Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uupuneita opettajia linjoilla?
29.07.2019 |
Moikka. Tulipa mieleeni kysyä, liekkö täällä muitakin kaltaisiani - joilta opettajan työ vie joka vuosi voimat niin, että vielä työhön paluun lähestyessäkään ei ole yhtään sellainen vointi, että jaksaisi jälleen aloittaa uuden kouluvuoden? Olen koko kesän vain huokaillut, nukkunut pitkiä öitä ja päivisin haluaisin vain olla yksin. Ajatus aamusta iltapäivään juoksemisesta ja metelistä olemisesta ahdistaa niin, että en tiedä miten kokoan jälleen itseni. Näin on mennyt jo monta vuotta ja koko elämä tuntuu selviytymistaistelulta. Pidän työstäni ja olen siinä hyvä - enkä keksi keinoja, miten sitä keventäisin.
Muita?
Kommentit (350)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni tässä ketjussa on ylipäätään opettaja? Ymmärrän kyllä väsymyksen ja uupumuksen loman alkaessa mutta jos nyt ei ole palautunut edes sen vertaa, että pieni kipinä polttelisi sisällä, niin sitten on oikeasti aika vaihtaa alaa.
Olen ollut aineenopettajana nyt 22 vuotta ja haikeudella muistelen urani alkuvuosia, jolloin ei ollut samanlaista sääntöviidakkoa ja vastuun penämistä, mitä nykyään. On jotenkin huvittavaa, että 15-vuotias voi tulla itsenäisesti kouluun mutta jos hän jää yksin ilman aikuisen katsekontaktia edes minuutiksi, on tapahtunut vakava laiminlyönti ja virkavirhe. Eikä siitä valita vain esimies vaan se 15-vuotias vanhempineen myös täysin huolimatta siitä, että samainen 15v viettää perjantai-illat kaduilla kaukana kodista ja vanhemmista.
Tämä aikakausi on kaksinaismoralismin aikakausi. Mikä on sallittua muualla yhteiskunnassa, ei olekaan sallittua koulussa. Aina on jonkun pää pölkyllä, ikinä ei voida todeta, että olipas kakka tuuri.
Olen tehnyt muita töitä urani alussa, ja vaikka jokaisessa työssä on ne omat haasteensa, pidän silti opettajan työtä henkisesti hyvin raskaana. On olemassa aloja, jotka ovat varmasti henkisesti raskaampiakin, mutta esimerkiksi mielisairaanhoitaja on valinnut uran mielisairaiden parissa ja on saanut siihen koulutuksen, lasten syöpäosaston henkilökunta on myös valinnut ja kouluttautunut työhönsä. Opettaja valitsee opettamisen mutta onkin yllättäen tekemisissä niiden tulevien poliitikkojen, murhaajien, hyväksikäyttäjien, rikollisliigan pomojen ja yritysjohtajien kanssa. Käytännössä koulutuksessa ei käsitellä, miten tulla toimeen tällaisten ihmisten kanssa, koska pääpaino on siinä opettamisessa, mutta tosiasiassa jokainen päivä nostaa esiin haasteita siitä, miten käsitellä erilaisten ihmisten erilaisia ongelmia. Mukavan lisän tuo ne vanhemmat, jotka ovat kasvattaneet nämä tulevat poliitikot ja murhaajat ja joilla on hyvin selkeä näkemys siitä, miten heidän lastaan voi kohdella ja miten häntä kuuluu opettaa. Harva vanhempi tulee kertomaan syöpälääkärille, miten sitä potilasta pitää hoitaa mutta en taida tuntea yhtäkään vanhempaa, jolla ei olisi näkemystä siitä, miten koulun pitäisi hänen lastaan opettaa.
Sääntöviidakko ja oppilasaineksen haasteellisuus tekee työstä raskaan. Kun yrität estää oppilaslaumaa polttamasta koulun roskakatosta ja saat palkaksi syytteen siitä, että sanoit lapsille rumasti ja kehtasit tarttua jopa yhtä kädestä, saa aikaan erittäin suuren toivottomuuden ja uupumuksen ihmiskuntaa kohtaan. Mitä väliä, vaikka loppupeleissä et saa edes varoitusta. Olet kuukausia puinut asiaa oppilaiden, vanhempien, liiton lakimiehen, rehtorin, opetuspäällikön ja poliisin kanssa. Ja samalla yrittänyt hoitaa sen työsi, jossa pitää olla koko ajan varovaisempi, ettei vain tee uutta virhettä. Parhaiten pärjää, kun kääntää pään pois ja ihmettelee, miten se roskakatos noin vain tyhjästä syttyi. Nämä opettajat eivät uuvu, kun osaavat luovia kaksinaismoralistisessa yhteiskunnassamme.
Lohduttaako sinua ollenkaan, että samanlaista se on muuallakin. Valmistuin mielisairaanhoitajaksi 37 vuotta sitten (nykyäänhän ei ole enää mielisairaanhoitajan ammattia olemassakaan). Sain myös nuorena ensimäisen lapseni. Työ oli siinä mielin helppoa, että sai keskittyä potilaisiin. Rapsat kirjoitettiin käsin ja ne oli myös helppo lukea. Kirjattiin ylös vain hoitokertomukset ja hoitosuunnitelmat. Työ oli selkeää ja tiedettiin, mitä työhön kuului.
Lapseni meni kouluun ja kävi koulunsa niin, että reissarissa oli joskus jotain asiaa. Koulu hoisi osuutensa, me vanhempina omamme.
Opiskelin sitten psyk. sh.ksi. Edelleen työ oli selkeää ja työnjako selvä. Olin vastuussa lääkehoidosta ja kouluttauduin psykoterapiaan ja perheterapiaan.
Nyt on tilanne se, että iltatähteni on koulussa. Vapaa-aikana luen wilmaviestejä illalla jopa klo 22.00 ja kaivan illalla jostain punaisia vaatteita, joista voi leikellä kangasta kodin ja koulun yhteistyötä lisäävään askarteluprojektiin ja välillä juoksen hakemassa pajun oksia samanlaisiin projekteihin. Täytän kyselykaavakkeita ja käyn vanhempainvarteissa yms.
