihan samalla tavalla näitä tietokonetaitoja tarvitaan open työssä kuin missä tahansa muussakin työssä. Pitää osata PP:t ja wordit, excellit, tiedonhaun ja google formsit ja jos ei ole tälle alalle suuntautunut, voi se olla aika vaikeaa. Kun ei riitä, että itse osaa niitä käyttää, vaan ne on myös opetettava niille oppilaillekin. Itse rävellän näissä välillä vieläkin, kun se käyttö on erittäin pintapuolista, jolloin ongelman tullen ei tarvittavaa taitoa ole.
Lukion sähköiset kokeet, kokeiden järjestäminen, laatiminen ja valvominen on oma osansa. Nyt se jo sujuu, viiden vuoden ahkeran opettelun jälkeen mutta edelleen koen siinä haasteita (esim. kokeessa oppilas kadottaa pitkän tekstinsä, ei tule automaattisesti takaraivosta, miten se saadaan takaisin) ja jatkuvasti syntyy uusia tilanteita, joista on luovittava läpi tavalla tai toisella.
Tuntikausien huolien kirjaaminen taitaa tulla tuosta viestistäni, jossa kerroin, että tarvitsen työpäivien jälkeen tunnin merkkaamiseen ja vietien lukemiseen ja huolenaiheiden kirjaamiseen. Olen luokanvalvoja ja luokallani on kuusi tehostetun tuen tarpeista ja kolme HOJKS-oppilasta. Päivitän nämä tuet ja HOJKS:t kahdesti vuodessa. Kirjaan siis omia havaintoja, opettajilta tulleita havaintoja ja annan itse havaintoja opettamistani 300 oppilaasta, koska en ole ainoa luokanvalvoja, jolla on näitä erityisen tuen tarpeisia tai tehostetun tuen tarpeisia. Palavereihin ei voi mennä tyhjin käsin. Lisäksi merkitsen, mihin ehdimme kullakin oppitunnilla, mitä tuli läksyksi, kuka myöhästyi, kuka unohti läksyn, kuka työskenteli erinomaisesti jne. Opettajan työhön kuuluu jatkuva arviointi, joten sitä teen oppituntien jälkeen kirjaamalla ylös risut ja ruusut. Luen viestit, kirjoitan niihin vastauksia ja teen ehkä itse muutaman viestin, usein kollegoille tiedoksi jostakin oppilaasta, joskus OHR:lle tietoa ja aika usein sitä viestitettelyä vanhempien välillä. Jos on ollut lukion oppitunteja, tarkistan myös heidän läksyjään (kaikkea ei ehdi oppituntien puitteissa) ja kirjaan ylös, jos on jätetty tekemättä (vaikuttaa numeroon).
En korjaa kokeita joka päivä. Ensimmäiset kokeet tulevat elokuun lopussa, mutta esseitä, läksyjä, esitelmiä, projektitöitä yms. silmäilen päivittäin tai vähintäänkin viikottain. Minulla on 15 opetettavaa ryhmää, joille opetan 25 kurssia. Jokaisessa kurssissa on vähintään yksi koe, tavallisesti kaksi, ja yksi esitelmä/essee/kirjoitelma/tutkielma ja mahdollisesti vielä muita arvioitavia töitä. Laadin lukuvuoden aikana yli 50 koetta. Yhtä koetta tekee 20-35 oppilasta eli lukuvuoden aikana tulee korjattua yli 1000 koepaperia. Voit uskoa, että siinä tulee tehtyä työtä ihan viikottain ja jopa päivittäin.
Pidän työstäni ja odotan innolla koulun alkamista. Mutta raskasta se on. Oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös teillä opettajilla ole käytössä opetussuunnitelma mikä määrittelee oppituntien sisällön? Jostain kumman syystä se pyörä pitää joka ilta keksiä kotona uudestaan. Voisi kuvitella että vaikkapa kymmenen vuotta opettajana toiminut osaa jo hoitaa nämä tuntisisällöt suurinpiirtein unissaan. Vai onko matematiikka muuttunut jotenkin oleellisesti kesälomien aikana, tai kenties historia kirjoitettu uudestaan?
Kokeita on ilmeisesti joka päivä.
Tästä keskustelusta olen noukkinut muutaman asian, mitä opettajat korostavat ja miksi heidän työ on raskasta
-ovat joutuneet opettelemaan pilvipalvelun
-menee tuntikausia keksiä huoliasioita ja kirjata niitä johonkin (wilmaan?)
-joka päivä korjataan kokeita ja esseitä
-joka päivä pitää suunnitella seuraavan päivän tunnit (katsoin oman koululaiseni viime vuoden lukujärjestyksen esimerkiksipäivä 3lk. Matematiikka, liikunta, äidinkieli). Eli menee illalla monta tuntia suunnitella seuraavan päivän tunteja. Äidinkieli, liikunta, matematiikka.
Otan edelleen tuon esimerkkipäivän. Koulua on 3 tuntia. Siihen tehdään kotona 9 tuntia lisätöitä miettimällä huolenaiheita, kirjaamalla niitä, opettelemalla pilvipalvelua, korjaamalla läjä kokeita ja esseitä ja suunnittelemalla seuraavan päivän äidinkielen tuntia, matematiikan tuntia, liikunnan tuntia, musiikin tuntia.