Samaan aikaan töissä työnkuva ei olekkaan enää niin selkeä. Käyn jakamassa lääkkeet ja lähden pesemään vessanpönttöä samaan aikaan kun psykoottinen potilas uhkailee väkivallalla. Mutta häntä ei saa enää laittaa erkkaan, kun ne ihmisoikeudet. Yritän ehtiä raporttia kirjoittaa jossain välissä, mutta kone takkuaa ja ohjelma on hidas. Ja ei enää riitä, että kirjoitan raportin, vaan nykyään on lisätty kymmeniä uusia suunnitelmia, mitä pitää kirjata.
Omaiset tuntuvat tietävän oikeutensa erittäin hyvin ja tulevat tapaamaan omaistaan ja huutavat naama punaisena ja uhkailevat ja kysyvät nimeä ja osoitetta ja puivat nyrkkiä. Puhelintiedot on pitänyt laittaa salaiseksi omaisten väkivallan uhkan vuoksi.
Kaikkea sellaista. Minäkin kouluttauduin aikoinaan mielisairaanhoitajaksi ja psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Tiesin, mikä toimenkuvani on. Nykyään siihen lisäksi pesen vessanpönttöjä ja pesen pyykkiä ja keitän kaurapuuroa ja otan välillä turpaan ja talvella saatan kipaista kolaamaan pihaa.
Mutta en siis väheksy teidän opettajien työn raskautta. Mutta halusin vain tällä kertoa, että on muissakin töissä työnkuva muuttunut. Lisäksi kun on eri-ikäisiä lapsia, on vanhempana olokin muuttunut. Esikoisen aikaan lapsi kävi koulun ja koulu hoisi opetuksen. Nyt kuopuksen aikaan vanhemman pitää huolehtia opetuksesta lähtien niin monesta asiasta ja muistaa niin moni asia ja etsiä sieltä wilmatulvasta ne tärkeimmät ja pelätä koko ajan, ettei opettaja tee lasua, jos joku asia kiireessä ja väsymyksessä unohtuu.
Stressaantuneita ja väsyneitä muutkin ovat ja siksi ehkä joitain ärsyttää opettajien korostaminen, kuinka uupuneita juuri he ovat ja juuri heidän työnsä on muuttunut raskaammaksi.
Olen samaa mieltä, stressaavaa on terveydenhuollossakin ja lisänä vielä aikuisten harjoittaman väkivallan uhka, joka koulumaailmassa on kuitenkin huomattavasti vähäisempi. Mutta ei todellakaan kannata pelätä opettajan tekevän lasua unohdusten takia. Jos näin olisi, niitä lasuja tehtailtaisiin koulussa liukuhihnalta.
Aivan totta on, että koulun "toimenkuva" on nykyään aivan erilainen kuin 20 vuotta sitten. Opetushallitus, joka on todella vieraantunut koulumaailman käytännön todellisuudesta, häärää kukkona tunkiolla ja keksii milloin mitäkin uutta, jota opettajat sitten yrittävät parhaansa mukaan toteuttaa. Liike-elämän oppeja yritetään soveltaa koulumaailmaan ja kaiken maailman gurut ja konsultit hääräävät opetusalalla euronkuvat silmissä kiiluen. Ei se Wilma-järjestelmä, kaiken kattava digitalisaatio tai ilmiöpohjainen oppiminen tai inkluusio (kaikkia oppilaita opetetaan samoissa yleisopetuksen ryhmissä sen sijaan että olisi erityisluokkia) ole opettajien kynästä lähtöisin vaan jostain ihan muualta. Koko ajan hoetaan muutosta, opettajilta vaaditaan yhä enemmän ja enemmän, vaikka sisäilmaongelmat jylläävät, resurssit pienevät, ryhmäkoot suurenevat ja oppilaiden ongelmat pahenevat. Muutoshurmiossa unohdetaan ne lapset, jotka yhä enemmän tarvitsevat aikuisen läsnäoloa ja huomiota ja joilla on yhä enemmän ongelmia, joihin koululta vaaditaan ratkaisua.
Meillä nämä opetushallituksen hörhöt lentelevät jossain pilvissä ja kuvittelevat maailman kaatuvan, jos koulussa ei koko ajan tehdä jotain uudistuksia tai muutoksia, jotka sitten kaadetaan rehtoreiden ja opettajien niskaan. Siinä rytäkässä uupuvat ne rehtorit ja opettajat, jotka yrittävät hoitaa työnsä kunnolla, siinä uupuvat ne vanhemmat, jotka yrittävät tunnollisesti täyttää kaikki koulun vaatimukset. Ja kuitenkin osa oppilaista pääsee peruskoulusta läpi todella surkeilla taidoilla.
Uupuneelle opettajalle sanoisin: jäitä hattuun, kyllä se ensimmäisen viikon jälkeen helpottaa. Kannattaa tehdä vain pakolliset ja välttämättömät asiat ja löysätä esim.kokeiden määrässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä opettajaystäväni ovat aina voineet sopia tapaamisia niin, että heidän ei ole tarvinnut sisällyttää mitään varauksia siitä, että eivät ole varmoja pääsevätkö töistä klo viisi vai seitsemän.
Ope voi aina siirtää oppituntien jälkeiset työt iltaan. Tekemättä niitä ei voi kuitenkaan jättää. Onhan se tietty jonkinlainen etu.
Tiesittekö, että ope joutuu käytännössä tekemään sijaisille materiaalit ja tunnit valmiiksi. Tähän tärvääntyy usein vaikka kuinka paljon aikaa, koska hommat pitää suunnitella silloin todella hyvin. Kurssit ovat niin tiiviitä, ettei lepotunteihin ole varaa. Palkkaa he eivät kuitenkaan saa yhtään ja yli kolmen päivän poissaolosta menettää myös yhden viikonloppu päivän palkan.
Olen ollut opettajan sijaisena eikä kukaan suunnitellut minulle tunteja. Missä niin tehdään?
Tuo kuulosti kyllä omituiselta. Jos opettaja sairastuu, ei kai hänen sairauslomalla pidä väsätä sijaiselle materiaaleja. Fiksu toki antaa aiemmin tekemänsä materiaalit käyttöön.
No itseasiassa opettaja kyllä väsää ohjeet sijaiselle / kollegoille, jotta siellä koulussa tiedetään, mitä tehdään. Ja ihan sairauslomalla näitä ohjeita väsäillään.
Koin itseni täysin hulluksi, kun yöllä alkaneen äkillisen keskenmenon sairaalareitin varrella vein luokkaan sijaiselle kolmen päivän ohjeet. Onneksi vein, jouduin jäämään sairaalaan, ja sieltä käsin olisi ollutkin vaikea selailla oppikirjoja ja sivunumeroita kirjoitella.
Olin yksin yövuorossa ja osastolla norovirusta. Aloin oksentamaan klo 02.00. Työaikaa jäljellä vielä 5 tuntia. Yksin oli pärjättävä aamuun asti, koska mistäs yöllä siihen aikaan hommaat työntekijän ja vanhuksia ei voinut jättää yksin.
Siitäkin yöstä selvittiin ja en jaksa tästä alkaa mitään valittamis/uhriutumisketjua aloittaa. Kyllä monissa muissakin ammateissa on selvittävä, vaikka sairastuukin.
Ei millään pahalla, mutta kirjoituksesi tuntui niin hassulta. Kuka pakotti sinut viemään koululle materiaalia, jos keskenmeno on meneillään. Vanha sanonta sopii sinuun. Työnnä se sormi siihen vesiämpäriin ja katso, jääkö siihen aukko, kun otat sen pois
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että loppujen lopuksi päästään luokaopettajakoulutuksen perusongelmaan: alalle valikoituvat hikipinko tytöt, joilla ei koskaan lapsuudessa/nuoruudessa ollut typeriä ideoita ja ongelmia koulussa, oppimisvaikeuksia tai muita erityisvaikeuksia. Vaatimukset itseä kohtaan ovat edelleen suuret, eikä osata suhteuttaa ja priorisoida töissä. Kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti, riittävän hyvä on ok.
Miesopettajat ovat yleensä erilaisia. Ovat itsekin olleet usein niitä seiskan tai kasin oppilaita, jotka olleet rehtorin puhutteluissa ja syöneet kastematoja pihalla. Ovat oppineet ottamaan asiat rennommin, eivätkä laita jokaisesta virheliikkeestä myöskään mitään turhia Wilma-viestejä kotiin.
Näin ainakin omien lasten koulussa. Lisää miesopettajia kouluihin :). Saadaan koulumaailmaa vähän ilmapiiriltään rennommaksi ja kivemmaksi paikaksi myös lapsille.
Ja sillä samalla rennolla asenteella hoidetaan (=lakaistaan maton alle) kiusaamisasiat ja oppilaiden väliset muut ongelmat, oppimisvaikeudet jne. Niitä sitten hoitavat ne muut opettajat, jotta lapsilla olisi koulussa kiva olla.
Samalla "Menen siitä missä aita on matalin" -rentoilulla ei myöskään järjestetä mitään ylimääräistä kivaa oppilaille (=tarkoittaa lisää työtä). Kaikella on puolensa.
Käsitit ehkä väärin tuon tekstin... Priorisointi ei ole sama, kuin laiskottelu. Täydellisyydentavoittelu nyt vaan johtaa jossain vaiheessa uupumiseen nykymaailmassa.
Olen verrannut mies- ja naisopettajien eri tapoja tehdä töitä ja kyllä siinä on eroja. Naisopettajilta tulee enemmän wilma-viestejä, kaikki ohjeet on tehty pilkuntarkasti ja yksintyiskohtaisesti, lapsille (ja vanhemmille) annetaan paljon vähemmän vastuuta, kun jopa pukeutumiseen tulee yksityiskohtaiset ohjeet, opettajat puuttuvat koulussa yksityisiin whatsapp-viestiketjuihin yms. Miesopettaja kyllä tiedottaa ongelmista, mutta ratkaisu jää oppilaille ja perheille. Tämä on sitä oman työn rajaamista... Kyllä omalla kokemuksella myös miesopettajat puuttuvat kiusaamiseen ja oppimisvaikeuksiin yms. Lusmujakin tietysti löytyy, se nyt on joka paikan ongelma.
Ymmärrän toki, että lasten kanssa työskentely on raskasta ja vanhemmat voivat olla hyvinkin hankalia. Tärkeää työtä teette ja olette varmasti lomanne ansainneet. Toivottavasti kouluun saadaan enemmän oikeuksia puuttua asioihin ja vanhemmat alkaisivat hoitaa kasvatuksen kotona, jotta voitte keskittyä kouluissa opettamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä opettajaystäväni ovat aina voineet sopia tapaamisia niin, että heidän ei ole tarvinnut sisällyttää mitään varauksia siitä, että eivät ole varmoja pääsevätkö töistä klo viisi vai seitsemän.
Ope voi aina siirtää oppituntien jälkeiset työt iltaan. Tekemättä niitä ei voi kuitenkaan jättää. Onhan se tietty jonkinlainen etu.
Tiesittekö, että ope joutuu käytännössä tekemään sijaisille materiaalit ja tunnit valmiiksi. Tähän tärvääntyy usein vaikka kuinka paljon aikaa, koska hommat pitää suunnitella silloin todella hyvin. Kurssit ovat niin tiiviitä, ettei lepotunteihin ole varaa. Palkkaa he eivät kuitenkaan saa yhtään ja yli kolmen päivän poissaolosta menettää myös yhden viikonloppu päivän palkan.
Olen ollut opettajan sijaisena eikä kukaan suunnitellut minulle tunteja. Missä niin tehdään?
Tuo kuulosti kyllä omituiselta. Jos opettaja sairastuu, ei kai hänen sairauslomalla pidä väsätä sijaiselle materiaaleja. Fiksu toki antaa aiemmin tekemänsä materiaalit käyttöön.
No itseasiassa opettaja kyllä väsää ohjeet sijaiselle / kollegoille, jotta siellä koulussa tiedetään, mitä tehdään. Ja ihan sairauslomalla näitä ohjeita väsäillään.
Koin itseni täysin hulluksi, kun yöllä alkaneen äkillisen keskenmenon sairaalareitin varrella vein luokkaan sijaiselle kolmen päivän ohjeet. Onneksi vein, jouduin jäämään sairaalaan, ja sieltä käsin olisi ollutkin vaikea selailla oppikirjoja ja sivunumeroita kirjoitella.