Ei ihme, että on vielä elokuun alussa ihan rätti poikki loman jälkeen tuollaisen urakan jälkeen. Kun ei edes iltatyökorvauksia saa, eikä yötyökorvauksia, jos klo 23.00 kirjaa vielä wilmaan niitä huolenaiheita lapsista
Tähän on pakko entisenä luokanopena sanoa jotain oikaistakseni käsitystäsi. Lapsen lukujärjestys ei ole sama kuin opettajan lukujärjestys. Opettajalla on noiden kolmen oman luokkansa tunnin lisäksi yleensä vaihtotunteja eli esim vaikka liikuntaa, kuvista, käsitöitä, musiikkia muille ryhmille.
Noita muita asioita en viitsi kommentoida.
Varmaan sitten opettajat opettavat etänä nämä muut aineet. Kun satun asumaan koulun vieressä, on tullut tehtyä huomio, että aamulla koulun parkkipaikka on autoja täynnä klo 9.00, mutta tyhjä varsinkin perjantaina viimeistään klo 13.00. Osa näkyy lähtevän jo klo 12.00.
Lopetetaan tämä keskustelu ja sovitaan, että opetajien työ on kaikkein raskain työ ja muut työt ovat vain pikkupuuhastelua, missä tekokynnet vain rapisee kirjoituskoneella ja hymyillään pomolle minihameessa ja saadaan rauhassa istuskella ja juoruilla kahvitauoilla ja koskaan ei ole kiirettä.
Vierailija kirjoitti:
Jos koulumaailmaa vertaa remonttiin se menee nykyään näin: Sinut on palkattu tekemään keittiöremontti. Kesken remontin saat lisätehtäväksi olohuoneen maalaamisen ja pihan lumityöt. Lisää työaikaa tai palkkaa et kuitenkaan saa. Tulet siis rempan jälkeen illalla maalaamaan olkkarin ja tekemään lumityöt.
Opettajille kasataan koko ajan pakollista lisätehtävää, joka ei suoranaisesti liity opetukseen vaan vaikkapa sosiaali ja terveyspuolen asioihin. Työsopimuksessa lukee kohta "ja muut työnantajan määräämät virkatehtävät" joista ei voi kieltäytyä.
Opetettavien tuntien määrä ja palkkaus on suunniteltu entisten leppoisampien aikojen perusteella. Nyt työmäärään hukutaan.
Usko jo, työelämän muutos koskee suurinta osaa muitakin ammatteja.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitäs jos me vanhemmat tehtäisiin nyt yhdessä päätös, että aletaan joka kuukausi siirtämään 10 euroa säästötilille, jotta voitaisiin kiitokseksi opettajille ostaa jouluna kunnon lahja tästä uurastuksesta, minkä tekevät lastemme hyväksi. Ei tarvitse sitten jouluna itkeä, että ei ole varaa ostaa opelle kunnon lahjaa. Jos nyt aletaan säästämään, voidaan opettajille ostaa muutakin kuin tuikkukippo. Opettajat ovat lahjansa ansainneet. Kun uurastaa koko syyskauden, on kiva saada joku hierontalahjakortti ja kasvohoito ja ehkä päälle vielä jalkahoito. Jaksaa sitten tammikuussa taas alkaa puurtamisen ja pohtimaan, miten lapselle kertoo fysiikan toteutumisessa tavallisessa elämässä.
Hyvä idea. Kun joka joulu ja kevät opettajat itkevät lehdissä ja somessa, kun saivat niin paskalahjoja taas. Jokainen voisi nyt jo alkaa kerätä rahaa kunnon lahjaan. Edes siihen laadukkaaseen viinipulloon, eikä mihinkään kyykkyviiniin
Minusta tästä voisi vetää johtopäätöksen, että opettajat tarvitsisivat pakollista koulutusta it-taitoihin sekä oman työn hallintatekniikoihin.
Olisi hyvä lisätä yhteisiä valmiita opetusspeksejä, ettei jokaisen tarvitsisi tehdä aina kaikkea yksin ja uudelleen. Esimerkiksi olin yrittäjien muodostamassa ketjussa ja ajoin läpi sen, että tehdään asiakkaille jaettavia ohjemateriaaleja keskitetysti niin, ettei jokaisen tarvitse tehdä omaansa.
Väsyneille paremmat resurssit työnohjaukseen ja työpsykologille. Esimiehille lisäkoulutusta väsyneen opettajan kohtaamiseen ja tukemiseen. Matala kynnys sairaslomalle ja tuki muutokseen.
Jos nuo eivät auta, alanvaihto auttanee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä opettajaystäväni ovat aina voineet sopia tapaamisia niin, että heidän ei ole tarvinnut sisällyttää mitään varauksia siitä, että eivät ole varmoja pääsevätkö töistä klo viisi vai seitsemän.
Ope voi aina siirtää oppituntien jälkeiset työt iltaan. Tekemättä niitä ei voi kuitenkaan jättää. Onhan se tietty jonkinlainen etu.
Tiesittekö, että ope joutuu käytännössä tekemään sijaisille materiaalit ja tunnit valmiiksi. Tähän tärvääntyy usein vaikka kuinka paljon aikaa, koska hommat pitää suunnitella silloin todella hyvin. Kurssit ovat niin tiiviitä, ettei lepotunteihin ole varaa. Palkkaa he eivät kuitenkaan saa yhtään ja yli kolmen päivän poissaolosta menettää myös yhden viikonloppu päivän palkan.
Olen ollut opettajan sijaisena eikä kukaan suunnitellut minulle tunteja. Missä niin tehdään?
Täällä yksi. Tykkään työstäni, mutta rankalta tuntuu. Kyllä se helpottaa kun vauhtiin pääsee.