Olin yksin yövuorossa ja osastolla norovirusta. Aloin oksentamaan klo 02.00. Työaikaa jäljellä vielä 5 tuntia. Yksin oli pärjättävä aamuun asti, koska mistäs yöllä siihen aikaan hommaat työntekijän ja vanhuksia ei voinut jättää yksin.
Siitäkin yöstä selvittiin ja en jaksa tästä alkaa mitään valittamis/uhriutumisketjua aloittaa. Kyllä monissa muissakin ammateissa on selvittävä, vaikka sairastuukin.
Ei millään pahalla, mutta kirjoituksesi tuntui niin hassulta. Kuka pakotti sinut viemään koululle materiaalia, jos keskenmeno on meneillään. Vanha sanonta sopii sinuun. Työnnä se sormi siihen vesiämpäriin ja katso, jääkö siihen aukko, kun otat sen pois
Samaa mieltä, hullu olin! Mutta ei sitä silloin ymmärrä, kun tilanne on päällä. Kuka pitää kokeet, missä monisteet, kuka valvoo välitunnin, miten päivänavaus, epileptikkolasta ei saa jättää hetkeksikään yksin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt viitsi lainata tuota pitkää viestiä 214, jossa sinänsä hyvin avattiin opettajan työtä.
Mutta vastaan siihen siltä osin, että niin ne sähköiset alustat muuttuvat muillakin aloilla, ja tulee muutakin teknologista uudistusta. En tiedä, kuvittelevatko opettajat että muilla aloilla mystinen "joku muu" siirtää materiaalit uuteen alustaan tai uuteen kantaan? Ei, kyllä se tehdään siinä oman työn ohessa, ilman sen kummempaa ict-alan koulutusta, uuteen järjestelmäänkiin koulutetaan tunnin webinaarilla, ja sen jälkeen pitää osata käyttää järjestelmää, ja neuvoa myös vanhempia kollegoja, joille tekniset jutu eivät ole niin helppoja - jos ne on itsellekään.
Itse olen viime talven aikana siirtänyt firman nettisivut uuteen alustaan, samoin kuvapankin. Ihan siinä muun työn ohessa, satoja sivuja ja tuhansia kuvia. Ylitöitä se on teettänyt, mutta tehtävä oli. Syksy tuo taas tullessaan uusia tietojen siirtoja. Eikä tuo ole minun pääasiallinen työni. Mutta tosiaan sellaista se nykyajan työelämä on, tietotekniikalta, järjestelmien vaihdolta ja siihen liittyvältä työltä ei voi oikein kukaan välttyä.Et tainnut huomata oleellista eroa: ”ylitöitä se on teettänyt.” Sait siis ylimääräistä rahaa tai palkkaa. Ope ei saa.
Ei ainakaan meidän toimistotyössä ole saanut. On kertynyt tunteja saldoksi ja niitä saa sitten yksi yhteen pitää joskus puolikkainan tai kokonaisina vapaapäivinä tai sitten ne roikkuvat siellä parikin vuotta, kuten minulle kävi ja maksettiin ulos työsuhteen päättyessä. Koskaan ei ollut aikaa pitää niiitä pois ja lisää kertyi.
JOTEN LOPETTAKAA KUVITTELU ASIOISTA, JOISTA ETTE TIEDÄ MITÄÄN ja keskittykää omien ongelmienne korjaamiseen, jotta voisitte saada sympatiaa muiltakin.
Kuvittelu??? Tuo oli suoraan siitä viestistä, mihin kommentoin. Että hän siirtää tiedostoja, hän saa ylitöitä niistä merkitä. Ja jos ylitöitä ei saa saldona pitää pois ja niistä ei makseta, eikös se ole ongelma, johon sinun pitäisi tarttua eikä huutaa toisen alan ongelmia puivassa ketjussa?
Tulepa nyt ulos sieltä kuplastasi tämän päivän työelämään. Toimistotyöhön kuuluu yleensä liukuva työaika, ja se liukuma tarkoittaa yleensä sitä, että työpäivää venytetään pidemmäksi, jotta kaikki työt ehditään tehdä. Näin kertyy plussaldoa, jota pitää vapaana, joko yksittäisiä tunteja, joskus päiviä jos siihen on mahdollisuus. Harvoin on. Plussaldoa siis vain kertyy ja kertyy. Ylitöistä puhuminen on vähän niin kuin yleiskieltä, jolla tarkoitetaan työpäivän venymistä työmäärän, projektin tms. takia. Ei siitä erikseen makseta, muuta kuin joillain aloilla, esim. teollisuudessa.
Ihmettelen näitä ketjuja lukiessa, eikö opettajilla ole puolisona tai muuten lähipiirissä ollenkaan muiden alojen työntekijöitä, kun eivät tunnu käsittävän ollenkaan, millaista työelämä sen koulukuplan ulkopuolella on.
Tervetuloa vain leppoisaan toimistotyöhön, jossa juostaan deadlinien perässä, hoidetaan myös sairaana pakolliset sähköpostit ja puhelut, ollaan jatkuvassa muutoksessa niin, ettei tiedä, mikä työnkuva on vuoden päästä.
t. se, joka siirsi nettisivut ja kuvapankin uudelle alustalle, vaikkei se varsinaiseen työnkuvaan kuulukaanEn ole mikään AY-fani, mutta eikö oikeesti tuo ”plussasaldoa vain kertyy ja kertyy” ja sitten niitä ei oikeesti pidetä vaan ne vaan nollataan pois, ole siis sellainen epäkohta, että siihen haluttaisiin siellä tarttua? Yrititkö muuten sanoa, sinä nettisivuja ja kuvapankkeja vapaa-ajalla siirtelemään pakotettu, ettei niin voi toimia, että määrätään joku iso kokonaisuus vaan jonkun työntekijän harrastukseksi? Sairasta!
Rupea puhumaan toimistotyössä jostain liitosta niin saat koko yhteisöltä leiman, jota et halua saada.
No tätä kyllä mietinkin, että mieluummin ihmiset vain tekee ilmaista työtä kuin rupeaa rettelöimään. Eli sairasta! Ehkä tää olis teille toimistotyöläisille oman ketjun paikka, uupuneiden opejen ketjussa kun ollaan nyt. Opetusalallahan homma on mennyt siihen, että liittoon kyllä kuuluu hyvin moni mutta liitto on haluton tekemään mitään riviopen asioille, samassa liitossa rehtorit eli työnantajan edustajat yms jännää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä opettajaystäväni ovat aina voineet sopia tapaamisia niin, että heidän ei ole tarvinnut sisällyttää mitään varauksia siitä, että eivät ole varmoja pääsevätkö töistä klo viisi vai seitsemän.
Ope voi aina siirtää oppituntien jälkeiset työt iltaan. Tekemättä niitä ei voi kuitenkaan jättää. Onhan se tietty jonkinlainen etu.
Tiesittekö, että ope joutuu käytännössä tekemään sijaisille materiaalit ja tunnit valmiiksi. Tähän tärvääntyy usein vaikka kuinka paljon aikaa, koska hommat pitää suunnitella silloin todella hyvin. Kurssit ovat niin tiiviitä, ettei lepotunteihin ole varaa. Palkkaa he eivät kuitenkaan saa yhtään ja yli kolmen päivän poissaolosta menettää myös yhden viikonloppu päivän palkan.
Olen ollut opettajan sijaisena eikä kukaan suunnitellut minulle tunteja. Missä niin tehdään?
Tuo kuulosti kyllä omituiselta. Jos opettaja sairastuu, ei kai hänen sairauslomalla pidä väsätä sijaiselle materiaaleja. Fiksu toki antaa aiemmin tekemänsä materiaalit käyttöön.
No itseasiassa opettaja kyllä väsää ohjeet sijaiselle / kollegoille, jotta siellä koulussa tiedetään, mitä tehdään. Ja ihan sairauslomalla näitä ohjeita väsäillään.
Koin itseni täysin hulluksi, kun yöllä alkaneen äkillisen keskenmenon sairaalareitin varrella vein luokkaan sijaiselle kolmen päivän ohjeet. Onneksi vein, jouduin jäämään sairaalaan, ja sieltä käsin olisi ollutkin vaikea selailla oppikirjoja ja sivunumeroita kirjoitella.
Olin yksin yövuorossa ja osastolla norovirusta. Aloin oksentamaan klo 02.00. Työaikaa jäljellä vielä 5 tuntia. Yksin oli pärjättävä aamuun asti, koska mistäs yöllä siihen aikaan hommaat työntekijän ja vanhuksia ei voinut jättää yksin.
Siitäkin yöstä selvittiin ja en jaksa tästä alkaa mitään valittamis/uhriutumisketjua aloittaa. Kyllä monissa muissakin ammateissa on selvittävä, vaikka sairastuukin.
Ei millään pahalla, mutta kirjoituksesi tuntui niin hassulta. Kuka pakotti sinut viemään koululle materiaalia, jos keskenmeno on meneillään. Vanha sanonta sopii sinuun. Työnnä se sormi siihen vesiämpäriin ja katso, jääkö siihen aukko, kun otat sen pois
Jos makaisi ambulanssissa sydänkohtauksen kourissa, olisi kyllä kaikkein viimeinen mielessä oleva asia, saadaanko tämän päivän ilmiöoppiminen hoidettua juuri sillä tavalla kuin minä haluan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö oikeasti löydy yhtään opettajaa, joka olisi tyytyväinen työhönsä ja ammatinvalintaansa? Itse olen pelkkä lähäri (entinen perushoitaja) ja olen työskennellyt hoitoalalla päälle 30 vuotta. Ja aina kun on ollut hoitajien haukkumisketjuja tai hoitajien valittamisketjuja, olen yrittänyt kirjoittaa sinne, että ei me kaikki hoitajat olla uupuneita ja väsyneitä ja inhota työtämme ja olen palkkaanikin ihan tyytyväinen ja tykkään työstäni. Olen juuri siinä ammatissa, mitä halusin jo lapsena tehdä. Halusin aina olla hoitaja, mutta en ikinä halunnut sairaanhoitajaksi. Olen aina halunnut tehdä sitä ruohonjuuritason työtä.
Mutta eikö opettajista kukaan ole tyytyväinen ammattiinsa? Kaikkiko miettivät alan vaihtoa ja ovat paniikissa, kun loma loppuu ja kokevat työnsä liian raskaaksi ja eivät tykkää ammatistaan. Surullista minusta. Kouluun valinnoissa on jotain vikaa, jos näin on.
Olen ketjuun useamman kommentin kirjoittanut opettaja. Olen tyytyväinen ammatinvalintaani sekä palkkaukseen. Myös minulla oli urani ensimmäisinä vuosina taipumusta perfektionismiin. Työ, niin kuin mikä tahansa melko itsenäisesti tehtävä asiantuntijatyö, on luonteeltaan sellaista, että aina voi tehdä paremmin. Kun vuosia sitten aloin havaita ensimmäisiä uupumuksen merkkejä, päätin tietoisesti alkaa organisoida ja priorisoida työtehtäviäni. Mielestäni olen onnistunut tässä hyvin. Tunnen nykyään harvoin riittämättömyyden tai kaoottisuuden tunteita työssä.
Pitää myös osata pitää työ- ja yksityiselämä erillään. Arviointeja ja oppilashuollon asioita voi miettiä yöt pitkät niin, että ei saa unenpäästä kiinni, mutta mitään hyötyä siitä ei ole. Jaksamista helpottaa, jos kykenee napsauttamaan aivot työ- ja vapaa-ajan moodeihin. Lienee persoonakysymys, kuinka hyvin tämä onnistuu. Se, että monet opettajat tekevät töitä iltaisin kotona, vaikeuttaa työn ja vapaa-ajan pitämistä erillään. Itse olen aina tehnyt valmistelu- ja arviointityöt koululla oppituntien päätyttyä tai niitä ennen. En ymmärrä, miksi oppituntien päätyttyä ylipäätään pitää lähteä hirveällä kiireellä hakemaan lapsia. Aamukahdeksasta neljään tai viiteen ovat muidenkin lapset hoidossa.
Opettajan työ on myös aika erilaista, kuin mitä osa alalle hakeutuvista kuvittelee. Kaikkihan ovat olleet koulussa ja siksi ihmisillä on omasta mielestään hyvä käsitys opettajan työstä. Oppilaat ja huoltajat näkevät kuitenkin vain pienen osan opettajan työstä.
Osa sitten pettyy työn sisältöön tai kokee, että ei pärjää työssä. En näkisi tätäkään minään opetusalan erityisongelmana, samalla tavalla alanvaihtajia tai vaihdosta haaveilevia on kaikilla aloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että loppujen lopuksi päästään luokaopettajakoulutuksen perusongelmaan: alalle valikoituvat hikipinko tytöt, joilla ei koskaan lapsuudessa/nuoruudessa ollut typeriä ideoita ja ongelmia koulussa, oppimisvaikeuksia tai muita erityisvaikeuksia. Vaatimukset itseä kohtaan ovat edelleen suuret, eikä osata suhteuttaa ja priorisoida töissä. Kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti, riittävän hyvä on ok.
Miesopettajat ovat yleensä erilaisia. Ovat itsekin olleet usein niitä seiskan tai kasin oppilaita, jotka olleet rehtorin puhutteluissa ja syöneet kastematoja pihalla. Ovat oppineet ottamaan asiat rennommin, eivätkä laita jokaisesta virheliikkeestä myöskään mitään turhia Wilma-viestejä kotiin.
Näin ainakin omien lasten koulussa. Lisää miesopettajia kouluihin :). Saadaan koulumaailmaa vähän ilmapiiriltään rennommaksi ja kivemmaksi paikaksi myös lapsille.
Ja sillä samalla rennolla asenteella hoidetaan (=lakaistaan maton alle) kiusaamisasiat ja oppilaiden väliset muut ongelmat, oppimisvaikeudet jne. Niitä sitten hoitavat ne muut opettajat, jotta lapsilla olisi koulussa kiva olla.
Samalla "Menen siitä missä aita on matalin" -rentoilulla ei myöskään järjestetä mitään ylimääräistä kivaa oppilaille (=tarkoittaa lisää työtä). Kaikella on puolensa.
Neljän lapsen kokemuksella sanon, että ne rennot miesopettajat sai kiusaamiset paljon paremmin kuriin, kuin hikipinkotytöt, jotka vikisi vain kivakoulusta. Samoin tunneilla oli paljon parempi kuri ja porukka oppikin jotain. Mitään ylimääräistä kivaa ei tarvitse järjestää, koska oppimassahan siellä ollaan. Ne ylimääräiset kivat vain vitutti oppilaitakin, saati vanhempia.
Saahan sitä polttaa itsensä loppuun jos haluaa, mutta työn voi tehdä niinkin, että keskittyy työhön ja luokan työrauhaan ja opettamiseen. Silloin kaikki on tyytyväisiä.
Ps. niiltä miesopettajilta ei koskaan tullut kilometrien pituisia wilmaviestejä, eikä viestejä, että lapsesi pureskeli kynän päätä tunnilla tai tytölläsi oli pusero väärin päin päällä liikuntatunnin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt viitsi lainata tuota pitkää viestiä 214, jossa sinänsä hyvin avattiin opettajan työtä.
Mutta vastaan siihen siltä osin, että niin ne sähköiset alustat muuttuvat muillakin aloilla, ja tulee muutakin teknologista uudistusta. En tiedä, kuvittelevatko opettajat että muilla aloilla mystinen "joku muu" siirtää materiaalit uuteen alustaan tai uuteen kantaan? Ei, kyllä se tehdään siinä oman työn ohessa, ilman sen kummempaa ict-alan koulutusta, uuteen järjestelmäänkiin koulutetaan tunnin webinaarilla, ja sen jälkeen pitää osata käyttää järjestelmää, ja neuvoa myös vanhempia kollegoja, joille tekniset jutu eivät ole niin helppoja - jos ne on itsellekään.
Itse olen viime talven aikana siirtänyt firman nettisivut uuteen alustaan, samoin kuvapankin. Ihan siinä muun työn ohessa, satoja sivuja ja tuhansia kuvia. Ylitöitä se on teettänyt, mutta tehtävä oli. Syksy tuo taas tullessaan uusia tietojen siirtoja. Eikä tuo ole minun pääasiallinen työni. Mutta tosiaan sellaista se nykyajan työelämä on, tietotekniikalta, järjestelmien vaihdolta ja siihen liittyvältä työltä ei voi oikein kukaan välttyä.Et tainnut huomata oleellista eroa: ”ylitöitä se on teettänyt.” Sait siis ylimääräistä rahaa tai palkkaa. Ope ei saa.
Ei ainakaan meidän toimistotyössä ole saanut. On kertynyt tunteja saldoksi ja niitä saa sitten yksi yhteen pitää joskus puolikkainan tai kokonaisina vapaapäivinä tai sitten ne roikkuvat siellä parikin vuotta, kuten minulle kävi ja maksettiin ulos työsuhteen päättyessä. Koskaan ei ollut aikaa pitää niiitä pois ja lisää kertyi.
JOTEN LOPETTAKAA KUVITTELU ASIOISTA, JOISTA ETTE TIEDÄ MITÄÄN ja keskittykää omien ongelmienne korjaamiseen, jotta voisitte saada sympatiaa muiltakin.
Kuvittelu??? Tuo oli suoraan siitä viestistä, mihin kommentoin. Että hän siirtää tiedostoja, hän saa ylitöitä niistä merkitä. Ja jos ylitöitä ei saa saldona pitää pois ja niistä ei makseta, eikös se ole ongelma, johon sinun pitäisi tarttua eikä huutaa toisen alan ongelmia puivassa ketjussa?
Tulepa nyt ulos sieltä kuplastasi tämän päivän työelämään. Toimistotyöhön kuuluu yleensä liukuva työaika, ja se liukuma tarkoittaa yleensä sitä, että työpäivää venytetään pidemmäksi, jotta kaikki työt ehditään tehdä. Näin kertyy plussaldoa, jota pitää vapaana, joko yksittäisiä tunteja, joskus päiviä jos siihen on mahdollisuus. Harvoin on. Plussaldoa siis vain kertyy ja kertyy. Ylitöistä puhuminen on vähän niin kuin yleiskieltä, jolla tarkoitetaan työpäivän venymistä työmäärän, projektin tms. takia. Ei siitä erikseen makseta, muuta kuin joillain aloilla, esim. teollisuudessa.
Ihmettelen näitä ketjuja lukiessa, eikö opettajilla ole puolisona tai muuten lähipiirissä ollenkaan muiden alojen työntekijöitä, kun eivät tunnu käsittävän ollenkaan, millaista työelämä sen koulukuplan ulkopuolella on.
Tervetuloa vain leppoisaan toimistotyöhön, jossa juostaan deadlinien perässä, hoidetaan myös sairaana pakolliset sähköpostit ja puhelut, ollaan jatkuvassa muutoksessa niin, ettei tiedä, mikä työnkuva on vuoden päästä.
t. se, joka siirsi nettisivut ja kuvapankin uudelle alustalle, vaikkei se varsinaiseen työnkuvaan kuulukaanEn ole mikään AY-fani, mutta eikö oikeesti tuo ”plussasaldoa vain kertyy ja kertyy” ja sitten niitä ei oikeesti pidetä vaan ne vaan nollataan pois, ole siis sellainen epäkohta, että siihen haluttaisiin siellä tarttua? Yrititkö muuten sanoa, sinä nettisivuja ja kuvapankkeja vapaa-ajalla siirtelemään pakotettu, ettei niin voi toimia, että määrätään joku iso kokonaisuus vaan jonkun työntekijän harrastukseksi? Sairasta!
Rupea puhumaan toimistotyössä jostain liitosta niin saat koko yhteisöltä leiman, jota et halua saada.
No tätä kyllä mietinkin, että mieluummin ihmiset vain tekee ilmaista työtä kuin rupeaa rettelöimään. Eli sairasta! Ehkä tää olis teille toimistotyöläisille oman ketjun paikka, uupuneiden opejen ketjussa kun ollaan nyt. Opetusalallahan homma on mennyt siihen, että liittoon kyllä kuuluu hyvin moni mutta liitto on haluton tekemään mitään riviopen asioille, samassa liitossa rehtorit eli työnantajan edustajat yms jännää.
Opettajat saavat olla just niin uupuneita kuin haluavat. Ajattelin vaan auttaa kertomalla toimistotyöstä, kun joku/jotkut kuvittelivat alanvaihdon ratkaisevan ongelmat. Vaihtamalla toimistotyöhön saattaa ratketa tai yhtä hyvin pahentua, kun ei ole edes niitä pitkiä lomia, joihin on tottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi opettajat ei voida tehdä osaa suunnittelutöitä, projekteja jne. kesällä, ennen koulun alkamista, syyslomalla, joululomalla jne.
Ja sitäkään en ymmärrä, kun opettajat valittavat, kuinka opettajat joutuvat tekemään kahta työpäivää, ensin koulussa ja sitten vielä kotona, ilman ylityökorvaus, mutta unohtavat mainita, kuinka ylityöt korvataan opettajille ylimääräisenä lomana.
Ja kun opettajat tykkäävät verrata työtunteja muihin ammatteihin ja jos oletusarvona on 30pv vuosiloma vuodessa ja kun huomioidaan opettajien ylimääräiset lomat, jotka kompensoi ylitöitä,
niin opettajalla käytettävissä oleva työaikaa on käytettävissä opetusaikana 60-70h/vk ja luulen suurimman osan opettajan selviävän kuitenkin 35-45h työviikolla.
Itselläkin on ollut taipumusta perfektionismiin, mutta olen tietoisesti kouluttanut itseäni hyväksymään sen, että vähempikin riittää. Loman alkaessa olen jo pitkään tehnyt niin, että ensimmäisinä lomapäivinä teen jotain sellaista, mikä vie ajatukset täysin irti työstä. Sen ei tarvitse olla mikään ulkomaanmatka. Ihan kotioloistakin löytyy sellaista tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se uupumus taitaa nykyään olla hyvin yleistä meidän opettajien joukossa. Vaikka pidämmekin työstämme niin jatkuva työmäärän lisääminen niin ettei se kuitenkaan näy palkassa mitenkään, on ajanut monet aika ahtaalle. Meidän opettajainhuoneen yksi yleisimmistä keskustelunaiheista on miettiä mitä alaa alkaisimme opiskella. Saman palkan saisi todella paljon helpommalla muustakin työstä. Ei siinä paljon pitkät lomat paina syynä jäädä alalle. Itselle vaan ei ole kouluttautuminen taloudellisista syistä juuri nyt mahdollista, muuten olisin jo hakenut opiskelemaan.
Taitaa tosiaan koskea aika montaa alaa tuo uupuminen. Itse olen koulutukseltani opettaja ja minulla on myös muutama muukin tutkinto. Teen asiantuntijatyötä, jossa työmäärä ei mitenkään mahdu työaikaan. Painan aamusta iltapäivään täysillä eikä kukaan jaksa sellaista tahtia koko ajan eli kun teen hitaammin (tehottomammin eli rauhassa) niin työmäärä kasvaa enemmän kuin vähenee. Teen töitä pienellä palkalla (pienemmällä kuin opettajat). Työni on merkityksellistä, ja tämä onkin saanut minut jaksamaan näin pitkään uuvuttavassa työssä. Työmäärän kokoajan kasvaessa ja omalla ajalla palkatta tehtävän työn lisääntyessä alkaa työnteko pikku hiljaa tuntua turhauttavalta. Jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä, jota ei ehkä kannata uhrata työnteon alttarille.
Akad koulutettu opettaja. Meteli, stressi, sunnuntai-iltaisin kaamea ahdistus kun taas ma pitää aloittaa kouluviikko.
Nyt 7,5 t /p siivojana, myönnettävä, että sukulaiset eivät tästä tietää. Nyt saa töitä tehdä rauhassa, omassa rytmissä, oman aikataulun mukaan, päivän päätteeksi ovi perässä kiinni ja ei tarvii p....nkaan vertaa ajatella kotona koko työtä.
Niin ainakin tilapäisesti, jonkin aikaa.....Mutta kouluun ei enää koskaan töihin, se on päätetty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös teillä opettajilla ole käytössä opetussuunnitelma mikä määrittelee oppituntien sisällön? Jostain kumman syystä se pyörä pitää joka ilta keksiä kotona uudestaan.
Valitettavasti (?) opsissa ei puututa tuntien sisältöön mitenkään. Siellä voi lukea yhtenä tavoitteena vaikka:
”Opiskelija ymmärtää fysiikan merkityksen yhteiskunnassa.”Sitten pitää miettiä miten tuohon tavoitteeseen pääsis ja miten arvioisi kuinka hyvin eri opiskelijat ovat sen sisäistäneet.
Siinäpä se pyörä pyörii :D
Muistaakseni yläasteella oli jotain kitkasta, kiihtyvyydestä ja painovoimasta. Ensiksi kysyy oppilailta tuleeko mieleen mihin voisi soveltaa ja sitten käy asiaa läpi havainnollisesti vaikka mopoilun tai ratsastuksen vinkkelistä. Alkaa kaavat hahmottua kun liipataan nuorten elämää ja huumorin avulla saa niiden hankalinkienkin huomion. Bam, valmista ja meni 5 minuuttia.
Noista sairauslomista. Mieheni on tavallinen duunari. Mursi nilkkansa, joten korvaavaa työtäkään ei voitu järjestää. Mutta puhelin soi koko saikun ajan, kun joutui neuvomaan hommia, miten ne tehdään ja sähköpostilla lähettämään sähkökaavioita, mistä vian voisi löytää.
Samaa on tapahtunut myös kesälomilla ja vapaapäivinä. Ja ihan ilmaiseksi tätä joutuu tekemään, koska työttömiä on jonoksi asti oven takana odottamassa.
Vierailija kirjoitti:
Opettajana mua hävettää ja rasittaa nämä avautumiset. Jos ei pärjää, pitää vaihtaa alaa. Jos oikeasti kuvittelee, että nykyaikana on joku sellainen akateemisen koulutuksen vaativa ala, jossa ei olisi stressiä, kiirettä, ylitöitä, paineita jne ihan samalla tavalla kuin opettajilla, hän on hyvä ja vaihtaa sille alalle. Ettekö te todellakaan tunne muiden alojen ihmisiä? Ihan yhtä lailla muilla aloilla tehdään ihan hitokseen duunia ihan hitonmoisten paineiden alla.
Kiitos!
Sinä keskenmenon saanut, olen pahoillani puolestasi. Menetit rakkaan vauvasi ja lisäksi olit työuupumuksessa. Toivottavasti on helpottanut jo.
Siinä vaiheessa, kun suhteellisuudentaju pettää noin pahasti, että keskenmenon keskellä huolehditaan jostain monisteiden paikoista tai muista niin antakaa hälyytyskellojen soida ja hoitakaa itsenne terveiksi! Vaihtakaa nyt ensialkuun työpaikkaa, jos alaa ei pysty lennosta vaihtamaan ja alkakaa tehdä työtä itsenäisesti, psykologin kanssa, self helpinä jne sen eteen, että alatte nähdä missä menee pieleen.
Kun jäin omalle burn out -lomalleni, sinne jäi kaikki työt. Kaikki ne tärkeät työt, jotka olivat minut siihen tilanteeseen saattaneet. Jäi meilit, en lukenut yhtäkään firman tai henkilökohtaista meiliä viiteen viikkoon. Aivot olivat täysin lamautuneet ja olin vain itkevä zombi. Minun onnekseni pysäys tuli riittävän ajoissa, jotkut eivät palaudu koskaan.
Pidän työstäni luokanopettajana ja palkkaankin olen tyytyväinen. Mutta nykyään työssä uuvuttaa ja turhauttaa se, että joudun työssä venymään myös osa-alueille, joihin liittyen minulla on hyvin vähän osaamista eikä koulutukseni ole minua millään tavalla näihin tilanteisiin valmentanut. On hetkiä, jolloin minun pitäisi olla oppilaalle opettajan lisäksi myös terveydenhoitaja, lääkäri, sosiaalityöntekijä ja psykologi. Tai ainakin niiden alojen osaamista siinä hetkessä tarvittaisiin. Toki saan tukea ja neuvoa esimieheltäni, kouluterveydenhoitajalta ja muilta eri alojen ammattilaisilta tarvittaessa, mutta apu ei ehdi juuri siihen hetkeen, kun oppilas tunnilla oireilee voimakkaasti esim. huonoista kotioloista johtuen. Silloin huomioni menee täysin tämän yhden oireilevan oppilaan ja muut jäävät vähemmälle huomiolle. Koen syyllisyyttä siitä, että en pysty parantamaan oppilaan kotioloja sekä siitä, että muut oppilaat jäävät ilman huomiotani liikaa. Näitä asioita ja tunteita tulee sitten pyöriteltyä päässä vapaa-ajallakin.
Vierailija kirjoitti:
Pidän työstäni luokanopettajana ja palkkaankin olen tyytyväinen. Mutta nykyään työssä uuvuttaa ja turhauttaa se, että joudun työssä venymään myös osa-alueille, joihin liittyen minulla on hyvin vähän osaamista eikä koulutukseni ole minua millään tavalla näihin tilanteisiin valmentanut. On hetkiä, jolloin minun pitäisi olla oppilaalle opettajan lisäksi myös terveydenhoitaja, lääkäri, sosiaalityöntekijä ja psykologi. Tai ainakin niiden alojen osaamista siinä hetkessä tarvittaisiin. Toki saan tukea ja neuvoa esimieheltäni, kouluterveydenhoitajalta ja muilta eri alojen ammattilaisilta tarvittaessa, mutta apu ei ehdi juuri siihen hetkeen, kun oppilas tunnilla oireilee voimakkaasti esim. huonoista kotioloista johtuen. Silloin huomioni menee täysin tämän yhden oireilevan oppilaan ja muut jäävät vähemmälle huomiolle. Koen syyllisyyttä siitä, että en pysty parantamaan oppilaan kotioloja sekä siitä, että muut oppilaat jäävät ilman huomiotani liikaa. Näitä asioita ja tunteita tulee sitten pyöriteltyä päässä vapaa-ajallakin.
Ethän sinä pysty yhdenkään oppilaan kotioloja parantamaan. Teet lasun, jos tuntuu että siellä on jotain häikkää.
Minulla on traumoja lapsuudenoloistani, mutta mitäpä opettaja olisi niille voinut tehdä? En ainakaan koskaan kuvitellut tai odottanut mitään sellaista.
Jos kyse on pahoinpitelystä tai laiminlyönnistä, teet lasun tai ohjaat asian kuraattorille tai koulupsykologille (itse tiedät oikean henkilön minua paremmin).
Keskity sinä opettamiseen.
Alue: Aihe vapaa
Rupea puhumaan toimistotyössä jostain liitosta niin saat koko yhteisöltä leiman, jota et halua saada.